torstai 31. joulukuuta 2009

Vuosi pakettiin

Asetin tälle vuodelle tavoitteeksi

- ottaa Papun kanssa toko "tosissaan", osallistua kokeisiin, toive/tavoite: TK1 (tavoite saavutettu)
- ottaa Jojon kanssa agility tosissaan, osallistua tehotreeneihin ja ehkä yksityiskoulutukseen, tavoite: kisata, saada Jojo toimimaan kisoissa, siirtyminen 2-luokkaan (emme kisanneet yhtään kisaa enkä edes jatkanut sen kanssa talven ryhmässä...)

Voisi sanoa, että on ollut aika paljon muutoksia tämän vuoden aikana:

- Papun kanssa aloitimme tokossa kisaamisen toukokuussa, saimme marraskuussa 3:nnen 1-tuloksen ja näin TK1-koulutustunnuksen; osallistuimme Maria Aaltosen toko-valmennukseen syksyn ajan, kun siihen asti olimme harjoitelleet käytännössä yksin; agilityssa kisasimme muutaman kisan, Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa olimme minien yksilökisan kokonaistuloksissa sijalla 10; Papun oikeassa silmässä todettiin silmänpohjanrappeuma, joka todennäköisesti aiheuttaa samaisen silmän sokeutumisen jossain vaiheessa; muuton jälkeen selkä on oireillut todella paljon ja vuosi vaihtuu kipulääkkeiden voimalla

- Jojon kanssa harjoittelin kevätkaudella paljon ProCanis-hallilla agilitya ja lelulla palkkaamista ja muutenkin hauskanpitoa kentällä; treenasimme Caritan agilityryhmässä kesän ja opimme mielettömästi; Jojo oli hienosti hallinnassa; jätin sen talveksi pois ohjatusta ryhmästä; Jojon silmät todettiin silmätarkastuksessa terveiksi; vuotta vaihdetaan vuohenjuuri-valeriaanan voimalla ja tuntuu toimivan - Jojo on vain buffahdellut muutaman kerran (muina vuodenvaihteina haukkunut siitä lähtien kun ensimmäiset ampumiset alkaneet)

- Töitä oli heikosti alkuvuodesta, olin aika paljon pakkolomalla; tuona aikana ehdin kuitenkin treenata koirien kanssa paljon ja viettää Samun kanssa tavallista, rauhallista arkea: tyhjäsimme ja täytimme astianpesukonetta, teimme ruokaa, leivoimme usein sämpylöitä; Samu kehittyi tuona aikana tosi paljon ja sitä kehitystä oli ihana saada ihan rauhassa seurata; kesäkuusta marraskuuhun töitä oli taas joka viikko ja loppuvuodesta sitten taas joitakin pakkolomaviikkoja

- Myimme rivitaloasuntomme alkusyksystä ihan itse, ilman välittäjiä. Ensimmäiset katsojat tekivät hyväksyttävän tarjouksen ja kauppoihin päästiin nopeasti. Muutimme lokakuussa vuokralle kaupungin vuokra-asuntoon, kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon, jossa ei ole omaa pihaa. Olemme joutuneet käymään remmilenkeillä, mikä on aiheuttanut koirille selkä- ja niskakipuja, myös portaissa kulkeminen on aiheuttanut lanteiden jäykistymistä. Itseltäni on meinannut savu nousta korvista, koska olen kaivannut niin paljon metsälenkeille. Silloin tällöin olemme lähteneet käymään Harjuniityssä, että olemme päässeet metsään lenkille, mutta onhan se vähän hankalaa kun pitää erikseen lähteä autolla ajamaan toiselle puolelle kaupunkia päästäkseen metsään... Sitä unelmien taloa ei vain ole vieläkään tullut vastaan. Aika montaa ollaan käyty katsomassa, mutta aina on jotain sellaista, että nostaa karvat pystyyn :(

- Siskoni Elina ja miehensä Tommi saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, joka kastettiin Aadaksi. Olen Aadan sylikummi Petrin ja Saaren Jukan ollessa muita kummeja.

