torstai 23. joulukuuta 2010

HYVÄÄ JOULUA!

Hyvää ja rauhallista joulua!

Papu on toipunut loistavasti! Sen juominen lisääntyi viikoksi niin paljon, että huolestuin ja kun hain tietoa, aloin pelätä vaikka mitä. Se tosiaan joi niin paljon, että ei meinannut kestää aamuun asti vaan usein oli pissa lattialla. Se kuitenkin meni ohi ja nyt ollaan taas normaalissa päiväjärjestyksessä. Vielä en ole huomannut mitään eroa Papun käytöksessä mihinkään suuntaan.

Jojo ei ole oikein tykännyt näistä kovista pakkasista. Aamulenkillä kuuden aikaan se vain "raahautuu" perässä ja vauhti kiihtyy vasta, kun olemme menossa kotia kohti.

Samu odottaa joulupukkia kovasti. Saas nähdä, onko ollut niin kiltti, että saa kaikki toivomansa lahjat. Välillä äidin ja isin hermoja on kyllä koeteltu oikein kunnolla... Kun puhuin, ettei nyt odota niin kovasti saavansa kaikki mahdolliset mielenkiintoiset lelut, Samu totesi, että niin, pitäähän muidenkin lasten saada leluja :)

Samu vaihtaa päiväkotiin vuoden vaihteessa!

torstai 2. joulukuuta 2010

Operaatiopäivän tunnelmia

Olen nukkunut aika huonosti tämän viikon, kun olen alkanut pelätä leikkausta niin paljon. Pelkään, ettei Papu kestäkään nukutusta tai että olen turhaan aiheuttanut sille kipua ja nukutuksen riskit.

Aamulenkillä ei tule Papulta kakkaa vaikka kuinka yritän kannustaa. Mutta siinä on koira, joka varmasti kakkaa, jos siihen on tarvetta ;) Koirat pääsevät mukaan, kun lähdemme viemään Petriä töihin ja saavat odottaa lämpimässä parkkihallissa sen aikaa, kun käyn Samun kanssa kaupoilla. Löydän parit joululahjat ja Samulle BR-lelujen avajaisista niin hyvällä alennuksella Toy Story -duplolegoja, että on ihan pakko ostaa...

Klo 10.05. Olemme jo Kuokkalassa ilmoittautumassa. Papun paino on tippunut entisestään, vaikka olen lisännyt sen ruuanmäärääkin. Se painaa enää 7,95kg!! Nyt täytyy jo toivoa, että painoa tulisi pikkuisen lisää. Mielestäni ihannepaino Papulle on 8,5kg. Käytämme Papua vähän pissalenkillä ja toivon, että kakka tulisi nyt. Mutta ei tule. Samu ottaa legot mukaan ja tietysti pudottaa pari matkalle. Palaamme takaisin samoja jälkiä ja Papu löytää toisen hangesta, kun kehotan etsimään, ja me näemme kävelytiellä jo toisen pudonneen.

Klo 10.30. Eläinlääkäri kuuntelee Papun sydämen ja käymme läpi operaatiota. Sydän vaikuttaa olevan kunnossa. Papu saa rauhoitusaineen, mutta se ei meinaa luovuttaa. Se seistä tönöttää ensin sylissäni ja sitten lattialla. Saan sen menemään pitkäkseen, mutta se ei meinaa nukahtaa vieläkään. Eläinlääkäri sanoo, ettei kaikki vielä tuossa vaiheessa nukahdakaan. Jojo kyllä nukahti oikein kunnolla sylissäni oman leikkauksensa alussa.

Klo 10.40. Eläinlääkäri ottaa Papun ja vie sen toiseen huoneeseen. Samu sanoo hätääntyneenä: "Mulle tulee Papua ikävä!" Mieleni tekee sanoa: "Niin minullekin!" mutta olen vain rauhallinen, vaikka tekisi mieli pillahtaa itkuun.

Klo 11.-13.00. Kotona tuntuu tyhjältä ja koko ajan etsin Papua. Jojo on myös vähän yksinäisenoloinen. Käytämme sitä lenkillä eikä se oikein haluaisi kävellä. Sitten vain odotellaan. Ja odottavan aikahan on tunnetusti pitkä...

Klo 13.20. Puhelin soi ja hoitaja kertoo, että kaikki on mennyt hyvin ja Papun voi noutaa. Selästä ei löytynyt mitään ja patti oli ollut rasvapatti. Kaikki oli muutenkin mennyt hyvin. Helpottunut olo.

Kotona: Papu on tokkurainen, mutta hengissä. Se tärisee, joten pidän peittoa päällä. Jojo oli ihan ihmeissään, mikä Papua vaivaa ja kävi vain varovasti haistamassa. Antaa sen olla omissa oloissaan.

Klo 15.00. Papu tulee luokseni ja haluaa syliin. Se heiluttaa häntäänsä ja haluaa ulos. Ei kuitenkaan pissaa tai kakkaa. Haluaisi lähteä mukaani, kun lähden lenkittämään Jojoa. Elämä voittaa mielestäni yllättävänkin nopeasti :)

Papu halusi lähteä iltalenkille. Käytiin koko perhe heittämässä pieni lenkki. Tällä kertaa Papukin sai pissattua. Pitää kyllä ihmetellä Papun sisua ja vahvuutta. Miten moni koira on noin pirteä näin pian nukutuksen jälkeen? Ilmeisesti kipuja on, mutta ei kuitenkaan lamauttavasti. Toivotaan, ettei tule takapakkia ja että leikkauksesta tulisi vain myönteisiä muutoksia.

Ps. Otin kaulurin pois autossa. Papu ei ole toistaiseksi meinannutkaan nuolla haavaa.

torstai 4. marraskuuta 2010

Ihan pimeetä porukkaa

Nyt kun työt alkoivat ja työskentelen koko päivän tietokoneella, en ole jaksanut konetta kotona juuri avata. On sitten jäänyt vähän nämä päivittämisetkin vähille. Toivottavasti muistan kertoa kaikesta mitä on tapahtunut.

Nypin Papulta jalkakarvat lähes kokonaan pois ja siistin sitä vähän muutenkin. Tuolla kerralla en juurikaan nyppinyt runkokarvaa, joten se operaatio alkaa olla pian ajankohtainen. Jojon nypin viime viikonloppuna. Aikaa meni taas tunnin verran. Karva oli muuten kypsää, mutta vesisateiden takia ei ollut ehkä paras aika nyppiä, koska karvan irrottaminen tuntui ärsyttävän Jojoa tavallista enemmän. Nypittävää karvaahan ei saa pestä ennen trimmiä eikä näin ollen kastuminenkaan ole suositeltavaa. No, selvittiin kaikki kuitenkin hengissä ;)

Minulla ei ole ollut minkäänlaista treenimotivaatiota viime aikoina. Jäin pois Jytkeen treeniryhmästä, koska maanantait osoittautuivat meille huonoksi päiväksi. Olisin päässyt mukaan Laukan toko-ryhmään, mutta jouduin perumaan senkin, kun Papu loukkasi silmänsä ja oli tosi säikky. Kävi niin, että Papu hyppäsi taas syliini tuohon meille epäonniseen keinutuoliin (johon hypätessään se viime vuonna loukkasi selkänsä) ja sormeni hipaisi sen sokeaa silmää :( Silmä rähmi viikon ja se oli tosi pelokas siltä suunnalta tulevaan liikkeeseen. Kai se silloin tajusi, ettei näe sillä silmällä ollenkaan... Nyt minä haen motivaatiota aloittaa taas harjoittelu. Toki olemme jotain pientä tehneet, kuten kaukoja keittiössä eväitä tehdessäni tai metsälenkillä luoksetulonpysäytyksiä, mutta ei varsinaisesti "reenattureenattu".

Varasin juuri Papulle kastrointiajan joulukuun alkuun. Nyt se on sitten päätetty tehdä! En halua, että Papu joutuu kärsimään eturauhasvaivoista iän karttuessa, joten nyt lienee paras aika kastroida, kun on vielä hyväkuntoinen eikä vaivoja ole ehtinyt isommin ilmaantua. Samalla nukutuksella kuvautan Papun selän.

Kun on niin pimeää, metsälenkkeily on jäänyt käytännössä viikonloppujen iloksi. Onneksi minulla on ollut jonkin verran iltavuoroja, jolloin olen päässyt koirien kanssa aamusta metsään. Iltapäivällä harvemmin enää töiden jälkeen ehtii ennen pimeää lenkille. Jojon remmikäyttäytyminen alkoi parantua tässä vähän aikaa sitten huomattavasti. Se ohitti muita koiria oikein hienosti ja pääsi tapaamaankin monia. Oli hauska huomata täällä ihmisillä erilaisen asenteen rähisevää koiraa kohtaan kuin Kalkuntien varressa Nokialla. Kun Jojo yritti pitää örinää toisen koiran kohdatessaan, monet ihmiset vain olivat, että "mikäs se siinä? ei se mitään haittaa vaikka vähän pörisee." Ja toivat omat koiransa tapaamaan. Jojohan menikin silloin aina häntä heiluen haistelemaan. Eli Jojo onkin pohjimmiltaan ihan sosiaalinen koira :) Pimeälenkkeilyn lisäännyttyä meillä on lisääntynyt myös remmiriehuminen. Luulen, että Papu on epäluuloinen kun näkee huonosti ja Jojollakin menee joka syksy jonkin aikaa ennen kuin tottuu pimeään. Niinpä ne käyvät kuumana, epäilevät kaikkia vastaantulevia ja ruokkivat toistensa epävarmuutta ja huonoa käytöstä.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Töihinpaluu ja muita sattumuksia

Minulla on nyt töitä! Pääsin Soneran laajakaista-asiakaspalveluun. Koulutusjakso alkoi keskiviikkona. Paikka on viihtyisä ja tuntuu, että tulen varmasti viihtymään siellä. Lähtöpalkkakin on parempi kuin Novacastilla (mikä nyt ei ole mikään ihme eikä suuri vaatimus...) ja todennäköisesti nousee vielä lisää.

Samu on mennyt innoissaan hoitoon joka aamu ja on ollut oikein tyytyväinen. Saimme paikan perhepäivähoitajalta, joka alkoi jo toisena päivänä ruikuttaa, että Samu pitäisi hakea ennen neljää. En kyllä ymmärrä, miten se on mahdollista, kun minun pitäisi pystyä tekemään täyttä päivää ja työt alkavat aikaisintaan kahdeksalta. Joskus saatan olla töissä viiteen, joskus jopa ilta-kahdeksaan. Petrillä on päiviä, jolloin on hirveä kiire ja paljon töitä, joten silloin hänkään ei pysty hakemaan kuin aikaisintaan viideltä. Minusta ei ole kohtuutonta, että haemme Samun vähän yli neljä, kun kerran tuommekin sen vasta kahdeksaan tai yhdeksään. Pistin samantien hoitopaikanvaihtopyynnön. Ensiviikon alun Samu on varmaan Ähtärissä, kun Myllymäen pappa on pakkolomilla.

Pääsin Papun kanssa paikallisen tokoon keskittyneen koirakerhon toko-ryhmään. Olin asiasta innoissani, mutta into vähän lopahti ensimmäisen kerran ja mureni melkein kokonaan toisen kerran jälkeen. Kouluttaja on sitä mieltä, että targetti on ainoa oikea keino kouluttaa koiraa. Hyvin mahdollista, että niin onkin, mutta onhan niitä kuitenkin muitakin vaihtoehtoja, joilla saattaa päästä samaan tulokseen. En oikein ole koskaan tykännyt agilityssakaan kouluttajista, jotka eivät ole pystyneet näkemään mitään muita tapoja ohjata koiraa kuin se omansa. Niinpä opettelemme vielä näin "vanhoilla päivillämme" tätä "targettihommaa". Papu koskee siihen viikon harjoittelun jälkeen jo hyvin kuonollaan, mutta tuntuu, ettei se edes haluaisi koskea siihen tassullaan. Sehän on ollut aika herkkä tassujensa kanssa aina muutenkin. Olen ottanut tähän hommaan nyt vain sen asenteen, että ei kai siitä meille mitään haittaakaan voi olla, joten opetellaan nyt sitten yksi temppu lisää. Harmittanut on myös se, että kukaan ei oikein osaa kertoa minulle, miten hyödymme tästä tempusta käytännössä. Kuulemma targettia voi hyödyntää erityisen hyvin juuri meidän vaikeimmassa liikkeessä eli luoksetulonpysäytyksessä, mutta kukaan ei vain kerro, että miten! Olen vähän kyyninen targetin toimivuuteen muutenkaan, niin paljon ole nähnyt agilityssa sitä, että kun targetti otetaan pois, koira ei ymmärrä yhtään, mitä siltä odotetaan. Toistoja, toistoja, toistoja! Niinpä niin, mutta riittääkö meillä enää mikään maailman aika tällä tavalla uuden opetteluun?

Toivon kommentteja ihmisiltä, jotka tuntevat tämän koulutustavan, joko tänne blogiin tai sähköpostiini.

Molemmilla kerroilla otimme paikalla makuuta häiriön alla: ensimmäisellä kerralla kouluttaja heilutteli isoa lelua teleskooppivavan ja pitkän siiman päässä (Papu ihmetteli ekalla kerralla, mutta pysyi paikallaan vaikka olin piilossa; kävin välillä palkkaamassa); toisella kerralla satoi vettä ja maa oli ihan märkä, joten meille riitti harjoitukseksi jo se, että Papu meni maahan ja pysyi siinä - ja pysyihän se sitten lopulta. Nämä olivat hyviä harjoituksia, mutta muuta ei ole juuri tehtykään.

Papun silmätarkastus

Käytin Papun tänään Tampereella joukkosilmätarkastuksessa saadakseni tietää, miten oikean silmän silmänpohjanrappeuma on edennyt ja onko toiseenkin silmään tullut muutoksia. Tutkivana lääkärinä toimi jälleen Sanna Elfving, paikalla oli myös harjoittelija. Papun silmät olivat kuulemma ihanteelliset harjoittelukohteet...

Tulokseksi sain, että todennäköisesti silmä on täysin sokea. Muutoksia näkyi näkevällä silmänosalla niin paljon. Onneksi terve silmä oli edelleen terve eikä siinä näkynyt minkäänlaisia muutoksia. Se oli suuri helpotus, sillä olisi ollut kamala tieto, että toinenkin olisi sokeutumassa. Yksisilmäisenä me pärjäämme kyllä tässä nykyisessä elämässä hyvin. Edelleenkin papereihin merkittiin, ettei kyseessä ole perinnöllinen sairaus, eli koira on Kennelliiton vaatimusten mukaisesti terve. Olen suunnitellut Papun kastrointia seuraavan vuoden aikana (joskaan en ole sitä tutkituttanut muutenkaan jalostuskäyttöä varten, vaan omaksi tiedokseni), joten tämä oli todennäköisesti viimeinen silmätarkastus, joka sille tehtiin. Ellen sitten halua vielä muutaman vuoden päästä tarkistaa, onko rappeuma iskenyt myös toiseen silmään.

