maanantai 28. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen aika ja sen jälkeen

Facebookissa on kiertänyt arkikuvahaaste, jota aluksi kauhistelin, mutta toisaalta muiden päivitykset olivat niin mukavia, että innostuin itsekin lähtemään mukaan, kun haaste tuli. Oikeastaan innostuin niin paljon, että yritän jatkossa päivittää runsain kuvin tätä blogia viikoittain.

Pääsiäisenä kävimme Nokialla. Vuokrasimme Viinikanniemen leirintäalueelta mökin ja yövyimme siellä pari yötä. Oli mukava käydä porukalla Edenissä - Attekin jaksoi polskia tunnin verran eikä silloinkaan olisi ollut mikään kiire pois. Koirat kotiutuivat mökkiin hyvin, kuten aina joka paikkaan. Aten kummitäti totesi käydessään, että nuo koirat ne näköjään ottaa yhtä rennosti kuin kotonakin. Mutta niin se on! Ne rauhoittuvat heti nukkumaan, kun mekin rauhoitumme aloillemme.

Lenkitimme koirat erikseen, koska se oli niin helpointa. Ensimmäisenä iltana lähdimme kaikki pitemmälle lenkille, mutta se oli hankalaa, kun mukaan reissuun oli lähtenyt yksi pitkä nahkaremmi, yksi lyhyt nahkaremmi ja flexi. Onneksi sentään pantoja ja valjaita oli useampiakin... Ja kun välineisiin yhdistää muiden seurasta ja remmiin laittamista täysin seonnut Papu, meidän meno oli varmasti järkyttävää katsottavaa :/ Kun veimme kutakin yksi kerrallaan, jokainen osasi kulkea remmissä tosi nätisti.

 
Suti sai olla rannassa vapaanakin. Se on aikuistunut kovasti talven aikana eikä meinannutkaan lähteä luotani mihinkään.

Menomatkalla poikkesimme Sutin kasvattajien luona ja sain hyviä vinkkejä trimmiin ja näyttelyyn. Harmi, että oli kiire jatkaa eteenpäin.

Kotiin palattuamme ilmat ovat olleet upeat. Olemme tehneet paljon pihahommia ja koirat ovat tietysti olleet aina mukana touhuamassa. Annoin Sutille ja Papulle oikeat luut yhtenä päivänä (Jojon maha ei kestä oikeita luita) ja Suti kävi piilottamassa omansa taas ties minne takametsään. Luuleeko se, ettei esim. Jojo löydä sitä ikinä, jos se piilottaa sen sinne heinien sekaan? Toki, minä en niitä sieltä ikinä löydäkään, mutta onneksi Jojo joskus löytää ja tuo luun näkösälle. Täytyy antaa luu jatkossa Sutille sisällä suihkussa, että tiedän, minkä verran se sitä luuta ylipäätänsä syö.


Tänä keväänä sain meille kasvimaan. Pistän kasvamaan retiisiä, porkkanoita, perunoita ja herneitä. Perunat ja retiisin siemenet on pistetty jo penkkiin. Koirat osallistuivat tietysti kaikella osaamisellaan myös tähän touhuun.

Tänään aloin nyppiä Sutia. Pääsin tunnissa oikean puoleiseen lapaan asti eli sain nypittyä vain pään ja oikealta puolelta kaulan ja eturinnan. Hitaastihan se etenee, mutta haluan yrittää tehdä tarkasti. Siksi olenkin varannut koko tämän viikon aikaa nyppimiseen tunnin päivässä, enkä ota tästä mitään stressiä. Karva kyllä irtoaa ihan hyvin. Nypin samalla myös kaulan ajeltavia kohtia, koska karva irtosi sieltäkin niin hyvin. Posket varmaan ajelen, jotta saisin tuloksesta siistin eikä pää jää luonnottoman isoksi muuhun kroppaan verrattuna.

