Raakaruokaa

Mukava tapa testata uutta ruokaa! Mushilta saa näytepakkauksen raakaruokaa helposti koodia tietyissä eläinkaupoissa näyttämällä.

Tykkäsin siitä, että paketissa oli palleroita -  on helppo ottaa vaikka matkalle mukaan ja annostella ilman sotkua.

Ilmaisen aterian saa tilata osoitteesta:  www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria

Jojo leikkii jo Sutin kanssa

Jojolla on omat huonot puolensa, mutta pentujen kanssa se osaa olla hienosti! Eilen Suti alkoi hyökkäillä Jojon kimppuun. Yhden kerran otti sellaisen X-hypyn suoraan Jojon naamaan. Jojo oli vain hämmästynyt eikä pitänyt pahana ollenkaan. Pientä nahinaa oli pitkin iltaa ja aamulla meno jatkui. Tänä aamuna Suti jo vähän kokeili, josko Papukin kestäisi sen näykkimisyritykset. Ihan hyvin se tuntuu ne kestävänkin, jos pystyy poistumaan paikalta. Jos on ahdasta, se murisee pennulle. Suti onneksi ymmärtää nämä pienetkin murinat ihan oikein eli väistää.

Jos eilen aamulla sanoin, että Suti on yllättävän rauhallinen, se on ilmeisesti alkanut kotiutua, koska kyllä sen villejä piirteitäkin alkaa jo pikkuhiljaa huomata. Ei mitään mahdotonta vielä, mutta kyllä siellä sisällä taitaa pieni riiviö lymyillä ;) Olen onneksi tainnut saada sen vielä väsytettyä rasia- ja vessapaperirullaleikeillä ja onhan tuo luiden järsiminenkin todella väsyttävää.

Tänään Suti sai lohta. Maha on kestänyt uudet ruuat hyvin ja kaikki on maistunut hienosti! Hirvenkylkiluun kimpussa kului illallakin tovi. Kun menin lähempää katsomaan, onko se saanut sille mitään tehtyä, häntä alkoi heilua vimmatusti ja Suti näytti olevan hirveän onnellinen, kun sai pakertaa luun kimpussa. Sai kaluttua pienillä hampaillaan lihat hyvin luiden ympäriltä.

1. aamu sutinaa

Yö meni ihan hyvin, joskin nukuin itse levottomasti. Suti inisi välillä, mutta rauhoittui silityksiin. Nukkui koko yön sängyn vieressä yöpöydän hyllyllä (on sellainen kuutio). Herättiin kuuden kieppeillä, kun silittely ei enää nukuttanut pikkumiestä uneen.

Pissa pääsi keittiön lattialle, mutta kakka tuli paperille eteiseen. Aamulla oli yli 11 astetta pakkasta, joten Suti ei mennyt mielellään ulos, enkä sitä kyllä mielelläni palellutakaan. Käydään välillä kuitenkin tutustumassa pihaankin.

Illalla Suti sai ruuaksi mukaan saadut turvotetut nappulat ja ihan pienen pienen nokareen maksaa ja hieman öljyä. Aamulla vuorossa olikin sitten siirtyminen meidän systeemeihin eli raakaruokinnan aloittaminen. Ajattelin, että broilerin jauheliha on varmasti turvallinen aloitusruoka. Sitä se saikin nyt pari ruokalusikallista. Sekaan liraus öljyä.

Suti tykkäsi niin paljon, että yritti saada nostettua tyhjää ruokakuppiakin suuhunsa. Tämä kaveri varmasti tykkää aktivointipeleistä! Ruuan jälkeen se kirmaili tyytyväisenä ja onnellisena pitkin asuntoa :)

Isojen koirien aamulenkin jälkeen annoin niillekin ruuan. Suti oli polleena mukana touhussa ja kun Jojo ja Papu istuivat keittiöpöydän vieressä vähän kauempana, kun laitoin niille ruokia valmiiksi, Suti ryntäsi täpäkkänä niiden luo! Ilmeisesti yritti ajaa pois tai jotain :) Jojo väisti, Papu ei välittänyt mitään. Vein ruuat vessaan, että kaikki saavat syödä rauhassa niin Sutikin kulki innoissaan siinä mukana. Annoin sen nuolla rasian, jossa oli ollut maksaa. Kyllä oli sekin hyvää!

Pennun ruokintaohjeena on antaa 10% pennun painosta. Ruuan määrä ei kuulemma pennun kasvaessa juurikaan muutu, mutta suhde painoon kylläkin. Niinpä ajattelin alkaa antaa sille aikuisiän ruokamäärää eli 200g päivässä. Katsotaan, miten vaikuttaa, alkaako lihoa vai pitääkö ruuan määrää lisätä.

Pieni leikkituokio ja sitten lattiatyynyllä untenmaille Samun katsoessa vieressä Pikkukakkosta.

Sehän on Punk-Kari

Punkkeja on nypitty koirista "kilokaupalla". Pistin maanantaina Expotit molemmille. Onneksi on vähentänyt punkkeja niin, ettei tiistain jälkeen ole tarvinnut irrottaa yhtään. Eilen Jojo pyöri ihmisen p:ssa metsälenkillä ja jouduin harmikseni pesemään niskan shampoolla. Toivon, ettei Expotin vaikutus mennyt likaveden mukana kaivoon. Tänä aamuna Jojo hakeutui koko ajan järven rantaan ja kävi uimassakin, joten jos nyt ei punkkeja löydy, niin ei sitten koskaan. En tiedä, mikä siellä järvellä nyt oli niin kiinnostavaa, kun meinasi kerran lähteä kroolaamaan "ulapallekin", mutta onneksi tuli sentään käskystä rantaan. Nyt tietysti tulee vielä joku pissatulehduskin sitten... :(

Samalla Jojo pääsi eroon lopuista karvoistaankin, kun nypin selän ennen pesua. Meinasin tosin oksentaa sitä tehdessäni, mutta sisulla sain sen suoritettua. Nypin molemmat pari viikkoa sitten ja Jojolta ei karva meinannutkaan vielä irrota selästä kunnolla. Jätin sen sitten vielä kypsymään ja tarkoitus oli nyppiä se loppuun tänään. Niinpä en voinut nyt pestä selkää ja suunnitella nyppimistä sen jälkeen, kun sitten se olisi taas ollut tiukemmassa. Onneksi niska ja selkä ei ollut ihan p:n peitossa vaan ainoastaan haisi.

