maanantai 25. toukokuuta 2015

Ilon kautta

Viime viikot olen treenannut Sutin kanssa kaikkea, jotta saisin sen motivaation kaikkeen tekemiseen taas nousemaan. Vika on ollut luultavasti täysin minussa, en itsekään ole ollut kovin pirteä ja olisihan koira ihan toisella tasolla, jos olisin keskittynyt johonkin tiettyyn lajiin pennusta asti, enkä olisi mm. viettänyt lähes vuotta vauvalomalla. Jotain on mennyt jossain vaiheessa vikaan, kun meiltä on loppunut tekemisestä ilo. Nyt meillä on kivaa jo ainakin kotipihassa ja Hangan lavalla. Suti alkaa rentoutua. Vihtavuoren maneesilla ja kaukalolla sen ajatukset ovat edelleen ihan muualla.

Osallistuimme viikko sitten Jari-Pekan Toukomarkkinoilla mätsäriin. Olimme pienten aikuisten neljänsiä. Tuomari sanoi, että koira olisi pitänyt trimmata ennen osallistumista... En kai minä nyt mätsäriä varten ala koiralle näyttelytrimmiä tekemään! Me mentiin sinne harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä ja pitämään hauskaa. Muuten tuomari kyllä kehui ja ylisti Sutin karvaa :) Ja Suti meni hienosti! Se esiintyi todella hyvin! Ihan tuli sellainen olo, että mitä jos sitä lähtisi käymään jossain näyttelyssä ;) Tämän kokemuksen hyvää fiilistä haluan kantaa mielessäni pitkään!

Seuraavana päivänä kävimme agilitytreeneissä Vihtavuoren kaukalolla. Harjoitus oli jouheva ja riittävän yksinkertainen meille. Juuri sellainen, jota Suti tarvitsee nyt. Se menikin ihan hienosti, eikä haistellut kertaakaan ekassa harjoituksessa ja toisessakin vain lähdössä! Pakko hakea iloja pienistäkin onnistumisista.

Pystytin kotipihaan hyppyjä ja tein niistä, pujottelusta ja renkaasta yksinkertaisen radan, jolla pystymme tekemään erilaisia harjoituksia kesän aikana. Alkuun olemme vain juosseet pätkää edes takaisin niin, että Suti käy kiertämässä esteiden jälkeen puun ja sitten mennään samat esteet takaisin. Rata alkaa ja päättyy pujottelulla. Tulee hyviä harjoittelumahdollisuuksia: kepeille meno eri kulmista itsenäisesti sekä täydestä vauhdista. Suti hakee kepit vauhdista lähes 100-prosenttisesti! Tänään harjoittelimme itsenäistä etenemistä niin, että käytin targettia ensin kahden hypyn takana, sitten kolmen ja lopulta neljän. Sijoituin molemmille puolille mahdollisimman passiivisesti, ensin melkein loppuun, sitten ihan alkuun. Palkkana oli mustaamakkaraa! Voi millä vauhdilla ja innolla Suti meni! :) Lopuksi teimme vielä koko pätkän niin, että Suti sai palkan targetilta pujottelun jälkeen sekä "karkaavasta" kädestäni, jota joutui jahtaamaan. Pari kertaa kotipihassa Suti on tämän harjoituksen jälkeen repinyt kanssani hanskaa. Se on myös harjoittelukohteena tänä kesänä: saada se leikkimään kanssani ensin kotona ja sitten muuallakin.

Eilen oli Vihtavuoressa meidän ryhmän pitämät epikset. Osallistuimme mölliradalle. Suti oli aivan muissa maailmoissa, mutta ei haistellut! :) Tuli jostain syystä Papua tosi kova ikävä siellä putkien seassa: Papu olisi ollut tosi onnellinen, jos olisi saanut mennä niitä putkia. Harmitti tosissaan, kun en ottanut sitä mukaan, että olisi sekin päässyt pitämään hauskaa. Rimat olisivat voineet olla ihan maassa. Sutin käyttäytyminen johtuu varmaan kisakokemattomuudesta.

Verijälkikin tehtiin pari viikkoa sitten. Siitä tarkempi raportti jossain välissä.

