tiistai 29. toukokuuta 2012

Toko Muurame 29.5.

Papun kanssa käytiin taas vähän kokeilemassa. Hyvä fiilis, vaikkei taas pisteillä juhlitakaan. Nyt olin Papun kanssa kahdestaan. Yritin muistaa katsoa seuraamisessa eteenpäin enkä ihan eteeni maahan. Mielestäni onnistuin siinä. Pidin Papua autossa mahdollisimman paljon, ettei se väsyisi.

Paikka makuu meni heti alkuun pieleen, kun Papu ei meinannut mennä maahan liikkeen alussa. Muuten pysyi levollisesti ja hyvin. Olisi pitänyt viritellä sitä maahanmenolla ennen kehään menoa, mutta taisin unohtaa kokonaan!!

Papu teki liikkeet ennen kehään menoa jälleen hienosti. Meidän virittelyvaihe jäi lyhyeksi, kun edellinen koirakko keskeytti kahden liikkeen jälkeen. Mutta Papu oli hyvässä vireessä kyllä.

Seuraaminen ihan ok, joskin tuomari olisi toivonut vähän parempaa ja tiiviimpää ja parempaa perusasentoa. Jouduin myös kerran antamaan ylimääräisen käskyn, koska Papu luuli ilmeisesti, että teimme liikkeestä seisomista...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä olisi voinut olla tuomarin mielestä nopeampi, mutta se kuitenkin teki sen, joten olen tyytyväinen. Luoksetulo läpijuoksuna. Pelasin pisteitä, joten en antanut enää uutta käskyä kun ei pysähtynyt ekalla. Seisomisessa olisi valmisteleva osuus voinut olla tuomarin mielestä parempi (muistaakseni se oli tämä eikä liikkeestä maahanmeno, no, jompi kumpi kuitenkin).

Noutamaan lähti vasta toisella käskyllä, mutta haki kuitenkin, joskin tuomarin makuun liian hitaalla temmolla. Se kylläkin meni ja tuli samalla vauhdilla, joten... Hienoa, ettei karannut!

Kaukot ovat meidän tämän hetken kirous, vaikka harjoitellaan joka päivä ja palkkaan paljon. Ja Papu osaa ne hienosti!! Nyt se kuitenkin nousi ekalla käskyllä ja meni maahan ekalla, joten siitä olen enemmän kuin onnellinen!! :) Toiset vaihdot eivät tosin sitten enää onnistuneet.

Estehyppy oli  taas papumainen eli hyppy ihan esteen taakse istumaan ja siitä pomppu takaisin. Kympin suoritus. Tuomarikin nauroi, miten voi hypätä noin hyvin vauhdittomasti. Vanha agilitykoira ;)

Tuomari kehui rauhallista ohjaamistani ja tottelevaista koiraani :) Pisteet eivät riitä palkinnoille, mutta meillä oli monta onnistumista kokeessa. Nyt valmistaudutaan henkisesti tokon SM-kisoihin, joissa edustamme Ylökkiä. Kunnia-asia!

Muurame 29.5.12, tuom. Salme Mujunen
Paikalla makuu 0 - 0
Seuraaminen taluttimetta 7½ - 15
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7½ - 15
Luoksetulo 5 - 15
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 - 18
Noutaminen 7 - 14
Kauko-ohjaus 5 -15
Estehyppy 10 - 20
Kokonaisvaikutus 8½ - 8½
yht. 120,5  III palkinto

maanantai 28. toukokuuta 2012

Nyt se on meidän!

Nyt voin sanoa, että olemme onnellisia talon omistajia! Saimme eilen avaimet. Saimme nauttia jo koko viikonlopun talon rauhasta, sillä asukkaat lähtivät jo perjantaina. On siellä kyllä ihanaa! :) Kyllä sielu lepää!

