torstai 27. joulukuuta 2012

Lenkki lumisateessa

Ilma suorastaan lämpeni. Meillä on nyt noin yksi aste pakkasta. Päätin lähteä lenkille. Suti sai tulla mukaan. Otin otsalampun, vaikka ei me kyllä näköjään niin korvessa asuttukaan, että sitä olisi oikeasti tarvinnut. Laitoin Sutille valjaat ja huomioliivin. Olisi vissiin sen mielestä pitänyt jättää laittamatta. Suti pyöri hangessa lenkin jälkeen eikä "kutina" meinannut millään lakata. Ei ole ihan tottunut käyttämään valjaita, kun saa juosta melkein aina vapaana. Tuloksena tämännäköinen ipana (vasemmalla Papu):


Suti joululahjaluun kanssa. Nallemaisesta naamasta taisin saada ajatuksen, että pitäisikö sitä vähän trimmata...


Spidermanin ja Batmanin pikkuapulaista väsyttää jo/vihdoinkin.




Pelkkää makailua(ko)

Viikonloppuna käytiin Ähtärissä. Suti oli mukana kiertämässä sukulaisten luona. Hienosti käyttäytyi, joskin on niin utelias ja eläväinen, että aiheuttaa joillekin vähän stressiä, mutta muuten kyllä on niin avoin, että siitä on helppo tykätä, jos niin haluaa. Muorille esittelin Sutin osaamista (jalkojen välissä seuraamista ja peruuttamista, kaukoja ja käännöksiä) ja se oli aivan ihmeissään, että olenko minä osannut opettaa nuo kaikki koiralle :) Heh, kuka muukaan? (Ja kiitos, että uskot taitoihini ;) )

Joulu tuli ja meni. Koirat saivat omat puruluut paketissa. Reaktiot: Papu ei ottanut omaansa suuhun ennen kuin olin ottanut paperit pois eikä senkään jälkeen syönyt, ainoastaan kuljetteli ja vahti; Suti otti omansa tyytyväisenä suuhun, pyöri vähän aikaa ympäri tyytyväisenä häntäänsä heiluttaen, repi paperin pois ja söi luunsa; Jojo repi paperit tuhannen silpuksi eikä koskenut luuhun, jonka sitten Suti otti omansa kanssa suuhun ja söi puoleen väliin. Tyypillistä käyttäytymistä jokaiselta :)

Muuten ollaan vain maattu ja oltu. Jojo tykkää kun aina on sohvalla joku, jonka kainalossa tai polvitaipeessa voi nukkua. Sillä ei ole mikään kiire mihinkään ja sille sopisi vallan mainiosti, vaikkei kukaan tekisi yhtään mitään, paitsi antaisi ruokaa säännöllisin väliajoin. Jojolla on ollut paha kutina viimeiset viikot. Viime viikolla käytiin Jyväskylässä eläinlääkärissä, kun kunnaneläinlääkärin ohjeilla ei tuntunut apua löytyvän. Jojolla on ollut tötterö päässä ja sukka takajalassa, antibioottikuuri ja ärtyneiden kutina-alueiden rasvaaminen on alkanut tuottaa tulosta. Strongholdit laitettiin myös Sutille ja Papulle. Iho on paljon parempi jo ja Jojo voi olla ilman tötteröä jo suurimman osan päivästä.

Tänään piti kuitenkin käydä vähän Sutin kanssa tokoilemassa. Sillä on meinannut tulla aika pitkäksi usein... Mukavaa olikin, kun vähän pakkanen lauhtui ja Suti oli niiin pätevä! Otettiin jo vähän pitempää seuraamista ja hyvin sujui. Sutilla on hyvä kontakti. Harjoittelin myös nopeaa ja hidasta kävelyä. Muutaman kerran noutoa. Suti hakee reippaasti ja tuo kapulan rinnalle, mutta pudottaa sen istuessaan. Hyvä vaihe kuitenkin ja tästä on hyvä jatkaa. Kaukoissa palkkasin heittämällä pallon Sutin taakse. Ajattelin, että jos vaihtelee palkkaustapaa, pysyy mielenkiinto yllä. Hyvin se jo on ymmärtänyt, että pitää keriä etutassut taaksepäin istumaan nousussa (en palkkaa sitä muunlaisista asennon vaihdoista) ja vaihto onnistui viiden metrin päästäkin! Luoksetulo aivan valmis. Seuraamista kun tuli nyt otettua vähän enemmän kuin normaalisti, palkkasin myös lelulla. Revittiin vähän aikaa lelua ja sitten taas jatkettiin. Mahtavaa kun koiraa voi palkata myös lelulla!! Vaikuttaisi siltä, että Sutia pystyykin nyt alkaa palkata paremmin lelulla kuin ennen. Hyvä, että on tullut kuitenkin vähän yritettyä leikkiä, vaikkei se olisi uudessa paikassa heti innostunutkaan. Jääviä otin myös. Liikkeestä seisomisessa minun pitää vielä näyttää kädellä, mutta aika pieni liike se jo alkaa olla. Maahan Suti menee vähän kuin vahingossa, koska sitä otetaan joka päivä niin paljon, joten maahan-käsky seuraamisen yhteydessäkään ei tuntunut häiritsevän ollenkaan. Se siis teki, mitä pyysin. Kokeilin myös istumista, mikä onnistui myös (ilmeisesti vahingossa). Joka pysähdyksen jälkeen, palkkasin ja kiersin koiran taakse ja sivulle.

Eilen siistin Sutin. Meni noin pari tuntia kahdessa erässä. Sutilla on karvaa niin paljon että on aika kova työ saada nypittyä. Joskin karva on nyt paljon parempaa irtoamaan kuin nuorempana, joten helpommalla jo pääsin kuin kesällä tai syksyllä. Alla oli kaunis musta karva, joten kaljuksi ei mennyt nytkään. Pussihousujen kanssa tein paljon töitä enkä saanut vieläkään kaikkia pois. En halunnut kuitenkaan käyttää saksia siistimiseen, kun ei tässä mihinkään näyttelyyn olla lähiaikoina menossa. Olkoon noin. Poskia ajelin vähän. Kone ei meinannut ajaa kunnolla, joten jouduin tuhraamaan aika kauan pienen alueen kanssa, mutta Suti kesti sen kuin mies. Ei valittanut yhtään ja antoi minun tehdä mitä piti. Se makasi myös nyppimisen ajan hienosti paikallaan.

Tänään oli sitten vuorossa Papu. Papussa ei mennyt enää kuin tunti. Sillä on mahtava peitinkarva ja se irtoaa helposti, mutta jalkakarvojen kanssa joudun aina tekemään kovasti töitä. Nyt en kuitenkaan saksinut kuin tassukarvat enkä ajanut mitään.

Suti nauttii kun on lunta! Se kirmailee hangessa ja syöksähtelee talitinttien perässä vaikka pakettiauton alle :) Se ja Papu riehuvat keskenään yleensä koko sen ajan, kun teen lumitöitä (koko pihassa menee vähintään tunti). Suti nappaa maasta jonkun roskan (saa olla käytännössä ihan mitä vain, koska kaikki mikä on maassa on Papun mielestä sen omaisuutta) ja juoksee se suussa karkuun tai muuten härnää Papua niin kauan, että se lähtee jahtaamaan. Suti myös vaanii nurkkien takana ja haastaa takaa-ajoleikkiin :) Sitä on tosi hauskaa seurata. Kumpaakaan ei myöskään palele, koska liikkuvat koko ajan.

Tämän viikon pyhitän täydelliselle oleilulle (makailua, koirien kanssa touhuilua, Samun kanssa elokuvien katsomista, kirjojen lukemista). Ensi viikolla palaan taas koulutöiden pariin ja loppiaisen jälkeen koulu sitten taas jatkuukin.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Rauhallista joulua!

Mukavaa joulun aikaa kaikille! Nauttikaa olostanne!
 


Ota tosta kengurusta nyt sitten hieno poseerauskuva...


Välillä vähän kirmaillaan... Papu juoksuttaa Sutia ja Suti tykkää.


Pysyy ne onneksi joskus paikallaankin :) Onko noita muka vaikea erottaa toisistaan?


Samun piirtämä kuva meidän perheestä :)


Ensimmäinen joulu uudessa kodissa edessä. On ollut mukava laitella kotia kuntoon, joskin kiirettä on pitänyt töiden ja koulun kanssa loppuun asti ja huomenna lähdetään vielä käymään Ähtärissä.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Energian purkua

Sutilla on ilmeisesti joku tuhoamisvaihe päällä, koska sillä on hirveän kova järsimisen tarve. Onneksi ei ole mitään väärää vielä hajottanut, mutta puruluita syö päivittäin, hajottaa lelujaan ja repii roskia. Meillä on kodinhoitohuoneessa pahvilaatikko, johon kerätään poltettavia roskia. Suti käy siellä penkomassa ja repii ja raastaa paketteja silpuksi hirmuisella raivolla. Mitä isompi rapina, sen parempi :) On lapsella halvat huvit ja saa ihan huoletta harrastaa sitä niin kauan kun jättää sitten luvattomat tavarat rauhaan.

Tein sille vanhasta sukasta lelunkin laittamalla sukkaan toisen vanhan sukan, Samun leluperunan ja rapisevan muropaketin pussin. Se on ollut ihan huippukiva lelu! Sillä se leikki toko-koulutuksessakin. Joskin se siellä tykkäsi lelusta niin kauan kuin revin sitä sen kanssa.

Pulliaisen Riikka kysyi tykkääkö Suti vinkuleluista. En muuten edes tiedä, koska en ole tainnut antaa sille yhtään! Pitää kyllä heti hankkia Sutille oma vinkulelu. Jojohan ne meillä heti rikkoo, mutta jos nyt yhden saisi suojeltua.

Olen pitänyt metallinoutokapulaa Sutin lelulaatikossa ja huomaan sen kuskailevan sitäkin silloin tällöin leikin tuoksinassa :)

Kaikin puolin raskas viikonloppu ollut, kun eilen oltiin vielä monta tuntia ulkohommissa agilityn jälkeen ja tänään tokon jälkeen pistettiin terassi kasaan. Viikonlopun to-do-listalla oli vielä Sutin pään siistiminen ja Papun siistiminen, mutta ne nyt jäivät sitten tekemättä. Pitää yrittää ensi viikolla joku päivä ehtiä. On vain aika kiireinen vaihe koulussa tällä hetkellä, että meinaa kaikki sellainen, mikä ei ole ihan täysin pakollista jäädä.

Riikka Pulliaisen tokokoulutus Laukaassa

Tänään olin Sutin kanssa Riikka Pulliaisen tokokoulutuksessa Laukaassa. Kullakin koiralla oli 2x20min aikaa. Koska Sutin kanssa ei vielä voi eikä kannatakaan jankata samaa liikettä koko reeniaikaa, ehdotin, että tekisimme vain jotain pieniä juttuja, joihin tarvitsen apua. Se sopi kouluttajalle erinomaisesti. Oli muuten oikein mukava, rento ja osaava kouluttaja tämä Pulliaisen Riikka. Voisin kuvitella, että hänen kehäänsä meneminen voisi olla helppoa.

Minua vähän jännitti uuden porukan eteen meneminen ja olihan se Sutillekin uutta.

Ensimmäisellä kerralla halusin näyttää meidän kauko-ongelmaa: Suti tekee asennon vaihdon niin, että se pomppaa maasta istumaan ja vetää takajalkansa eteenpäin, kun haluaisin, että se istuisi ylös kerien niin, että etujalat siirtyvät taaksepäin. Ja kun se sitten taas menee maahan niin, että takapää jää paikalleen ja etujalat siirtyvät eteen, se ehtii parissa vaihdossa liikkua helposti semmoisen pari metriä... Riikka huomasi, että Sutin pomppaaminen johtuu minun käskystäni ja liikkeestäni. Minun pitää tehdä käsiliike rauhallisesti jopa ilman ääntä. Tässä syynä on varmasti ollut se, että olen joutunut Papulle tekemään tästä liikkeestä äänellä ja liikkeellä nopean, jotta se varmasti tekee asennonvaihdon. Eipä toimikaan siis sama systeemi Sutilla! Olipa hyvä, että otin tämän ongelman puheeksi, ettei ehditä tehdä enempää hallaa. Lisäksi kotiläksyksi tuli jumpata maahan-seiso-maahan-vaihtoja kädellä vetäen ja työntäen niin, että haluamani liike menee lihasmuistiin.

Toiseksi harjoitukseksi halusin merkin. Siinä harjoituksessa ei sinänsä tullut mitään uutta, koska samalla tavalla olemme sitä jo harjoitelleetkin. Riikka muistutti vain siitä, että pitää vaihtaa paikkaa usein eikä tarvi vielä sanoa käskyä. Ja pitää pitää hauskaa! En myöskään saa antaa Sutin touhuta omiaan väliajalla vaan minun pitää teettää sillä jotain temppuja tmv.

Toisella kerralla halusin ottaa hypyn, noudon ja ohjeita ohjatun noudon harjoittelun aloittamiseen. Suti hyppäsikin tällä kertaa ihan oikein ja pysähtyi heti käskystä esteen taakse. Riikka kertoi, että koiraa voi hyppyyttää edes takaisinkin esteellä.

Nouto ei arvatenkaan vielä onnistunut, koska on niin vaiheessa vielä kotonakin. Joskin Suti nyt sitä jo vähän siellä kuitenkin kuljetti suussaan, joten ihan hyvältä vaikuttaa. Nyt alan keskittyä pitoharjoituksiin rinnalla istuen. Riikka meinasi, että moni ei-noutava koira on innostunut noudosta hypyn kautta. Pitääpä kokeilla.

Ohjattua noutoa alan opettaa suunnittelemallani tavalla namikipolla.

Riikka oli oikein positiivinen ja mukava kouluttaja, joka painotti meille sitä, että Suti on vielä niin nuori, etten saa olettaa sen osaavan mitään.

Nenäkosketus

Lauantain agilityssa oli aiheena kontaktit. Vaihtoehtoina opettaa kontaktit on nykyään läpijuoksu, 2on2off tai 2on2off nenäkosketuksella.

Koska epäilen, että Suti saattaa alkaa vielä mennä agilitya lujaa, en halua opettaa sille läpijuoksua. Papukin alkoi sillä tekniikalla loikkia A:lta...

Niinpä vaihtoehtona on pelkkä 2on2off tai samainen asento nenäkosketuksella. Kouluttajat meinasivat, että nenäkosketuksella asennon varmistaminen vaikuttaisi varmimmilta tavalta. Niinpä haluan opettaa sen.

2on2off-tekniikka tarkoittaa siis sitä, että koiran etujalat ovat maassa ja takajalat kontaktilla. Nenäkosketuksella tarkoitetaan sitä, että koiran pitäisi vielä joko koskea maata kuonollaan tai ainakin nyökäyttää päätään. Tätä tekniikkaa voi alkaa harjoitella jo kotona pienen laatikon avulla.

Treeneissä oli erilaisia pisteitä, joilla käytiin tekemässä vastaavia harjoituksia. Ensinnäkin oli puomin alas- ja ylösmeno-osat niin, että koira juoksee sitä pitkin maassa olevalle namikipolle. Keinu oli niin, että pöytä oli pönkkänä, ettei keinu päässyt laskeutumaan. Kouluttajalla oli pieni A, jolla sai harjoitella kontakteja nousematta vielä korkealle. Lisäksi oli levy, jonka alla oli pieni putki, jotta koira voi tottua pieneen heilautusliikkeeseen.

Keinua Suti ei pelännyt yhtään. Ensimmäisellä kerralla se käveli normaalisti ylös ja katseli vain ympärilleen. Toisella kerralla se jo juoksi ja vauhti vain kiihtyi mitä useammin teimme! Pienen tauon jälkeen menimme sille uudestaan ja siirsimme pöydän laskeutumisalustaksi eli keinu heilahti puoleen väliin asti. Vaikka kouluttaja kuinka heilutti ja nytkytti keinua, Suti ei ollut millänsäkään.

Kun harjoittelin pikku-A:lla 2on2off-asentoa, Suti alkoi niin innostua hommasta, että alkoi jo nyt loikkia miten sattuu. Niinpä totesin, että tämä pitää harjoitella kunnolla kotona eikä tästä saa yhtään tinkiä missään vaiheessa, muuten tulee ongelmia.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Viikonlopun vipinät

Lauantaiaamuna

Ajelimme jälleen Laukaaseen agilityyn. Viime viikko jäi väliin, kun olin niin kipeä. Olo on nyt vähän parempi (saan esim. öisin jo nukuttua), mutta kyllä yskittää silti edelleen.

Teimme ympyrän muotoisen radan, jonka viimeinen piste oli lopulta "lähdössä". Suti meni mielestäni hyvällä innolla, mutta juoksi kuitenkin joidenkin esteiden ohi (syynä epätarkka ohjaus?). Sen ei saanut antaa haitata, vaan piti vain jatkaa loppuun asti.

Harjoittelimme myös pujottelua vinokepeillä. Tämä oli Sutille toinen kerta. Hyvin se kepeille hakeutuu, mutta en ole ihan varma vielä, ymmärtääkö se mitä sen pitäisi tehdä. Kouluttaja sanoi, että Sutille pitää laittaa pian verkot, koska muuten se alkaa hyppiä vinossa olevien keppien yli. Sillä on aika kiire palkalle.

Mentiin myös rengasta, jonka Suti suorittaa jo hienosti, kun palkka on heti renkaan takana.

Äitini tuli käymään Mossen kanssa. Tällä kertaa Suti suhtautui Mosseen jo rauhallisesti. Mosse-raukka on jo melkein kuuro eikä jaksa paljon kähistä. Selkärankakin on alkanut törröttää ihan vähässä ajassa. Mosse on jo 12 vuotta vanha sekarotuinen rotikka, joten aika vanha jo. Se on aivan mahtava koira ja suremme jo etukäteen sitä, ettei koskaan tiedä, milloin siitä aika jättää.

Sunnuntaiaamuna

Menimme taas Hangan lavalle tokoilemaan. Tänään teimme seuraamista pujotellen ja suoraan; liikkeestä maahanmenoa ja seisomista; luoksetuloa; estehyppyä ja paikkamakuuta.

Sutia inhotti märkä maa... Jääviä ei olla sellaisenaan vielä juuri otettu, joten avitin kädellä. Jäi kyllä molemmissa liikkeissä hyvin paikalleen ja pysyi. Luoksetulo oli huippu! Estehyppyyn meinasi taas karata. Suurin ongelma oli kuitenkin se, että se hyppäsi esteen viereen seisomaan... Pysähtyi kyllä hienosti heti. Niinpä harjoittelen ensi viikolla niin, että jätän palkan esteen taakse. Tätä on pakko harjoitella kotonakin! On jäänyt viime aikoina tosi vähälle. Paikkamakuussa meni maahan ja pysyi rauhallisesti (laskin 20:een), menin vierelle ja pyysin perusasentoon. Olin tosi tyytyväinen!

Nyt alkaa vaan todella jännittää ehditäänkö me saada joulukuun puoleen väliin mennessä seuraaminen hyväksi, nouto kuntoon, paikkamakuu varmaksi ja vielä jokin ylimääräinen liike täydelliseksi.

Iltapäivällä kävin koirien kanssa tutustumassa lähimetsiin. Meinasin tulla yhden aukean yli, kun ajattelin, ettei siitä voi olla pitkä matka kotiin. Onneksi katsoin kuitenkin puhelimen navigaattorista ja huomasin, että on siitä kuitenkin vielä sen verran pitkä matka, että on parempi etten lähde seikkailemaan. Meillä on tuossa lähimetsässä kyllä paljon mielenkiintoisia reittivaihtoehtoja. Ainoa "haittapuoli" on, että niissä ei taida juuri muut kulkea, joten maastot ovat osittain aika vaikeakulkuisia. Täytyy alkaa tehdä polkuja, kun näivettyy isoin kesän kasvillisuus. Jojokin kulki melkein koko ajan vapaana. Onneksi otin sen loppumatkasta kiinni. Vähän sen jälkeen Suti lähti pinkomaan metsään. Tuli takaisin onneksi heti, kun huusin. Vähän myöhemmin Papu lähti myös. Sekin onneksi tuli heti käskystä takaisin. Jojo ei varmasti olisi tullut... Oli varmaan jänis tai kissa mennyt.

Viime viikolla

Aloin vaatia Sutilta pitempää kapulan pitoaikaa. Se alkoi kyllä pitääkin sitä kauemmin ja kuljetti vaikka kuinka, mutta se keksi uuden tavan pitää kapulaa: laipasta! En tietenkään voinut palkata sitä siitä! Se kokeili sitä varmaan viisi kertaa ja kun en huomioinut mitenkään, alkoi ottaa oikein ja sain onneksi viitisen kertaa palkattua oikeasta pitämisestä. Kai se siitä alkaa vielä sujua...

Kaukoissa koitin takapalkkaa. Ei ihan vielä alkanut sujua -karkaa palkalle eikä malta tehdä liikettä loppuun kunnolla. Jatketaan kokeilua.

Koska käännökset alkavat jo sujua, otin mukaan harjoitteluun peruuttamisen ja sivuaskeleet. Peruuttamisessa Suti lähtee vinoon vasemmalle. Mutta on kyllä innokas sen tekemään! :) Niinpä olen avittanut kädellä vielä. Sivuaskeleet hoksasi nopeasti! Hyvin siirtää takapäätä taakseni kun otan askeleen vasemmalle (liike alkaa vähän samalla tavalla kuin käännös vasemmalle). Sivuaskeleessa oikealle joudun vielä avittamaan makupalalla, mutta aika hyvin hakeutuu jo oikealle paikalle.

Torstaina harjoiteltiin perusasentoon nousemista makuulta ja perusasentoon istumista seisomisesta. Lisäksi otimme tempuksi jalkojen välissä seuraamisen ja peruuttamisen (tykkää! ja sujuu :) ); oikean jalan yli hyppäämisen ja jalkojen väliin siirtymisen (voi jatkaa seuraamiseen tai peruuttamiseen). sekä vasemman jalan ympäri kiertämisen.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Käännöksiä ja takapalkkaa

Viikolla olemme harjoitelleet vain kotona, koska emäntään on iskenyt niin kova flunssa, että jätin suosiolla lauantain agilityn ja sunnuntain tokon väliin. Hyvä kun jaksaa puhua, saatika juosta ja hihkua samaan aikaan! Yskä on tällä hetkellä niin kova, että meinaa häiritä yöunta - kaikilta :( Toivottavasti alkaa pian helpottaa. Ei ole vissiin kovin hyvä vastustuskyky tällä hetkellä, kun olen joutunut syömään kaksi antibioottikuuria kuukauden välein ja nyt kun Samu sairastui, niin sairastuin tietysti taas minäkin.

"Harjoitusohjelmassamme" on tällä viikolla ollut kapulan nosto ja pito; käännökset; seisominen; kaukot; paikkamakuu ja takapalkka.

Kun Suti alkoi nostaa kapulaa, olen yrittänyt saada sitä pikku hiljaa pitämään kapulaa pitempää aikaa suussaan. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että se sylkäisee kapulan pois samantien, kun on nostanut sen. Eli pidennän palkkausaikaa. Kyllä se varmasti pian homman nimen hoksaa, kun on muussakin niin viksu.

Käännöksiä harjoitellaan edelleen ja hyvin jo sujuvatkin. Pian voisin siirtyä harjoittelemaan sivuaskelia. Esittelin käännöksiä Petrille ja näytti sen mielestä hienolta :)

Kaukoissa olemme ottaneet vaihtelun vuoksi kaikkia asentoja. Suti on seisomisesta vähän hämmentynyt, mutta tekee sen kuitenkin, joskin liikkuu eteenpäin! Alan käyttää tässä seuraavalla kerralla takapalkkaa!

Paikkamakuu-harjoitukset jatkuvat edelleen joka ruokailun yhteydessä sekä jättäessäni koiria yksin kotiin. Koska tällä viikolla on ollut kylmää, olen palkinnut Sutin jo siitä, että se menee maahan märkään tai kylmään maahan. Se tekee sen niin nopeasti, että haluan sitä myös siitä palkata. Tai olen käyttänyt takapalkkana ruokakuppia ja hetken paikkamakuun jälkeen, vapauttanut kupille. Suti on hienosti kontaktissa koko ajan eikä yritäkään vilkuilla kupille. Siinä minun pitääkin olla tarkkana, ettei pääse sinne koskaan ilman, että on hyvässä kontaktissa. Olen makuuttanut sitä eri mittaisia aikoja, palkannut heti jäämisen jälkeen, käynyt kauempana tai piilossa jne. Pitää muistaa olla monipuolinen. Palkkaan kuitenkin aina vasta, kun olen koiran rinnalla. Perusasentoon en ole sitä vielä alkanut käskeä. Sisällä olen pitänyt Sutia perusasennossa katsekontaktissa ja vapauttanut takana olevalle makupalalle.

Koulussa alkaa huomenna toinen jakso. Se vaikuttaa kiireisemmältä kuin tämä ensimmäinen, joten toivottavasti ehdin kirjata tänne ylös harjoituksiamme. Harjoitella pitää kuitenkin Sutin kanssa useasti, jotta edistys jatkuu. Ehkä jätän Facebookissa notkumista vähän vähemmälle ja keskityn olennaiseen ;)

ps. Otin Papunkin huoneeseen, jossa reenaan Sutin kanssa, että saamme olla rauhassa. Papu oli aivan täpinöissään, kun sai tehdä jotain :) Teetätin sillä kaukoja kaikkine asennonvaihtoineen vaikka miten pitkään ja se vain jaksoi ja jaksoi :D Kilpailu tekee hyvää! Ehkä sitä sitten kuitenkin voisi viedä johonkin vielä ennen joulua...

tiistai 23. lokakuuta 2012

Tokoilua

Sunnuntaiaamuna jälleen tokoilemassa Hangan lavalla. Tällä kertaa ohjelmassa jäävät liikkeet, luoksetulo ja estehyppy.

Jääviä harjoiteltiin kutakin asentoa niin, että kukin koirakko kiersi seuraavalle törpölle ja teki harjoituksen sen kohdalla. Sitten siirryttiin toisen törpön kohdalle. Kun oli kierretty kierros, tehtiin joku muu jäävien liikkeiden asennoista. Suti toimi ihan ok. Istuminen oli sille uusi juttu, mutta kyllä se senkin sitten nopeasti hoksasi. Seisominen on sille edelleen vaikeaa, joskin parantunut tosi paljon ja maahanmeno märkään maahan on todella haastavaa, mutta kyllä se maahan kuitenkin menee.

Luoksetulossa Jenni laittoi merkit 10m ja 20m kohdille. Halusin testata osaamistamme ja kokeilimme ensin 10m luoksetuloa ja jos se onnistuisi, 20m luoksetuloa. Ensimmäisellä kerralla Suti nousi tule-käskystä seisomaan setteriasentoon eikä lähtenyt tulemaan, toisella käskyllä nytkähti eikä tullut vieläkään, vaan vasta kolmannella juoksi kuin vimmattu :D Huvittava pikku ipana! Otettiin 10m sitten uusiksi. Tällä kertaa toinen harjoittelukoirakko otti IHAN VIERESSÄ luoksetuloa lintukoirien sääntöjen mukaan eli pillillä. Suti ei reagoinut vielä pilliin, mutta kun koira juoksi ihan sitä kohti emäntänsä luokse, ei sekään enää kestänyt vaan lähti koiran luo. Sanoin ohjaajalle, ettei vielä saa tehdä vastaavia häiriöitä meille, koska se vaikeuttaa harjoittelua. Jatkossa ei sitten haittaa, mutta nyt haluaisin, että alkeet oppisi kunnolla. Niinpä taas uusiksi. Nyt tuli hienosti ja teimme saman vielä 20m päästä ja upeastihan se tuli sinnekin! :) ALO-luokan luoksetulo-liike taitaa olla valmis.

Luin uusimmasta Canis-lehdestä (5/2012 Ohjaustyöskentely s. 43) takapalkan käytöstä esim. luoksetulon pysäytyksen harjoittelussa. Jutussa sanotaan, että tässä tavassa koiralla ei ole mitään tarvetta astua yhtään askelta kohti ohjaajaa, koska joutuu kuitenkin kääntymään takaisin. Jenni oli samaa mieltä. Juttelimme jo, miten voisin aloittaa ihan pelkästään takapalkkaharjoittelun niin, että olemme perusasennossa ja hyvästä kontaktista vapautan koiran takanamme olevalle namikipolle/palkalle.

Estehyppy meni jo sillä tavalla "hienosti", että Suti karkasi hyppäämään lähes joka kerta kun yritin lähettää sitä hypylle. Näin ollen palkkaaminen oli koko ajan myöhässä. Se myös hyppäsi kauas, mutta siirtyi vielä käskyn jälkeen monta askelta kohti estettä. Niinpä minun täytyy alkaa palkata sitä heittämällä pallo tai makupala ja sanoa pysäytyskäsky samaan aikaan. Eli alamme taas harjoitella pysähtymistä hypyn jälkeen.

Maanantai-illan sisäharjoittelu

Otin taas kapulan esiin ensimmäisenä, koska haluan, että Suti on innokas harjoittelemaan ja oppii tekemään liikkeen energisesti. Se alkoi nostaa kapulaa heti, mutta aloin vaatia siltä tällä kertaa oikeaa tapaa nostaa kapula: keskeltä eikä päästä. Tätä siis harjoiteltiin tämä ilta. Lisäksi lähetin sen "hakemaan" kapulan perusasennosta. Oli aika innokas siihen hommaan, joten en taida sitä enää jatkossa ottaa, vaan nyt keskitytään pitempiin pitoaikoihin ja liikkumiseen kapula suussa.

Harjoittelimme myös käännöksiä vasemmalle ja oikealle. Varsin lupaavaa on jo sekin :) Paikka tiivistyy myös koko ajan, joten tästä harjoittelusta on varmasti apua varsinaiseen seuraamiseenkin!

Lopuksi otettiin myös liikkeestä seisomista, joka kotioloissa tuntuikin yllättävän haastavalta. No, jatketaan harjoittelua.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Junamatkalla

Minä, Samu ja Suti matkustettiin eilen junalla Jyväskylään. Suti käyttäytyi hienosti eikä pelännyt mitään. Lemmikkivaunu oli lähes täynnä ja siellä oli kuuma, mutta Suti oli täysin rauhallinen ja haisteli vain välimatkan päästä vastapäistä samojedia ja vieressä matkustavaa kissaa. Kissan emännän laukku tosin meinasi kiinnostaa vähän liikaakin...

Kaupungissa kävelimme Jyväskeskukseen. Suti osasi kävellä hienosti kaupungillakin. Pulut taas kiinnostivat kuten pikkupentunakin :) Hain auton, jolla ajelimme pikalenkille Merjan ja sheltti Ruun kanssa. Mukavaa, kun koirat saivat veuhottaa ja emännät puhua reenaamisesta. Tavattiin myös kääpiömäyräkoiratyttö, jonka kanssa löytyi yhteiset leikit nopeasti.


Samu pelleilee :)


Räjähtänyt maalaiskoira lähdössä vähän kaupunkiin :) Remmi ja valjaatkin ainoat, mitä sattui vielä kaapista löytymään, kun kaikki muut olivat autossa ja auto Jyväskylässä...

Kivaa aksaa!

Tänä aamuna jälleen agilityreeneihin Laukaaseen. Papukin oli mukana ja lenkitin molemmat urheilukentän ympäri. Lähinnä juostiin, että lihakset lämpesivät kunnolla kaikilta. Oli aika viileä ilma kuitenkin. Papu sai olla vapaana, kun ei ollut ketään muita vielä liikkeellä. Varmasti Sutikin olisi voinut olla, mutta en vielä uskaltanut pitää molempia. Takki oli jo päällä, ettei odotteluaikana lihakset kylmene.

Teimme jo pienen radan pätkän: hyppy, putki pienellä mutkalla, hyppy, putki, hyppy, hyppy. Otimme sen ensin osissa lisäten aina jonkun uuden esteen mukaan, kun edellinen alkoi sujua. Suti suoritti koko radan toisella harjoituskerralla (välillä pidetään tauko). Se ei katsonutkaan minua vaan suuntasi aina suoraan seuraavalle esteelle ja kohti namikippoa! Minä juoksin tietysti rinnalla ja käskytin esteelle (että edes vähän näyttäisi siltä, että olen mukana touhussa ;) ).

Lopuksi kokeiltiin myös vinokeppejä ja puomin yhtä osaa.

On se lahjakas kaveri :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Gimme five

Jos en ole vielä tarpeeksi aiemmin hehkuttanut Sutin oppimiskykyä, niin sanonpa vielä pari sanaa aiheesta ;)

Mehän harjoittelemme aika usein, lähes päivittäin, jotain pientä. Nyt ohjelmassa on ollut noutokapulan nostaminen, joka tosin etenee hitaasti, mutta varmasti. Paikkamakuu on parantunut mielettömästi tällä harjoittelutaktiikalla, että otetaan vain yksi harjoitus kerralla, mutta useita kertoja päivässä. Suti kestää jo Jojon ja Papunkin häiriöinnit.

Eilen otin Sutin kanssa myös käännösharjoituksia. Äkkiä se hoksasi idean, joskin paikka ei vielä ole kovin tiivis, mutta eiköhän se siitä ajan kanssa ja harjoittelun myötä tiivisty.

Sitten ajattelin, että nyt pitää vastapainoksi opetella joku uusi temppu. Mieleen tuli Petrin kommentti, ettei Suti osaa antaa tassua. Aloin harjoitella sitä niin, että pidin makupalaa nyrkissä ja nyrkkiä Sutin edessä. Joka kerta kun läpsäisi tassullaan kättäni, avasin käden ja se sai syödä makupalan. Kun tämä alkoi sujua muutaman toiston jälkeen, aloin pitää avointa kättä Sutin edessä ja pidin makupalat toisessa kädessä. Muutaman toiston jälkeen, ajattelin tempun olevan valmis, joten halusin kokeilla jotain vielä. Niinpä nostin käden pystyyn Sutin eteen. Se äkkäsi tarkoitukseni samantien, läppäsi kättäni ja niin hauska Gimme five -temppu oli valmis.

Halusin tietysti esitellä uuden tempun myös Samulle ja Petrille ja Jojo ja Papu olivat mukana. Suti teki tempun tehostetusti ja läppäsi molemmilla tassuilla kättäni :)

Päivitys klo 20.05: Nyt se sitten nostaa sen kapulan!! :)

tiistai 16. lokakuuta 2012

Sunnuntaitokoa Sutin kanssa

Oli taas tosi hyvät reenit Hangan lavalla. En voi vieläkään uskoa tätä, että minulla on noin huippuhyvä kouluttaja apunani, lyhyen ajomatkan päässä ja vieläpä ihan ilmaiseksi, kun koulutus sisältyy jäsenmaksuun.

Olen harjoitellut Sutin kanssa paikkamakuuta nyt niin, että makuutan sitä yhden harjoituksen kerrallaan, mutta useita kertoja päivässä (ruuan annon yhteydessä kaksi kertaa päivässä; kun jäävät yksin kotiin tai annan puruluun tmv.). Tuntuisi toimivan Sutin kohdalla hyvin. Paikkamakuu on parantunut huomattavasti ja voin jo mennä hetkeksi piiloonkin; Samu voi touhuta ympärillä tai Jojo tai Papu lähteä liikkeelle; tänään jopa sain antaa puruluut Jojolle ja Papulle ensin ja Suti pysyi paikallaan.

Kentällä otin siis vain yhden harjoituksen, jonka jälkeen vapautin. Pysyi hyvin.

Sitten harjoittelimme paikalla pysymistä eri asennoissa. Suti pysyy jo paljon paremmin ja voin kiertää sen joka asennossa.

Luoksetulo oli nopea ja iloinen, vaikka pysyinkin paikallani.

Estehypyssä näytimme, mitä Suti jo osaa eli osaa pysähtyä esteen taakse ja pysyy paikallaan siirtyessäni sen rinnalle. En ole vielä opettanut sitä perusasentoon menemiseen.

Lisäksi harjoittelimme perusasentoa ja sivuaskelia. Suti ei vielä osaa siirtää takapäätään, joten sain ohjeeksi harjoitella niin, että ohjaan ensin Sutin vähän peruuttamaan ennen kuin lähdetään siirtymään. Siirtymisen pitää myös olla riittävän iso, että koira ymmärtää, että sen ylipäätänsä pitää liikkua. Otan tämän nyt seuraamisessa tehoharjoitteluun, jotta saisin tiiviin paikan ja että Suti seuraisi minua, menin mihin suuntaan tahansa. Sivuaskeleet ovat luultavasti minulle vaikeampaa, joten olen jo harjoitellut niitä ilman koiraakin ;)

Kotona jatkoimme kapulannostoharjoituksia ehdollistamisen avulla. Eilen Suti jo otti kapulan maasta suuhunsa, mutta ei vielä nostanut!! Jenni kertoi kouluttaneensa entiselle mäyrikselleen noudon samalla tavalla parissa kuukaudessa, joten meilläkin on toivoa saada homma haltuun ennen joulukuun puolta väliä.

Pohdintoja ylemmistä luokista

Jäin katsomaan Voittaja- ja Erikoisvoittajaluokkia Varkaudessa. Oli tosi hyvä, että jäin. Kyselin paljon kilpailijoilta ja koitin imeä kaiken mahdollisen tiedon, mitä oli mahdollista saada. Nuo koirakot olivat niin taitavia, että homma näytti tosi helpolta, mikä ei tietenkään ole totta. Sellainen kuva minulle kuitenkin jäi, että kyllä varmaankin osaisin nuo liikkeet opettaa, mutta meidän osaamisen ja menestyksen ratkaisee se, miten paljon harjoittelemme ja miten tarkka olen ja miten mielenkiintoisina osaan pitää harjoitukset. Mielenkiintoiseksi luokat tekee myös se, että koiran virettä pitää osata kontrolloida. Koiran pitää olla nopea ja korkeassa vireessä, mutta toisessa liikkeessä perään rauhallinen ja tarkka. Se voi olla haastavin osuus Sutin kanssa.

Mitä sitten voisimme jo harjoitella? Merkkiä olemme jo harjoitelleet. Ruutunauhaa on nyt hankittu, joten ruutua voimme aloitella. Kannattaa jatkaa jäävien harjoittelua niin, että tähtään niillä ylempiin luokkiin eli alan harjoitella niin, että kierrän koiran ja että koira osaa tehdä ne missä järjestyksessä tahansa ja peräkkäinkin. Olemme tässä jo ihan hyvällä alulla.

Kun saamme noudon kuntoon, aloitetaan harjoittelu metallinoudolla sekä ohjattu nouto. Tunnaria olisi hyvä myös vähän jo aloitella. Ohjattua noutoa voimme varmaankin alkaa harjoitella niin, että ohjaus tulee selväksi. Namikipolla? Tunnari voisi tulla ohjelmaan keväällä tai kesällä.

Ylemmissä luokissa seuraamisen PITÄÄ olla HYVÄÄ, joten perusteiden pitää olla kunnossa eli ÄLÄ HOSU eteenpäin tässä. Harjoittele käännökset ja sivuaskeleet jo nyt ja harjoittele ne hyvin.

Luoksetulon otan varmaankin luokka kerrallaan. Katsotaan miten se toimii. Vielä en tiedä, miten lähden harjoittelemaan, joten se saa jäädä mietintään. Voittajassa ja EVL:ssä pysäytysjärjestys on kuulemma sama (lähdetään makuusta, seiso, maahan), mutta matka pitenee EVL:ssä.

Kaukot on myös syytä opetella kunnolla. Matka kasvaa Voittajassa ja EVL:ssä jo 10 metriin. Suti osaa jo yllättävän hyvin istu-maahan-vaihdot lyhyestä matkasta, joten kyllä se siitä sitten lähtee sujumaan, kun kertyy harjoituskertoja. Taidan tehdä Sutin kanssa niin, että harjoittelen jo kaikkia asentoja niin ei tule liian tylsää ja AVO:ssa voi tuntua ihan helpolta, kun vaihtoja on niin vähän.

Olipas siinä jo paljon harjoittelukohteita... Into on kova ja koiran oppimiskyky motivoi niin paljon, että toivottavasti into myös jatkuu.

Toko Varkaus 13.10.

Jep. Tulipahan käytyä. Jälkeenpäin sain kuulla, että oli kansainvälinen epäonnistumisen päivä, joten se selittänee kaiken. Linkki: http://epaonnistumisenpaiva.fi/manifesti-2012/

Ärsytti jo valmiiksi lähteä, joten kaipa se epäonnistuminen johtui hyvin pitkälle siitä. Tuomarina oli taas Katja Rautiainen, jolla ollaan nyt oltu jo ties miten monta koetta. Oli tullut tuomarimuutos eikä muut kuin EVL-koirat saa perua sen takia. Tarjosivat kyllä vaihtoa ensi kuun kokeeseen, mutta se oli minulle niin huonosti sopiva päivä, ettei sekään käynyt.

Paikkamakuussa Papu meinasi ennakoida maahanmenon, pysyi hienosti, mutta sitten taas istumaan nouseminen oli hidas. Siitä kasi.

Seuraaminen oli tosi hyvää. Tuomari sanoi, että miten hänellä olisi sellainen kuva, että ollaan menty huonomminkin ;) Siitä kasi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Jäi taas seisomaan :( eli nolla.

Luoksetulossa pysähtyi toisella, mutta minun olisi pitänyt antaa toinen käsky nopeammin. Kävi myös haistamassa takanani olevia agilityesteitä, joten siitäkin sitten nolla.

Seisominen seuraamisen yhteydessä onnistui, mutta olisi ilmeisesti saanut olla nopeampi tai jotain. 6,5.

Karkasi noutoon, joten nollille meni. Hieno nouto kyllä oli ;)

Kaukoissa nousi ensimmäisellä ja meni maahan, mutta ei enää noussut sen jälkeen. Siitä kutonen.

Estehyppy on ollut meidän varmin liike melkein aina. Hyppäsi hienosti ja istui hienosti, mutta kun annoin tänne-käskyn, kiersi esteen ja tuli hienosti rinnalle. Jep. Nollille meni sitten sekin.

Kokonaisvaikutuksesta saimme kuitenkin ysin, koska ilmeisesti tuomarin kävi meitä jo ihan sääliksi eikä tuossa vaiheessa enää ole mitään merkitystä mitä antaa... Kehui kyllä, että kivannäköistä tekemistä tai jotain, mutta että vähän vielä tarkkuutta pitäisi reenata :D

Olen tässä nyt koittanut miettiä, vienkö Papua enää mihinkään kokeeseen. Jotenkin ollut motivaatio hukassa lauantain jälkeen.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Sunnuntain viettoa

Sunnuntai alkaa meillä nykyään perustottelevaisuuden parissa Hangan lavalla. Ihanaa, kun saa lähteä reeneihin vasta 10 minuuttia ennen niiden alkua :) Kouluttajana toimii Jenni Edelmann, jolta olen oppinut jo todella paljon! Häntä voisin pitää yhtenä parhaista toko-kouluttajista, jotka ovat minua kouluttaneet.

Seuraamisharjoitus oli kartioiden pujottelu. Sutia kiinnosti jokin haju maassa harmittavan paljon.

Otimme paikkamakuuta. Opin, että teen jatkossa Sutin kanssa vain lyhyitä harjoituksia, joissa harjoitus päättyy palkkaamiseen. Jos käyn palkkaamassa välillä tarkoituksenani, että liike jatkuu, Suti nousee kuitenkin ylös. Niinpä tulin siihen tulokseen (Jennin esimerkkien avustamina), että otan useita harjoituksia päivässä, mutta vain yhden kerrallaan. Matkaa, aikaa ja paikkaa pitää vain vaihdella.

Toinen harjoitus oli ruutu. Emme ole sitä ennen ottaneet. Targetin idea oli Sutille vielä vähän outo, mutta kyllä se ruutuun saatiin menemään. Alan opettaa sille targettia ja kun saan ruutu-nauhaa, myös ruutuun menoa.

Merkin harjoittelu aloitettiin torstaina. Suti oppi sen idean 5-10 minuutissa. Ensin palkkasin sitä kun se vilkaisinkin merkkiä. Kun se koski nenällään merkkiä, sanoin "merkki" ja kehuin ja palkkasin. Pari kertaa se ihmetteli, että mistä tässä on kyse ja alkoi tarjota maahanmenoa ym. mutta hoksasi yllättävän nopeasti. Joidenkin onnistuneiden toistojen jälkeen, otin Sutin noin metrin päähän merkistä ja sanoin "merkki". Jälleen pari kertaa ihmettelyä, sitten epäröivä liikkeellelähtö ja lopulta innokas merkille meno! Tuo ipana yllättää minut joka kerta!

Torstai-iltana aloin myös ehdollistaa Sutia kapulaan. Sutin pitäisi joulukuun puoleen väliin mennessä pitää kapulaa ainakin suussaan, joten toivotaan, että harjoittelu alkaa tuottaa tulosta.

Lopuksi vielä luoksetulo. Suti odotti paikallaan hienosti. Otin karkuunjuoksuna, vaikka Jenni sanoikin, että Suti lähti nopeasti jo pelkästä käskystä, mutta näin vahvistui nopea luoksetulo vielä entisestään.

Liikkeestä seisomista olen nyt harjoitellut aika paljon. Teen niin, että pysäytän kädellä ja annan namin samantien samalla kädellä. Näyttäisi toimivan. Toivottavasti käsiliikkeestä pääsee myös eroon. Toisaalta eihän minun tarvitse enää maahanmenossakaan antaa käsimerkkiä...

ALO:n estehyppy alkaa olla valmis! Suti pysähtyy seiso-käskyllä esteen taakse ja odottaa hyvin paikallaan vaikka liikkuisin miten.

Papu pääsi myös tokoilemaan. Kävin sen kanssa AVO:n liikkeet läpi. Se oli ihanan innokas. Kun se on oikein innokas, siltä vähenee se viimeinenkin tarkkuus... Niinpä jännityksellä odotan, miten ensi lauantain kokeessa mahtaa onnistua tänään ongelmia tuottanut luoksetulon pysäytys.

Iltapäivällä otin molempien kanssa vielä jotain pientä.

Iltaruokaa antaessani Suti näytti jälleen oppimiskykynsä. Olen laittanut sen nyt aika monena ruoka-aikana peruuttamaan ja menemään siitä suoraan maahan. Tänään se riensi suoraan terassilta alas kivetykselle (josta aina aloitan liikkeen, ettei telo itseään terassilla) ja lähti peruuttamaan kovalla vauhdilla märälle nurmikolle ja veti maahan. Ja minä olen samaan aikaan vasta tulossa terassilla enkä ehdi antaa sille yhtään käskyä. :) Pitää varmaan alkaa harjoitella jotain uutta juttua ruoka-aikaan ;)

Me mennään taas agiliitoa - ja lujaa!

Suti pääsi Laukan agilityn alkeiskurssille ja se alkoi eilen. Muut kurssille osallistujat ovat jo yli 2-vuotiaita... Ollaanko me edes oikeassa paikassa?

Hyppyjä alettiin harjoitella niin, että hypyn toisella puolella oli namikippo. Koira jätettiin hypyn taakse, siirryttiin itse hypyn toiselle puolelle ja annettiin koiralle lupa hypätä. Suti oli tästä aivan innoissaan. Se hoksasi heti homman nimen ja suuntasi suoraan kipolle eikä katsellut minua yhtään. Odotti kyllä hienosti lupaa lähteä liikkeelle. Suti odotti käskyn alla lupaa eikä sitä tarvinnut pitää pannasta kiinni.

Minun pitää muistaa jatkossa, että en anna lupaa lähteä, jos Suti lähtee liikkeelle ennen käskyä (tapahtui kerran ja kävin laittamassa takaisin istumaan, vaikka sekunnin sadasosan ehdin jo miettiä että annan tulla - siitä se sitten olisi alkanut, se karkailu) ja että annan luvan sitten, kun se katsoo estettä.

Teimme useassa erässä harjoituksia ja lopulta Suti nökötti jo neljän hypyn takana. Juoksimme TÄYSIÄ, minä vaihtelin puolta, jolta "ohjasin". Pikku-ipana selvisi tästä radanpätkästä enemmän kuin mallikkaasti! Namikipon voima oli todella voimakas :D

Otimme myös suoraa putkea, johon lähetin vähän vaikeammista kulmista, kun suoraan juokseminen alkoi niin nopeasti sujua (meillä on kotona lyhyt lasten putki, jota Suti on juossut ihan pienestä asti). Sain juosta ihan tosissani, jos meinasin olla samaan aikaan toisessa päässä.

Lopuksi vielä totuteltiin renkaaseen. Paras keino oli harjoitella niin, että minä ja kouluttaja kutsumme Sutia hyppäämään rengas edes takaisin. Namikippoa ei voinut hyödyntää, koska Suti meinasi silloin mennä renkaan ohi.

Sunnuntai on mennyt etureisiä ja pohkeita valittaessa. Olisi pitänyt lämmitellä itsensäkin paremmin. Suti lämmitteli itsensä juoksemalla Wilman kanssa. Sen siis huomasin, että on syytä alkaa kiinnittää huomiota omaankin lämmittelyyn ja alkaa kuntoilla/harjoittaa nopeutta. Sutin kanssa mennään vielä lujaa, jos minä vain pysyn perässä enkä hidasta menoa.

Meillä oli ihan älyttömän kivaa! Kyllä tuntuu mahtavalta päästä taas agilityn pariin monen vuoden jälkeen. Suti tuntui syttyvän hommaan heti. Se jopa kiihtyi, kun näki muiden menevän radalla.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Pieni koirankouluttaja Samu

Hankasalmen Kennelkerhon perustottelevaisuukoulutukset siirtyivät tänään sunnuntaiaamuun, mikä oli hyvä, koska emme koulun takia ehtineet enää käydä tiistai-iltaisin. Harmi vain, että kouluttaja oli unohtanut tämän muutoksen eikä tullut paikalle. Mutta ei se mitään, minulla oli Papukin autossa, joten ehdin reenata molemmat alle tunnissa.

Suti

Olen alkanut harjoitella Sutin kanssa jääviä liikkeitä. Liikkeestä maahan meno onnistuu. Toki palkkaan tietysti vielä heti, kun menee maahan. Liikkeestä seisomista vasta harjoitellaan, että hoksaisi, mitä pitää tehdä. Jos huudan "Oota"-käskyn kuten Papulle, Suti istuu. Mun täytyy varmaan alkaa käyttää sille "Seiso"-käskyä. Lelun tai makupalan heittäminen käskyn kanssa samaan aikaan tuntuisi myös toimivan Sutilla.

Kun saadaan jäävät liikkeet ja estehyppy vielä sujumaan ja paikallamakuu varmaksi, ollaan kisavalmiita. Kisaikään on nyt enää kaksi kuukautta aikaa. Tuskin tosin joulukuussa mihinkään kokeisiin mennään, mutta jos keväämmällä jo oltaisiin valmiita. TOSIN yksi mutta tähän meidän toko-uraan näyttäisi tulevan: agility. Olen ottanut Sutin kanssa kotipihassa puun ja tolppien kiertoja ja tehnyt samalla ohjausharjoituksia ja testasin opittua tänään toko-hypyllä. Hitto, tuo koira on taitava!! Siitä tulee vielä pirun kova agilityssa, jos vain itse osaan sitä ohjata. Niin, että toivottavasti jaksan vielä panostaa tokoon sitten, kun agility taas vie mennessään. Sutilla on kyllä lahjoja siinäkin, että eiköhän kuitenkin yritetä molemmissa kehittyä.

Ja semmoinen homma mietityttää myös, että mitenkähän tapaturma-altis tuo ipana on, kun on niin kova koheltamaan ja hyppimään? Pakko huolehtia hyvästä lihaskunnosta ja tehdä lämmittelyt huolellisesti, ettei pääse lihakset revähtämään. Mutta miten kontrolloida ulkona märällä nurmikolla kouhottavaa kakaraa? Tänään Suti hyppäsi päin auton takaovea :/ Ravisti vain vähän itseään sen jälkeen... Toissa päivänä se oli juossut perässäni kodinhoitohuoneeseen ja törmäsi oveen...

Papu

Papun kanssa tein kaikki AVO:n liikkeet. Kaikki meni taas ihan ok. Harjoituksen vaikeus oli ehkä siinä, että paikka oli sille kohtalaisen uusi, maa oli märkä ja samaan aikaan lähistöllä reenasi toinen koira. Se oli kuitenkin innokas ja teki liikkeet ja sehän se meille on tärkeintä tällä hetkellä.

Jojo

Samu alkoi eilen tehdä temppuja Jojon kanssa. Tänään se teetti kaikilla koirilla jotain, mutta erityisesti Jojon kanssa :) Jojo tekee yllättävän hyvin osaamansa temput Samunkin kanssa. Samu on vielä liian nopea liikkeissään ja hidas palkkaamisessa, mutta Jojo kestää sitä ihan hyvin. Samu meni temppuilun jälkeen istumaan sohvalle, Jojo makasi lattialla ja katsoi Samua, joka lähti yhtäkkiä hakemaan keittiöstä lisää evästä, jonka antoi Jojolle, "kun se oli siinä niin hienosti". :D Taitaa olla tulossa hyvä harjoittelupari :)

Suti näytti myös olevan tosi innokas tekemään Samun pyynnöstä jotain, mutta kun se ei oikein ymmärrä Samun ohjeita ja Samu ei malta vielä ohjata kunnolla, Samu turhautuu Sutiin. Papukin suostui jo istumaan Samun käskystä, vaikka muuten se vain yritti viedä makupalan Samun kädestä. Edelliskerrallahan Papu ei ymmärtänyt yhtään, mitä Samu yritti saada sen tekemään. Yllättävää oli kuitenkin tuo kurittomuus ja kädesta varastaminen... Mutta Sutin ja Papun kanssa Samun ei vielä tarvikaan paljoa touhuta. Hienointa on, että se järjestää vähän ohjelmaa Jojolle ja oppii siinä itse samalla.

Puutarhahommia

Eilen oli kaunis päivä ja teimmekin paljon remontti- ja puutarhahommia. Koirat kulkivat tietysti koko päivän mukana ja Jojo olikin jossakin vaiheessa masentuneen näköinen: "eikö voitaisi mennä jo sisälle?" Tyhjensin kompostin, jossa tietysti nuo kaksi p-an syöjää oli mukana, eli Suti ja Jojo. Jojo ehti ahmia perustamaltani perunamaan alulta jonkun verran kompostimultaa ja sehän tarkoitti sitä, että se hyppäsi illan ja yön pihalla...

Pienimme myös tontilla olleet puunrungot pätkiksi ja laitoimme katokseen kuivumaan. Siihen osallistui tietysti kaikki! Jojo oli loukkaantunut, kun moottorisahasta lensi purua sen päälle. Ei väistänyt kuin sen verran, ettei puru enää osunut. Moottorisahan ääni ei häirinnyt mitenkään Sutiakaan. Kaipa tuo ottaa mallia muista ja onhan se itsekin niin rohkea. Se kävi välillä painimassa Papun kanssa tai sitten ottivat juoksukilpailut. Suti on huvittava, kun se vaanii jostain piilosta Papua ja jomman kumman liikahduksesta juostaan hännät suorina (tai siis Suti juoksee, Papun häntähän ei taivu peräsimeksi). Sitten taas painitaan. Papu tykkää Sutista tosi paljon!

Siivottiin myös Samun ulkolelut leikkimökkiin talvisuojaan. Enää trampoliini pitäisi kasata, mutta Samu käyttää sitä vielä kauniina päivinä ja sateisina sitä on ikävä mennä purkamaan. Joten odotamme vielä vähän aikaa sen purkamisen kanssa.

Illalla koko sakki oli tyytyväisiä ja väsyneitä :)

Vaihdoimme Primeran pakettiautoon, joka on muutettu henkilöautoksi. Siinä olisi ollut kolme penkkiriviä, mutta takimmainen poistettiin heti, jotta sinne jäi hyvä tila koirien häkeille. Se on myös diesel, mikä on ehdoton meidän tämän hetken autolle, koska kilometrejä tulee niin paljon. Sillä on myös hyvä ajaa eikä ole ihan mopokaan.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Toko Pieksämäki 23.9.

Olen kyllä TODELLA tyytyväinen! Papu oli tosi hyvä, joskin pientä kurittomuuttakin esiintyi...

Kävimme Papun kanssa Pieksämäellä ensimmäistä kertaa kokeissa. Siellä on kylmä, mutta tilava halli, jossa onneksi ei kaikunut niin paljoa, että olisi kiinnittänyt huomiota. Tuomari oli eri kuin alkuperäisten tietojen mukaan enkä ollut tästä vaihdosta erityisen innoissani, vaikka ihan kiva tuomarihan Katja Rautiainen on.

Liikkuri oli suunnitellut tai jättänyt suunnittelematta kunnolla, missä mikin liike tapahtuu ja mielestäni olisi voinut olla jouhevampaakin. En tykkää, jos joudutaan paljon vaihtamaan paikkaa kehässä liikkeiden välissä. Minun mielestäni ihanteellisinta olisi, jos seuraava liike alkaisi kokolailla siitä, mihin edellinen liike päättyy. Rautiainen on myös tuomari, joka tykkää kertoa liikkeiden välissä, mitä olisi voinut tehdä toisin tai mikä meni pieleen. Niinpä aikataulut olivat puolituntia myöhässä, kun lopetettiin, vaikka aloitettiin vartti etuajassa.

Ja me oltiin viimeinen koirakko!! Aika haasteellinen tilanne, kun tiedetään, miten ehdin kyllästyä odotteluun ja Papu ehtii väsähtää eikä pian olekaan enää niin kivaa.

Paikkamakuu pidettiin kolmessa erässä, koska koiria oli niin paljon. Me menimme viimeisenä kehään. En kuullut liikkurin sanovan hihnojen poisotosta mitään (onneksi otan sen pois aina heti, kun pääsemme paikalle) enkä kuullut valmis-kysymystä, vaikka hän seisoi ihan lähelläni. Niinpä tuli täysin yllättäen "maahanmeno"-käskyn antaminen. Papu hämmästyi myös ja meni puolittain, mutta nousi takaisin istumaan eikä mennytkään enää takaisin. Liikkuri antoi muille jo käskyn poistua piiloon, kun minä vasta koitin saada Papua maahan. Tuomari antoi lopulta minulle käskyn mennä... Papu jäi istumaan ja istui siinä hienosti koko ajan... Harmi vain, ettei vielä kyseessä ollut paikalla istumisliike ja se meni sitten nollille.

Menin pari koiraa ennen käymään Papun kanssa liikkeet läpi. Se ei ollut oikein innoissaan, joten jännitin, miten kehässä käy. Virittelin sitä sitten koko matkan ulkoa kehään höpöttämällä ja hössöttämällä. Annoin sen myös tehdä hallin sivulla agilitykepit (vähänkö oli innoissaan!! :) ). Ennen kehään menoa vielä pyöritin sen pari kertaa jalkojen ympäri.

Seuraaminen oli ihan ok, kun vertaa siihen, miten se seurasi hetkeä ennen ulkona... Jätättämistä oli kuitenkin taas ja juoksuosuus on sille tosi vaikea.

Liikkeestä maahanmeno nollille, kun jäi istumaan. Tätä liikettä en ole juurikaan vahvistanut viime aikoina, joten totta kai se alkaa seuraavaksi tuottaa vaikeuksia :(

Luoksetulossa PYSÄHTYI ensimmäisellä!!! Joskin hitaasti, mutta kuitenkin! Meille täydellistä ;)

Liikkeestä seisomisessa oli pysähtynyt vasta kun käännyin! Kuriton kakara! ;) Tämän vahvistaminen jäänyt myös vähemmälle viime aikoina...

Noutoon lähtöä malttoi odottaa (ollaan keskitytty siihen) ja lähti ekalla käskyllä ja nouti reippaasti, joskin kapulan suuhun ottamisen jälkeen kiersi tuomarin ja liikkurin kautta ja ravasi takaisin, kun pitäisi mennä ja tulla samalla askellajilla. Jäi myös istumaan taakseni!(?)

Kaukoissa liikkui ihan pikkusen joka maahanmenossa. Mutta teki joka vaihdon nopeasti ja iloisesti!! Olen tästä niin onnellinen! :) Nyt kun olen saanut intoa lisättyä, pitää keskittyä taas tarkkuuteen...

Estehyppy ihan ok. Este oli aika korkea, mutta meni se siitä yli. Teki mielestäni perussuorituksen. Tosin haisteli estettä istuessaan.

Paikalla makuu 0
Seuraaminen 8,5
Liikkeestä maahanmeno 0
Luoksetulo 8,5
Liikkeestä seisominen 0
Noutaminen 8
Kaukot 7,5
Hyppy 8,5
Kokonaisvaikutus 9
yht. 107 pistettä, III palkinto

Ei taas pisteillä juhlita, mutta voi sitä silti olla tyytyväinen :) Toivotaan, että nyt meidän kurssi kääntyy!

lauantai 22. syyskuuta 2012

Pentunäyttely Orivesi 22.9.

Aamulla herätys vähän ennen kuutta. Sade ehti jo alkaa ennen kuin starttasimme pakettiauton puoli kahdeksan jälkeen. Palasin vielä sisälle vaihtamaan sopivampia vaatteita, mutta eihän tietenkään löytynyt mitään... Nappasin pipon, kaulahuivin ja hanskat onneksi mukaan. Mutta vaikka vähän siinä vaiheessa mietinkin, mennäänkö kehään ollenkaan, päätin kuitenkin käydä edes näyttelypaikalla. Mukaan lähti myös Petri, Samu, Jojo ja Papu. Tarkoituksena käydä kehän jälkeen Ideaparkissa ja Ikeassa.

Onneksi ei tullut aamulla käytettyä aikaa föönaamiseen, koska se olisi ollut täysin turhaa. Kävelimme näyttelypaikalle muutaman sata metriä ja Sutin jalat ja parta oli ihan märkinä. Totta kai olisimme voineet myös kantaa sen häkissä, mutta onko se reilua koiraa kohtaan, ettei pääse yhtään jaloittelemaan eikä pissailemaan.

Kehään mentiin sitten kuitenkin. Kuulin myöhemmin, että tuomari Tanya Ahlman-Stockmari on tiukka tuomari, joten vaikka Suti olikin ainoa musta käppänä, luotan siihen, ettei tämä tuomari olisi ROPia ja KP:tä ihan raadolle antanut.

Suti käyttäytyi hyvin, joskin levottomasti silloin kun piti seistä paikallaan tuomarin sanellessa arvostelua. En kuitenkaan ihmettele, koska olihan se joutunut olemaan autossa ja häkissä pitkän aikaa. Pöydällä se käyttäytyi hienosti ja rohkeasti ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida muutenkin. Sain sen korvat kiepsautettua oikeaan asentoon ennen kehään menoa ja ne pysyivätkin hyvin siihen asti, kunnes Suti alkoi olla levoton arvostelun annon aikana.

Arvosteluun olen todella tyytyväinen!

 "Oikeat rungon mittasuhteet omaava hyvänkokoinen urospentu, jonka ylälinjan tulee vakiintua iän myötä. Hyvä kallo-osa. Kookkaat hieman kevyet korvat. Erinomainen purenta. Olkavarsi saisi olla viistompi. Erinomainen karvapeitteen laatu rungossa. Liikkuu hyvin takaa. Miellyttävä käytös." PEK1 ROP KP

Ensi vuoden puolella sitten oikeisiin näyttelyihin, jahka muilta touhuilta ehditään. Sain tänään tiedon, että Suti pääsi Laukan agilityn alkeiskurssille! Siitä se sitten alkaa :) Kotona ollaan jo harjoiteltu keppien ekaa (tai vikaa - miten se nyt katsotaan kun keppejä on vain kaksi) väliä ja putkea.

Yksi kuva Sutista palkintojen kanssa:


Vähän olevinaan? ;)


Ideaparkin pihassa kävelyllä näyttelyn jälkeen, kun parta oli jo kuivunut.

Ps. On tuon pikkuipanan kanssa helppoa! Näyttelypaikalla joku avasi punaisen sateenvarjon juuri kun olimme ohittamassa heitä eikä Suti reagoinut mitenkään. Avaajan oma tervu kyllä pelkäsi sateenvarjoa ja vähän kaikkea muutakin...

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Sutin trimmi

Viikko aikaa pentunäyttelyyn ja ajattelin vähän siistiä Sutia. Ihan hyvä, että näin tein jo nyt. Ehtii karva vähän kasvaa viikossa...

Koneesta tietysti akku ihan lopussa ja muutenkin ajo tökki, kun Sutin kaulakarva on vielä aika pehmeää. Piti pistää lyhyemmälle terälle ja sitten meni paljaaksi. Onneksi ehtii karva kasvaa viikossa sen verran, ettei ihan valkoisena kaula paista.

Runkokarvahan on niin karkeaa ja hyvässä mitassa, etten tehnyt sille juuri mitään. Nypin etujalkojen kainaloihin asti karvat lyhyemmiksi sekä eturintaa yritin nyppiä tehokkaasti. Huomasin kuitenkin jälkikäteen, että pitää ottaa vieläkin rohkeammin eturinnasta karvaa ensi viikolla.

Suti käyttäytyi oikein mallikkaasti pöydällä ja ajelun aikanakin ihan hienosti. Alkuun yritti pullikoida kun aloin ajaa, mutta tiukka "nyt loppu" riitti. Palkkasin kuitenkin tiuhaan kun jaksoi olla nätisti.

Ajelin myös vähän peräpäätä. Se olikin yllättävän haastava, koska en ole vuosiin ajellut Papun perää. En tiedä tuliko oikealla leveydellä...

No, nämä epäviralliset näyttelyt on ihan hyvää harjoitusta itsellekin, että muistaa taas, mitä siellä oikein pitikään tehdä ja miten pitää valmistautua.

ps. Ai niin, valmistautuminen alkoi jo eilen, jolloin pesin Sutin parran ja mahanalusen. Taisi olla toinen kerta sen elämässä - tai ainakin meillä.

Tässä vähän kuvia:


Ennen käsittelyä (saattaa olla jopa parempi kuin käsittelyn jälkeen...)


Käsittelyn jälkeen vain istumakuva, koska seisomiskuvat epäonnistuivat kuten alla näkyy...

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Koulun laiskistama

Koulu on jälleen kunnolla alkanut ja se näkyy myös omassa jaksamisessa. Valitettavasti koirien kanssa touhuaminen on vähentynyt parin viikon aikana, kun ei olla enää päästy tokoryhmään (minulla on tiistaisin koulua). Lisäksi sairastin angiinan (ensimmäistä kertaa elämässäni) ja se vei myös voimia. Töissä tulen käymään syksyn ajan parina päivänä viikossa. Meillä on käynnissä projekti, jossa yksi jäsen ei tunnu osaavan alkeellisimpiakaan ryhmätyöskentelysääntöjä. Se on muulle ryhmälle todella raskasta :(

Tänään kuitenkin vähän tsemppasin ja menin ulos kauniiseen ilmaan. Otin vähän Sutin kanssa putkea ja tokoiltiin. Samalla huomasin, että Papu oksenteli etupihalla. Se yritti oksentaa, mutta ei tullut muuta kuin vaahtoa. Ne olivat syöneet juuri luut, joten arvelin sen nielleen liian ison palan. Laitoin ihan vähän suolaa sen kielelle ja se aiheuttikin toivotun voimakkaamman oksennusreaktion. Se sai oksennettua luun/ruston palan pois ja olo taas helpotti. Tämä oli jo toinen kerta Papun kanssa :( Onneksi en koskaan jätä niitä syömään luita täysin vartioimatta. Papu ei varmaan pysty puremaan kaikenlaisia luita kunnolla, koska siltä puuttuu molemmilta puolilta yhdet yläposkihampaat. Tai sitten vain ahmii...

Tämän jälkeen nypin Papun ja siitä tuli taas ihan kivannäköinen.

Sutille tein "makkararuudun", joskin makupaloina käytin kuivanappuloita. Vähän nenätyöskentelyä.

Kävin eilen Sutin kanssa Äänekosken ryhmänäyttelyssä katsomassa tuttuja. Olin Sutin käytökseen tosi tyytyväinen, vaikka vieraita ihmisiä ja koiria oli paljon. Toki se oli vilkas, mutta käyttäytyi hyvin. Ei haukkunut yhtään alueelle tulon jälkeen, jolloinkin se vain ilmeisesti ilmoitti, että me ollaan nyt paikalla. Frida lumosi minut rauhallisella käytöksellään kehässä ja ihailin sen aikuistunutta ulkomuotoa. Mukava oli myös nähdä Irma livenä ensimmäistä kertaa, joka on Moonan ja Wetten ensimmäisestä pentueesta. Siitä sitten tulikin ROP :)

Mukavia uutisia kantautui agilitykentiltä, kun kuulin Sutin emän Moonan ja Arjan voittaneen Nokialla kakkosluokan agilityradan ja saaneen toisen nousunollan kakkosista. Heidän yhteistyönsä on parantunut niin kauniiksi katsottavaksi, ettei ole ihme, että tulosta on alkanut tulla. Pian he liitelevät aivan varmasti kolmosissa ja sitten heitä ei pitele mikään!

Ilmoitin Sutin Laukan agilityn alkeiskurssille. Toivottavasti sovimme mukaan. Kurssi alkaisi lokakuun alussa.

Kahden viikon päästä mennään pentunäyttelyyn Orivedelle.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Samu kertoo...

Samu luettelee seuraavasti perheemme jäsenet:

Minä olen haisunäätä, isi on piikkisika, Suti on supersuti, Jojo on varas, Papu on poliisi ja äiti on seepra.

Aika osuvat kaikille, paitsi oma hahmoni on jäänyt vähän epäselväksi, mistä tulee...

maanantai 27. elokuuta 2012

Viime viikon touhut

Viime viikolla olin jo vähän puolikuntoinen, paikkoja särki ja kurkku oli karheana, väsytti eikä oikein mikään huvittanut. Lauantaina sitten oksensin, joskin vähän outo mahatauti, koska oksensin vain kerran. Sunnuntai-iltana minulla olikin sitten jo kuumetta. Tämän päivän olen ollut kotona ja koittanut saada itseäni kuosiin.

Kaikesta väsymyksestä huolimatta kävin tokoilemassa kahteen kertaan ja yhdessä mätsärissäkin.

Hangan lavan tokoiluissa oli aiheena jälleen erilaiset pisteet, joissa tehtiin tehtäviä. Muuten oli ihan kivaa, mutta viereinen labbisuros ryntäsi kaksi kertaa meidän luo, kun emäntänsä ei saanut sitä pideltyä. Ihan ystävällinen koira, mutta en tykkää tuommoisesta ryntäilystä. Olimme juuri leikkimässä Sutin kanssa, kun se porhalsi Sutin selän takaa haistelemaan. Toivottavasti ei tullut mitään traumoja :/ Lopuksi saimme esitellä jonkin tempun, jonka koira osaa. Me esittelimme ryömimisen sekä jalkojen välissä seuraamisen.

Perjantaina oli sitten Laukaan tokoilun vuoro ja sinne menin vieläkin vähemmän voimissani :( Menimme myöhässä, kun piti odottaa, että Petri tulee töistä vahtimaan Samua, joten menimme suoraan autosta paikkamakuuseen. Totta kai paikalla pysyminen oli vaikeaa! Yritin helpottaa harjoitusta, mutta kun ei vain pysty olemaan paikallaan niin ei pysty. Harmi, kun tuolla on paikkamakuu ollut aina ensimmäisenä liikkeenä. Koirat voisivat olla vähän väsyneempiä, jos se otettaisiin vaikka välillä tai lopussa ja siten onnistuminen voisi olla todennäköisempää. Kouluttaja sanoi, että pitäähän siihen kokeessakin tottua (!!). Niinpä, mutta haluaisin, että koirani oppisi kuitenkin liikkeen niin, ettei siinä saa nousta ylös. Tällä systeemillähän se pian oppii liikkeen ihan väärin :( Meillä oli jo ihan hyvä pohja tähän, mutta tuntuu, että olemme tuon koulutuksen aikana menneet takapakkia.

Meillä oli jälleen aika paljon odottelua, joten otin siinä samalla Sutin kanssa kaikkea pientä. Se kai tuon kurssin anti on meille ollut, että Suti oppii tekemään niitä pikkujuttuja myös muiden koirien tehdessä samaan aikaan jotain.

Sunnuntaina kävimme Sutin ensimmäisessä mätsärissä Jyväskylässä. Saimme punaisen nauhan, mutta jouduimme lähtemään punaisten kehästä viimeisenä eikä siten sijoituttu. Suti käyttäytyi tosi hienosti ja kulki kehässä erinomaisesti, seisoi pöydällä ja antoi tutkia itseään. Se oli myös kehän ulkopuolella rauhallinen ja hyväkäytöksinen. Kaikin puolin mainio pikkuipana! Putoamisemme aiheutti se, että kun tuomari liikutti kutakin koiraa erikseen, tuli odottelua ja ajattelin vähän leikittää Sutia, jottei se ihan kyllästy. En huomannut tarpeeksi ajoissa, että koirien pitäisi olla taas asennossa ja niinpä Suti istui. Tuomari käveli samantien luoksemme ja sanoi, että koska alkaa ilmeisesti jo väsyttää niin päästään lepäämään...

Tuskin tulemme tuon enempää mätsäreissä käymään ellei lähempänä sitten ole hyvänä päivänä. Sain jo tarvitsemani tiedon siitä, että Suti osaa käyttäytyä eikä varsinaista reenattavaa ole.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Jojo 10 vuotta!

Jojo (Leijonamielen Villi Veijari) täyttää tänään 10 vuotta!


Ensimmäistä kertaa tein koirille kakun. Mielestäni 10 vuotta on jo niin merkittävä ikä, että sitä on syytä juhlia oikeasti. Tein riisistä, maksasta ja yhdestä kananmunasta vuokaan seoksen, jonka paistoin. Päälle tonnikalapasteijaa (koska maksamakkaraa oli unohtunut ostaa) ja päälle 10 nakin palaa.


Jojo odottaa hienosti. Ei meinannut uskoa, että todellakin saa ottaa, kun lupa tuli. Laitoin lautasen Samun tuolille, koska en sentään halunnut vahvistaa pöydästä syömistä, joka meillä on jo muutenkin ongelma, oli sitten kuinka syntymäpäiväsankari tahansa.


Ensin vähän varovasti kulmasta...


...Sitten jo vähän rohkeammin. Pakko sanoa, että annos oli iso ja Jojon maha on ihan ratkeamispisteessä. Jätin aamuruuan antamatta ja nyt jää kyllä iltaruokakin.

Papun möllitoko, Hankasalmi 19.8.

Onneksi tuli lähdettyä Hankasalmen Kennelkerhon järjestämään möllitokoon, vaikka jätinkin ratkaisun tekemisen ihan viime tippaan. Kaukot onnistui!! Jiihaa!

Meillä oli matkassa kosolti huonoa onnea siinä mielessä, että Papun vire laskee niin nopeasti, jos tulee jotain erikoista säätämistä.

Huono onni nro 1: AVO-, VOI- ja EVL-koiria oli vain yksi per luokka. Otimme yhteisen paikkamakuun. Ennen paikkamakuuta otettiin EVL-koiran paikalla istuminen ja meidän piti olla myös kehässä samaan aikaan. Onneksi sain palkata Papua samaan aikaan, ettei se ihan kyllästy, mutta ei tuo silti kovin kiva oikean fiiliksen nostatustilanne sille ollut. Niinpä se meni varsinaisessa liikkeessä maahan vähän laiskasti ja nousi ylös ennen kuin pääsin piiloon. Sain käydä laittamassa sen takaisin maahan ja sitten se pysyikin hienosti.

Huono onni nro 2: Petri ja Samu saapuivat kentälle juuri samaan aikaan, kun pääsin kehästä ja meidän pikaliikkeidenläpikäynti häiriintyi, kun Samu pyöri lähellä. Jouduimme vähän keskeneräisinä ja valmistautumattomina kehään ja se näkyi. Samu myös juoksi kehän laidalla häiriten ihan selvästi Papun keskittymistä ainakin seuraamisessa.

Huono onni nro 3: Hillitön helle iski juuri siihen aikaan kun olimme kehässä. Koko aamun oli ollut ihanan viileää.

Huono onni nro 4: Heitin noutokapulan sellaiseen heinikkoon, että Papu joutui etsimään sen nenällään. Aika haastava tilanne puolisokealle koiralle.

Huono onni nro 5: Juuri ennen kaukoja tuomarin puhelin soi ja hänen oli työnsä takia pakko vastata siihen. Papu oli juuri istumassa hienosti oikeassa paikassa, mutta liikkurin luvalla vapautin puhelun ajaksi. Sitten olikin vaikea saada se takaisin hyvään paikkaan ja jouduimme tunaamaan siinä jonkun aikaa. Iteltäni ainakin oli vähän vire kireällä ;) Niinpä Papu ei mennyt maahan ensimmäisellä eikä tainnut mennä vielä toisellakaan. MUTTA asennon vaihdot se teki TÄYDELLISESTI!! Hyvä Papuuu! Kehuin ensimmäisen vaihdon jälkeen silläkin uhalla, että pisteet laskevat. Loppuasentoon nousi myös vasta toisella käskyllä.

Niinpä olen todella tyytyväinen suoritukseemme kaikin puolin. Sain nostettua virettä hyvin ottamalla jalkojen kiertoa luoksetulon jälkeen sekä ennen noutoa. Usko siihen, että tulemme onnistumaan vielä joskus oikeissakin kokeissa, palasi tänään! Mahtavaa! Nyt uskallan katsella koekalenteria tarkemmin ja ilmoittautua johonkin. Ja tuli sitä TK2:sta tai ei, Papu saa jäädä eläkkeelle jouluna. Nautitaan siis tästä viimeisestä yhteisestä harrastussyksystä.

Sutin toko: jäävät ja nouto

Perjantaina Sutin kanssa Laukaassa. Aihe oli vapaa, kunkin omat ongelmakohdat. Me emme ole juurikaan harjoitelleet jääviä, joten pyysin apua niiden opetteluun sekä noutoon.

Kouluttaja kehotti harjoittelemaan jääviä niin, että koira seuraa ohjaajan peruuttaessa. Käsky annetaan siinä leikin ohessa.

Noutoon ohje oli vähän sama eli leikitetään kapulalla peruuttamalla.

Aloin harjoitella noutoa harjoituskerran aikana nyt niin, että ehdollistan Sutin kapulaan eli kehun (jos naksuttelisin, niin sitten naksauttaisin) ja palkkaan joka kerta, kun se nuuhkaiseekin kapulaa. Toivon, että saisin sillä sen innostumaan enemmän. Leluja se hakee kuitenkin mielellään, joten jos saisin sen rakastamaan kapulaa, se varmaan hakisi sitäkin innokkaammin.

torstai 16. elokuuta 2012

Tiistaitokoilut

Tiistaina tokoiltiin taas Hangan lavalla. Otimme ensin Jenni Edelmannin kanssa aikuisten koiriemme kanssa yhteistreenit: paikkamakuuta ja yhtä aikaa suorittamista.

Tällä(kin) kertaa Jenni oli kehitellyt harjoitteluryhmälle hauskoja tehtäviä, joissa yhteistyö ja hallinta kehittyy. Aluksi meillä oli neljä pistettä, joissa piti suorittaa eri tehtäviä: Joka pisteelle siirryttiin seuraamisliikkeessä tai ainakin niin, että koira seuraa hallitusti. 1. pisteellä piti koiran istua ja ohjaajan piti kiertää se koiran tietysti pysyessä istumassa; 2. pisteellä koiran piti maata ja samalla tavalla piti kiertää koira; 3. pisteellä koiran piti pysyä seisomisasennossa; 4. pisteellä koira jätettiin odottamaan ja sen piti kutsusta tulla luo.

Istuminen ei tuottanut ongelmia eikä makaaminen. Seisominen on ollut vaikeaa muutenkin, saatika sitten niin, että minä liikun. En päässyt kiertämään ympäri asti, mutta vähän kuitenkin pystyin liikkumaan. Luoksetulossa Suti jäi hienosti odottamaan ja kutsuin sen iloisen riehakkaana luokse ja se tuli tosi nopeasti. Ja totta kai palkata sai ihan niin paljon kuin halusi, koska kyseessä ei ollut mikään kilpailu.

Toinen harjoitus oli perusasennon opettelu. Suti sai toimia esimerkkikoirana :) Se tapittaa kyllä tosi hienosti vierellä. Toivottavasti sama meno jatkuu. Harjoittelimme perusasentoon siirtymistä. Lisäksi otimme seuraamisharjoituksen, jossa kokeilin ensimmäistä kertaa myös kaikki käännökset! Ne onnistuivat!

Lopuksi otimme myös hyppyä. Heitin pallon esteen yli muutaman kerran ja Suti pinkoi hienosti yli. Jenni neuvoi antamaan käskyn ja odottamaan pienen hetken ennen heittoa, ettei koira ehdollistu myös käsimerkkiin! Hyvä huomio! Niinpä yritin tehdä ja toisella kerralla ajoitus oli täydellinen, kun Suti lähti aavistuksen ennen hyppäämään ennen kuin heitin pallon. Sen esteen ylitys on kyllä mainiota katsottavaa - menee niin kevyesti. Toki este on vielä matala, mutta on se kuitenkin jotenkin niin joustava tai jotain ;)

maanantai 13. elokuuta 2012

Suti 6kk

Suti on täyttänyt tänään 6 kuukautta. Paljon on ehtinyt jo tapahtua pienen koiran elämässä. Petri otti meistä kuvia tänään, kun vähän tokoiltiin.


 Hyvä kontakti :)


Kaukoja. Huomaa matka!!


 Riemuitsen, kun maahanmeno onnistuu ensimmäistä kertaa tästä matkasta! :)


Sitten posetusta. Korvat nätisti...

... ja tötteröllä :)


Vähän sivuprofiilia, kun seisomiskuvat eivät onnistuneet.


Ollaan alettu reenata trampoliinihyppyä. Odotetaan, milloin siitä tulee koirien koemuoto, onhan se on Olympia-lajikin. Suti tykkää ja haluaa trampalle uudestaan, vaikka yrittäisin kuinka ajaa sen pois. Eikä pelkää hyppimisen aiheuttamaa epätasaista alustaa yhtään! Mainio ipana :)

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Sutin toko: jäävät ja kaukot

Tällä viikolla käyty kahteen kertaan tokoilemassa, kun Hankasalmen koirakerhon perustottelevaisuusharjoitukset alkoivat tiistaina. Meiltä on matkaa Hangan lavalle noin kilometri eikä minulla ole koskaan ollut näin lyhyttä treenimatkaa! Lisäksi perjantaina tokoiltiin Laukaassa.

Hankiksen tottelevaisuusreeneissä harjoiteltiin vähän temppuja: jalkojen ympäri kiertoa sekä kierimistä, lisäksi paikalla pysymistä ja luoksetuloa. Jalkojen ympärihän Suti osaakin jo joten kuten kulkea tai ainakin se oli sille tutumpi juttu. Lisäsimme siihen omatoimisesti uuden harjoituksen ja Suti tuli istumaan jalkojeni väliin ja seurautin sitä siinä paikassa :) Toinen temppuharjoitus oli kieriminen. Pari kertaa liike onnistui, mutta vähän oli silti vielä miettimistä. Harjoittelimme sitä tänään kotona ja johan alkoi sujua.

Paikalla pysymistä otimme niin, että koira istuu ja pysyy paikallaan. Ei ongelmia. Perään piti ottaa luoksetuloa ja Suti vain istua nökötti paikallaan, vähän välillä nytkyen, että saako nyt tulla vai eikö :D Saimme ohjeeksi harjoitella ihan sellaisia vauhtiluoksetuloja, että joku pitää koiraa kiinni ja juoksen pois päin ja sitten kutsun koiraa. Ja perusasentoon tuloa voi harjoitella ihan vain lyhyestä matkasta.

Otin harjoitustunnin jälkeen Papun kanssa myös tokoa ja se toimi jälleen varsin mainiosti. Olen alkanut ottaa kaukojen väliin myös seisomista, joka tuntuu piristävän Papua kovasti. Jätin taas välillä osan vaihdoista palkkaamatta, vaikka toki pääosin joka kerta palkkasinkin. Otimme myös monta toistoa luoksetuloa ja noutoa ja hyvin sillä nykyään motivaatio sen kestää. Luoksetulossa heitän sille namipallon.

Perjantaina tokoilimme Laukaassa ja itsellä oli jotenkin laiska päivä... Perjantai on ollut tosi vaikea reenipäivä sen jälkeen, kun olen alkanut käydä Hankasalmelta töissä.

Meillä oli aiheena jäävät ja kaukot. Saimme omatoimiharjoitteeksi kaukojen reenaamisen sillä aikaa, kun kouluttaja kävi yksitellen katsomassa kunkin jäävien liikkeiden osaamista. Kaukojen jokaista asentoa olen Sutin kanssa harjoitellut jo ihan pienestä asti. Nyt pitää jo mennä eteenpäin, joten seison edessä ja annan käskyn siitä. Palkkaan myös eri kädellä kuin annan käsimerkin. Mielestäni hyvällä mallilla. Pitää vain muistaa olla tarkkana, etten salli liikkumista ja etten anna montaa käskyä ennen kuin koira tekee.

Me emme ole harjoitelleet jääviä vielä yhtään ja kouluttajan kanssa sovimmekin, että voi olla parempi, etten vielä niitä paljon reenaakaan ennen kuin Suti menee esim. maahan ilman voimakasta käsimerkkiä. Tämä siksi, ettei käsimerkin häivytys sitten vie turhan paljon aikaa. Papun opetin liikkeestä seisomaan heittämällä lelun sen viereen. Kouluttaja on käyttänyt kädellä pysäytystä. Pitää tutkia, kumpi olisi meille sopiva keino.

Tänään harjoittelimme kotona vähän temppuja ja seuraamista. Lattialla selän kautta pyörähtäminen ympäri alkoi sujua. Lisäksi harjoittelimme ryömimistä, jossa Suti vaikutti erittäin lahjakkaalta :D Kurre-asento sujuu myös.

lauantai 4. elokuuta 2012

Papu 8 vuotta!

Mamman mussukka, Papu, musta kääpiösnautseri BH TK1 Afortunado, täyttää tänään 8 vuotta! Syntymäpäiviä vietetään perheen kesken, "veljien" Jojon ja Sutin kanssa luita syöden ja töiden merkeissä eli pihaa vahtien. Illaksi emäntä lupaa järjestää Papulle vähän tokoilua tai muuta pikkupuuhastelua. Eilen etsittiin "omaa" käpyä muiden käpyjen joukosta ja helpostihan tuo edelleen löytyi!

Onnittelut myös Papun veljille, aikuisen miehen ikään päässeille Kaapolle ja Napelle! Toivotaan kaikille pojille vielä monta, tervettä vuotta!

Kuvia tältä aamulta:
Syntymäpäiväsankari sai jäljestää luun hiekkalaatikon taakse (tein luulla jäljen vetämällä sitä nurmikkoa pitkin ja lähetin sitten yksitellen jokaisen etsimään omaansa). Papulta homma sujui kuin vanhalta tekijältä - mitä se tietysti jo osittain onkin ;)


Jojo näyttää kuvassa vihaiselta, mutta ei todellakaan sitä ole. Kyllä siltä ruuan saa pois ottaa, jos vain saa sen kiinni, mutta vihainen se ei ole.


Suti jäljesti ensimmäistä kertaa. Alkuun ihmetteli, mitä piti tehdä ja juoksi takaisin luokseni pomppimaan, mutta sitten luun tuoksu oli liian houkutteleva ja lähti seuraamaan jälkeä. Tein tarkoituksella pienen ylimääräisen lenkin, jotta näin seuraako jälkeä vai hajua. Seurasi jälkeä ja oli mielissään löytämästään herkusta.



Huomaa koko ajan tyytyväisenä puolelta toiselle heiluva häntä :)


tiistai 31. heinäkuuta 2012

Möllitoko: Laukaa 27.7.12

Osallistuin Laukaan koiraharrastajien järjestämään möllitokoon Papun kanssa. Tarkoituksena harjoitella kaukoja ja luoksetulon pysäytystä koetilanteessa.

Kaikki meni muuten hienosti, mutta nämä kyseiset liikkeet tuottivat jälleen ongelmia :( Luoksetulon pysäytys tosin onnistui toisella käskyllä eli parannusta edellisiin yritelmiin! Pitää siis olla tyytyväinen tähän pieneenkin parannukseen ja jatkaa liikkeen hiomista.

Kaukoissa ei tehnyt ensimmäistä vaihtoa :( Menin lähemmäksi ja sain sen nousemaan. Sitten tekikin taas liikkeen ihan oikein loppuun asti... Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu...

Karkasi noutoon. Otti kapulasta kiinni huonosti ja tiputti sen tulomatkalla...

Olimme AVO-luokassa ainoat, jotka tekivät kaikki liikkeet, joten voitimme luokan :) Tuomari oli kiltti ja saimme pisteissä ykköstuloksen, 164 pistettä. Pisteet osoittavat mielestäni sen, että AVO:ssa on pakko onnistua joka liikkeessä, jos meinaa saada ykköstuloksen.

Siihen olen tyytyväinen, että Papu oli innokas ja jaksoi hyvin, vaikka Vihtavuoren kaukalossa oli hirveä helle.

Sutin toko: estehyppy

Viime viikolla Sutin toko olikin poikkeuksellisesti jo keskiviikkona, koska perjantaina samaan aikaan kaukalolla pidettiin möllitoko. Tällä kertaa meillä oli samaan aikaan kolme uutta häiriötä, joten Sutin ajatukset olivat hieman poissaolevia, ensimmäistä kertaa. Petrasi toki loppua kohden.

1. häiriö: Sade. Kaatosade alkoi heti harjoittelun alussa eikä Suti vaikuttanut kovin tyytyväiseltä tilanteeseen. Meillä oli pahimman sateen aikaan paikalla makuu, jossa oli hieman levoton ja nousi kerran, mutta olen kyllä tyytyväinen, että ylipäätänsä meni maahan ja pysyi siinä niin hyvin! Onneksi sade taukosi yhtä nopeasti kuin oli alkanut, mutta märkiä oltiin silti.

2. häiriö: Nurmialusta. Olimme ensimmäistä kertaa kaukalon vieressä nurmella, koska samaan aikaan oli agilityharrastajia kaukalossa. Vaikka kotona harjoitellaan ja ollaan paljon nurmikolla, on tilanne uusi TUOSSA paikassa. Ja vielä MÄRKÄ nurmikko. Mutta paremmin Suti meni kuin Papu tuollaisella kelillä.

3. häiriö: Agilityn äänet. Sutia selkeästi häiritsi agilityn äänet kaukalosta. Pää ja korvat kääntyilivät ja oli vähän omissa oloissaan. Onko se nyt ihmekään, kun ei ole koskaan ennen sellaisia kuullut? Toiselta puuttuu vielä aikuisen koiran kokemukset. Katselimme kaukalon laidalla mudin menoa radalla ja kyllä katsottiinkin tarkkaan! ;) Toivottavasti Suti otti opikseen kaiken näkemänsä :D

Luoksepäästävyydessä ei noussut ylös, kun syötin koko ajan makupalaa. Paikkamakuussa nousi siis kerran, mutta pääasia että meni maahan.

Tämän kerran teemana oli estehyppy. Aloitimme niin, että kukin koira hyppäsi ohjaajan rinnalla yhden kerran. Sitten siirryimme odottamaan vuoroamme ja harjoittelemaan seisomaan pysähtymistä. Pysähtyminen alkoi sujua koko ajan paremmin. Minua vain meinasi jännittää noissa reeneissä välillä, koska eräs valkoinen paimenkoira on vähän pelottava mielestäni ja aika huonosti hallinnassa. Niinpä välttelemme heidän läheisyyttään, mutta se vaikuttaa kuitenkin niin, etten uskalla paljon Sutiakaan riehuttaa ja villitä, ettei paimenkoira ryntäisi siitä syystä meidän luoksemme :/  Toisekseen tuntuu, että pitää olla silmät selässäkin.

Mietin, miten osaan opettaa Sutin irtoamaan hyppyyn ilman, että kuljen mukana. Kouluttaja sanoi, että kyllä se agilityn myötä sen oppii. Mutta kun haluan Sutin oppivan hypyn jo nyt enkä vasta vuoden päästä...! Hän ehdotti sitten lelun heittämistä. Se tosiaan voisikin olla toimiva keino Sutin kohdalla, koska se tykkää leluista enemmän kuin Papu. Tällä kertaa se ei tosin hirveästi kiinnostanut. Liekö syynä ylimääräiset häiriöt? Niinpä käytin käsiliikettä ja palkkasin namilla esteen toiselta puolelta. Hyvin lähti hyppäämään eikä todellakaan tarvitse olla huolissaan irtoamisen suhteen :) Kerran sain sen pysymään paikallaankin, että sain siirryttyä sen rinnalle!!

Toisaalta haluaisin Sutin olevan kauempana estettä, koska Papuhan jää nyt AVO:ssa(kin) ihan esteen taakse istumaan ja hyppää siitä lyhyen hypyn yli. Se kyllä onnistuu siinä, mutta riskit ovat olemassa. Papu on oppinut sen juurikin tällä tavalla palkattuna. Sutikin varmasti onnistuisi, mutta voisiko noin läheinen paikka tuottaa ongelmia ylemmissä luokissa? Ehkä täytyy käyttää lelun heittoa? Namikippoa kauempana esteen takana? Vinkkejä otetaan vastaan!

Muuten kaikki kunnossa. Sutilta lähti viimeiset maitohampaat viime viikolla ja uudet hampaat näyttävät kasvavan hyvin tilalle. Muutimme viikonloppuna (toivottavasti viimeisen kerran) eli kannoimme käyttötavarat taloon ja siivosimme vuokrakämpän. Olemme siis asettuneet taloksi lopullisesti. Töitähän siellä on edelleen, mutta asua pystytään. Olipa ihana tehdä (ja syödä) ihan oikeeta ruokaa pitkästä aikaa! Uskomatonta muuten, miten paljon minulla onkaan nykyään aikaa, kun ei tarvi lenkittää koiria! Mitenkähän kauan pääni kestää?

Papu ja Suti leikkii nykyään tosi paljon yhdessä! Niillä leikki on sellaista kilpajuoksua, vaanimista ja painia. Jotenkin erilaista kuitenkin kuin Jojon ja Sutin leikit. Ihana katsoa, miten iloinen ja onnellinen Papukin on! Juostessaan juoksevat välillä myös putken läpi :D Sitten välillä kähisevät sängyssä niin, että Papu on sängyllä ja Suti lattialla ja jompi kumpi napsii toista laidan yli.

Jojo nukkuu tosi paljon sisällä, mikä on ihmeellistä, kun saisi olla ulkona ihan niin paljon kuin haluaisi. Turhaan laitettiin aitaakaan, kun eihän tuo jaksaisi mihinkään lähteä... Niinpä portti on ollut lähes koko ajan nykyään auki, kun naapurin koiratkaan eivät enää tuppaudu meidän tontille. Papu on melkein kaiken ajan ulkona ja vahtii pihaa. Suurin haukkuherkkyys on kuitenkin jo helpottanut. Suti seuraa minua joka paikkaan.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

toko: luoksetulo ja nouto

Perjantaina toko-reeneissä Sutin kanssa. Aiheena luoksetulon kertaus ja nouto. Lisäksi otimme paikkamakuuta, luoksepäästävyyttä, seuraamista ja estehyppyä.

Luoksepäästävyydessä pidin makupaloja Sutin kuonon edessä kouluttajan tullessa koskemaan. Sutin häntä heilui ja oli hyväntuulinen, mutta pylly pysyi nyt maassa. Paikkamakuussa pystyin jo kävelemään kauemmaksi ja pitämään palkkausvälin pitempänä kuin ennen. Suti nousi vain kerran. Ongelmia tuottaa tällä hetkellä perusasentoon nouseminen, mutta se nyt on pieni murhe tällä hetkellä koulutusta ;) Oppii kyllä ajan mittaan varmasti senkin.

Seuraamisessa huomasin sellaisen, että osaa itsenäisesti korjata paikkaansa. Kun lähdemme liikkeelle, Suti saattaa olla turhankin innokas ja vähän edistää/poikittaa. Mutta kun en palkkaa heti, se korjaa paikkaansa tiiviimmäksi ja paremmaksi, mistä tietysti palkkaan heti! :) Eikä kyse ole tässäkään kuin muutaman askeleen seuraamisesta.

Pitää muuten alkaa harjoitella peruuttamista ja sivuaskelia. Papu tykkää peruuttamisesta hirveästi ja se peruuttaa aina monta askelta taaksepäin, vaikka ottaisin vain yhden :D Sivuaskeleet ovat olleet minulle tosi vaikeita, joten pitäisi ensin saada vähän apua siihen, että miten jalkojen pitää mennä ennen kuin alan ottaa niitä koiran kanssa.

Luoksetuloa harjoittelimme omissa oloissamme. Se oli Sutille vaikeaa, koska kun monta koiraa lähti muualla kentällä eri aikoihin ja kuului monta erilaista käskyä, Suti ei meinannut pysyä paikallaan. Onneksi se liikkeelle lähtiessään kuitenkin lähti minun luokseni eikä pinkomaan pitkin kenttää! Otin ihan lyhyttä matkaa ja kun juoksi minua kohti, riemuitsin ja kehuin ja otin pari peruutusaskelta, sitten pysähdyin ja Suti tuli rinnalleni perusasentoon.

Noutoa emme tällä kertaa harjoitelleet kentällä kuitenkaan, koska kerroin kouluttajalle, että Sutilta vaihtuu hampaat ja siipienkin pureminen on tuntunut ikävältä. Kouluttaja oli kanssani samaa mieltä, että voi olla parempi, ettei tässä vaiheessa sitten paljon noutoa yritä hinkata, ettei koiraa satu ja siten noutamisesta tule ikävää. Niinpä vain juttelimme "pakkonoudon" harjoittelemisesta.

Saimme ottaa omissa oloissamme estehyppyä. Otimme edelleen vain yhdessä hyppäämistä eli minä kuljin esteen vierestä Sutin vierellä ja Sutin piti hypätä. Suti hyppää välillä ja onkin silloin innokas ja hyppää hyvin, mutta välillä juoksee ohi jommalta kummalta puolelta. Luultavasti johtuu kädestäni. Nyt pitää alkaa miettiä jatkoa. Onneksi ensi viikolla on varsinaisena aiheena estehyppy.

Olemme harjoitelleet tällä viikolla jonkin verran seisomista ja seistessä paikallapysymistä. Tällä koulutuskerralla Suti alkoi pysyä paikallaan jo pitempää aikaa! Otimme sitä siis vain omaksi viihdykkeeksi ja ajankuluksi.