tiistai 31. toukokuuta 2011

Tiistai-toilailut

Olen liittynyt Keski-Suomen Kennelkerhoon käydäkseni heidän kentällään reenaamassa. Tänä iltana tuli tilaisuus osallistua tiistai-tokoiluun ja tartuin siihen. Kyllä kannatti lähteä!

Kouluttaja oli hyvä ja mukava. Siitä heti alkuun plussaa :)

Otimme luoksepäästävyyttä, koska joukossa oli paljon aloittelevia. Sopi meillekin ihan hyvin. Sain Papun pysymään paikallaan, tosin nosti pyllyn maasta kun "tuomari" oli kohdalla ja rapsutti.

Joukkopaikallamakuu! Jes! Tämän takia lähdin. Muut ottivat alokkaan sääntöjen mukaan, me avoimen. Papu pysyi hienosti. Viime hetkellä tuli vähän häiriötäkin, kun viereinen koira nousi seisomaan. Papu kuitenkin pysyi paikallaan.

Sitten seuraamista. Vitsi Papu onkin nykyään hyvä. Kouluttaja löysi ainoastaan huomautettavaa siitä, että Papun paikka on aika kaukana jalastani. Kerroin, että annan sen kyllä sille anteeksi, koska se saattaa johtua sokeasta silmästä. Toki saattoi pudottaa kokeessa sen yhden pisteen... No, ysi on tosi hyvä jos sellaista tullaan jatkossakin saamaan. Aina ei todellakaan tilanne ole ollut näin hieno.

Harjoittelin sivussa liikkeestä maahan menoa. Jotain siinä on nyt tapahtunut, koska ei onnistu niin hyvin kuin joskus. Toki parantui, kun otettiin useita toistoja.

Otin sivussa myös kiertoja ja pysäytyksiä. Papu on aika huvittavan näköinen, kun pysähtyy kuin seinään odottamaan, mistä makupala lentää :)

Kouluttajan ohjauksessa liikkeestä seisominen. Varmistin ja annoin aika voimakkaan käsiliikkeen :/ Se vain tuli taas jostain... Lisäksi ennakoi istumisen...

Sitten vielä luoksetulo. Papu oli ihan kuutamolla. Se kyllä reagoi vähän ensimmäiseen käskyyn, mutta jatkoi kuitenkin rallattelua eteenpäin. Ei reagoinut enää uusiin käskyihin. Toisella kertaa sama juttu. Emme tehneet enempää. Päätimme, että aloitan uuden tehokuurin harjoittelemalla alkuun lyhyestä matkasta ja sitten pidennän matkaa askeleella kerrallaan. Lisäksi otan avuksi lelun tai muun vastaavan.

Oli kyllä mukavaa :) Harmi vain, että juuri kun keksin tämän, koulutukset jäivät kesätauolle. Tutustuin kuitenkin yhteen cairnin omistajaan, jonka kanssa voisin käydä joskus reenailemassa kentällä. Tokoesteen saa kuulemma kopista agilityreenien aikaan, eli täytynee käydä kentällä myös torstaisin. Mitä ihmettä, alammeko me könytä mörköluolastamme ihmisten ilmoille?

maanantai 30. toukokuuta 2011

Mekin ollaan sitten siellä

Mekin ollaan nyt sitten siellä eli veispuukissa. Opettelen vielä vähän käyttämistä, mutta eiköhän se tästä...

Oman etsintää



Kokeilin Papun kanssa "oman etsintää" kävyllä. Se löysi oman heti. Ihmeellistä, miten hyvin se muistaa vieläkin koko käskyn idean! Toistin pari kertaa ja sain kerrankin otettua jonkun toimintakuvankin.

Kuvia mökiltä


Olemme vuokranneet mökin Korpilahdelta. Koirat saavat olla vapaana ja kyllä me nautitaan koko porukka. Jojo saa yleensä parit hepulikohtaukset ainakin ekana päivänä, yleensä myös seuraavina. Kävimme läheisellä hiekkamontulla kirmaamassa ja otin sieltä muutaman kuvan. Tilanne oli tosin jo rauhoittunut ja nyt vain lähinnä tiirailtiin maisemia ja nuuhkittiin ilmaa (löysin hirven jäljet ihan montun vierestä - ja Jojo myös).