Aitasimme osan tontista viikonlopun aikana, jotta voimme pitää koiria vapaammin samantien. Se olikin hyvä idea, sillä lähimmän naapurin koirat ovat todella haukkuherkkiä ja tulevat etupihan (tonttimme rajalle) lähelle räksyttämään. Jos Jojo olisi vapaana, sehän painuisi samantien niiden luokse eikä sitä estäisi minkäänlaiset ryteiköt... Nyt aitasimme niin ison alueen, että Samukin mahtuu ajamaan mönkijällään kunnon lenkkiä aitojen haittaamatta. Tosin vielä jäi suuri osa hyödyntämättä. Osaksi tontti on sellaista ryteikköä, että ensi keväänä ajattelin pitää raivuutalkoot, jotta voisimme hyödyntää loppuosaakin paremmin. Perunapeltoakin löytyy kauimmaisesta nurkasta. Ajattelin sinne pistää ainakin kurpitsat kasvamaan ja porkkanaa. Toivottavasti ei ole ihan toivoton urakka.

Kun aitaus oli tehty ja päästimme Jojon vapaaksi, se juoksutti mustia veljiään taloa ympäri sellaisella riemulla (tai raivolla), ettei mitään rajaa :D Kyllä kaikki tuntuvat erittäin onnellisilta tästä tilanteesta. Paitsi Papu on vielä vähän orpona vieraassa paikassa ja menee autoon Sutin boksiin nukkumaan, jos takakontti on auki. Se ei halua missään tapauksessa jäädä pois kyydistä, jos satummekin lähtemään...

Petri aloitti tänään kylpyhuoneen purkamisen. Pientä pintaremonttia siellä voisi tehdä joka huoneeseen, mutta teemme alkuun suurimmat ja raskaimmat työt, jotka estävät muuton. Katsotaan sitten, mihin homma laajenee ja millä aikataululla ja mihin rahat riittävät. Ennen juhannusta olisi tavoite päästä muuttamaan.

Sutiaisen kuulumisia

Suti on kyllä sellainen natiainen, että välillä mietin, miten sen kanssa oikein tulen pärjäämään... Se on todella paljon samanoloinen kuin Jojo on ollut pentuna/aina. Pelottaa, jos epäonnistun senkin kouluttamisessa samalla tavalla kuin Jojon kanssa... Yritän lohduttaa itseäni sillä, ettei vaikeinkaan käppänä voi olla niin vaikea kuin vaikea russeli. Toivotaan, etten elä pilvilinnassa unelmineni. Papu on ollut kaikin puolin niin helppo, että sen kanssa kyllä pärjää. Jojon kanssa siitäkin vain tulee idiootti (esim. remmirähinä), yksin ollessaan kaikki menee hienosti. Sutia ei aiokaan kuljettaa Jojon kanssa ihmisten ilmoilla.

Yhtäläisyyksiä Jojoon:
- Suti taistelee lelusta kuin terrieri.
- Suti taistelee vastaan, jos sitä yrittää pitää kiinni eikä se halua. (on silti pidetty rauhallisesti paikallaan kunnes on rauhoittunut.)
- Suti lähtee pois luotani talon taakse yksin. (tuskin ihan jokainen 3,5kk ikäinen pentu on näin itsenäinen?)
- Suti on erittäin avoin ihmisiä kohtaan. Häntä heiluu koko ajan.
- Sitä ei todennäköisesti pysty opettamaan esim. kädellä ohjaamalla, vaan sen pitää itse tarjota juttuja, joista sitten saa palkan.
- Lisään myöhemmin, kun tulee lisää yhtäläisyyksiä mieleen.

Kaikki nämä ominaisuudet ovat täydellisiä, kun hakee kunnon kisakoiraa, mutta pelottaa silti, koska myös nuo piirteet voivat aiheuttaa ongelmia, jos en osaa puuttua oikeisiin juttuihin tai vahvistaa tiettyjä. Toivon mukaan näiden ominaisuuksien havaitseminen tässä vaiheessa, lisää onnistumisen mahdollisuuksiani. Ja hyvää harrastuskoiraahan minä olen hakenut, joten kanna vastuusi ja tähtää tavoitteiseesi! :)

torstai 17. toukokuuta 2012

Toko Orivesi 17.5.

