tiistai 1. tammikuuta 2019

Tilinpäätös vuodelta 2018, tervetuloa uusi vuosi

Vuosi 2018 oli vaihteleva ja avartava. Se alkoi niin, ettei meillä ollut kuin Suti - ja toki Piipli. Oli siis totuttelua siihen, ettei koiria ole kuin yksi ja toisaalta siihen, että Suti ja Piipli alkaisivat pärjätä keskenään. Itseäni työllisti vielä gradu ja muutama suoritettava kurssi yliopistolle.

Kävin Sutin kanssa alkuvuodesta Sasupanin kurssilla, jossa harjoittelimme erilaisia yhteistyötaitoja ja keinoja, joilla saisin Sutin kestämään paremmin kisatilanteita uusissa paikoissa. Tuolla kurssilla apina putosi harteiltani ja rentoutumisen myötä myös yhteistyömme alkoi parantua. Kokonaan Sutin haistelu ei kuitenkaan loppunut. Se päättyi vasta kastrointiin keväällä. Sen jälkeen meillä ei olekaan ollut enää mitään ongelmia kontaktin suhteen!

Keväällä kävimme tiuhaan toko-kokeissa ja saimmekin pikkuhiljaa parempia tuloksia. Käppänän kanssa kisaaminen vain on sellaista, että aina joku liike saattaa mennä pieleen, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö se sitä osaisi. Pikku hiljaa kuitenkin paransimme tahtia ja saimme toisen ykkösemme ja myöhemmin kesällä myös kolmannen, eli TK1-koulutustunnuksen.

Lähdin Sutin kanssa heinäkuussa rallytokon piirinmestaruusjoukkueeseen ilman mitään suorituspaineita. Minähän olin jo päättänyt, ettemme enää koskaan kisaa koko lajissa. Saimme 97 pistettä ja voitimme avoimen luokan! Tästä saimme niin hyvän buustin, että kisasimme vielä RTK2:n verran ja ehdimme saada jopa yhden tuloksen voittajaluokasta. Loistava vuosi Sutin kanssa! Me kun emme voineet talvella edes ajatella kisaamista, kun ei edes uusissa paikoissa treenaaminen onnistunut! Nyt treenaamme Haukkuvaarassa usein, eikä haisteluongelmia todellakaan enää ole!

Ja sitten kesäkuun alussa meille tuli ihana Munkki! Se on hämmästyttänyt minua kontaktihakuisuudellaan ja halullaan tehdä töitä, oppimiskyvyllään ja yleistämistaidoillaan. Munkki on jo opettanut minulle monia uusia tapoja palkata koiraa. Se on tosi kiltti ja kuuliainen koira, joka tuntuu pärjäävän joka paikassa. Se on loistava lasten kanssa ja Aten kanssa niistä on tullutkin varsinainen parivaljakko :) Atte saattaa makoilla Munkin karvaa silittäen puoliksi sen päällä ja Munkki makailee tyytyväisenä. Atte on myös opettanut Munkille vähän kyseenalaisen tavan hyökkäillä Samun perään. Sitä touhua pitää välillä rajoittaa. Munkki on jo nyt osoittanut olevansa uskomaton nenänkäyttäjä, joka löytää esineen melkein mistä vain. Se onkin hienoa, sillä haaveilen sen kanssa pk-lajeista. Toko alkaa olla hyvällä mallilla ja rallya on rakennettu rinnalla myös. Samalla olen koittanut pitää mielessäni, mitä pk-tottis vaatii.

Omat työtehtäväni muuttuivat vuoden alussa ja kevät oli henkisesti tosi raskas. Heinäkuussa sain HTM:n paperit ulos. En tosissani edes etsinyt uusia töitä, sillä työpaikallani saattoi olla mahdollista saada jatkoa sopimukseen vuoden vaihteessa. Petri kuitenkin näki työpaikkailmoituksen työstä, joka hänen mielestään sopisi minulle erinomaisesti ja olisi koulutustani vastaavaa. Hain, pääsin haastatteluun ja hitto sain sen paikan! Vakipaikka ja parempi palkka kuin edellisessä! Kaiken lisäksi minut on otettu hyvin työyhteisössä vastaan ja olen tykännyt työstäni, vaikka siinä omat haasteensa onkin. Uskon kuitenkin kokemuksen myötä oppivani suhtautumaan tilanteisiin paremmin.

Uusia haaveita

Sutin kanssa haaveilen pääsystä mestariluokkaan rallyssa, ehkä jopa RTK4:stä. Tokon avoimeen luokkaankin haluaisin sen kanssa vielä joskus, mutta olen kyllä realisti sen suhteen, että se on ehdottomasti meille jo riittävän vaativa, eikä ole varmuutta selvitäänkö siitä koskaan ykköstuloksen verran. Mutta olkoon Sutin eläkelaji sitten se ;) Nyt olen alkanut miettiä koiratanssin aloittamista Sutin kanssa, sillä se osaa kyllä kaikenlaista, jota olisi kiva päästä esittämään. Vielä ei ole selvää, kumpi laji olisi: HTM vai freestyle. Jos keksin mukavat musiikit molempiin, voihan sitä  molempiakin kokeilla.

Munkin kanssa tähtäämme kokeisiin heti kun olemme valmiita. Rallyyn vaikka heti jo kun ikä sallii. Tokoon keväämmällä. Keväällä jatketaan metsäjäljestystä ja esineiden etsimistä maastosta. Tarkkuusetsintääkin ollaan vähän jo kotona aloiteltu. Jos emme ole BH-kokeeseen valmiita vielä syksyllä, niin se otetaan tavoitteeksi vuoden päästä keväälle. Mutta tärkeintä nyt on kuitenkin, että keväällä suoritettavat luustokuvaukset olisivat myönteiset. Minulla itselläni pitää olla jotain tavoitteita, muuten tulee treenattua ilman suunnitelmallisuutta. Olen realistinen sen suhteen, että sitten tietysti vasta kisataan kun ollaan valmiita.

Sutin kanssa osallistun tänä keväänä Sporttirakin VOI/MES-verkkokoulutukseen. Uskon sen tulevan meille hyvään saumaan ja antavan meille paljon. Aion ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Samalla siitä hyötyy Munkkikin, kun opin itse uusia tapoja suorittaa kylttejä.

Toivon, että tänä vuonna Suti ja Piipli alkaisivat tulla toimeen keskenään. Munkki ja Piipli ovat kavereita, mutta Suti jahtaa vieläkin Piipliä tilaisuuden tullen. Toivon, että pysymme kaikki terveinä.

Hyvää uutta vuotta kaikille!