sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Papu 11 vuotta

Papu täytti elokuun alussa 11 vuotta. Papuhan on aina ollut vähän vaatimaton koira, eikä koskaan valita mistään. Se ei ehkä ole ollut se penaalin terävin kynä, mutta on silti aina ollut innokas tekemään kanssani töitä, vaikka ei aina niin justiinsa menisikään. Tämä näkyy hyvin kuvista, jotka otimme Papun 11-vuotispäivänä: Intoa on enemmän kuin tarkkuutta, mutta mitä sitten! Pääasia, että on hauskaa!






Käytin Papun eläinlääkärin tarkistuksessa syksyllä. Sydän sekä veri- ja muutkin arvot olivat kunnossa! Ainoa, mikä tuli yllätyksenä on, että sillä on harmaakaihi molemmissa silmissä. Vielä toki näkee, mutta sokeutuminen tulee jossain vaiheessa. Lisäksi olemme itse huomanneet, että sillä on kuulo huonontunut, joten kaipa siltä sitten kuulokin menee jossain vaiheessa... Mielenkiintoinen yhdistelmä: sokea ja kuuro koira... Mitähän siitä vielä seuraa? Onneksi sillä on Suti ja Jojo tukenaan ja apunaan ja koiran hajuaistihan vain paranee, jos muut aistit heikkenevät. Toivotaan parasta!

Kävin rokotuttamassakin Papun vielä, josko tulisi käytyä jossain ihmisten ilmoilla sen kanssa, esim. mätsärissä tai möllitokossa tai jotain, mutta saapa nähdä tuleeko nyt sitten enää käytyä, jos toinen ei oikein näe eikä kuulekaan mitään...

Jojo 13 vuotta

Jojo täytti elokuussa jo 13 vuotta. Ihan on ollut pirteä poika, eikä ikä todellakaan ole näkynyt mitenkään - vähän ehkä on naama vaaleampi kuin nuorempana. Aloimme kuitenkin ihmetellä sen käytöstä alkusyksystä: yöllä oli levoton, kipeänoloinenkin, ei tullut mielellään saunaan, sai voimakkaita niistokohtauksia ja muita pieniä omituisuuksia, minkä takia päätimme käydä eläinlääkärissä.

Jojo 13-vuotispäivänään tarkistamassa leikkimökkiurakan työnjälkeä.
Eläinklinikka Tähdessä eläinlääkäri tutki Jojoa ja kuuli erittäin voimakkaan sydämen sivuäänen joka puolelta kroppaa. Kävimme röntgenissä ja minäkin näin, miten isoksi sydän oli jo laajentunut! Lisäksi näkyi spondyloosi niskanikamissa. Saimme välittömästi mukaamme nesteenpoisto- ja sydänlääkkeen, sekä tarvittaessa käytettäväksi kipulääkkeen. Muutamassa viikossa Jojon olo alkoi kohentua.

Pari kuukautta myöhemmin kävimme samassa paikassa sydänultrassa ja eläinlääkäri näki sydämen vasemman kammion läpän antavan periksi, eli se päästää verta molempiin suuntiin. Ultralla näimme, miten veri kiersi pyörteenä kammiossa. Ei ollut mielestäni kaunista katsottavaa, vaikka eläinlääkäri oli varmasti nähnyt pahempaakin. Hän arveli, että varmaankin vauriota sydämeen on jo ehtinyt tulla, mutta lääkitys on selvästi auttanut. Koska Jojolla oli edelliskerrasta paino pudonnut 300 grammaa, pienennettiin sydänlääkkeen määrää hieman. Lisäksi saimme ohjeeksi, että jos niistokohtauksia taas tulee, voimme lisätä hetkellisesti nesteenpoistolääkettä. Painon ei saa enää laskea, mutta ei tietenkään saa lihavaksikaan lihottaa. Elinikäennuste oli vaikea antaa, koska ikää Jojolla on jo noinkin paljon. Eläinlääkäri sanoi, että jos Jojo olisi vaikka 7-vuotias, hän arvioisi, että se eläisi vielä vuosia, mutta nyt on vaikea sanoa, joskaan ei kuoppaakaan tarvitse alkaa saman tien kaivaa.

Voi sanoa, että Jojon olotila on selvästi parantunut ja se on pirteämpi kuin ennen lääkityksen aloittamista. Se saunookin taas mielellään! Olen lisännyt kaikkien ruokiin myös monivitamiinivalmistetta - eihän siitä haittaakaan varmaankaan ole. Ainoa haittapuoli on, että nesteenpoistolääke lisää juomista ja siten pissaamisen tarvetta. Koska joudun antamaan nesteenpoistolääkkeen vasta töistä palattuamme (ettei päivällä pissahätä yllätä), Jojon on päästävä pissalle joka yö! Ja siinä samalla menee Papukin, ja se tulee yleensä sisälle paljon myöhemmin kuin Jojo... Se on huonontanut minun ja mieheni unenlaatua huomattavasti. Tällaista se kai sitten on vanhojen koirien kanssa... Suti nukkuu yönsä kuin pikkuporsas :D

Vanhojen koirien kanssa eläessä alkaa purkkien määrä kummasti lisääntyä...
Jojo ottaa lääkkeen mielellään juustoon käärittynä. Samalla tulee pieni jumppatuokio, kun lääkejuuston saamiseksi pitää heiluttaa. Hyvää treeniä pitämään sisäiset lihakset kunnossa! Papu ja Suti odottavat vierellä omaa herkkuaan.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Silmätarkastuksessa ja mölliralleissa

Tänään kävimme tarkistuttamassa Sutin silmät ja polvet, samalla kuunneltiin myös sydän. Kaikki kunnossa! Tarkastajana Heikki Nurmi. Myös hän kehui Sutin kauniin väristä silmänpohjaa :) Kyllä niiden täytyy olla ihan erityisen kauniit, kun toinenkin eläinlääkäri jo niistä mainitsee :)

Samalla reissulla osallistuttiin mölliralleihin Jyväskylässä. Hyvää kisakokemusta, vaikka ei ihan kaikkia omia tavoitteita saavutettukaan. Lähdin harjoittelemaan kehäänmeno- ja vireennostorutiineja sekä hyvää seuraamista, mutta ensinnäkin oli vaikea pysyä kärryillä, milloin on oma vuoro, että oli vähän vaikea saada ajoitettua vireennostoa oikeaan aikaan. Suti myös häiriintyi lähdön lähellä olleista koirista, joten en saanut sitä kovin nopeasti mukaani lähtöön mennessä, mutta sain kuitenkin. Seuraaminen ei onnistunut kovinkaan hyvin ja kyltit meni vähän sinne päin. Lopetin radan myös kesken, koska halusin vapauttaa Sutin palkalle, kun se teki hyvin. Uusintaradalla oli vielä vaikeampi arvioida, milloin on meidän vuoro, joten epäonnistuin täysin vireennostossa. Nyt Suti kuitenkin oli jo paremmin mukana lähdössä. Päätin, että otan vain alkusuoran pelkkänä seuraamisena ja vapautan sitten repulle palkalle. Näin myös tehtiin, vaikka seuraaminen ei ollut mitään huippuhienoa tokoseuraamista, vaan ihan vain mukana kulkemista, mutta parempi sekin kuin haisteleminen. Kentällä oli myös ihan hirveän kuuma, joten tulipahan harjoiteltua näissäkin olosuhteissa ja mietittyä siihen helpotuskeinoja (mm. viilentävä loimi, joka aiheutti sen, että Suti piehtaroi maassa :D ). Olen myös tainnut keksiä hyvän keinon nostaa virettä. Vielä ei ollut siitä apua, mutta joskus se vielä toimii!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Svartbergien kirjojen muistiinpanot

Luin Niina ja Kenth Svartbergin kirjan "Tavoitteena täysi 10, palkitsemiseen perustuva tottelevaisuuskoulutus" sekä Niina Svartbergin "Kilpailemisen taito". Sain kirjoista muutaman hyvän oivalluksen, joten kirjaan muistiinpanoni tänne. Suosittelen lukemaan kirjat itse, jotta saat niistä itsellesi parhaat ohjeet.