Papu hammaskivenpoistossa

Varasin Papulle hammaskivenpoiston, koska sen henki haisee ja mielestäni sillä oli kiveä "ihan hirveästi". Eläinlääkärin mielestä sitä oli kuitenkin "maltillisesti". Joissakin hampaissa ikenet ovat vetäytyneet, joten kolme hammasta joudutaan käymään vielä poistattamassa. Ennalta otettiin selville jo maksa- ja munuaisarvot, verensokeri ja plasman totaaliproteiini, koska kyseessä on sen verran iäkäs koira. Kaikki veriarvot olivat täysin normaalit, joten sen perusteella uskalletaan lähteä pitempään anestesiaan. Hyvä tietää muutenkin, että arvot ovat hyvät! Myöskään sydämestä tai keuhkoista ei kuulunut mitään erikoista!

Samalla ostin punkkikarkotteet Jojolle ja Sutille. Papulle ostan taas punkkipannan, koska se tuntuu toimivan sillä parhaiten.

Toimenpide meni hyvin ja Papu oli hieman tokkurassa vielä illalla, mutta täysin normaali jo seuraavana aamuna. Hampaiden poistoon mennään 2-4 viikon kuluttua.

 
Mamman mussukka nukahti eläinlääkärin lattialle jalkaani päätään nojaten.


Kun lähdimme hakemaan Papua eläinlääkäristä, huomasin Jyväskylän Yliopistonkadulla tällaisen paikan! En tiedä, mitä siellä tehdään tai myydään, mutta nimi on hyvä :)

Sutin tokoilut

Tiistaina kävin Hangan lavalla illalla, kun luulin, että siellä olisi joukkotreenit. Eipä olleet, mutta kävin läpi ALO:n liikkeet ja mm. seurautin pitkän matkan ennen palkkaa. Hyvin meni! Lisäksi otimme muutaman toiston AVO:n kaukoja, johon yhdistin myös seisomisen; luoksetulon pysäytyksiä ja saksalaista täyskäännöstä. Nopeasti Suti tuon saksalaisen täyskäännöksen idean hoksasi.

Keskiviikkoaamuna oli niin kylmä tuuli järveltä, etten ottanut lavan kentällä kuin muutaman noutoliikkeen.

Torstaiaamuna tein kilpailunomaisen treenin, jossa tein rutiinijuttuja ennen kehään menoa, otin paikkamakuun kilpailunomaisesti ja kaikki muutkin liikkeet tietysti. En palkannut liikkeiden välillä kuin kehumalla vuolaasti. Minut yllätti se, että Suti alkoi yrittää loppua kohti vieläkin enemmän, jotta saisi palkan, eikä luovuttanut sen takia, että palkkaa ei tullutkaan. Sehän on aivan mahtavaa! Palkka odotti sitten autolla niin kuin oikeissa kokeissakin.

Perjantaina Sutilla oli "vapaata", koska minulla meni koko päivä ensin Aten kanssa neuvolassa ja sitten Samun kanssa kaupungissa elokuvissa.

Lauantaina pidettiin Hangan lavalla Kennelkerhon joukkotreenit, joihin osallistuttiin. Menin paikalle ennen muita ja ehdin ottaa kontaktia ja seuraamista jo hyvän aikaa ennen muiden tuloa. Kouluttajan ottaessa pientä treeniä oman koiransa kanssa, hyödynsin tuota häiriötä Sutin kontakti- ja seuraamistreenissä. Oikein hyvin meni. Kun varsinaiset treenit alkoivat, kävin vain pyörähtämässä muiden kanssa yhden kierroksen kehässä, harjoittelimme jälleen kontaktia ja otimme luoksepäästävyyden. Sitten olimmekin treenanneet yhteensä puolisen tuntia, joten lähdimme pois. Olen päättänyt lopettaa treenit silloin, kun kaikki vielä sujuu ja kun kumpikaan meistä ei ole liian väsynyt. Haluan lopettaa hyvään mieleen ja onnistuneeseen suoritukseen.

Tänä aamuna otimme noutoa, kaukoja ja seuraamista. Nouto alkaa olla jo tosi hyvä, kun ottaa lähtötilanteen huomioon! Jos Suti pudottaakin kapulan, se korjaa sen itsenäisesti ottamalla kapulan uudestaan suuhunsa tai parantaa perusasentoa. Se myös pitää jo hetken kapulaa suussaan perusasennossa ennen kuin palkkaan ja joskus saan sen melkein luovuttamaan oikein. Että kyllä se siitä!! :) Kaukot meni jälleen loistavasti ilman välipalkkojakin ja viidestä metristä. Seuraamisessa keskityin vasemmalle käännöksiin liikkeessä ja palkkasin aina, kun meni hyvin.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Vuoden tokokoira

Suti on Hankasalmen Kennelkerhon vuoden tokokoira 2013!

