sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Energian purkua

Sutilla on ilmeisesti joku tuhoamisvaihe päällä, koska sillä on hirveän kova järsimisen tarve. Onneksi ei ole mitään väärää vielä hajottanut, mutta puruluita syö päivittäin, hajottaa lelujaan ja repii roskia. Meillä on kodinhoitohuoneessa pahvilaatikko, johon kerätään poltettavia roskia. Suti käy siellä penkomassa ja repii ja raastaa paketteja silpuksi hirmuisella raivolla. Mitä isompi rapina, sen parempi :) On lapsella halvat huvit ja saa ihan huoletta harrastaa sitä niin kauan kun jättää sitten luvattomat tavarat rauhaan.

Tein sille vanhasta sukasta lelunkin laittamalla sukkaan toisen vanhan sukan, Samun leluperunan ja rapisevan muropaketin pussin. Se on ollut ihan huippukiva lelu! Sillä se leikki toko-koulutuksessakin. Joskin se siellä tykkäsi lelusta niin kauan kuin revin sitä sen kanssa.

Pulliaisen Riikka kysyi tykkääkö Suti vinkuleluista. En muuten edes tiedä, koska en ole tainnut antaa sille yhtään! Pitää kyllä heti hankkia Sutille oma vinkulelu. Jojohan ne meillä heti rikkoo, mutta jos nyt yhden saisi suojeltua.

Olen pitänyt metallinoutokapulaa Sutin lelulaatikossa ja huomaan sen kuskailevan sitäkin silloin tällöin leikin tuoksinassa :)

Kaikin puolin raskas viikonloppu ollut, kun eilen oltiin vielä monta tuntia ulkohommissa agilityn jälkeen ja tänään tokon jälkeen pistettiin terassi kasaan. Viikonlopun to-do-listalla oli vielä Sutin pään siistiminen ja Papun siistiminen, mutta ne nyt jäivät sitten tekemättä. Pitää yrittää ensi viikolla joku päivä ehtiä. On vain aika kiireinen vaihe koulussa tällä hetkellä, että meinaa kaikki sellainen, mikä ei ole ihan täysin pakollista jäädä.

Riikka Pulliaisen tokokoulutus Laukaassa

Tänään olin Sutin kanssa Riikka Pulliaisen tokokoulutuksessa Laukaassa. Kullakin koiralla oli 2x20min aikaa. Koska Sutin kanssa ei vielä voi eikä kannatakaan jankata samaa liikettä koko reeniaikaa, ehdotin, että tekisimme vain jotain pieniä juttuja, joihin tarvitsen apua. Se sopi kouluttajalle erinomaisesti. Oli muuten oikein mukava, rento ja osaava kouluttaja tämä Pulliaisen Riikka. Voisin kuvitella, että hänen kehäänsä meneminen voisi olla helppoa.

Minua vähän jännitti uuden porukan eteen meneminen ja olihan se Sutillekin uutta.

Ensimmäisellä kerralla halusin näyttää meidän kauko-ongelmaa: Suti tekee asennon vaihdon niin, että se pomppaa maasta istumaan ja vetää takajalkansa eteenpäin, kun haluaisin, että se istuisi ylös kerien niin, että etujalat siirtyvät taaksepäin. Ja kun se sitten taas menee maahan niin, että takapää jää paikalleen ja etujalat siirtyvät eteen, se ehtii parissa vaihdossa liikkua helposti semmoisen pari metriä... Riikka huomasi, että Sutin pomppaaminen johtuu minun käskystäni ja liikkeestäni. Minun pitää tehdä käsiliike rauhallisesti jopa ilman ääntä. Tässä syynä on varmasti ollut se, että olen joutunut Papulle tekemään tästä liikkeestä äänellä ja liikkeellä nopean, jotta se varmasti tekee asennonvaihdon. Eipä toimikaan siis sama systeemi Sutilla! Olipa hyvä, että otin tämän ongelman puheeksi, ettei ehditä tehdä enempää hallaa. Lisäksi kotiläksyksi tuli jumpata maahan-seiso-maahan-vaihtoja kädellä vetäen ja työntäen niin, että haluamani liike menee lihasmuistiin.

Toiseksi harjoitukseksi halusin merkin. Siinä harjoituksessa ei sinänsä tullut mitään uutta, koska samalla tavalla olemme sitä jo harjoitelleetkin. Riikka muistutti vain siitä, että pitää vaihtaa paikkaa usein eikä tarvi vielä sanoa käskyä. Ja pitää pitää hauskaa! En myöskään saa antaa Sutin touhuta omiaan väliajalla vaan minun pitää teettää sillä jotain temppuja tmv.