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Papun Toko Keuruulla

Olemme palanneet koekehiin! Tuloksellisesti koe ei mennyt ihan nappiin, mutta olen äärettömän tyytyväinen Papun työskentelyintoon ja suoritusten osa-alueisiin. Olisi ehkä voinut myös reenata vähän enemmän, mutta aina ei voi voittaa ;) Meillä oli kuitenkin kivaa!

Keuruu 29.5.2011
tuom. Mauri Pehkonen
AVO-luokka

Paikalla makuu 0 (kerroin 3) 0 Meni hyvin maahan, mutta jouduimme odottamaan ennen poistumista, joten kun annoin odota-käskyn, nousikin ylös eikä meinannut mennä takaisin. Lisäksi häiriintyi, kun yksi koira lähti liikkeelle ja sitä mentiin ottamaan kiinni, joten nousi ylös, mutta pysyi paikallaan koko loppuajan. Kun palasin sen luo, se tuli vastaani muutaman metrin päähän. Eli kaikki mahdolliset virheet tapahtui... Tämä lienee täysin joukkoliikkeiden harjoittelun puutetta.
Seuraaminen 9 (kerroin 2) 18 Hienoa seuraamista, koskaan Papu ei ole ollut näin tarkkaavainen ja hyvässä kontaktissa! Kaikki käännökset hyvin.
Liikkeestä maahanmeno 0 (kerroin 2) 0 Oli mennyt melkein maahan, mutta ei kuitenkaan ihan ja noussut siitä sitten istumaan.
Luoksetulo 5 (kerroin 3) 15 Ei yllätystä, muuten kuin siinä, että yleensä sentään pysähtyy toisella käskyllä. Nyt vasta kolmannella parin metrin päähän minusta. Tulkittiin läpijuoksuksi.
Liikkeestä seisominen 0 (kerroin 2) 0 Oli valunut perässäni yli oman mittansa.
Noutaminen 9 (kerroin 2) 18 Täydellinen! Tuomari olisi toivonut, että olisi juossut yhtä lujaa myös takaisin päin. Kapula roikkui vain toisen puolen hampaiden välissä, joten lienee hankalaa juosta lujempaa ;) Olin äärettömän tyytyväinen, ettei karannut noutamaan ennen käskyä, mikä on Papun yleinen ongelma! Hyvähän se tietysti on, että on innokas :)
Kauko-ohjaus 10 (kerroin 3) 30 Ei moitittavaa!! Ei liikkunut milliäkään ja nousi heti käskyn saatuaan ja muutenkin vaihdot olivat nopeat! Tästä kuuluu kiitos Aaltosen Marialle, joka osasi opettaa meille liikkeen alusta asti niin hyvin ja neuvoi, mihin pitää kiinnittää huomiota ja mitä vaatia!!
Estehyppy 8 (kerroin 2) 16 Meinasi karata jo ennen kuin olimme ryhmittyneet aloittamaan. Hyppäsi heti käskyn saatuaan ja istui esteen taakse (yleensä ongelmana esteen sivuun istuminen), tosin hitaasti. Takaisin päin hypätessään kolautti jalkoja lankkuun.
Kokonaisvaikutus 8 (kerroin 1) 8 Liikkuri oli aika epävarman oloinen ja jouduimme vaihtamaan paikkaa liikkeiden välissä, koska liikkeet eivät alkaneet useinkaan siitä, mihin edellinen liike loppui. Papu vaikutti varmaan vähän tottelemattomalta, kun siirtymät olivat levottomia. Toisaalta Papu oli myös niin innokas, että saattoi vaikuttaa tottelemattomalta. Muuten mielestäni toimi reippaasti ja teki hyvässä yhteistyössä ja itsekin olin iloinen ja kohtelin koiraa hyvin, vaikka oli mennyt liikkeitä nollillekin. Yleensä olemme saaneet kokonaisvaikutuksesta parempia, mutta tämä oli tämän tuomarin näkemys meistä.
Yht. 105p, 3.palkinto