Osaako joku kommentoida, millainen aine tämä on: Fästing Minus -punkkitipat? Löytyy osoitteesta http://suomi.husse.com/

Ruokailumuutoksia

Meillähän koirat ovat syöneet alusta asti raakaruualle siirryttyään vain kerran päivässä. Nyt kokeilen sellaista, että jaan siipipäivien ruuat vähän erilailla. Nykyinen ruokalista on ollut tällainen (tein tällaisen listan uudestaan, jotta tulee annettua tasaisesti kaikkea ja niin, ettei tulisi ummetusta):

ma - putkiluu tmv.
ti - lohta
ke - broilerinsiipiä tai kalkkunankauloja
to - sisäelimiä
pe - broilerinsiipiä tai kalkkunankauloja
la - sianlihaa ja kananmuna
su - vapaammin sovellettavissa: hirveä/lohta/naudanmahaa tmv.

Päiväannos Jojolla 150-175g ja Papulla 150-200g.

Tällä viikolla olen kokeillut sellaista, että olen antanut vain yhden siiven keskiviikkoiltana (päiväannos molemmille 2 siipeä). Torstaiaamuna annoin puolet päivän sisäelimistä ja kasvissosetta, yht. 100g. Torstai-iltana taas yhden siiven ja perjantaiaamuna toisen puolen sisäelimistä ja kasvissosetta (100g). Perjantai-iltana meinaan antaa vielä yhden siiven.

Toivon, että tällä saisin vähän tasoitettua kakan laatua. Saattavat siipipäivien jälkeen kakata monta kertaa lenkin aikana, mutta joka kerta tulee sellaisia pieniä pipanoita. Sisäelimillä saa vähän löysytettyä mahaa. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että kokeilu olisi onnistunut. Arvelen, että varmaan joudun tulevaisuudessa siirtymään muutenkin kahteen ruokintakertaan päivässä, koska iän myötä tarpeet muuttuvat ja kun ei kerran enää harrasteta aktiivisesti, niin samapa kai tuo vaikka söisivätkin kaksi kertaa päivässä.

Kokkeillaan vähän kokkeissa

Menin sitten ilmoittamaan Papun toko-kokeeseen toukokuun loppuun! Apua! Pitäisikö meidän alkaa vaikka reenata!? Ajattelin nyt kyllä mennä vain kokeilemaan ja pitämään hauskaa, meillä ei ole suorituspaineita, kun ei kerran olla reenattukaan :D

Olen ilmoittanut Jojon Ylökkin mejä-kurssille ja Papun Jytkeen jälkikurssille. Pitäisi sulattaa vähän verta ja käydä ajamassa jälki omaksi iloksi jo ennen tuota kurssia. Lisäksi ajattelin käydä Papun kanssa Muuramessa mätsärissä parin viikon päästä. Itse olen menossa koirien stressi -luennolle. Että hei, mehän ollaan jo melkein aktiivisia ;)

Terveen kirjoissa taas

Sitä ollaan jälleen niin terveinä kuin meidän perhe yleensä koskaan voi olla.

Papu parani hampaidenpoistosta jälleen nopeasti. Viikkoon en antanut mitään kovempaa syötävää. Sille tuottaa ongelmia purra mitään halki tai paloiksi, joten olen pieninyt broilerin selkärangat kirveellä pienemmiksi ja siten pystyy syömään. Seuraavaksi olisi tarkoitus testata, pystyykö syömään rustoluun. Meinaan sitäkin vähän hakata kirveen perällä pehmeämmäksi. Putkiluun syönti onnistui hyvin, koska käyttää siinä lähinnä etuhampaitaan.

Päänvaivaa barffauksesta

Täällä Jyväskylässä on muuten omanlaisensa projekti hommata koirille raakaruokaa! Täällä käy kyllä varmaan joka viikko joku auto toimittamassa jossain parkkipaikalla ruokaa, mutta vähän tuottaa tuo noutopuoli ongelmia, kun samaan aikaan pitää aina kökkiä töissä linjassa. Niinpä olen hakenut ruokaa ensiavuksi marketeista, joista saa ihan hyviä tuotteita, mutta kilohinta on tietysti kova. Pyysin myös äitiäni poiketessaan Keskisellä ostamaan minulle sieltä broilerinliha- ja jauhelihapötköjä, koska ne ovat siellä tosi halpoja. Harmi, kun unohdin pyytää myös Nutrolin senioria, joka on nyt loppumassa. Onneksi käymme Ähtärissä pikapuoliin. Täytyy ajella samalla Keskiselle vähän säästämään...

Nyt kun aloin oikein eri toimittajien hintoja vertailla, huomasin, että Kennelrehu on edullisin ja käy täällä päin pari kertaa kuussa. Niinpä yritän muistaa tehdä tilauksen viimeistään kaksi päivää aiemmin ja sitten pistää Petri noutamaan kuorma - toivoen, ettei hänellä ole juuri silloin niin kova kiire töissä, että unohtaa koko homman. Onneksi näyttää siltä, että vapaa päivä osuu maaliskuun alkuun juuri sille päivälle, kun auto käy täällä seuraavaksi niin saan hommata pakastimen täyteen vähän helpommin. Ja pakastin kannattaa hommata täyteen, koska ei tätä ruljanssia ihan joka kuukausi jaksa! Kaiholla muistelen aikaa, kun Lempimuonan auto kaarsi vaikka joka torstai pihaamme, jos vain niin halusin. Terveisiä ja kiitos hyvästä palvelusta!

Yritin tuossa aktivoitua tokoilunkin suhteen, mutta kurssi, jolle olisin ilmoittautunut odotti mukaan vielä yhtä osallistujaa ennenkuin se toteutuu, eikä kouluttajasta ole kuulunut sen jälkeen mitään. Ääh! Alkaa jo usko loppua, että koskaan enää saadaan harrastaa mitään.

Polvi kiukutteli alkuviikosta, mutta tänään on ollut parempi. Pitää toivoa, ettei tässä olla ihan rampautumassa.

Lunta on pian kainaloihin asti ja lumiaura jaksaa käydä täällä meidän perällä peräti ihan joka viikko! Kyllä on ollut kiva, kun on jaksanut tänne asti raahautua! Parkkipaikka oli jo sellainen, että pelättiin porukalla autojen hajoavan. Ymmärrän kyllä, että on kiirettä pidellyt, mutta voisi sitä kai kuitenkin tehdä työnsä hyvin silloin kun vaivautuu paikalle eikä vain vähän enimpiä pölyttää sivuun. Mutta ei kai tätä lumisadetta enää kovin kauan kestä - varmaan jo kuukauden päästä helpottaa. On muuten ollut ihana huomata, miten päivä on jo pidentynyt: puoli viideltä näkee vielä ympärilleen (ilman lisävaloja) ja viikonloppuna lähdin metsälenkille jo ennen puolta yhdeksää aamulla. Kevättä kohti mennään!

