Sairastelua ja kuumeilua

Olen sairaslomalla. Polvi alkoi vihoitella muutama päivä sitten ja kipeytyi toissa iltana kunnolla. Eilen yritin vielä sinnitellä töissä, mutta ei siitä tullut mitään. En pystynyt suoristamaan polvea enkä siten pystynyt liikkumaan normaalilla vauhdilla saatika tekemään yhtään vähänkään nopeampaa liikettä tai käännöstä. Mitään selkeää syytä en kipeytymiselle tiedä. Eilen polvea poltteli ja kuumotti niin, että laitoin siihen illalla monta kertaa kylmägeeliä. Kipu on polven sisällä ja iskee kuin puukon isku. Loppupäivästä alkoi olla molemmat jalat reisistä ja pohkeista ihan jumissa ja selkäkin alkoi kipeytyä. Niinpä soitin lääkäriajan tälle aamulle.

Lääkäri taivutteli polvea eikä muualle sattunut ollenkaan, ennen kuin otti polvilumpiosta kiinni. Kohta kertoisi ristisiteistä mutta toisaalta se kuulemma vaatisi erityisen onnettomuuden. Niinpä epäili myös polvilumpion lievää sijoiltaan menoa. Siltä se kyllä kieltämättä tuntuukin, varsinkin kun nousen portaita.

Hoidoksi lepoa (sairaslomaa ensi tiistaihin asti alustavasti), idealside ja tulehduskipulääkettä. En tiedä, kuvittelenko, mutta ihan niinkuin kipu olisikin jo helpottanut vähän. Edelleenkään en uskalla astua kunnolla ja saman jalan pohje on tosi kipeä, joten kaipa se vie tällä hetkellä enimmän huomion.

Kyllä ärsyttää. Ensinnäkin se, etten pääse liikkumaan kuten ennen vaan joudun töpöttelemään hitaasti ja jos vähänkin innostun, kipu palauttaa takaisin todellisuuteen. Toisekseen töissäkin olisi ollut ihan kiva olla ja töitä olisi ollut paljon, eikä ole kiva siirtää niitä muiden harteille. Ärsyttää myös se, että äitillä on ollut tällä viikolla kesälomaa ja hän kävi hakemassa Samun eilen Ähtäriin. Petrillä on tänään työmaan kevätpäivä, joka kestää puolesta päivästä tappiin asti. Eli olisin voinut reenata ja harrastaa koirien kanssa vaikka mitä ihan rauhassa tuntematta huonoa omaatuntoa mistään!! Oikein mun tuuria taas :( Metsässä olen käynyt tänään kahteen kertaan, koska se - uskomatonta kyllä - on helpompaa kuin remmilenkkeily. Tottakai olisi ihana kulkea tasaisia teitä, mutta kun nuo meidän koirat eivät osaa yhtään kulkea remmissä, meno olisi liian töksähtelevää ja tempovaa. Metsässä voin kulkea ihan rauhassa omaa tahtiani ja koirat voivat kirmata miten tykkäävät.

Pitihän siellä metsässäkin vähän jotain reenata. Ensinnäkin olen pistänyt koirat tasapainottelemaan puunrunkojen päällä ja kiipeilemään kivien tai kantojen päälle. Vahvistaa sisäisiä lihaksia. Jojo tuskin tarvitsee tällaista harjoittelua, mutta Papulle tekee hyvää - ja kyllä Jojokin tykkää kun saa vähän temppuilla makupalan kiilto silmissä. Papu kiipeilee kaikkien kivien päälle ilman käskyäkin. Palkkaan välillä vaikken olisi käskyä antanutkaan, toivonmukaan se vahvistaa Papun omatoimisuutta. Olen myös käskenyt koiria kiertämään puita. Papu tekee sen tunnontarkasti vasemmalta oikealle, Jojo vähän miten sattuu ;) Sopii luonteisiinsa.