Jeps, tulipahan käytyä ;) Kokemusta saatiin taas, oli mukava ulkoilupäivä ja tavattiin tuttuja, joten siinä mielessä hieno reissu! Jyväskylässä aurinko on paistanut koko päivän, Orivedellä alkoi ilmeisesti pian lähtömme jälkeen sataa, mutta meidän ollessa kehässä ilma oli hyvä: aurinko ei paistanut, muttei vielä satanutkaan. Tuuli oli aika kova.

Suti pääsi leikkimään 4kk ikäisen käppänätytön, Ilonan kanssa. Mukavaa oli :) Petri ja Samu olivat myös mukana, joten  heillekin tuli aika pitkä ulkoilupäivä, kun kehät olivat jonkin verran myöhässä ja muutenkin kaikki tuntui tapahtuvan vähän hitaalla...

Suti myös ihastui froteiseen leluun, jonka kaivoin reenirepusta esiin. Sitä se kantoi ylpeänä suussaan kentän laidalla. Yritti myös haukkua se suussaan. Oli hyvä äänenvaimennin :D Ja juodakin piti yrittää se suussa!

Ennen kotiinlähtöä poikettiin vielä pikaisesti kasvattajan pihassa. Jojo yllätti meidät kiinnostumalla juuri ensimmäiset juoksunsa aloittaneen Fridan tuoksuista "sillä mielellä". Se ei ole koskaan kastrointinsa jälkeen ollut kiinnostunut yhdestäkään nartusta :/ Mutta sattuuhan noita. Oli ilmeisesti niin ihana tuoksu :)

Mutta siihen kokeeseen. Tuomarina toimi Tuire Marjamäki.

Paikalla makuu 8 - 24
Seuraaminen 7 - 14
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - 0
Luoksetulo 5 - 15
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 - 14
Nouto 5 - 10
Kaukot 0 - 0
Hyppy 7 - 14
Kokonaisvaikutus 8 - 8
yht. 99

Paikkamakuu hienosti, mutta perusasentoon käskiessäni olin liian riehakas ja Papu pomppas pystyyn seisomaan eikä istumaan. Siitä putosi kaksi pistettä. Seuraamiskaavio oli TOOOOSIII pitkä :( Ei ihme, että alkoi puuduttaa. Tämä tuomari ei myöskään tykännyt väljyydestä välillämme, vaikka kehui kontaktia... Harmi, kun tuo maahanmeno meni nollille... Jäi istumaan.

Luoksetulo taas läpijuoksuna, vaikka harjoituksessa vielä ennen kehään menoa toimi... Seisomisen virheitä en muista, koska se kuitenkin jäi seisomaan.

Lähti noutamaan toisella käskyllä (eli nyt kyllä malttoi odottaa eikä karannut!! :) ). Otti kapulan, mutta joku käveli toimitsijakopille samaan aikaan, joten se jäi ihmettelemään sitä (=seisoi kapula suussa ja katsoi). Hetken odottelun jälkeen annoin uuden tuo-käskyn ja toi hyvin ja luovutti hienosti.

Kaukot taas nollille, kun ei nouse vaikka mikä olisi!! :(

Hyppy oli minun mielestä erinomainen, mutta jostain tuomari vaan pudotti siitäkin 3 pistettä...

