keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Uudet naapurit

Ihanaa! Tätä on odotettu koko kesä! Hevoset ovat vihdoinkin tulleet naapurilaitumelle :)

Aamulla ihmettelin Sutin haukun sävyä ja äänen suuntaa ja ryntäsin takapihalle. Hevoset olivat ihan aidan vieressä ihmettelemässä ja Suti ja Papu haukkuivat ihmeissään. Jojo oli täysin hiljaa (tosin se oli saanut samassa tohinassa napattua jommalta kummalta luun lopun ja söi sitä nyt tyytyväisenä), mutta sehän on vanhana maneesitreenaajana tottunut hevosiin eikä ole koskaan tykännyt niistä huonoa. Papua jouduin maneesiaikoina enemmän totuttelemaan niihin, ettei se olisi haukkunut. Nyt kun aikaa on kulunut vuosia, on Suti kuorokaverina ja kyse on omasta pihasta, ei sekään voinut hillitä itseään. Onneksi hevoset olivat niin rauhallisia, että mustitkin rauhoittuivat alkuyllätyksen jälkeen.

 Nyt tarkkana!

On ne kauniita!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Lena Dankerin näyttelykoulutus

Nahkacollie-ihmiset järjestivät Hankasalmen Revontulessa viime torstaina näyttelykoulutuksen ja luennon koirien rakenteesta. Kouluttajana oli ulkomuototuomari Lena Danker. Dankerilla ei ole ilmeisesti arvosteluoikeuksia kääpiösnautseriin, koska nimi oli täysin outo. Hän kasvattaa ja harrastaa lammaskoiria. Halusin ehdottomasti osallistua, kun kerrankin jotain järjestetään täällä eikä matkaa meiltä ole kuin muutama kilometri.

Ennen päätöksentekoa, osallistunko Sutin kanssa vai ilman, googletin tuomarin nimen. Haku johdatti mm. muutamaan keskusteluun, jossa arvosteltiin Dankeria: hän oli mm. huomauttanut jossakin näyttelyssä useita esittäjiä koiran liian pitkistä kynsistä ja liian tiukalla hihnalla esittämisestä. Minun mielenkiintoni ja arvostukseni vain kasvoi! Kerrankin tuomari, joka uskaltaa huomauttaa koiran huonosta kohtelusta kehässä tai kehän ulkopuolella.

Päätin osallistua Sutin kanssa, jotta oppisin paremmin sen esittämistä. Varsinaisesti en oppinut koiran esittämisestä mitään, mutta Sutista opin sitäkin enemmän.

Koiran rakennetta käsitelleen luennon jälkeen mittailin Sutin kulmauksia ja etu- ja takaosan mittasuhteita. Tulin siihen tulokseen, että Sutilla on ihan aavistuksen lyhyt olkavarsi, mutta muuten kaikki mitat ovat oikeat. Danker oli kanssani samaa mieltä. Hänen mielestään Sutilla on erinomaiset mittasuhteet eikä olkavarsi ole vielä ollenkaan häiritsevän lyhyt kuten useilla samanrotuisilla alkaa jo olla. Hän myös huomasi, että Sutin etuosa on hivenen/aavistuksen pysty, mutta sekin on erinomainen tämänrotuiselle eikä häiritse liikkumista. Hän myös kehui Sutin erinomaista rintaa, jota ei voisi olla, jos etukulmaukset olisivat kovin avoimet. Takakulmauksetkin ovat erinomaiset. Koska rodussa pyritään neliömäisyyteen, ei ole mahdollistakaan saada aikaan saksanpaimenkoiramaisia kulmauksia, mutta Sutilla ne ovat kuitenkin jo aika lähellä.

Tämä antoi uskoa siihen, että Sutin rakenne saattaisi kestää agilityn tuomat haasteet. En toivo mitään muuta kuin, että se saisi viettää terveen elämän, enkä halua rikkoa sitä ymmärtämättömyyttäni. Agilitykoiran takajalan on syytä olla hyvin kulmautunut, jotta se olisi kuin jousi. Jotta koira pysyisi muutenkin terveenä, myös etupään pitää olla samalla tavalla kulmautunut kuin takapään.