Treenailua aktiivisemmin

Hupsista, kun on viime päivityksestä taas aikaa. Ihan pitäisi kyllä ryhdistäytyä tässä kirjoittamisessa, jos meinaan, että tästä olisi itselleni treenipäiväkirjana jotain hyötyä. Onneksi tulee kalenteriin laitettua ylös, mitä on tullut tehtyä, että pysyn vähän kartalla.

Sen verran kouluhommista, että palautin opparin ja se arvosteltiin maaliskuun alussa. Sain siitä arvosanaksi 4 ja tutkintotodistuskin on jo saapunut :) Olen siis nykyään oikeustradenomi!

Sutin kanssa tokoa

Olen jatkanut tokoilua Sutin kanssa Hangan lavan parkkipaikalla aamuisin. Teemme töitä 10-15 minuuttia, mutta se riittää pitämään molempien motivaation korkealla ja jää intoa vielä seuraavaankin treeniin. Onhan sitä kehitystäkin alkanut tapahtua :) Olen opettanut myös pari uutta temppua, joilla saan tarvittaessa intoa kohotettua.

Olen keskittynyt siihen, että Sutin pitää olla kontaktissa eikä saa touhuta omiaan ilman lupaa, enkä salli maan haistelua. Seuraamista olen pyrkinyt parantamaan niin, että olen palkannut heti alussa hyvästä seuraamisesta, hyvästä perusasennosta, hyvästä rinnalle tulosta tai hyvästä kontaktista. Lisäksi olemme tehneet paljon käännöksiä, erityisesti vasemmalle, koska ne tuntuivat olleen vaikeita. Paikallakäännökset mihin tahansa suuntaan onnistuvat kyllä ja niillä pystyn nostattaa vähän kierroksiakin, mutta liikkeessä Suti ei aina ole niin tiiviissä kontaktissa ja edistää, jolloin käännös vasempaan on hankala. Mutta parannusta on jo nähtävissä! :)

Alon liikkeiden lisäksi olemme harjoitelleet ruutua, merkkiä, noutoa, hyppynoutoa ja kaukoja. Noutohan oli meille pienoinen ongelma, enkä uskaltanut tehdä sitä vähään aikaan ollenkaan. Mietin jo luovutuspaikan vaihtoa eteen, mutta päätin lopulta jatkaa vanhalla tavalla. Oikeastaan sen ratkaisi Suti, joka alkoi yhtäkkiä tehdä sitä mielellään ja ihan hyvin. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, että se karkaa noutamaan (en ole tähän vielä puuttunut, koska haluan sen noutavan iloisesti), mutta tuo kapulan rinnalle ja saattaa tiputtaa sen maahan edelleen liian aikaisin. Mutta se korjaa itsenäisesti! Se ottaa kapulan uudestaan suuhunsa ja istuu vierelleni ja pitää jo hetken kapulaa suussaan ennen kuin palkkaan!! Suuri edistys! Se on hoksannut, mitä kapulan kanssa pitää tehdä! :) Otan välillä myös hyppynoutoa, koska se on Sutin mielestä niin kivaa.

Kaukot sujuvat jo viiden metrin päästä ihan mallikkaasti ja Suti tekee istumaan nousun niin kuin haluan. Se myös kestää jonkin verran palkkaamattomuutta eikä lannistu, jos ei palkkaa tule joka vaihdon jälkeen. Se tekee vaihdot nopeasti.

Luoksetulon pysäytyksiä olemme harjoitelleet niin, että peruutan ja Suti tulee perässäni vähän matkan päässä, käsken sen välillä maahan ja välillä pysähtymään ja heitän palkan. Kun se etsii tai syö palkkaa, etenen taas vähän matkaa ja kutsun mukaan ja taas käsky. Lisäksi tietysti olen ottanut normaalisti ALO:n ja AVO:n liikkeestä seisomista ja maahan menoa sekä puun kiertoa ja pysäytystä.