Toisella kerralla halusin ottaa hypyn, noudon ja ohjeita ohjatun noudon harjoittelun aloittamiseen. Suti hyppäsikin tällä kertaa ihan oikein ja pysähtyi heti käskystä esteen taakse. Riikka kertoi, että koiraa voi hyppyyttää edes takaisinkin esteellä.

Nouto ei arvatenkaan vielä onnistunut, koska on niin vaiheessa vielä kotonakin. Joskin Suti nyt sitä jo vähän siellä kuitenkin kuljetti suussaan, joten ihan hyvältä vaikuttaa. Nyt alan keskittyä pitoharjoituksiin rinnalla istuen. Riikka meinasi, että moni ei-noutava koira on innostunut noudosta hypyn kautta. Pitääpä kokeilla.

Ohjattua noutoa alan opettaa suunnittelemallani tavalla namikipolla.

Riikka oli oikein positiivinen ja mukava kouluttaja, joka painotti meille sitä, että Suti on vielä niin nuori, etten saa olettaa sen osaavan mitään.

Nenäkosketus

Lauantain agilityssa oli aiheena kontaktit. Vaihtoehtoina opettaa kontaktit on nykyään läpijuoksu, 2on2off tai 2on2off nenäkosketuksella.

Koska epäilen, että Suti saattaa alkaa vielä mennä agilitya lujaa, en halua opettaa sille läpijuoksua. Papukin alkoi sillä tekniikalla loikkia A:lta...

Niinpä vaihtoehtona on pelkkä 2on2off tai samainen asento nenäkosketuksella. Kouluttajat meinasivat, että nenäkosketuksella asennon varmistaminen vaikuttaisi varmimmilta tavalta. Niinpä haluan opettaa sen.

2on2off-tekniikka tarkoittaa siis sitä, että koiran etujalat ovat maassa ja takajalat kontaktilla. Nenäkosketuksella tarkoitetaan sitä, että koiran pitäisi vielä joko koskea maata kuonollaan tai ainakin nyökäyttää päätään. Tätä tekniikkaa voi alkaa harjoitella jo kotona pienen laatikon avulla.

Treeneissä oli erilaisia pisteitä, joilla käytiin tekemässä vastaavia harjoituksia. Ensinnäkin oli puomin alas- ja ylösmeno-osat niin, että koira juoksee sitä pitkin maassa olevalle namikipolle. Keinu oli niin, että pöytä oli pönkkänä, ettei keinu päässyt laskeutumaan. Kouluttajalla oli pieni A, jolla sai harjoitella kontakteja nousematta vielä korkealle. Lisäksi oli levy, jonka alla oli pieni putki, jotta koira voi tottua pieneen heilautusliikkeeseen.

Keinua Suti ei pelännyt yhtään. Ensimmäisellä kerralla se käveli normaalisti ylös ja katseli vain ympärilleen. Toisella kerralla se jo juoksi ja vauhti vain kiihtyi mitä useammin teimme! Pienen tauon jälkeen menimme sille uudestaan ja siirsimme pöydän laskeutumisalustaksi eli keinu heilahti puoleen väliin asti. Vaikka kouluttaja kuinka heilutti ja nytkytti keinua, Suti ei ollut millänsäkään.

Kun harjoittelin pikku-A:lla 2on2off-asentoa, Suti alkoi niin innostua hommasta, että alkoi jo nyt loikkia miten sattuu. Niinpä totesin, että tämä pitää harjoitella kunnolla kotona eikä tästä saa yhtään tinkiä missään vaiheessa, muuten tulee ongelmia.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Viikonlopun vipinät

Lauantaiaamuna

Ajelimme jälleen Laukaaseen agilityyn. Viime viikko jäi väliin, kun olin niin kipeä. Olo on nyt vähän parempi (saan esim. öisin jo nukuttua), mutta kyllä yskittää silti edelleen.

Teimme ympyrän muotoisen radan, jonka viimeinen piste oli lopulta "lähdössä". Suti meni mielestäni hyvällä innolla, mutta juoksi kuitenkin joidenkin esteiden ohi (syynä epätarkka ohjaus?). Sen ei saanut antaa haitata, vaan piti vain jatkaa loppuun asti.

Harjoittelimme myös pujottelua vinokepeillä. Tämä oli Sutille toinen kerta. Hyvin se kepeille hakeutuu, mutta en ole ihan varma vielä, ymmärtääkö se mitä sen pitäisi tehdä. Kouluttaja sanoi, että Sutille pitää laittaa pian verkot, koska muuten se alkaa hyppiä vinossa olevien keppien yli. Sillä on aika kiire palkalle.

Mentiin myös rengasta, jonka Suti suorittaa jo hienosti, kun palkka on heti renkaan takana.