Luento pidettiin rantarakennuksessa, johon ei saanut viedä koiria sisälle. Parkkipaikalle oli pitkä matka, joten koiria pidettiin terassilla häkeissä. Suti oli häkissä rauhallinen eikä haukkunut tai vinkunut, vaikka toiset sitä tekivätkin. Kun tauolla osa porukasta tuli tupakalle terassille (miksi mennä kauemmaksi, kun kerran sataakin :( ), lähdin ulkoiluttamaan Sutia vesisateeseen, koska en halunnut sen joutuvan pilaamaan hajuaistiaan ja hyvähän sitä nyt on muutenkin liikuttaa välillä, kun joutuu olemaan pienessä häkissä pitkiä aikoja. Tällaisissa asioissa näkee kyllä näyttelyväen tavat. Ei minulla kovin paljon seuraa ulkoilemassa ollut, mutta tupakalla kyllä norkoiltiin isolla porukalla...

Luennon loppupuolella oli vapaampaa keskustelua näyttelyistä ja siellä toimimisesta. Olin järkyttynyt, millaista touhu voi olla! Onhan minulla toki omiakin kokemuksia jo, mutta että se on noin laajamittaista ja erirotuja koskevaa. Toisten ihmisten huomioon ottaminen on muutenkin kärsinyt jonkinlaisen inflaation koko yhteiskunnassa, mutta miksi koiriakaan ei kohdella hyvin.

Ohitustilanteissa Suti meni hienosti ohi, kun annoin ohi-käskyn. Se ei myöskään provosoitunut, vaikka joku yritti rähistä tai hyökkäillä. Se tapasi ensimmäisen kerran elämässään kaksi mopsia ja kesti upeasti niiden tutustumisrituaalit röhkimisineen ja jäykkine häntineen. Sillä on aivan upea luonne! Toivottavasti tähän ei muutosta tulekaan eikä saisi huonoja kokemuksia. Harjoitusten aikana (jokainen koira käytiin yksitellen läpi ja katsottiin erityisesti sen rakennetta) Suti kylläkin lähinnä jäljesti jotain, mutta annoin sen tehdä sitä, kun tylsäähän siellä olisi muuten ollutkin. Kun vielä illan päätteeksi ajattelin, että tehdään nyt edes vähän töitä ja otin sen perusasentoon, jossa kääntyilin eri suuntiin ja otettiin vielä kaukotkin, se teki innokkaasti, nopeasti ja hyvällä motivaatiolla. Ei ollut siis liian väsynyt tekemään hommia hyvin, vaikka pitkä ilta olikin takana.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kuvia Jojosta ja Papusta


Jojo-turjake. Aloitettuani nyppimisen karstasin karvan läpi. Siihen jäi karvoja jo tosi paljon, joten olikin jo aika nyppiä se.


Auringonpalvojat Jojo ja Papu, vähän kovalla alustalla. Jojo nyppimisen jälkeen on kuin nuori poika taas, joskin valkoisten karvojen määrä silmien päällä on jälleen lisääntynyt.


Mitäpä sitä ei mamma tekisi pikku-pupunsa takia. Papu tykästyi nukkumaan Petrin vanhalla tyynyllä. Tyyny repesi, joten päätin paikata sen vielä ja päällystin samalla myös vanhalla pussilakanalla. Kyllä kait tuossa kelpaa kölliä.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

NO WAU!

Pakko tulla heti hehkuttamaan! ;) Ei voi muuta sanoa kuin, että kyllä treenaaminen pääsääntöisesti jossain vaiheessa tuottaa tulosta! Sitten kun se tapahtuu, se tulee joka kerta yllättäen :)

Otin heinäkuun treenitavoitteeksi saada AVO:n liikkeet niin hyvälle mallille, että jos saisimme nopeasti ykkösen ALO:sta, voisimme pienillä jutuilla siirtyä nopeasti AVO:on vielä tämän syksyn aikana. Niinpä suunnittelin harjoiteltavat asiat niin, että ne eivät vielä "häiritse" ALO:n liikkeiden suorittamista, mutta antaa hyvän pohjan jatkoon.