Harjoittelin myös tunnistusnoutoa kävyillä. Pitelin hetken käpyä kädessäni. Luulin, etten ehtinyt saamaan siihen tarpeeksi hajuani, sillä käteni eivät olleet mitenkään hikiset tai märät. Heitin koskemani kävyn muiden joukkoon ja käskin Papun etsimään. Ensimmäisen se toikin minulle hienosti. Toisen se pureskeli pieniksi paloiksi. Kolmannen se löysi vasta kun tarkensin sille paikkaa (se jäljesti vain jälkiäni, kun olin kiertänyt paikan taakse). Tuuli oli tuolla paikalla kyllä kova ja se pyöri voimakkaasti. Olen silti yllättynyt siitä, että se löysi niin nopeasti oikean kävyn. Kyllä koiran nenä on ihmeellinen!

On tässä vähän pentukuumekin iskenyt, kun odottamani uutinen vahvistui. Mielestäni maailman ihanin käppänätyttö Moona on astutettu mielenkiintoisella uroksella ja vaikuttaisi siltä, että pennuista voisi tulla juuri sellaisia kuin minä haluan ja toivon hyvältä harrastuskoiralta niin luonteeltaan kuin karvaltaankin. Tokikaan pentujen tulo ei ole vielä mitenkään kirkossa kuulutettua, koska ultrattukaan ei ole vielä. Toisekseen haluaisin, että meillä olisi pennun tullessa omakotitalo ja iso piha, koska elämä sellaisessa olisi niin paljon helpompaa kuin tässä hermoja raastavassa kopissa. Petrikin on suostunut, mutta sillä ehdolla, että aika on oikea.

Nypin Jojon tänään. Siinä meni viisi minuuttia yli tunti! Eipä ole aikoihin mennyt niin kauaa! Jojo makasi hienosti paikallaan koko ajan, kun nypin kyljet ensin ja sitten selän. Karvaa vain oli niin käsittämättömän paljon. Edellisestä kerrasta näyttää olevankin aika kauan, ehkä viime vuoden puolella, koska en löytänyt merkintää tämän vuoden kalenterista. Yleensä nypin Jojon, kun se alkaa näyttää mielestäni liikaa turjakkeelta. Se olisi ehkä vielä mennyt, mutta kun tuli sateet, karva nousi pystyyn. Karstasin sen viime viikolla ja koko koira näytti ihan valtavan isolta. Voisiko olla mahdollista, että barffaus ja siten saamansa öljyt ja kivennäiset ovat parantaneet karvaa niin paljon, että sitä on nykyään enemmän? Ennenhän Jojon nyppimisessä on mennyt vain puolituntia, koska karva on ollut kohtalaisen harvaa.

Barffauksesta puheenollen, pitääpä lisätä myös tämän hetken tilannekatsaus. Luin juuri Malin Ekblomin kirjan Koiran luonnollinen ruokinta ja siinä suositeltiin varovaista ruokavalionmuutosta barffaukseen siirryttäessä. Eli kannattaisi totuttaa koira ensin johonkin lajiin ja vasta sitten antaa jotain toista uutta lihaa tai luuta. Mehän rytkäistiin samantien barffille ja kerran päivässä ruokintaan. Onneksi kaikki on mennyt ihan hyvin. Toki jonkinasteisia suolistotulehduksia on ollut tulollaan, koska koirat ovat kakanneet silloin tällöin limaista kakkaa. Tällä hetkellä mikään ei kuitenkaan aiheuta vastaavaa. Olen ollut kaikinpuolin tyytyväinen tähän ruokintatapaan ja koirillekin ruoka maistuu erinomaisesti. Meillä ei todellakaan nirsoilla minkään ruuan kanssa! Paitsi Jojo osaa kyllä taitavasti pyöritellä puolukat kupin pohjalle ja syödä kaiken muun ruuan niiden ympäriltä, vaikka miten yrittäisin survoa ja sekoittaa ne muun ruuan sekaan...! Papu syö puolukatkin (mutta sehän syö puolukoita syksyllä metsässäkin) :) Tällä hetkellä annan molemmille Nutrolinin Ravintoöljyä, mutta jahka tuo pullo tyhjenee, Jojo alkaa saada Seniori-öljyä ja Papu Ravintoöljyn lisäksi lohiöljyä. Nyt molemmat syövät myös lohta kerran viikossa, jatkossa en ajatellut sitä antaa. Sen tarvetta pitää sitten tarkkailla, eli miltä turkki ja iho näyttävät.