Koiria etsimässä, osa 1

Tänään alkoi Etsijäkoiraliiton alkeiskurssi. Ajoimme kaksi jälkeä ja olimme kaksi kertaa maalikoirina.

1. jälki: Suora, noin 200-300 metriä pitkä, maalikoirana musta X-rotuinen uros Leevi (näyttää vähän lapinkoiralta mutta on vain kokomusta)
Papu haistoi alkuhajua ja lähti jäljestämään, mutta harhautui kuitenkin seuraamaan minun jälkeäni, joka oli tehty vähän ennen kun olimme itse maalikoirina. Annoin hajun uudelleen ja lähti seuraamaan nyt paremmin. Ajautui kuitenkin taas paljon sivuun, tällä kertaa oikealle puolelle. Mietin jo, onko se harhautunut jäljeltä, mutta kyllä se tuntui jäljestävän koko ajan, sillä nenä meni maassa. Jossain vaiheessa sen korvat alkoivat liikkua ihmeellisesti ja aloin katsella ympärilleni, onko maalikoira ihan vieressä. Se oli kyllä melkein kohdallamme, mutta noin 50 metrin päässä vasemmalla. Papu pysähtyi ja sanoin vain, että mennään ja se jatkoi suoraan vasemmalle ja löysi jäljen nyt uudelleen. Ilmaisu oli selkeä pysähtyminen.

2. jälki: Hieman vasemmalle kaartuva, noin 200-300 m, maalikoirana parsonnarttu Vipsu, joka on jo vanha tuttumme agilityryhmästä.
Jälki lähti tieltä. Papu nuuhkia hajua hyvin, mutta ei meinannut lähteä liikkeelle. Nenä kyllä kävi ilmassa. Otin askeleen metsän puolelle, minkä jälkeen lähti jäljestämään. Harmi vain, että olimme tulleet edelliseltä jäljeltä pois juuri tuosta samasta kohdasta, joten pelkäänpä, että se sotki Papun jäljestämistä, kun ei ymmärtänyt vielä mitä siltä odotetaan. Se kääntyi jatkuvasti kysymään minulta vahvistusta. Rohkaisin sitä aina sanomalla vain "mennään". Jossain vaiheessa Papu huomasi perässämme kulkevat kouluttajan ja ja Leevin omistajan ja oli ihan, että "hei, nythän minä löysin ne! Tuossahan ne tulee perässä!" Katse odotti palkkaa. Totesin vain, että jatketaan matkaa ja niin matka jatkui. Jälleen Papu kuljetti minua kaikenmaailman ryteikköjen läpi, mutta onneksi sain sen jo vähän kiertämäänkin niitä. Eiköhän tästä pikkuhiljaa opita molemmat :) Ilmaisu oli hyvä korvien valpastuminen ja pysähtyminen.

Nyt on sitten testattu käytännössä uusi jälkiliinamme ja olen siihen tosi tyytyväinen. Kyllä kannatti pitää pääni ja hakemalla hakea juuri sellainen kuin itseä miellyttää. Halusin siis väkisin keltaisen muovitetun naruliinan, jossa on myös kevytlukko. Kävin sen viime viikolla hakemassa Koiranpäivistä Ruskolta, kun muualta ei saanut eikä hintakaan ollut paha. Toki liina oli ekalla jäljellä vielä hieman kankea ja loppupää tarttui kevyesti välillä johonkin kiinni, mutta oikeni jo paremmaksi toiselle jäljelle. Se sopii minun käteeni hyvin ja on tarpeeksi kevyt Papulle.