tiistai 29. kesäkuuta 2010

Lisää sairaslomaa...

Kävin tänään omalääkärillä Nokian terveyskeskuksessa hakemassa lisää sairaslomaa. Nyt pääsin ihan oikealle omalle lääkärilleni, viimeksihän oli tuuraaja. Hän ihmetteli, miksei tätä vaivaani ole alunperin laitettu työterveydessä työtapaturmaksi. Jos olisi, olisin päässyt jo korjaukseen vakuutusyhtiön piikkiin ja olisin jo takaisin töissä!!! Arvasin, ettei se meidän työterveyslääkäri ole ihan asioista perillä: hän kun oli laittanut lähetteeseenkin, ettei vaiva olisi työperäinen. Mistä se sitten on tullut, jos ei töistä, koska töissä se ensimmäisenä reagoikin?! Näin minua nyt sitten pompotellaan paikasta toiseen enkä tule hullua hurskaammaksi missään :( Työterveyslääkärikin puhui koko ajan vain siitä, että minut on hoidettava jatkossa joko yksityisellä (omaan laskuun tai työpaikan) tai julkisella puolella jonottamalla ortopedille. Alkaa herätä epäilys, että taisi ohjata vain kavereidensa luo rahastettavaksi.

Tämä meidän terveyskeskuslääkäri sanoi heti, että polvessa taitaa olla kierukka repeytynyt. Kun sanoin, että kaikki lääkärit tuntuvat ihmettelevän sitä, miksi oirehtii, vaikkei ole sattunut mitään erityistä tapaturmaa, mutta kaikki potilaat, joilla on ollut samaa vaivaa ovat sanoneet, että on repeytynyt pelkästä jatkuvasta rasituksestakin. Omalääkärimme sanoi, että kyllä se kuuluu jokaisen lääkärin perusopintoihin oppia, että kierukka voi repeytyä vaikka vain polvistumisesta!! Uskomatonta! Sitähän minä olen juuri töissä tehnyt: kumarrellut, kääntyillyt, nostellut painavia laatikoita jne. Ihanaa päästä vihdoinkin lääkärille, joka uskoo!

Kirjoitti minulle nyt sairaslomaa 15. elokuuta asti. Toivoi, että silloin olisi jo tullut tietoa ortopedille pääsystä ja jatkotoimenpiteistä. Nyt erityispoliklinikka on kuitenkin kiinni pakkolomien ja kesälomien takia. Eli nyt sitten koitetaan vain nauttia kesästä...

Ps. Putosin jo viime viikon maanantaina Kelan rahoille, 28 sairaslomapäivän jälkeen, koska olen ollut töissä tuolla alle kolme vuotta. Sanna töistä hoiti Kelan paperit kuntoon viimeksi, kun siellä kävin. Tänään kun soittelin Kelaan, pitääkö minun vielä tehdä jotain, sanoivat, että hakemus on jo käsitelty ja tulen saamaan ensimmäiset rahat jo perjantaina! Kiitos Sanna! Lääkäri laittoi myös Kelan vaatiman B-lomakkeen suoraan Kelaan, joten minun ei tarvinnut sitäkään sinne viedä.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

(Minä) Lääkärissä

Kävin eilen yksityisellä ortopedillä, jotta saisin tämän polviongelman edes vähän eteenpäin (terveyskeskuksen kautta jonotus voi kestää jopa 4kk). Sain maksaa lystistä melkein 80 euroa enkä tullut juurikaan hullua hurskaammaksi. Tämä lääkäri ei voinut kirjoittaa edes sairaslomaa vaan se täytyy käydä hakemassa erikseen työterveydestä.

Ortopedi piti pahimpana ongelmana tällä hetkellä polven rustovaurioita, mutta ei nekään kuulemma ole mitenkään vaarallisia. "Ihan normaalia käyttöä vain." Mahdollisesti jotain vikaa voi olla kierukassakin, mutta ihmetteli, kun ei ole sattunut mitään onnettomuutta. Sivulauseessa tuli jossain vaiheessa, että ehkä polvi on vain joutunut niin kovalle kuormitukselle, että kierukka olisi voinut päästä jotenkin vioittumaan. Ohjasi magneettikuviin.

En kyllä ymmärrä, miten polvea voisi käyttää normaalisti, kun joka päivä särkee :( Haaveilen jo juoksemisesta ja muusta reippaammasta ja rohkeammasta liikkumisesta :/

Vein tänään laput terveyskeskukseen, jotta saisin sitä kautta maksusitoomuksen (tai en vielä mennessäni tiennyt, että on sen niminen ja että vaatii sellaisen, jotta pääsee julkisen kautta lisätutkimuksiin). Omalääkärini tuuraaja lupasi selvittää, pitääkö minun kuitenkin käydä terveyskeskuksen ortopedillä vai saanko suoraan sen maksusitoomuksen. Jos saan maksusitoomuksen, pääsen heti tilaamaan aikaa magneettikuviin!

Terveyskeskuslääkäri kirjoitti sairaslomaa heinäkuun 3:nteen päivään asti. Sen jälkeen tarvitsen jonkun toisen lapun Kelaa varten, koska silloin olen ollut sairaslomalla 60 päivää.

Ehkä tämä piina alkaa vihdoinkin helpottaa.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Hammastarkastuksessa

Torstaina Eläinlääkäriasema Reviiri Epilässä järjesti hammastarkastuspäivän. Käytin koirat siellä vain saadakseni tietää, mitä niiden hampaille pitäisi tehdä. Papullahan on ollut yksi aika ongelmallinen yläetuhammas, jonka tieltä pentuhammas jouduttiin poistamaan. Tämä uusi hammas sitten kasvoi vinoon ja sen ja viereisen hampaan väliin kertyy kaikenlaista töhnää, jota on aika vaikea saada pois. Molemmilla on myös vähän hammaskiveä kulmureissa.