Nouto on ollut ongelmana, koska Suti kyllä hakee ihan hyvin, mutta pudottaa kapulan juuri ennen perusasentoon istumista. Olin ongelman kanssa aika neuvoton yhdessä vaiheessa. Tuija vinkkasi, että voisin kokeilla putken läpi juoksemista, kohteen kiertoa tai hyppyä kapula suussa. Olen nyt halunnut vahvistaa kapula suussa -kulkemisella liikkumista ja leikinomaisuutta unohtaen virallisen liikkeen. Vielä voisi olla mahdollista vaihtaa vaikka kapulan luovutuspaikka eteen. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä vain liikutaan kapula suussa ja pidetään hauskaa. Otan myöhemmin mukaan harjoitteluun istumisen kapula suussa ja sen jälkeen luovuttamisen. Viime viikolla juoksutin kapula suussa putken läpi ja tällä viikolla (se sattui jotenkin vähän vahingossa) Suti aloitti hyppynoudon harjoittelun ja tykkää siitä ihan hirveästi! Se siis odottaa upeasti perusasennossa lupaa lähteä noutamaan, hyppää toko-hypyn yli, tarttuu kapulaan ja hyppää se suussa takaisin! En ole vielä ottanut perusasentoon tulemista vaan palkannut, kun on hypännyt takaisin. Tämä tuntuu jotenkin niiin hienolta! :) Hyppynouto tulee voittaja-luokassa, joten onpahan siinäkin jo alkeet hallussa!

Lisäksi treenaamme tietysti ALO:n hyppyä, jossa pitää pysähtyä seisomaan heti hypyn jälkeen. Tykkää kauheesti ja pysähtyy nopeasti odottamaan lentävää namia tai lelua. Vielä en ole sotkenut harjoitteluun AVO:n hyppyä, jossa pitää istua hypyn taakse ja hypätä takaisin rinnalle perusasentoon. Se tuskin vaatii montakaan toistoa onnistuakseen tommoselta hyppyhiireltä ;)

Luoksetulon pysäytystä harjoittelemme kierron kautta. Suti kiertää tolpan tai puun ja huudan seiso-käskyn ja heitän palkan. Tykkää siitäkin tosi paljon!

Liikkeestä maahanmenoa ja seisomista otan jo AVO:n sääntöjen mukaan, koska ALO:ssa liike on sen jälkeen vain helpompi koiralle. Tänään onnistui ensimmäistä kertaa se, että kiersin Sutin ja se seisoi koko ajan paikallaan. Tähän asti se on alkanut kääntyä minua kohti, kun tulen toiselta puolelta sivulle. Eli tässä vähän valmistelen ylempien luokkien jääviä, jossa koira pitää kiertää.

Kaukoja harjoittelemme nyt tehokuurina myös ruokakupilla, jotta saan maasta istumaan nousemisen tarpeeksi hyväksi pitkästäkin matkasta. Tänään otin pihassa liikkeen kokeenomaisesti viidestä metristä ilman välipalkkoja ja sehän toimi!!

Lopuksi ollaan otettu vielä pari luoksetuloa, jotta saan hyvän loppuasennon. Pujottelukin alkoi yhtäkkiä sujua paremmin eilen! Eli en voi muuta sanoa kuin, että harjoittelu kannattaa! ;)

Kunpa saisin pidettyä Sutilla ikuisesti tuon kuuliaisuuden, joka sillä tällä hetkellä on. Tarkoitan sellaista kuuliaisuutta, että se oikeasti kuuntelee, mitä sille sanon ja tekee sitten liikkeen sen mukaan. Eikä yritä arvailla ja tehdä sitten, mitä itse haluaa tai arvelee minun sanoneen (kuten eräs toinen nimeltä mainitsematon musta ukon käppänä, joka meillä asuu ;) ).

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Lomaviikko takana

Mukava ja rentouttava lomaviikko takana. En tehnyt yhtään opparia, mitä nyt sain yhden tärkeän sähköpostin ja vastasin siihen. Ja Petri kävi yhden päivän töissä ja vastaili joka aamu työntekijän puheluihin, mutta muuten oli kiva, kun ei tarvinnut lähteä ajelemaan töihin. Nyt palataan taas arkeen. Huomenna minäkin menen sitten pariksi päiväksi töihin, vaikka ääni on mennyt :/

Tehokkaitakin oltiin: Samu kävi aamuisin uimakoulussa, joka jatkuu vielä tämän viikon ja minä pesin sen aikaa mattoja; tokoiltiin Sutin kanssa, harjoittelussa avoimeen valmistavat liikkeet, jotka alkaa jo sujua hyvin - on se kumma, miten harjoittelu auttaa ihmeen usein ;) tehtiin Samulle parvisänky; nypin Jojon, siistin Papun; käytiin Vihtavuoressa harjoittelemassa keinua, rengasta ja pientä radan pätkää; osallistuttiin kahteen koiranäyttelyyn; tehtiin pihahommia ja kerättiin mansikoita. Loppuaika vain oltiin.

