maanantai 28. marraskuuta 2011

Kiirettä pittää

Tämä viesti jäi muokkaus-tilaan tekstin julkaisemisen epäonnistuttua. Julkaisen sen kuitenkin nyt sellaisenaan.

Apua! Joulukuu alkaa tällä viikolla ja päivityksiä ei ole kuulunut moneen kuukauteen. Olen ollut koulun takia niin kiireinen, että kaikki ylimääräinen on saanut jäädä. Tänään alkoi viimeiset kolme viikkoa ennen joululomaa ja kyllähän tuota tekemistä vain edelleen tuntuu riittävän.
Mutta koirat! Temppuilu sisällä on jäänyt, koska olen ollut iltaisin niin älyttömän väsynyt. Sen sijaan olen temputtanut koiria vähän metsälenkkien yhteydessä: Jojo osaa hienosti peruuttaa takajaloillaan seisten ja läpätä etujaloilla käteeni, Papu on harjoitellut voittajan kaukoja eli istu-maahan-seiso, peruuttamista ja kurre-asentoa.

Eilen tein koirille etupihan nurmikolle makkararuudut (jossa tosin oli vain kuivanappuloita) molemmille. Koirat nuuhkuttivat niitä varmaan vartin ja olivat sen jälkeen hyvin tyytyväisiä. Jojokin pysyi hienosti ruudussa koko ajan: jos nenä meni reunan yli, palasi nopeasti takaisin.
Elämämme on ollut kaikin puolin niin tylsää, että turha siitä on edes mitään kirjoittaa. Metsässä pääsemme käymään päivittäin vähintään kerran, koska koulutunnit ovat pääosin iltaisin. Työpäivinä aikataulu on tosi tiukka ja silloin koirat joutuvat jäämään ilman metsälenkkejään. Onneksi vieraat, isot koirat eivät ole enää hyökkäilleet päällekään, niin olemme saaneet kulkea rauhassa, joskin silmät selässä edelleen.

Kävin koulukaverini kanssa HOT:n tokokoulutuksessa Hollolassa viime lauantaina. Sain jälleen hyviä vinkkejä koirankoulutukseen, vaikka olinkin vain kuunteluoppilaana. Oli helpottavaa kuulla, kun Oili Huotari sanoi, että toko-koira on parhaimmillaan 7-vuotiaana. Meillä ei ole siis vielä ollenkaan peli menetetty. Pitäisi vain käydä niissä kokeissa...

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Syyskuussa säikyttiin

Huoh! Syyskuu meni ohi, että vilahti. Mitä me olemme tehneet? Eipä juuri muuta kuin lenkkeilty metsässä, nautittu kauniista keleistä ja aherrettu opiskelujen parissa. Papu on saanut silloin tällöin tehdä joitakin toko-liikkeitä, mm. mökillä hyppyä. Se on niin innokas pikkukoira, että kai mun täytyy ilmoittaa se johonkin kokeeseen, kun se kerran noin paljon tykkää :) Luoksetulon pysäytyskin on alkanut sujua jokailtaisten pikkureenien ansiosta!

Trimmasin Papun viime viikonloppuna. Siitä tuli taas ulkonäöltään ihan kuin nuori koira :) Ensi viikonloppuna Jojo pääsee eroon turjaketurkistaan.

Pimeys on taas saapunut, joten joudun vähän suunnittelemaan lenkkeilyaikatauluja. Työaamuina joudumme jo kävelemään aamulenkin tiellä, mutta onneksi ei ole vielä kuuden aikaan tullut yhtään koiraa vastaan. Illalla koulusta päästyäni on myös jo niin pimeää, että tuon läheisen metsäkaistaleen läpi kun menen, joudun katsomaan eteeni tosi tarkkaan, koska muuten voi käydä niin, että kävelemme ihan suoraan jonkun päälle. Vie oman aikansa ennen kuin oppii taas tuohon pimeään.

Yhtenä aamuna kävi niin, että naapurin sakemanni, jota ei paljon muuten lenkitetä kuin tupakanmittaisilla pissalenkeillä metsäkaistaleella (jota en todellakaan pidä vielä minään metsänä), olikin vapaana. Ihan lähellä parkkipaikkoja. Sehän ryntäsi tietysti hampaat irvessä möykyttämään meille eikä uskonut isäntäänsä yhtään. Tuli ihan lähelle ja minulla oli vaikeuksia pitää omat koirat erossa siitä. Läppäsin sitä sitten kädellä kaulaan ja sen pasmat meni sen verran sekaisin, että kuunteli taas isäntäänsä, joka sai sen kiskottua pois paikalta. Siellä se sitten sitä koulutti selättämällä jne. kun jatkoimme lenkkiä oikeaan metsikköön. Koirat eivät onneksi päässeet kontaktiin, mutta sähellyksen aikana Jojon hampaat osuivat peukaloni varteen kämmeneen. Otti päähän jo pelkästään se, että en ikinä, ikinä, ikinä pitäisi sitä koiraa vapaana missään, koska on vaikuttanut niin arvaamattomalta kaikin puolin. Toisekseen tuolla metsäkaistaleella liikkuu niin paljon koiria ja ihmisiä, että en pitäisi välttämättä hyvinkään tottelevaa koiraa siinä vapaana. Sen kaistaleen mitta kun on varmaan 20 metriä...

