tiistai 30. kesäkuuta 2009

Sinkkuviikolla reenataan!

Petrillä alkoi kesäloma ja hän lähti Samun kanssa Ähtäriin maanantaina. Minulla on vielä töitä ainakin tämä viikko, joten jäin käristymään haalareihin. Mutta on se silti vaan kivaa, kun saa tehdä töitä. Onhan tuossa kevättalvella jo ihan tarpeeksi lomailtukin. Myös koirat jäivät kotiin ja tarkoitukseni on ollut reenata kerrankin niin paljon kuin jaksan tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, etten ole kotona.

Pesuhuoneremontti jatkuu. Tänään vedettiin viimeisen kerran vedeneristykset. Toivon mukaan pääsemme laatoittamaan torstaina. Hain Bauhausista hirveän läjän kaakeleita ynnä muita tykötarpeita. Värit ovat musta ja valkoinen, jotta saadaan yhteensopivuutta vessan kanssa.

Koirat ovat barffanneet viikon. Arvelin etukäteen, että mahat menevät varmaan aika sekaisin ennen kuin tottuvat, mutta mitä vielä! Molempien mahat ovat kestäneet hyvin ja kummaltakin tulee pienet, kuivat nokareet kakkaa kerran tai kaksi päivässä. Ruokakin maistuu hyvin (paitsi Papulle tänään... Ehkä sai niin paljon makupaloja reeneissä ja kuumuus vaikuttaa ruokahaluun?). Ovat myös syöneet vain kerran päivässä koko tämän ajan, koska mielestäni se on helpointa ajatellen kisa- ja reenipäiviäkin, eikä sekään ole tuottanut ongelmia.

Samua on jo nyt hirveä ikävä! Onneksi juttelee edes vähän puhelimessa kanssani :)

Eilen kävin tekemässä koirille jäljet Nokian jäähallin vieressä olevalle nurmikolle. Paikka oli liian levoton siihen aikaan päivästä ja oli ihan hillittömän kuuma, mutta jaksoi Papu silti keskittyä edes vähän. Teen harjoittelukerrasta oman jutun myöhemmin.

Kun jäljet oli ajettu, lähdimme koirien kanssa Mutalaan. Porukka sopi Ylökkin foorumilla yhteistokoreeneistä ja kerrankin mekin päästiin paikalle. Papua ei olisi oikein huvittanut. Se oli kovallakin syötyään edellisenä iltana rustoluun. Kun otimme ALOn ryhmäpaikallamakuun, Papu ei meinannut pysyä vierelläni ollenkaan, saatika tehdä liikettä kuten pitää. Pia toimi liikkeenohjaajana ja juuri kun meinasin luovuttaa, hän kehotti vain käskemään se maahan ja pitämään siinä, vaikken ottaisi yhtään askelta koirasta poispäin. Kun se pysyi, siirryin parin askeleen päähän ja kävin välillä palkkaamassa. Ja hienostihan se sitten pysyi kun vaan vaadin! Tajusin, että minun pitää vain vaatia Papulta enemmän, tehdä reenejä vaikeissa oloissa jne. Kiitos Pia taas tästä pienestä mutta meille merkittävästä avusta!

Seurautin jälleen ja palkkasin heti, kun paikka oli oikea. Mielestäni meidän seuraaminen on tosi hienoa (verrattuna parin viikon takaiseen perässä laahustamiseen), vaikken ole vasta kuin pari kertaa vahvistanut sitä. Kontaktikin on parantanut paljon!

Tänään kävin Mouhijärvellä. Harjoittelin ensin Papun kanssa ruutua. Olemme edelleen siinä vaiheessa, että minun pitää käydä taputtamassa maata ruudun keskellä, jotta saan Papun juoksemaan iloisesti ja ripeästi ruutuun. Palkkaan siitä, että se menee sinne nopeasti. Maahanmeno ruudun sisällä näyttää onnistuvan ilman erityistä harjoitteluakin :)

Sitten otin liikkeelle lähtöä. Nyt kun sain Papuun intoa seurata, se on alkanut taas edistää lähdössä. Harjoittelin näin: Sanoin käskyn "seuraa", odotin pienen hetken ja lähdin vasta sitten liikkeelle, astuin yhden askeleen ja pysähdyin. Vaadin, että Papun täytyy istua ihan oikealla kohdalla saadakseen pysähdyksestä palkan. Koska sillä oli niin kova kiire eteenpäin, se istui usein askeleen verran edelläni. Muutamalla toistolla Papun päässä loksahti palaset kohdalleen ja tämäkin alkoi onnistua!