- Samu on oppinut loppuvuoden aikana todella paljon uusia sanoja, joita hän oppiikin matkimalla ja toistamalla sanoja perässä. Ne myös jäävät hänen päähänsä ja hän osaa niitä käyttää jatkossa oikeassa kohdassa. Nyt kysellään "Missä tätiauto on?", "Kuka tuolla paukkuu?" (= kuka ampuu raketteja?), eli missä- ja kuka-kysymyksiä tulee paljon. Lisäksi käyttää tällä hetkellä paljon aina-sanaa lauseissa, jotka saavat sen myötä vähän huvittavan muodon. Koirien kouluttaminen kiinnostaa ja Papukin on alkanut saada helliä halauksia ja pusuja, Jojo niitä on jo pitkään saanutkin. Jojo saa Samulta välillä aika kovaakin kohtelua, mutta Papu ei koskaan. Kai Samu ymmärtää, että Jojo kestää sen jotenkin paremmin kuin Papu ja toisaalta ei me aikuisetkaan koskaan komenneta Papua, joka on aina niin kiltti ja tottelevainen, kyllä se on Jojo, jolle karjutaan! Leikkii mielettömästi edelleen autoilla ja legoilla ja lukee ja haluaa kuunnella paljon kirjoja. Suosikkeja tällä hetkellä ovat Karhuherra Paddington, Autot (sisältää esittelyt kaikista Autot-elokuvan hahmoista), Barbapapa-kirjat... Leikkii jopa pienimuotoista roolileikkiä leluillaan (kani, tikru ym. pikkuhahmot), jotka esim. juttelevat keskenään.

Vaikka vuosi on ollut monella tapaa raskas, olen saanut nauttia seuraavista asioista. Nämä saavat minut iloiseksi:

- Kun arkiaamuisin menen herättelemään Samua ja hän nukkuu peiton alla niin, että vain jalkaterät näkyvät. Nuo jalat ovat maailman ihanimmat!
- Kun Samu juuri ennen nukahtamistaan vieressämme kääntyy kohti ja halaa (ja mahdollisesti antaa myös pusun)
- Kun Papu on oppinut jonkin liikkeen ja se heiluttaa jäykkää häntäänsä ylpeydestä suorittaessaan liikettä
- Kun saan Papun oppimaan jonkin uuden liikkeen
- Kun Jojo lenkillä kääntyy katsomaan ja hymyilee koko kropallaan

Onnea ja menestystä vuonna 2010!

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Taas eläinlääkärissä...

Käväisin Papun kanssa tänään eläinlääkärissä. Onneksi mitään vakavampaa ei löytynyt, eli epäilyni siitä, että selkä on ihan jumissa varmistuivat. Mutta tässä koko tarina:

Papu on jo jonkin aikaa kieltäytynyt hyppäämästä autoon. Olen saanut sen selän paremmaksi hieromalla sitä, minkä jälkeen hyppääminen on taas onnistunut. Sen selkähän on oireillut oikeastaan koko syksyn muutostamme lähtien. Nyt kun alkoivat kovat pakkaset, pistin sillekin takin päälle ja jouduin vaihtamaan valjaat pantaan. Siitä se sitten varmaan paheni...

Viime viikolla oltuamme Ähtärissä joulunvietossa, kävin koirien kanssa ulkona kävelemässä (Papu riehui ja juoksi paljon). Niillä oli takit päällä. Kun pääsimme sisälle, Papu hyppäsi syliini keinutuoliin ja vikisi. Se kannatteli vasenta takajalkaansa sylissäni jonkin aikaa ennen kuin alkoi helpottaa. Säikähdin tietysti, että tapahtui pahempaa, mutta tuskin olisi kävellyt jalalla yhtään, jos olisi esim. polven ristisiteet menneet. Lauantaina hieroin sen selkää ja se tuntuikin olevan jumissa niin selästä kuin niskasta. Selkään selvästi sattui, sillä se ei rentouttanut vasenta takajalkaansa ollenkaan. Niinpä jätin hieronnan aika vähälle.