Kyllähän tämä touhu välillä tuntuu pään hakkaamiselta seinään, mutta mitä sitten?! Papun kanssa ei koskaan tarvitse pelätä sitä, että se käyttäytyisi huonosti tai olisi kuriton, joten sen kanssa on kiva harrastaa, vaikkei me huippuhyviä ollakaan. Siitä saan syyttää vain itseäni, kun olen reenannut niin huonosti ja liian vähän. Meillä oli tosi mukava reissu koko perheen kanssa. Sehän se elämässä on kuitenkin tärkeintä: oma perhe, johon meillä kuuluu myös koirat.

ps. Tätä kirjoittaessani alkoi täälläkin sataa... Tekee hyvää luonnolle.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ähtärin reissu

Hupsista, kun on taas aika vierähtänyt :/

Viime viikonloppuna kävimme Ähtärissä. Suti tapasi ensimmäisen kerran vanhempieni vanhan, ison sekarotuisen rotikan, Mossen. Mosse täyttää syksyllä jo 12 vuotta ja on erittäin hyväkuntoinen papparainen eikä vaivoja ole vielä ollenkaan. Tulimme pihaan ja päästin Jojon ja Papun autosta pihaan juoksemaan. Suti oli vielä vähän unenpöpperössä automatkasta ja kulki vain kanssani. Mosse huomasi ihmeissään Sutin ja meni haistelemaan. Sutin käytös yllätti meidät täysin: se alkoi huutaa kuin syötävä! Sen elämä ei kuitenkaan kaatunut tähän, vaan, kun huomasi, ettei Mosse koostaan huolimatta teekään sille mitään pahaa, se alkoi houkutella Mossea leikkimään. Mosse oli vain liian hämmästynyt tästä pikkukoirasta, eikä vielä ainakaan leikkinyt sen kanssa. Jojon ja Papun kanssa kylläkin. Parempi tietysti niin, sillä ne leikkivät aina juoksuleikkejä ja jos pentu jää jalkoihin, voi käydä huonostikin.

Mutta ehkä tuo Sutin käyttäytyminen oli vain osoitus siitä, että sillä on tervettä itsesuojeluvaistoa. Olisipa meille ensimmäinen sellainen koira, joten toivotaan parasta.

Kävimme samalla reissulla myös vanhempieni mökillä ja vanhempani ylistivät Sutia, miten hienosti ja reippaasti se käyttäytyy, vaikka on ihan uudessa paikassa ja paikalla oli sille uusia ihmisiäkin. Niinhän se käyttäytyikin! Kyllä sen kanssa tulee elämä olemaan helppoa :) Kissoja ei vielä päästy tapaamaan, koska ne pakenevat aina paikalta, kun huomaavat Jojon ja Papun ilmestyneen kaupungin rajojen sisäpuolelle... Harmi, kun vanha kolli jouduttiin viime vuonna lopettamaan kurkussa kasvaneen kasvaimen takia. Murmeli koulutti Jojosta hienosti käyttäytyvän kissan ystävän :D Joskin tuo koulutus toimi vain Murmelin ja Jojon välillä.

Suti malttaa odottaa ruokakupilla jo niin kauan, että saan annettua Jojolle ja Papullekin ruuan. Ovella odottaa myös hienosti. Punkkikarkoitteen annoin viime viikolla, kun siitä löytyi pari punkkia. Nyt sillä ilmeisesti hampaat vaivaavat, koska juo hirveästi ja tietysti pissaa myös. Papu reagoi samalla tavalla silloin, kun sen poskihampaat olivat murtuneet. Katsoin Sutin suuhun eilen ja siellä oli joko yläposkihampaat puhjeneet ja rikkoneet myös alaikenen tai sitten alaposkihampaat ovat juuri lähteneet.

