sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Rähinäkurssin 1. kerta

Tänään alkoi Jojon koirakoulu, Rottdamesin Rähinäkurssi. Tarkoituksena on saada Jojo käyttäytymään paremmin remmilenkeillä.

Kurssilaiset muistuttivat enemmän pyhäkoululaisia kuin "takapenkin räiviä poikia". Kukaan ei haukkunut yhtään (paitsi Jojo minua komentaessaan) ja omatoimisesti tekemämme ohitusharjoitukset onnistuivat hienosti. Aloin jo ennen tunnin alkua tehdä Jojon kanssa kontaktiharjoituksia ja kutsua sitä luokseni ja palkkasin nopeasti ja usein. Tätä samaa harjoittelua jatkettiin sitten varsinaisen tunnin aikana.

Huomasin, että Jojo yhdistää taitavasti, milloin ollaan koulutustilanteessa ja milloin vain lenkillä, joten tunnin aikana ei päästy juurikaan nostattamaan verenpaineita. Jojo oli kuuliainen ja tarkkaavainen. Se tuli ensimmäisestä pyynnöstä luokseni, vaikka olikin aloittanut muiden tuijottamisen. Nyt tämä kaikki täytyy vain saada siirrettyä remmilenkeille. Mukaan parempia makupaloja ja tavallisia, jolloin voin palkita onnistumisesta ruhtinaallisesti ja tehdä harjoituksia ilman vastaantulevia koiria. Ja tietysti molemmat koirat pitää käyttää erikseen, että saan molemmat käyttäytymään hyvin erikseen.

Tuntuu, että monelle kurssille tulleelle jo pelkästään ongelmasta puhuminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, helpottaa tuskaa.

Tätä samaa olemme harjoitelleet lenkeillä jo vähän aikaa, joskin emme erityisen aktiivisesti. Pientä edistystä on ollut jo havaittavissakin. Täytyy ottaa tähän nyt oikea tehoreeni.

Jojon kanssa oltiin perjantaina pitkästä aikaa agilityssa. Reenit menivät uskomattoman hienosti, vaikka pelkäsin, ettei siitä varmasti tule mitään, kun paikka on Jojolle outo eikä olla reenattu yleisellä paikalla kesän jälkeen. Mutta Jojo oli tosi innokas, tottelevainen ja kuuliainen. Oli varmaan tosi onnellinen, kun pääsi tekemään kanssani jotain. Ihanaa oli agilitata pitkästä aikaa!

torstai 25. helmikuuta 2010

Trimmauspalvelua

Voin trimmata karkeakarvaisen (=nypittävän) koirasi pientä maksua vastaan. Paikka meillä kotona tai sinun kotonasi, arki-iltaisin tai viikonloppuisin, myös joskus arkipäivänä hyvissä ajoin sovittaessa.

Yhteydenotot mieluiten sähköpostilla jenni.lamminpaa@gmail.com

Mikä meininki?

Papun selkä taitaa olla kunnossa, koska se hyppäsi eilen ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen sänkyyn! Olen reenannut sen selkälihaksia diagonaaliseisonnalla ja vatsalihaksia "kutittelemalla" vatsan alta. Onneksi on tullut jatkuvasti uutta lunta, joten koirat ovat saaneet kahlailla hangessa. Lisäksi olen venytellyt molempien koirien kylkiä pitkien lenkkien jälkeen.

Papun agility on nyt sitten loppu. Vaihdoin Jojon Papun paikalle Hessun ryhmään loppukaudeksi.

Kävin Samun kanssa tiistaina ensiavussa, koska hoitotätit olivat ihmetelleet Samun itkeskelyä päivän mittaan, olipa hän myös sanonut, että korvaan sattuu... Korvat olivat kuitenkin ihan puhtaat. Onneksi. Vähän vain hävetti, kun mitään ei löytynyt ja jouduimme käyttämään ensiavun vähäistä aikaa tällaiseen :( Saimme siinä odotellessamme seurata kahden poliisin, hoitajan ja lääkärin taistelua vahvasti humaltunutta ja törkeyksiä puhunutta miestä vastaan. Lopulta mies vietiin raudoissa poliisiautoon, jossa lääkäri ja hoitaja kävivät ottamassa testin tai jotain.

Tässä kuussa olen Papun kanssa reenannut luoksetulon pysäytyksiä ja liikkeestä seisomista. Eipä niissä muu auta kuin reenata ja reenata, jotta liikkeet vahvistuvat ja selkiytyvät koiralle. Välillä ne onnistuvatkin tosi hyvin, mutta välillä ei tunnu mikään onnistuvan... Maaliskuun teema onkin sitten estehyppy ja etenkin saada Papu pysähtymään ja istumaan kauemmaksi esteestä. Ensimmäisessä hyppy-harjoituksessa pidin esteen matalana ja vein namikipon oikeaan paikkaan. Papu istui hienosti oikeaan paikkaan kipon viereen vaikkei siellä ollut namiakaan, mutta heti kun otin kipon pois, se kääntyi samantien esteen takana. Toistoja, toistoja?

Olemme käyneet katsomassa taas useita taloja, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Tai yksi kyllä löytyi, mutta se oli liian kallis ja liian kaukana...

Papun sisko Kiira on kuulemma kuollut. Enempää en valitettavasti vielä tiedä. Osanottoni, Piia!

torstai 4. helmikuuta 2010

Kohtalaisen terveinä taas

Papu parantui kennelyskästä tasan viikossa. Tiistaiaamuna vielä harmittelin, kun köhi muutaman kerran, mutta töiden jälkeisellä remmilenkillä ei yskinyt enää yhtään.

Sen sijaan Jojo alkoi "niistää" eli vetää voimakkaasti ilmaa keuhkoihinsa kuin olisi tukehtumassa, tuona samaisena päivänä. Eli jatkoimme erillään lenkkeilyä. Papulla riittikin virtaa kuin pienessä kylässä, kun emme olleet tehneet mitään kokonaiseen viikkoon. Jojo ilmeisesti luuli kuolevansa seuraavana yönä, koska valvotti minua melkein koko yön hyörimällä, pyörimällä, vaihtamalla paikkaa, tulemalla rinnan päälle nukkumaan jne, huokaili ja oli muutenkin surkea. Nyt alkaa senkin oireet jo helpottaa.

Olen reenannut Papun kanssa tällä viikolla remmilenkkien yhteydessä luoksetulon pysäytyksiä ja liikkeestä seisomista, jotka ovatkin meidän tämän kuun "harjoitteluteemat". Välillä pudotan sukan jälkeemme ja haetutan sen Papulla. Se noutaa ihan innoissaan :) Lisäksi olen venyttänyt Papun kylkiä fysioterapeutin ohjeen mukaan sekä kävelyttänyt hangessa. Jalkojen nostelua olemme myös ottaneet. Muitakin liikkeitä pitäisi muistaa nyt reenata, kun Papu on jo kunnossa. Aikaisemmin niitäkään ei voinut tehdä, koska Papu alkoi heti köhiä.