Viinimarjat kypsyvät kovaa vauhtia, omenoita näyttäisi tulevan paljon, kesäkurpitsassa ja tomaateissa on kukkia, vadelmia näyttäisi tulevan hyvin. Ainoa harmitus on, että mansikoita tulee hirveän vähän :( Voisiko mansikkamaalla tuottavuus vaihdella vuosittain? Viime vuonna tuli mansikkaa tosi paljon, vaikka oli niin sateista, mutta nyt ei. Olen helteillä nurmikkoa kastellessani (kylvettiin nurmikonsiemenet alkukesästä talon päätyyn, kun meni maa kuralle syksyllä kaivaessamme salaojia kuntoon) kastellut samalla myös mansikkamaata, mutta ei varmaan tarpeeksi kuitenkaan. Ehkä sitä olisi pitänyt lannoittaa jotenkin keväällä? Pakko ottaa selvää.

Tällä viikolla Sutilla alkaa Kohti alokasluokkaa -tokokurssi ja Samun uimakoulu jatkuu aamuisin. Samuhan on ollut kova uimaan aina, mutta uimakoulu on tuonut hänelle vielä uutta intoa ja rohkeutta ja on tehnyt muutenkin hyvää touhuta vieraiden lasten kanssa ja vieraan aikuisen ohjauksessa. Paljon on tapahtunut kehitystä tässäkin ajassa ja hän esittelikin perjantaina oppimiaan juttuja, mm. kellumista ja liukumista pää vedessä. Harmi, kun kelit ovat olleet aika kylmät. Aurinko paistoi vain torstai- ja perjantaiaamuna ja silloinkin torstaina tuuli kylmästi järveltä. Tänään näyttää ihan yhtä huonolta :(

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Näyttely: Laukaa 7.7.2013

Tänään sitten nokka kohti Vihtavuorta. Aamu valkeni paljon lämpimämpänä kuin eilen. Kävin koirien kanssa heittämässä pienen aamulenkin ennen Sutin pesua kuten eilenkin. Jojokin sai olla tällä kertaan koko lenkin vapaana. Pienoinen riski kyllä oli, että tuohon aikaan olisi liikkeellä myös hirviä tai vähintään metsäjäniksiä, mutta haistelua enempään ei tällä kertaa tarvinnut vietin viedä. Eli ei katoamisia ;)

Näyttelypaikalla oli toki jo aika lämmin, mutta onneksi tuuli mukavasti ja aamupäivästä oli vielä varjojakin. Suti oli paljon pirteämpi kuin eilen ja jopa leikki ennen kehään menoa. Nyt minulla oli makupaloina itsekeittämiäni broilerin sydämiä eikä mitään kaupan makupaloja. Johan kelpasi paremmin :)

Tuomarina toimi Jari Laakso. Oli todella puhelias ja mukava tuomari. Antoi erikseen myös suullista palautetta kirjallisen lisäksi. Kehui mm. kovasti Sutin luonnetta ja antoi trimmausneuvoja, mihin kannattaa kiinnittää huomiota. No, ne taisi jo meillä ollakin tiedossa ;) Lyhyen karvan takia jäimme taas kakkosiksi luokassa, emmekä saaneet SA:ta. Mutta nyt ei moitittu keskenkasvuiseksi!

Esitin jälleen liikkeet ripeästi kävellen tai juosten ja seisotin vapaasti. Toimii mielestäni hyvin. Suti liikkuu hyvin juostessani ja pysyy kuitenkin ravilla, ja osaa seistä ilman hännän pitelemistäkin ryhdikkäästi. En sitten tiedä, miltä seisominen näyttää muista, mutta en haluaisi alkaa sitä asettelemaankaan.

Arvostelu: "Koko 35cm. 16kk. Hyvä rungon pituus. Voimakas tilavuus. Hyvä eturinta. Riittävät, mutta tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Riittävän pitkä kaula ja pää. Leveähkö kallo. Hyvät silmät ja suu. Karvapeite ei tänään parhaimmillaan. Tasapainoiset liikkeet. Itsevarma käytös." ERI JUK2. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.