Harjoittelimme myös kapulan noutoa, mutta Papu leikittelee sillä niin, etten uskalla ottaa sitä enää, etten opeta sille jotain peruuttamattoman huonoja tapoja. Se on kuitenkin hyvää, että Papu noutaa innokkaasti. Mutta se pudottelee kapulaa matkalla. Pitäisi varmaan hankkia pienempi ja kevyempi kapula, jos tuo on vaikka liian painava sen mielestä?

Kun tokot oli reenattu, otin seinässä odottaneen Jojon vuoroon. Halusin harjoitella "layereita", eli sitä, että radalla jää yksi este ohjaajan ja toista estettä suorittavan koiran väliin sivuttaissuunnassa. Lähdössä oli rengas ja hyppy suoran putken vieressä. Juoksin putken toista puolta, kun Jojo SUORITTI renkaan ja hypyn toisella puolella putkea ja jatkoi ohjaukseni mukaisesti kolmannelle hypylle putken jälkeen.

Toisessa harjoituksessa olivat rinnakkain kepit ja puomi niin, että keppien toinen pää on pitemmällä kuin puomi alastulokontakti. Puomilta mennään suoraan pussiin. Ohjasin Jojon puomille ja jouduin tekemään aika tiukan suunnanmuutoksen päästäkseni keppien toiselle puolelle. Jojo kuitenkin jatkoi puomin suorittamista. Ainoa ongelma oli, että se loikkasi alastulokontaktin, kun en ollut jarruttamassa sitä. Otin pari toistoa niin, että palkkasin hitaammasta alastulosta ja teimme harjoituksen uudestaan. Nyt huusin keppien takaa "oota" ja hidastin itsekin vauhtiani. Toimi!

Halusin kokeilla Jojon kanssa myös vähän extremeäkin juttua, jonka en ikinä olisi uskonut onnistuvan! Kepit olivat hypyn ja renkaan vieressä ja halusin mennä niin, että nyt tuo hyppy jää meidän väliin, kun Jojo suorittaa pujottelua. En saanut sitä menemään kepeille kauko-ohjauksena, joten jouduin lähettämään sen niille lähempää. Kaikkosin siis hypyn toiselle puolelle samalla kun Jojo SUORITTI pujottelua täydellisesti loppuun asti! Ihan uskomatonta! Ei voi muuta sanoa kuin, että on mulla mahtavia, taitavia ja fiksuja koiria :)

Papu oli intoa piukassa, kun oli joutunut odottamaan seinässä ja katsomaan menoani Jojon kanssa. Se teki vauhdilla kaiken mitä pyysin ja olin tosi tyytyväinen senkin suorituksiin. Se myös onnistui noissa layeri-harjoituksissa muuten paitsi siinä pujottelulta hypyn toiselle puolelle -harjoituksessa. Oltiin kaikki jo tosi väsyneitä siinä vaiheessa.

Jojo kehitti itselleen jonkinlaisen keinu-puomi-kammon näiden reenien aikana. Mentyämme kerran keinun, se ei uskaltanut tulla enää puomille. Houkuttelin sen menemään kahteen kertaan puomin ja pidin pienen tauon. Menin Papun kanssa sillä aikaa keinun moneen kertaan niin, että palkkasin sitäkin siitä (Papu meni jo todella vauhdikkaasti keinulle kun tiesi, että siltä saa ruokaa), vaikkei sillä olekaan esteen kanssa koskaan ollut mitään ongelmia. Tämän nähtyään Jojokin ilmeisesti rohkaistui ja kun oli sen vuoro suorittaa keinu, se meni sille rohkeasti. Palkkasin tietysti ja otimme muutaman kerran uudestaan. Tämän jälkeen menimme puomille, jonka Jojo juoksi taas pari kertaa ihan normaalilla reippaalla vauhdilla.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Juhannusaaton reenit

Polkaisin tänä aamuna Mersun liikkeelle ja lähdin koirien kanssa reenaamaan Mouhijärvelle. Ehdin sinne pitkästä aikaa, olen tainnut viimeksi käydä toukokuun alussa... Ja mikä on parempi aika perheelliselle reenata kuin juhlapyhinä, jolloin "nuoremmat" ovat juhlimassa ;)

Alkulämmittelyssä testasin Vapaa Valinnasta ostamani juoksuvyön. Toimii hienosti, vaikka olikin noin sata euroa halvempi kuin viralliset vyöt! Siinä on hyvät heijastimet ja joustava remmi jo valmiina. Olen ostanut jo aikaisemmin joustavan remmin, joten nyt on helppo juosta molempien kanssa.

Otin Papun kanssa ensiksi tokoa. Kokeiltiin pitkästä aikaa noutoa. Papu odottaa kyllä hienosti käskyä ja lähtee iloisesti noutamaan, mutta se vähän leikittelee kapulalla. En myöskään osaa vielä opettaa sille rinnalle tuloa kapulan kanssa. Käskin sen kerran istua vieressäni ja kun se otti kapulan suuhunsa kädestäni, annoin palkan.

Luin uusimmasta Canis-lehdestä vinkkejä haluttomaan suorittamiseen ja testasin Papun kanssa lukemaani. Aloin vaatia Papulta parempaa kontaktia, joten palkkasin välittömästi, kun se katsoi minua. Aluksi piti odottaa hiljaa pieni hetki ennen kuin se tajusi, mitä siltä odotin. Palkkasin vapauttamalla namikipolle, jonka lanseeraus jatkuu edelleen. Heti ekan kerran jälkeen Papu katsoi minua tiiviimmin, joten toistin tämän harjoituksen vain kerran tai pari (tosin palasin siihen myöhemmin, jotta koira ei tiedä, milloin palkan saa). Sitten otin pari askelta. Kun se seuratessaan katsoi minua, vapautin välittömästi namikipolle. Sitten otin pari maahan menoa ja vapautusta siitä namikipolle. Sitten jatkoin taas kytkettynä seuraamisen harjoittelua niin, että vapautin epämääräisin väliajoin Papun namikipolle. Johan alkoi tulla seuraamiseen ja muuhunkin touhuun iloisuutta :) Pakko oli kerran kokeilla myös liikkeestä maahanmenoa ja totta kai se reeneissä onnistuu!

Pidimme pienen tauon ja otimme ruutua. Jouduin käymään taputtamassa ruudun keskellä ennen ruutuun lähetystä, jotta sain Papun menemään sinne iloisesti ja reippaasti. Vapautin sen muutaman toiston jälkeen vaihtelevasti joko siitä, että menee ruutuun tai siitä, että menee maahan (se meinaan tuntuu onnistuvan näin kaukokäskynäkin jo hyvin). Lähetysmatka ei tosin ollut vasta kuin alle 10 metriä (voittajaluokan liikkeessä matka taitaa olla 25m).

Tein pienen radan pätkän ja vaihdoin koiria. Jojo oli taas intoa piukassa. Kädessäni oleva vinkulelukin taisi innostaa entisestään :) Se jäi lähtöön hienosti, suoritti kepit hienosti ja meni muutenkin kaikin puolin mallikkaasti! Takaakierrotkin onnistuivat ja monen metrin vienti kepeille, jonne menossa en mitenkään jarruttanut vauhtia vaan Jojo meni sinne itsenäisesti!

Tein Papun kanssa samat harjoitukset. Jätin sen odottamaan lähtöön ja se jäi hienosti ja lähti liikkeellekin vauhdikkaasti. Palkkana käytin jälleen namikipolle vapauttamista.

Nyt lähdemme Ähtäriin juhannuksen viettoon.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Tokoa

Jäljen vanhetessa otin Papun kanssa tokoa. Harjoittelimme ALOn liikkeitä. Lähinnä sitä, että palkkasin kehuilla ja namikipolla vaihtelevasti, kesken liikkeen tai useamman liikkeen jälkeen. Papu oli osittain muissa maailmoissa: sen nenä kävi koko ajan eikä se meinannut jaksaa keskittyä. Palkkasin kuitenkin samantien keskittymisestä ja vaadin tekemään kunnolla. Rinnalle palatessani keskityin siihen, etten katsonut koiraa ennen istu-käskyn antamista. Katsoin vain eteenpäin seisoessani jo rinnalla. Näin en painostanut sitä istumaan ennen käskyä.

Liikkeestä maahan meno onnistui heti hienosti.

Luoksetulo onnistui samalla tavalla kuin kokeessakin: perusasento oli vino. Korjasin asennon ennen kehuja. Otimme sen pari kertaa.

Liikkeestä seisomisen ongelmahan meillä on ollut ennakointi. Nyt seurautin pitemmästi, jos alkoi jätättää ja vaihtelin matkaa, milloin annoin käskyn. Pysähtyi hyvin. Vapautin namikipolle ennen rinnalle palaamista.

Estehyppy ei meinannut jostain syystä onnistua nyt ollenkaan. Ehkä lähellä oleva namikippo häiritsi keskittymistä?? Sain lopulta pari hyvää liikettä, joten lopetimme siihen.

Paikallamakuussa Papu lähti samantien perääni. Menimme takaisin ja käskin maahan. Ei mennyt. Vasta toinen käsky tehosi :( Huomasin myös, etten voi harjoitella Papun kanssa maahan-istu-maahan-istu -harjoitusta, koska se oppii pomppimaan edestakaisin. Nyt on harjoiteltava maahanmenoa niin, ettei siihen liity muita käskyjä, eli yhtäkkiä käsky ja sitten jatketaan jotain muuta muina miehinä (toivottavasti osasin selittää mitä tarkoitin...). Kun se sitten toisella yrittämällä meni maahan ja pysyi siinä, pysyi se siinä sitten hamaan tappiin asti. Liikuin ja menin piiloon, kävin luona ja menin pois uudelleen ja koira pysyi :) Kun vain saisin sen toimimaan oikein heti ekalla kerralla!!

Huomenna voisi harjoitella taas ruutua ja vaikka noutoa.

Jälkiharjoittelua pitkästä aikaa

Harjoituspäiväkirja:
8.6.09 klo 19
Säätila: pouta, aurinkoinen, pientä tuulta
Kuka: Tallasin jäljen itse
Missä: Kotirivarin etupihan nurmikko
Ikä: noin vartti
Pituus: 50-100 askelta
Jäljen nosto, janan pituus:
Muoto: loivia käännöksiä
Tuulen suunta: ei tietoa
Palkka: juuston paloja, maalissa useampia
Kokemukset: Papu lähti jäljelle taas vauhdikkaasti, mutta rauhoittui jo ensimmäisessä "mutkassa" ja seurasi jälkeä tasaisesti ja varmasti, ei haahuillut. Ei syönyt kaikkia makupaloja.
Muuta: Innostui, kun otin jäljellä käyttämäni valjaat ja hihnan esille. Pidimme viikon tauon, koska Papu sairasteli viime viikolla.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Pyykkipoika pippelissä

Petri leikki Samun kanssa yhtenä iltana sellaista leikkiä, että laittoi pyykkipoikia naamaansa kiinni. Samu tuli tänään löytämänsä pyykkipojan kanssa luokseni ja halusi laittaa sen kasvoihini. En antanut ja käänsin hetkeksi selkäni. Kun katsoin seuraavan kerran, Jojo tuli minua kohti maata pitkin ja arvasin heti, että sitä sattuu. Etsin mistä pyykkipoika mahtaa löytyä ja löysin sen - Jojon pippelistä. Pakko oli torua Samua, mutta kyllähän tuo tilanne nyt jo naurattaa :) Siinä sen näkee, miten mahtava lapsiperhekoira Jojo on! Antaa tehdä mitä vaan ja on noin kärsivällinenkin!

torstai 4. kesäkuuta 2009

Papu on parantunut :)

Papu on tänään syönyt hyvällä ruokahalulla ne useat pienet annokset, jotka olen sille antanut. Illalla kävimme kevyellä kävelyllä kahdestaan ja kakkakin tuli. Oli vielä löysää, mutta kakkaa kuitenkin. Olen niin helpottunut!

Arja oli kuullut työkavereiltaan, että lähiseudulla asuvan samojedikasvattajan koirat olisivat sairastuneet myös yllättäen veriripuliin. Syyksi oli selvinnyt syödyt jäniksenpapanat. Heidän eläinlääkärinsä oli sanonut, että on ollut tänä keväänä yleinen veriripulin aiheuttaja. Niitä Papukin metsässä on saattanut maanantai-iltana syödä...

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Iltatunnelmia

Sain annettua kaikki lääkkeet Papulle hienosti. Se ei ole vieläkään syönyt mitään, mutta kaikki nesteet ovat pysyneet sisällä hyvin. Emme lähteneet enää tiputukseen, kun se kerran on jo parempi ja nesteet ovat pysyneet sisällä.

Papun lääkitys:
Litalgin-kipulääke
Cerenia-oksennuksenestolääke
Tylosin-antibioottilääkitys
Promax-valmiste suolistoa rauhoittamaan

Kävin Jojon kanssa kaksin metsälenkillä, kuten eilenkin. Se sai hepulikohtauksen kesken lenkin ja hillui sydämensä kyllyydestä, kun Papua ei ollut käymässä kimppuun :) Otin sen kanssa piruuttani vähän toko-seuraamista ja liikkeestä seisomista. Kyllä sen kanssa tuollaiset pienet pätkät onnistuvat mahtavasti! Liikkeestä seisominenkin onnistui, vaikken ole sitä oikeasti koskaan sille opettanut :) Lisäksi Jojon temperamentti on ihanan äkkinäinen, eli se tekee liikkeet samantien kun annan käskyn.

Valoa näkyvissä?

Papu ei ole ripuloinut klo 11:n jälkeen, eli lääkkeet ovat tainneet alkaa vaikuttaa! Joi juuri itse vettäkin (ja paljon joikin!) ja kaikki on pysynyt sisällä!

Ehkä tämä tästä alkaakin helpottaa...

Jojokin kävi takapihalla kakalla. Siitä säikähtäneenä annoin sille jo varmuuden vuoksi piimää ja raejuustoa (jos niistä nyt on mitään apua, jos tauti on iskeäkseen).

Huonona edelleen

Papu ripuloi edelleen tummaa verta (en ole ihan varma, onko verta vai voisiko olla kakkaa, koska väri on sama)! Tuhatjalasta käskettiin antaa tabletit kokonaisina. Annoin vielä suolistoa rauhoittavaa tahnaa. Tyhmä minä, kun oon ollut niin sekaisin, etten ole huomannut sitä lääkettä ollenkaan! Sitähän olisi pitänyt antaa kiireenvilkkaa aamulla niin Papun olo olisi mahdollisesti helpottunut jo! Nyt on edelleen todella surkea :(

Sovin, että vien Papun vielä tänään uudestaan tippaan.

Pelottaa, miten tässä oikein käy ;(

Raskas yö takana eikä varmuutta paremmasta

No niin, kävin Papun kanssa Tampereella päivystyksessä yhden aikaan viime yönä. Se alkoi nukkumaanmenomme jälkeen ripuloida verta tiuhempaan ja oksennella uudestaan. Sain sille annettua 30 ml Nutrisalia illan mittaan, mutta nyt nekin sitten tulivat ulos. Eläinlääkäri laittoi tipan, antoi oksennuksenestolääkettä ja särkylääkettä. Mukaan tuli "säkillinen" lääkkeitä, joita pitää nyt sitten saada syötettyä jotenkin koiralle (tabletteja, eikä Papu suostu laittamaan suuhunsa mitään, joten olen joutunut liottamaan särkylääkkeen veteen ja pakkojuottamaan sen ruutalla). Antibioottikuuria en ole vielä saanut aloitettua, kun halusin pitää pienen tauon särkylääkkeen antamisen jälkeen, että pysyy varmasti sisällä.

Kolmen aikaan kotiuduttuamme Papu halusi vielä takapihalle ja yritti oksentaa ja ripuloi. Sama toistui vielä tänä aamunakin, mutta nyt ei enää tullut mitään. Loppuyön se nukkui vieressäni sohvalla, joskin huokaili ja ynähteli - kipeä tietysti :( Mitään se ei siis suuhunsa ota ja on muutenkin edelleen tosi huonona ja heikkona. Tänään ei saa antaa mitään syötävää, pelkästään vettä. Huomenna aletaan antaa pieniä määriä ruokaa kerrallaan, useita kertoja päivässä.

Papu ei ole koskaan ollut näin sairas (eikä kyllä Jojokaan) ja omakin olo on hirveä. Surettaa toisen kipeily niin, että tekisi mieli vain itkeä. Ja onhan tässä itsekin tosi väsynyt, kun ei montaakaan tuntia saanut nukkua, kun Samu heräsi Petrin lähtiessä töihin, eli puoli seitsemältä.

Eli tänään täytyy sitten perua Tuurin näyttely ja Tamskin toko-koe... Ei ole kyllä mitään väliä tuommoisilla, kun vaan Papu paranisi...

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Sairastelua

Papu oli illalla jo outo tultuamme metsälenkiltä kotiin. Ajattelin, että se johtui siitä, kun tapasimme Oilin ja Moonan metsässä ja Oililla on juoksu ja se jo ihan sujuvasti tarjosikin takapuoltaan Papulle. Se ei mielellään syönyt iltaruokaa, mutta söi kuitenkin. Yöllä alkoi ulkona ravaaminen ja levottomuus. Oli ehtinyt oksentaakin olohuoneeseen jossain vaiheessa. Aamulenkillä oli ripuloinut. Aamupäivällä oksenti tiuhaan ja nyt päivällä ripuloinut. Puolelta päivin joi vettä, mutta oksenti samantien kaikki pois. Maha on piukea ja koskettaessa selvästi arka, koska Papu ynähtelee. Koiran kotilääkäri -kirjassa käsketään tarkkailemaan vielä tilannetta. Huomenna saa antaa vähän riisinkeitinvettä ja sen jälkeen pieniä määriä riisiä kerrallaan useita kertoja päivässä. Tuntuu hirveältä kun toinen on kipeä :(

Olen itsekin saikulla. Flunssaa, joka menee suoraan keuhkoputkeen. Keuhkoputkentulehdusta ei vielä ollut, mutta ääni katoilee ja koko ajan saa kröhiä, kun kurkussa on limaa. Tuli kyllä sopivasti. Saa Samukin vielä vähän levätä, kun silläkin oli loppuviikosta kuumetta ja yskä jatkuu edelleen.

Tämän viikon olisin vielä työvoimakoulutuksessa, mutta ensi viikolla alkaa sitten työt ja jatkuvat kesälomiin asti. Heinäkuussa saa lomailla melkein neljä viikkoa palkallisesti ja lomien jälkeen katsotaan uudestaan työtilannetta. Alustavasti on luvattu, että minulla ja Maaritilla olisi joka toinen viikko töitä vuorotellen.

Jälkiharjoittelua

Kävimme eilen tekemässä Annen kanssa Renkaita vastapäätä olevalle nurmikolle jäljet.

Harjoituspäiväkirja:
1.6.09 klo 17.10
Säätila: pouta, aurinkoinen, voimistuvaa tuulta
Kuka: Tallasin jäljen itse
Missä: Nokian Renkaita vastapäätä oleva nurmikko kaupungintalon vieressä
Ikä: muutama minuutti
Pituus: yli 50 askelta
Jäljen nosto, janan pituus:
Muoto: suora
Tuulen suunta: pyörivä
Palkka: juuston paloja, maalissa useampia
Kokemukset: Mennessämme jäljestyspaikalle sanoin Papulle "etsi jälki" liian aikaisin. Se vilkaisi minua ja lähti samantien nurmikolle (jälki ei ollut ihan vielä kohdalla) eikä aloittanut jäljestämistä jäljen alusta. Makupaloja jäi jäljelle, mutta muuten Papu meni tarkasti. Loppu jäi taas "merkkaamatta" ja siinä tuli pieni harhautuminen jäljeltä. Palasi kuitenkin takaisin "maaliin".