Näin odotushuoneessa paljon tuttuja - ja se oli ihanaa! Erityisesti Arjan ja Opan näkeminen saa aina ikävän iskemään. Onneksi on puhelimet ja Arja käy täällä päin paljon vanhempiensa luona. Totesin siskolleni, että eihän tuo matka vienyt suuntaansa kuin tunnin ja 45 minuuttia, joten kyllä varmasti jatkossakin tulee paljon käytyä siellä päin. Elina kyllä oli sitä mieltä, että on se aika pitkä aika ja matka. Minua ei edes väsyttänyt kotiinpäästyämme eli lienen vähän tottuneempi autolla-ajaja. Ihan normaali kisamatka...

perjantai 3. syyskuuta 2010

Jyskänvuoren valloittajat

Olemme keskiviikosta lähtien olleet virallisesti jyväskyläläisiä. Saimme asunnon avaimet jo viime perjantaina, jolloin pääsimme tuomaan ensimmäisen kuorman. Siitä asti olemme nukkuneet täällä. Lauantaina haimme Tampereelta astianpesukoneen ja Ikeasta kalusteita ja niin paljon kamaa Nokialta kuin mukaan mahtui. Sunnuntaina vietimme "lepopäivää" ajamisesta, mutta purkamista ja huonekalujen kasaamista oli ihan riittävästi. Maanantaina vein koirat eläinlääkäriin ja sen jälkeen täytimme molemmat autot tupaten täyteen tavaraa, siivosimme vanhan kämpän ja kävimme luovuttamassa avaimet. Kyllä oli homma! Petri jo totesi, että ensi kerralla tilataan siivouspalvelu tekemään loppusiivous.

Täällä on ihanaa! Keittiön ja olohuoneen ikkunoista (ja parvekkeelta) on mahtavat näkymät järvelle. Pääsen koirien kanssa Jyskänvuorelle metsälenkille joka päivä niin monta kertaa kuin haluan. Naapurissa asuu vanhoja kääpiövillakoiranarttuja, joten Jojolta (ja minulta) on loppunut stressaaminen. Myös kaikki metsässä tapaamamme koirat ovat olleet kivoja. Jojo on myös tullut tottelevaisesti luokseni kutsuessani! Meillä on astianpesukone, joka on ihana ;) Asumme kadun viimeisessä talossa toiseksi viimeisessä asunnossa, joten pihatie on rauhallinen, koska läpiajoa ei ole ja parkkipaikat ovat muualla, joten se on Samulle aika turvallinen. Leikkikenttä on myös ihan meidän talon edessä, joten sinnekin on lyhyt matka.

Ainoa harmistuksen aihe ovat olleet punkit, joita täällä järvenrantamaastossa on ihan hillittömän paljon! Laitoin koirille Expotit maanantai-iltana, mutta siitä huolimatta molemmilta on löytynyt päivittäin yksittäisiä punkkeja. Mitenköhän paljon niitä olisi, jos karkotetta ei olisi laitettu?

Ilmoittauduin myös työttömäksi. Olen laittanut hakemuksia vaikka minkälaisiin hommiin, joten enköhän sitä jotain työtä vielä saa. Ensi viikolla menen yhteen haastatteluun, johon uskoisin pääseväni. Onpahan sitten ainakin jotain. Samun hoitopaikan hankkiminen onkin sitten toinen ongelma... Onneksi Petrilläkin on ollut töitä hyvin, joten on hänelläkin lähtenyt tuo yrittäjyys sujumaan :)

Lääkärissä oikein urakalla...

Meillä ollaan käyty viime aikoina lääkärissä "oikein urakalla". Onneksi mistään todella vakavasta ei ole koirien kohdalla ollut kyse.

Hammastarkastus

Kesän alussa käytin koirat Reviirissä hammastarkastuksessa ja siellä oltiin sitä mieltä, että molemmilta pitää poistaa yhdet hampaat ja hammaskivet. Harjasin hampaita sen jälkeen joka viikko ja laitoin saamaani tahnaa. Ostin vähän aikaa sitten pitkästä aikaa naudan putkiluita ja huomasin, että ne jos mitkä, puhdistavat hampaita parhaiten. Varasin kuitenkin Inka-Marilta ajan hammaskiven ja hampaiden poistoon.

Aika oli viime maanantaina. Inka katsoi Jojon hampaita ja ihmetteli, miksi tällaisen takia pitää koira rauhoittaa. Kivi lähtee ihan kynnellä rapsuttaen pois! Katkennutta hammastakaan hän ei pitänyt pahana, koska se ei ole tummunut eikä muutenkaan näytä oireilevan. Jojolle ei siis tehty mitään :) Inka kehui taas Jojon lihaksikkuutta ja hyvää käytöstä :) Papulla sen sijaan oli vähän enemmän töhnää hampaiden välissä (vaikkakin vähän verrattuna joihinkin Inkan potilaisiin), joten se päätettiin ottaa käsittelyyn. Hampaanvälit putsattiin, mutta vinoa hammasta ei poistettu, koska se ei hinkkaa kulmuriin.

Nyt on hyvä jatkaa hampaiden hoitoa, kun Papunkin hampaat ovat ihan puhtaat. Jatkossa annan niille putkiluut ja harjaan hampaat kerran viikossa. Toivotaan, että sillä tavalla Papun hampaat pysyvät hyvinä eikä Jojon hampaat pahene.

Jojolla verta pissassa

Huomasin keskiviikkona iltapäivälenkin jälkeen, että Jojo liikkuu jotenkin omituisesti. Yhtäkkiä se katsahti nopeasti mahan alle ja minä tietysti katsomaan, että onko siellä joku keppi tmv. ylimääräistä, joka häiritsee (myöhemmin löysin punkin sen nivusista eli saattoi säpsähtää sitä). Silloin huomasin, että sen pippelikarvat olivat osittain veriset!

Taustaa: Punkkikarkoite pistetty maanantaina, mutta punkkeja tarttunut silti. Jojo kahlasi järvessä viikonloppuna sekä keskiviikkoaamuna.

Soitin yhdelle eläinlääkärille täällä kysyäkseni neuvoa. Hän tarjosi heti vaihtoehdoksi esinahantulehdusta. Sain ajan seuraavalle aamulle. Pippelin pitäisi kuulemma turvota ja kuumottaa. Ei sitä tehnyt. Peruin ajan aamulla, kun verta ei ollut enää tullut eikä tuo hänen tarjoamansa ensimmäinen vaihtoehto kerran toteutunut. Hän vaikutti myös kovin epämääräiseltä tyypiltä puhelimessa enkä halunnut, että Jojolta aletaan tutkia väkisin jotain sellaista, mikä tuntuu epätodennäköiseltä. Hänen mielestään kun kyseessä ei voisi olla virtsatietulehdus eikä virtsakivet, vaan peräti eturauhanen. Ja Jojohan on kastroitu...

Niinpä soitin Kuokkalaan eläinklinikalle ja pyysin apua sieltä. Sovimme, että tuon alustavasti pissanäytteen tutkittavaksi ja lääkäri sitten päättää, tulenko koirankin kanssa myöhemmin (riippuen tietysti siitä, mitä löytyy). Pissanäyte oli muuten ollut ok, mutta ihan hivenen oli näkynyt struviittikiteitä. Määrä oli kuulemma ollut niin pieni, ettei vielä tarvinnut mennä lisätutkimuksiin. Mutta jos verta edelleen esiintyy tai Jojo alkaa juoda tai pissailla tavallista enemmän, pitää mennä tutkittavaksi. Tutkimukseen kuuluisi ainakin eturauhasen tunnustelu, virtsarakon ultraus sekä mahdollisesti röntgen virtsakivien etsimiseksi.

Olen ymmärtänyt, että noita struviittikiteitä voi esiintyä aika heppoisissakin tilanteissa, eli joka kerta syynä eivät ole kivet. Meillä syynä voisi olla vaikkapa se, että koirat pääsivät aika lyhyille lenkeille polvileikkaukseni jälkeen ja muuton aikana ja olemme päässeet normaaliin tahtiin vasta parin viikon aikana. Nyt onneksi käymme jo niin pitkillä lenkeillä, että pissa tulee lopussa enää pienenä tippana, eli eiköhän rakko pääse aika hyvin tyhjenemään. Lisäksi sillä on voinut olla tuloillaan pissatulehdus järvessä kahlailun jäljiltä. En ole myöskään antanut vähään aikaan puolukkaa ruuan seassa. Nyt on sekin taas ruokalistalla. Hommaan myös tulevaisuudessa kuivattuja C-vitamiinituotteita (puolukkaa, karpaloa, ruusunmarjaa, jne) syöttämisen helpottamiseksi.

Toivotaan, että verta ei enää tulisi eikä Jojolla olisi virtsakiviä.

Polventähystys

Kävin siis polven tähystysleikkauksessa 11. elokuuta. Menin kierukankorjausleikkaukseen, mutta eihän se sitten mitään niin yksinkertaista ollutkaan :( Minulta löytyi paha nivelrikko sekä rustovaurioita sekä nivelpurje (?) oli puristuksissa. En ihan ymmärrä kaikkea saamastani diagnoosipaperista, joten nämä tiedot perustuvat muistikuviini siitä, mitä kirurgi selitti leikkauksen aikana sekä hoitajan suomennokseen... Nyt lääkkeenä on kolmen kuukauden ajan kulumalääke.

Kävely käy jo ihan okei, mutta välillä jalan suoristaminen tai astuminen liian töksähtävästi aiheuttavat hirveän kivun. Tuleekohan tästä ikinä kalua? Juoksemista tällaisen vian kanssa ei suositella ja minä kun olen niin odottanut juoksemaan pääsyä. Agilityyn tästä ei myöskään tällä hetkellä ole, mutta toivon, että pystyn edes joskus juoksemaan sen verran, että harrastaminen olisi kuitenkin mahdollista.

Irtisanoin itseni muuton takia, mutta olisin ilman muuttoakin alkanut kiireesti etsiä uusia töitä. En tällaisella polvella pystyisi enkä edes haluaisi tehdä tuollaista työtä.

torstai 19. elokuuta 2010

Jojo 8 vuotta!

Meidän minilehmä, russeliriiviö, jopotuinen, pojoing eli JOJO täyttää tänään jo 8 vuotta! Äkkiä se aika menee :) Jojo sai lahjaksi puolikkaan naudan putkiluun, toinen puolikas annettiin Papulle. Molemmat olivat niiden kimpussa kokonaisen tunnin. Papu jatkoi vielä hieman levättyään.

Lämpimät onnittelut myös maailman ihanimmalle käppänätytölle Moonalle 3-vuotissynttäreiden johdosta!

maanantai 9. elokuuta 2010

Etsijäkoirien alkeiskurssin loppukoe suoritettu!

Meidän viimeinen mahdollisuus yrittää Etsijäkoiraliiton alkeiskurssin loppukokeen suorittamista oli viime viikolla. Maaliin laitettiin käppänäpoika Topi, koska sitä Papu jäljesti viimeksikin mielellään. Ajattelin vain, että meni sitten syteen taikka saveen, nyt kokeillaan, kun ei enää myöhemminkään voida.

Heti jäljen alussa huomasin, että Papua kakattaa. Se etsikin paikkaa vähän aikaa ja kun oli saanut kakattua katsoi minua, että mitäs me oltiinkaan tekemässä. Olimme siis silloin jo jäljellä. Ymmärsin, että ohi ollaan menty, joten lähdin sen kanssa takaisinpäin. Papu merkkasikin, mihin jälki jatkuu, mutta ei halunnut mennä katkenneen männyn oksan yli. Kun olimme kokeilleet kaikki muut vaihtoehdot, kävelin Papun kanssa männyn oksan yli, jolloin jäljestäminen taas jatkui.

Meillä tuli aika paljon vaikeita kohtia matkalla, mutta mielestäni huomasin aika hyvin Papusta, milloin olimme jäljellä ja milloin emme. Papu mm. alkoi syödä mustikoita, jos emme olleet jäljellä tai löi takapuolen maahan ja alkoi tuijottaa minua. Sitten lähdimme vain etsimään jälkeä uudestaan. Yhdessä kohtaa muurahaiskeko taisi häiritä Papua ja tuntui, ettei se olisi halunnut mennä sen ohi, mihin jälki sitten jatkuikin. Jouduinkin poistamaan muurahaisia sen varpaista kymmeniä...

Yhtäkkiä, ehkä noin sata metriä ennen maalia, Papu alkoi juosta niin lujaa kuin minä jaksoin pinkoa perässä. Ilmaisu oli täydellinen pysähdys.

Tämä loppu oli niin hieno, että Tiina päätti päästää meidät läpi loppukokeesta! Eli vähän armosta (tai säälistä), mutta kyllä me jotain jo osattiinkin :)

Jos pääsisimme vielä harjoittelemaan, haluaisin tehdä Papun kanssa pari lyhyttä jälkeä, jotta saisin tuon saman innon pysymään yllä.

Tässä kuva kevään reeneistä:

torstai 5. elokuuta 2010

Papun trimmi

Otin sitten tänään ihan asiakseni ja trimmasin Papun. Karva lähti tosi helposti ja Papu helpotti lisää hommaa, kun makasi hienosti paikallaan koko operaation ajan. Molemmat ovat kyllä nykyään niin mahtavia trimmattavia, kun pysyvät niin hyvin paikallaan. Välillä vaihdetaan vain kylkeä tai maataan mahallaan, vähän riippuen siitä, mitä kohtaa nypitään. Molemmat myös usein nukkuvat käsittelyn ajan. Papussa meni kuitenkin peräti kaksi tuntia, mutta otinkin siltä pehmeitä jalkakarvoja aika paljon pois. Lisäksi aloitin koko urakan pesemällä parran ja jalat ja föönaamalla ne. Ajelin myös reisien sisäpuolet. Alalinjaa en tehnyt ollenkaan, koska testaan, kasvavatko ne ikinä pitemmiksi. Vaikka mitäpä väliä sillä on, kun en meinaa sitä näyttelyyn viedä, mutta ihan vain omaksi trimmauskokemukseksi.

Tässä Papu ennen trimmiä ja jälkeen (kuvat ovat kyllä ihan hirveitä, huomaa myös, ettei se pöydällä seisominen mitenkään onnelliseksi tee, kun häntä on niin masentuneesti):



Otin vielä yläpuolelta kuvan, kun karvanpoistamisen jälkeen näkyy oikein hyvin, miten Papu onkin hoikistunut. Nyt se on hyvä - kylkiluut tuntuvat, mutta eivät näy. Tuommoisena kun sen saisi pidettyä. Laihtuakaan ei enää tarvitse, koska ei enää harrasteta agilitya, jossa on hyvä olla vähän normaalia laihempia (siihen ei kylläkään koskaan meillä päästy...).