Tavoitteet
- aseta harjoittelutavoitteita
- aseta pitkäntähtäimen tavoitteita ja välitavoitteita

Itseluottamus
- lakkaa pelkäämästä epäonnistumista
- nosta esiin vahvat puolesi ja voimavarasi ja ota niistä kaikki irti
- muistele menneisyydestä vain myönteisiä asioita

Henkinen valmentautuminen
1. Opettele etukäteen selviytymään niistä vaikeuksista ja häiriötekijöistä, joita kilpailuissa on
2. Tee harjoitteluhetkistä mahdollisimman harkittuja ja tehokkaita
   - pidä harjoittelupäiväkirjaa
   - suunnittele niin pidemmän tähtäimenkin harjoiteltavat asiat kuin jokainen liike
   - mitä kannattaa harjoitella juuri nyt
   - analysoi

Erehdykset
- pitää ottaa opiksi, mutta niihin ei saa takertua
- anna itsellesi anteeksi
- opettele löytämään suorituksestasi aina jotain hyvää
- vastoinkäymisten jälkeen saavutettu tavoite tuntuu entistä paremmalta

Asenne
- päätä suhtautua kaikkeen myönteisesti
- harjoittele myös huonoissa oloissa tai huonolla tuulella, mutta vain lyhyesti -> nauti onnistumisesta

- tähtää harjoittelulla kilpailuun
- jokainen koira voi menestyä, kun sen ohjaaja on riittävän sinnikäs ja kekseliäs
- tärkeintä kuitenkin, että harjoittelu on hauskaa ja millainen olen koirani silmissä (että olisin mahdollisimman hyvä ohjaaja)
- keskity siihen, mitä haluat (hyvä suoritus)
- sinun tehtäväsi on motivoida koiraa niin, että se HALUAA tehdä oman osuutensa
- kun onnistutte, ole ylpeä, tyytyväinen ja nauti!
- jos menee huonommin, älä hae syyllisiä, äläkä keksi verukkeita
- ongelma on helpompi nähdä haasteena
- kartoita heikot kohdat ja käännä ne vahvuuksiksi
- Muista kilpailemisen ilo! Pyri siihen, että koira nauttii harjoittelusta ja myöhemmin kilpailemisesta
- yhteistyö ja hyvä suhde
- analysoi kisakokemukset
   - mihin tyytyväinen
   - mitä parannettavaa -> tavoitteet harjoitteluun
- hyvin suoritettu liike syntyy hyvin hallituista osasista

Seuraamisharjoittelu
- jos katselee muualle, harjoitus on liian vaikea tai palkkio ei motivoi
- älä anna koiran seurata, jos se ei keskity
   - teetä mieluummin muutaman askeleen harjoituksia, joiden aikana koira keskittyy ja ylläpitää kontaktia
- kun kasvatat matkaa, isot palkat (kontakti tod.näk. putoaa hetkellisesti)
- keston harjoittelu huonontaa intoa ja tarkkuutta -> vuorotellaan pitkäkestoisuutta ja lyhyttä tarkkuustreeniä
- ole hiljaa kävellessäsi! -> isot juhlat palkitessasi
- jos tulee virhe, puhu vasta silloin: "oho, tehdään uudestaan!"

Peruuttaminen
- helpointa aloittaa kun koira seisoo
- ohjaaja aloittaa liikkumisen toisella jalalla kuin millä normaalisti lähtee liikkeelle
- liike hitaasti taaksepäin -> palkkaa heti, kun lähtee peruuttamaan suoraan

Paikkamakuu ja istuminen
- paikkamakuu kuono maassa, eri käsky kuin normaalissa maahan menossa, esim. "alas" tai "kuono alas" -> opeta naksulla
- istuminen eri käskyllä, esim. "paikka"
- etäpalkka edessä tai takana tai heitä makupala -> vaihtele, myös ajankohtaa
- istumisharjoitus: makupala kuonon päällä -temppu
- älä palkkaa rauhattomuudesta

Noutoharjoittelu
- tarjoamalla
   1. katse kohti kapulaa
   2. liike kohti
   3. kosketus
   4. ote
   5. nosto
- saatava jo ensimmäisellä harjoituksella ymmärtämään, mistä on kyse

Ruutuharjoittelu
- targetilla, niin monta toistoa, että ymmärtää mitä vaaditaan
- heti kun koira todennäköisesti suoriutuu toiminnosta, apukeinot jätetään pois

- Vältä apukeinoja, jotka vievät koiralta kyvyn huomioida oleellinen
- parannat suoritusta palkitsemalla hyvät yritykset ja teettämällä huonommat uudestaan

Palkitseminen
- jos koira ei ole oppinut ottamaan vastuuta työskentelystä, sille on usein annettu enemmän apuja kuin palkkioita, mikä estää koiraa oppimasta innokasta työskentelyä -> koira ei innostu työskentelystä ja se on pidettävä käynnissä
- palkkiopankki
   1. ruoka
   2. leikki (esineet)
   3. sosiaaliset palkkiot (esim. silitys, taputus jne.)
   esim. koira saa etsiä makupaloja ruohikosta, mikä rauhoittaa ja parantaa keskittymistä
- palkitseminen tarkoittaa tehtävän päättymistä!
   - jos jatkettava kesken palkkion syömisen, vaikea keskittyä -> palkkion teho vähenee ja suoritus huononee
- jos koirasta tulee kehuista riippuvainen, voi käydä niin, että siitä tulee epävarma tai sen suoritusinto laskee, jos olet hiljaa
- kiihdyttäviä/parhaita palkkioita (omalta listalta) käyttöön heti harjoituksen alusta asti rauhalliselle ja vaikeammin motivoitavalle koiralle
- ei ilmaista ruokaa
- innokkaasti töitä tekevä ja vastuuta ottava koira, joka yrittää toimia oikein vaikeassa tilanteessa, ansaitsee runsaan palkkion
- kriteerien nosto, kun parin peräkkäisen harjoituskerran aikana koira tekee 8/10 tehtävää oikein
- virhesignaali kun tulee virhe: "Menipäs huonosti, otetaan uusiksi" ystävällisellä äänellä
- aikalisä
- jos koira turhautuu tai luovuttaa, kun ei saa palkkiota
   - tärkeää hyvä palkka, jota haluaa tavoitella
   - ei liian vaikea tehtävä
   - positiivinen asenne
   - koiralle heti mahdollisuus yrittää tehdä oikein
   -> ajanmittaan koiran itseluottamus kasvaa ja se alkaa luottaa siihen, että varmasti joskus saa palkan

Suorittaminen ilman palkkiota
- palkkioiden jääminen pois kisoissa aiheuttaa koirassa negatiivisia tuntemuksia
   - pettymys -> ei halua jatkaa -> sammuminen
   - turhautuminen -> stressaantuminen -> yliaktiivisuus (haukkuminen, vinkkuminen tmv.)
   - pelko epäonnistumisesta, kun palkkaa ei tulekaan kuten normaalisti -> epävarmuus (Suti?)
- vaadi aina vain enemmän ennen palkitsemista
- tavoitteena on, että koira pystyy jatkamaan työskentelyään hukkaamatta tarkkuutta tai asennettaan
1. palkitse vaihtelevasti (ajankohta ja palkkion tyyppi) -> saa keskittymään tehtäväänsä paremmin
2. kilpailunomaiset palkkiot -> aktiivinen palkkaaminen (taputtele koiraa; taputa käsiäsi; anna koiran hypätä syliisi; juokse koiran kanssa; kerro, että se on maailman paras koira) ja anna varsinainen palkka vasta sitten (käsi "karkaa", Suti jahtaa kättä, käytän myös agilityssa)
3. palkitseminen uudella tehtävällä, esim. hyppy tai nouto (Sutilla esim. kohteen kierto, läpy, pyörähdys, hyppy)

