Kokeen jälkeen ajattelin, että alamme harjoitella luoksetulon pysäytyksiä ihan alusta. Otin viime viikolla joka ilta Papun kanssa 5-7 toistoa noin 10 askeleen päästä. Heilautin pysäytysmerkin ja Papu pysähtyi joka kerta hienosti heti. Heitin palkaksi vähän isomman palan juustoa. Into tekemiseen oli joka kerta kova.
Kokeilin samaa parin päivän tauon jälkeen eilen hallilla (aloin perjantaina oksentaa ja lauantai meni tokenemisessa). Vaihtelin matkaa aina 17 askeleeseen asti, koska halusin varmistaa, että saamme paljon onnistuneita toistoja ennen kuin pidennän matkaa kisamittaan. Papu pysähtyi joka kerta kuin seinään! Tein välillä myös kokonaisia liikkeitä, etten tule vahvistaneeksi liikaa pelkkää pysähtymistä.
Voiko ongelman ratkaisu olla tosiaankin näin yksinkertainen? Eikö tämän enempää toistoa tarvittu, että sain sen ymmärtämään mistä on kyse? Eli: Palaa reeneissä taaksepäin, jos kohtaat ongelmia!
Jatkan siten, että pidennän matkaa pikkuhiljaa, kuitenkin mittaa vaihdellen. Näinhän sitä kaukojakin harjoiteltiin, miksipä ei sitten luoksetulon pysäytystäkin.
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti