maanantai 20. helmikuuta 2012

Helmikuun kuulumisia

Tämä talvi on ollut Jojolle jotenkin vaikea siinä mielessä, että sitä ei ole juurikaan huvittanut ulkoilla. Itseäni turhauttaa, kun lenkillä saa kiskoa toista eteenpäin, että päästään joskus kotiinkin. Se ei vain tykkää kylmästä. Toivottavasti sillä ei ole jo vaikeita nivelvaivoja :/ Jojo on osoittanut minulle, että se on perusluonteeltaan hyvin laiska, vaikka on joskus esittänytkin yliaktiivista.

Papu, pieni partiolaiseni, on aina valmis lähtemään vaikka minkälaiseen keliin ja aina se etenee reippaasti. Sen ainoa huono puoli on huonot jalkakarvat, joihin tarttuu lunta.

Pitkäaikainen unelmani on toteutumassa tänä keväänä. Siitä kuitenkin lisää vasta lähempänä.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Pakkanen paukkuu

Apua tätä pakkasta! Jatkuvasti yli 20 astetta! Ensin ei meinaa tulla talvi ollenkaan ja sitten kaikkea tulee oikein kunnon rysäyksellä.

Olemme viikon lenkkeilleet ihan lyhyitä lenkkejä ja alkaa jo puuduttaa. Lauhtuisi edes 10:een asteeseen niin pääsisi käymään normaalimittaisilla lenkeillä eikä tarvitsisi pukea ihan niin montaa vaatekertaa päälleen. Jojollakin olen pitänyt pahimpina aamuina kahta takkia päällä. Ilmeisesti jotain tossujakin olisi pitänyt joskus opettaa koiria käyttämään, koska nyt molemmat nostelevat tassujaan jo melko lyhyelläkin lenkillä. Toki lenkkeilemme metsässä, jossa on lunta polun reunoilla koirien mitan verran, joten ei liene ihme, että sellaisessa pakkaskaukalossa kulkeminen alkaa palella.

Onneksi päivän piteneminen alkaa jo näkyä! Metsään näkee mennä jo aamukahdeksalta ja iltaviideltä vasta pimenee lopullisesti. Näin iltavuorolaisena on ollut mukava nauttia aamulenkeistä ja iltapäivälenkeistä valoisan aikaan :)

Papun kanssa olemme talven aikana harjoitelleet lähinnä kaukoja ja liikkeestä maahan menoa ja seisomista. Silloin tällöin myös luoksetulon pysäytystä. Nehän ne meidän suurimmat ongelmat kai ovatkin. Nyt on liikkeestä maahan meno jo niin reipas, että tarjoaa sitä pelkässä seuraamisessakin... :/ Kiva homma, että tykkää, mutta mutta.... Meidän ikuinen ongelma siis vain vaihtaa paikkaa: kun oppii jonkun niin hyvin että tykkää tehdä sitä, ei malta kuunnella milloin pitäisi/saisi sen tehdä! Eli kuunteluharjoituksia! Itse asiassa sitähän olemme vähän tehneetkin ruokinnan yhteydessä: Koirat odottavat lupaa mennä ruokakupille ja saatan hyppiä tai huitoa tai sanoa mitä vain ja antaa luvan ihan mistä suunnasta tahansa. Papulle aika vaikea tehtävä! Jojo on tässä yllättävänkin kärsivällinen. Papu se on, joka meinaa kupille karata.

Vähän tässä sellaista olen meinannut, että josko sitä kokeisiin menisi joskus huhti-toukokuussa. Jos pätkäyttäisi samantien kolmet ilmot ja katsoisi miten käy. Jos ei tule ykkösiä, niin voisi sitten samassa rytäkässä ilmoittaa syksylle uusiin kolmeen kokeeseen. Minulla on pakko olla ilmoittautuminen kannustamassa/pakottamassa reenaamaan. Tai ainakin tulisi sitten mentyä sinne kokeeseen...