Samun uniharjoittelu tuottaa tulosta

Samu on viihtynyt uudessa päiväkodissa hyvin. Jää sinne mielellään ja on saanut kivan kaverinkin. Hän on nukkunut hoidossa korkeintaan tunnin ja on mennyt illalla aikaisemmin nukkumaan ja nukkunut yönsä paremmin, heräilemättä. Tuosta yöheräilystähän tuli meille jo tosi iso ongelma, kun Samu heräsi joka yö ja tuli väliimme nukkumaan. Ahdastakin tietysti oli, kun Samu on iso poika jo. Kaikkien yöuni todennäköisesti kärsi.

Niinpä otimme tehokuurin siihen, että Samun pitää alkaa nukkua koko yö omassa sängyssä. Alkuun heräsi eikä meinannut suostua nukkumaan omassa sängyssä ja tietysti itki. Olin tiukkana ja onneksi Petrikin omana vuoroyönään oli (oli kuulemma ollut vaikeaa), koska tätä jatkui vain muutama yö ja sen jälkeen olemme kaikki nukkuneet katkeamattomat yöunet!

Käytimme apuna törkeää lahjontaa: ensimmäisestä omassa sängyssä nukutusta yöstä (vaikka itki eikä olisi millään halunnut) seurasi yllätys: kauan odotettu lääkärinlaukku! Kyllä meillä sitten ollaankin leikitty lääkäriä ja eläinlääkäriä, jossa tutkitaan koiria (on muuten parantanut Papun ja Samun suhdetta tämä leikki). Sitten yllätyksenä tuli Roope-sedän ja Aku Ankan autot ja Pokemon-palloja. Nyt olemme tilanteessa, että lahjontaa voisi jo vähän vähentää ja antaa vaikka jotain vähän isompaa pidemmän jakson jälkeen. Katsotaan, miten meidän käy!

Jypistä Suomen mestari 2011?

On ollut mahtavaa, kun olen saanut katsoa niin paljon SM-liigaa, kun vain olen ehtinyt. Olenkin tainnut katsoa kaikki Jypin pelit ainakin osittain. Meillä kun on tuo Koti-TV ja Urho TV Total. Ja Jypillä pyyhkii jälleen hyvin! Toivottavasti tänä keväänä päästään juhlimaan mestaruutta kävelykadulle!

Sairastelua ja kuumeilua

Olen sairaslomalla. Polvi alkoi vihoitella muutama päivä sitten ja kipeytyi toissa iltana kunnolla. Eilen yritin vielä sinnitellä töissä, mutta ei siitä tullut mitään. En pystynyt suoristamaan polvea enkä siten pystynyt liikkumaan normaalilla vauhdilla saatika tekemään yhtään vähänkään nopeampaa liikettä tai käännöstä. Mitään selkeää syytä en kipeytymiselle tiedä. Eilen polvea poltteli ja kuumotti niin, että laitoin siihen illalla monta kertaa kylmägeeliä. Kipu on polven sisällä ja iskee kuin puukon isku. Loppupäivästä alkoi olla molemmat jalat reisistä ja pohkeista ihan jumissa ja selkäkin alkoi kipeytyä. Niinpä soitin lääkäriajan tälle aamulle.

Lääkäri taivutteli polvea eikä muualle sattunut ollenkaan, ennen kuin otti polvilumpiosta kiinni. Kohta kertoisi ristisiteistä mutta toisaalta se kuulemma vaatisi erityisen onnettomuuden. Niinpä epäili myös polvilumpion lievää sijoiltaan menoa. Siltä se kyllä kieltämättä tuntuukin, varsinkin kun nousen portaita.

Hoidoksi lepoa (sairaslomaa ensi tiistaihin asti alustavasti), idealside ja tulehduskipulääkettä. En tiedä, kuvittelenko, mutta ihan niinkuin kipu olisikin jo helpottanut vähän. Edelleenkään en uskalla astua kunnolla ja saman jalan pohje on tosi kipeä, joten kaipa se vie tällä hetkellä enimmän huomion.

Kyllä ärsyttää. Ensinnäkin se, etten pääse liikkumaan kuten ennen vaan joudun töpöttelemään hitaasti ja jos vähänkin innostun, kipu palauttaa takaisin todellisuuteen. Toisekseen töissäkin olisi ollut ihan kiva olla ja töitä olisi ollut paljon, eikä ole kiva siirtää niitä muiden harteille. Ärsyttää myös se, että äitillä on ollut tällä viikolla kesälomaa ja hän kävi hakemassa Samun eilen Ähtäriin. Petrillä on tänään työmaan kevätpäivä, joka kestää puolesta päivästä tappiin asti. Eli olisin voinut reenata ja harrastaa koirien kanssa vaikka mitä ihan rauhassa tuntematta huonoa omaatuntoa mistään!! Oikein mun tuuria taas :( Metsässä olen käynyt tänään kahteen kertaan, koska se - uskomatonta kyllä - on helpompaa kuin remmilenkkeily. Tottakai olisi ihana kulkea tasaisia teitä, mutta kun nuo meidän koirat eivät osaa yhtään kulkea remmissä, meno olisi liian töksähtelevää ja tempovaa. Metsässä voin kulkea ihan rauhassa omaa tahtiani ja koirat voivat kirmata miten tykkäävät.

Pitihän siellä metsässäkin vähän jotain reenata. Ensinnäkin olen pistänyt koirat tasapainottelemaan puunrunkojen päällä ja kiipeilemään kivien tai kantojen päälle. Vahvistaa sisäisiä lihaksia. Jojo tuskin tarvitsee tällaista harjoittelua, mutta Papulle tekee hyvää - ja kyllä Jojokin tykkää kun saa vähän temppuilla makupalan kiilto silmissä. Papu kiipeilee kaikkien kivien päälle ilman käskyäkin. Palkkaan välillä vaikken olisi käskyä antanutkaan, toivonmukaan se vahvistaa Papun omatoimisuutta. Olen myös käskenyt koiria kiertämään puita. Papu tekee sen tunnontarkasti vasemmalta oikealle, Jojo vähän miten sattuu ;) Sopii luonteisiinsa.