Rutiinit (harjoittele!!)
- samantapaisiin liikkeisiin erilaiset valmistautumiset (esim. luoksetulo ja kaukot)
- esim. housuntaskun taputtaminen ennen seuraamista; taakse osoittaminen ennen luoksetuloa (tai kaukoja, jos käytetty takapalkkaa), liikkeen osan suorittaminen (miniluoksetulo) tai liikkeeseen yhdistyvät sanat
- siirtymät liikkeiden välillä
- kehään saapuminen
   - verryttele kehän ulkopuolella, mene sisään ja valmistaudu ensimmäiseen liikkeeseen, tee ensimmäinen osio
   - mieti mitä koira tekee, kun menette sisään: saako katsella ympärilleen (tai haistella) vai seurata kontaktissa

Häiriöt
- vieras paikka (uutuuden pelko tai tutkimisinto)
- alusta
- oudot välineet
- vuorokauden aika
   - harjoitteletko aina samaan aikaan päivästä?
   - milloin koira virkeimmillään, entä väsynein?
- sää
- lähtönumero (lyhyt valmistautumisaika tai pitkä odottelu)
- häiriöt ennen kehään menoa
   - verryttely muiden koirien ja ihmisten lähellä
   - kulkeminen kehään muiden koirien ohi
   - ahtaus
- yleisö
- liikkuri
- koiran mielentila
   - harjoittele myös silloin, kun koira on väsynyt, lyhyet treenit ja isot palkat
- ohjaaja

- harjoittele riittävän häiriömäärän aikana
   -> häiriö saa koiran reagoimaan vihjesanaan viiveellä tai suorittamaan tehtävän hitaammin, mutta koira joutuu kamppailemaan jättääkseen häiriön huomiotta
   - jos tekee virheen, toista tehtävä
   - jos tekee useita virheitä, pidä pieni tauko ja mieti sopivampia lähestymistapoja
   -> helpompi tehtävä, tee vain osa liikkeestä, madalla palkitsemiskriteeriä
   -> lyhyt treeni, toista vain tiettyä tehtävää tai vähennä hieman häiriötä

- yliharjoittele eli tee vaikeampia harjoituksia kuin kisatilanteet
   - esim. kaukot tai luoksetulon pysäytys pidemmältä matkalta; ylipitkä seuraaminen jne.

Pidä hauskaa koirasi kanssa!

ps. Meille oleellisimmat oivallukset liittyvät palkitsemiseen, häiriöharjoitteluun ja treenien tarkempaan suunnitteluun. Olen jo muuttanut harjoittelua niin, että pidän harjoittelusta tarkempaa treenipäiväkirjaa, johon kirjaan ylös mieleen tulleet seuraavat harjoittelukohteet ja tämän harjoituksen onnistumiset; olen listannut meitä vaivaavat pahimmat häiriöt, joita pyrin nyt harjoittelemaan pois ja olen muuttanut omaa palkitsemistapaani enemmän kisamaiseksi. Toivotaan, että olen oikealla tiellä.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kisakokemusta Jatpailuista ja uusia toko-tuulia

Kävimme eilen Sutin kanssa hakemassa agilitykisakokemusta Jattilasta epiksistä. Rata oli tuomarin mukaan 2lk:n tai helppo 3lk:n rata. Teimme ensimmäiseltä radalta vain 5 virhepistettä (toki yliaikaa tuli) eikä Suti haistellutkaan muuten kuin juuri tuolla kohdalla, kun ei tiennyt, mihin pitäisi mennä! Selvitimme radan mielestäni hyvin ja sujuvasti. Suti seurasi ohjaamistani hienosti ja huomaa, että se osaa jo hieman lukeakin rataa. Sille ei myöskään tuottanut vaikeuksia, vaikka puomille mentiin putken suun vierestä. Taisin myös saada vähän tuntumaa siitä, miten sitä pitää valmistella ennen rataa. Hieno kokemus, josta jäi hyvä fiilis! Olimme ekalla radalla kaiken lisäksi toisia!

Toisella radalla sattui sitten vähän kaikenlaista :( Ensinnäkin Suti teki melkein lentokeinun, sitten se kompuroi putkessa eikä meinannut mennä pujotteluun eikä viimeiseen putkeen sitten millään. Ehkä olimme ladanneet kaiken energiamme jo ekalle radalle tai sitten ensimmäisenä meneminen ei vain sovi meille! Mutta toivon mukaan Sutille jäi siitäkin radasta ihan hyvä mieli ja se innostuu tekemään tätä kanssani vielä joskus toistekin.

Jäähyttelylenkin jälkeen otimme vähän seuraamista hallissa (en voinut vastustaa kiusausta päästä vähän harjoittelemaan tokoakin, kun kerran Jattilaan päästiin!).

Mittautin Sutin Vesa Sivosella viikko sitten. Hän sai korkeudeksi 35,5 cm :( Lähti siis kiertoon, ts. kahden muunkin tuomarin pitää se vielä mitata, jotta saadaan korkeus varmasti selville. Aika tiukalle menee... On ollut vähän sellainen olo viime aikoina, että meitä ei nyt oikein onni suosi :(

Harjoittelupäiväkirjalla uusia tuulia

Olen alkanut pitää ihan oikeaa harjoittelupäiväkirjaa, eli teen exceliin taulukkoa treeneistämme. Sen avulla hoksasin heti joitakin harjoittelun kohteita: seuraaminen/kontakti/haistelu, nouto ja luoksetulon pysäytys tokossa ja kepeilleviennit agilityssa.

Seuraamisen ongelmaamme keksin sellaisen keinon, että aina kun Sutilta putoaa kontakti, käännyn tai pysähdyn ja kun se tulee itse perusasentoon, annan palkan ja kehun kovasti. Olen lopettanut käskyn hokemisen ja pyrin myös vähentämään kehumista matkalla (vaikea päästä eroon vanhoista tavoista :/) niin, että annan isot kehut ja palkan kerralla. On myös harjoiteltava välillä pitkää seuraamismatkaa ja välillä lyhyttä. Tämä on selvästi parantanut kontaktia!

Luoksetulon pysäytystä olen nyt alkanut harjoitella takapalkalla niin, että pyrin vahvistamaan pysähtymisen todella vahvaksi. Jo muutaman harjoituskerran jälkeen tämäkin on alkanut sujua todella hienosti. Iina neuvoi vapauttamaan alkuun heti palkalle, kun meinaakin pysähtyä.

Noutoon olen saanut kehitettyä itselleni jonkun pikkumörön. Niinpä olen välillä ollut aika neuvotonkin mitä minun pitäisi tehdä. Iinalta sain hyviä ohjeita luovuttamisen harjoitteluun ja ne ovatkin toimineet. Nyt olen halunnut lisää intoa ja nopeutta itse noutamiseen. Niinpä otin naksun mukaan harjoitukseen. Naksautin, kun se meinasikin koskea kapulaan, sitten kosketuksesta, sitten nostosta, sitten parista askeleesta jne. Ja jo ensimmäisellä harjoituskerralla Suti lähti itse tuomaan kapulaa luokseni iloisesti häntä heiluen! Toisella harjoituskerralla se lähti iloisesti noutamaan, tarttui reippaasti ja toi nopeasti. Sain jopa kaksi kertaa luovutuksenkin onnistumaan. Kolmannella harjoituskerralla se karkasi kaksi kertaa noutamaan!! Se on jo todella iso juttu meille!! Jatkamme siis tällä tiellä :)

Olemme harjoitelleet kotipihassa myös agilitya, kun tein pihaan pienen radanpätkän. Sillä saamme kuitenkin hyvin harjoiteltua mm. erilaisia keppikulmia ja hyppysarjan itsenäistä etenemistä. Suti menee mahtavasti vauhdista itsenäisesti suoraan pujottelemaan ihan oikein. Harmi, että tämä ei onnistunut meiltä kuitenkaan vielä epiksissä.

