maanantai 29. maaliskuuta 2010

Rähinäkurssi, 3. kerta

Parin viikon tauon jälkeen pääsimme taas harjoittelemaan. Meidän rähinäkurssi on kyllä hiljaisin ryhmä ikinä! Kukaan ei hauku koskaan eikä mitään kärhämiä kohdata. Se on kyllä sääli, koska tuolla olisi tosi hyvä harjoitella oikeasti vaikeitakin tilanteita...

Jojo oli vähän väsyneen oloinen kun saavuimme paikalle. Se oli kuitenkin tottelevainen ja kuuliainen eikä edes komentanut minua haukkumalla. Kai se ajattelee, että tämä on kyllä maailman helpoin tapa saada makupaloja: sen kun vain tuijottaa emäntää ja seuraa sitä.

Teimme ohitusharjoituksia ja Jojo pääsi haistelemaan mastiffinartun kanssa. Eipä niistä kumpikaan ollut toisistaan edes kiinnostuneita, joten pystyimme seisomaan aika lähekkäinkin.

Seuraavalla kerralla yhdistetään kaksi ryhmää, joten saamme uusia "harjoitusvastustajia". Se on hyvä, koska tämän ryhmän koirat ovat jo liian tottuneita toisiinsa eikä tällaisesta edestakaisin kävelystä ole enää mitään hyötyä.

Ohoh: Luoksetulon pysäytyksethän toimivat!

Kokeen jälkeen ajattelin, että alamme harjoitella luoksetulon pysäytyksiä ihan alusta. Otin viime viikolla joka ilta Papun kanssa 5-7 toistoa noin 10 askeleen päästä. Heilautin pysäytysmerkin ja Papu pysähtyi joka kerta hienosti heti. Heitin palkaksi vähän isomman palan juustoa. Into tekemiseen oli joka kerta kova.

Kokeilin samaa parin päivän tauon jälkeen eilen hallilla (aloin perjantaina oksentaa ja lauantai meni tokenemisessa). Vaihtelin matkaa aina 17 askeleeseen asti, koska halusin varmistaa, että saamme paljon onnistuneita toistoja ennen kuin pidennän matkaa kisamittaan. Papu pysähtyi joka kerta kuin seinään! Tein välillä myös kokonaisia liikkeitä, etten tule vahvistaneeksi liikaa pelkkää pysähtymistä.

Voiko ongelman ratkaisu olla tosiaankin näin yksinkertainen? Eikö tämän enempää toistoa tarvittu, että sain sen ymmärtämään mistä on kyse? Eli: Palaa reeneissä taaksepäin, jos kohtaat ongelmia!

Jatkan siten, että pidennän matkaa pikkuhiljaa, kuitenkin mittaa vaihdellen. Näinhän sitä kaukojakin harjoiteltiin, miksipä ei sitten luoksetulon pysäytystäkin.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Toko: Noormarkku 21.3.

Kävimme tänään tokoilemassa Noormarkussa. Tuomarina toimi Ilkka Sten.

Olin tosi tyytyväinen suoritukseemme ekassa avoimen luokan kokeessa ja 1-tulos jäi harmittavan pienestä kiinni. Minua jännitti yllätyksekseni aika paljon, jopa niin paljon, että se jo jonkin verran häiritsi keskittymistä. Esim. liikkeestä seisomisessa olin hetken ihan sekaisin, mitä minun pitikään tehdä tässä liikkeessä ja tein liioitellun käsiliikkeen saadakseni Papun pysähtymään, vaikka eihän se sellaista ole tarvinnut enää!! Tuomari tietysti huomasi sen ja huomautti asiasta :/

Ajomatkalla kävin taas kaikki liikkeet ja niiden täydellisen suorittamisen mielessäni läpi. Päähän meinasi jatkuvasti tunkea kielteisiä mielikuvia, joita jouduin aktiivisesti poistamaan.

Tulimme paikalle puolta tuntia ennen ilmoitettua alkamisaikaa. Alokasluokka oli jo tuolloin päättynyt ja siitä ilmoitettiin minulle ilmoittautuessani. Kiireellä vessaan ja vähän kävelyttämään Papua ja muutenkin valmistautumaan henkisesti. Kun menin odottelemaan sisälle, minulle huikattiin, että meidän pitää mennä jo kehään paikalla makuuseen. Onneksi muut koirat olivat vasta menossa joten liityimme vain jonon jatkoksi. Papu oli vielä tuossa vaiheessa aika vireä, joten jännitin melkein pyörrytykseen asti, miten mahtaa pysyä paikallaan.