Nyt sitten vain uusia kokeita katselemaan, kun olemme päässeet vauhtiin. Menee varmaan elokuulle, kun me ei oikein tykätä helteestä (optimistisesti ajattelen, että kesä- ja heinäkuussa olisi lämmintä). Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli ja Papukin vaikutti tyytyväiseltä.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Jälkihommissa

Huh, takana aktiivinen viikonloppu. Ensin kävin lauantaina Ylöjärvellä Jojon kanssa mejä-kurssilla ja sunnuntaina Hankasalmella Papun kanssa pk-jälkikurssilla. Pakko kirjata opitut asiat heti ylös, ettei unohdu.

Mejä

Teimme koirille lyhyitä, ehkä 100m pitkiä jälkiä, jotka olivat noin puoli tuntia vanhoja. Tuuli oli voimakas ja taisi tulla vähän joka suunnasta jäljen tehdessä pienen kaarroksen. Haju todennäköisesti oli levinnyt aika laajalle. Alueella oli liikkunut myös hirvi. Teimme niin, että kukaan ei tehnyt jälkeä omalle koiralleen.

Jojo hössötti ja poukkoili jäljen päällä edes takaisin. Tuntui käyttävän aika paljon ilmavainua tällä kertaa. Vaikka sen liike olikin oikealta vasemmalle ja takaisin, se seurasi koko ajan jälkeä. Oli myös itsenäinen eikä odottanut minulta apuja vaikka menin parissa kohdassa sitä "auttamaankin", onneksi ei kuitenkaan kuunnellut minua, sillä olisin neuvonut väärin :/ Luultavasti haju oli Jojolle liian tuore ja tuulen takia se oli levinnyt pitkin maastoa. Loppua kohti Jojo keskittyi paremmin, mutta jälleen juuri ennen maalia (kuten edellisenä viikonloppunakin) se nosti jalkaa juuri ennen maalia. Mistähän sekin johtuu? Kouluttaja Laura Lamminsivu kehotti harjoittelemaan huomattavasti vanhemmilla jäljillä. Voisin omasta mielestäni tehdä myös huomattavasti pitempiä jälkiä jo.

Tämä on kuitenkin meille vain sellaista yhteistä touhuamista, joten reenataan kun reenataan ja reenataan miten reenataan. Kuten Papunkin jälkihommat. Pääasia, että meillä on kivaa yhdessä ja jotain tekemistä.

Pk-jälki

Teimme ensin makkararuudun. Se oli hyvä muistutus Papullekin ihmisjälkeen ehdollistumisesta. Papu suoriutui siitä hyvin eikä meinannut tulla pois ollenkaan, kun makkaroita jäi ruutuun niin paljon. Vähän ahne jätkä. Se nuuhkaisi pari kertaa ruudun "reunan" yli, mutta siirtyi nopeasti takaisin ruudun sisälle. Se myös kiersi kerran kulman ympäri, mutta palasi omatoimisesti välittömästi takaisin ruutuun. Pakko tunnustaa, että minua jännitti etukäteen, miten se mahtaa tuosta suoriutua, mutta kouluttaja ylisti suoritusta ja sanoi, ettei jatkoharjoituksissa tule olemaan ongelmia.

Sitten teimme peltojäljen pitkään heinikkoon. Jälki vanheni reilun tunnin. Tein jäljen tiuhalla "aloittelijoiden" askelluksella ja laitoin makupalan joka jälkeen, paitsi puolen välin jälkeen jätin muutaman väliin. Tuuli voimakkaasti oikealta. Papu lähti jäljelle hyvin. Se jäljesti tarkasti ja imuroi varmaan melkein kaikki makupalat. Katkoskohdassa se teki kuonollaan pienet käännökset molempiin suuntiin, mutta valitsi kuitenkin jäljen ja jatkoi hienosti loppuun asti.