Suti pääsee parasta aikaa karvoistaan. Josko se saisi elokuulle hyvän näyttelykarvan...

maanantai 25. toukokuuta 2015

Ilon kautta

Viime viikot olen treenannut Sutin kanssa kaikkea, jotta saisin sen motivaation kaikkeen tekemiseen taas nousemaan. Vika on ollut luultavasti täysin minussa, en itsekään ole ollut kovin pirteä ja olisihan koira ihan toisella tasolla, jos olisin keskittynyt johonkin tiettyyn lajiin pennusta asti, enkä olisi mm. viettänyt lähes vuotta vauvalomalla. Jotain on mennyt jossain vaiheessa vikaan, kun meiltä on loppunut tekemisestä ilo. Nyt meillä on kivaa jo ainakin kotipihassa ja Hangan lavalla. Suti alkaa rentoutua. Vihtavuoren maneesilla ja kaukalolla sen ajatukset ovat edelleen ihan muualla.

Osallistuimme viikko sitten Jari-Pekan Toukomarkkinoilla mätsäriin. Olimme pienten aikuisten neljänsiä. Tuomari sanoi, että koira olisi pitänyt trimmata ennen osallistumista... En kai minä nyt mätsäriä varten ala koiralle näyttelytrimmiä tekemään! Me mentiin sinne harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä ja pitämään hauskaa. Muuten tuomari kyllä kehui ja ylisti Sutin karvaa :) Ja Suti meni hienosti! Se esiintyi todella hyvin! Ihan tuli sellainen olo, että mitä jos sitä lähtisi käymään jossain näyttelyssä ;) Tämän kokemuksen hyvää fiilistä haluan kantaa mielessäni pitkään!

Seuraavana päivänä kävimme agilitytreeneissä Vihtavuoren kaukalolla. Harjoitus oli jouheva ja riittävän yksinkertainen meille. Juuri sellainen, jota Suti tarvitsee nyt. Se menikin ihan hienosti, eikä haistellut kertaakaan ekassa harjoituksessa ja toisessakin vain lähdössä! Pakko hakea iloja pienistäkin onnistumisista.

Pystytin kotipihaan hyppyjä ja tein niistä, pujottelusta ja renkaasta yksinkertaisen radan, jolla pystymme tekemään erilaisia harjoituksia kesän aikana. Alkuun olemme vain juosseet pätkää edes takaisin niin, että Suti käy kiertämässä esteiden jälkeen puun ja sitten mennään samat esteet takaisin. Rata alkaa ja päättyy pujottelulla. Tulee hyviä harjoittelumahdollisuuksia: kepeille meno eri kulmista itsenäisesti sekä täydestä vauhdista. Suti hakee kepit vauhdista lähes 100-prosenttisesti! Tänään harjoittelimme itsenäistä etenemistä niin, että käytin targettia ensin kahden hypyn takana, sitten kolmen ja lopulta neljän. Sijoituin molemmille puolille mahdollisimman passiivisesti, ensin melkein loppuun, sitten ihan alkuun. Palkkana oli mustaamakkaraa! Voi millä vauhdilla ja innolla Suti meni! :) Lopuksi teimme vielä koko pätkän niin, että Suti sai palkan targetilta pujottelun jälkeen sekä "karkaavasta" kädestäni, jota joutui jahtaamaan. Pari kertaa kotipihassa Suti on tämän harjoituksen jälkeen repinyt kanssani hanskaa. Se on myös harjoittelukohteena tänä kesänä: saada se leikkimään kanssani ensin kotona ja sitten muuallakin.

Eilen oli Vihtavuoressa meidän ryhmän pitämät epikset. Osallistuimme mölliradalle. Suti oli aivan muissa maailmoissa, mutta ei haistellut! :) Tuli jostain syystä Papua tosi kova ikävä siellä putkien seassa: Papu olisi ollut tosi onnellinen, jos olisi saanut mennä niitä putkia. Harmitti tosissaan, kun en ottanut sitä mukaan, että olisi sekin päässyt pitämään hauskaa. Rimat olisivat voineet olla ihan maassa. Sutin käyttäytyminen johtuu varmaan kisakokemattomuudesta.

Verijälkikin tehtiin pari viikkoa sitten. Siitä tarkempi raportti jossain välissä.

Tokoa otetaan vähän joka välissä. Lähinnä seuraamista ja jääviä. Tänään targetin kanssa luoksetulon pysäytystä. Tästä selkeästi puuttuu nyt jokin tärkeä harjoittelukohde ja suunnitelmallisuus... Lähtisiköhän nouto sujumaan paremmin mustanmakkaran voimin? Olen hyödyntänyt toko-hyppyä noudossa: Suti hakee paljon mieluummin kapulan, kun saa samalla hypätä - hyvin hyppää kapula suussakin. Tasamaanoutoon pitää saada iloa ja intoa mukaan, kun hyppynoutokin on vasta voittajassa...

lauantai 23. toukokuuta 2015

Luonnetesti Jyväskylässä 23.5.2015

Kävimme tänään luonnetestissä Jyväskylässä. Pisteitä saimme vaivaiset 127+++.

Isompia yllätyksiä ei tullut, paitsi niin voimakas reagointi kelkalla. Sen tiesin, että minua Suti puolustaa, mutta se yllätti, ettei se puolusta itseään ollenkaan. Yllätys oli sekin, että se testattiin hieman pehmeäksi...  Toimintakykyyn olen vähän pettynyt, ja vähäinen toimintakyky saattaa tietysti selittää myös meidän koulutusongelmiamme. Lukkoon se ei pimeässä huoneessa (eikä muissakaan vaiheissa) mennyt, ei vain ymmärtänyt, että mitä tässä niinku pitää tehdä. Se vain hengaili tuomareiden kanssa isommassa tilassa :)

Toki tuomarit näkevät asiat toisella tavalla kuin minä, mutta vähän koen, että koimme jonkinlaista väärinymmärrystä. Mutta ehkäpä se riittää, että osaan itse tulkita reaktioita ja vetää niistä omat johtopäätökseni, kun pystyn peilaamaan niitä kaikkiin muihin arkielämän kokemuksiimme. Tai sitten katselen sitä ruusunpunaisin lasein... Mielestäni videoista näkee selvästi sen, miten hieno koira Suti on!

Jojo ja Papu on molemmat testattu hieman pehmeiksi ja molemmat mm. reagoivat säikäytykseen todella voimakkaasti myös sen jälkeen, kun sitä ei enää tullut. Suti käveli tyynenä häntä pystyssä kohti säikäytyspaikkaa. Jojo erityisesti muistaa kaiken kokemansa pahan varmasti loppuikänsä. Suti ei ole millänsäkään. Olin siis aivan varma, että se olisi kohtuullisen kova. Tuomarikin sanoi suullisessa arvioinnissa, että se on niin hillitty, että sitä on jopa vaikea tulkita. Niinpä, ettei vain olisi sitä kovuutta...?

Kun katson terävyyden vaihtoehtoja (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua ja pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua), ihmettelen, miten Suti sai siitä vain "koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä", kun katsoo sen kelkka- ja hyökkäysosuutta...

Mutta turha kai tässä on sen enempiä ihmetellä ja selitellä. Tässä pisteet ja lopussa videot:

Toimintakyky: Kohtuullisen pieni, 15
Terävyys: Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä, 1
Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty, 3
Taisteluhalu: pieni, -10
Hermorakenne: Hieman rauhaton, 35
Temperamentti: Kohtuullisen vilkas, 30
Kovuus: Hieman pehmeä, 8
Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, 45
Laukauspelottomuus: Laukausvarma +++
Yht. 127 pistettä
Tuomarit: Mia Möller ja Marco Vuorisalo




 
 

 
 
 


perjantai 1. toukokuuta 2015

Kisakokemusta Saarijärveltä

Tänään kävimme Saarijärvellä yrittämässä palveluskoirien käyttäytymiskokeen eli bh-kokeen suorittamista, mutta emme päässeet läpi ensimmäisestä eli tottelevaisuusosiosta. Suti meni mielestäni ihan hyvin jo verrattuna talven tilanteeseen, että olin suoritukseen ihan tyytyväinen, mutta eihän se niin hyvin mennyt kuin treeneissä kuitenkaan. Välillä jopa erinomaista menoa ja yllättävän hyvin jaksoi pitkät seuraamiskaaviot! Mutta eihän se tietenkään ollut sellaista, ehkä tuomarin toivomaa, palveluskoiramaista seuraamista ja tehtiin me virheitäkin. Hyvä kisakokemus kuitenkin.