Harjoittelin myös tunnistusnoutoa kävyillä. Pitelin hetken käpyä kädessäni. Luulin, etten ehtinyt saamaan siihen tarpeeksi hajuani, sillä käteni eivät olleet mitenkään hikiset tai märät. Heitin koskemani kävyn muiden joukkoon ja käskin Papun etsimään. Ensimmäisen se toikin minulle hienosti. Toisen se pureskeli pieniksi paloiksi. Kolmannen se löysi vasta kun tarkensin sille paikkaa (se jäljesti vain jälkiäni, kun olin kiertänyt paikan taakse). Tuuli oli tuolla paikalla kyllä kova ja se pyöri voimakkaasti. Olen silti yllättynyt siitä, että se löysi niin nopeasti oikean kävyn. Kyllä koiran nenä on ihmeellinen!

On tässä vähän pentukuumekin iskenyt, kun odottamani uutinen vahvistui. Mielestäni maailman ihanin käppänätyttö Moona on astutettu mielenkiintoisella uroksella ja vaikuttaisi siltä, että pennuista voisi tulla juuri sellaisia kuin minä haluan ja toivon hyvältä harrastuskoiralta niin luonteeltaan kuin karvaltaankin. Tokikaan pentujen tulo ei ole vielä mitenkään kirkossa kuulutettua, koska ultrattukaan ei ole vielä. Toisekseen haluaisin, että meillä olisi pennun tullessa omakotitalo ja iso piha, koska elämä sellaisessa olisi niin paljon helpompaa kuin tässä hermoja raastavassa kopissa. Petrikin on suostunut, mutta sillä ehdolla, että aika on oikea.

Nypin Jojon tänään. Siinä meni viisi minuuttia yli tunti! Eipä ole aikoihin mennyt niin kauaa! Jojo makasi hienosti paikallaan koko ajan, kun nypin kyljet ensin ja sitten selän. Karvaa vain oli niin käsittämättömän paljon. Edellisestä kerrasta näyttää olevankin aika kauan, ehkä viime vuoden puolella, koska en löytänyt merkintää tämän vuoden kalenterista. Yleensä nypin Jojon, kun se alkaa näyttää mielestäni liikaa turjakkeelta. Se olisi ehkä vielä mennyt, mutta kun tuli sateet, karva nousi pystyyn. Karstasin sen viime viikolla ja koko koira näytti ihan valtavan isolta. Voisiko olla mahdollista, että barffaus ja siten saamansa öljyt ja kivennäiset ovat parantaneet karvaa niin paljon, että sitä on nykyään enemmän? Ennenhän Jojon nyppimisessä on mennyt vain puolituntia, koska karva on ollut kohtalaisen harvaa.

Barffauksesta puheenollen, pitääpä lisätä myös tämän hetken tilannekatsaus. Luin juuri Malin Ekblomin kirjan Koiran luonnollinen ruokinta ja siinä suositeltiin varovaista ruokavalionmuutosta barffaukseen siirryttäessä. Eli kannattaisi totuttaa koira ensin johonkin lajiin ja vasta sitten antaa jotain toista uutta lihaa tai luuta. Mehän rytkäistiin samantien barffille ja kerran päivässä ruokintaan. Onneksi kaikki on mennyt ihan hyvin. Toki jonkinasteisia suolistotulehduksia on ollut tulollaan, koska koirat ovat kakanneet silloin tällöin limaista kakkaa. Tällä hetkellä mikään ei kuitenkaan aiheuta vastaavaa. Olen ollut kaikinpuolin tyytyväinen tähän ruokintatapaan ja koirillekin ruoka maistuu erinomaisesti. Meillä ei todellakaan nirsoilla minkään ruuan kanssa! Paitsi Jojo osaa kyllä taitavasti pyöritellä puolukat kupin pohjalle ja syödä kaiken muun ruuan niiden ympäriltä, vaikka miten yrittäisin survoa ja sekoittaa ne muun ruuan sekaan...! Papu syö puolukatkin (mutta sehän syö puolukoita syksyllä metsässäkin) :) Tällä hetkellä annan molemmille Nutrolinin Ravintoöljyä, mutta jahka tuo pullo tyhjenee, Jojo alkaa saada Seniori-öljyä ja Papu Ravintoöljyn lisäksi lohiöljyä. Nyt molemmat syövät myös lohta kerran viikossa, jatkossa en ajatellut sitä antaa. Sen tarvetta pitää sitten tarkkailla, eli miltä turkki ja iho näyttävät.

Joulu on jo ovella...

Jaahas, mistä sitä taas alkaisi purkaa kaikkea sitä, mitä meille on tapahtunut...

Nypin koirat joku aika sitten. Jojossa meni alle tunti, Papun silloisessa siistimisessä ainakin tunti. Nypin sen takajalkakarvat lyhyiksi. Pelkäsin, etteivät pehmeinä varmasti tule irtoamaan ilman saksia, mutta niin vain lähtivät tosi helposti. Otin myös etujaloista pohjavillaa vähemmälle ja nypin pois pisimpiä karkeita karvoja. Seuraavalla siistimiskerralla leikkasin tarkasti varpaanvälikarvat pois ja nypin ja leikoin tassukarvoja. Ajattelin, että jos tulee kovasti suojalunta, operaatio säästää kaikkien hermoja. Mutta sitten alkoivatkin kovat pakkaset. Nyt Papu on nostellut tassujaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin kylmillä keleillä. Tänään otin tavoitteeksi rinnan siistimisen. Ehkä sain siitä jonkinlaisen, mutta ajauduin sitten kuitenkin keskittymään kaikkeen muuhun: kaulan ajelu; jalkakarvojen nyppiminen ja pohjavillan poisto; pisimpien runkokarvojen nyppiminen; hännän siistiminen ja jopa mahanaluskarvojen nyppiminen... Samalla nypin vähän Jojoltakin pisimpiä karvoja ja leikkasin sen kynnet (Papulla ei taaskaan ollut tarvetta leikkaamiseen).

Olemme tokoilleet ahkerasti. Marian kurssi loppui tältä syksyltä viime torstaina ja olen kyllä tosi tyytyväinen, että lähdin mukaan kurssille. Olen oppinut tosi paljon sellaistakin, mitä en edes osaa kertoa ja saanut mielettömästi rohkaisevia sanoja ja henkistä valmennusta. Meillä on AVO:n liikkeet näin hyvällä mallilla pelkästään Marian ansiosta. Yksin en todellakaan olisi osannut opettaa liikkeitä näin hyvin alusta asti. Hakeudun koulutukseen takaisin syksyllä, jos meillä Papun kanssa on vielä yhteisiä toko-kilometrejä siinä vaiheessa edessä. Nyt mennään silmän takia suunnilleen päivä kerrallaan ja tarkkailen kehittymistä. Jos matka jatkuu ja saamme TK2:n ensi vuoden aikana, Maria saa alkaa syksyllä valmentaa meitä kohti vuotta 2011 ja voittajaluokkaa.