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Kanttarelleja


Löysimme koirien kanssa taas kanttarelleja metsälenkillä. Jojo ilmaisi oikean aarrekätkön. Yhteensä niitä on 175 grammaa.



Viime lauantaina löysimme 275 grammaa! Kyllä niitä näköjään löytää kun tietää vähän paikkoja :)

Papu 6 vuotta!

Papu täyttää tänään 6 vuotta! Mamman mussukka sai aamulla heti ottaa pari jäävienliikkeiden ja kaukojen reeniä ja sitten lähdettiin pitkälle lenkille. Lämpimät onnittelut Kaapolle ja Napelle, jotka ovat enää Papun sisaruksista jäljellä! Hyvää syntymäpäivää myös samojedi Saanalle, jolla ikää on tänään kertynyt jo 9 vuotta :)

Synttärilahjaksi Papu taitaa päästä trimmiin, kun alkaa karva olla taas aika pitkää. Lisäilen vaikka kuvia sitten trimmin jälkeen. Ja lähdetään me metsälenkillekin vielä illalla, jos ei ihan hirveästi myrskyä.

Papun synttärit ovat olleet kohtalaisen myrskyisät ;) Pian aamulenkiltä kotiuduttuamme alkoi taivas mustua ja pian satoikin kaatamalla. Ukkosta ja salamointia oli kahteen otteeseen, kunnes päivemmällä rysäytti oikein kunnolla ja katkaisi sähköt. Samu sattui pitämään ulko-ovea raollaan samaan aikaan, kun pamautti vähän isommasti - ja Jojo sinkosi ulos ovesta! Se juoksi autokatoksen kohdalle ja sitten takaisin sisälle... Että ei se ainakaan pauketta pelkää, kun meinaa heti mennä listimään tuollaisen paukuttelun aiheuttajan...

Anssi Loponen soitti terveyskeskuksesta, kuten oli sovittu. Selitin hänelle tilanteen ja hän lupasi olla suoraan yhteydessä tähän päättävään kirurgiin ja tekevänsä parhaansa. Realistina ei kuitenkaan luvannut liikoja. Hän soitti vähän ajan kuluttua uudestaan, että kirurgin kanssa olivat sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä pitää minua jonottamassa kirurgin ja ortopedin juttusille ja sitten vielä magneettikuviin ja sitten vielä tähystykseen, joten heidän mielestään olisi parasta mennä suoraan tähystykseen ja sinne pääsisin niin pian kuin mahdollista. Hetken kuluttua soitettiin leikkausosastolta, että pääsen ensi viikon keskiviikkona leikkaukseen!!! Vihdoinkin! Uskomatonta! Tämä tuntuu kyllä jo ihan unelta, jota en meinaa uskoa todeksi. Kyllä minä kestän tämän jatkuvasti pahenevan kivun, kun tiedän, että pian se loppuu kokonaan (tai no, heti leikkauksen jälkeen varmaan olen kyllä tosi kipeä).

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Meidän perheessä tapahtuu


Vähän kuulumisia...

Jojo
Nypin keskiviikkona Jojolta pitkät karvat pois, kun oli niin epäsiistinnäköinen. Nyt siitä tulikin taas ihan nätti. Alta kyllä paljastui vähän tasapaksu koira, eli ruokaa pitää vähentää taas reilusti. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota, että Jojon kulmakarvat ovat harmaantuneet. Sillähän on muutenkin ollut tapana kasvattaa vaaleita karvoja läpi, varsinkin päähänsä, mutta nämä karvat ovat laadultaan ihan erilaisia. Jojohan täyttää ensi kuussa 8 vuotta, että olisiko se nyt sitten vanhuuden ensioireita? Sen mustat läiskät ovat muuttumassa ilmeisesti ruskeiksi, koska pää on jo melkein kokonaan ruskea ja hännän tyvestä pukkaa oikein kauniita punaruskeita karvoja.

Samu ja Jojo ovat alkaneet "löytää toisensa". Samua on alkanut viime aikoina kiinnostaa koirien silittely ja taputtelu, kun ennen se ei ole juurikaan kiinnostanut. Olemme opastaneet samalla, miten koiria käsitellään ja kohdellaan. Jojo nuolee mielellään Samun naamaa, joten siitä on nyt tullut yhteinen hauska juttu.

Papu

Olen nyt vasta myöntänyt itselleni, että Papun rakenne ei ole ollut oikeanlainen agilityyn. Siinä mielessä onni, että lopetus tuli viime talvena pakon edessä, koska luultavasti olisin vain jatkanut hamaan tappiin ja Papulle olisi saattanut tulla ikäväkin vanhuus. Sen etuliikkeethän ovat aina olleet tosi leveät ja sen juokseminen on välillä jotenkin tosi katkonaista ja töksähtelevää. Kyynäriähän (kuten ei selkääkään) siltä ei ole kuvattu, mutta epäilen, että niistä saattaisi vielä vaikka löytyäkin jotain... Selkäkin on jotenkin kankea. Papuhan ei ole koskaan ollut erityisen notkea eikä ketterä. Nyt se on pikkuhiljaa vähän muuttunut, kun ei ole ollut viikottaisessa rasituksessa, joten ehkäpä sen loppuelämä on ihan kiva.

Raakaruokinta
Ostin pari viikkoa sitten Lidlistä keittiövaa'an. Molemmat koirat kuluttavat nykyään niin vähän, että annan niille vain 180-200 g ruokaa. Vaa'alla tarkan määrän näkee nyt tosi helposti ja pakko tunnustaa, että liikaa niille on tullut annettua koko ajan! Tuollainen määrä on silmämääräisesti tosi vähän...

Trimmaus
Ilmoitin Ylökkin keskustelufoorumilla, että trimmaan nypittäviä rotuja Tampereen seudulla. Sain ensimmäisen asiakkaani viime viikolla, kun kävin nyppimässä 1-vuotiaan cairnin Valkeakoskella. Siinä oli aika kova homma ja työ oli ihan erilaista kuin käppänän tai russelin nyppiminen. Kun russelilta lähtee aina kaikki karva pois kerralla ja uusi karva on alla valmiina, tuolta koiralta ei irronnut kaulakarvat ollenkaan, kun taas kyljistä ja takajaloista irtosi helposti. En kuitenkaan nyppinyt kaikkea pois, kun omistajakin toivoi sitä ja toisekseen ei kaikki karva olisi irronnutkaan. Niinpä nypin vain pintakarvoja pois. Omistaja oli tyytyväinen tulokseen. Minun silmääni se näytti aika keskeneräiseltä, mutta toisaalta sellainen villinnäköinenhän cairnin näyttelytrimmikin on. Oli vain vaikea pitää sitä valmiina, kun russeli menee ihan sileäksi ja käppänä trimmataan melkein viivottimen kanssa. Mutta pääasia, että asiakas oli tyytyväinen :)

Muutto
Muutamme ensi kuun aikana Jyväskylän seudulle. Petri on saanut sieltä töitä. Nyt haemme asuntoa ja minäkin töitä sieltä päin.

Päivitys 3.8. Asunto on saatu Jyskästä ja muutto on kuun vaihteessa! Asunto on kiva saunallinen rivitalokolmio. Parempi kuin uskalsimme odottaa :)

Polvi
Polvi on ollut viikon kipeä joka päivä. Se on vähän muuttunut erilaiseksi, kun kipupiste on siirtynyt myös polven päälle. Pääasiallisesti kuitenkin särkee polven sivusta ja alta/sisältä. Särkyä on erityisesti kävellessä, mutta se jatkuu myös yöllä. Elokuun alussa soitan erikoispoliklinikalle, kun ovat palanneet kesälomilta. Kelakin vaatii seuraavaksi ortopedin lausuntoa...

Päivitys 3.8. Kävin viime viikon keskiviikkona aluevastaanotolla terveyskeskuslääkärillä, koska polvessa oli jo monta päivää ollut pistävää kipua levossakin. Anssi Loponen laittoi siihen kortisonipiikin. Tuon teho auttoi pari päivää pistävään kipuun, mutta nyt sekin on taas jatkunut. Polven sivussa olevaan kipuun ei auttanut sekään, mitä en kyllä uskonutkaan, koska tiedän, että syy on kierukassa.

Soitin erityispoliklinikalle. Ensinnäkin jouduin soittamaan monta kertaa, koska kukaan ei meinannut vastata, vaikka oli aukioloaika. Olen kuulemma jonossa numerolla 40. Ortopedien käynneistä ei ole vielä mitään tietoa, mutta kyllä ne varmaan tässä kuussa tulevat ainakin yhtenä päivänä käymään!!! Kerralla ottavat sitten 20 potilasta... Sanoin, että hermot menee kun kipu vain pahenee koko ajan eikä mikään auta eikä töihin pääse ja Kelasta hätyytellään...! Kehotti ottamaan yhteyttä omalääkäriin, joka voi laittaa eteenpäin kiirehtimislähetteen! Mitä!? Olisivatko he voineet laittaa sen jo aikaisemminkin??? No huomiselle on Loposen Anssille soittoaika, kun omalääkäri on kesälomalla. Huh huh, eikö olekin helppoa tämä sairastaminen Nokialla??

Hauskaa pitämässä Mouhijärvellä

Lähdin tänä aamuna käymään Mouhijärvellä, kun on vähän viileämpi päivä (aika kuumalta kyllä näin päivällä taas tuntuu, kun aurinko oikein paistaa...). Olipa ihana pitkästä aikaa käydä vähän ottamassa jotain hallissa. Mitään isompia ratoja en voinut polven takia ottaa, mutta nythän on hyvä tilaisuus harjoitella koirien irtoamista :)

Otin ihan ensimmäiseksi Papun kanssa tokoa, AVO:n liikkeitä taas. Seuraamisessa pysyi kontakti loistavasti ja juoksukin onnistui eikä Papu seilaillut vaan piti hyvin kontaktia!!! Liikkeestä maahan meno meni hienosti. Otin sen vain kerran. Luoksetulon pysäytyksessä palkkasin kaksi kertaa suklaamunan keltaisella "sisämunalla", johon olin laittanut makupalan sisälle. Papu tykkää siitä kovasti ja riemastui palkasta suuresti. Mutta kun namikippo oli niin sopivasti hyvällä linjalla, menin onneton tunari palkkaamaan pari kertaa namikipolle menolla :( Siitähän Papu meni taas ihan sekaisin. En meinannut millään saada sitä enää tekemään liikettä oikein, eli pysähtymään heti ensimmäisellä käskyllä. Vähensin lopulta matkan noin 17 askeleeseen ja sain sen pysähtymään heti. Siitä iso palkka (heitin namin) ja vielä pari kertaa uusiksi. Johan alkoi taas sujua. Jollekin koiralle palkkaamisen vaihtelu sopii, mutta Papulle ilmeisesti ei. Ainakaan tässä liikkeessä.

Sitten vein Papun pienelle tauolle ja otin Jojon hommiin. Se oli ihan intona, niinkuin aina. Leikittiin vähän aikaa kumisella vetolelulla ennen kuin alettiin suunnitellakaan mitään tekemistä. Hallissa oli pari hyppyä, rengas, kepit, putki, A ja pussi aseteltu sillä tavalla sopivasti, että pystyin ottamaan pieniä pätkiä mutta tarvittaessa vaikka pitkääkin rataa. En tehnyt muita muutoksia kuin laskin rimoja ja renkaan korkeutta. Jojo suoritti kaikki esteet innokkaasti. Sen kanssa on aina niin kiva höntsäillä. Kepitkin se vetää jo älytöntä vauhtia ja voin olla jo aika kaukanakin :)

Sitten jatkoin taas Papun kanssa, joka olikin kannustanut meitä kehän laidalta koko ajan, eli se siitä lepäilystä ;) Otin vielä uudestaan joitakin kertoja luoksetulon pysäytyksiä. Pari kertaa liikkeestä seisomista. Ei tuntuisi enää olevan mitään ongelmaa. Toisella kertaa taisin kyllä vahingossa käyttää hieman käsiliikettä, koska Papu jäi katsomaan taakseen, lentikö sinne jotain.

Kaukojen ensimmäinen istumaan nouseminen ei taaskaan onnistunut heti. Nyt tein niin, että kun ei noussut ensimmäisellä käskyllä, menin takaisin rinnalle ja annoin uuden jääntikäskyn. Helpotin vähän, eli jäin ihan lähelle ensin ja kun onnistui nyt heti, menin parin askeleen päähän ja kun tämäkin onnistui ekalla, menin kisamatkan päähän. Nyt nousi ensimmäisellä käskyllä kauempaakin. Tämä on sellainen liike, että sitä pitää muistuttaa vähän väliä. Olemme kotona harjoitelleet niin paljon nyt ihan läheltä kun olen ottanut seisomisen mukaan, ettei ilmeisesti meinaa muistaa tätä varsinaista liikettä enää.

Ensimmäinen noutokapulan heitto epäonnistui... Papu kirmasi heti perään muutenkin ja toi hienosti. En kuitenkaan palkannut. Toinen heitto onnistui paremmin ja Papu odotti hienosti (laskin mielessäni viiteen) nouto-käskyä. Lähti nopeasti, otti hyvin ja toi hienosti. Tähän oli hyvä päättää tämä liike.

Sitten vielä hyppy. Papu ei meinannut taaskaan lähteä ensimmäisellä käskyllä hyppäämään. Mikähän tähän on tullut? Pari toistoa ja lähti loput harjoitukset onneksi jo ekalla käskyllä. Palkkasin pari kertaa siitä, että istui heti sekä luoksetulosta. Sitten otin pari kertaa kisanomaisesti. Pari kertaa etujalat kolahtivat lautaan :(

Heittelin vielä vähän aikaa metallikapulaa ihan vain nostoharjoituksena. Sitten vapautin Papun agilityesteille. Se kirmasi ihan onnessaan putkeen ja kepeille, käskystä tosin, Papuhan ei osaa olla kuriton ;)

Ja taas Jojon kanssa. Se on kyllä älyttömän kuuliainen ja tottelevainen koira nykyään :) Ainakin tuolla hallissa, kun muita ei ole paikalla. Papu halusi vielä väenvängällä päästä tekemään jotain. Kysyin siltä, mitä se sitten haluaisi tehdä ja se juoksi A:lle. Annoin sen tehdä sen muutaman kerran, kun se on siitä aina niin tykännyt eikä ole pitkään aikaan päässyt. Toisekseen A on sen verran leveä, ettei tarvitse pelätä siltä putoamistakaan. ProCaniksen A:n pinta on muuten tosi hyvä eikä koira joudu sillä sutimaan yhtään. Jostain syystä Papu hakeutui jatkuvasti renkaalle ja halusi hypätä sen! Sehän ei ole koskaan oikein ollut sen lempieste, mutta nyt tuntui olevan kiva. Syynä saattoi olla sekin, että Papu osaa lukea rataa niin hyvin, että se hakeutui seuraavalle loogiselle esteelle, kun minä olisin jo palkannut aikaisemmin ja vetänyt radalta pois. Tavallisen hypyn se hyppää edelleen tosi rumasti, eli nostaa takapäätä tosi korkealle. Eli kaikenlaista hypyttämistä pitää välttää.