Äitini tuli käymään Mossen kanssa. Tällä kertaa Suti suhtautui Mosseen jo rauhallisesti. Mosse-raukka on jo melkein kuuro eikä jaksa paljon kähistä. Selkärankakin on alkanut törröttää ihan vähässä ajassa. Mosse on jo 12 vuotta vanha sekarotuinen rotikka, joten aika vanha jo. Se on aivan mahtava koira ja suremme jo etukäteen sitä, ettei koskaan tiedä, milloin siitä aika jättää.

Sunnuntaiaamuna

Menimme taas Hangan lavalle tokoilemaan. Tänään teimme seuraamista pujotellen ja suoraan; liikkeestä maahanmenoa ja seisomista; luoksetuloa; estehyppyä ja paikkamakuuta.

Sutia inhotti märkä maa... Jääviä ei olla sellaisenaan vielä juuri otettu, joten avitin kädellä. Jäi kyllä molemmissa liikkeissä hyvin paikalleen ja pysyi. Luoksetulo oli huippu! Estehyppyyn meinasi taas karata. Suurin ongelma oli kuitenkin se, että se hyppäsi esteen viereen seisomaan... Pysähtyi kyllä hienosti heti. Niinpä harjoittelen ensi viikolla niin, että jätän palkan esteen taakse. Tätä on pakko harjoitella kotonakin! On jäänyt viime aikoina tosi vähälle. Paikkamakuussa meni maahan ja pysyi rauhallisesti (laskin 20:een), menin vierelle ja pyysin perusasentoon. Olin tosi tyytyväinen!

Nyt alkaa vaan todella jännittää ehditäänkö me saada joulukuun puoleen väliin mennessä seuraaminen hyväksi, nouto kuntoon, paikkamakuu varmaksi ja vielä jokin ylimääräinen liike täydelliseksi.

Iltapäivällä kävin koirien kanssa tutustumassa lähimetsiin. Meinasin tulla yhden aukean yli, kun ajattelin, ettei siitä voi olla pitkä matka kotiin. Onneksi katsoin kuitenkin puhelimen navigaattorista ja huomasin, että on siitä kuitenkin vielä sen verran pitkä matka, että on parempi etten lähde seikkailemaan. Meillä on tuossa lähimetsässä kyllä paljon mielenkiintoisia reittivaihtoehtoja. Ainoa "haittapuoli" on, että niissä ei taida juuri muut kulkea, joten maastot ovat osittain aika vaikeakulkuisia. Täytyy alkaa tehdä polkuja, kun näivettyy isoin kesän kasvillisuus. Jojokin kulki melkein koko ajan vapaana. Onneksi otin sen loppumatkasta kiinni. Vähän sen jälkeen Suti lähti pinkomaan metsään. Tuli takaisin onneksi heti, kun huusin. Vähän myöhemmin Papu lähti myös. Sekin onneksi tuli heti käskystä takaisin. Jojo ei varmasti olisi tullut... Oli varmaan jänis tai kissa mennyt.

Viime viikolla

Aloin vaatia Sutilta pitempää kapulan pitoaikaa. Se alkoi kyllä pitääkin sitä kauemmin ja kuljetti vaikka kuinka, mutta se keksi uuden tavan pitää kapulaa: laipasta! En tietenkään voinut palkata sitä siitä! Se kokeili sitä varmaan viisi kertaa ja kun en huomioinut mitenkään, alkoi ottaa oikein ja sain onneksi viitisen kertaa palkattua oikeasta pitämisestä. Kai se siitä alkaa vielä sujua...

Kaukoissa koitin takapalkkaa. Ei ihan vielä alkanut sujua -karkaa palkalle eikä malta tehdä liikettä loppuun kunnolla. Jatketaan kokeilua.

Koska käännökset alkavat jo sujua, otin mukaan harjoitteluun peruuttamisen ja sivuaskeleet. Peruuttamisessa Suti lähtee vinoon vasemmalle. Mutta on kyllä innokas sen tekemään! :) Niinpä olen avittanut kädellä vielä. Sivuaskeleet hoksasi nopeasti! Hyvin siirtää takapäätä taakseni kun otan askeleen vasemmalle (liike alkaa vähän samalla tavalla kuin käännös vasemmalle). Sivuaskeleessa oikealle joudun vielä avittamaan makupalalla, mutta aika hyvin hakeutuu jo oikealle paikalle.

Torstaina harjoiteltiin perusasentoon nousemista makuulta ja perusasentoon istumista seisomisesta. Lisäksi otimme tempuksi jalkojen välissä seuraamisen ja peruuttamisen (tykkää! ja sujuu :) ); oikean jalan yli hyppäämisen ja jalkojen väliin siirtymisen (voi jatkaa seuraamiseen tai peruuttamiseen). sekä vasemman jalan ympäri kiertämisen.