sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Pieni koirankouluttaja Samu

Hankasalmen Kennelkerhon perustottelevaisuukoulutukset siirtyivät tänään sunnuntaiaamuun, mikä oli hyvä, koska emme koulun takia ehtineet enää käydä tiistai-iltaisin. Harmi vain, että kouluttaja oli unohtanut tämän muutoksen eikä tullut paikalle. Mutta ei se mitään, minulla oli Papukin autossa, joten ehdin reenata molemmat alle tunnissa.

Suti

Olen alkanut harjoitella Sutin kanssa jääviä liikkeitä. Liikkeestä maahan meno onnistuu. Toki palkkaan tietysti vielä heti, kun menee maahan. Liikkeestä seisomista vasta harjoitellaan, että hoksaisi, mitä pitää tehdä. Jos huudan "Oota"-käskyn kuten Papulle, Suti istuu. Mun täytyy varmaan alkaa käyttää sille "Seiso"-käskyä. Lelun tai makupalan heittäminen käskyn kanssa samaan aikaan tuntuisi myös toimivan Sutilla.

Kun saadaan jäävät liikkeet ja estehyppy vielä sujumaan ja paikallamakuu varmaksi, ollaan kisavalmiita. Kisaikään on nyt enää kaksi kuukautta aikaa. Tuskin tosin joulukuussa mihinkään kokeisiin mennään, mutta jos keväämmällä jo oltaisiin valmiita. TOSIN yksi mutta tähän meidän toko-uraan näyttäisi tulevan: agility. Olen ottanut Sutin kanssa kotipihassa puun ja tolppien kiertoja ja tehnyt samalla ohjausharjoituksia ja testasin opittua tänään toko-hypyllä. Hitto, tuo koira on taitava!! Siitä tulee vielä pirun kova agilityssa, jos vain itse osaan sitä ohjata. Niin, että toivottavasti jaksan vielä panostaa tokoon sitten, kun agility taas vie mennessään. Sutilla on kyllä lahjoja siinäkin, että eiköhän kuitenkin yritetä molemmissa kehittyä.

Ja semmoinen homma mietityttää myös, että mitenkähän tapaturma-altis tuo ipana on, kun on niin kova koheltamaan ja hyppimään? Pakko huolehtia hyvästä lihaskunnosta ja tehdä lämmittelyt huolellisesti, ettei pääse lihakset revähtämään. Mutta miten kontrolloida ulkona märällä nurmikolla kouhottavaa kakaraa? Tänään Suti hyppäsi päin auton takaovea :/ Ravisti vain vähän itseään sen jälkeen... Toissa päivänä se oli juossut perässäni kodinhoitohuoneeseen ja törmäsi oveen...

Papu

Papun kanssa tein kaikki AVO:n liikkeet. Kaikki meni taas ihan ok. Harjoituksen vaikeus oli ehkä siinä, että paikka oli sille kohtalaisen uusi, maa oli märkä ja samaan aikaan lähistöllä reenasi toinen koira. Se oli kuitenkin innokas ja teki liikkeet ja sehän se meille on tärkeintä tällä hetkellä.

Jojo

Samu alkoi eilen tehdä temppuja Jojon kanssa. Tänään se teetti kaikilla koirilla jotain, mutta erityisesti Jojon kanssa :) Jojo tekee yllättävän hyvin osaamansa temput Samunkin kanssa. Samu on vielä liian nopea liikkeissään ja hidas palkkaamisessa, mutta Jojo kestää sitä ihan hyvin. Samu meni temppuilun jälkeen istumaan sohvalle, Jojo makasi lattialla ja katsoi Samua, joka lähti yhtäkkiä hakemaan keittiöstä lisää evästä, jonka antoi Jojolle, "kun se oli siinä niin hienosti". :D Taitaa olla tulossa hyvä harjoittelupari :)

Suti näytti myös olevan tosi innokas tekemään Samun pyynnöstä jotain, mutta kun se ei oikein ymmärrä Samun ohjeita ja Samu ei malta vielä ohjata kunnolla, Samu turhautuu Sutiin. Papukin suostui jo istumaan Samun käskystä, vaikka muuten se vain yritti viedä makupalan Samun kädestä. Edelliskerrallahan Papu ei ymmärtänyt yhtään, mitä Samu yritti saada sen tekemään. Yllättävää oli kuitenkin tuo kurittomuus ja kädesta varastaminen... Mutta Sutin ja Papun kanssa Samun ei vielä tarvikaan paljoa touhuta. Hienointa on, että se järjestää vähän ohjelmaa Jojolle ja oppii siinä itse samalla.