Niin sitä oltiin kirmailtu tunti, joten oli jo aika lähteä kotiin. Käytiin vielä vähän jäähyttelemässä, ettei tulisi pahoja jumeja. Täytyy vielä hieroa molemmat viimeistään huomenna.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Hellettä riittää ja hiki virtaa

Nyt on ollut pitkään tosi tosi TOSI kuuma. Säätiedotus lupasi parille päivälle vesisateita ja ukkosia, mutta ei täällä satanut kuin vähän aikaa eilen. Hyvä jos vähän maanpintaa kasteli. Toivottavasti mustikat eivät nyt ihan kuivu. Niitä meinaan tulisi kivasti, jos vaan kelit olisivat suotuisat. Ja sataa pitäisi, että tulisi sieniä!

Nyt kun olemme olleet kotona ja on ollut kuuma, olemme käyneet Samun kanssa uimassa monta kertaa päivässä. Minäkin olen uinut jo muutaman kerran. Samu on kehittynyt tosi paljon pienessä ajassa. Hän hyppii laiturilta veteen, sukeltaa (kellukkeiden kanssa tosin mutta kuitenkin) vähän matkaa eteenpäin, ja ui muutenkin kovasti. Opettelee juuri käyttämään käsiään. Yrittää välillä uida ilman kellukkeitakin, mutta ihan vielä se ei onnistu. Luultavasti kesän loppuun mennessä saamme jättää kellukkeetkin pois, niin hienosti homma on edistynyt.

Olin Agirodussa töissä joka päivä. Kuumaa oli, mutta myös kivaa! Oli sellainen olo, että porukka oli niin ammattilaisia kuin voi olla, hommat sujuivat jo vahvalla kokemuksella. Toivottavasti pääsemme hyödyntämään tätä osaamistamme myös tulevaisuudessa saaden lisää isoja agilitytapahtumia järjestettäväksemme.

Papun kanssa olemme käytännössä lomailleet. Välillä teen sen kanssa jotain pientä, esim. kaukoja. Ylösnouseminen sujuu hienosti jo sekä istumasta että makaamasta, mutta seisomisesta istumaan meneminen liikuttaa takapuolta. Olen alkanut nyt vaatia siltä oikeaa suorittamista, kun kerran asennonvaihdot tuntuvat onnistuvan. Metallikapulassa ollaan siinä vaiheessa, että Papu jo liikkuu se suussaan. Olen samalla vahvistanut erikseen kapulan nostoa maasta. Peruuttaminen seuraamisen yhteydessä sujuu, jos on okei, että koira peruuttaa hillittömällä vauhdilla pitkällä ohjaajan takana ;) :D Jääviä liikkeitä olen myös ottanut silloin tällöin, myös istumista.

Meidän pitää harjoitella vielä:
- sivuaskel vasemmalle: sujuu jo vähän, mutta paremmin tietysti pitäisi mennä
- sivuaskel oikealle: alkutekijöissä, kun ajattelin, että harjoittelemme ensin askeleen vasemmalle kuntoon tai ainakin paremmalle mallille
- peruuttamiseen rauhallisuutta
- puukapulan noutoon malttia, ettei karkaa hakemaan ennen käskyä; muuten tykkää tästä liikkeestä paljon ja tekee sen mielellään :)
- luoksetulon pysäytys: vahvistus ei ole koskaan pahasta, varsinkaan meillä
- kaukot: matkan pidennys kun varmasti suorittaa oikein

Jojosta on tullut ihan stressipallo :( Onko se nyt ihmekään, kun joka kerta mennessään ovesta ulos ja sisään joutuu haistamaan vihaamansa koiran hajua. Se on alkanut vihata ihan silmittömästi tuota naapurin lapinkoiraa sen jälkeen, kun se karkasi meidän päälle. Pelkään, että siltä hajoaa vielä sisuskalut, kun joutuu kestämään päivästä toiseen tuollaista stressiä. Nyt olen tehnyt niin, että kannan sen pihan läpi, mikä onkin tuntunut hyvältä ratkaisulta, koska molemmat käyttäytyvät silloin rauhallisemmin, Jojo vähän urisee, mutta siinä kaikki. Toivottavasti me päästään tästä asunnosta pian pois!

Tapasin Agirodussa Wetten, Moonan pentujen isän. Siinä oli kyllä hieno koira! Ei olisi uskonut, että se on vasta 1,5-vuotias. Se kulki emäntänsä Tiian mukana koko ajan vapaana kisapaikallakin, eikä meinannutkaan mennä uhittelemaan kenellekään. Se oli myös rauhallinen eikä yhtään epäluuloinen ihmisiäkään kohtaan. Karva oli upean musta ja karkea. Tuollaisten koirien jälkeläisen todellakin haluaisin ja siksi varmasti joudunkin vielä katumaan sitä, etten nyt pentua voi ottaa. Petri vastustaa voimakkaasti ja olen minä itsekin tullut siihen tulokseen, että oman jaksamiseni vuoksi on parasta, että pentu tulisi vähän myöhemmin. Haluan keskittyä siihen tosissani ja kunnolla. Koska menetän nyt tämän pennun, tuskin haluan enää muutakaan käppänänpentua. Joten joudun vielä aloittamaan joskus kokonaan uuden rodun etsinnän. Borderterriereistä jo tiedän yhden kasvattajan, joka kasvattaa luonnetta ja agilityyn sopivia koiria, mutta en minä nyt vielä tiedä, mihin rotuun tulen päätymään. Tärkeintähän hakemassani pennussa on sopiva luonne: vilkas ja reipas; helppohoitoinen karva ja terve rakenne.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Lisää sairaslomaa...

Kävin tänään omalääkärillä Nokian terveyskeskuksessa hakemassa lisää sairaslomaa. Nyt pääsin ihan oikealle omalle lääkärilleni, viimeksihän oli tuuraaja. Hän ihmetteli, miksei tätä vaivaani ole alunperin laitettu työterveydessä työtapaturmaksi. Jos olisi, olisin päässyt jo korjaukseen vakuutusyhtiön piikkiin ja olisin jo takaisin töissä!!! Arvasin, ettei se meidän työterveyslääkäri ole ihan asioista perillä: hän kun oli laittanut lähetteeseenkin, ettei vaiva olisi työperäinen. Mistä se sitten on tullut, jos ei töistä, koska töissä se ensimmäisenä reagoikin?! Näin minua nyt sitten pompotellaan paikasta toiseen enkä tule hullua hurskaammaksi missään :( Työterveyslääkärikin puhui koko ajan vain siitä, että minut on hoidettava jatkossa joko yksityisellä (omaan laskuun tai työpaikan) tai julkisella puolella jonottamalla ortopedille. Alkaa herätä epäilys, että taisi ohjata vain kavereidensa luo rahastettavaksi.

Tämä meidän terveyskeskuslääkäri sanoi heti, että polvessa taitaa olla kierukka repeytynyt. Kun sanoin, että kaikki lääkärit tuntuvat ihmettelevän sitä, miksi oirehtii, vaikkei ole sattunut mitään erityistä tapaturmaa, mutta kaikki potilaat, joilla on ollut samaa vaivaa ovat sanoneet, että on repeytynyt pelkästä jatkuvasta rasituksestakin. Omalääkärimme sanoi, että kyllä se kuuluu jokaisen lääkärin perusopintoihin oppia, että kierukka voi repeytyä vaikka vain polvistumisesta!! Uskomatonta! Sitähän minä olen juuri töissä tehnyt: kumarrellut, kääntyillyt, nostellut painavia laatikoita jne. Ihanaa päästä vihdoinkin lääkärille, joka uskoo!

Kirjoitti minulle nyt sairaslomaa 15. elokuuta asti. Toivoi, että silloin olisi jo tullut tietoa ortopedille pääsystä ja jatkotoimenpiteistä. Nyt erityispoliklinikka on kuitenkin kiinni pakkolomien ja kesälomien takia. Eli nyt sitten koitetaan vain nauttia kesästä...

Ps. Putosin jo viime viikon maanantaina Kelan rahoille, 28 sairaslomapäivän jälkeen, koska olen ollut töissä tuolla alle kolme vuotta. Sanna töistä hoiti Kelan paperit kuntoon viimeksi, kun siellä kävin. Tänään kun soittelin Kelaan, pitääkö minun vielä tehdä jotain, sanoivat, että hakemus on jo käsitelty ja tulen saamaan ensimmäiset rahat jo perjantaina! Kiitos Sanna! Lääkäri laittoi myös Kelan vaatiman B-lomakkeen suoraan Kelaan, joten minun ei tarvinnut sitäkään sinne viedä.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

(Minä) Lääkärissä

Kävin eilen yksityisellä ortopedillä, jotta saisin tämän polviongelman edes vähän eteenpäin (terveyskeskuksen kautta jonotus voi kestää jopa 4kk). Sain maksaa lystistä melkein 80 euroa enkä tullut juurikaan hullua hurskaammaksi. Tämä lääkäri ei voinut kirjoittaa edes sairaslomaa vaan se täytyy käydä hakemassa erikseen työterveydestä.

Ortopedi piti pahimpana ongelmana tällä hetkellä polven rustovaurioita, mutta ei nekään kuulemma ole mitenkään vaarallisia. "Ihan normaalia käyttöä vain." Mahdollisesti jotain vikaa voi olla kierukassakin, mutta ihmetteli, kun ei ole sattunut mitään onnettomuutta. Sivulauseessa tuli jossain vaiheessa, että ehkä polvi on vain joutunut niin kovalle kuormitukselle, että kierukka olisi voinut päästä jotenkin vioittumaan. Ohjasi magneettikuviin.

En kyllä ymmärrä, miten polvea voisi käyttää normaalisti, kun joka päivä särkee :( Haaveilen jo juoksemisesta ja muusta reippaammasta ja rohkeammasta liikkumisesta :/

Vein tänään laput terveyskeskukseen, jotta saisin sitä kautta maksusitoomuksen (tai en vielä mennessäni tiennyt, että on sen niminen ja että vaatii sellaisen, jotta pääsee julkisen kautta lisätutkimuksiin). Omalääkärini tuuraaja lupasi selvittää, pitääkö minun kuitenkin käydä terveyskeskuksen ortopedillä vai saanko suoraan sen maksusitoomuksen. Jos saan maksusitoomuksen, pääsen heti tilaamaan aikaa magneettikuviin!

Terveyskeskuslääkäri kirjoitti sairaslomaa heinäkuun 3:nteen päivään asti. Sen jälkeen tarvitsen jonkun toisen lapun Kelaa varten, koska silloin olen ollut sairaslomalla 60 päivää.

Ehkä tämä piina alkaa vihdoinkin helpottaa.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Hammastarkastuksessa

Torstaina Eläinlääkäriasema Reviiri Epilässä järjesti hammastarkastuspäivän. Käytin koirat siellä vain saadakseni tietää, mitä niiden hampaille pitäisi tehdä. Papullahan on ollut yksi aika ongelmallinen yläetuhammas, jonka tieltä pentuhammas jouduttiin poistamaan. Tämä uusi hammas sitten kasvoi vinoon ja sen ja viereisen hampaan väliin kertyy kaikenlaista töhnää, jota on aika vaikea saada pois. Molemmilla on myös vähän hammaskiveä kulmureissa.

Tuomiona kuulimme, että Papulta pitää ehdottomasti poistaa ainakin tuo vino hammas, koska se hinkkaa alakulmuriin. Muutenkin Papulla on tosi ahdas purenta ja useampiakin hampaita on kasvanut vinoon. Purennalle olisi pitänyt tehdä jotain jo kauan aikaa sitten, mutta enpä ole tuota hoksannut. Kaikki näyttelytuomaritkin ovat kehuneet hyvää purentaa eivätkä eläinlääkäritkään ole mielestäni asiasta maininneet.

Jojolla on kuulemma sellainen purenta kuin pitääkin, mutta senkin katkennut etuhammas kannattaa poistaa.

Eläinlääkäri suositteli siis hampaiden- ja hammaskivenpoistoa. Hinta oli sen verran tyyris, että joudun odottamaan syksyyn ennen kuin operaatiot voidaan tehdä. Jos sairaslomani edelleen jatkuu (ja miksi ei jatkuisi, kun kerran särkee edelleen eikä avusta ole tietoa: julkisella puolella pääsee hoitoon neljän kuukauden sisällä...), putoan pian Kelan rahoille ja ne rahat todennäköisesti ovat pieniä :( Petri on joutunut sairaslomalle kädestään ja hänellä on lisätutkimuksia tulossa tässä kuussa. Voi olla, että hänkin joutuu vaihtamaan työpaikkaa. Eli hyvästi haaveeni pennusta, hyvästi haaveet talosta, hyvästi haaveet mistään paremmasta ja hyvästi nykyinen työni...

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Etsinnän loppukoe

Kävimme tänään yrittämässä suorittaa alkeiskurssin loppukoetta. Jouduimme tekemään jäljen ennen omaa jäljestämistämme, joten Papu oli ihan poikki. Olisihan se pitänyt arvata jo etukäteenkin, mutta halusin silti yrittää.

Loppukoejälki, 0,5h vanha, maalikoirana sekarotuinen narttu Kira, helteistä, pilvistä ja yltyvää tuulta
Papu lähti hyvin, mutta muutaman askeleen jälkeen jäi odottamaan minua. Käytännössä pääsimme aina pari askelta eteenpäin, kun se jäi odottamaan minulta apuja/vettä/hajua/mitä tahansa. Keskeytin, kun Papu vain alkoi hyppiä kiveltä toiselle kerjäten makupaloja. Olimme kuitenkin olleet koko ajan menossa ihan oikein, mutta Papu ei vain jaksanut. Kun vein sen autoon, se pisti samantien pään peittojen väliin ja alkoi nukkua silmät kiinni.