Suullisesta palautteesta en muista varmasti puoliakaan, mutta se jäi mieleen, että Sutin poskilihakset on liian voimakkaat. Se on kyllä totta, koska se syö niin paljon luita. En aio luiden syöttämistä tällä perusteella kuitenkaan lopettaa.

Suti oli jälleen mainio ja käyttäytyi hienosti. Ei taaskaan yhtään haukahdusta koko aikana. Nyt näyttelypaikalla oli paljon mukavampaa, koska oli enemmän tilaa ja pääsi vähän varjoon.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Näyttely: Mikkeli 6.7.2013

Käväistiin tänään Sutin kanssa Mikkelissä kaikkien rotujen näyttelyssä. Tuomarina toimi Juta Haranen, Viro. Oli oikein mukava ja ystävällinen ihminen. Suti meni vielä junnuihin, koska ikää on vasta 1v 4kk. Tuntuu uskomattomalta, että se on vieläkin niin nuori, vaikka on jo monessa suhteessa tosi taitava ja osaava.

Ennen lähtöä pesin Sutin jalat, parran ja mahanalusen, mutta en föönannut sitä, kampasin vain. Turhaa työtä se olisi ollutkin, koska näyttelypaikalle oli parkkipaikalta tosi pitkä matka ja koiran jalat ehti siinä kastua, kun halusin kuitenkin antaa sen kävellä enkä kantaa tai kuljettaa häkissä. Eikä tommosia tikkukarvoja muutenkaan paljon tarvi föönailla.

Näyttelypaikalle saapuessamme Suti kulki reippaasti koko ajan eikä ollut muista koirista millänsäkään. Meidän kanssa samaa matkaa tuli iso ajokoirauros, joka pisti liinat kiinni, kun koirien haukku alkoi kuulua. Suti vain teputti eteenpäin. Se oli myös hyväntahtoinen vieraita koiria ja ihmisiä kohtaan ja jos pääsi haisteluetäisyydelle jonkun kanssa, häntä heilui ystävällisesti. Ilmeisesti minulle tärkeitä seikkoja, koska kiinnitän niihin jatkuvasti huomiota... Eikä se päästänyt yhtä ainutta haukahdusta koko aikana.

Ennen kehää kampasin vielä parran ja jalat ja yritin vähän leikittää sitä, mutta ei se jaksanut siihen kuitenkaan keskittyä. Ja sitten ei kun menoksi. Suti olisi voinut mielestäni esiintyä paremminkin, mutta kyllä sen liikkeet kuitenkin pystyi näkemään. Korvat olivat luimussa, kun se läähätti niin kovasti.

Junnuissa oli toinenkin uros, joka oli puoli vuotta nuorempi, mutta paljon valmiimpi ja urosmaisempi. Sillä oli myös pitempi karva, joka vähän näytti kihartuvankin. Sutin karva taas oli todella lyhyt. Tämä kehittymättömyys ratkaisi kuulemma tuomarin arvostelun ja hän antoi Sutille vain EH:n ja toiselle ERI:n. Suti oli tuomarin mielestä vielä niin keskenkasvuinen. Ja aika junnumainenhan se toki onkin.

Tuomari myös meinasi ensin, ettei pysty arvostelemaan karvaa, koska se on niin lyhyt. Sanoin, että vähän meni nyppiminen myöhäiseksi, mutta että jos kokeilee jalkakarvoja niin voi vähän kuvitella, millainen runkokarva sillä sitten on. Tuomari oikein yllättyi, että miten upeat jalkakarvat sillä on ja sanoi vielä, että yleensähän jalkakarvat ovat pehmeämmät kuin runko. Nyökyttelin päätäni.

Arvostelu: "Iloinen juniori, jolla oikeanmallinen ja ilmeinen pää. Oikea-asentoiset ja muotoiset korvat. Korvien asento voisi olla parempi. Tulossa oikealaatuinen karva. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Kulmaukset ok. Selkä hieman pehmeä liikkeessä. Esitetään hyvin." EH JUK2 Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä.

Vähän ihmettelen, että ensin sanotaan, että korvat ovat oikea-asentoiset ja sitten että korvien asento voisi olla parempi... ;)

Jännä lisäys arvostelulomakkeeseen myös tuo "suhtautuminen tuomariin". Ystävällisin vaihtoehto on "rodunomainen lähestyttäessä". MUOKS! Huomautan, että ihmettelen tätä, koska tällaista kohtaa ei ole ollut silloin kun viimeksi olen ollut Papun kanssa näyttelykehässä.

