tiistai 31. heinäkuuta 2012

Möllitoko: Laukaa 27.7.12

Osallistuin Laukaan koiraharrastajien järjestämään möllitokoon Papun kanssa. Tarkoituksena harjoitella kaukoja ja luoksetulon pysäytystä koetilanteessa.

Kaikki meni muuten hienosti, mutta nämä kyseiset liikkeet tuottivat jälleen ongelmia :( Luoksetulon pysäytys tosin onnistui toisella käskyllä eli parannusta edellisiin yritelmiin! Pitää siis olla tyytyväinen tähän pieneenkin parannukseen ja jatkaa liikkeen hiomista.

Kaukoissa ei tehnyt ensimmäistä vaihtoa :( Menin lähemmäksi ja sain sen nousemaan. Sitten tekikin taas liikkeen ihan oikein loppuun asti... Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu...

Karkasi noutoon. Otti kapulasta kiinni huonosti ja tiputti sen tulomatkalla...

Olimme AVO-luokassa ainoat, jotka tekivät kaikki liikkeet, joten voitimme luokan :) Tuomari oli kiltti ja saimme pisteissä ykköstuloksen, 164 pistettä. Pisteet osoittavat mielestäni sen, että AVO:ssa on pakko onnistua joka liikkeessä, jos meinaa saada ykköstuloksen.

Siihen olen tyytyväinen, että Papu oli innokas ja jaksoi hyvin, vaikka Vihtavuoren kaukalossa oli hirveä helle.

Sutin toko: estehyppy

Viime viikolla Sutin toko olikin poikkeuksellisesti jo keskiviikkona, koska perjantaina samaan aikaan kaukalolla pidettiin möllitoko. Tällä kertaa meillä oli samaan aikaan kolme uutta häiriötä, joten Sutin ajatukset olivat hieman poissaolevia, ensimmäistä kertaa. Petrasi toki loppua kohden.

1. häiriö: Sade. Kaatosade alkoi heti harjoittelun alussa eikä Suti vaikuttanut kovin tyytyväiseltä tilanteeseen. Meillä oli pahimman sateen aikaan paikalla makuu, jossa oli hieman levoton ja nousi kerran, mutta olen kyllä tyytyväinen, että ylipäätänsä meni maahan ja pysyi siinä niin hyvin! Onneksi sade taukosi yhtä nopeasti kuin oli alkanut, mutta märkiä oltiin silti.

2. häiriö: Nurmialusta. Olimme ensimmäistä kertaa kaukalon vieressä nurmella, koska samaan aikaan oli agilityharrastajia kaukalossa. Vaikka kotona harjoitellaan ja ollaan paljon nurmikolla, on tilanne uusi TUOSSA paikassa. Ja vielä MÄRKÄ nurmikko. Mutta paremmin Suti meni kuin Papu tuollaisella kelillä.

3. häiriö: Agilityn äänet. Sutia selkeästi häiritsi agilityn äänet kaukalosta. Pää ja korvat kääntyilivät ja oli vähän omissa oloissaan. Onko se nyt ihmekään, kun ei ole koskaan ennen sellaisia kuullut? Toiselta puuttuu vielä aikuisen koiran kokemukset. Katselimme kaukalon laidalla mudin menoa radalla ja kyllä katsottiinkin tarkkaan! ;) Toivottavasti Suti otti opikseen kaiken näkemänsä :D

Luoksepäästävyydessä ei noussut ylös, kun syötin koko ajan makupalaa. Paikkamakuussa nousi siis kerran, mutta pääasia että meni maahan.

Tämän kerran teemana oli estehyppy. Aloitimme niin, että kukin koira hyppäsi ohjaajan rinnalla yhden kerran. Sitten siirryimme odottamaan vuoroamme ja harjoittelemaan seisomaan pysähtymistä. Pysähtyminen alkoi sujua koko ajan paremmin. Minua vain meinasi jännittää noissa reeneissä välillä, koska eräs valkoinen paimenkoira on vähän pelottava mielestäni ja aika huonosti hallinnassa. Niinpä välttelemme heidän läheisyyttään, mutta se vaikuttaa kuitenkin niin, etten uskalla paljon Sutiakaan riehuttaa ja villitä, ettei paimenkoira ryntäisi siitä syystä meidän luoksemme :/  Toisekseen tuntuu, että pitää olla silmät selässäkin.