Puutarhahommia

Eilen oli kaunis päivä ja teimmekin paljon remontti- ja puutarhahommia. Koirat kulkivat tietysti koko päivän mukana ja Jojo olikin jossakin vaiheessa masentuneen näköinen: "eikö voitaisi mennä jo sisälle?" Tyhjensin kompostin, jossa tietysti nuo kaksi p-an syöjää oli mukana, eli Suti ja Jojo. Jojo ehti ahmia perustamaltani perunamaan alulta jonkun verran kompostimultaa ja sehän tarkoitti sitä, että se hyppäsi illan ja yön pihalla...

Pienimme myös tontilla olleet puunrungot pätkiksi ja laitoimme katokseen kuivumaan. Siihen osallistui tietysti kaikki! Jojo oli loukkaantunut, kun moottorisahasta lensi purua sen päälle. Ei väistänyt kuin sen verran, ettei puru enää osunut. Moottorisahan ääni ei häirinnyt mitenkään Sutiakaan. Kaipa tuo ottaa mallia muista ja onhan se itsekin niin rohkea. Se kävi välillä painimassa Papun kanssa tai sitten ottivat juoksukilpailut. Suti on huvittava, kun se vaanii jostain piilosta Papua ja jomman kumman liikahduksesta juostaan hännät suorina (tai siis Suti juoksee, Papun häntähän ei taivu peräsimeksi). Sitten taas painitaan. Papu tykkää Sutista tosi paljon!

Siivottiin myös Samun ulkolelut leikkimökkiin talvisuojaan. Enää trampoliini pitäisi kasata, mutta Samu käyttää sitä vielä kauniina päivinä ja sateisina sitä on ikävä mennä purkamaan. Joten odotamme vielä vähän aikaa sen purkamisen kanssa.

Illalla koko sakki oli tyytyväisiä ja väsyneitä :)

Vaihdoimme Primeran pakettiautoon, joka on muutettu henkilöautoksi. Siinä olisi ollut kolme penkkiriviä, mutta takimmainen poistettiin heti, jotta sinne jäi hyvä tila koirien häkeille. Se on myös diesel, mikä on ehdoton meidän tämän hetken autolle, koska kilometrejä tulee niin paljon. Sillä on myös hyvä ajaa eikä ole ihan mopokaan.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Toko Pieksämäki 23.9.

Olen kyllä TODELLA tyytyväinen! Papu oli tosi hyvä, joskin pientä kurittomuuttakin esiintyi...

Kävimme Papun kanssa Pieksämäellä ensimmäistä kertaa kokeissa. Siellä on kylmä, mutta tilava halli, jossa onneksi ei kaikunut niin paljoa, että olisi kiinnittänyt huomiota. Tuomari oli eri kuin alkuperäisten tietojen mukaan enkä ollut tästä vaihdosta erityisen innoissani, vaikka ihan kiva tuomarihan Katja Rautiainen on.

Liikkuri oli suunnitellut tai jättänyt suunnittelematta kunnolla, missä mikin liike tapahtuu ja mielestäni olisi voinut olla jouhevampaakin. En tykkää, jos joudutaan paljon vaihtamaan paikkaa kehässä liikkeiden välissä. Minun mielestäni ihanteellisinta olisi, jos seuraava liike alkaisi kokolailla siitä, mihin edellinen liike päättyy. Rautiainen on myös tuomari, joka tykkää kertoa liikkeiden välissä, mitä olisi voinut tehdä toisin tai mikä meni pieleen. Niinpä aikataulut olivat puolituntia myöhässä, kun lopetettiin, vaikka aloitettiin vartti etuajassa.

Ja me oltiin viimeinen koirakko!! Aika haasteellinen tilanne, kun tiedetään, miten ehdin kyllästyä odotteluun ja Papu ehtii väsähtää eikä pian olekaan enää niin kivaa.