Emme pääse yrittämään loppukoejälkeä viikon päästä sunnuntaina. Haluaisin tehdä seuraavaksi seuraavat jäljet: *tuore ja lyhyehkö, sisältää kulmia *vanha ja lyhyehkö, sisältää kulmia *tuore ja pitkä, sisältää kulmia *vanha ja pitkä, loppukoejälki

Jos emme pääse toteuttamaan tällaista suunnitelmaa, saamme unohtaa koko lajin :(

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Jälkihommissa, osa 4 ja 5

4.6. Yhden tunnin vanha jälki, maalissa käppänä Topi, tuulista, poutaista

Papu lähti jäljestämään ihan hyvin. Kun tulimme kohtaan, jossa koira oli noussut kalliolle ja toisella puolella oli Kaupinkatu, Papu jäi ihmettelemään eikä meinannut osata edetä. Jotenkin pääsimme eteenpäin ja Papu jäljestikin ihan hyvin taas. Menimme taas jäljen sivuja, koska tuuli oli kuljettanut hajua tietysti miten sattuu. Yhdessä vaiheessa jo luulimme, ettei Papu edes kulje jäljellä, mutta koska meno oli niin määrätietoista, oli siihen pakko luottaa. Ja jäljellä olimmekin. Jossain vaiheessa tulimme polun risteykseen eikä Papu osannut edetä siitä mihinkään vaan jäi kysyvästi katsomaan minua. Silloin Riikka neuvoi meitä menemään takaisin päin ja etsimään jälki uudestaan. Taas mentiin ja hyvällä vauhdilla. Loppua kohti Papun vauhti kasvoi entisestään ja ilmaisu oli taas selvä.

Papu osasi itsenäisesti korjata jouduttuaan harhajäljelle, on tosin tehnyt sitä alusta asti. Palasi myös nopeasti takaisin takajäljeltä, itsenäisesti. Yritin pysyä mahdollisimman pitkän narun päässä, että se saisikin toimia itsenäisemmin. Jos ajaudun liian lähelle, se alkaa helpommin kysellä minulta apuja. Ja tätä itsenäisyyttähän haluan vahvistaa.

Olin jälkikäteen tosi tyytyväinen suoritukseemme.

16.5. Yhden tunnin vanha jälki, maalissa katalonianpaimenkoiranarttu Nata, tuulista ja helteistä

Papu oli ihan väsyksissä jo jäljelle lähtiessään eikä meinannut millään päästä hajulle hommasta. Se joi monta kertaa, ihmetteli, haisteli ilmaa (vastatuuli) jne. Se kulki niin hitaasti ja epävarmasti, etten saanut jättäydyttyä jälkeen. Tarvoimme jäljen läpi tavoitteena saada hyvä ilmaisu. Se saatiinkin. Kun jossain välissä jaksoi jäljestää, jäljesti tosi hyvin ja tarkasti jäljen päällä.

maanantai 31. toukokuuta 2010

Tunnari-harjoittelua

Aloitimme sitten jo tunnarin harjoittelunkin. Olen koko talven miettinyt, miten saisin harjoittelun aloitettua ja kysellyt neuvoja sieltä sun täältä.

Talven aikana olemme harjoitelleet kapulan pitämistä suussa. Pikkuhiljaa Papu on alkanut liikkua se suussa enemmän.

Tänään harjoittelimme niin, että vein kapulan ensin lähelle ja lähetin Papun hakemaan sitä. Tämäkin jo onnistuu!

Seuraavaksi siirrymme ulos. Siellä vien kapulan pitkään nurmikkoon ja käsken hakemaan. Sen jälkeen lisään kasan häiriökapuloita vähän matkan päähän jne.

Muokattu 2.6. Tänään harjoittelimme ulkona nurmikolla. Ensimmäisen noudon teimme pihassa asfaltilla. Piilotin kapulan pitkään heinikkoon viitisen kertaa joka kerralla vähän vaikeampaan paikkaan. Papu löysi sen joka kerta ja toi sen iloisesti! Viimeisellä kerralla laitoin kapulan vähän eri puolelle nurmikkoa kuin edelliset: Papu kiersi vanhoja paikkoja nenä käyden, siirtyi sitten oikeaan paikkaan ja tuntui oikein ilahtuvan, kun kapula löytyi! :) Ainakin nenä toimii ja sehän tässä liikkeessä onkin pääosassa! Vielä en lisännyt häiriökapuloita ja jätimme harjoituskerran noin lyhyeksi, koska aurinko porotti tuohon aikaan aamusta jo aika kuumasti pihaamme.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Papulle uusia liikkeitä

Aloin tällä viikolla reenata Papun kanssa voittajan liikkeitä. Kaikki alkoi siitä, että halusin vain kokeilla, osaisinko opettaa liikkeitä sille. Harjoittelemme pari kertaa päivässä (aamulla ja illalla) keittiössä.

Aloitimme metallikapulan pitoharjoituksilla samalla tavalla kuin puukapulan kanssa. Nyt olemme vaiheessa, jossa siirryn itse sen edestä rinnalle ja Papu pitää kapulaa suussaan sen aikaa. Jatkamme tätä vielä vähän aikaa, koska liikkeelle lähteminen tuntui Papusta jotenkin vaikealta vielä. Seuraavaksi yritän siis saada sen ottamaan pari askelta kapula suussaan.

Olen ajatellut, että voittajan kaukot olisivat meille jotenkin vaikeat opetella, toisin sanoen en ole oikein osannut näyttää Papulle, mitä siltä vaadin. Koska Papu tuntee seiso-käskyn sormimerkin, jota olen käyttänyt näyttelyissä, aloin hyödyntää sitä. Nyt se osaa asentojen vaihdot, kun seison sen edessä suunnilleen yhden askeleen päässä. Matkaa en voi vielä vähään aikaan kasvattaa, koska nyt jo Papu meinaa astua eteenpäin maasta seisomaan noustessaan. Haluan siis siltä, että sen takajalat pysyvät vaihdoissa paikallaan. On tärkeää muistaa, että palkkaan toisella kädellä kuin millä käskytän.

Lisäksi harjoittelimme ihan muuten vain liikkeestä istumista, että Papu saa vähän vaihtelua siihenkin. Onnistuu jo hyvin, vaikka alkuun tarjosikin maahanmenoa ;)

Sitten mieltäni vaivannut peruuttaminen seuraamisen yhteydessä. Olen ollut ihan epätoivoinen, kun olen katsellut EVL:n liikkeitä, koska luulin, etten ikinä osaisi sitä opettaa ja ettei meillä tästä syystä olisi mitään asiaa ylempiin luokkiin. Kysyin neuvoa jo talvella kokeneemmilta, miten sitä lähtisin opettamaan. Minulle neuvottiin opettamaan se niin, että koira seisoo seinän vieressä ja käsken sen peruuttaa edelläni. En ole saanut tätä toimimaan ollenkaan! Jojo kyllä oppi sen nopeasti ihan keskellä lattiaakin, mutta ei Papu :( No, ajattelin kokeilla sitä vain kylmästi rinnallani makupalalla houkuttelemalla. Ensin pidin makupalaa välissämme eli Papun kuonon oikealla puolella tai edessä. Papu otti kyllä pari askelta taakse, mutta sen perä lähti kääntymään poispäin minusta. Niinpä kokeilin makupalan siirtämistä toiselle puolelle kuonoa. Sehän toimii! Papu peruuttaa pari askelta hyvällä vauhdilla ja innokkaasti ja ihan suoraan!

Toinen, mikä on estänyt haaveiluni ylemmistä luokista on sivuaskeleiden ottaminen seuraamisessa. Kun nyt olen niin rohkealla tuulella, ajattelin kokeilla sitäkin ;) Harjoittelin ensin yksin sivuaskelia, oikealle meneminen ei vielä oikein luonnistu, joten harjoittelen toistaiseksi vasta vasemmalle menemistä. Jälleen namilla houkutellen ja Marian oppeja muistellen harjoittelimme ja Papu pysyi rinnalla hyvin ja teki askeleen ihan oikein.

Papu on ollut tosi innokas ja motivoitunut harjoittelija. Sekin varmaan on ihan innoissaan, kun pääsee opettelemaan uusia juttuja.

Voittajan ruutuhan meillä oli syksyllä jo hyvällä mallilla. EVL:n merkille lähetystäkin tuolloin harjoiteltiin.

Tunnistusnoutoa en ole osannut harjoitella muuten kuin kävyillä metsässä. Voisin varmaan harjoitella sitä seuraavaksi niin, että vien kapulan etupihan nurmikolle vähän piiloon Papun katsoessa.

Luoksetulon pysäytys seisomaan täytyy saada kuntoon ja varmaksi ennen kuin alan liittää siihen maahanmenoa.

Sairasloma jatkuu

Olen toistaiseksi sairaslomalla. Odottelen ortopedille pääsyä ja siten joko magneettikuviin tai suoraan tähystykseen pääsyä. Olin yhden päivän töissä viime viikolla, mutta kolmen tunnin jälkeen päivä oli ihan tuskaa, koska toinenkin jalka alkoi kipeytyä. Tuon työpäivän jälkeen polveni on ollut joka päivä kipeä. Googletin kierukkavaurioista tietoa ja oireeni sopisivat täydellisesti tuohon vikaan :(

Samu on tietysti ollut kanssani kotona ja meillä on ollut tosi mukavaa. Samu kertoo joka päivä monta kertaa rakastavansa minua! Hänestä on tullut ihan äidinpoika nyt kun olemme niin paljon yhdessä, kun minullakaan ei ole ollut juurikaan koiramenoja viime aikoina. Oli muuten hyvä, etten ottanutkaan kesäksi agilityryhmäpaikkaa, kun en olisi tämän polven takia pystynyt osallistumaan mahdollisesti koko kesänä reeneihin.

Laitoin koirille Expotit niskaan lauantaina. Sunnuntaina lenkillä koirat kastuivat ihan läpimäriksi, mikä todennäköisesti on heikentänyt liuoksen tehoa :( Hoito täytyy uusia neljän viikon välein.

Olemme käyneet katsomassa viikon sisällä kuutta taloa. Kunpa pian löytyisi mieluinen...

Jojo käyttäytyy remmilenkeillä 95-prosenttisesti hyvin! Olen itse rentoutunut ohitustilanteissa :)

Toko: Nokia 22.5.

Kävimme viime viikonloppuna NPKH:n toko-kokeessa. Ilma oli jo aamusta aika lämmin ja kentälle sekä parkkipaikalle juuri tuotu hiekka pölisi niin, että kun jouduin pitämään peräluukkua auki, koko auto oli pölyssä. Eli miltä tuntuu koirasta hengittää tuollaista ilmaa monta tuntia? Papu ei suostunut juomaan vesikupista ollenkaan, mutta onneksi sentään suostui juomaan kädelleni kaatamaani vettä, ettei ihan väsähtänyt. Helteiden takia (ja tulevan kokeen takia) annoin molemmille koirille ruuan seassa Nutrisalia, mikä varmasti helpotti Papun olemista koepaikalla.

Tuomarina Ilkka Stén, jonka kehässä tuntuu aina olevan mukavaa ja rentoa.

Paikalla makaaminen 10 (ei moitittavaa)
Seuraaminen taluttimetta 8,5 (tyypillistä meidän seuraamista... Papu myös aivasteli vähän väliä, kun hiekka pölisi häiritsevästi; kaverit kehän reunalta sanoivat menon olleen hyvännäköistä, siltlä se ei minusta kuitenkaan tuntunut)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 6 (pysähtyi taas vasta toisella käskyllä, vaikka reeneissä alkanut pysähtyä hienosti jo ekalla...)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 (Papu oli pysähtynyt täydellisesti heti ekasta käskystä, mutta minä luulin sen seuraavan edelleen, joten annoin TOISEN KÄSKYN! Onneksi ei mennyt maahan!)
Noutaminen 8 (lähti sekunnin sadasosan liian aikaisin liikkeelle, nouto oli kuitenkin iloinen, nopea ja reipas ja täydellinen)
Kauko-ohjaus 0 (muistaakseni ei mennyt ekalla käskyllä maahan ennen liikkeen aloittamista; istui ensimmäisellä käskyllä, mikä oli uutta; liikkui hivenen eteenpäin ensimmäisessä maahanmenossa; istui taas hyvin heti; juoksi seuraavalla maahanmeno-käskyllä luokseni perusasentoon! Minua vain nauratti, koska Papusta ei kyllä koskaan tiedä, mitä se keksii :D Jäi silti hyvä mieli, koska eka istumaan nouseminen onnistui!)
Estehyppy 10 (täydellinen)
Kokonaisvaikutus 10 (tuomari kehui iloista esiintymistä)
Yhteensä 147 pistettä, 2-tulos

Jos olisimme saaneet kasin kaukoista, joka meille oli tulossa ennen Papun riehaantumista, olisi ykkönen tullut kevyesti. No, kivaa oli silti! Papulla pysyi fiilis hyvänä koko ajan. Palkaksi pääsi namikipolle kehän ulkopuolelle ja juoksi sinne itsenäisesti heti, kun annoin luvan.

Nyt lomaillaan ja lepäillään kesä ja mennään kokeeseen seuraavaksi joskus syksyllä, kun ilmat taas viilenevät. Olen saavuttanut jälleen rauhan, jossa en ota liikaa stressiä vaan pyrin pitämään Papun kanssa hauskaa kehässä ja nauttimaan joka hetkestä. Tuo mieliala pysyi kehässä koko ajan ja tarttui alusta asti Papuunkin.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Koiria etsimässä, osa 3

Tänään taas etsittiin jeppeä Toimelantiellä Tampereella. Ilma oli helteinen (auton mittari näytti läntisellä ohitustiellä yli 28 astetta), mutta onneksi Näsijärveltä puhalsi metsäänkin mukava vilvoittava tuuli eikä puiden suojassa ollut ihan niin paha olla kuin aukeilla paikoilla. Tänään maalikoirana oli kaukaasianpaimenkoiran ja sakemannin sekoitus Bono. Matkaa oli varmasti puoli kilometriä ja kulmia oli ainakin kolme.

Istutin Papun ottamaan hajun. Se jäi katsomaan minua ja annoin sille luvan mennä "mene vain" -sanoilla, silloin se lähtikin hienosti ja tarkasti jäljestämään. Hyppäsimme ojan yli niin, että jälki jäi puun toiselle puolelle, mistä se teki kulman meidän suuntaamme. Papu jäi ihmettelemään paikalleen (varmaan lepäsi), veimme sen takaisin kulmaan, jossa annoin sille hajun uudelleen. Se lähti taas hyvin jäljelle, mutta pysähtyi taas samaan kohtaan ihmettelemään. Lopulta se meni omatoimisesti juomaan ojaan. Olen metsälenkeillä antanut sen mennä juomaan, mutta vain paikkoihin, jotka olen itse silmämääräisesti tarkistanut. Olisiko se voinut odottaa minulta lupaa mennä juomaan?! Mutta vieläkään matka ei jatkunut. Edessämme oli pieni kosteikko ja aloin arvella, että syy ihmettelyyn voi olla myös siinä. Kävelin itse edellä kosteikon yli hakien parempia kohtia ja Papu tuli perässäni. Kun kohta oli ylitetty, se lähti taas vauhdikkaasti jäljestämään!