Kävin eilen Mouhijärvellä pitkästä aikaa yksin reenaamassa. Otin käytännössä vain agilitya molempien kanssa. Jojo oli ihan innoissaan - ja onko ihme: on monta kuukautta aikaa siitä, kun se on päässyt menemään esteitä! Lopuksi ohjasin niitä molempia suorittamaan esteitä. Oli erittäin opettavaista huomata, että samalla ohjauksella Jojo voittaa suorilla, mutta häviää Papulle käännöksissä. Minun oli tarkoitus välttää puomille vientiä, ettei vain satu mitään, mutta niinhän siinä kävi, että sinnehän ne porhalsivat peräkkäin... Jojo menee puomin hitaammin kuin Papu, jonka kanssa olen erikseen harjoitellut nopeampaa etenemistä puomilla. Näytti pikkusen pelottavalta ja huvittavalta, kun Papu juoksi ihan Jojon takapuolessa kiinni ja yritti ihan tökkiä sitä menemään lujempaa.

Barffaus-harrastuksemme on sujunut helposti. Mitään oksentelua ei ole enää ilmennyt. On jopa käynyt niin, että antamani ihmisten wokkiruuan loput ovat sulaneet mahoissa hienosti. Ennen oksenneltiin, jos ruuan seassa oli maissia tai niitä valkoisia rapeita "ympyröitä". Nyt ei mitään! Olen lisännyt kanansiipien syöntiä suunnilleen joka toiselle päivälle. Hampaatkin ovat alkaneet puhdistua. Muuten syövät viikon aikana sian tai naudan palalihaa tai lohta ja sisäelimiä. Kerran viikossa yritän antaa myös kananmunat. Muuten en juurikaan ole tästä stressannut. Annan niille ruuantähteitä samalla tavalla kuin ennenkin. Kasvissoseita teen edelleen itse ihmisiltä (lähinnä Samulta) jäävistä hedelmistä ja kasviksista tai tarjouksessa olevista aineksista. Homma sujuu jo omalla painollaan ja painot on saatu taas kuriin. Jojo itseasiassa on tosi hoikka ja Papu voimakas jässikkä, mutta ylimääräistä ei silläkään ole kylkiluiden päällä. Ruoka maistuu eikä missään ole koskaan nirsoiltu.

Koska olen touhunnut niin paljon Papun kanssa viime kuukausien aikana, Jojo alkoi kiukutella minulle reenien jälkeen. Se tuli luokseni sohvalle ja haukkui tai puri käsiä tai teki mitä vain, millä sai huomioni. Niinpä yhtenä iltana viime viikolla tein senkin kanssa temppuja. Se muisti vieläkin kaikki "kuolemisesta" lähtien, vaikkei olla harjoiteltu pitkään aikaan. Taitaa olla niin, etten itse muistanut pyytää kaikkea sitä mitä se osaa. Toko-liikkeet se tekee ihanan nopeasti, sen perusluonnehan on niin äkkinäinen.

Samu on oppinut mielettömästi uusia sanoja pienessä ajassa. Se toistaa perässä sanan kuin sanan. Ja se laulaa hoilottaa isoon ääneen omia laulujaan sekä tunnistettavissakin olevia lauluja kuten "tuiki tuiki tähtönen", "porsaita äidin oomme kaikki" tai "piippolan vaari". Joulupukilta se on toivonut jo pitkään "iso asuauto" eli isoa asuntoautoa. Pian nähdään, onko toive toteutunut ;)

Hyvää joulua!

Kesälomatunnelmia

Kuvassa Papu Rukan mökin takapihalla.

Viimeinen viikko kesälomaa, Petri jo töissä. Samu ei ole nukkunut päiväunia, koska luopui tutista viime lauantaina, mistä syystä nukahtaminen tuntuu aika vaikealta tai ainakin hitaalta. Olimme puhuneet Samulle jo useamman kuukauden, että tutit viedään vielä joku päivä linnunpoikasille. Emme olleet vain uskaltautuneet ryhtymään hommaan, koska se on tuntunut pelottavalta möröltä, joka veisi meiltä loputkin yöunet ja aiheuttaisi hirveitä riitoja. No lauantainapa sitten jälleen puhuin Samun kanssa asiasta. Sanoin, että kun tämä on nukkunut päikkärit, sitten viedään tutti linnun vauvoille. Samu ilmoitti, ettei mene päikkäreille. Sanoin, että antaa sitten tutin pois (olemme alusta asti antaneet tutin vain päivä- ja yöunille). Samu marssi takaovelle ja takapihan aidan viereen ja nakkasi tutin tyynesti aidan yli! Hän on myöhemmin sanonut: "Ei tutti. Vauva!" ja näyttänyt samalla takaovea. Se meni sitten aika kivuttomasti. Seuraava yö oli vähän levottomampi, piti muun muassa käydä juomassa vettä, mutta tuttia ei ole sen jälkeen itkenyt, koska luopuminen oli hänen oma päätöksensä :)

Kesälomalla Samu on myös opetellut pois vaipasta. Harjoittelu on sujunut hyvin. Samu pissaa jo hienosti pöntölle joka kerta, kun siinä istuu. Hän myös tunnistaa pissahädän ja osaa ottaa itse housut pois ja mennä vaikka nurmikolle pissalle. Kakka ei kuitenkaan tule vielä pönttöön eikä pottaan. Toivottavasti hoitotäti keksii siihen jonkin opetuskeinon. Yöllä, päikkäreillä ja pitkillä automatkoilla pidämme edelleen vaippaa.

Kävimme Korkeasaaressa ja olipahan se aika vaikuttava paikka. Samun suosikkeja oli leijona ja tiikeri. Toinen tiikereistä vaikutti todella onnettomalta kiertäessään koko ajan häkkiä ympäri :( Olimme pari yötä Porvoossa ja yhden Messilässä ja palasimme kotiin tekemään viikoksi kylppäriremonttia. Se onkin nyt muuten valmis, paitsi katto ja sauna. Ne tehdään varmaan sitten kun taas rikastutaan.