Paikkamakuu pidettiin kolmessa erässä, koska koiria oli niin paljon. Me menimme viimeisenä kehään. En kuullut liikkurin sanovan hihnojen poisotosta mitään (onneksi otan sen pois aina heti, kun pääsemme paikalle) enkä kuullut valmis-kysymystä, vaikka hän seisoi ihan lähelläni. Niinpä tuli täysin yllättäen "maahanmeno"-käskyn antaminen. Papu hämmästyi myös ja meni puolittain, mutta nousi takaisin istumaan eikä mennytkään enää takaisin. Liikkuri antoi muille jo käskyn poistua piiloon, kun minä vasta koitin saada Papua maahan. Tuomari antoi lopulta minulle käskyn mennä... Papu jäi istumaan ja istui siinä hienosti koko ajan... Harmi vain, ettei vielä kyseessä ollut paikalla istumisliike ja se meni sitten nollille.

Menin pari koiraa ennen käymään Papun kanssa liikkeet läpi. Se ei ollut oikein innoissaan, joten jännitin, miten kehässä käy. Virittelin sitä sitten koko matkan ulkoa kehään höpöttämällä ja hössöttämällä. Annoin sen myös tehdä hallin sivulla agilitykepit (vähänkö oli innoissaan!! :) ). Ennen kehään menoa vielä pyöritin sen pari kertaa jalkojen ympäri.

Seuraaminen oli ihan ok, kun vertaa siihen, miten se seurasi hetkeä ennen ulkona... Jätättämistä oli kuitenkin taas ja juoksuosuus on sille tosi vaikea.

Liikkeestä maahanmeno nollille, kun jäi istumaan. Tätä liikettä en ole juurikaan vahvistanut viime aikoina, joten totta kai se alkaa seuraavaksi tuottaa vaikeuksia :(

Luoksetulossa PYSÄHTYI ensimmäisellä!!! Joskin hitaasti, mutta kuitenkin! Meille täydellistä ;)

Liikkeestä seisomisessa oli pysähtynyt vasta kun käännyin! Kuriton kakara! ;) Tämän vahvistaminen jäänyt myös vähemmälle viime aikoina...

Noutoon lähtöä malttoi odottaa (ollaan keskitytty siihen) ja lähti ekalla käskyllä ja nouti reippaasti, joskin kapulan suuhun ottamisen jälkeen kiersi tuomarin ja liikkurin kautta ja ravasi takaisin, kun pitäisi mennä ja tulla samalla askellajilla. Jäi myös istumaan taakseni!(?)

Kaukoissa liikkui ihan pikkusen joka maahanmenossa. Mutta teki joka vaihdon nopeasti ja iloisesti!! Olen tästä niin onnellinen! :) Nyt kun olen saanut intoa lisättyä, pitää keskittyä taas tarkkuuteen...

Estehyppy ihan ok. Este oli aika korkea, mutta meni se siitä yli. Teki mielestäni perussuorituksen. Tosin haisteli estettä istuessaan.

Paikalla makuu 0
Seuraaminen 8,5
Liikkeestä maahanmeno 0
Luoksetulo 8,5
Liikkeestä seisominen 0
Noutaminen 8
Kaukot 7,5
Hyppy 8,5
Kokonaisvaikutus 9
yht. 107 pistettä, III palkinto

Ei taas pisteillä juhlita, mutta voi sitä silti olla tyytyväinen :) Toivotaan, että nyt meidän kurssi kääntyy!

lauantai 22. syyskuuta 2012

Pentunäyttely Orivesi 22.9.

Aamulla herätys vähän ennen kuutta. Sade ehti jo alkaa ennen kuin starttasimme pakettiauton puoli kahdeksan jälkeen. Palasin vielä sisälle vaihtamaan sopivampia vaatteita, mutta eihän tietenkään löytynyt mitään... Nappasin pipon, kaulahuivin ja hanskat onneksi mukaan. Mutta vaikka vähän siinä vaiheessa mietinkin, mennäänkö kehään ollenkaan, päätin kuitenkin käydä edes näyttelypaikalla. Mukaan lähti myös Petri, Samu, Jojo ja Papu. Tarkoituksena käydä kehän jälkeen Ideaparkissa ja Ikeassa.