Paikalla makuu kuitenkin onnistui, joten virittelin namikipon ja kävimme liikkeet pikaisesti läpi.

Tässä joka liike yksitellen pisteineen:

Paikalla makuu: 10 (kerroin 3), Papu jäi makaamaan vinoon, mutta meni ripeästi ja jäi hyvin odottamaan. Se pysyi paikallaan hienosti, vaikka rivistä oli yksi koira lähtenytkin omille teilleen. Olin yllättynyt, miten nopeasti aika piilossa loppujen lopuksi kului.

Seuraaminen taluttimetta: 8 (kerroin 2), olisi voinut olla parempaakin, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Ei ollut mitenkään erityisen perässä veettävä ja juoksuosuuskin onnistui hienosti. Pisteitä todennäköisesti pudotti se, kun Papu kävi taas haistamassa maton kiinnikkeitä (niin kävi edellisellä kerrallakin)...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9 (kerroin 2), meni hyvin maahan ja pysyi siinä siirtyessäni taakse, mutta ilmeisesti olisi saanut olla ripeämpi tai jotain sellaista, kun kerran pudottanut pisteen.

Luoksetulo: 6 (kerroin 3), murheenkryynimme meni juuri niin kuin odotinkin. Ei pysähtynyt ekalla käskyllä mutta heti toisella kyllä kuin seinään... Ei kuitenkaan madellut eikä tarjonnut alkumatkasta maahanmenoa tai seisomista, kuten on välillä tehnyt, eli ihan tyytyväinen saan olla.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8 (kerroin 2), onnistui hyvin ja pysyi paikallaan siirtyessäni taakse, mutta käsimerkkini liioittelu pudotti pisteitä.

Noutaminen: 10 (kerroin 2), ei ollut mitään merkkejä hidastelusta, maan haistelusta, ihmettelystä, vinosta perusasennosta, kapulan pudottelusta! Täydellinen suoritus! Onneksi olemme löytäneet tasapainon kärsivällisen odottamisen ja innokkaan noutamaan lähtemisen kanssa.

Kauko-ohjaus: 9 (kerroin 3), meidän varma liike sitten osittain petti. Papu ei noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan, muuten meni juuri niin kuin piti. Eikä varmasti liikkunut paikaltaan.

Estehyppy: 0 (kerroin 2), saimme hypyn toimimaan liikkeenä viikko sitten. Papu hyppäsi hienosti ja istui hienosti, mutta ei hypännytkään takaisin! Annoin toisen käskyn ja se kiersi esteen ja tuli hienosti perusasentoon. Tuomarikin ihmetteli, mitä siinä oikein tapahtui. En ymmärtänyt yhtään ennen kuin vasta kotona: Olin harjoitellut ainoastaan niin, että palkkasin aina kun Papu istui ja kutsuin luokse ja palkkasin. Mutta en ollut jättänyt sitä palkkaamatta ja kutsunut sitten luokseni, eli tehnyt kokeenomaista liikettä! Nyt se ihmetteli, miksei palkkaa nyt tullutkaan vaikka teki ihan oikein eikä osannut siitä jatkaa. Oma moka. Samantapainen ongelma oli kehittymässä noudon kanssa, kun jouduin vahvistamaan odottamaan jäämistä, mikä hidasti noutamaan lähtemistä.

Kokonaisvaikutus: 10 (kerroin 1), Papulla pysyi vire hyvin yllä ja oli muutenkin tosi innokas suorittamaan. Olin siihen tosi tyytyväinen.

Yhteensä 155 pistettä, 2-tulos.

Jos hypystä olisi tullut edes vähän pisteitä, olisimme saaneet helposti 1-tuloksen. Mutta hieno suoritus ensikertalaisilta mielestäni. Kyllä siellä kannatti käydä, sillä nyt tiedän taas mihin keskittyä. Toukokuussa sitten seuraaviin kokeisiin.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Ihanat naapurit

Tänne Kalkuntien varteen muutettuamme olen ollut onnettomampi kuin koskaan. Asunto on ahdistava, remmilenkkeily on turhauttavaa eikä ole edes montaa lenkkivaihtoehtoja ja ihmiset ovat jotenkin tosi itsekkään ja epäystävällisen oloisia.