Viimeisen jäljen teimme metsään, koska kouluttaja halusi näyttää eri vaihtoehtoja harjoitella. Me saimme tehdä jo vähän edistyneemmän jäljen: normaaliaskellus ja makupaloja vain sinne tänne jäljelle. Matkaa oli ehkä 20 metriä. Tuuli voimakkaasti takaa. Muurahaisia oli ihan hirveästi. Vaikka ne eivät makupaloissa kiinni olleetkaan (osasin varautua ja otin Natural Menua), niitä oli kuitenkin maastossa niin paljon, että tarttuivat kaikkeen ja kaikkiin. Ne häiritsivät meitäkin jonkin verran, mutta Papu pystyi kuitenkin syömään yhdestä kohdasta makupalat ja taas se siivosi ne tarkasti pois. Tulimmekin kouluttajan kanssa siihen tulokseen, että ehkä makupaloja ei tarvitsisi käyttää enää paljoakaan, koska ne tuntuivat vain häiritsevän Papun työskentelyä.

Nyt alamme harjoitella Samun etsimistä. Kyllä tämä ihmisjälki taitaa kuitenkin olla Papun juttu.

Janaharjoittelusta juttelimme sellaista, että kouluttaja Jari Parkkisenniemen mielestä olisi parasta, jos koira ei pääsisi epäonnistumaan alkuharjoittelussa. Tämä olisi tietysti ideaalista myös kaikessa muussakin, kun aletaan harjoitella uutta tai lisätä vaikeusastetta. Janaa voi alkaa harjoitella niin, että jälki kävellään janan yli niin vinossa kulmassa, että koiralle on luontevaa lähteä seuraamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Jälki voisi alkuun mennä vaikka vain metrin päästä janan alusta. Janaharjoittelussa on tärkeää, että itse jälki on lyhyt ja koira saa nopeasti palkan. Pikkuhiljaa jälkeä "suoristetaan" suhteessa janaan.

Jos kuitenkin käy niin, että koira lähtee takajäljelle eikä korjausyrityksistä huolimatta lähde oikeaan suuntaan, kuljetaan sitten jälki loppuun väärään suuntaan, koiralle ei ole odottamassa palkkaa ja koira pistetään vain autoon. Kokeillaan sitten joku päivä uudelleen. Jotenkin tuntuu, ettei tuollaiseen tilanteeseen joudu, jos on harjoitellut kärsivällisesti pelkkää janaa niin, että koira on aina saanut palkan lyhyen jäljestämisen jälkeen valittuaan oikean suunnan ja kulmaa on käännetty kiirehtimättä.

Keppien ilmaisu kannattaa myös harjoitella todella vahvaksi jo ennen jäljelle siirtämistä.

Täytyy kyllä kokeilla tuota janaharjoittelua käytännössä. Muutenkin oli mukava olla mukana kurssilla. Sain varmasti paljon irti ihan tulevaisuuttakin ajatellen ja opin paljon koiran käyttäytymisen ymmärtämisestä ja kouluttamisesta.

torstai 12. toukokuuta 2011

Huonoa koiratuntemustako?

Olen jo aiemminkin meinannut kirjoittaa tänne Jojon käytöksen muutoksista, mutta en ole ehtinyt tai muistanut. Nyt sain kuitenkin ajattelulleni uutta pontta, kun keskustelin yhden vanhemman miehen kanssa metsälenkillä koirien käytöksestä ja koirien ymmärtämisestä. Mies ihmetteli, kun jotkut vievät koiransa pitkälle metsään piiloon aina kun tulee vieraita koiria vastaan. Hänen mielestään se on huonoa koiratuntemusta. Hän antaa aina koiransa mennä tapaamaan kaikkia ja se on hänen mielestään ainoa oikea tapa toimia. Hänellä on vanhempi, hieman ylipainoinen, rauhallinen ja kiltti tollerinarttu.