Muutenkin on sattunut muutama läheltä piti -tilanne, jossa vapaana oleva iso koira on päässyt meitä säikyttelemään. Olen aika tiukkana noissa tilanteissa ja aion jatkossakin pitää kiinniolevien koirieni puolta.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

O-ou, mejä-kokeeseen

Sain ilmoituksen, että meidät on hyväksytty russeliyhdistyksen mejä-kokeeseen! Uskomatonta! Luulin jo, ettei päästy, kun en saanut mitään kuittausta ilmoittautumiseen. Kaipa minä sitten Jojon sinne pistän...

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Tämän illan harkat: Kuka on kiltti

Olen harjoitellut oikeaa ja vasenta pienen tarketin avulla eli meillä se tarkoittaa pientä muistipelikorttia. Se on tarpeeksi ohut, ettei kumpikaan saa sitä napattua kovin helposti suuhunsa.

Tänä iltana vahvistin aluksi Papulle tarkettia, eli sen pitää tökätä korttia kuonolla. Kun se oli tehnyt sen muutaman kerran, ehdin vain ajatella, että seuraavaksi haluan sen menevän maahan. Ja Papu tarjosi sitä samantien. Se meni maahan nätisti muistikortti etujalkojen välissä. Kun se muutaman vahvistuksen jälkeen pysyi paikallaan eikä enää edes noussut palkkaamisen ajaksi, aloin vaatia seuraavaa liikettä. Halusin, että se pistää kuononsa maahan etujalkojen väliin. Eipä tässäkään montaa yritystä tarvittu, kun se hoksasi homman!

Jojon tämän liikkeen harjoittelu eteni täysin samalla tavalla. Jojokin on siis alkanut oppia tämän koulutusmetodin idean! Voi olla, että tuo liike oli meidän koirille aika helppo, mutta pitää niitä silti osata palkata oikeansuuntaisesta aikeesta oikeaan aikaan. Mahtavaa huomata, miten ne ajattelee itse ja miten onnellisia ne on!

Nyt molemmat siis osaavat maata maassa pää etutassujen välissä. Minkähän käskyn siihen lisäisi? "Pyydä kauniisti"? Kuka on kiltti poika? Huomenna jatketaan taas vahvistamista. Olkoon tämä siis meidän ensi viikon harjoitusohjelma. Voi olla, että puolessa välissä viikkoa keskitään sitten taas jotain lisää :)

Temppuilua, 3. viikko

Vaihdoin viime viikonloppuna harjoittelun kohteita, koska turha jankata samoja kovin pitkään. Saapahan vähän hautua mielessä ja jatketaan sitten joku viikko siitä, mihin jäätiin. Jäimme jakkaraharjoituksessa junnaamaan paikallemme, joskin Jojo pari kertaa jo peruutti lattialta jakkaralle niin, että nosti takajalat edellä. Tämähän oli liikkeen tavoitekin! Mutta tosiaan vielä ei ole vahva. Papua palkkasin hieman pitemmistä istumisista jakkaran takana. Papun luoksetulon pysäytys on jo nopea, mutta vastalahjana innokkaaseen toimintaan olen saanut malttamattomuuden luoksetulo-käskyn odottamiseen :/ Se on alkanut karata...

Tällä viikolla olemme harjoitelleet tarkettia. Jojokin oppi sen kahdessa illassa :) Sitten otimme mukaan oikealle ja vasemmalle menot. Lisäksi molemmat ovat harjoitelleet AVO:n kaukoja.

Ensi viikolla voisi ohjelmaan ottaa "anomisen".

perjantai 19. elokuuta 2011

Jojo 9 vuotta!

Jojokin juhlii synttäreitä näin elokuussa. Tänään mittariin on tullut 9 vuotta! Aika paljon jo, mutta koira ei ole kyllä yhtään vielä aikuistunut... Toivottavasti meillä on vielä ainakin toiset 9 yhteistä vuotta edessämme, kaikesta huolimatta.

perjantai 12. elokuuta 2011

Hyvin käyttäytyvät koirat rokotuksilla

Tänään käytiin rabies-rokotuksilla Eläinklinikka Tähdessä. Palvelu oli ystävällistä, joten voin lämpimästi suositella paikkaa muillekin. Tulemme varmasti itsekin käymään siellä jatkossa.