Onneksi ei tullut aamulla käytettyä aikaa föönaamiseen, koska se olisi ollut täysin turhaa. Kävelimme näyttelypaikalle muutaman sata metriä ja Sutin jalat ja parta oli ihan märkinä. Totta kai olisimme voineet myös kantaa sen häkissä, mutta onko se reilua koiraa kohtaan, ettei pääse yhtään jaloittelemaan eikä pissailemaan.

Kehään mentiin sitten kuitenkin. Kuulin myöhemmin, että tuomari Tanya Ahlman-Stockmari on tiukka tuomari, joten vaikka Suti olikin ainoa musta käppänä, luotan siihen, ettei tämä tuomari olisi ROPia ja KP:tä ihan raadolle antanut.

Suti käyttäytyi hyvin, joskin levottomasti silloin kun piti seistä paikallaan tuomarin sanellessa arvostelua. En kuitenkaan ihmettele, koska olihan se joutunut olemaan autossa ja häkissä pitkän aikaa. Pöydällä se käyttäytyi hienosti ja rohkeasti ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida muutenkin. Sain sen korvat kiepsautettua oikeaan asentoon ennen kehään menoa ja ne pysyivätkin hyvin siihen asti, kunnes Suti alkoi olla levoton arvostelun annon aikana.

Arvosteluun olen todella tyytyväinen!

 "Oikeat rungon mittasuhteet omaava hyvänkokoinen urospentu, jonka ylälinjan tulee vakiintua iän myötä. Hyvä kallo-osa. Kookkaat hieman kevyet korvat. Erinomainen purenta. Olkavarsi saisi olla viistompi. Erinomainen karvapeitteen laatu rungossa. Liikkuu hyvin takaa. Miellyttävä käytös." PEK1 ROP KP

Ensi vuoden puolella sitten oikeisiin näyttelyihin, jahka muilta touhuilta ehditään. Sain tänään tiedon, että Suti pääsi Laukan agilityn alkeiskurssille! Siitä se sitten alkaa :) Kotona ollaan jo harjoiteltu keppien ekaa (tai vikaa - miten se nyt katsotaan kun keppejä on vain kaksi) väliä ja putkea.

Yksi kuva Sutista palkintojen kanssa:


Vähän olevinaan? ;)


Ideaparkin pihassa kävelyllä näyttelyn jälkeen, kun parta oli jo kuivunut.

Ps. On tuon pikkuipanan kanssa helppoa! Näyttelypaikalla joku avasi punaisen sateenvarjon juuri kun olimme ohittamassa heitä eikä Suti reagoinut mitenkään. Avaajan oma tervu kyllä pelkäsi sateenvarjoa ja vähän kaikkea muutakin...

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Sutin trimmi

Viikko aikaa pentunäyttelyyn ja ajattelin vähän siistiä Sutia. Ihan hyvä, että näin tein jo nyt. Ehtii karva vähän kasvaa viikossa...

Koneesta tietysti akku ihan lopussa ja muutenkin ajo tökki, kun Sutin kaulakarva on vielä aika pehmeää. Piti pistää lyhyemmälle terälle ja sitten meni paljaaksi. Onneksi ehtii karva kasvaa viikossa sen verran, ettei ihan valkoisena kaula paista.

Runkokarvahan on niin karkeaa ja hyvässä mitassa, etten tehnyt sille juuri mitään. Nypin etujalkojen kainaloihin asti karvat lyhyemmiksi sekä eturintaa yritin nyppiä tehokkaasti. Huomasin kuitenkin jälkikäteen, että pitää ottaa vieläkin rohkeammin eturinnasta karvaa ensi viikolla.

Suti käyttäytyi oikein mallikkaasti pöydällä ja ajelun aikanakin ihan hienosti. Alkuun yritti pullikoida kun aloin ajaa, mutta tiukka "nyt loppu" riitti. Palkkasin kuitenkin tiuhaan kun jaksoi olla nätisti.

Ajelin myös vähän peräpäätä. Se olikin yllättävän haastava, koska en ole vuosiin ajellut Papun perää. En tiedä tuliko oikealla leveydellä...