Tähän liittyen täytyy kertoa, että kun asettelin vilttiä lattialle, Jojo tunki eteeni ja oikein halusi, että hieron sitä. Sillä oli myös niska ja lanneosa jumissa. Oli kuitenkin mahtava nähdä, miten taas sain ne hieromalla helpottamaan: Jojon jalat rentoutuivat täysin ja silmät painuivat nauttien kiinni :)

Mutta Papua en saanut autettua :( Tajusin samoihin aikoihin, että sehän ei enää halua hypätä sohvalle. Se myös välillä kannattelee vasenta takajalkaansa. Eilen se ulvahti noustessaan lattialta seisomaan :(

Kaiken aikaa se kuitenkin lenkkeilee reippaasti eikä ulkona valita yhtään, mitä Papu nyt ei tee juuri muutenkaan.

Tänä aamuna aloitin soittokierroksen, että saisin koiralle apua. Eläinfysioterapeutti oli lomalla ja muutenkin hänelle olisi saanut ajan vasta muutaman viikon päähän. Sinne kuitenkin yritän saada ajan, jotta tämä kierre saadaan lopultakin katkeamaan. Hierojamme Tiina oli myös lomalla, mutta varasin häneltäkin ajan parin viikon päähän. Hän myös suositteli eläinlääkärissä käymistä, varmuuden vuoksikin. Sain ajan toiselle hierojalle viikonlopuksi. Näin saadaan edes vähän ensiapua. Eläinlääkäri totesi, ettei sillä ole vikaa lonkissa, polvissa eikä ristisiteessä. Antoi kortisonipiikin ja kipulääkkeet. Tällä kuurilla pitäisi saada olo vähän helpottamaan, että hieroja pääsisi hieromaan kunnolla. Nyt Papu on sisälläkin lähes koko ajan BOT-loimi päällään ja ruuan seassa annan sille myös C- ja E-vitamiinilisää.

Kai se tästä alkaa helpottaa.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Joulu on jo ovella...

Jaahas, mistä sitä taas alkaisi purkaa kaikkea sitä, mitä meille on tapahtunut...

Nypin koirat joku aika sitten. Jojossa meni alle tunti, Papun silloisessa siistimisessä ainakin tunti. Nypin sen takajalkakarvat lyhyiksi. Pelkäsin, etteivät pehmeinä varmasti tule irtoamaan ilman saksia, mutta niin vain lähtivät tosi helposti. Otin myös etujaloista pohjavillaa vähemmälle ja nypin pois pisimpiä karkeita karvoja. Seuraavalla siistimiskerralla leikkasin tarkasti varpaanvälikarvat pois ja nypin ja leikoin tassukarvoja. Ajattelin, että jos tulee kovasti suojalunta, operaatio säästää kaikkien hermoja. Mutta sitten alkoivatkin kovat pakkaset. Nyt Papu on nostellut tassujaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin kylmillä keleillä. Tänään otin tavoitteeksi rinnan siistimisen. Ehkä sain siitä jonkinlaisen, mutta ajauduin sitten kuitenkin keskittymään kaikkeen muuhun: kaulan ajelu; jalkakarvojen nyppiminen ja pohjavillan poisto; pisimpien runkokarvojen nyppiminen; hännän siistiminen ja jopa mahanaluskarvojen nyppiminen... Samalla nypin vähän Jojoltakin pisimpiä karvoja ja leikkasin sen kynnet (Papulla ei taaskaan ollut tarvetta leikkaamiseen).

Olemme tokoilleet ahkerasti. Marian kurssi loppui tältä syksyltä viime torstaina ja olen kyllä tosi tyytyväinen, että lähdin mukaan kurssille. Olen oppinut tosi paljon sellaistakin, mitä en edes osaa kertoa ja saanut mielettömästi rohkaisevia sanoja ja henkistä valmennusta. Meillä on AVO:n liikkeet näin hyvällä mallilla pelkästään Marian ansiosta. Yksin en todellakaan olisi osannut opettaa liikkeitä näin hyvin alusta asti. Hakeudun koulutukseen takaisin syksyllä, jos meillä Papun kanssa on vielä yhteisiä toko-kilometrejä siinä vaiheessa edessä. Nyt mennään silmän takia suunnilleen päivä kerrallaan ja tarkkailen kehittymistä. Jos matka jatkuu ja saamme TK2:n ensi vuoden aikana, Maria saa alkaa syksyllä valmentaa meitä kohti vuotta 2011 ja voittajaluokkaa.

Kävin eilen Mouhijärvellä pitkästä aikaa yksin reenaamassa. Otin käytännössä vain agilitya molempien kanssa. Jojo oli ihan innoissaan - ja onko ihme: on monta kuukautta aikaa siitä, kun se on päässyt menemään esteitä! Lopuksi ohjasin niitä molempia suorittamaan esteitä. Oli erittäin opettavaista huomata, että samalla ohjauksella Jojo voittaa suorilla, mutta häviää Papulle käännöksissä. Minun oli tarkoitus välttää puomille vientiä, ettei vain satu mitään, mutta niinhän siinä kävi, että sinnehän ne porhalsivat peräkkäin... Jojo menee puomin hitaammin kuin Papu, jonka kanssa olen erikseen harjoitellut nopeampaa etenemistä puomilla. Näytti pikkusen pelottavalta ja huvittavalta, kun Papu juoksi ihan Jojon takapuolessa kiinni ja yritti ihan tökkiä sitä menemään lujempaa.

Barffaus-harrastuksemme on sujunut helposti. Mitään oksentelua ei ole enää ilmennyt. On jopa käynyt niin, että antamani ihmisten wokkiruuan loput ovat sulaneet mahoissa hienosti. Ennen oksenneltiin, jos ruuan seassa oli maissia tai niitä valkoisia rapeita "ympyröitä". Nyt ei mitään! Olen lisännyt kanansiipien syöntiä suunnilleen joka toiselle päivälle. Hampaatkin ovat alkaneet puhdistua. Muuten syövät viikon aikana sian tai naudan palalihaa tai lohta ja sisäelimiä. Kerran viikossa yritän antaa myös kananmunat. Muuten en juurikaan ole tästä stressannut. Annan niille ruuantähteitä samalla tavalla kuin ennenkin. Kasvissoseita teen edelleen itse ihmisiltä (lähinnä Samulta) jäävistä hedelmistä ja kasviksista tai tarjouksessa olevista aineksista. Homma sujuu jo omalla painollaan ja painot on saatu taas kuriin. Jojo itseasiassa on tosi hoikka ja Papu voimakas jässikkä, mutta ylimääräistä ei silläkään ole kylkiluiden päällä. Ruoka maistuu eikä missään ole koskaan nirsoiltu.

Koska olen touhunnut niin paljon Papun kanssa viime kuukausien aikana, Jojo alkoi kiukutella minulle reenien jälkeen. Se tuli luokseni sohvalle ja haukkui tai puri käsiä tai teki mitä vain, millä sai huomioni. Niinpä yhtenä iltana viime viikolla tein senkin kanssa temppuja. Se muisti vieläkin kaikki "kuolemisesta" lähtien, vaikkei olla harjoiteltu pitkään aikaan. Taitaa olla niin, etten itse muistanut pyytää kaikkea sitä mitä se osaa. Toko-liikkeet se tekee ihanan nopeasti, sen perusluonnehan on niin äkkinäinen.