Kerroin, että minäkin toimin niin, että vien koirani mieluummin sivuun kuin kohtaan vieraan koiran. Hän ei asiaa ymmärtänyt. Totesin, että hänellä onkin kiltti koira, joka pärjää kaikkien kanssa. On vähän eri asia kohdata vieras uros kahden kiihkeän terävän uroksen kanssa. Mieluummin siis edelleenkin toimin kuten tähänkin asti, vaikka se sitten muiden mielestä olisikin huonoa koiratuntemusta...

Olen pitänyt Jojon ongelmana epäsosiaalisuutta, mutta en ole ihan varma onko se loppujen lopuksi sitäkään. Se meinaan tulee hienosti toimeen useimpien koirien kanssa, kun on saanut tutustua niihin rauhassa. Tämän jälkeen se yleensä rakastaa näitä kavereitaan koko sydämestään. Ja olen sitä mieltä, ettei koirankaan tarvitse tykätä kaikista, enhän minäkään tykkää. Mutta se ei tule toimeen erityisesti nuorten urosten kanssa, jotka provosoivat ja provosoituvat helposti. Jojosta saa aina kaverin, jos joku haluaa tapella. Ehkä se on sitten sitä terävyyttä, en tiedä. Luulen, että se lukee muita koiria hirveän tarkasti ja reagoi pienimpäänkin vihjeeseen.

Koska Jojo reagoi niin nopeasti vieraan koiran reaktioihin, en kovin helposti uskalla päästää sitä tapaamaan vieraita koiria. Ja kun yritän mennä ohi remmilenkillä, yleensä molemmat rähisevät. Usein syynä on liian lyhyet välimatkat. Päästän tapaamaan vieraan koiran vasta sitten, kun tilanne on rauhoitettu eli omistajat ovat jutelleet hetken ja Jojo on saanut hieman haistella ilmaa ja pikkuisen tutustua koiraan etäämmältä. Usein tämän jälkeen kaikki menee hyvin.

Niinpä nyt, kun olemme käyneet ainoastaan metsälenkeillä ja kohdanneet siellä muita koiria, olen vienyt meidän koirat sivuun polulta ja syöttänyt niille jatkuvasti nameja. Kun ne katsovat toista koiraa ja vilkaisevat samantien minua, olen kokenut olevani voittaja :) Tähän olen pyrkinyt: siihen, että toisen koiran nähtyään, ne katsovat samantien minuun. Toisekseen namien syöminen stressaavassa tilanteessa vähentää stressiä. Näin kertoi minulle Tommy Wirén ja hänen luulisi jotain tietävän.

Tällä haluan helpottaa kohtaamistilanteita. Jos Jojo ei joudu rähjäämään eli en laita sitä liian vaikeaan tilanteeseen, sen stressaaminen vähenee ja reagointi stressaavissa tilanteissa vähenee.

Olen huomannut sellaisen asian, että Jojon stressitaso on selvästi laskenut näillä keinoilla. Jos se nyt kohtaakin koiran, jolle rähisee, rähinä alkaa myöhemmin ja kestää vähemmän aikaa kuin ennen. Se myös pystyy ohittamaan remmilenkilläkin toisen koiran minuun katsoen vaikka Papukin olisi mukana. Kaikin puolin Jojon mielentila on mielestäni muuttunut rauhallisemmaksi ja ehkä jopa onnellisemmaksi. Aion siis edelleenkin jatkaa valitsemallani linjalla, vaikka naapuruston vanhat äijät pitäisivätkin sitä huonona koiratuntemuksena...

perjantai 6. toukokuuta 2011

Sehän on Punk-Kari

Punkkeja on nypitty koirista "kilokaupalla". Pistin maanantaina Expotit molemmille. Onneksi on vähentänyt punkkeja niin, ettei tiistain jälkeen ole tarvinnut irrottaa yhtään. Eilen Jojo pyöri ihmisen p:ssa metsälenkillä ja jouduin harmikseni pesemään niskan shampoolla. Toivon, ettei Expotin vaikutus mennyt likaveden mukana kaivoon. Tänä aamuna Jojo hakeutui koko ajan järven rantaan ja kävi uimassakin, joten jos nyt ei punkkeja löydy, niin ei sitten koskaan. En tiedä, mikä siellä järvellä nyt oli niin kiinnostavaa, kun meinasi kerran lähteä kroolaamaan "ulapallekin", mutta onneksi tuli sentään käskystä rantaan. Nyt tietysti tulee vielä joku pissatulehduskin sitten... :(

Samalla Jojo pääsi eroon lopuista karvoistaankin, kun nypin selän ennen pesua. Meinasin tosin oksentaa sitä tehdessäni, mutta sisulla sain sen suoritettua. Nypin molemmat pari viikkoa sitten ja Jojolta ei karva meinannutkaan vielä irrota selästä kunnolla. Jätin sen sitten vielä kypsymään ja tarkoitus oli nyppiä se loppuun tänään. Niinpä en voinut nyt pestä selkää ja suunnitella nyppimistä sen jälkeen, kun sitten se olisi taas ollut tiukemmassa. Onneksi niska ja selkä ei ollut ihan p:n peitossa vaan ainoastaan haisi.

Osaako joku kommentoida, millainen aine tämä on: Fästing Minus -punkkitipat? Löytyy osoitteesta http://suomi.husse.com/

Ruokailumuutoksia

Meillähän koirat ovat syöneet alusta asti raakaruualle siirryttyään vain kerran päivässä. Nyt kokeilen sellaista, että jaan siipipäivien ruuat vähän erilailla. Nykyinen ruokalista on ollut tällainen (tein tällaisen listan uudestaan, jotta tulee annettua tasaisesti kaikkea ja niin, ettei tulisi ummetusta):

ma - putkiluu tmv.
ti - lohta
ke - broilerinsiipiä tai kalkkunankauloja
to - sisäelimiä
pe - broilerinsiipiä tai kalkkunankauloja
la - sianlihaa ja kananmuna
su - vapaammin sovellettavissa: hirveä/lohta/naudanmahaa tmv.

Päiväannos Jojolla 150-175g ja Papulla 150-200g.

Tällä viikolla olen kokeillut sellaista, että olen antanut vain yhden siiven keskiviikkoiltana (päiväannos molemmille 2 siipeä). Torstaiaamuna annoin puolet päivän sisäelimistä ja kasvissosetta, yht. 100g. Torstai-iltana taas yhden siiven ja perjantaiaamuna toisen puolen sisäelimistä ja kasvissosetta (100g). Perjantai-iltana meinaan antaa vielä yhden siiven.

Toivon, että tällä saisin vähän tasoitettua kakan laatua. Saattavat siipipäivien jälkeen kakata monta kertaa lenkin aikana, mutta joka kerta tulee sellaisia pieniä pipanoita. Sisäelimillä saa vähän löysytettyä mahaa. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että kokeilu olisi onnistunut. Arvelen, että varmaan joudun tulevaisuudessa siirtymään muutenkin kahteen ruokintakertaan päivässä, koska iän myötä tarpeet muuttuvat ja kun ei kerran enää harrasteta aktiivisesti, niin samapa kai tuo vaikka söisivätkin kaksi kertaa päivässä.

Kokkeillaan vähän kokkeissa

Menin sitten ilmoittamaan Papun toko-kokeeseen toukokuun loppuun! Apua! Pitäisikö meidän alkaa vaikka reenata!? Ajattelin nyt kyllä mennä vain kokeilemaan ja pitämään hauskaa, meillä ei ole suorituspaineita, kun ei kerran olla reenattukaan :D

Olen ilmoittanut Jojon Ylökkin mejä-kurssille ja Papun Jytkeen jälkikurssille. Pitäisi sulattaa vähän verta ja käydä ajamassa jälki omaksi iloksi jo ennen tuota kurssia. Lisäksi ajattelin käydä Papun kanssa Muuramessa mätsärissä parin viikon päästä. Itse olen menossa koirien stressi -luennolle. Että hei, mehän ollaan jo melkein aktiivisia ;)