Kun tulimme aulaan, siellä oli saksanseisoja kassalla. Jojo ja Papu käyttäytyivät oikein hienosti. Yhdestä huoneesta tuli ulos joku vinttikoira, joka alkoi heti murista ja muutahan ei tarvita, kun meidän koirat hermostuu :( Onneksi vinttikoira meni autoon, kun meidän piti jäädä odottamaan ilmoittautumista. Muuten molemmat käyttäytyivät ihan kivasti.

Punnitsin tietysti molemmat: Papu painoi 8,2kg ja Jojo 8kg, joten Jojo saisi pudottaa painoa kilon, jotta olisi hyvä, mutta eihän se nyt vielä ihan lihavakaan ole... Papu on hyvä ja paino on pysynyt tuossa samassa jo pitkään eikä onneksi kastrointikaan ole nostanut painoa. Jojo kun tuppaa varastelemaan kaikenlaista, joten sen saamaa ruuanmäärää on vähän vaikeampi kontrolloida.

Papu oli vuorossa taas ensimmäisenä. Kaikki näytti olevan kunnossa ja eläinlääkäri kehui sen puhtaita hampaita, vaikka olinkin juuri harmitellut, etten muistanut harjata kummankaan hampaita ja Papulle kertyy töhnää parin etuhampaan väliin. Mutta eläinlääkäri tarkoittikin hammaskiveä, jota Papulla ei ole kuin hivenen kulmureissa. Papu sai rokotteesta hirveän kutinakohtauksen, joka onneksi helpotti, kun olimme hetken kävelleet ulkona.

Jojohan yleensä pelkää eläinlääkärin pöydällä niin, että nousee syliini ja niskaan turvaan. Nyt se ei ehtinyt edes huomata rokottamista vaan alkoi pelätä vasta sitten, kun kaikki oli jo tehty :) Sydämen kuunneltuaan eläinlääkäri sanoi, ettei sydän enää lyö niin voimakkaalla iskulla kuin nuoremmilla koirilla, mutta että se on ihan normaalia tuon ikäisellä koiralla. Ei pitäisi vaikuttaa jaksamiseen eikä muutenkaan. Sivuääniä ei kuulunut. Kehui myös hammaskiven puutetta. Jojolle ei tullut kutinareaktiota.

Rabies-rokotukset ovat nykyään voimassa kolme vuotta. Ensi vuonna pitää käydä uusimassa muut.

Eläinlääkäri Noora Kreutz oli kirjoittanut Jojon kuittiin: "Kylläpä teidän koirat käyttäytyivät hyvin!" :D Tämä täytyy säilyttää todisteena ja eläinlääkärin virallisena lausuntona, koska Jojo ei varmasti ikinä ole saanut tai tule saamaan vastaavaa diagnoosia!

torstai 11. elokuuta 2011

Temppuilua, 1. viikko

Olen päässyt ilokseni harjoittelemaan kahden erilaisen koiran kanssa koirankouluttamista. Ne ovat tällä viikolla opettaneet minulle, kuinka koiria koulutetaan, kahdella erilaisella tavalla.

Sunnuntaina ajattelin, että otetaanpas taas koirien kanssa pieni harjoitteluhetki joka päivä. Senhän ei tarvitse olla pitkä, 5 minuuttia koiraa kohti riittää päivässä eli aikaa minulta kuluu yhteensä ehkä 15 minuuttia. Ei luulisi olevan kenenkään elämä niin kiireinen, etteikö varttia ehtisi koiriinsa panostaa päivässä. Olen sitten jättänyt pois FB:ssä ja netissä istumisen (en tosin ole jaksanutkaan, kun koko päivän olen töissä koneella). Kysyin vähän vinkkiä sukulaisilta, mitä lähtisin Jojolle opettamaan, kun se osaa jo niin paljon kaikkea. Ehdotuksena tuli takaperin voltti, mutta sen jätän suosiolla nuoremmille koirille, ettei Jojo telo itseään. Enkä kyllä tietäisi, miten sitä opetetaankaan. Niinpä vähän sovelsin ja päädyin aloittamaan nopean peruuttamisen ja takaperin laatikon päälle nousemisen harjoittelun. Peruuttamisen Jojo jo osaa, mutta haluaisin siihen vauhtia lisää, jotta liikkeestä tulisi hauskan näköinen. Papun kanssa ajattelin tehostaa liikkeestä seisomista, vaikka pisin suora meidän asunnossa on 15 askelta, mutta saa siinäkin pysähtymistä harjoiteltua riittävästi. Lisäksi voisimme harjoitella jotain muuta pientä.