Missään tapauksessa en ole tämän jälkeen edes masentunut! Oli mahtava huomata, että edistymistä oli tapahtunut todella paljon, eli kova työnteko on alkanut tuottaa tulosta. Kyllä se siitä pikkuhiljaa!

Kuvia viime viikon treeneistä kotipihassa:




Kotioloissahan aina on helpompaa, mutta jospa se tästä kuitenkin...

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Vappu Alatalon koiran motivaatiokoulutus

Osallistuin kuunteluoppilaana Vappu Alatalon motivaatiokoulutukseen Taitavilla tassuilla. Kirjoitan koulutuksen muistiinpanot tänne niin tulee samalla kerrattua. Hyviä vinkkejä tuli, vaikka ilman koiraa osallistuinkin. Suti oli mukanani ja se sai tulla halliin seuraamaan koulutusta. On se vain hieno koira - ei suotta hötkyile ja osaa käyttäytyä.

Motivaatiosta
- koiran motivointiin vaikuttaa
   - vireystila
   - turvallisuus
   - ennustettavuus, tuttuus
   - oivaltaminen, onnistuminen (syntyy oma-aloitteisuudesta eli pennusta asti odotetaan koiran aktiivisuutta, vaatii suunnitelmallisuutta, mutta ohjaajan passiivisuutta)
   - arvostus (kehuessa aito tunne mukana, koiralle merkitystä)
   - omaehtoisuus (ei saa pakottaa)
   - yhteistyö tärkeintä
   - milloin? aina ja kaikkialla!
- Miksi ei motivoidu?
   - ei ymmärrä mitä halutaan (nostettu kriteerit liian korkealle tai palkitaan epämääräisesti)
   - turhautuminen (opittava kestämään, hommia jatketaan)
   - tehtävä ja/tai palkka on koiralle epämielekäs
   - opittu asenne (ei tarvitse, saan ilmaiseksi tai en saa palkkaa kuitenkaan)
   - treenataan yli koiran moottorin
   - stressi nousee liian korkeaksi (ympäristö, ohjaaja, hormonit ym.)
   - sairaus, kipu
- suhde koiraan kaikista tärkeintä
- mikään ei voi olla ilmaista koiralle
- palkkioilla koirakohtainen arvojärjestys
- leikkiminen ja motivoituminen on opittua
- koirat yksilöllisiä, erikokoiset moottorit
- älä vaadi sitä, mihin koira ei pysty tai osaa -> koira ei kettuile! Mieti miksi ei tee!
- toimi ennustettavasti, älä pakota, älä menetä hermojasi
- malttia antaa koiran etsiä oikea ratkaisu

Leikkimisestä
- jos koiran puruote on heikko, ei saa kiskoa lelua liian kovaa -> vuorovaikutusta, toimittava samalla aallolla
- juoksu yhdessä, karkuun tai jahtausta
- kaikki eivät tykkää kilpailusta
- aloita jahtaaminen sivuttain, vaani, jos koira paineistuu helposti
- kun koira ottaa kiinni lelusta, ensin vastataan hellästi, eikä kannata heti päästää irti
- älä kehu
- passivoidu, anna koiran tehdä aloitteita, jotta saa rohkeutta olla röyhkeämpi
- kiva lelu -idea: "pompulapallolelu" pitkän narun päässä; Ikean karvasta paloja
- juokseminen yhdessä
- töniminen (jos koira kestää)

Kun ohjaaja ei ole kiinnostava
- vahvista kontaktia, vaikka koira osaakin jo. Älä pyydä kontaktia, vaan koiran on otettava se itse.
- vahvista katsekontaktia aina ja pitkään
- kun ottaa kontaktia, teetä temppu
- pitää harjoitella myös palkattomuutta -> jatkaa toimintaa vaikka välitöntä palkkaa ei ole tulossa -> harjoituksia pikku hiljaa pitemmiksi, mutta kestoa vaihdellen
- kun treenataan pitkäkestoisuutta, hetkellisesti laatu heikkenee
- Kiinnitä huomiota milloin palkkaat ja mistä!

Vireen nostamisesta
- palkkoja keskellä rataa, yllättäen
- ole tyytyväinen siihen, mihin koira kykenee ja siihen, mikä toimii paremmin ja paremmin
- molempien pitää tehdä töitä yhdessä ja kunnolla
- jos koira rallattelee lelun kanssa, vaihdetaan lelu parempaan ja estetään liinalla karkaaminen
- ei anneta mitään ilmaiseksi

Nuuskimisesta
- estetään pannasta nostamalla määrätietoisesti
- kun nenä ylhäällä, palkataan
- tarjoa käsi koiraa kohti, koiran pitää lähestyä sitä -> palkka
- palkka koiran puoleiseen käteen, palkkaa kun seuraa
- pitää tehdä paljon kontaktiharjoituksia
- kun on töissä, tehtävä töitä. Jos nuuskii, häkkiin. (esimerkkikoira oli kolmannella kerralla jo erittäin yhteistyöhaluinen.)
- heti kun ohjaajan ote herpaantuu (keskittyy muuhun kuin koiraan), koira alkaa haistella
- kun tekee lyhyitä pätkiä, harjoittelu on kivaa, tulee onnistuneita suorituksia, haistelu vähenee
- kun tullaan uuteen paikkaan, saa nuuskia. Kun tehdään töitä, ei saa.
- kun nuori koira saa enemmän kokemusta, vähenee haisteluhalut luonnostaan
- saattaa myös olla sijaistoimintaa johonkin

Paineistumisesta
- ylikierrokset voivat myös olla merkki paineistumisesta
- harjoiteltava vireenhallintaa, tärkeää oppia rauhoittumaan
- lyhyet toistot, nopeat palkkaukset
- jos tekee väärin, muuta omaa paikkaa, anna tehdä rauhassa, älä korjaile, vaan pyydä tekemään uudestaan
- rakenna ennakointia
- hyvä muistaa, että kun vahvistaa vauhtia, tarkkuus kärsii ja toisin päin
- oppimisvaiheessa koira tekee virheitä, pitää antaa rauhassa miettiä mitä tekee
- häiriöharjoittelua
          - palkka kun tekee oikein
          - ennen kehään menoa odotetaan niin kauan, että tekee hyvin, ottaa kontaktia
- jos esim. takajalkalihakset ovat heikot, aiheuttaa sekin epävarmuutta
- nuori koira tarvitsee onnistumisen kokemuksia: palkkaa myös helpoista onnistumisista vaikeissa olosuhteissa
- kun on pieni innostus mukana, vaikka tekisi hitaasti, voi palkata -> palkattava kun yrittää vähän sinne päin, jos koira on sellainen, joka lakkaa nopeasti yrittämästä
- matala kestovaatimus aluksi
- mitä enemmän ohjaaja on aktiivinen, sitä vähemmän koiran tarvitsee yrittää! Kun koira saa tarjota, se nostaa intoa ja motivaatiota!

Lisää iloa ja poweria!
- epäselvyys aiheuttaa koiralle epävarmuutta
- vallattomuus tarkoittaa sitä, että saa tarjota toimintoja, ei sitä, että saa luistaa kriteereistä
- kun tulee virhe, anna uusi mahdollisuus
- virheet opetetaan pois, ei rangaista niistä
- räjähtävät suoritukset ovat vaatineet paljon toistoja ja oikea-aikaista vahvistamista!
- koiran ajatusprosessi vie aikansa
    - odota mitä tarjoaa
    - muuta jotain jos ei tee
    - helpota että saat onnistumisen
    - älä anna lisäapuja

Toivottavasti näistä saa joku muukin jotain selvää...