Itsekkyydestä yksi esimerkki: Kuljen kahden koiran kanssa lenkillä. Kaksi naista tulee kävellen vastaan, toisella on kävelysauvat. Otan koirat lyhyeen remmiin, että ohitus sujuisi mahdollisimman nätisti. Naiset jatkavat kävelyä rinnakkain niin, että minun pitäisi siirtyä käytännössä ojaan, jos meinaisin päästä kivuttomasti ja ilman seivästettyjä koiria ohi.

Itsekkyydestä toinen esimerkki: Olen meinannut kolme kertaa törmätä autoon, joka ajaa eteeni risteyksessä oikaisten "vähän" vastaantulevien (eli minun) kaistani kautta. Yhtä monta läheltäpiti-tilannetta ei ole tainnut tulla vastaani koskaan missään, vaikka on tullut useampi kilometri ajettua.

Epäystävällisyydestä: Yritän päästä nopeasti vastaantulevan koiran ohi koirieni kanssa. Omat koirani ovat lyhyessä remmissä ja Jojo rähisee. Vastaantulevan mopsin isäntä päästää koiransa pitkässä fleksissä pällistelemään ihan lähelle enkä pääse enempää karkuun, koska on niin isot kinokset. Isäntä vielä kehtaa meuhkata vaimolleen: "Saatana, päästän tän puremaan noita!" Tässä vaiheessa nostan katseeni koiristani ja tuijotan halveksivasti isäntää koko ohituksen ajan ja vielä vähän taakseni katsoen.

Huonosti käyttäytyvät koirat I: Lähinaapurissamme asuu lapinkoira, joka haukkuu mielestäni aina kaikille. Ainakin haukunta kuuluu kauaksi ja se on lähes jatkuvaa. Tästä huolimatta koiran emäntä sanoi minulle kerran yksin vastaantullessaan, että heidän koiransa vihaa jostain syystä vain meidän koiria! No usko mitä haluat. Tämä samainen nainen huusi kerran minulle ollessaan koiransa kanssa kapealla polulla: "Tule vain!", kun pysähdyin odottamaan, että pääsevät ensin pois polulta. Jäin kuitenkin odottamaan ja yritin pitää omat koirani aloillaan. Tämä koira rähjäsi minkä kerkisi ja nainen sanoi, että hänkin on yrittänyt saada koiraansa käyttäytymään paremmin (otin koiria kontaktiin ja palkkasin nameilla), mutta "ei siihen mikään ole auttanut". No mutta sittenhän ilman muuta kannattaa toivottaa tervetulleeksi kapealle polulle kaikki vieraat vastaantulevat urokset!!

Huonosti käyttäytyvät koirat II: Seinänaapurimme cockeria pidetään aika paljon vapaana, kun kävelevät parkkipaikalta asunnolleen. Koira ei kuitenkaan ole kovinkaan hyvin hallinnassa vaan juoksee heti meidän luo, jos satumme paikalle. Cockeri alkaa myös olla aikuistumassa ja sillä on jo isottelutaipumusta. Kannattaako ihan koiran omankin turvallisuuden takia tällaista koiraa pitää vapaana missään tilanteessa?