Jos huomenna Laukaassa vielä mainitaan keskenkasvuisuudesta, suuntaamme näyttelyihin seuraavan kerran vasta ensi kesänä tai sitä seuraavana talvena. Antaa sitten kasvaa rauhassa. Kehittyihän Moona-emäkin hitaasti. Meinasin jo, että olisimme lähteneet syyskuun erikoisnäyttelyyn, kun siellä tuomarina on Marianne Holm, mutta huominen ratkaisee päätökseni. Luin hänen esittelynsä Käppänä-lehdestä ja tykkäsin hänen tyylistään. En usko, että Suti on hänen käppänäihanteensa, mutta ainakin kehään olisi varmasti mukava mennä.

Jotenkin ahdistava kokemus jäi taas tuosta näyttelystä mieleen. Oli kuuma ja ahdasta ja äkkiä vain haluttiin pois paikalta. Ei tää vaan ole meidän/MUN juttu vieläkään. Suti heitteli kotiintultuamme vähän nallejaan ja annoin sille puruluun syötäväksi. Nyt on kaikki hyvin.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Heinäkuun haasteet

Heinäkuun tavoitteena on oppia nouto, luoksetulon pysäytys ja kaukot sekä agilityn pujottelu.

Noutoa harjoittelemme tällä hetkellä niin, että Sutin pitää juosta kapula suussaan. Ei perusasentoja ollenkaan. Tänä iltana Suti myös käveli rinnallani kapula suussa. Josko tällaisen leikin kautta saisin sen innostumaan noudosta uudestaan.

Luoksetulon pysäytystä en ota vielä oikeana liikkeenä, koska emme ole vielä olleet alokasluokan kokeessa. Niinpä sitäkin tehdään leikin kautta puuta kiertämällä. Huudan seiso-käskyn ja heitän heti perään pallon. Toimii Sutilla hienosti!

Kaukoja harjoiteltu hieman sisätiloissa. Lähinnä seiso-istu-jumppaa, mutta nyt pitää ottaa tehoharjoitteluun myös istu-maahan ja lisätä matkaa, että ehditään saamaan se koekuntoon ennen syksyä.

Omaksi iloksi ja Sutin mielenkiinnoksi otimme illalla myös merkkiä. Ai että, se tykkää siitä :) Pysähtyy hienosti seisomaan käskystä ja juoksee merkille aika pitkänkin matkan päästä. Heitin namin palkaksi, vaikka oikeastaan olisin voinut palkata tässäkin pallolla.

Lisäksi otimme tehoharjoittelukohteeksi agilityn pujottelun. Meillä on pihassa puolikkaat kepit, joita harjoittelemme nyt viimeisistä väleistä aloittaen ja namikipolla palkaten. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tulee vaatimaan paljon toistoja.

Sutin oikeat näyttelyt ovat ensi viikonloppuna. Meinaa ruveta jännittämään, miten osataan siellä toimia ;) Sutin pää kyllä tuntuu kestävän isoakin hulinaa, mutta osaanko itse esittää koiran hyvin, osaanko toimia kehässä oikein jne... Kasvattaja Juha trimmasi Sutin nätiksi, joskin karva meni aika lyhyeksi oman nyppimislaiskuuteni takia... Näyttelyaamuna ei tarvi paljoakaan föönailla, koska Sutin jalkakarvat ovat niin karkeat, ettei siitä ole mitään apua. Jos sitä sitten vain pesisi ja kampaisi karvat aamulla ojennukseen ;)

Viime viikonloppuna oli tokon SM-koe Pieksämäellä. Kun kerran näin lähellä oli kunnon kisat, lähdin Samun ja Sutin kanssa katselemaan meininkejä. Päivästä tuli kuuma, joten olimme vain aamupäivän paikan päällä. Suti kuitenkin oli jälleen oma mainio itsensä: se ei rähissyt kenellekään, ei haukkunut ketään; se seurasi valppaana tapahtumia, mutta istui myös rauhassa vieressäni ja mikä mielestäni hienointa: kun halusin tehdä sen kanssa töitä (vähän seuraamista), se oli heti valmis eikä lämmin keli haitannut yhtään. Välillä ihmettelen, ettei se voi oikeasti olla reilu vuotias uros, joka on elänyt viimeisen vuoden metsän keskellä!