Viime viikolla kävimme vanhempieni kanssa Rukalla. Se oli myös hieno paikka. Matkasimme tunturin huipulle hiihtohissillä. Samua ei pelottanut yhtään, meni sen kaikkiaan kolme kertaa; minua pelotti niin pirusti! Tällä reissulla Samu oppi lopultakin sanomaan "isi"! Kovasti muutenkin matkii ja opettelee uusia sanoja. Kotimatkalla yövyimme Lieksassa. Jojoon tarttui ilmeisesti siellä punkki päähän.

Ai niin! Jojohan sairastui samaan veriripuliin reilu viikko sitten kuin minkä Papu sairasti. Se ei ehtinyt mennä niin huonoon kuntoon kun vein sen jo eläinlääkäriin (päivystysaikaan kuitenkin :/), oireet ja eteneminen olivat ihan samanlaiset kuin Papulla. Hoidoksi Pepcidiä ja antibioottia. Helpotti nopeasti.

Sunnuntaina kävimme Mouhijärvellä. Otin siellä vuoroa odotellessani Papun kanssa tokoa ja sisällä molempien kanssa agilitya. Jojon kanssa meno ei ollut mitenkään suunnitelmallista, kunhan pidimme hauskaa. Kivaa Jojolla olikin :) Papun kanssa otin tavoitteeksi palkata hypyiltä ja lisäksi jatkoimme A:n alastulon harjoittelua.

Eilen otin tokoa omassa pihassa. Meillä oli häiriötäkin, kun pikkupoikalauma tuli kiville istumaan ja katselemaan harjoittelua. Joku pojista tulikin sanomaan reenien jälkeen, että minulla on hieno koira :) Papu oli jotenkin ihan sekaisin. Se selvästi jännitti poikia eikä keskittynyt kunnolla. Sain sen lopulta tekemään edes jotain edes sinne päin, joten kai sitä pitää olla siihenkin ihan tyytyväinen. Otin paikallamakuuta niin, että seisoin muutaman metrin päässä Papusta ja pojat touhusivat takanani omiaan. Papu pysyi hienosti, vaikka tarkkailikin poikia. Siihen olen tyytyväinen.

Tänään harjoittelu sujuikin sitten jo paljon paremmin. Vahvistin seuraamista ja kontaktia. Palkkasin jäävissä liikkeissä samantien, kun Papu teki mitä piti. Paikalla makuussa menin piiloon (laskin 30:een) ja palasin koiran taakse, josta siirryin koiran luo. Lisäksi kävelin miten sattuu ja mihin sattuu koko toisen paikallamakuu-harjoituksen. Hyvin pysyi. Otimme myös estehyppyä. Lopuksi leikimme hiirilelulla ja Papu oli ihan onnessaan, jopa "tappoi" hiirtä. Makupaloina oli koirannappuloita, jotka tuntuivat olevan suurinta herkkua :D

Barffaus on sujunut hyvin. Otin ruokia mukaan myös reissuille eikä muutaman päivän reissut tuottaneet ongelmia. Sain nyt sen kauan kaipaamani pakastimenkin, joten elämä on tässä suhteessa mallillaan ;) Molemmille koirille maistuu kaikki, mitä olen niille antanut. Ruokin niitä kerran päivässä eikä entistä tyhjän mahan puklailua ole ilmennyt. Kakat ovat pieniä pipanoita tai määrällisesti joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin nappularuokinnassa. Eikä todellakaan ole edes hankalaa. Ainoa, että joka ilta pitää muistaa ottaa jo seuraavan päivän ruuat sulamaan ja syömistä pitää sen verran suunnitella, että joka viikko muistaa antaa lohta ja maksaa/sisäelimiä.

Samusta on tullut kova järjestelijä. Se laittaa autojaan järjestykseen eri paikkoihin ja sitten siirtää ne taas johonkin toiseen paikkaan. Autot ovat tarkasti toistensa vieressä tai perässä. Siihen jaksaa kyllä keskittyä, mutta muuten pinna on aika lyhyt. Taitaa vähän jotain uhmaikääkin pukata...

Sinkkureeniviikko päättynyt ;)

Petri ja Samu tulivat kotiin, sillä huomenna alkaa pesuhuoneen kaakelointi. Ainakin tuo isompi kaveri on todella väsynyt, pienemmällä tuntui olevan ikävä omia autojaan.

Kävin tänään Lielahden Mustissa ja Mirrissä katselemassa alennustavaroita. Löysin kääpiösnautserin rotukirjan. Nekalan M&M:stä se oli jo loppunut niiden alennusmyyntien aikaan. Russeli ja borderterrieri tarttui tuolloin jo mukaan. Lisäksi ostin rotumagneetteja, myös Elinalle Rockyn värisen collien ja äitille labradorin, kun oli niin Mossen näköinen. Papulle ostin taas lelun :0 Kissojen karvaisen ison hiiren, joka ei vingu. Oli se kyllä sen mielestä aika hieno, ja kierrokset nousivat ainakin tällä kertaa lelun nähdessään :)

Kävin myös Barffi.netissä juttelemassa koirien ruuista. Olen jo aika hyvin kärryillä, mitä syötän ja miten paljon, joten eiköhän tämä tästä suju kuten tähänkin asti. Ostin lohta, porsaan luita ajanvietteeksi ja kanan sydämiä makupaloiksi.

Otin odotellessani Papun kanssa tokoa. Jätin Papun paikallamakuuseen, kun viritin ruudun valmiiksi. Papu pysyi hienosti. Sitten vähän virittelin uudella hiirellä ja otimme ruutua. Edelleen kävin näyttämässä ruudun keskellä maata, että sain sen menemään ruutuun vauhdikkaasti. Ensi kerralla voisin kokeilla makupalan jättämistä ruutuun... Nyt juoksimme namikipolle, kun oli mennyt hienosti ruutuun. Pakko oli kokeilla ruutua kokonaisena liikkeenäkin (oonko mää vähä kärsimätön, vai?). Papu meni jälleen hienosti maahan, kävelin sitä kohti ja sitten sivuttain pois ja vielä kokonaan pois. Huusin "seuraa" ja Papu lähti kuin raketti ja ihan oikeanlaiseen seuraamiseen rinnalleni!

Sitten otimme seuraamista ja liikkeestä seisomista. Jatkoin samaa harjoittelua kuin eilen, eli yhden askeleen ottamista ja pysähtymistä. Kyllä se siitä alkaa luonnistua :)

Sinkkuviikolla reenataan!