Tokoa otetaan vähän joka välissä. Lähinnä seuraamista ja jääviä. Tänään targetin kanssa luoksetulon pysäytystä. Tästä selkeästi puuttuu nyt jokin tärkeä harjoittelukohde ja suunnitelmallisuus... Lähtisiköhän nouto sujumaan paremmin mustanmakkaran voimin? Olen hyödyntänyt toko-hyppyä noudossa: Suti hakee paljon mieluummin kapulan, kun saa samalla hypätä - hyvin hyppää kapula suussakin. Tasamaanoutoon pitää saada iloa ja intoa mukaan, kun hyppynoutokin on vasta voittajassa...

lauantai 23. toukokuuta 2015

Luonnetesti Jyväskylässä 23.5.2015

Kävimme tänään luonnetestissä Jyväskylässä. Pisteitä saimme vaivaiset 127+++.

Isompia yllätyksiä ei tullut, paitsi niin voimakas reagointi kelkalla. Sen tiesin, että minua Suti puolustaa, mutta se yllätti, ettei se puolusta itseään ollenkaan. Yllätys oli sekin, että se testattiin hieman pehmeäksi...  Toimintakykyyn olen vähän pettynyt, ja vähäinen toimintakyky saattaa tietysti selittää myös meidän koulutusongelmiamme. Lukkoon se ei pimeässä huoneessa (eikä muissakaan vaiheissa) mennyt, ei vain ymmärtänyt, että mitä tässä niinku pitää tehdä. Se vain hengaili tuomareiden kanssa isommassa tilassa :)

Toki tuomarit näkevät asiat toisella tavalla kuin minä, mutta vähän koen, että koimme jonkinlaista väärinymmärrystä. Mutta ehkäpä se riittää, että osaan itse tulkita reaktioita ja vetää niistä omat johtopäätökseni, kun pystyn peilaamaan niitä kaikkiin muihin arkielämän kokemuksiimme. Tai sitten katselen sitä ruusunpunaisin lasein... Mielestäni videoista näkee selvästi sen, miten hieno koira Suti on!

Jojo ja Papu on molemmat testattu hieman pehmeiksi ja molemmat mm. reagoivat säikäytykseen todella voimakkaasti myös sen jälkeen, kun sitä ei enää tullut. Suti käveli tyynenä häntä pystyssä kohti säikäytyspaikkaa. Jojo erityisesti muistaa kaiken kokemansa pahan varmasti loppuikänsä. Suti ei ole millänsäkään. Olin siis aivan varma, että se olisi kohtuullisen kova. Tuomarikin sanoi suullisessa arvioinnissa, että se on niin hillitty, että sitä on jopa vaikea tulkita. Niinpä, ettei vain olisi sitä kovuutta...?

Kun katson terävyyden vaihtoehtoja (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua ja pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua), ihmettelen, miten Suti sai siitä vain "koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä", kun katsoo sen kelkka- ja hyökkäysosuutta...

Mutta turha kai tässä on sen enempiä ihmetellä ja selitellä. Tässä pisteet ja lopussa videot:

Toimintakyky: Kohtuullisen pieni, 15
Terävyys: Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä, 1
Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty, 3
Taisteluhalu: pieni, -10
Hermorakenne: Hieman rauhaton, 35
Temperamentti: Kohtuullisen vilkas, 30
Kovuus: Hieman pehmeä, 8
Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, 45
Laukauspelottomuus: Laukausvarma +++
Yht. 127 pistettä
Tuomarit: Mia Möller ja Marco Vuorisalo




 
 

 
 
 


perjantai 1. toukokuuta 2015

Kisakokemusta Saarijärveltä

Tänään kävimme Saarijärvellä yrittämässä palveluskoirien käyttäytymiskokeen eli bh-kokeen suorittamista, mutta emme päässeet läpi ensimmäisestä eli tottelevaisuusosiosta. Suti meni mielestäni ihan hyvin jo verrattuna talven tilanteeseen, että olin suoritukseen ihan tyytyväinen, mutta eihän se niin hyvin mennyt kuin treeneissä kuitenkaan. Välillä jopa erinomaista menoa ja yllättävän hyvin jaksoi pitkät seuraamiskaaviot! Mutta eihän se tietenkään ollut sellaista, ehkä tuomarin toivomaa, palveluskoiramaista seuraamista ja tehtiin me virheitäkin. Hyvä kisakokemus kuitenkin.

Missään tapauksessa en ole tämän jälkeen edes masentunut! Oli mahtava huomata, että edistymistä oli tapahtunut todella paljon, eli kova työnteko on alkanut tuottaa tulosta. Kyllä se siitä pikkuhiljaa!

Kuvia viime viikon treeneistä kotipihassa:




Kotioloissahan aina on helpompaa, mutta jospa se tästä kuitenkin...