Samu on oppinut mielettömästi uusia sanoja pienessä ajassa. Se toistaa perässä sanan kuin sanan. Ja se laulaa hoilottaa isoon ääneen omia laulujaan sekä tunnistettavissakin olevia lauluja kuten "tuiki tuiki tähtönen", "porsaita äidin oomme kaikki" tai "piippolan vaari". Joulupukilta se on toivonut jo pitkään "iso asuauto" eli isoa asuntoautoa. Pian nähdään, onko toive toteutunut ;)

Hyvää joulua!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Uudet rotuesittelyt

Löysin ihan hillittömiä rotuesittelyjä netistä, koirarodut.org-sivuilta. Ihan kaikkea en edes ymmärtänyt, mutta tässä parhaita paloja:

Jackrussellinterrieri:
"Jackrussellinterrieri on vain harvoille ja valituille, että koirarodut jolla on korkein IQ. Kaikki fiksu koira tarvitsee henkistä challanges kukoistaa. " Joo tän vielä tajuaa.

"Jackrussellinterrieri aiheuttavat vähemmän ongelmia kanssa irtoaminen verrattuna muut rodut. Koirat vaatii huimasti vähän harjaamalla." Siis niinku mitä, ensin paljon ja sitten vähän harjaamista??

"Jackrussellinterrieri ei ole ongelmallista muodon eikä sinun tarvitse runsaasti kokemusta käsitellä tätä rotu. Koiranrotu ei ole enempää vastaanottavainen kuin jotka liittyvät koirarodut. Jackrussellinterrieri on yksi niistä roduista, joilla on suurin energian tasoilla. Koiranrotu on kohtalainen tarvetta juokseva." Jep jep.

"Jackrussellinterrieri on taipumus toimia kuin petoeläin. Ellei hyvin koulutettuja ne osoittavat saalistushinnoittelua vaistoista mahdollisimman täydellisesti. Ne voivat kopsu, mutta se ei ole aina vaistomaisesti." Niin tääkö oli helposti koulutettava? Kopsu? Saalistushinnoittelu?

"Tämän koiran rotu yleensä haukkuu äänekkäästi ja liian. Ne voivat käsitellä jäätymiselle ja voi sopeutua kylmässä ilmastossa." Miten ne voivat käsitellä jäätymiselle ja liittyykö se jotenkin haukkumiseen?

Nää on parhaat: "jackrussellinterrieri omistaa mitätön puoli-kaulakoru korville." "Jackrussellinterrieri elin on noin keskimääräinen." "suussa on kohtalainen pitkä "

Kääpiösnautseri:
"Kääpiösnautseri on erittäin älykäs koiran rotu ja psyykkistä koulutusta. Ne eivät irtoa. Koirat edellyttää paljon ja harjaamalla.
Kääpiösnautseri ei ole joka ohjaa eikä sinun tarvitse paljon kokemusta käsitellä tätä koiran rotu. Huolellinen tottelevaisuus koulutus on kuin Kääpiösnautseri on erittäin herkkiä koiran rotu. Nämä olentoja ovat erittäin energisiä ja jopa pitkä ja vaativa matkoja ei tule kantaa. Rodun on tarvetta koulutus." Vähän nyt tuntuu siltä, että tässä puhutaan itseään pussiin jatkuvasti ;)

"Miehet saada raskaampaa kuin 5 on 9 pounds. Naisten koirille saada raskaampaa kuin 5 on 9 pounds." Hyvä tietää...

"Koira omistaa minuscular kohonnut korville."

"Häntää on Pieni ja riippuvalaisimet alhainen. suussa on pitkä Sen fur on lanka tukkainen ja niillä on parrakas kasvot. " Riippuvalaisimet :D

Sitten hieman yritystietoutta rodusta: "Tytäryhtiö info noin koira: Rodun on rakastettu ovat helppoa on huomautus myytävänä pikkuilmoitukset. Tytäryhtiö nimet rodun on Zwergschnauzer. " NO SELEVÄHÄN SE...

Molemmat kuuluvat muuten Kovaäänisiin kuoriin :shock: :lol: