Operaatiopäivän tunnelmia

Olen nukkunut aika huonosti tämän viikon, kun olen alkanut pelätä leikkausta niin paljon. Pelkään, ettei Papu kestäkään nukutusta tai että olen turhaan aiheuttanut sille kipua ja nukutuksen riskit.

Aamulenkillä ei tule Papulta kakkaa vaikka kuinka yritän kannustaa. Mutta siinä on koira, joka varmasti kakkaa, jos siihen on tarvetta ;) Koirat pääsevät mukaan, kun lähdemme viemään Petriä töihin ja saavat odottaa lämpimässä parkkihallissa sen aikaa, kun käyn Samun kanssa kaupoilla. Löydän parit joululahjat ja Samulle BR-lelujen avajaisista niin hyvällä alennuksella Toy Story -duplolegoja, että on ihan pakko ostaa...

Klo 10.05. Olemme jo Kuokkalassa ilmoittautumassa. Papun paino on tippunut entisestään, vaikka olen lisännyt sen ruuanmäärääkin. Se painaa enää 7,95kg!! Nyt täytyy jo toivoa, että painoa tulisi pikkuisen lisää. Mielestäni ihannepaino Papulle on 8,5kg. Käytämme Papua vähän pissalenkillä ja toivon, että kakka tulisi nyt. Mutta ei tule. Samu ottaa legot mukaan ja tietysti pudottaa pari matkalle. Palaamme takaisin samoja jälkiä ja Papu löytää toisen hangesta, kun kehotan etsimään, ja me näemme kävelytiellä jo toisen pudonneen.

Klo 10.30. Eläinlääkäri kuuntelee Papun sydämen ja käymme läpi operaatiota. Sydän vaikuttaa olevan kunnossa. Papu saa rauhoitusaineen, mutta se ei meinaa luovuttaa. Se seistä tönöttää ensin sylissäni ja sitten lattialla. Saan sen menemään pitkäkseen, mutta se ei meinaa nukahtaa vieläkään. Eläinlääkäri sanoo, ettei kaikki vielä tuossa vaiheessa nukahdakaan. Jojo kyllä nukahti oikein kunnolla sylissäni oman leikkauksensa alussa.

Klo 10.40. Eläinlääkäri ottaa Papun ja vie sen toiseen huoneeseen. Samu sanoo hätääntyneenä: "Mulle tulee Papua ikävä!" Mieleni tekee sanoa: "Niin minullekin!" mutta olen vain rauhallinen, vaikka tekisi mieli pillahtaa itkuun.

Klo 11.-13.00. Kotona tuntuu tyhjältä ja koko ajan etsin Papua. Jojo on myös vähän yksinäisenoloinen. Käytämme sitä lenkillä eikä se oikein haluaisi kävellä. Sitten vain odotellaan. Ja odottavan aikahan on tunnetusti pitkä...

Klo 13.20. Puhelin soi ja hoitaja kertoo, että kaikki on mennyt hyvin ja Papun voi noutaa. Selästä ei löytynyt mitään ja patti oli ollut rasvapatti. Kaikki oli muutenkin mennyt hyvin. Helpottunut olo.

Kotona: Papu on tokkurainen, mutta hengissä. Se tärisee, joten pidän peittoa päällä. Jojo oli ihan ihmeissään, mikä Papua vaivaa ja kävi vain varovasti haistamassa. Antaa sen olla omissa oloissaan.

Klo 15.00. Papu tulee luokseni ja haluaa syliin. Se heiluttaa häntäänsä ja haluaa ulos. Ei kuitenkaan pissaa tai kakkaa. Haluaisi lähteä mukaani, kun lähden lenkittämään Jojoa. Elämä voittaa mielestäni yllättävänkin nopeasti :)

Papu halusi lähteä iltalenkille. Käytiin koko perhe heittämässä pieni lenkki. Tällä kertaa Papukin sai pissattua. Pitää kyllä ihmetellä Papun sisua ja vahvuutta. Miten moni koira on noin pirteä näin pian nukutuksen jälkeen? Ilmeisesti kipuja on, mutta ei kuitenkaan lamauttavasti. Toivotaan, ettei tule takapakkia ja että leikkauksesta tulisi vain myönteisiä muutoksia.

Ps. Otin kaulurin pois autossa. Papu ei ole toistaiseksi meinannutkaan nuolla haavaa.