Huonosti käyttäytyvät koirat III: Tämän jätin viimeiseksi, koska sitä vihaan eniten. Samassa pihassa asuu lapinkoira (olen alkanut vihata koko rotua, koska en ilmeisesti koskaan ole tavannut vielä yhtään tervepäistä lapinkoiraa). Koiraa pidetään paljon vapaana, vaikka se ei ole yhtään isäntänsä hallinnassa. Koira pissailee postilaatikoihin ja esim. meidän varaston nurkkaan (tämä on tietysti isännän syytä eikä koiran). Kun koira karkaa isännältään kuten esimerkiksi töksimään kättäni, isäntä tulee ja antaa selkään koiralle. Onneksi olin silloin yksin ulkona ja onneksi minulla oli paksu talvitakki, kun se tosiaan hyökkäili kiinni käteeni. Tänään palasimme lenkiltä ja olimme jo omassa pihassa, kun tuo rakki hyökkäsi avoinnaolevasta portista hiljaa peräämme ja koirien päälle. Minä huudan kurkku suorana sen mitä tällä käheällä äänelläni pystyn "Pois" ja "Ei" ja muuta vastaavaa. Koira vain käy päälle, onneksi ei kuitenkaan hampaat irvessä. Jojo ottaa tilanteen hallintaan ja tarttuu koiran kaulakarvoihin kiinni ja ravistelee kunnolla. Ihmisiä ei näy, mutta jotenkin koira siitä kuitenkin saadaan pois ja se juoksee kotiinsa. Meidän koirille ei varmaan käynyt loppupeleissä kuinkaan ja jos tuolle lapinkoiralle jotain kävi, minä en ota siitä mitään vastuuta. Minun koirani olivat kiinni ja saavat minun puolestani puolustaa itseään jos niiden päälle hyökätään. Harmittaa vain, että tällaiset tapaukset eivät tee hyvää meidän hyvinkäyttäytymisharjoituksille ja pelkään, että Papu menettää luottamuksensa ja kunnioituksensa minuun.

Koiran isäntä oli käynyt myöhemmin pyytelemässä anteeksi koiransa käytöstä. Pisteet siitä. Oli vain jo toinen kerta kun tarvitsi käydä pyytelemässä...

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Aargh! Ärsyttävä luoksetulon pysäytys!!

Me olemme nyt sitten tahkonneet AVO:n liikkeitä läpi kiihtyvällä tahdilla. Olen yrittänyt pitää harjoittelun mielenkiintoisena palkkaamalla usein ja leikkimällä paljon Papun kanssa (heittelen lelua, jota Papu noutaa) sekä muuttelemalla ja pilkkomalla liikkeitä osiin vahvistaakseni joitakin osia. Olemme nyt tilanteessa, jossa voin sanoa, että kaikki muut liikkeet onnistuvat, mutta luoksetulon pysäytys on edelleen ihan herran kädessä, onnistuuko vai ei.

Ryhdyin palkkaamaan niin, että kun Papu pysähtyy, juoksemme yhdessä Papun takana olevalle namikipolle. Välillä se toimii, välillä ei. Ennen heitin lelun, mutta jostain syystä luovuin siitä. Pitäisiköhän se ottaa uudestaan käyttöön? En voi ajatellakaan ottavani sen kanssa suoria juoksuja kuten meille on ehdotettu, koska pysähtyminen ei todellakaan ole niin varmaa ja pelkään suorien juoksujen vahvistavan sitä, että Papu saa tulla suoraan luokseni eikä käskyjäni tarvitse seurata. Koska kyllä se luokse tulee ihan tarpeeksi iloisesti, joten sitä ei todellakaan tarvitse vahvistaa!

No, tänään Papu alkoi yhtäkkiä pysähtyä mahtavasti kuin seinään kesken harjoittelun. Hypin innosta: Nyt se osaa sen! Mutta... Se oli vain oppinut paikan, jossa sen pysäytän. Kun pelkäsin näin käyneen, meinasin käskeä sen pysähtymään myöhemmin kuin ennen ja se pysähtyi jo ennen käskyä... Toivottavasti tästä "taidosta" on apua kokeessa, eli toivottavasti Papu huomaa merkin ja pysähtyy sille vaikkei käskyäni kuuntelisikaan. Vaihdoin meidät eri paikkaan ja hallissa eri päin ja se ei osannut taas yhtään. Kun annoin Tule-käskyn, se otti pari askelta ja meni maahan tai pysähtyi seisomaan... Epävarmuutta?

Ollaan siis tämän liikkeen suhteen ihan sekaisin vielä ja koe on ihan justiin. On tää kyllä niin hiton vaikee laji, että meinaa välillä turhauttaa.

Mutta jotta pysyn positiivisella asenteella, täytyy kertoa muista liikkeistä myös:

- Seuraaminen: Olen harjoitellut sitä niin, että otan pari jalkojen kiertoa ennen seuraamista. Toisin sanoen haen tällä sitä, että voin viimeisenä ennen kehään menoa kerätä näin kierroksia ja saada jo kehään mennessä Papulle innokkaan asenteen. Seuraaminen oli hyvää ja käännökset riittäviä. Jopa juoksu oli parempaa kuin ennen.