Lisäksi saimme kotitehtäväksi miettiä koirakohtaisen palkkarankingin: laittaa koiran esine-, syötävät ja toimintasuosikit järjestykseen. Sen miettiminen on minulla vielä kesken, mutta helpointa oli keksiä erilaisia toimintoja. Suti taitaakin olla toiminnan mies! ;)

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kevät ja ensimmäinen jälki

Vaihdoin työpaikkaa sitten viime näkemän. Paluu takaisin samoihin hommiin, joista jäin äitiyslomalle. Määräaikainen paikka, mutta hyvää työkokemusta jälleen, ja palkanmaksaja on sama kuin edellisessäkin paikassa, mutta työyhteisö on eri ja työtehtävät vaihtuivat rikoksista riitoihin. Työtä on riittänyt, joten työpäivät kuluvat mukavan nopeasti. Työtehtävät palautuivat nopeasti mieleeni ja minut muistettiin edelleen ja otettiin hienosti vastaan, joten lumpsahdin vain paikalleni kuin en olisi poissa ollutkaan.

Mutta sitten koirapäivityksiin: Tänään oli Sutilla mielenkiintoinen päivä! Se sai lähteä minun ja poikien mukaan Joutsaan tätini luokse vierailemaan. Heillä on nykyään issikka, jota kävimme ensin tapaamassa remmissä. Suti ei välittänyt hevosesta mitään eikä hevonen siitä, joten uskaltauduin päästämään sen vapaaksi. Suti kävi välillä tarhan lähellä ja sisälläkin (jopa tallissa), mutta ei välittänyt hevosesta mitään. Yhden kerran, kun olimme jo lähdössä kotiin, se juoksi hevosta kohti jalat tönkköinä, mutta hevonen ei välittänyt siitä mitään, Suti kiersi sen ja tuli takaisin luokseni. Ei kuitenkaan haukkunut yhtään! Ihan hienoa, ettei hevonen reagoinut, niin Suti ei saanut vahvistusta tuolle isottelulleen, saatikka saanut kaviosta!

Ennen lähtöä tein Sutille kevään ensimmäisen verijäljen. Ajoimme sen illalla, kahdeksan tunnin vanhana. Maalissa oli ensimmäistä kertaa hirven sorkka, joka kiehtoi Sutia tosi paljon. Jälki oli noin 100 metriä pitkä ja sisälsi kaksi kulmaa ja kaksi ojan ylitystä. Lisähaastetta oli tullut kun eräs "paikallinen metsuri keltaisine mönkijöineen" oli päivän aikana kaatanut lähdön päälle puun latvan ja ajanut jäljen päälle. Pääsimme liikkeelle, mutta Suti lähti mönkijän jäljen perään. Eipä liene ihme, sillä haju on varmasti siirtynyt renkaiden mukana. Palautin Sutin takaisin jäljelle ja olimme jo lähellä ensimmäistä ojanylitystä. Suti hyppäsi isolla loikalla yli ja jatkoi ihan oikeasta kohdasta seuraamaan jälkeä. Kulmalla pyöri jonkin aikaa, mutta lähti oikeaan suuntaan omatoimisesti. Toisen kulman ohi meni reippaasti, kiersi hetken ja otti ilmavainun ilmeisesti hirvensorkasta (maali oli jo aika lähellä) ja lähti pitkällä kaarroksella kohti maalia. Se tuli jäljelle ennen toista ojanylitystä, meni yli oikeasta kohdasta ja lähti kiertämään maalia kaukaa oikealta ja palasi sille takaapäin. Ilmeisesti hirvensorkka oli kuitenkin sen verran jännittävä. Oli turhan haastava aloitusjälki, mutta hienoa tekemistä Sutilta löytyi ja hyvin seurasi nimenomaan verijälkeä. Tässä taitaa oikeasti olla Sutille ominaisin laji.



Mitäs muuta ollaan viime viikkoina tehty? Tokoiltu mukavan paljon: seuraaminen on edelleen tehotreenissä, esim. ruokakupilla teetän seuraamistehtäviä ennen ruuan saantia. Innokkuutta on jo vähän löytynytkin! Luoksetulon pysäytys omassa pihassa takapalkalla onnistuu jo vaikka miten pitkästä matkasta, Hangan lavalla ei taas onnistunutkaan. Siellä otinkin ihan vain sellaista, että kutsuin sen minua kohti lyhyeltä matkalta ja käskin seisomaan ja heitin palkan, ja sillä aikaa, kun se söi sen, otin muutaman askelen taakse päin ja tehtiin sama uusiksi. Näitä monta toistoa. Taitavilla Tassuilla kävimme myös muutaman kerran maaliskuun aikana, en ottanut passia enää huhtikuuksi. Teimme siellä lähinnä agilitya ja seuraamista, jotta saisin sen haistelun vähenemään. Ihan jo lupaavaa. Agilityn tekeminen sujui välillä hienosti, välillä huonosti.

Kevät on tullut! Viikko sitten vielä laskimme mäkeä takapihalta takametsään, mutta nyt on kaikki lumet sulaneet.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Iloa pienistä onnistumisista

Olemme tainneet päästä takaisin hyvän kierteeseen, toivotaan niin! Reilu viikko sitten Taitavien tassujen hallilla havaitsin jo pientä parantumista kontaktissa ja parannusta näkyy edelleen :)

Viikko sitten pääsin pitkästä aikaa Hangan lavalle Kennelkerhon toko-treeneihin. Suti piti todella hyvin kontaktia ja oli muutenkin innokas tekemään!! Kentällä oli meille uusia koiria, joten otin kaiken hyödyn irti testatessani kontaktin pitämistä ja seuraamista. Lisäksi teimme joitakin liikkeitä omaan tahtiin. Jäi hyvä fiilis!

Viikko vierähti taas nopeasti arjen pyörittämisessä. Onneksi illat ovat jo pidentyneet, joten pääsin parina iltana koirien kanssa ihan lenkillekin.

Eilen kävin Sutin kanssa tunnin lenkillä ja otin sen jälkeen pihassa tokoa. Kotonahan se seuraa lähes täydellisesti! Palkkasin pallolla ja makupalalla ja muutenkin yritin olla yllätyksellinen. Otin ex tempore luoksetulon pysäytyksen ja huomasin, että Suti oli pysähdyksen jälkeen lähdössä takapalkalle! Ai hemmetti, unohdin, että olin käyttänyt sitä viimeksi palkkauskeinona! Ei muuta kuin takapalkka käyttöön ja pystyin muutamalla toistolla pidentämään matkan 30 metriin ja antamaan pysäytyskäskyn vain käsimerkillä :) Hyvin pysähtyi ja kun kehuin sillä samalla sekunnin sadasosalla kääntyi ja lähti takapalkalle. Ei se mitään, eiköhän sitä saa hiottua. Yhden kerran otin kokonaisena liikkeenä noin 20 metrin matkalla.

Tänä aamuna kävimme TT-hallilla (otin maaliskuun ajaksi vielä Tassupassin). Minulla oli pojat mukana, jotka viihtyvät hallissa myös erinomaisesti: lämmin halli, pehmeä lattia ja paljon tilaa kiihdyttää molemmat juoksemaan ympäriinsä :D Onpahan häiriötä Sutille ;)

Suti yritti kyllä haistella, mutta oli vieläkin helpommin ja enemmän kontaktissa kuin viimeksi. Selvää parannusta siis jälleen! Otin seuraamista palkaten nopeasti ja käyttäen repulla odottavaa palkkaa. Tarkoituksena ehdollistaa siihen, että repulla saa sitten lopuksi oikein ison palkan. Viimeiseksi menimmekin sitten repulle ja annoin sille kunnon palkan isoilla kehuilla ja tekemällä siitä oikein "isoa numeroa".