Seuraava hukka tuli jälleen kulmassa. Papu meni jäljen yli ison muurahaispesän takaa vielä aika pitkälle, kunnes alkoi vain syödä ruohoa. Kutsuin sen luokseni, koska en anna sen tehdä sitä enää lenkilläkään. Sitten taas ihmettelimme kulmassa, kunnes Papu oli ilmeisesti jälleen levännyt tarpeeksi ja jatkoi matkaa. Nyt se ajautui jäljen oikealle puolelle ja teki yhtäkkiä hukan. Se ei osannut lähteä korjaamaan, joten Riikka kehotti kulkemaan kohtisuoraan jälkeä kohti eli etsiä jälki janalta. Kun tulimme jäljen kohdalle, Papu lähti välittömästi seuraamaan sitä oikeaan suuntaan. Seuraavassa kulmassa Papu kulki taas kulman ohi, mutta palasi takaisin ja lähti vauhdilla seuraamaan jälkeä, jolloin itsekin kiristin vauhtia. Tiesin, että koira on jo lähellä. Ilmaisu oli selkeä pysähdys.

Oli kyllä hieno kokemus taas. Itseluottamus kasvoi kummasti, kun näin, että kyllä Papu osaa, kun vain itse rauhoitun ja annan sen työskennellä rauhassa omassa tahdissaan ja pitää tarvittavat lepohetkensä.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Sairastelua ja kuumeilua

Olen sairaslomalla. Polvi alkoi vihoitella muutama päivä sitten ja kipeytyi toissa iltana kunnolla. Eilen yritin vielä sinnitellä töissä, mutta ei siitä tullut mitään. En pystynyt suoristamaan polvea enkä siten pystynyt liikkumaan normaalilla vauhdilla saatika tekemään yhtään vähänkään nopeampaa liikettä tai käännöstä. Mitään selkeää syytä en kipeytymiselle tiedä. Eilen polvea poltteli ja kuumotti niin, että laitoin siihen illalla monta kertaa kylmägeeliä. Kipu on polven sisällä ja iskee kuin puukon isku. Loppupäivästä alkoi olla molemmat jalat reisistä ja pohkeista ihan jumissa ja selkäkin alkoi kipeytyä. Niinpä soitin lääkäriajan tälle aamulle.

Lääkäri taivutteli polvea eikä muualle sattunut ollenkaan, ennen kuin otti polvilumpiosta kiinni. Kohta kertoisi ristisiteistä mutta toisaalta se kuulemma vaatisi erityisen onnettomuuden. Niinpä epäili myös polvilumpion lievää sijoiltaan menoa. Siltä se kyllä kieltämättä tuntuukin, varsinkin kun nousen portaita.

Hoidoksi lepoa (sairaslomaa ensi tiistaihin asti alustavasti), idealside ja tulehduskipulääkettä. En tiedä, kuvittelenko, mutta ihan niinkuin kipu olisikin jo helpottanut vähän. Edelleenkään en uskalla astua kunnolla ja saman jalan pohje on tosi kipeä, joten kaipa se vie tällä hetkellä enimmän huomion.

Kyllä ärsyttää. Ensinnäkin se, etten pääse liikkumaan kuten ennen vaan joudun töpöttelemään hitaasti ja jos vähänkin innostun, kipu palauttaa takaisin todellisuuteen. Toisekseen töissäkin olisi ollut ihan kiva olla ja töitä olisi ollut paljon, eikä ole kiva siirtää niitä muiden harteille. Ärsyttää myös se, että äitillä on ollut tällä viikolla kesälomaa ja hän kävi hakemassa Samun eilen Ähtäriin. Petrillä on tänään työmaan kevätpäivä, joka kestää puolesta päivästä tappiin asti. Eli olisin voinut reenata ja harrastaa koirien kanssa vaikka mitä ihan rauhassa tuntematta huonoa omaatuntoa mistään!! Oikein mun tuuria taas :( Metsässä olen käynyt tänään kahteen kertaan, koska se - uskomatonta kyllä - on helpompaa kuin remmilenkkeily. Tottakai olisi ihana kulkea tasaisia teitä, mutta kun nuo meidän koirat eivät osaa yhtään kulkea remmissä, meno olisi liian töksähtelevää ja tempovaa. Metsässä voin kulkea ihan rauhassa omaa tahtiani ja koirat voivat kirmata miten tykkäävät.

Pitihän siellä metsässäkin vähän jotain reenata. Ensinnäkin olen pistänyt koirat tasapainottelemaan puunrunkojen päällä ja kiipeilemään kivien tai kantojen päälle. Vahvistaa sisäisiä lihaksia. Jojo tuskin tarvitsee tällaista harjoittelua, mutta Papulle tekee hyvää - ja kyllä Jojokin tykkää kun saa vähän temppuilla makupalan kiilto silmissä. Papu kiipeilee kaikkien kivien päälle ilman käskyäkin. Palkkaan välillä vaikken olisi käskyä antanutkaan, toivonmukaan se vahvistaa Papun omatoimisuutta. Olen myös käskenyt koiria kiertämään puita. Papu tekee sen tunnontarkasti vasemmalta oikealle, Jojo vähän miten sattuu ;) Sopii luonteisiinsa.

Harjoittelin myös tunnistusnoutoa kävyillä. Pitelin hetken käpyä kädessäni. Luulin, etten ehtinyt saamaan siihen tarpeeksi hajuani, sillä käteni eivät olleet mitenkään hikiset tai märät. Heitin koskemani kävyn muiden joukkoon ja käskin Papun etsimään. Ensimmäisen se toikin minulle hienosti. Toisen se pureskeli pieniksi paloiksi. Kolmannen se löysi vasta kun tarkensin sille paikkaa (se jäljesti vain jälkiäni, kun olin kiertänyt paikan taakse). Tuuli oli tuolla paikalla kyllä kova ja se pyöri voimakkaasti. Olen silti yllättynyt siitä, että se löysi niin nopeasti oikean kävyn. Kyllä koiran nenä on ihmeellinen!

On tässä vähän pentukuumekin iskenyt, kun odottamani uutinen vahvistui. Mielestäni maailman ihanin käppänätyttö Moona on astutettu mielenkiintoisella uroksella ja vaikuttaisi siltä, että pennuista voisi tulla juuri sellaisia kuin minä haluan ja toivon hyvältä harrastuskoiralta niin luonteeltaan kuin karvaltaankin. Tokikaan pentujen tulo ei ole vielä mitenkään kirkossa kuulutettua, koska ultrattukaan ei ole vielä. Toisekseen haluaisin, että meillä olisi pennun tullessa omakotitalo ja iso piha, koska elämä sellaisessa olisi niin paljon helpompaa kuin tässä hermoja raastavassa kopissa. Petrikin on suostunut, mutta sillä ehdolla, että aika on oikea.

Nypin Jojon tänään. Siinä meni viisi minuuttia yli tunti! Eipä ole aikoihin mennyt niin kauaa! Jojo makasi hienosti paikallaan koko ajan, kun nypin kyljet ensin ja sitten selän. Karvaa vain oli niin käsittämättömän paljon. Edellisestä kerrasta näyttää olevankin aika kauan, ehkä viime vuoden puolella, koska en löytänyt merkintää tämän vuoden kalenterista. Yleensä nypin Jojon, kun se alkaa näyttää mielestäni liikaa turjakkeelta. Se olisi ehkä vielä mennyt, mutta kun tuli sateet, karva nousi pystyyn. Karstasin sen viime viikolla ja koko koira näytti ihan valtavan isolta. Voisiko olla mahdollista, että barffaus ja siten saamansa öljyt ja kivennäiset ovat parantaneet karvaa niin paljon, että sitä on nykyään enemmän? Ennenhän Jojon nyppimisessä on mennyt vain puolituntia, koska karva on ollut kohtalaisen harvaa.

Barffauksesta puheenollen, pitääpä lisätä myös tämän hetken tilannekatsaus. Luin juuri Malin Ekblomin kirjan Koiran luonnollinen ruokinta ja siinä suositeltiin varovaista ruokavalionmuutosta barffaukseen siirryttäessä. Eli kannattaisi totuttaa koira ensin johonkin lajiin ja vasta sitten antaa jotain toista uutta lihaa tai luuta. Mehän rytkäistiin samantien barffille ja kerran päivässä ruokintaan. Onneksi kaikki on mennyt ihan hyvin. Toki jonkinasteisia suolistotulehduksia on ollut tulollaan, koska koirat ovat kakanneet silloin tällöin limaista kakkaa. Tällä hetkellä mikään ei kuitenkaan aiheuta vastaavaa. Olen ollut kaikinpuolin tyytyväinen tähän ruokintatapaan ja koirillekin ruoka maistuu erinomaisesti. Meillä ei todellakaan nirsoilla minkään ruuan kanssa! Paitsi Jojo osaa kyllä taitavasti pyöritellä puolukat kupin pohjalle ja syödä kaiken muun ruuan niiden ympäriltä, vaikka miten yrittäisin survoa ja sekoittaa ne muun ruuan sekaan...! Papu syö puolukatkin (mutta sehän syö puolukoita syksyllä metsässäkin) :) Tällä hetkellä annan molemmille Nutrolinin Ravintoöljyä, mutta jahka tuo pullo tyhjenee, Jojo alkaa saada Seniori-öljyä ja Papu Ravintoöljyn lisäksi lohiöljyä. Nyt molemmat syövät myös lohta kerran viikossa, jatkossa en ajatellut sitä antaa. Sen tarvetta pitää sitten tarkkailla, eli miltä turkki ja iho näyttävät.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Viimeiset hallitokoilut

Jäljestämisen jälkeen kiirehdimme Meirän hallille arkitottikseen. Tämä olikin sitten viimeinen kerta. Olen tosi tyytyväinen koirakoiden edistymiseen. Toivottavasti hekin kokivat saaneensa kurssilta jotain irti.

Papun kanssa tokoilimme kurssin jälkeen. Kävimme jälleen kaikki AVO:n liikkeet läpi, paitsi hypyn, koska este oli jo viety pois hallilta. Olen aivan ihmeissäni siitä, miten innoissaan Papu nykyään suorittaa liikkeitä. Olen siis osannut tehdä sen kanssa jotain oikein! Mitähän se on mahtanut olla? ;)

Luoksetulon pysäytykset onnistuivat myös, vaikka olin noin 27 askeleen päässä! En enää heitä makupalaa sille joka kerta heti, kun on pysähtynyt vaan palkkaan vasta perusasennossa. Päästän sen myös välillä namikipolle, kun on tehnyt oikein hyvin.

Jäävät liikkeet onnistuvat nykyään hyvin.

Kaukoissa kävin ensin palkkaamassa joka asennonvaihdon jälkeen, mutta tein myös yhden sarjan ilman välipalkkoja.

Noudon Papu suoritti innokkaasti ja laukkasi välillä myös paluumatkalla. Kerran se jäi istumaan vinoon perusasentoon, joten otin pari askelta taaksepäin ja se tuli ilman eri käskyä perässä perusasentoon. Jouduimme tekemään näin muutaman kerran ennenkuin se malttoi mennä oikeaan ja hyvään perusasentoon. Kun onnistui, palkkasin ja otimme liikkeen vielä kerran. Nyt onnistui kuten pitää.

Ilmoittauduin Ylökkin möllitokoon, joka on viikon päästä. Hyvä kenraaliharjoitus ennen toukokuun virallisia kokeita.

Koiria etsimässä, osa 2

Tänään kävimme jälleen "etsimässä jeppeä". Ajoimme vain yhden jäljen, joka oli muutaman sata metriä pitkä ja sisälsi yhden suorakulman. Maalikoirana oli käppänäuros Topi. Tuuli oli voimakas.

Papu lähti liikkeelle ihan hyvin. Se selvitti kulman taitavasti, mutta seurasi jälleen jäljen sivussa. Se meni vastaantulleelle tielle, vaikka jälki jatkui tienmyötäisesti metsän puolella eikä maalikoira ollut ylittänyt tietä tai kulkenut tiellä. Lähti kuitenkin seuraamaan tietä oikeaan suuntaan ja siirtyi vähän ennen maalia metsän puolelle. En nähnyt ilmaisua ja ajauduimme ihan maalikoiran luo.

Papu otti jälleen häiriötä mukana seuranneesta kouluttajasta sekä tarkkailijasta. Jatkossa teemme niin, että he seuraavat vähän kauempana. Papu kyllä jatkoi matkaa, mutta jäi kuitenkin kahteen kertaan tuijottamaan seuraavia ihmisiä.

Minua alkoi tällä kertaa mietityttää, onko tämäkään meidän laji kuitenkaan. Papu on niin minussa kiinni, että kykeneekö se jatkossa itsenäisempään toimintaan? Välillä se väläyttelee taitavaakin jäljestämistä, mutta välillä näyttää siltä, ettei se edes seuraa jälkeä. Toisaalta sen jäljestämistyyli tuntuu vain olevan sellainen. Toivotaan, että edistymme alkeiskurssin aikana.

Toimintakuvan otti Mari Raski. Alakuvassa olen Papun kanssa maalissa odottamassa etsijöitä.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Koiria etsimässä, osa 1

Tänään alkoi Etsijäkoiraliiton alkeiskurssi. Ajoimme kaksi jälkeä ja olimme kaksi kertaa maalikoirina.

1. jälki: Suora, noin 200-300 metriä pitkä, maalikoirana musta X-rotuinen uros Leevi (näyttää vähän lapinkoiralta mutta on vain kokomusta)
Papu haistoi alkuhajua ja lähti jäljestämään, mutta harhautui kuitenkin seuraamaan minun jälkeäni, joka oli tehty vähän ennen kun olimme itse maalikoirina. Annoin hajun uudelleen ja lähti seuraamaan nyt paremmin. Ajautui kuitenkin taas paljon sivuun, tällä kertaa oikealle puolelle. Mietin jo, onko se harhautunut jäljeltä, mutta kyllä se tuntui jäljestävän koko ajan, sillä nenä meni maassa. Jossain vaiheessa sen korvat alkoivat liikkua ihmeellisesti ja aloin katsella ympärilleni, onko maalikoira ihan vieressä. Se oli kyllä melkein kohdallamme, mutta noin 50 metrin päässä vasemmalla. Papu pysähtyi ja sanoin vain, että mennään ja se jatkoi suoraan vasemmalle ja löysi jäljen nyt uudelleen. Ilmaisu oli selkeä pysähtyminen.