- Liikkeestä maahanmeno: Täydellinen.

- Luoksetulon pysäytys: AARGH!

- Liikkeestä seisominen: Jo paljon parempi. Pysyy jopa paikallaan, kun siirryn taakse. Ensimmäisellä harjoittelukerralla liikkuu vielä usein, kun siirryn taakse.

- Nouto: Kun Papu alkoi karata noutamaan, aloin harjoitella sitä, että sen pitää malttaa odottaa käskyä. Palkkasin heiton jälkeen siitä, että se odotti. Nyt se ei meinaa lähteä noutamaan, jos EN palkkaa sitä odottamisesta! Odottamisen harjoittelu tappoi myös innon lähteä noutamaan, joten haetutin kapulaa ihan ilman perusasentoja, että saisin taas lisää intoa. Muuten liike on ok, mutta tällä hetkellä siis hidas.

- Kaukot: Olen ottanut pitemmältä matkalta kuin viidestä metristä, jotta harjoittelu olisi vaikeampaa kuin koetilanne. Tähän asti liike ollut erinomainen, mutta nyt alkanut taas jumittaa ensimmäisessä istumaannousussa. Pitää siis tehdä useammin ja palkata joka kerta, kun nousee ekasta käskystä. Paikka pysyy mahtavasti!

- Estehyppy: Vielä viimeksi meillä oli suurin ongelma, miten saan Papun istumaan esteen taakse. Se tarjosi maahanmenoa ja vaikka mitä. Jouduin avittamaan käsimerkillä. Nyt se on hokannut homman! Kun vain annan käskyn tarpeeksi nopeasti, se istuu ihan oikeaan paikkaan (eikä esim. esteen rinnalle, kuten vielä vähän aikaa sitten!!). Toki, se istuu ihan esteen taakse, mutta pystyy kyllä hyppäämään takaisinpäin helposti. Rimat olivat jo koekorkeudessa (pidin aluksi estettä ihan matalana Papun talvisten selkävaivojen takia).

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Rähinäkurssi, 2. kerta

Viikko harjoiteltiin enemmän ja vähemmän ahkerasti. Lenkitin molemmat koirat samalla kerralla, koska omaa energiaa ei riittänyt yhtään mihinkään ylimääräiseen. Aloin kuitenkin vahvistaa kutsukäskyä kutsumalla koirat luokseni silloinkin, kun vastaan tulee vain ihmisiä. Ehkä saan tässä lisäharjoittelukertoja niin, että kutsu on oikeassa tilanteessa niin vahva, että Jojo totteleekin vähän niin kuin vahingossa. Epäonnistuneita ohituksia taitaa edelleen olla enemmän kuin onnistuneita, mutta kyllä jonkun kerran ollaan onnistuttukin!

Sunnuntaina kurssille saapui kaksi uutta koiraa, jotka eivät päässeet ensimmäisellä kerralla. Toinen niistä oli villin oloinen nuori sakemanni, joka möykytti ja tempoi remmissä minkä ehti. Yleensä olen tällaisessa tilanteessa ihan hermona, mutta nyt otin haasteen innolla vastaan: päästään harjoittelemaan kunnon vastuksen kanssa!

Kun lähestyimme tuota sakemannia ensimmäisen kerran, Jojo katsahti minuun juuri sillä hetkellä, kun se alkoi olla epävarma tilanteesta. Palkkasin ja kehuin ylitsevuotavasti ja poistuimme paikalta. Harjoittelimme niin, että lähestyimme sakemannia pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi, käyden välillä kauempana. Sitten uskaltauduin ohittamaan. Pidin makupalaa koko ajan Jojon nenän edessä kun ohitimme ja annoin sen vasta, kun tilanne oli ohi. Huomasin lenkeillä, että jos annan palkan ennen kuin ohitus on tapahtunut, Jojo hyökkää räyhäämään vastaantulevalle koiralle. Eli palkan ajoitus on avainasemassa.

Seuraavalla lenkillä tuli vastaan parikin koiraa ja kuljimme parin muun perässä, mutta Jojo haki kontaktia ja tuli kutsuessani heti luokseni. Pääsimme koko lenkin ilman yhtään rähinää!! Tuntui kyllä mahtavalta!