Toiseksi harjoittelukohteeksi olin ajatellut etukäteen ottaa puolikkaan pujottelun. Suti teki sitä hyvin ja innokkaasti, ja kun näytti siltä, että on taas palautunut mieleen, harjoittelin puolen vaihtoa keppien päässä. Hienosti Suti jatkoi pujottelun loppuun, vaikka vaihdoin puolta joko valssaten ja persjättönä. Hetken päähänpistosta otin tähän mukaan sellaisen leikin, että Sutin piti kiertää hallissa olevia betonitolppia ja siirtyä siitä pujottelemaan tai toisin päin. Se oli ihan innoissaan! :) Toinen päähänpisto oli hyppyyttää Sutia maassa makaavan Samun yli ja kiertää hallissa juoksevan Aten ympäri. Kivaa leikkiä kaikille :)

Otimme myös tokon AVO-hyppyä ja rallyn AVO-hyppyä. Hienosti menivät nekin! Luoksetulon pysäytystä otin takapalkalla ja ensimmäisen huonon (hidasteli ja haisteli tullessaan) luoksetulon jälkeen, tähänkin löytyi tekemisen meininki :) Käytin varmuuden vuoksi sekä suullista että käsimerkkiä.

Piristymistä on siis ilmassa!

ps. Olen katsellut meille toukokuulle aika paljon kaikenlaista touhua... ;) Niistä sitten lähemmin!

lauantai 28. helmikuuta 2015

Vuoden tokokoira 2014

Suti valittiin toista kertaa Hankasalmen Kennelkerhon Vuoden Tokokoiraksi :)

Kävimme eilen treenaamassa Taitavien Tassujen hallilla ja haluan iloita pienistäkin onnistumisista: haistelu on vähentynyt selvästi edellisestä kerrasta ja Suti valitsi monta kertaa mieluummin kontaktin kuin haistelun. Palkkasin vähintään kehumalla heti, kun nosti kuonon maasta. Kyllä se siitä lähtee sujumaan!

Kun emme tehneet mitään tai kun haistelu alkuun meinasi viedä voiton, laitoin Sutin paikkamakuuseen.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Suti 3 vuotta

Sutin 3-vuotissynttäritkin meni ilman sen suurempia julkisia hehkutuksia. Suti pääsi samana päivänä lopuista karvoistaan ja on taas ihan siisti jätkä. Karva irtosi helposti. Seuraavana päivänä kävimme hakemassa kisakokemusta rallykisoista.

Tavoitteena parempi seuraaminen!

Löysin naksun muutama viikko sitten ja ajattelin vain kokeilla, miten Suti siihen reagoi: sehän vallan innostui! Naksautus-ääni tuntui nostavan kierroksia, joten aloin treenailla sen avulla seuraamista. Ajatuksena se, että Sutin pitää itse tarjota perusasentoa ja seuraamista ilman erillistä suullista käskyä. Nopeasti se sen hoksasi, kun olen muutenkin kouluttanut sitä tarjoamisen kautta. Toivon, että tämä harjoittelu lisää sen kiinnostusta seuraamiseen ja nostaa myös virettä. Yksi, mitä meinaan myös treenata on pitkäkestoisuuden kestäminen niin, että palkka odottaa namikipolla esim. repun luona kentän laidalla tai kehän ulkopuolella ja kun seuraa hyvin, pääsee palkalle. Kolmas keino on hyödyntää Papua. Ajattelin ottaa Papun välillä mukaan treeneihin ja ottaa sen kanssa jotain, jos Suti alkaa nuuhkia maata. Ehkä kateus auttaa tässäkin ongelmassa.

Yksi harjoittelukohteemme on myös erilaiset alustat ja paikat. Otin Taitavien Tassujen hallille kuukausikortin, ja olemmekin päässeet sinne yllättävän usein treenaamaan. TT:n hallin pohja on keinonurmea kumirouheella ja se on Sutille TODELLA vaikea, sillä siinä tuntuu olevan miljoonia ylitsepääsemättömän ihania tuoksuja :( Huomasin, että se todellakin haistelee vain hajuja eikä esim. etsi ruokaa, sillä ohitti maassa olleet makupalat sujuvasti! Todella epätoivoinen olo tämän ongelman kanssa välillä!

Osallistuimme Taitavien Tassujen hallissa pidettyyn rallytoko-kisaan, ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Suti kulki nenä maassa lähes koko ajan!! Tuomari kannusti ihanasti ja kyllähän se tietysti näyttikin osaavansa liikkeet, mutta kun kyltiltä kyltille kulkee nenä maassa, ei se ihan täydellistä suorittamistakaan ole! :( Minun mokastani ensimmäiseltä kyltiltä tuli 10 virhepistettä, kun kävelin kyltin ohi ennen kuin sain Sutin tekemään kyltin liikkeen (olisi pitänyt vaikka pysähtyä kyltille). Jos tätä virhettä ei olisi tullut, olisimme saaneet hyväksytyn tuloksen. Mutta eihän tuollaiseen voinut olla muutenkaan tyytyväinen, joten ehkä parempi näin...

Minun piti ilmoittaa Suti BH-kokeeseenkin Pieksämäelle, mutta kyllä nyt on parempi saada tuo seuraaminen (tai paremminkin haisteluongelma) ennen sitä kuntoon! Agilitykisatkin saavat odottaa sitä, että saan taas motivaatiota. Mennyt treenit jotenkin niin penkin alle, ettei ole tuntunut enää kivalta. Minä kun olen aina halunnut, että vaikka olisi mitä tavoitteita agilityssa, sen pitää silti olla kivaa niin minulle kuin koirallekin. Nyt ei enää ole ollut.

Tämän kevään tavoitteina on siis saada haisteluongelma loppumaan ja siten seuraamisesta parempaa, ja alkaa treenata verijälkeä tavoitteellisesti! Mietin, että jos saa haistella jotain luvan kanssa, auttaisi keskittymään paremmin muuhun. Katsotaan, miten käy!

Kirjoitin itselleni ylös, miettiessäni kisojen jälkeen haisteluongelmaa: "Miksi haistelee? Miten haistelua voi vähentää? Miten "rangaista" siitä? Jatka työntekoa! Älä luovuta!" En osaa vastata kysymyksiin, mutta luovuttaa en aio! Pakkohan tämän on joskus alkaa tuottaa tulosta!

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin

Kävimme Tahkolla koko perhe lomailemassa hiihtolomaviikon lauantaista keskiviikkoon. Meillä oli pieni yhden huoneen huoneisto, joten ahdasta meinasi välillä olla, mutta ihan mukavasti meni silti. Koiria piti lenkittää tietysti monta kertaa päivässä. Teki hyvää saada itsekin ulkoilla. Yllättäen paras pari lenkittää oli Suti ja Jojo. Kumpikaan ei vedä remmissä ja jos ketään ei tule vastaan, Jojokin käyttäytyy ihan kivasti. Sutin rauhallinen käyttäytyminen rauhoittaa varmasti Jojoakin. Papu oli todella rasittava yksinkin! Sen pää ei vain meinaa kestää kaikkea sitä jännitystä ja elämää, jota tuollaisissa keskuksissa on ;) Enkä tarkoita mitään pahantahtoisuutta tai pelkoa, vaan kauheeta touhottamista! :D

Olin Sutin kanssa yksin liikkeellä, kun meitä vastaan tuli kettuterrieri ja musta pystykorvainen isompi koira (ehkä musta sakemanni tai sekarotuinen). Näin jo kaukaa ihmisten käytöksestä, että taitaa olla vaikeuksia ohitustilanteissa. Otin Sutinkin lyhyempään remmiin. Kun tulimme lähemmäksi, Suti alkoi vain haistella maata koko ohituksen ajan eikä provosoinut eikä reagoinut vastaantulijoihin mitenkään! Iso musta käveli hölmönä ohi :D Meille kävi samalla tavalla tässä meidän kotinurkilla, kun olimme menossa kylille päin. Naapurin isäntä tuli dreeveriuroksen kanssa vastaan ja ohitus meni hienosti. Kun käännyin vilkaisemaan taakseni, isäntä huuteli, että taitaa se teidän koira olla narttu. Sanoin, että ei kun uros! Isäntä ihmetteli, miten heidän koiransa ei reagoinut mitenkään, vaikka yleensä haukkuu kaikki urokset! Suti ei ilmeisesti halua provosoida muita uroksia, eikä edes pyri niiden luo. Tahkon-reissulla mukana lenkillä oli Jojo ja Suti, kun shelttiuros jäi isäntänsä kanssa odottamaan meitä. Sheltti alkoi jo kaukaa haukkua meitä ja Jojo tietysti rähjäsi takaisin. Sutikin haukahti ohimennessämme kerran, mutta kun sanoin "ohi", lopetti heti ja lähti kävelemään hienosti ohi. Jojokin rauhoittui nopeasti, kun Suti käyttäytyi niin hienosti.