Mietin, miten osaan opettaa Sutin irtoamaan hyppyyn ilman, että kuljen mukana. Kouluttaja sanoi, että kyllä se agilityn myötä sen oppii. Mutta kun haluan Sutin oppivan hypyn jo nyt enkä vasta vuoden päästä...! Hän ehdotti sitten lelun heittämistä. Se tosiaan voisikin olla toimiva keino Sutin kohdalla, koska se tykkää leluista enemmän kuin Papu. Tällä kertaa se ei tosin hirveästi kiinnostanut. Liekö syynä ylimääräiset häiriöt? Niinpä käytin käsiliikettä ja palkkasin namilla esteen toiselta puolelta. Hyvin lähti hyppäämään eikä todellakaan tarvitse olla huolissaan irtoamisen suhteen :) Kerran sain sen pysymään paikallaankin, että sain siirryttyä sen rinnalle!!

Toisaalta haluaisin Sutin olevan kauempana estettä, koska Papuhan jää nyt AVO:ssa(kin) ihan esteen taakse istumaan ja hyppää siitä lyhyen hypyn yli. Se kyllä onnistuu siinä, mutta riskit ovat olemassa. Papu on oppinut sen juurikin tällä tavalla palkattuna. Sutikin varmasti onnistuisi, mutta voisiko noin läheinen paikka tuottaa ongelmia ylemmissä luokissa? Ehkä täytyy käyttää lelun heittoa? Namikippoa kauempana esteen takana? Vinkkejä otetaan vastaan!

Muuten kaikki kunnossa. Sutilta lähti viimeiset maitohampaat viime viikolla ja uudet hampaat näyttävät kasvavan hyvin tilalle. Muutimme viikonloppuna (toivottavasti viimeisen kerran) eli kannoimme käyttötavarat taloon ja siivosimme vuokrakämpän. Olemme siis asettuneet taloksi lopullisesti. Töitähän siellä on edelleen, mutta asua pystytään. Olipa ihana tehdä (ja syödä) ihan oikeeta ruokaa pitkästä aikaa! Uskomatonta muuten, miten paljon minulla onkaan nykyään aikaa, kun ei tarvi lenkittää koiria! Mitenkähän kauan pääni kestää?

Papu ja Suti leikkii nykyään tosi paljon yhdessä! Niillä leikki on sellaista kilpajuoksua, vaanimista ja painia. Jotenkin erilaista kuitenkin kuin Jojon ja Sutin leikit. Ihana katsoa, miten iloinen ja onnellinen Papukin on! Juostessaan juoksevat välillä myös putken läpi :D Sitten välillä kähisevät sängyssä niin, että Papu on sängyllä ja Suti lattialla ja jompi kumpi napsii toista laidan yli.

Jojo nukkuu tosi paljon sisällä, mikä on ihmeellistä, kun saisi olla ulkona ihan niin paljon kuin haluaisi. Turhaan laitettiin aitaakaan, kun eihän tuo jaksaisi mihinkään lähteä... Niinpä portti on ollut lähes koko ajan nykyään auki, kun naapurin koiratkaan eivät enää tuppaudu meidän tontille. Papu on melkein kaiken ajan ulkona ja vahtii pihaa. Suurin haukkuherkkyys on kuitenkin jo helpottanut. Suti seuraa minua joka paikkaan.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

toko: luoksetulo ja nouto

Perjantaina toko-reeneissä Sutin kanssa. Aiheena luoksetulon kertaus ja nouto. Lisäksi otimme paikkamakuuta, luoksepäästävyyttä, seuraamista ja estehyppyä.

Luoksepäästävyydessä pidin makupaloja Sutin kuonon edessä kouluttajan tullessa koskemaan. Sutin häntä heilui ja oli hyväntuulinen, mutta pylly pysyi nyt maassa. Paikkamakuussa pystyin jo kävelemään kauemmaksi ja pitämään palkkausvälin pitempänä kuin ennen. Suti nousi vain kerran. Ongelmia tuottaa tällä hetkellä perusasentoon nouseminen, mutta se nyt on pieni murhe tällä hetkellä koulutusta ;) Oppii kyllä ajan mittaan varmasti senkin.

Seuraamisessa huomasin sellaisen, että osaa itsenäisesti korjata paikkaansa. Kun lähdemme liikkeelle, Suti saattaa olla turhankin innokas ja vähän edistää/poikittaa. Mutta kun en palkkaa heti, se korjaa paikkaansa tiiviimmäksi ja paremmaksi, mistä tietysti palkkaan heti! :) Eikä kyse ole tässäkään kuin muutaman askeleen seuraamisesta.

Pitää muuten alkaa harjoitella peruuttamista ja sivuaskelia. Papu tykkää peruuttamisesta hirveästi ja se peruuttaa aina monta askelta taaksepäin, vaikka ottaisin vain yhden :D Sivuaskeleet ovat olleet minulle tosi vaikeita, joten pitäisi ensin saada vähän apua siihen, että miten jalkojen pitää mennä ennen kuin alan ottaa niitä koiran kanssa.

Luoksetuloa harjoittelimme omissa oloissamme. Se oli Sutille vaikeaa, koska kun monta koiraa lähti muualla kentällä eri aikoihin ja kuului monta erilaista käskyä, Suti ei meinannut pysyä paikallaan. Onneksi se liikkeelle lähtiessään kuitenkin lähti minun luokseni eikä pinkomaan pitkin kenttää! Otin ihan lyhyttä matkaa ja kun juoksi minua kohti, riemuitsin ja kehuin ja otin pari peruutusaskelta, sitten pysähdyin ja Suti tuli rinnalleni perusasentoon.

Noutoa emme tällä kertaa harjoitelleet kentällä kuitenkaan, koska kerroin kouluttajalle, että Sutilta vaihtuu hampaat ja siipienkin pureminen on tuntunut ikävältä. Kouluttaja oli kanssani samaa mieltä, että voi olla parempi, ettei tässä vaiheessa sitten paljon noutoa yritä hinkata, ettei koiraa satu ja siten noutamisesta tule ikävää. Niinpä vain juttelimme "pakkonoudon" harjoittelemisesta.

Saimme ottaa omissa oloissamme estehyppyä. Otimme edelleen vain yhdessä hyppäämistä eli minä kuljin esteen vierestä Sutin vierellä ja Sutin piti hypätä. Suti hyppää välillä ja onkin silloin innokas ja hyppää hyvin, mutta välillä juoksee ohi jommalta kummalta puolelta. Luultavasti johtuu kädestäni. Nyt pitää alkaa miettiä jatkoa. Onneksi ensi viikolla on varsinaisena aiheena estehyppy.

Olemme harjoitelleet tällä viikolla jonkin verran seisomista ja seistessä paikallapysymistä. Tällä koulutuskerralla Suti alkoi pysyä paikallaan jo pitempää aikaa! Otimme sitä siis vain omaksi viihdykkeeksi ja ajankuluksi.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Hampaat, lähteäkö vai eikö?

Meidän perheessä kaksi yksilöä vaihtaa hampaita samaan aikaan. Samulta irtosi ensimmäinen hammas viime viikolla ja yksi heiluu. Suti vaihtaa vähän nopeammalla tahdilla: kaikki etuhampaat, yläkulmurit ja suuri osa poskihampaista vaihtuneet. Alakulmurit vielä kiinni, joskin hivenen jo heiluvat, uudet pilkistävät... Niitä olen nyt joka päivä tutkinut ja heilutellut. Oppiipahan pentu ainakin suun tutkimista ;)

Poskihampaat myös aiheuttivat päänvaivaa ja pienimuotoista huoltakin, koska uudet olivat jo kasvaneet tilalle ja vanhat vain olivat edelleen suussa. Haittasivat pureskeluakin huomattavasti, erityisesti siipien. Heiluneet koko ajan reilusti, mutta eivät vain irtoa. Juuri taas tutkin suuta ja jälleen heiluttelin niitäkin, niinpä toinen irtosikin :) Kyllä se toinenkin sieltä ihan pian lähtee, on niin pienestä enää kiinni. Onneksi, koska kovan pureminen  on ollut tosi vaikeaa. Ja henki haissut aika järkyttävältä :(

Taloremppa

Hip hurraa! Meille tulee vesi! Elämä hymyilee ja luo uskoa parempaan tulevaisuuteen ;)

Pihatokoilut

Tokoilin Papun ja Sutin kanssa keskiviikkona omassa pihassa. Papun kanssa otin luoksetulon pysäytystä, noutoa ja kaukoja. Sutin kanssa noudon alkeita, seuraamista, maassapysymistä ja asennonvaihtoja.

Sutin kanssa harjoittelin noudon alkeita eli ihan pitoharjoituksia. Johtunee mahdollisesti hampaiden vaihtumisesta, mutta kapulan nostaminen maasta ei tällä hetkellä innosta Sutia yhtään. Toivotaan, että tuska helpottaa, kun hampaat lähtee. Saadaanpahan pitoharjoittelu ainakin hyvälle alulle.

Otimme tietysti myös seuraamista. Mukava huomata, että kun liike käy tutummaksi ja koira on motivoitunut, Sutin paikka tiivistyy joka kerta. Maassapysymistä tai ehkä lähinnä maahanjäämistä pitää harjoitella nyt ahkerasti. Meinaa nousta heti ylös, kun saa maassa palkan. Niinpä aloitin sen kanssa eilen maahanjäämisen harjoittelun ruokakupin avulla. Sitten vielä asennonvaihtoja maahan-seiso-istu-seiso-maahan tai jotain sinne päin. Seisominenkin paranee joka kerta.