Tuomiona kuulimme, että Papulta pitää ehdottomasti poistaa ainakin tuo vino hammas, koska se hinkkaa alakulmuriin. Muutenkin Papulla on tosi ahdas purenta ja useampiakin hampaita on kasvanut vinoon. Purennalle olisi pitänyt tehdä jotain jo kauan aikaa sitten, mutta enpä ole tuota hoksannut. Kaikki näyttelytuomaritkin ovat kehuneet hyvää purentaa eivätkä eläinlääkäritkään ole mielestäni asiasta maininneet.

Jojolla on kuulemma sellainen purenta kuin pitääkin, mutta senkin katkennut etuhammas kannattaa poistaa.

Eläinlääkäri suositteli siis hampaiden- ja hammaskivenpoistoa. Hinta oli sen verran tyyris, että joudun odottamaan syksyyn ennen kuin operaatiot voidaan tehdä. Jos sairaslomani edelleen jatkuu (ja miksi ei jatkuisi, kun kerran särkee edelleen eikä avusta ole tietoa: julkisella puolella pääsee hoitoon neljän kuukauden sisällä...), putoan pian Kelan rahoille ja ne rahat todennäköisesti ovat pieniä :( Petri on joutunut sairaslomalle kädestään ja hänellä on lisätutkimuksia tulossa tässä kuussa. Voi olla, että hänkin joutuu vaihtamaan työpaikkaa. Eli hyvästi haaveeni pennusta, hyvästi haaveet talosta, hyvästi haaveet mistään paremmasta ja hyvästi nykyinen työni...

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Etsinnän loppukoe

Kävimme tänään yrittämässä suorittaa alkeiskurssin loppukoetta. Jouduimme tekemään jäljen ennen omaa jäljestämistämme, joten Papu oli ihan poikki. Olisihan se pitänyt arvata jo etukäteenkin, mutta halusin silti yrittää.

Loppukoejälki, 0,5h vanha, maalikoirana sekarotuinen narttu Kira, helteistä, pilvistä ja yltyvää tuulta
Papu lähti hyvin, mutta muutaman askeleen jälkeen jäi odottamaan minua. Käytännössä pääsimme aina pari askelta eteenpäin, kun se jäi odottamaan minulta apuja/vettä/hajua/mitä tahansa. Keskeytin, kun Papu vain alkoi hyppiä kiveltä toiselle kerjäten makupaloja. Olimme kuitenkin olleet koko ajan menossa ihan oikein, mutta Papu ei vain jaksanut. Kun vein sen autoon, se pisti samantien pään peittojen väliin ja alkoi nukkua silmät kiinni.

Emme pääse yrittämään loppukoejälkeä viikon päästä sunnuntaina. Haluaisin tehdä seuraavaksi seuraavat jäljet: *tuore ja lyhyehkö, sisältää kulmia *vanha ja lyhyehkö, sisältää kulmia *tuore ja pitkä, sisältää kulmia *vanha ja pitkä, loppukoejälki

Jos emme pääse toteuttamaan tällaista suunnitelmaa, saamme unohtaa koko lajin :(

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Jälkihommissa, osa 4 ja 5

4.6. Yhden tunnin vanha jälki, maalissa käppänä Topi, tuulista, poutaista

Papu lähti jäljestämään ihan hyvin. Kun tulimme kohtaan, jossa koira oli noussut kalliolle ja toisella puolella oli Kaupinkatu, Papu jäi ihmettelemään eikä meinannut osata edetä. Jotenkin pääsimme eteenpäin ja Papu jäljestikin ihan hyvin taas. Menimme taas jäljen sivuja, koska tuuli oli kuljettanut hajua tietysti miten sattuu. Yhdessä vaiheessa jo luulimme, ettei Papu edes kulje jäljellä, mutta koska meno oli niin määrätietoista, oli siihen pakko luottaa. Ja jäljellä olimmekin. Jossain vaiheessa tulimme polun risteykseen eikä Papu osannut edetä siitä mihinkään vaan jäi kysyvästi katsomaan minua. Silloin Riikka neuvoi meitä menemään takaisin päin ja etsimään jälki uudestaan. Taas mentiin ja hyvällä vauhdilla. Loppua kohti Papun vauhti kasvoi entisestään ja ilmaisu oli taas selvä.

Papu osasi itsenäisesti korjata jouduttuaan harhajäljelle, on tosin tehnyt sitä alusta asti. Palasi myös nopeasti takaisin takajäljeltä, itsenäisesti. Yritin pysyä mahdollisimman pitkän narun päässä, että se saisikin toimia itsenäisemmin. Jos ajaudun liian lähelle, se alkaa helpommin kysellä minulta apuja. Ja tätä itsenäisyyttähän haluan vahvistaa.

Olin jälkikäteen tosi tyytyväinen suoritukseemme.

16.5. Yhden tunnin vanha jälki, maalissa katalonianpaimenkoiranarttu Nata, tuulista ja helteistä

Papu oli ihan väsyksissä jo jäljelle lähtiessään eikä meinannut millään päästä hajulle hommasta. Se joi monta kertaa, ihmetteli, haisteli ilmaa (vastatuuli) jne. Se kulki niin hitaasti ja epävarmasti, etten saanut jättäydyttyä jälkeen. Tarvoimme jäljen läpi tavoitteena saada hyvä ilmaisu. Se saatiinkin. Kun jossain välissä jaksoi jäljestää, jäljesti tosi hyvin ja tarkasti jäljen päällä.