BH-koetta ja rallytokoa silmällä pitäen olen alkanut opettaa saksalaista täyskäännöstä.

Tällä hetkellä haluan keskittyä myös siihen, että Suti tekee innokkaasti hommia häiriön alla, eli muiden koirien seurassa. Viime tiistaina ehdin mukaan ryhmätreeneihin Hangan lavalle. En suostunut liikkumaan autolta kohti koulutuskenttää ennen kuin Suti piti hyvin kontaktia ja seurasi hyvin. Äkkiä se senkin hoksasi ja sitten ei enää mitään ongelmia ollutkaan. Kontakti oli hyvä ja seuraaminen esimerkillistä. Saimme harjoitella myös ohitustilanteita, kun kentälle tuli hengailemaan pieni kultaisennoutajan pentu, josta Suti olisi ollut kiinnostunut.

Kotipihassa saimme pujotteluesteen kuntoon, joten sitä aloimme myös harjoitella. Lisäksi otettu pitkin talvea rengasta. Keinun voisi kaivaa varastosta taas esiin.

Suti on siitä hyvä koira, että se ei lannistu vaan yrittää uudestaan, jotta saisi palkan. Se osaa siten hyvin korjata omia "virheitään". Ehkä tämä on nyt palkka siitä, että on tullut opetettua sitä niin, että sen pitää tarjota jotain saadakseen palkan eikä niin, että ohjaisin sitä tekemään jotain. Suti on erittäin älykäs koira, joka hoksaa asioita nopeasti, jos osaan ne sille osoittaa oikein. Sillä tuntuu olevan hyvä muisti, eli jos se jonkun oppii, se palautuu tauonkin jälkeen nopeasti mieleen. Minulla on sen suhteen erittäin luottavainen mieli. Nyt kun osaan harjoitella oikeita asioita, eiköhän sitä tulostakin tule.

Kuulumisia ja suunnitelmia

Suunnittelin toko-koetta loppukeväälle ja alkukesälle sekä BH-koetta syksyyn, jos lähiseudulla on kokeita silloin. Toivottavasti voisimme korkata avoimen luokan syksyllä, mutta vielä en uskalla siitä enempää haaveilla. Olen ajatellut myös näyttelyitä elokuulle, joten olen nyt nyppinyt Sutin selkälinjan ja parin viikon päästä nypin koko koiran.

Nypin Papun ja Jojon muutama viikko sitten eikä siinä sitten kauan mennytkään, kun vain hommaan ryhdyin. Papu on menossa pääsiäisen jälkeen hammaskivenpoistoon. Jojo on harmaantunut lisää naamastaan, mutta muuten on virkeä ja täysin terve.

Atte täyttää ensi viikolla 5kk ja on edelleen täysimetyksessä, mikä on haitannut treeneissä käyntiä kauempana, enkä voi edelleenkään sitoutua ryhmäpaikkaan. Liityin Pieksämäen Palveluskoirayhdistykseen, koska Pieksämäelle ajaa meiltä nopeammin kuin Vihtavuoreen tai Jyväskylään. Siellä treenataan tokon ja agilityn lisäksi myös rallytokoa, mikä kiinnostaa kovasti. Ajattelin ottaa tulevaisuudessa Papun mukaan rallytokoon, jotta sekin saa jotain kivaa touhua välillä.  

Auts, se sattui!

Viikko sitten vietyäni Samun eskariin ja tokoiltuani hetken Sutin kanssa Hangan lavalla ajelin ajatuksissani kotiin. Naapurin pihasta juoksi sakemanni suoraan auton eteen ja vain lukkojarrutus esti päälle ajon, auto vielä liukui soralla vähän matkaa ennen kuin pysähtyi. Koira joutui itsekin vähän väistämään auton nokan edessä, ettei se osuisi siihen. Säikähdin tietysti, mutta koiraan ei osunut ja se juoksi takaisin pihaan. Lähdin kuitenkin luottavaisesti vaunuttelemaan, kuten aina aamuisin palattuani kotiin. Meiltä ei pääse mihinkään ilman, että kulkee tuon talon ohi.