Otin pitkästä aikaa (jälleen) avukseni Papun luoksetulon pysäytyksen harjoitteluun suklaamunan sisusmunan. Ensimmäisellä kerralla heitin sisusmunan heti kun Papu oli mielestäni pysäytyskohdalla. Pari tällaista harjoitusta, minkä jälkeen Papu alkoi pysähtyä heti heilauttaessani kättäni (heitin samalla munan) ja kerrankin ajoitus osui nappiin eli muna tippui Papun viereen juuri oikeaan aikaan. Otimme Papun sietokyvylle yllättävän monta toistoa ja sehän sujui hyvin!! Usko kasvoi, että tällä tavalla voinkin saada liikkeen toimimaan (mutta kokeessa menee tietysti taas kaikki ihan eri tavalla, mutta ei vielä masennuta kuitenkaan). Matkaakin otin heti sen 30 askelta ja pysähtyminen onnistui silti!

Kaukoja otin myös pitkällä matkalla, 9 askelta taisi olla väliä. Alkuun palkkasin joka vaihdosta, mutta otin myös pätkän ilman palkkausta ja sitten taas yhden asennonvaihdon palkkasin. Joka asennonvaihto onnistui!! Toivo siis elää!

Noutoon karkaa :( Kivahan se on, että tykkää liikkeestä. Tosin kapulasta ei meinannut tykätä, kun siinä oli Sutin kuolaa :D Otti onneksi aivastamisen jälkeen suuhunsa ja haki sen jälkeen ihan normaalisti. Olen harjoitellut sen kanssa nyt todella pienellä kapulalla, jonka ostin agilityn SM-kisoista. Papu ilmeisesti tykkää sen noutamisesta vielä enemmän kuin vanhan.

Tänä iltana käymme vielä Sutin kanssa kisatokoryhmän reeneissä.

Lasten olympialaiset

Meillä on tämän kuun ajan ollut vuokrakämppä tässä Asemalla urheilukentän vieressä. Viime keskiviikkona siellä järjestettiin lasten olympialaiset. Samu halusi osallistua, mikä oli mahtavaa, koska ei yleensä innostu vastaavista tapahtumista. Ehkä yleisurheilu on sitten Samun laji :) 5-vuotiaiden poikien sarjassa lajina oli 40 metrin juoksu. Samu voittikin oman eränsä ja sijoittui lopulta 5:nneksi 36 pojan joukosta! Kyllä oltiin ylpeitä ja Samu oli tyytyväinen :) Toivottavasti innostus syttyi, että haluaisi harrastaa enemmänkin. Kyllä me viedään treeneihin!

Kun Samun juoksu oli ohi, hain Sutin sisältä ihmisvilinään ja kuulutuksia kuuntelemaan. Ilmeisesti hälinää oli niin paljon, ettei Sutikaan viitsinyt ulvoa yhtään :D Osoitti minulle, että tällä koiralla tulee varmasti olemaan loistavat kisahermot! Ei häiriintynyt mistään ja oli reipas ja rohkea ja ystävällinen kaikille ja silti hallinnassani! Tein sen kanssa pieniä harjoituksia keskellä parkkipaikkaa ja se teki ne kaikki innokkaasti ja keskittyen! Ei muuten välittänyt mitään edes starttipistoolin pamauksesta. Ei me nyt ihan lähdön kohdalla oltu, mutta ei silti korvaansakaan lotkauttanut. Palkkasin rauhallisesta käytöksestä. Suti tosin on kuullut jo päältäajettavan ruohonleikkurimme pakoputken pauketta (on muuten iso ääni!) jonkin verran, joten tuskin sitä tuollaiset pikkutussaukset enää hätkäyttää ;) Ei välitä pakoputkestakaan mitään.

Trimmiä

Siistin vähän Papua ja Sutia yhtenä päivänä (olen ollut lomalla, jos ihmettelette tätä ajan määrää :D, lisäksi remontti ollut sellaisessa vaiheessa, että tekemistä ei ole ollut), kun sattui hetki, ettei satanut melkein yhtään. Suti makasi hienosti kyljellään pöydällä koko käsittelyn ajan - ihan niin kuin pienempänä harjoiteltiin! Hyvin siis muisti vieläkin, vaikkei pöydällä ole paljon viime aikoina käytykään. Ei siis tullut turhaan pidettyä pöytää ahtaassa kylppärissämme, jotta tulisi harjoiteltua pöydällä olemista päivittäin :) Tykkään, että koira makaa käsittelyn ajan kyljellään. Se tuntuu minusta helpommalta.