2. jälki: Hieman vasemmalle kaartuva, noin 200-300 m, maalikoirana parsonnarttu Vipsu, joka on jo vanha tuttumme agilityryhmästä.
Jälki lähti tieltä. Papu nuuhkia hajua hyvin, mutta ei meinannut lähteä liikkeelle. Nenä kyllä kävi ilmassa. Otin askeleen metsän puolelle, minkä jälkeen lähti jäljestämään. Harmi vain, että olimme tulleet edelliseltä jäljeltä pois juuri tuosta samasta kohdasta, joten pelkäänpä, että se sotki Papun jäljestämistä, kun ei ymmärtänyt vielä mitä siltä odotetaan. Se kääntyi jatkuvasti kysymään minulta vahvistusta. Rohkaisin sitä aina sanomalla vain "mennään". Jossain vaiheessa Papu huomasi perässämme kulkevat kouluttajan ja ja Leevin omistajan ja oli ihan, että "hei, nythän minä löysin ne! Tuossahan ne tulee perässä!" Katse odotti palkkaa. Totesin vain, että jatketaan matkaa ja niin matka jatkui. Jälleen Papu kuljetti minua kaikenmaailman ryteikköjen läpi, mutta onneksi sain sen jo vähän kiertämäänkin niitä. Eiköhän tästä pikkuhiljaa opita molemmat :) Ilmaisu oli hyvä korvien valpastuminen ja pysähtyminen.

Nyt on sitten testattu käytännössä uusi jälkiliinamme ja olen siihen tosi tyytyväinen. Kyllä kannatti pitää pääni ja hakemalla hakea juuri sellainen kuin itseä miellyttää. Halusin siis väkisin keltaisen muovitetun naruliinan, jossa on myös kevytlukko. Kävin sen viime viikolla hakemassa Koiranpäivistä Ruskolta, kun muualta ei saanut eikä hintakaan ollut paha. Toki liina oli ekalla jäljellä vielä hieman kankea ja loppupää tarttui kevyesti välillä johonkin kiinni, mutta oikeni jo paremmaksi toiselle jäljelle. Se sopii minun käteeni hyvin ja on tarpeeksi kevyt Papulle.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Papun sunnuntaitokoilut

Olen saanut reenata ihan yksin vetämäni snautseri-pinserien arkitottis-kurssin jälkeen Papun kanssa tokoa. Olen käynyt kaikki liikkeet läpi ja toistanut joitakin liikkeitä, joissa olemme lisäharjoituksia tarvinneet. Luoksetulonpysäytyksiä otimme jo 25 askeleen päästä! Pysäytykset onnistuivat hyvin. Aloin vaatia jo vähän enemmän, eli jos Papu ei pysähtynyt ripeästi, en heittänyt makupalaa vaan kutsuin vain luokse, mutta jos pysähtyi, palkkasin heti heittämällä makupalan. Noutoa otin muutaman ylimääräisen kerran, että sain tehtyä sen kokeenomaisesti oikein. Kaukot takkusivat, joten niitä pitää taas vahvistaa. Estehyppyyn laitoin ensin kaksi lautaa ja parin toiston jälkeen lisäsin vielä yhden laudan.

Lisäksi harjoittelimme tuolin kiertoa. Papu juoksee jo monen metrin päästä vauhdilla kiertämään. Se on Papulle nyt vähän sellainen "hupijuttu", jota teemme välillä, jotta pääsemme taas harjoittelemaan "vakavammin". Teetätin Papulla myös joitakin temppuja, kuten pyörimistä ja peruuttamista.

Rähinäkurssin 5. kerta


Tänään oli viimeinen kerta rähinäkurssia. Ryhmämme oli yhdistetty arkitottisryhmän kanssa, mikä oli hyvä, koska näin saimme vähän uusia harjoittelukavereita. Eipä niistä oikein ollut "vastusta", koska Jojo tarkisti nenä pitkällä ensimmäisellä ohituksella, mitä kukin on koiriaan eikä reagoinut niihin sen jälkeen mitenkään. Ainoastaan jostain syystä pieni käppänä sai siltä rähinät osakseen. Onneksi sekin tapahtui vain yhden kerran.

Kävelimme taas edestakaisin koirien seassa ja Jojo käyttäytyi hyvin. Nyt jos joku koirista sattui haukahtamaan, Jojo katsoi samantien minua ja minä tietysti palkkasin! Jojolle tuli kerran taas sellainen "kohtaus", että se ei huolinut makupalaa, koska jännitti selvästi jotain. En meinannut keksiä, mitä se mahtoi jännittää, mutta arvelen sen käytöksen johtuneen yhdestä toisen ryhmän staffista, jota ohittaessamme Jojo pyrki aina haistelemaan pensaita tai kulkemaan vain suoraan ohi katsomatta koiraan taikka minuun. Sitä en tiedä, mikä toisessa koirassa mahtoi sitä niin paljon jännittää.

Nyt jatkamme harjoittelua uusissa paikoissa, Papun reeneissä ja kokeissa ja vierailemme yhdessä joissakin läheisissä agilitykisoissa.

Kun menimme Pirkkahallille, keli oli hieno, mitä nyt tuuli jonkin verran. Vähän aikaa oltuamme alkoi sataa rakeita vaakasuoraan - oli niin kova tuuli. Ikävä ilma jatkui koko harjoittelun ajan, ja kotiin päästyämme aurinko taas paistoi.

Petri ja Samu lähtivät pyöräilemään ja minä koirien kanssa metsään, koska minun pyörästäni on rengas mennyt talven aikana rikki. Kyllä oli taas ihana käydä vähän metsässä tuulettumassa! Valtavat vesilätäkötkin olivat jo kuivuneet ja muutenkin lumet olivat melkein kaikki sulaneet. Tässä kuussa olemmekin ehtineet joka viikko ainakin kerran metsälenkille :) Papu hyppi taas kiville vanhasta tottumuksesta ja voinkin todeta, että sen selkä on jo ihan terve, niin ketterästi se hyppii sohvalle ja autoonkin. Pistin molemmat tasapainottelemaan kaatuneen puun päälle, mikä vahvistaa sisäisiä lihaksia.

Nyt Jojo on ihan poikki. Papun kanssa on vielä tokoilua illalla luvassa.

Ohessa Samun ottamia kuvia Jojosta :)

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Rähinäkurssi, 4. kerta

Meiltä jäi eilinen kerta väliin, kun olin Papun kanssa jäljestämässä, joten kävimme tänään paikkaamassa toisessa ryhmässä.

Jojo oli paljon kiinnostuneempi näistä uusista koirista kuin varsinaisen ryhmämme koirista, mutta tuli heti luokseni kun kutsuin. Haisteli ilmaa kovasti, kun yritti selvittää mitä tyyppejä nämä muut ovat. Yhdelle mopsille se kerran rähähti, mutta sekin meni ohi nopeasti. Kiertelin puolisen tuntia näiden koirien seassa ja annoin Jojon kävellä melko vapaasti. Kutsuin välillä luokse tai palkkasin tietysti myös siitä, että Jojo katsoi itse vapaaehtoisesti minuun. Tosin pidensin jo hieman palkkaamisaikoja, jolloin vahvistin oikeaa toimintaa esim. ohituksessa kehumalla.

Tällä perusteella voin kysyä, että oliko meillä oikeasti joku rähinäongelma? Kaikki meni niin hyvin ja hienosti taas. Jojo selkeästi tunnistaa, että tämä on vain koulutustilanne, jolloin namia tulee, kun vain tapittaa silmiin. MUTTA! Tänään taisi alkaa näkyä parempia merkkejä myös käytännössä, kun lähdimme kotiintultuamme lenkille Papun ja Samun kanssa. Meitä vastaan tuli monta koiraa ja ohikin meni yksi, mutta Jojo rähjäsi vain yhdelle. Kun tämä sama koira sattui tulemaan uudestaan vastaan, Jojo oli tällä kertaa hiljaa! Papu ei kyllä osaa käyttäytyä yhtään... :/

Tulin siihen tulokseen, että meidän täytyy jatkaa reenaamista esim. agilitykisoissa, joissa on paljon vieraita koiria. Siellähän sitä saa kunnolla häiriötä. Toinen vaihtoehto on mennä seisomaan johonkin tienvarteen ja reenailla ohituksia sillä tavalla.

Agilityreenit ovat menneet nykyään hienosti, koska Jojo ei enää hillu eikä rähjää vieraille koirille. Se vaikuttaa tosi onnelliselta, kun pääsee tekemään jotain kahdestaan kanssani. Olen reenaillut sen kanssa vähän toko-liikkeitäkin samalla ja esim. tuolin kiertoa. Siitä se tykkää :)

Pääasia on, että koiran kanssa tekee jotain! Se on niin onnellinen, kun saa touhuta mitä tahansa omistajansa kanssa! Vetämältäni arkitottelevaisuuskurssilta opin myös sen, että hyvän suhteen muodostaminen koiraan on ehdottoman tärkeää kaiken toiminnan kannalta.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Pirkanmaan alaosaston vuoden koira: Papu!


Sain tänään tiedon, että Papu on valittu ja palkittu Snautseri-pinserikeskusjärjestön Pirkanmaan alaosaston Vuoden koirana! Vähän mahtavaa! Olen tästä kunniasta tosi otettu ja iloinen, vaikka kyllä Papu on sen ansainnutkin! On se niin taitava ja monipuolinen koira!

Harmi, ettemme päässeet paikalle palkitsemistilaisuuteen alaosaston kevätpäiville, kun olimme sillä hajutunnistuskurssilla.

Etsijäkoiraliiton hajutunnistuskurssilla

Osallistuin Papun kanssa tänä viikonloppuna Etsijäkoiraliiton hajutunnistuskurssille. Eilen pidettiin teoriaosuus ja tänään maasto-osuus.

Ensimmäisenä jälkenä tehtiin näkölähtö, jossa etsivä koira näkee piiloon menneen etsittävän koiran. Papu lähti ensin ihmisen jäljelle (ilmeisesti minun, koska teimme oman maalikoira-osiomme samaan paikkaan), mutta päästyämme lumiselle osuudelle, lähti jäljestämään paremmin. Olin aika epävarma tämän jäljen jälkeen, olemmeko sittenkään oikean lajin parissa, koska kaikki tuntui jotenkin tosi vaikealta. Liinakin oli liian iso ja painava, mikä varmaan haittasi minunkin menoani.

Toinen jälki tehtiin kunnolla metsään. Papu jäljesti jo tiellä jotain ja kun pääsimme lähtöön, se lähti etenemään ennenkuin ehdin antaa sille edes maalikoiran hajua. Jouduin siis kutsumaan sen takaisin. Otimme uuden lähdön hajunoton jälkeen ja Papu lähti liikkeelle nenä maassa, painaen eteenpäin. Se kuljetti minua kaiken maailman kivien yli ja risukoiden läpi enkä ehtinyt nähdä kuin yhden merkin. Olimme kuulemma kulkeneet koko matkan jäljen vasenta reunaa. Hajut voivat kuitenkin liikkua, varsinkin jos vähänkin tuulee, eli ei mitään huolta. Maalikoirakin löytyi ja Papu pysähtyi ehkä hieman hämmästyneenä, koska pysähtyi kuin seinään. Ilmaisu oli siis täydellinen. Jouduin kerran matkalla antamaan sille uuden hajun, koska se tuli eteeni vähän hämmentyneen oloisena. Kun olin sen antanut, se löysi jäljen samantien uudestaan.

Tästä innostuneena ilmoittaudun liiton alkeiskurssille. Aion katsoa mihin asti rahkeemme riittävät. Tavoitteena kuitenkin on, että joku päivä Papu olisi valmis etsijäkoira. Valmistuminen vie suunnilleen kaksi vuotta.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Rähinäkurssi, 3. kerta

Parin viikon tauon jälkeen pääsimme taas harjoittelemaan. Meidän rähinäkurssi on kyllä hiljaisin ryhmä ikinä! Kukaan ei hauku koskaan eikä mitään kärhämiä kohdata. Se on kyllä sääli, koska tuolla olisi tosi hyvä harjoitella oikeasti vaikeitakin tilanteita...

Jojo oli vähän väsyneen oloinen kun saavuimme paikalle. Se oli kuitenkin tottelevainen ja kuuliainen eikä edes komentanut minua haukkumalla. Kai se ajattelee, että tämä on kyllä maailman helpoin tapa saada makupaloja: sen kun vain tuijottaa emäntää ja seuraa sitä.

Teimme ohitusharjoituksia ja Jojo pääsi haistelemaan mastiffinartun kanssa. Eipä niistä kumpikaan ollut toisistaan edes kiinnostuneita, joten pystyimme seisomaan aika lähekkäinkin.

Seuraavalla kerralla yhdistetään kaksi ryhmää, joten saamme uusia "harjoitusvastustajia". Se on hyvä, koska tämän ryhmän koirat ovat jo liian tottuneita toisiinsa eikä tällaisesta edestakaisin kävelystä ole enää mitään hyötyä.

Ohoh: Luoksetulon pysäytyksethän toimivat!

Kokeen jälkeen ajattelin, että alamme harjoitella luoksetulon pysäytyksiä ihan alusta. Otin viime viikolla joka ilta Papun kanssa 5-7 toistoa noin 10 askeleen päästä. Heilautin pysäytysmerkin ja Papu pysähtyi joka kerta hienosti heti. Heitin palkaksi vähän isomman palan juustoa. Into tekemiseen oli joka kerta kova.

Kokeilin samaa parin päivän tauon jälkeen eilen hallilla (aloin perjantaina oksentaa ja lauantai meni tokenemisessa). Vaihtelin matkaa aina 17 askeleeseen asti, koska halusin varmistaa, että saamme paljon onnistuneita toistoja ennen kuin pidennän matkaa kisamittaan. Papu pysähtyi joka kerta kuin seinään! Tein välillä myös kokonaisia liikkeitä, etten tule vahvistaneeksi liikaa pelkkää pysähtymistä.

Voiko ongelman ratkaisu olla tosiaankin näin yksinkertainen? Eikö tämän enempää toistoa tarvittu, että sain sen ymmärtämään mistä on kyse? Eli: Palaa reeneissä taaksepäin, jos kohtaat ongelmia!

Jatkan siten, että pidennän matkaa pikkuhiljaa, kuitenkin mittaa vaihdellen. Näinhän sitä kaukojakin harjoiteltiin, miksipä ei sitten luoksetulon pysäytystäkin.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Toko: Noormarkku 21.3.

Kävimme tänään tokoilemassa Noormarkussa. Tuomarina toimi Ilkka Sten.

Olin tosi tyytyväinen suoritukseemme ekassa avoimen luokan kokeessa ja 1-tulos jäi harmittavan pienestä kiinni. Minua jännitti yllätyksekseni aika paljon, jopa niin paljon, että se jo jonkin verran häiritsi keskittymistä. Esim. liikkeestä seisomisessa olin hetken ihan sekaisin, mitä minun pitikään tehdä tässä liikkeessä ja tein liioitellun käsiliikkeen saadakseni Papun pysähtymään, vaikka eihän se sellaista ole tarvinnut enää!! Tuomari tietysti huomasi sen ja huomautti asiasta :/

Ajomatkalla kävin taas kaikki liikkeet ja niiden täydellisen suorittamisen mielessäni läpi. Päähän meinasi jatkuvasti tunkea kielteisiä mielikuvia, joita jouduin aktiivisesti poistamaan.