En ehtinyt vaunujen kanssa edes naapurin tienhaaraan, kun sakemanni juoksi tielle niskakarvat pystyssä nenä maassa ja lähti juoksemaan poispäin minusta. Huusin pihatöitä tekevälle koiran isännän isälle, että koira tuli tielle (ajattelin, että itse olisi ainakin mukava tietää, jos koira poistuu pihasta). Sakemanni kääntyi saman tien ja lähti juoksemaan luokseni. Luotan sen verran ihmisiin ja koiriin, että uskoin koiran olevan riittävän ystävällinen, kun sitä kerran pihassa vapaana pidetään. Ilman mitään varoituksia tai nuuhkaisuja koira iski kiinni käsivarteeni. Huusin, että nyt se puri ja mies alkoi huutaa koiraa pihaan. Koira meinasi vielä kerran lähteä juoksemaan kohti, mutta nappasin kepin käteeni ja uhkasin sitä sillä samalla huutaen vihaisesti. Silloin koira painui pihaan ja mies sai sen kiinni.

Lähdin itsekin pihaan repien takkeja pois päältäni näyttämään, miten kävi. Koiran isäntä tuli ovelle katsomaan ja totesi vain laiskasti: "Eihän tuossa käynyt edes pahasti, kun ei tule verta." Sanoin, että ihan tarpeeksi pahasti kävi, kun koira kerran puri! Isä sai kiskottua sakemannin häkkiin, jossa se kävi saman tien heidän pystykorvauroksensa niskaan kiinni, mistä aloinkin pelätä, että jos se tuollaisella raivolla iskisi meidän koiriin kiinni, niiltä lähtisi henki. Pystykorvaa taisi suojata paksu karva. Mutta eihän se saisi sille tuollaista tehdä, eikä kukaan reagoinut siihen mitenkään! Isä sanoi (pahoitellen onneksi), ettei koira usko häntä yhtään. Vastasin, ettei sitä sitten pidä pitää vapaana. Isäntä totesi, että se on niin arka. Sanoin jälleen, ettei sitä sitten pitäisi pitää vapaana ollenkaan! Alkoi mennä jo hermot. Raivostuin, että mitä jos minulla olisi ollut koirat tai Samu mukana, miten niille olisi käynyt!

Kävin terkkarissa varmuuden vuoksi ja sain jäykkäkouristusrokotuksen sekä todistuksen, että olen joutunut tällaisen takia siellä käymään. Ihan vain vastaisuuden varalta todisteeksi. Onnekseni Lidlistä ostettu vaellustakki on sen verran vahvaa kangasta ja minulla oli takin alla toinenkin takki ja pitkähihainen, etteivät hampaat menneet läpi asti (pitäisi varmaan lähettää Lidliin kiitos-palautetta). Ruhjeet olivat kuitenkin ihan tarpeeksi pahat näinkin, mutta enpähän saanut bakteereja hampaista. Mustelmaa on vieläkin, joten varmaan saan pääsiäiseksi käteeni vielä "kauniin" keltaisen värin.

Petri oli koiran isäntään yhteydessä ja heidän pitäisi nyt ymmärtää tilanteen vakavuus. Vielä emme ilmoittaneet poliisille, mutta heidän pitäisi (sanon "pitäisi", koska mistä sitä koskaan ihmisistä ja heidän käsityskyvystään tietää) olla tietoisia siitä, että jos näen koiran vapaana pihassa, vaikka vain autosta, ilmoitan siitä saman tien. Tähän asti koira on pysynyt hyvin häkissä, mutta onko sekään tuollaiselle aktiiviselle koiralle mitään oikeaa elämää? Sääliksi käy, ja tilanne todennäköisesti vain pahenee. Ilmeisesti omistajat ovat kuvitelleet, että sakemanni on aina tottelevainen automaattisesti ilman, että sitä tarvitsisi yhtään mitenkään kouluttaa :( Eikä tietenkään terävyys ja arkuus ole koskaan mikään hyvä yhdistelmä isossa koirassa.

Että semmosta :(