Nypin vähän päätä, mutta jotenkin vaikeeta oli... Onneksi kasvattajan luona on pentutapaaminen viikonloppuna, jos saisi vähän apua. Rungosta olisi irronnut paremmin, mutta nypin vain vähän kaulaa. Kampailin jalkakarvoja, joita on yllättävän paljon, eivätkä olleet takussakaan, vaikka jäänyt tuo kampailu aika vähiin viime aikoina... Teki mieli ajella posket, että saisin naamasta snautserimaisemman nallekarhun sijasta, mutta maltoin mieleni ja odotan viikonloppua. Mutta tulipahan nyt käsiteltyä ja pyöriteltyä koiraa vähän pöydällä niin ei pääse sekään ihan unohtumaan.

Näyttelyremmiä kokeiltiin ensimmäistä kertaa ja siinä liikkumista. Siinä mielessä meni hyvin, ettei kummeksinut remmiä yhtään. Yritin palkata silloin, kun menee eteenpäin ryhdikkäästi katsomatta minuun. Hankalaa, mutta tärkeää... Sitten vielä vähän seisomista, kun se on meille tokoilijoille vähän vaikea liike ;)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Toko: luoksetulo

Eilen Sutiaisen kanssa jälleen kisatokokurssilla. Nyt pääaiheena oli luoksetulo, lisäksi kerrattiin luoksepäästävyyttä, paikalla makuuta ja seuraamista.

Luoksepäästävyydessä Suti nousi kouluttajaa vastaan, kun on jo aika hyvin alkanut pysyä paikallaan. En tästä kuitenkaan ole huolissani, koska luoksepäästävyys otetaan vain ALO-luokassa ja vastaannousemisesta tippuu vain yksi piste (Papu tekee/teki niin aina). Pääasia on, että koira on hyväntahtoinen ja luoksepäästävä.

Paikalla makuussa Suti menee nopeasti maahan mutta nousee ihan yhtä nopeasti ylös... Siihen pitää nyt nopeasti kehittää joku alkuseremonia, että tietää, mitä on luvassa. Kun sitten jää maahan, pysyy siellä ihan hyvin. Tällä kertaa tosin nousi, kun aloin tehdä voimakkaampaa häiriötä (heilautin kättäni). Kävin palkkaamassa tosi tiuhaan. Haluan opettaa Sutista häiriötä kestävän paikallamakaajan.

Seuraamista tein viime kertaisin opein ja nyt tämän kertainen kouluttaja meinasi, että Sutin seuraamisasento on jo liian kaukana. Huomasinkin ottaessani seuraamista yksin, että se seurasi minunkin mielestäni paremmin, kun olin selkä suorassa, käsi vähän ylempänä reidessäni kiinni. Joskin tällä tavalla pitää palkata tosi nopeasti, koska muuten alkaa poikittaa. Enpä muutenkaan kovin montaa askelta ota kerralla palkkausten välissä. Pitää vain sitten olla tarkkana palkkauspaikasta.

Toki Suti osaa tulla luokse, mutta liikkeenomaista harjoittelua ei olla juurikaan otettu. Otin pari kertaa ennen vuoroamme sivulle tuloa ja kyllä se sen tekee, mutta on vielä aika hämmentynyt, mitä siltä odotetaan eikä tee sitä vielä kovin nopeasti. Uskoisin, että vauhti kuitenkin kasvaa, jos homma pysyy kivana. Niinpä otan välillä ihan vain riehumista enkä aina lopeta perusasentoon.

Kouluttaja kysyi, pitääkö pitää kiinni. Ei tarvitse. Hienosti Suti pysyikin paikallaan eikä todellakaan meinannut lähteä muiden koirien luo!

Hauska oli huomata, että Suti alkoi tarjota reenien lopussa sivulle tuloa! :) Perusasento on vielä aika ilmava, mutta ajatus on tärkein :D Ymmärrän kyllä toisen kouluttajamme pointin siinä, että pitäisi opettaa alusta asti kaikki oikein, mutta toisaalta pitää muistaa myös pitää hauskaa, ettei koira (jolla ei ole luontaista palvelushalua) kyllästy. Toinen kouluttajamme taas on sitä mieltä, että kyllä se asento siitä tiivistyy, kun koira oppii paremmin mistä on kyse. Olen ihan samalla linjalla, vaikka toki haluan opettaa alusta asti kaikki oikein, koska tähtään EVL:ään, mutta ei sinne pääse, jos ei muista nauttia matkasta!

Voipi olla, että ensi vuodelle suunnittelemani näyttelyt saattavat jäädä vähemmälle, jos alammekin kiertää toko-kokeita :) Ensimmäinen tavoite: vuoden vaihteessa ALO-luokan liikkeet hallinnassa. Toko-kokeeseen saa osallistua 10kk ikäisen koiran kanssa.

Ps. Suti ja Papu ovat löytäneet yhteisen leikin. Ne juoksevat keskenään pitkin pihaa. Suti härjää ja Papu jahtaa. Huvittavaa seurattavaa :) Lisäksi leikkivät kiehnaamis/kähinäpainia äänettömällä versiolla Jojoon verrattuna. Se vaikuttaa ihan sellaiselta isä-poika-leikiltä. Mukavaa, että niistäkin on tullut kavereita!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Toko: Seuraaminen

Sutin kanssa perjantai-iltana jälleen tokoilemassa. Aiheena oli seuraaminen. Meidän piti miettiä etukäteen vahvuus, heikkous sekä se, mihin haluamme apua. Koska Suti on vasta alle 5kk, en voinut luetella hirveitä määriä vahvuuksia, joskin en myöskään heikkouksia, koska eihän se nyt vielä voikaan osata täydellisesti! Niinpä sanoin vahvuudeksi kontaktihakuisuuden, joka on mielestäni erinomainen tämänikäiselle pennulle sekä tämänrotuiselle koiralle. Neuvoja halusin siinä, että saisin satunnaisen poikittamisen loppumaan heti alkuunsa ja etten saa tehtyä seuraamisesta samanlaista matkalaukun vetämistä kuin Papun kanssa olen saanut.

Kouluttaja kiinnitti huomiota palkkaamiskohtaan. Annan kuulemma palkan edessäni. Kun yritin korjata ja palkata sivulla, palkkasin liian kaukana jalastani. Niinpä kouluttaja käski alkaa harjoitella niin, että pidän kättä ihan jalassa kiinni. Lisäksi pitää alusta asti kiinnittää huomiota, että perusasento on hyvä. Ihan hyvä, että joku välillä kiinnittää huomiota tällaiseenkin! Kun reenaa paljon yksin, ei tiedä, MITEN tekee.

Toinen asia, mihin kehotti panostamaan oli, etten aina ota seuraamista perusasennosta, vaan välillä voi vain kutsua koiran seuraamaan lyhyt pätkä ja sitten palkka. Nostaa virettä ja pitää motivaatiota yllä.

Muuten kehui kovasti Sutin innokkuutta ja hyvää kontaktia tuon ikäiseksi pennuksi!

Seuraavan kerran aiheena on luoksetulo. Olemme sitä jo vähän kotona harjoitelleetkin. Hyvin jää odottamaan ja lujaa tulee luokse :) Meinaan käyttää siinäkin käskynä "sivu", jota käytän perusasennossa ja seuraamisessa.

Olemme ottaneet pikkureenituokioita silloin tällöin remontoinnin lomassa. Olemme olleet nyt paljon talolla, koska olen lomalla ja Petrikin yrittää pitää vapaata. Koirat pyörivät mukana kukin oman aktiivisuutensa ja energiatasonsa mukaisesti: Papu vahtii, Jojo nukkuu, Suti kulkee mukanani ja nukkuu silloin, kun paikka tulee. Olen varma, että vaikkemme juuri mitään tekisikään, Suti oppii paljon kulkiessaan mukana pihalla vapaana tai seuratessaan touhuamistani. Ainakin tämä varmasti auttaa hyvän suhteen muodostumisessa. Nautin joka hetkestä Sutin kanssa! Suti täyttää perjantaina 5kk ja olen jo nyt varma, että siitä tulee hieno koira. Pakko, koska se on niin mainio jo nyt!

Sutin barffaus on tuntunut sujuvan hyvin. Jokin aika sitten se alkoi syödä täällä talolla multaa, joten päättelin sen tarvitsevan kalkkia. Lisäsin toisen siiven päivälle joksikin ajaksi ja mullan syöminen loppui. Kasvaa ilmeisesti nyt niin kovaa vauhtia, että tarvitsee lisäkalkkia. Onneksi koiraa seuraamalla tämänkin huomasin ja pystyin välttämään pienellä jutulla suuret ongelmat.

Mirka mittasi toko-reenien jälkeen Sutin korkeudeksi vähän yli 30cm. Suti on hoikka, joten en juurikaan säästele ruokaa sen kanssa vaan annan reilusti, koska tuntuu kuluttavan niin paljon. Kaikki etuhampaat ovat nyt vaihtuneet, kulmureista ei ole vielä näkyvää tietoa. Ilmeisesti poskihampaissa tapahtuu jotain, koska siipien syöminen on nykyään tosi hidasta.

Sekin on muuten pakko mainita, kun vielä tuli mieleeni, että ruokakupin avulla pennulle (ja miksei vanhemmallekin koiralle) pystyy opettamaan ihan mitä tahansa!! Tajusin viime viikolla, että kauniista ajatuksistani huolimatta, en olekaan reenannut Sutin kanssa trimmikoneen käyttöä yhtään. Löysin koneen muuttotavaroiden seasta ja kokeilin, miten se siihen reagoi. Ei tykännyt, vaan vältteli ja väisteli. Niinpä olen pitänyt konetta keittiössä ja suruttanut sillä joka kerta ennen kuin annan luvan mennä kupille. Olen "trimmannut" viikon verran kaksi kertaa päivässä koneen peräpäällä kaulaa ja perää ja pikku hiljaa pidentänyt käsittelyaikaa ja vapauttanut sitten ruokakupille. Ei mitään ongelmia enää! :)

Remontti

Remontointi siis jatkuu edelleen. Olen viime aikoina maalaillut ja asentanut listoja. Petri tekee tällä hetkellä kodinhoitohuonetta loppuun, "enää" pinnat sekä kaapiston ja vesipisteen asennus. Pesuhuoneeseen hankimme vielä vessanpöntön. Sitten putkimies saa tulla vetämään putket niin saadaan pikkuhiljaa vesikin tulemaan. Sitten on vielä keittiökaappien asennus: jouduimme uusimaan osa keittiöstäkin putkien takia. Onneksi niitä ei ole "kuin" yksi alakaappi sekä allaskaappi, kun samalle seinälle tulee myös astianpesukone. Lisäksi yhtenäisen ilmeen takia uusimme kaikki tasot sekä välitilalevyt. Joskus myöhemmin uusimme kaappien ovet.

Kun saamme suihkun käyttöön, pääsemme asettumaan kunnolla. Sitten alkaakin vessaremontti. Sauna valmistuu toivottavasti jouluun mennessä.

Sen olemme huomanneet, että kaikkeen menee tolkuttoman paljon enemmän aikaa kuin kuvittelee. Kun lähdet uusimaan jotain, alkaa vanha vieressä näyttää rumalta, joten uusitaanpa vielä sekin... Lisäksi, jos tulee jokin "lisähomma", koko remontti laajenee taas lisää, kun eihän tuota enää voi tuollaiseksi jättää... Johonkin on vain pakko pistää piste! Välillä olemme olleet ihan poikki. Sukulaiset ravaisivat täällä vähän kesälomareissulla, mutta kun ei jaksa passata, ei ole toimivaa vessaa eikä jaksa tiskata, mukavampaa olisi, jos tulisivat vasta, kun remontti on valmiimpi. Mukavampaa olisi meillekin, jos saisimme esitellä taloa: "Tähän olemme tehneet tätä ja tätä" eikä "Tähän meidän pitäisi vielä tehdä tätä ja tätä".

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Hankasalmelaiset reenaa nykyään omassa pihassa :D

Muutto takana! Olipa raskas viikko! Hoidetaan aina muutto ja loppusiivous kahdestaan ja joka kerta mietitään, olisiko voinut ottaa muuttomiehet avuksi tai edes siivooja... Muuten jaksoin kantaa kaikki, mutta Ikean iso kirjahylly oli tuskainen :( Pakastimet olivat myös, mutta kun tyhjennettiin ne kokonaan niin alkoi helpottaa. Kirjahyllyn rinnalla pesukoneet sun muut eivät tunnu missään.

Meillä on nyt pieni vuokrakämppä Hankasalmen asemalta (läheltä taloa) heinäkuun ajan, että päästään suihkuun ja pesemään pyykkiä ja nukkumaan. Muuten ollaan lähes kaikki aika talolla "nikkaroimassa" tai sitten töissä... Onneksi minulla alkaa pieni loma tämän viikon jälkeen. Petri yrittää lomailla, mutta asiakkaat soittavat jatkuvasti töihin. Mukavaahan se tietysti on, kun on kuitenkin yrittäjä. Samulla alkoi loma viime viikolla, kun oikeus käydä Jyväskylän päiväkodissa päättyi muuttomme takia. Onneksi saimme juuri päätöksen uudesta hoitopaikasta: Samu pääsi Asemalle Metsätähden päiväkotiin! Hoito alkaa heinäkuun lopussa.

Sutista tulee tätä menoa varmasti hyvähermoinen ja kaikkea häiriötä sietävä koira, kun joutuu tuossa remontin seassa kasvamaan. Eipä tuo tunnu oikein mistään hätkähtävän. Utelias on myös ja pitäisi pistää nenä joka paikkaan. Seuraa jo minua jatkuvasti. Papu kyttää etupihalla, ettei kukaan pääse autoon ilman sitä... Ei ole ihan vielä kotiutunut. Raukalle nämä muutot ovat aina aika raskaita, kun on niin rutiineihin tottunut ja niitä vaativa koira. Jojo juoksuttaa laumaansa välillä, mutta muuten nukkuu auringossa ja rentoutuu täydellisesti :) Sutille kehittyy ainakin spurttivoimaa ;)

Sutin toko-uran aloitus

Ilmoittauduin Sutin kanssa Laukaan koiraharrastajien perustottelevaisuus-kurssille, mutta se oli tullut täyteen nopeasti ja meille tarjottiin kisatoko-ryhmää. Mikäs siinä, kyllä se meille sopii, jos kerran järjestävälle seurallekin. Ensimmäinen kerta on takana ja pakko sanoa, että Suti on PÄTEVÄ! Ei uskoisi, että jätkä on vasta 4,5kk niin hyvin se jaksoi keskittyä ja teki sen, mitä ollaan kotona harjoiteltu :) Mukavaa, ettei se ainakaan vielä ole sellainen, etteikö edes yrittäisi tehdä sitä, mitä ollaan harjoiteltu myös jännemmässä paikassa. Hyvin sujui seuraaminen, paikalla pysyminen jne. Aika paljon harjoiteltiin kontaktia ja seuraamista. Sutin vahvuus on ollut pienestä asti kontaktihakuisuus ja siitä todellakin on hyötyä tokossa. Ensi kerralla jatkuu seuraamisharjoitukset. Samalla kurssilla oli myös Mirka ja Liia. Mukavaa, kun oli tuttujakin! Moni kävi parkkipaikalla Sutia rapsuttamassa ja ylistämässä :)

Kotipihassa otin eilen kaikkien koirien kanssa vähän jotain. Papu pääsi harjoittelemaan noutoa pienellä kapulalla (karkaa!), kaukoja (otin Papun yllätykseksi kaikkia asennonvaihtoja eli myös seisomista -> nosti virettä), luoksetuloa (otin sanallisen käskyn käyttöön) ja Papun hämmennykseksi ruutua, johon meni lujaa, mutta luuli sen olevan merkki-harjoitus ja meni merkin taakse todella hienosti :D Mutta hyvä Papu! Pitää vähän ottaa tätäkin välillä niin pääsee vähän touhuamaan jotain uutta sekin. Eikä sillä suorituksella niin väliä ole, jos Papu vain tykkää!

Sutin kanssa otin takaakiertoa. Toimii loistavasti lelulla eli kun Suti lähtee kiertämään, tökkään lelun juuri oikeaan aikaan tangon toiselle puolelle ja annan Sutin tarttua siihen. Revin sen kanssa tai annan leikkiä yksin. Lelu on vaan niin ihana, että pitää harjoitella samalla myös luovuttamista :) Lisäksi otettiin seuraamista ja käännöksiä namilla imuttamalla ja maassapysymistä sekä kaukon alkeita :) joskin namilla imuttamalla sekin vielä. Loppuun vähän putken läpi juoksemista pallon perässä.

Jojon kanssa tein sen osaamia temppuja, mutta uudeksi otin jalkani yli hyppäämisen kun seison. Hienosti alkoi heti sujua. Pitää esitellä Samulle ja Petrille pian :) Jojo muistaa kaikki temppunsa vieläkin ja sillä on loistava lihaksisto, sillä takajaloilla seisoen peruuttaminen sujuu edelleen sekä kaikki kurre-asennot ja siinä asennossa vilkuttamiset ym. Niitä harjoittelen jo Sutinkin kanssa, jotta sen sisäiset lihakset kehittyisivät samanlaisiksi. Sillä tuntuu olevan niihin myös parempi koordinaatio ja kroppa kuin Papulla, jolta ne eivät ole koskaan oikein sujuneet.

Vaikka remppa on edelleen TODELLA pahasti kesken, on silti ihanaa! Työhuone ja olohuone vaatii vielä listoittamisen, niin saadaan laittaa huonekalut paikalleen. Sitten pitäisi ehtiä saumaamaan kylppäri. Keittiö on myös vielä pahasti vaiheessa, joskin siinä ei sitten paljon olekaan, kun vain saadaan tiskipöytä ja pöytälevyt hankittua. Makuuhuoneen tapetointi taitaa ottaa oman aikansa, sillä Petri vihaa sitä hommaa (ja silti piti aloittaa, vaikka olin sitä mieltä, ettei ole pakko) ja on ihan hermorauniona niiden vuotien kanssa. Eli tehdään välillä jotain muuta ;) Kun saadaan kylppäri, kodinhoitohuone ja keittiö valmiiksi, alkaa vessan purku... Tuleekohan tästä loppua ennen joulua? Mutta on meillä ihana piha! ;)