Petrillä alkoi kesäloma ja hän lähti Samun kanssa Ähtäriin maanantaina. Minulla on vielä töitä ainakin tämä viikko, joten jäin käristymään haalareihin. Mutta on se silti vaan kivaa, kun saa tehdä töitä. Onhan tuossa kevättalvella jo ihan tarpeeksi lomailtukin. Myös koirat jäivät kotiin ja tarkoitukseni on ollut reenata kerrankin niin paljon kuin jaksan tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, etten ole kotona.

Pesuhuoneremontti jatkuu. Tänään vedettiin viimeisen kerran vedeneristykset. Toivon mukaan pääsemme laatoittamaan torstaina. Hain Bauhausista hirveän läjän kaakeleita ynnä muita tykötarpeita. Värit ovat musta ja valkoinen, jotta saadaan yhteensopivuutta vessan kanssa.

Koirat ovat barffanneet viikon. Arvelin etukäteen, että mahat menevät varmaan aika sekaisin ennen kuin tottuvat, mutta mitä vielä! Molempien mahat ovat kestäneet hyvin ja kummaltakin tulee pienet, kuivat nokareet kakkaa kerran tai kaksi päivässä. Ruokakin maistuu hyvin (paitsi Papulle tänään... Ehkä sai niin paljon makupaloja reeneissä ja kuumuus vaikuttaa ruokahaluun?). Ovat myös syöneet vain kerran päivässä koko tämän ajan, koska mielestäni se on helpointa ajatellen kisa- ja reenipäiviäkin, eikä sekään ole tuottanut ongelmia.

Samua on jo nyt hirveä ikävä! Onneksi juttelee edes vähän puhelimessa kanssani :)

Eilen kävin tekemässä koirille jäljet Nokian jäähallin vieressä olevalle nurmikolle. Paikka oli liian levoton siihen aikaan päivästä ja oli ihan hillittömän kuuma, mutta jaksoi Papu silti keskittyä edes vähän. Teen harjoittelukerrasta oman jutun myöhemmin.

Kun jäljet oli ajettu, lähdimme koirien kanssa Mutalaan. Porukka sopi Ylökkin foorumilla yhteistokoreeneistä ja kerrankin mekin päästiin paikalle. Papua ei olisi oikein huvittanut. Se oli kovallakin syötyään edellisenä iltana rustoluun. Kun otimme ALOn ryhmäpaikallamakuun, Papu ei meinannut pysyä vierelläni ollenkaan, saatika tehdä liikettä kuten pitää. Pia toimi liikkeenohjaajana ja juuri kun meinasin luovuttaa, hän kehotti vain käskemään se maahan ja pitämään siinä, vaikken ottaisi yhtään askelta koirasta poispäin. Kun se pysyi, siirryin parin askeleen päähän ja kävin välillä palkkaamassa. Ja hienostihan se sitten pysyi kun vaan vaadin! Tajusin, että minun pitää vain vaatia Papulta enemmän, tehdä reenejä vaikeissa oloissa jne. Kiitos Pia taas tästä pienestä mutta meille merkittävästä avusta!

Seurautin jälleen ja palkkasin heti, kun paikka oli oikea. Mielestäni meidän seuraaminen on tosi hienoa (verrattuna parin viikon takaiseen perässä laahustamiseen), vaikken ole vasta kuin pari kertaa vahvistanut sitä. Kontaktikin on parantanut paljon!

Tänään kävin Mouhijärvellä. Harjoittelin ensin Papun kanssa ruutua. Olemme edelleen siinä vaiheessa, että minun pitää käydä taputtamassa maata ruudun keskellä, jotta saan Papun juoksemaan iloisesti ja ripeästi ruutuun. Palkkaan siitä, että se menee sinne nopeasti. Maahanmeno ruudun sisällä näyttää onnistuvan ilman erityistä harjoitteluakin :)

Sitten otin liikkeelle lähtöä. Nyt kun sain Papuun intoa seurata, se on alkanut taas edistää lähdössä. Harjoittelin näin: Sanoin käskyn "seuraa", odotin pienen hetken ja lähdin vasta sitten liikkeelle, astuin yhden askeleen ja pysähdyin. Vaadin, että Papun täytyy istua ihan oikealla kohdalla saadakseen pysähdyksestä palkan. Koska sillä oli niin kova kiire eteenpäin, se istui usein askeleen verran edelläni. Muutamalla toistolla Papun päässä loksahti palaset kohdalleen ja tämäkin alkoi onnistua!

Harjoittelimme myös kapulan noutoa, mutta Papu leikittelee sillä niin, etten uskalla ottaa sitä enää, etten opeta sille jotain peruuttamattoman huonoja tapoja. Se on kuitenkin hyvää, että Papu noutaa innokkaasti. Mutta se pudottelee kapulaa matkalla. Pitäisi varmaan hankkia pienempi ja kevyempi kapula, jos tuo on vaikka liian painava sen mielestä?

Kun tokot oli reenattu, otin seinässä odottaneen Jojon vuoroon. Halusin harjoitella "layereita", eli sitä, että radalla jää yksi este ohjaajan ja toista estettä suorittavan koiran väliin sivuttaissuunnassa. Lähdössä oli rengas ja hyppy suoran putken vieressä. Juoksin putken toista puolta, kun Jojo SUORITTI renkaan ja hypyn toisella puolella putkea ja jatkoi ohjaukseni mukaisesti kolmannelle hypylle putken jälkeen.

Toisessa harjoituksessa olivat rinnakkain kepit ja puomi niin, että keppien toinen pää on pitemmällä kuin puomi alastulokontakti. Puomilta mennään suoraan pussiin. Ohjasin Jojon puomille ja jouduin tekemään aika tiukan suunnanmuutoksen päästäkseni keppien toiselle puolelle. Jojo kuitenkin jatkoi puomin suorittamista. Ainoa ongelma oli, että se loikkasi alastulokontaktin, kun en ollut jarruttamassa sitä. Otin pari toistoa niin, että palkkasin hitaammasta alastulosta ja teimme harjoituksen uudestaan. Nyt huusin keppien takaa "oota" ja hidastin itsekin vauhtiani. Toimi!