Asuimme Mustin ja Mirrin lemmikkihotellissa, jossa meitä odotti kolme kassillista herkkuja koirille :) Pussit sisälsivät myös mm. lelut ja metalliruokakupit! Ei tarvitse niitäkään nyt ostaa, kun olivat jo ostoslistalla :) Huoneessa oli koirille oma peti, jota Papu tykkäsikin käyttää eikä pyrkinytkään sänkyyn :) Kiitos Musti ja Mirri! Nilsiästä löytyi Agrimarket, josta sain haettua Papulle nivelravinnetta, joka oli juuri loppunut, mikä on näkynyt myös Papun liikkumisessa. Onnistunut reissu siis! ;)

On ihana käydä reissussa, mutta kyllä vaan on ihaninta olla taas kotona!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Vuosikatsaus ja toimintasuunnitelma

Mennyt vuosi 2014 oli varmasti yksi elämäni parhaista. Sain viettää ihanan vuoden lasten ja koirien kanssa kotona. Aten kanssa meni kaikki hienosti ja helposti, Samu aloitti koulunsa ja Sutin kanssa tuli treenattua jotain lähes päivittäin. Sain opinnäytetyön valmiiksi Aten syntymän jälkeen ja valmistuin maaliskuussa hyvin arvosanoin oikeustradenomiksi. Kaiken kruunasi (määräaikainen mutta kuitenkin!) virka uutta koulutustani vastaavassa työssä. Aten hoitotäti on aivan mahtava ja Atte on jäänyt sinne joka aamu mielellään.

Sutin kanssa en tainnut asettaa muita tavoitteita kisarintamalla kuin saada kisakokemusta ja olisihan se ykkönen tokon ALO:ssa ihan kiva. BH-kokeeseen olisimme menneet, jos tällä suunnalla olisi ollut kokeita, joten se sitten jäi. Tokossa kävimme yhdessä kokeessa ja saimme sen toivomani ykkösen. Seuraamisen kanssa tuli sen verran isoja ongelmia, että oli parempi keskittyä vain harjoitteluun loppuvuoden ajan enkä edes katsellut AVO:n kokeita.

Loppukeväästä pääsimme mukaan agilityryhmäkoulutukseen, kun vaihdoimme ryhmää, jonka treeniaika sopi minulle paremmin. Myöhemmin kesällä tuli vielä uusi vaihto, kun pääsin ryhmään, joka tähtää enemmän kisoihin kuin edellinen ja aikakin oli vieläkin parempi kuin edellisen ryhmän. Kesä ja alkusyksy tuli treenattua säännöllisesti ja kehitystä on varmasti tapahtunut nopeasti. Kotona treenattiin ahkerasti vaikeimpia esteitä ja ohjauskuvioita. Kävimme muutamissa epiksissä ja ihan hyvinhän se jo meni, taisimme olla joka kerta palkinnoillakin.

Sutin kanssa tehtiin kahden viikonlopun ja neljän näyttelyn turnee ilman suurempaa menestystä. Se pääsi kesällä karhutestiin, joka osoitti Sutin suojelevan minua vaaran uhatessa. Verijälkeäkin käytiin ajamassa. Sutin silmät todettiin terveiksi, jopa erityisen kauniiksi ;)

Kun tokossa emme kisanneet, ajattelin, että kokeilemme siipiämme rallyssa. Tässä menestyminen yllätti minut täysin! Saavutuksena Sutin ensimmäinen koulutustunnus RTK1, kolme kisaa ja kolme hyväksyttyä tulosta.

Jojo ja Papu olla möllöttelevät. Papussa ikä on alkanut näkyä harmaana partana ja lisääntyneenä jäykkyytenä, mutta hammaskivenpoiston yhteydessä tehdyssä terveystarkastuksessa havaittiin, että se on terve kuin pukki. Sutin kanssa se vahtii pihaa vähän turhankin innokkaasti... Jojossa ei ikä näy oikein missään. Se on ehkä entistäkin pahempi roisto ja ahneempi kuin koskaan, mutta muuten liikkuminen on helppoa eikä jalka paina. Ruoka-aikaan se alkaa komentaa minua sinnikkäämmin ja sinnikkäämmin, joten toivon, ettei se koskaan sairastuisi dementiaan ja alkaisi unohdella syöneensä jo...

Meille muutti marsu, jonka hoitaminen on vaatinut erilaisia järjestelyjä. Sen täytyy mm. ulkoilla pesuhuoneessa, ettei koirat pääsisi sen kimppuun. Mutta on se jo kotiutunut ja ihanan söpöhän se on. Kiljuu jo ruokaakin kurkku suorana kun illalla kuulee ääneni :D

Tuleva vuosi 2015

... tuokoon meidän perheelle, sukulaisillemme ja ystävillemme kaikkea hyvää. Emme vaadi paljoa, kunhan vain saamme elää terveinä ilman suurempia vastoinkäymisiä. Onni ja kiitollisuus tulee ihmiselle silloin, kun hän on tyytyväinen siihen, mitä hänellä jo on. Meidän perheen onni kulminoituu ehkä eiliseen tunnelmaan, kun teimme lumitöitä: Petri ajoi mönkijällä Atte ja Samu kyydissään, minä kolasin lumikolalla koirien juostessa pihalla. Siinä hetkessä oli kaikki mitä tarvitsee.

Mutta pitäähän niitä olla elämässä tavoitteitakin niin pysyy virkeänä ;) Sutin kanssa tavoitteena on suorittaa tänä vuonna BH-koe (toivottavasti pääsemme kokeeseen lähiseudulle) ja luonnetesti. Pyrimme myös niin tokossa kuin rallyssakin avoimen luokan korkkaamiseen ja kisaamisen aloittamiseen agilityssa (mitataanko Suti miniksi vai mediksi? mitenkäs se lisenssi taas hankittiinkaan?). Tulisiko tänä vuonna lähdettyä kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoihin ja osallistuttua niin rallyyn, tokoon kuin agilityynkin? Riittääkö aika tähän kaikkeen, se jää nähtäväksi.

Ja koska sain ilmeisesti opiskellessani jonkun päävamman, olen katsellut uusia opintomahdollisuuksia. Katsotaan, pääsenkö opiskelemaan ja tuleeko siitä sitten yhtään mitään muutenkaan. Toivon myös vakinaista työsuhdetta.

Toivon, että saamme pitää Papun ja Jojon edelleen terveinä laumassamme tulevankin vuoden. Toivon, että Sutikin pysyy kunnossa ja terveenä.

Näyttelyarvostelu minusta


Sain Facebookissa haasteen kirjoittaa itsestäni näyttelyarvostelun. Luonnostelin sen ensin tänne ennen julkaisua. Sen kirjoittaminen oli yllättävän hauskaa :)

Näyttelyarvostelu itsestäni: "35-vuotias tavallisen kokoinen narttu. Hyvä kallo, jossa hieman ilmavat korvat ja leveät posket. Hyvät silmät ja hampaat. Purenta voisi olla parempi. Liikkuu yllättävän ketterästi tarvittaessa, muuten vaivalloisesti. Selkälinjan pitäisi olla tässä iässä jo vakiintunut. Rauhallinen luonne, esiintyy hyvin. Ei parhaassa karvassa tänään. Saa tänään EH:n."