Kävin eilen Papun kanssa vähän tokottelemassa K-S Kennelkerhon reeneissä. Paikalla makuu onnistui hyvin, vaikka muut harjoittelijat olivat kokemattomampia ja menin piiloon. Hyvää häiriötä! Seuraamista otettiin kokeenomaisesti. Papu oli loistava!! Mahtava kontakti! Kouluttajan mielestä käännöksissämme oli parantamisen varaa, joten yritän keskittyä niihin. Mutta oli mielestäni hienoa! Käytiin läpi vuoroamme odotellessamme kaikki AVO:n liikkeet paitsi hyppy. Hyvin meni nekin! Kyllä Papu ihan oikeasti osaa, jos se vain haluaa! Nyt vain pitää toivoa, että se haluaa huomenna Orivedellä oikein kovasti onnistua :)

maanantai 7. toukokuuta 2012

Rokotuksilla

Tänään Suti sitten täytti 12 viikkoa. Onko nyt kaikki toivo menetetty sosiaalistamisen suhteen, jos ei olla vielä osattu tai muistettu jotain tehdä? Olen kyllä hyvin tyytyväinen siihen, miten reippaasti Suti erilaisissa tilanteissa ja paikoissa toimii, joten eiköhän me tulla pärjäämään.

Kävimme tänä aamuna ottamassa ensimmäisen rokotuksen. Hienostihan sekin meni. Ei Suti edes huomannut koko rokotusta. Seisoi pöydällä hyvin ja näytti hampaansa ja antoi muutenkin tutkia hienosti!

Ostin samalla Jojolle ja Sutille Prac-tic-punkkikarkoitteet, koska punkkeja on saanut nyppiä jo useina päivinä. Ei tosin vielä Sutista. Papulle haen ensi viikonloppuna Keskiseltä punkkipannan, koska se toimi viime kesänä sillä parhaiten. Jojolle laitoin karkoitteen heti. Sutille en ihan vielä meinaa kuitenkaan laittaa, vaikka sen ikä ja paino ovatkin riittävät. Odottelen, että näen milloin siihen alkaa ylipäätänsä tarttua niitä. Harmi, että uudessa kodissammekin kuulemma on punkkeja. Täytyy pitää sen metsikön heinikko, jossa koirat todennäköisesti eniten liikkuvat, mahdollisimman lyhyenä.

Otin Sutin kanssa odotellessamme eläinlääkäriä vähän perusasento-harjoituksia :) Yksi askel eteenpäin onnistuu jo ja käännös niin, että palkkaan joka osuudella. Se on niin innokas pikkuoppija, että sen kanssa tulee olemaan mahtavaa harrastaa, kun nyt on jo niin mukavaa!

lauantai 5. toukokuuta 2012

Suti melkein 12 vkoa

Sutille tulee ikää maanantaina 12 viikkoa. Painoa oli tänä aamuna 3,5kg.

Tänään otettuja kuvia:

 Vauhdikas tötterökorva :D

 Söpönä.
 On muuten odota-käskyn alla :)
Kuka naapurin pihassa menee? Eikö olekin jo kasvanut?

torstai 3. toukokuuta 2012

Viikon aikana tapahtunutta

Pienen pennun kanssa sattuu ja tapahtuu. Aika ei meinaa riittää tällaisiin "turhanpäiväisyyksiin" kuten blogin päivittämiseen tai Facebookissa käymiseen, kun olen ollut töissäkin. Blogia olisi kyllä hyvä päivittää vähän useammin, jotta muistaisin paremmin, mitä on tapahtunut ja voisin tulevaisuudessa hyötyäkin näistä päivityksistä jotenkin. Mutta työpäivän jälkeen en vain jaksa avata enää konetta kotona ellei ole jotain kouluhommia.

Tämän viikon aikana olen oppinut, että pienen pennun suolisto kuljettaa värikynän lävitseen noin puolessa päivässä. Jos pentu on siis syönyt punaisen värikynän puolen päivän aikaan, ei tarvitse illalla säikähtää, kun se kakkaa punaista pötköä. Tämän viikon aikana olen myös säikähtänyt, että pennulla on madonmunia kakassaan (juuri madotettuani sen), mutta ne osoittautuivatkin pehmolelusta irronneiksi pienen pieniksi muovipalloiksi. Tällä viikolla olen myös joutunut "elvyttämään" pentua, joka vetäisi jonkun roskan henkitorveensa haukkuessaan naapurille. Muistelin, että pientä vauvaa pitää pitää pää alaspäin ja takoa selkään. Niinpä pitelin Sutia käsissäni hieman pää alaspäin ja hytkyttelin kohtalaisen voimakkaasti. Niin alkoi henki taas kulkea.