Halusin kokeilla Jojon kanssa myös vähän extremeäkin juttua, jonka en ikinä olisi uskonut onnistuvan! Kepit olivat hypyn ja renkaan vieressä ja halusin mennä niin, että nyt tuo hyppy jää meidän väliin, kun Jojo suorittaa pujottelua. En saanut sitä menemään kepeille kauko-ohjauksena, joten jouduin lähettämään sen niille lähempää. Kaikkosin siis hypyn toiselle puolelle samalla kun Jojo SUORITTI pujottelua täydellisesti loppuun asti! Ihan uskomatonta! Ei voi muuta sanoa kuin, että on mulla mahtavia, taitavia ja fiksuja koiria :)

Papu oli intoa piukassa, kun oli joutunut odottamaan seinässä ja katsomaan menoani Jojon kanssa. Se teki vauhdilla kaiken mitä pyysin ja olin tosi tyytyväinen senkin suorituksiin. Se myös onnistui noissa layeri-harjoituksissa muuten paitsi siinä pujottelulta hypyn toiselle puolelle -harjoituksessa. Oltiin kaikki jo tosi väsyneitä siinä vaiheessa.

Jojo kehitti itselleen jonkinlaisen keinu-puomi-kammon näiden reenien aikana. Mentyämme kerran keinun, se ei uskaltanut tulla enää puomille. Houkuttelin sen menemään kahteen kertaan puomin ja pidin pienen tauon. Menin Papun kanssa sillä aikaa keinun moneen kertaan niin, että palkkasin sitäkin siitä (Papu meni jo todella vauhdikkaasti keinulle kun tiesi, että siltä saa ruokaa), vaikkei sillä olekaan esteen kanssa koskaan ollut mitään ongelmia. Tämän nähtyään Jojokin ilmeisesti rohkaistui ja kun oli sen vuoro suorittaa keinu, se meni sille rohkeasti. Palkkasin tietysti ja otimme muutaman kerran uudestaan. Tämän jälkeen menimme puomille, jonka Jojo juoksi taas pari kertaa ihan normaalilla reippaalla vauhdilla.

Papun toko-reenit

Tänään otin iltalenkin jälkeen Papun kanssa vähän tokoa. Harjoittelimme hihnassa seuraamista. Meni tietysti nyt tosi hyvin... Sitten otin liikkeestä maahan menoa. Kun pidän äänen iloisen kirkkaana, Papu menee sukkelasti maahan. Sitten pari luoksetuloa: vahvistin parempaa perusasentoa. Lopuksi vielä liikkeestä seisomista: Papu alkoi jätättää, kun tiesi, mitä tuleman pitää... Muuten meni ihan hyvin. Leikkiä ennen ja jälkeen pikareenien.

Siistin Papua, kun tuli se sinne näyttelyynkin ilmoitettua... Nyt pitääkin muistaa ottaa joka viikko vähän pitempiä karvoja pois, että pysyy siistimpänä. Eipä siinä kyllä mennyt kuin vartti, että ehkä sitä jossain välissä ehtii ;)

Auto on huollossa. Ei pääse mihinkään. Paitsi polkupyörillä. Toivon mukaan huomenna saadaan, että pääsen pentukurssille. Perjantaina olisi kesäkauden ensimmäiset agilityryhmäreenitkin.

Lopetin tänään Eaglen syöttämisen Papulle. Tajusin, että se on ollut löysällä jo AINAKIN kaksi kuukautta, joten nyt riittää! Hain Mustista ja Mirristä pienen pussin Royal Caninin käppänäruokaa. Siinä on lukemani mukaan natriumia, mikä lisää juomisen tarvetta. Selvästi kyllä lisäsikin. Onko sekään kovin terveellistä? Koko ajan vahvistuu ajatus siitä, että meidän koirat alkaa barffata. Jojolle RC:n dental hygienia on sopinut hyvin ja sitä syötän Papullekin siihen asti, kun saan ruuat loppumaan. Jos sekään sitten sopii...

tokoa ja vähän muutakin elämää

Viime hetken reenaukset käynnissä! Olen keskittynyt lähinnä paikalla makuuseen. Tänään aamulla: 1 min 20 askeleen päässä koirasta; 2 min 5 askeleen päässä; 2 min 20 askeleen päässä. Illalla: 2 min 10 askeleen päässä ja 2 min 25 askeleen päässä. Toivotaan, että sujuu kokeessakin. Lisäksi otin sekä aamulla että illalla peräkkäin liikkeestä maahan menoa, sitten luokse tulon ja liikkeestä seisomista. Jäävät liikkeet sujuvat mielestäni hienosti, luoksetulossa toivoisin parempaa perusasentoa lopussa. Sitä olenkin koittanut nyt parantaa avittamalla. Toivotaan, että aika riittää.

Lauantaiaamuna kävin Mouhijärvellä. Otin edellä mainittujen lisäksi hyppyä. Täytyy käydä vielä tällä viikolla ottamassa sitä, varmuuden vuoksi, vaikka hyvin sujuikin.

Petri on sairaslomalla tämän viikon, joten pääsin koirien kanssa aamulla tunnin metsälenkille. Iltapäivällä ennen pentukurssille menoa puolen tunnin ja illalla vielä yli tunnin lenkit. Päivällä on ollut niin lämmin, että on ollut ihana käydä pitemmät lenkit viileän aikaan. Eilen päästiin pitkästä aikaa Arjan, Moonan ja Oilin kanssa metsälenkille.

Lauantaina kävin Samun kanssa Teemerin avajaisissa Lielahdessa. Valikoimista löytyi sopiva pieni nahkapatukka, josta Papu tykkäsikin. Poistomyynnissä oli myös pullo mustan koiran shampoota, jonka myös ostin... Sitten suuntasimme "naapuriin" Barffi.nettiin, josta sain paljon apua ja neuvoja barffauksen aloittamisesta. Menen vielä jonkun ajan päästä juttelemaan tarkemmin niin saadaan suunniteltua molemmille koirille oikeanlaiset ruokavaliot. Ostin joustavan remmin, jota ajattelin käyttää koirajuoksussa. Sillä on hyvä harjoitella näin aluksi. Ostin myös noin kilon palan maksaa, jonka kotona pienin ja kuivatin uunissa makupaloiksi.

Arja houkutteli ilmoittamaan Papun Tuurin näyttelyyn. Mietin sitä kyllä ihan vakavissani. Katsotaan, rohkaistunko tarpeeksi ilmoittautuakseni... Piia lupasi hoitaa näyttelytrimminkin... Olisihan se hienoa, jos Papu pärjäisi, mutta sitten taas "masentaa" jos ei pärjääkään ja on tullut tuhlattua rahaa ja ennen kaikkea aikaansa ihan turhaan :/ Mutta voisihan sitä yhden näyttelyn vuodessa käydä kokeilemassakin... Vielä siis ollaan kahden vaiheilla ;)