No, nämä epäviralliset näyttelyt on ihan hyvää harjoitusta itsellekin, että muistaa taas, mitä siellä oikein pitikään tehdä ja miten pitää valmistautua.

ps. Ai niin, valmistautuminen alkoi jo eilen, jolloin pesin Sutin parran ja mahanalusen. Taisi olla toinen kerta sen elämässä - tai ainakin meillä.

Tässä vähän kuvia:


Ennen käsittelyä (saattaa olla jopa parempi kuin käsittelyn jälkeen...)


Käsittelyn jälkeen vain istumakuva, koska seisomiskuvat epäonnistuivat kuten alla näkyy...

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Koulun laiskistama

Koulu on jälleen kunnolla alkanut ja se näkyy myös omassa jaksamisessa. Valitettavasti koirien kanssa touhuaminen on vähentynyt parin viikon aikana, kun ei olla enää päästy tokoryhmään (minulla on tiistaisin koulua). Lisäksi sairastin angiinan (ensimmäistä kertaa elämässäni) ja se vei myös voimia. Töissä tulen käymään syksyn ajan parina päivänä viikossa. Meillä on käynnissä projekti, jossa yksi jäsen ei tunnu osaavan alkeellisimpiakaan ryhmätyöskentelysääntöjä. Se on muulle ryhmälle todella raskasta :(

Tänään kuitenkin vähän tsemppasin ja menin ulos kauniiseen ilmaan. Otin vähän Sutin kanssa putkea ja tokoiltiin. Samalla huomasin, että Papu oksenteli etupihalla. Se yritti oksentaa, mutta ei tullut muuta kuin vaahtoa. Ne olivat syöneet juuri luut, joten arvelin sen nielleen liian ison palan. Laitoin ihan vähän suolaa sen kielelle ja se aiheuttikin toivotun voimakkaamman oksennusreaktion. Se sai oksennettua luun/ruston palan pois ja olo taas helpotti. Tämä oli jo toinen kerta Papun kanssa :( Onneksi en koskaan jätä niitä syömään luita täysin vartioimatta. Papu ei varmaan pysty puremaan kaikenlaisia luita kunnolla, koska siltä puuttuu molemmilta puolilta yhdet yläposkihampaat. Tai sitten vain ahmii...

Tämän jälkeen nypin Papun ja siitä tuli taas ihan kivannäköinen.

Sutille tein "makkararuudun", joskin makupaloina käytin kuivanappuloita. Vähän nenätyöskentelyä.

Kävin eilen Sutin kanssa Äänekosken ryhmänäyttelyssä katsomassa tuttuja. Olin Sutin käytökseen tosi tyytyväinen, vaikka vieraita ihmisiä ja koiria oli paljon. Toki se oli vilkas, mutta käyttäytyi hyvin. Ei haukkunut yhtään alueelle tulon jälkeen, jolloinkin se vain ilmeisesti ilmoitti, että me ollaan nyt paikalla. Frida lumosi minut rauhallisella käytöksellään kehässä ja ihailin sen aikuistunutta ulkomuotoa. Mukava oli myös nähdä Irma livenä ensimmäistä kertaa, joka on Moonan ja Wetten ensimmäisestä pentueesta. Siitä sitten tulikin ROP :)

Mukavia uutisia kantautui agilitykentiltä, kun kuulin Sutin emän Moonan ja Arjan voittaneen Nokialla kakkosluokan agilityradan ja saaneen toisen nousunollan kakkosista. Heidän yhteistyönsä on parantunut niin kauniiksi katsottavaksi, ettei ole ihme, että tulosta on alkanut tulla. Pian he liitelevät aivan varmasti kolmosissa ja sitten heitä ei pitele mikään!

Ilmoitin Sutin Laukan agilityn alkeiskurssille. Toivottavasti sovimme mukaan. Kurssi alkaisi lokakuun alussa.

Kahden viikon päästä mennään pentunäyttelyyn Orivedelle.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Samu kertoo...

Samu luettelee seuraavasti perheemme jäsenet:

Minä olen haisunäätä, isi on piikkisika, Suti on supersuti, Jojo on varas, Papu on poliisi ja äiti on seepra.

Aika osuvat kaikille, paitsi oma hahmoni on jäänyt vähän epäselväksi, mistä tulee...