Että sellaista pientä kivaa meille kuuluu ;)

Suti ja Jojo leikkii keskenään iltaisin vauhdikasta paini-ärinäleikkiä, josta molemmat nauttii kovasti :) Kiskoivat jopa hetken pehmoleluakin, josta nuo edellämainitut "madonmunat" olivat kiskomisen yhteydessä irronneet. Pieniä palloja oli olohuoneen lattialla seuraavana päivänä iso kasa, joten kakkaongelma oli pian ratkaistu. Jojo pääsi pitkästä karvastaan, joten enää ei Suti pysty roikkumaan siinä samalla tavalla.

Suti on pystynyt olemaan pissaamatta ja kakkaamatta työpäivien ajan! Tosin sitten meidän ollessa kotona pissailee mihin sattuu :/ No, onhan toinen nyt vielä ihan pieni, joten eipä siltä voi liikoja vielä vaatia. On pari kertaa kuitenkin vikissyt eteisessä ja kun olen päästänyt sen ulos, se on kakannut melkein heti, joten kyllä hyvällä mallilla ollaan jo!

Suti kasvaa lähes silmissä! Eikä se kyllä ole ollut ihmekään: painoksi sain viime sunnuntaina 3,2kg eikä tuo edes näytä lihavalta! Jalat ovat kasvaneet jo pituutta niin, että sohvalle kiipeäminen alkaa olla ihan helppo nakki ja sängyn laidalle noustessaan kurkkaamaan minua, sen pää on jo tosi ylhäällä, kun se tullessaan hädin tuskin ylettyi reunalle. Se siis nukkuu vieressäni kuutiomallisen yöpöydän "sisällä". On ottanut sen hyvin paikakseen. Nukkuu siellä myös poissaollessamme. Kun se on tarpeeksi iso päästäkseen itse sänkyyn ja sängystä alas, se saa tulla nukkumaan sänkyyn jos haluaa, mutta nyt on turvallisempaa näin. Voihan toki olla, ettei sitten edes halua tulla, jos oikein tykästyy tuohon paikkaansa. Papuhan tulee illalla vain "nukuttamaan" minut eli nukkuu jalkopäässäni kunnes nukahdan ja lähtee sitten sohvalle nukkumaan. Jojo nukkuu isännän lailla keskellä tai peiton alla tai missä nyt ikinä haluaa... :/

Pieniä harjoitustuokioita

Olen käynyt Sutin kanssa iltaisin pienellä kävelyllä metsässä. Kivet ja kannot eivät estä mitenkään liikkumista eikä pieni ryteikkökään haittaa menoa :) Suti vaikuttaa innokkaalta ja iloiselta päästyään tutustumaan vähän uusiin hajuihin ja alustoihin. Ja tottahan minun on pitänyt siinä sivussa vähän reenatakin sen kanssa ;) Olen ohjannut sitä kiipeämään pienien kivien ja kantojen päälle ja samalla toistanut kiipee-sanaa (agilityn kontaktieste-käsky minulla). Aika nopeasti ehdollistuu sanaan sekin! Papuhan on ihan heikkona kiipeilemään kiville, tarjoaa sitä jopa ilman käskyä :D Ja se rakasti aina kontaktiesteille kiipeämistä!