Tulimme paikalle puolta tuntia ennen ilmoitettua alkamisaikaa. Alokasluokka oli jo tuolloin päättynyt ja siitä ilmoitettiin minulle ilmoittautuessani. Kiireellä vessaan ja vähän kävelyttämään Papua ja muutenkin valmistautumaan henkisesti. Kun menin odottelemaan sisälle, minulle huikattiin, että meidän pitää mennä jo kehään paikalla makuuseen. Onneksi muut koirat olivat vasta menossa joten liityimme vain jonon jatkoksi. Papu oli vielä tuossa vaiheessa aika vireä, joten jännitin melkein pyörrytykseen asti, miten mahtaa pysyä paikallaan.

Paikalla makuu kuitenkin onnistui, joten virittelin namikipon ja kävimme liikkeet pikaisesti läpi.

Tässä joka liike yksitellen pisteineen:

Paikalla makuu: 10 (kerroin 3), Papu jäi makaamaan vinoon, mutta meni ripeästi ja jäi hyvin odottamaan. Se pysyi paikallaan hienosti, vaikka rivistä oli yksi koira lähtenytkin omille teilleen. Olin yllättynyt, miten nopeasti aika piilossa loppujen lopuksi kului.

Seuraaminen taluttimetta: 8 (kerroin 2), olisi voinut olla parempaakin, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Ei ollut mitenkään erityisen perässä veettävä ja juoksuosuuskin onnistui hienosti. Pisteitä todennäköisesti pudotti se, kun Papu kävi taas haistamassa maton kiinnikkeitä (niin kävi edellisellä kerrallakin)...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9 (kerroin 2), meni hyvin maahan ja pysyi siinä siirtyessäni taakse, mutta ilmeisesti olisi saanut olla ripeämpi tai jotain sellaista, kun kerran pudottanut pisteen.

Luoksetulo: 6 (kerroin 3), murheenkryynimme meni juuri niin kuin odotinkin. Ei pysähtynyt ekalla käskyllä mutta heti toisella kyllä kuin seinään... Ei kuitenkaan madellut eikä tarjonnut alkumatkasta maahanmenoa tai seisomista, kuten on välillä tehnyt, eli ihan tyytyväinen saan olla.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8 (kerroin 2), onnistui hyvin ja pysyi paikallaan siirtyessäni taakse, mutta käsimerkkini liioittelu pudotti pisteitä.

Noutaminen: 10 (kerroin 2), ei ollut mitään merkkejä hidastelusta, maan haistelusta, ihmettelystä, vinosta perusasennosta, kapulan pudottelusta! Täydellinen suoritus! Onneksi olemme löytäneet tasapainon kärsivällisen odottamisen ja innokkaan noutamaan lähtemisen kanssa.

Kauko-ohjaus: 9 (kerroin 3), meidän varma liike sitten osittain petti. Papu ei noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan, muuten meni juuri niin kuin piti. Eikä varmasti liikkunut paikaltaan.

Estehyppy: 0 (kerroin 2), saimme hypyn toimimaan liikkeenä viikko sitten. Papu hyppäsi hienosti ja istui hienosti, mutta ei hypännytkään takaisin! Annoin toisen käskyn ja se kiersi esteen ja tuli hienosti perusasentoon. Tuomarikin ihmetteli, mitä siinä oikein tapahtui. En ymmärtänyt yhtään ennen kuin vasta kotona: Olin harjoitellut ainoastaan niin, että palkkasin aina kun Papu istui ja kutsuin luokse ja palkkasin. Mutta en ollut jättänyt sitä palkkaamatta ja kutsunut sitten luokseni, eli tehnyt kokeenomaista liikettä! Nyt se ihmetteli, miksei palkkaa nyt tullutkaan vaikka teki ihan oikein eikä osannut siitä jatkaa. Oma moka. Samantapainen ongelma oli kehittymässä noudon kanssa, kun jouduin vahvistamaan odottamaan jäämistä, mikä hidasti noutamaan lähtemistä.

Kokonaisvaikutus: 10 (kerroin 1), Papulla pysyi vire hyvin yllä ja oli muutenkin tosi innokas suorittamaan. Olin siihen tosi tyytyväinen.

Yhteensä 155 pistettä, 2-tulos.

Jos hypystä olisi tullut edes vähän pisteitä, olisimme saaneet helposti 1-tuloksen. Mutta hieno suoritus ensikertalaisilta mielestäni. Kyllä siellä kannatti käydä, sillä nyt tiedän taas mihin keskittyä. Toukokuussa sitten seuraaviin kokeisiin.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Ihanat naapurit

Tänne Kalkuntien varteen muutettuamme olen ollut onnettomampi kuin koskaan. Asunto on ahdistava, remmilenkkeily on turhauttavaa eikä ole edes montaa lenkkivaihtoehtoja ja ihmiset ovat jotenkin tosi itsekkään ja epäystävällisen oloisia.

Itsekkyydestä yksi esimerkki: Kuljen kahden koiran kanssa lenkillä. Kaksi naista tulee kävellen vastaan, toisella on kävelysauvat. Otan koirat lyhyeen remmiin, että ohitus sujuisi mahdollisimman nätisti. Naiset jatkavat kävelyä rinnakkain niin, että minun pitäisi siirtyä käytännössä ojaan, jos meinaisin päästä kivuttomasti ja ilman seivästettyjä koiria ohi.

Itsekkyydestä toinen esimerkki: Olen meinannut kolme kertaa törmätä autoon, joka ajaa eteeni risteyksessä oikaisten "vähän" vastaantulevien (eli minun) kaistani kautta. Yhtä monta läheltäpiti-tilannetta ei ole tainnut tulla vastaani koskaan missään, vaikka on tullut useampi kilometri ajettua.

Epäystävällisyydestä: Yritän päästä nopeasti vastaantulevan koiran ohi koirieni kanssa. Omat koirani ovat lyhyessä remmissä ja Jojo rähisee. Vastaantulevan mopsin isäntä päästää koiransa pitkässä fleksissä pällistelemään ihan lähelle enkä pääse enempää karkuun, koska on niin isot kinokset. Isäntä vielä kehtaa meuhkata vaimolleen: "Saatana, päästän tän puremaan noita!" Tässä vaiheessa nostan katseeni koiristani ja tuijotan halveksivasti isäntää koko ohituksen ajan ja vielä vähän taakseni katsoen.

Huonosti käyttäytyvät koirat I: Lähinaapurissamme asuu lapinkoira, joka haukkuu mielestäni aina kaikille. Ainakin haukunta kuuluu kauaksi ja se on lähes jatkuvaa. Tästä huolimatta koiran emäntä sanoi minulle kerran yksin vastaantullessaan, että heidän koiransa vihaa jostain syystä vain meidän koiria! No usko mitä haluat. Tämä samainen nainen huusi kerran minulle ollessaan koiransa kanssa kapealla polulla: "Tule vain!", kun pysähdyin odottamaan, että pääsevät ensin pois polulta. Jäin kuitenkin odottamaan ja yritin pitää omat koirani aloillaan. Tämä koira rähjäsi minkä kerkisi ja nainen sanoi, että hänkin on yrittänyt saada koiraansa käyttäytymään paremmin (otin koiria kontaktiin ja palkkasin nameilla), mutta "ei siihen mikään ole auttanut". No mutta sittenhän ilman muuta kannattaa toivottaa tervetulleeksi kapealle polulle kaikki vieraat vastaantulevat urokset!!

Huonosti käyttäytyvät koirat II: Seinänaapurimme cockeria pidetään aika paljon vapaana, kun kävelevät parkkipaikalta asunnolleen. Koira ei kuitenkaan ole kovinkaan hyvin hallinnassa vaan juoksee heti meidän luo, jos satumme paikalle. Cockeri alkaa myös olla aikuistumassa ja sillä on jo isottelutaipumusta. Kannattaako ihan koiran omankin turvallisuuden takia tällaista koiraa pitää vapaana missään tilanteessa?

Huonosti käyttäytyvät koirat III: Tämän jätin viimeiseksi, koska sitä vihaan eniten. Samassa pihassa asuu lapinkoira (olen alkanut vihata koko rotua, koska en ilmeisesti koskaan ole tavannut vielä yhtään tervepäistä lapinkoiraa). Koiraa pidetään paljon vapaana, vaikka se ei ole yhtään isäntänsä hallinnassa. Koira pissailee postilaatikoihin ja esim. meidän varaston nurkkaan (tämä on tietysti isännän syytä eikä koiran). Kun koira karkaa isännältään kuten esimerkiksi töksimään kättäni, isäntä tulee ja antaa selkään koiralle. Onneksi olin silloin yksin ulkona ja onneksi minulla oli paksu talvitakki, kun se tosiaan hyökkäili kiinni käteeni. Tänään palasimme lenkiltä ja olimme jo omassa pihassa, kun tuo rakki hyökkäsi avoinnaolevasta portista hiljaa peräämme ja koirien päälle. Minä huudan kurkku suorana sen mitä tällä käheällä äänelläni pystyn "Pois" ja "Ei" ja muuta vastaavaa. Koira vain käy päälle, onneksi ei kuitenkaan hampaat irvessä. Jojo ottaa tilanteen hallintaan ja tarttuu koiran kaulakarvoihin kiinni ja ravistelee kunnolla. Ihmisiä ei näy, mutta jotenkin koira siitä kuitenkin saadaan pois ja se juoksee kotiinsa. Meidän koirille ei varmaan käynyt loppupeleissä kuinkaan ja jos tuolle lapinkoiralle jotain kävi, minä en ota siitä mitään vastuuta. Minun koirani olivat kiinni ja saavat minun puolestani puolustaa itseään jos niiden päälle hyökätään. Harmittaa vain, että tällaiset tapaukset eivät tee hyvää meidän hyvinkäyttäytymisharjoituksille ja pelkään, että Papu menettää luottamuksensa ja kunnioituksensa minuun.

Koiran isäntä oli käynyt myöhemmin pyytelemässä anteeksi koiransa käytöstä. Pisteet siitä. Oli vain jo toinen kerta kun tarvitsi käydä pyytelemässä...

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Aargh! Ärsyttävä luoksetulon pysäytys!!

Me olemme nyt sitten tahkonneet AVO:n liikkeitä läpi kiihtyvällä tahdilla. Olen yrittänyt pitää harjoittelun mielenkiintoisena palkkaamalla usein ja leikkimällä paljon Papun kanssa (heittelen lelua, jota Papu noutaa) sekä muuttelemalla ja pilkkomalla liikkeitä osiin vahvistaakseni joitakin osia. Olemme nyt tilanteessa, jossa voin sanoa, että kaikki muut liikkeet onnistuvat, mutta luoksetulon pysäytys on edelleen ihan herran kädessä, onnistuuko vai ei.

Ryhdyin palkkaamaan niin, että kun Papu pysähtyy, juoksemme yhdessä Papun takana olevalle namikipolle. Välillä se toimii, välillä ei. Ennen heitin lelun, mutta jostain syystä luovuin siitä. Pitäisiköhän se ottaa uudestaan käyttöön? En voi ajatellakaan ottavani sen kanssa suoria juoksuja kuten meille on ehdotettu, koska pysähtyminen ei todellakaan ole niin varmaa ja pelkään suorien juoksujen vahvistavan sitä, että Papu saa tulla suoraan luokseni eikä käskyjäni tarvitse seurata. Koska kyllä se luokse tulee ihan tarpeeksi iloisesti, joten sitä ei todellakaan tarvitse vahvistaa!

No, tänään Papu alkoi yhtäkkiä pysähtyä mahtavasti kuin seinään kesken harjoittelun. Hypin innosta: Nyt se osaa sen! Mutta... Se oli vain oppinut paikan, jossa sen pysäytän. Kun pelkäsin näin käyneen, meinasin käskeä sen pysähtymään myöhemmin kuin ennen ja se pysähtyi jo ennen käskyä... Toivottavasti tästä "taidosta" on apua kokeessa, eli toivottavasti Papu huomaa merkin ja pysähtyy sille vaikkei käskyäni kuuntelisikaan. Vaihdoin meidät eri paikkaan ja hallissa eri päin ja se ei osannut taas yhtään. Kun annoin Tule-käskyn, se otti pari askelta ja meni maahan tai pysähtyi seisomaan... Epävarmuutta?

Ollaan siis tämän liikkeen suhteen ihan sekaisin vielä ja koe on ihan justiin. On tää kyllä niin hiton vaikee laji, että meinaa välillä turhauttaa.

Mutta jotta pysyn positiivisella asenteella, täytyy kertoa muista liikkeistä myös:

- Seuraaminen: Olen harjoitellut sitä niin, että otan pari jalkojen kiertoa ennen seuraamista. Toisin sanoen haen tällä sitä, että voin viimeisenä ennen kehään menoa kerätä näin kierroksia ja saada jo kehään mennessä Papulle innokkaan asenteen. Seuraaminen oli hyvää ja käännökset riittäviä. Jopa juoksu oli parempaa kuin ennen.

- Liikkeestä maahanmeno: Täydellinen.

- Luoksetulon pysäytys: AARGH!

- Liikkeestä seisominen: Jo paljon parempi. Pysyy jopa paikallaan, kun siirryn taakse. Ensimmäisellä harjoittelukerralla liikkuu vielä usein, kun siirryn taakse.

- Nouto: Kun Papu alkoi karata noutamaan, aloin harjoitella sitä, että sen pitää malttaa odottaa käskyä. Palkkasin heiton jälkeen siitä, että se odotti. Nyt se ei meinaa lähteä noutamaan, jos EN palkkaa sitä odottamisesta! Odottamisen harjoittelu tappoi myös innon lähteä noutamaan, joten haetutin kapulaa ihan ilman perusasentoja, että saisin taas lisää intoa. Muuten liike on ok, mutta tällä hetkellä siis hidas.

- Kaukot: Olen ottanut pitemmältä matkalta kuin viidestä metristä, jotta harjoittelu olisi vaikeampaa kuin koetilanne. Tähän asti liike ollut erinomainen, mutta nyt alkanut taas jumittaa ensimmäisessä istumaannousussa. Pitää siis tehdä useammin ja palkata joka kerta, kun nousee ekasta käskystä. Paikka pysyy mahtavasti!

- Estehyppy: Vielä viimeksi meillä oli suurin ongelma, miten saan Papun istumaan esteen taakse. Se tarjosi maahanmenoa ja vaikka mitä. Jouduin avittamaan käsimerkillä. Nyt se on hokannut homman! Kun vain annan käskyn tarpeeksi nopeasti, se istuu ihan oikeaan paikkaan (eikä esim. esteen rinnalle, kuten vielä vähän aikaa sitten!!). Toki, se istuu ihan esteen taakse, mutta pystyy kyllä hyppäämään takaisinpäin helposti. Rimat olivat jo koekorkeudessa (pidin aluksi estettä ihan matalana Papun talvisten selkävaivojen takia).

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.