Lisäksi olemme harjoitelleet joka päivä useita kertoja muutaman toiston verran kerrallaan perusasentoa. Olen jo alkanut ottaa yhtä askelta eteenpäin. Innokas oppija minulla: on niin pätevänä! Haluan sille vahvan kontaktin sivu-sanasta, joten otamme ihan pelkkää istumista vierellä ja kontaktia todella paljon. Suti lenkkeilee kanssani käytännössä aina vapaana. Joskus on pitänyt pistää remmiin, että oppii senkin, mutta muuten on vapaana. Se seuraa rinnallani jo nyt kuin olisi seuraa-käskyn alla ja totta kai vahvistan sitä vähintään kehumalla. Meinaa vain olla vähän poikittamista tuossa sen seuraamisessa, kun on NIIIN innokas, mutta eipä sitä vielä niin tosissaan edes harjoitella. Pääasia, että pysyy hallinnassa ja lähelläni silloin kun haluan.

Olen myös leikkinyt sen kanssa erilaisilla esineillä perinteisten lelujen lisäksi: hanskoilla, kävyillä, ulkoa löytyneellä pesupallolla jne. Haluan, että voin palkata sitä jatkossa ihan millä tahansa, ettei se vaadi vain sitä tiettyä tai tietynlaista lelua, jotta palkkaantuu. Sillä on kyllä sellainen taipumus tarttua kaikkeen voimakkaasti, joten tätä on ollut helppo vahvistaa. Meinaan ostaa sille tulevaisuudessa sellaisen pehmoremmin, jota voi käyttää myös palkkaamisessa. Näin on palkka aina mukana kun liikutaan.

Jypin fanipanta odottaa jo Sutin kasvamista :D Se sopii niin Jojolle kuin Papullekin, joten jos Sutista tulee niiden kanssa samankokoinen, mahtuu kyllä. Enkä kyllä usko, että tulisi mikään jättiläinen, mutta mistäpä sitä tietää.

Unelmien toteutumisia

Vuosi 2012 on varmasti onnenvuoteni. Tänä vuonna on toteutunut jo kolme pitkäaikaista toivettani: Suti, uusi työ ja viimeisimpänä uusi koti maalta! Olemme tehneet juuri kaupat omakotitalosta Hankasalmen asemalla. Tonttia siinä on mukavasti: 1,7 hehtaaria, joten eiköhän meidän perhe siellä sovi kirmailemaan. Asemalle on matkaa pari kilometriä, joten Samun tuleva koulumatkakin on siedettävissä rajoissa. Kuopio-Jyväskylä-tielle on matkaa talolta vain pieni hetki, joten ajoaika Jyväskylään kestää vain reilun puolituntia. Se on ainoa hinta, jonka joudumme maksamaan siitä, että saamme asua maalla, eikä tuokaan meistä tunnu sietämättömältä!

Olemme etsineet sopivaa taloa vuosikausia, jo Nokialla asuessammekin, eikä mieluisaa vain ole meinannut löytyä. Menimme katsomaan tätä hieman varuillamme, koska aina asunnot näyttävät kuvissa kivemmilla kuin todellisuudessa. Mutta tämäpä olikin poikkeus! Se oli juuri sellainen kuin olimme kuvitelleet! Hyvä pohjaratkaisu ja riittävästi tilaa ja avaruutta. Naapureita näkyy, mutta välimatkaa heihin on riittävästi. Talolle tulee oma tie eikä sillä ole läpikulkua. Viereiselle pellolle tulee kesällä hevosia, joten ihan maalla ollaan! :) Nämä talokaupat taitavat aika usein olla tunnepuolen hommia, niin oli tämäkin! Se tuntui omalta heti! Tiesimme heti, että tästä teemme tarjouksen.

Myyjät muuttavat pois toukokuun aikana. Teemme pientä remonttia ennen muuttoamme: hiomme lattiat, teemme pesuhuoneen ja mahdollisesti lakkaamme seinien puolipaneeliverhoilua vaaleammaksi, jos aikaa jää. Muuten on niin hyvässä kunnossa, että pystymme muuttamaan sisään. Muutto olisi kesäkuun loppupuolella.