Jojo osasi nopeasti kiivetä pienelle jakkaralle ja jäädä seisomaan sille niin, että takajalat jäävät ylös ja etujalat ovat maassa. Tein sen houkuttelemalla. Peruuttaminen tasaisella sujuu, mutta haluan kehittää sitä vielä niin, että voin pelkällä käsimerkillä tai suullisella käskyllä saada sen peruuttamaan. Nyt minun pitää mennä perässä. No eiköhän se tästä ala kehittyä, nyt ollaan vasta muutama päivä harjoiteltu tehokkaasti.

Papu tykkää luoksetulon pysäytyksen harjoittelussa siitä, että heitän sille palkaksi namipallon. Se on selvästi tehostanut pysähtymistä :) Alkuun heitin pallon heti, nyt teen ensin pysäytysmerkin ja heitän vasta sitten.

Papu ei sunnuntaina voinut kuvitellakaan laittavansa jalkojaan Samun vessajakkaran päälle, jonka avulla siis harjoittelemme. Se kuitenkin vahingossa koski tassullaan tasoa, mistä palkkasin heti. Seuraavana päivänä se mietti, mitä oikein siltä tahdon ja selvästi näki, miten se mietti ja lopulta keksi tarjota jakkaralle nousua. Kun palkkasin, se innostui älyttömästi ja seuraavana päivänä se oikein juoksi jakkaran luo ja tarjosi sen päälle nousemista. Papu siis seisoo niin, että etujalat ovat jakkaran päällä ja takajalat lattialla. Eilen tämä liike selvästi sujui jo hienosti, joten odotin hetken, mitä se alkaa tarjota seuraavaksi. Se tarjosikin istumista etujalat edelleen jakkaran päällä! Näytti ihan hirveän söpöltä, joten palkkasin tietysti välittömästi ja aloin vahvistaa tätä. Papu innostui ja alkoi itsenäisesti tarjota sitä! Positiivinen kierre oli valmis :)

Jojo ei vielä eilenkään oikein ymmärtänyt, mitä siltä haluan. Kun yritän saada sen ajattelemaan itse, se alkaa haukkua eikä tarjoa mitään. Raukka on 9 vuotta harjoitellut vain ohjattuna, joten miten se nyt yhtäkkiä osaisi toimia eri tavalla. Ehkä jatkamme vanhalla tavalla Jojon kanssa. Pääasia, että se saa edes vähän huvia ja touhua. Voihan olla, että se joku päivä keksiikin jotain kivaa, josta pääsen palkkaamaan ja sekin hoksaa tämän koulutustavan idean.

Eli Papu näyttäisi oppivan nopeammin ja varmemmin, koska se on saanut itse tarjota ja itse keksiä, mitä siltä odotetaan. Tämä näyttäisi myös nostavan Papun motivaatiota jatkaa harjoittelua. Oliko tämä nyt sitten sitä operanttia ehdollistamista, vai-mitä-se-nyt-oli? En tiedä, mutta kivaa meillä ainakin taas on.

Lueskelin tuossa yhtä koiratemppukirjaa, josta varsinaisia temppuharjoituksia en varmaankaan tule käyttämään, mutta sain uusia ideoita silti:
* Oikealle ja vasemmalle lähetys eli ohjattu nouto ilman noutoa
* Anominen: etujalat tuolilla, pylly tai takajalat maassa ja kuono etutassujen välissä
* Papun kanssa peruuttamisen vahvistaminen
* erilaisten esineiden etsiminen piilosta
* Jojon kanssa esineen nostaminen suuhun, noutaminen (onko liian vaikea rasti?)

Nyt kun se on sanottu ääneen, niin on pakko harjoitella ;)

Ps. Pakko lisätä vielä tämän illan reenit:

Palkkasin Papua jälleen siitä, kun se nousi ensimmäisen kerran jakkaralle. Se alkoi nopeasti tarjota istumista ja toistimme tätä joitakin kertoja. Papu tarvitsi pienen lepotauon välillä - lienee aika kovaa selkä- ja reisilihasreeniä ;) Otettiin pari luoksetulon pysäytystä ja sitten vielä muutama jakkaraharjoitus.

Jojo on tainnut sittenkin hoksata, mitä siltä haluan. Nyt se nousi itsenäisesti jakkaran päälle, josta houkuttelin sitä laskeutumaan. Nyt se jätti takajalkansa jakkaran päälle (se on ennen laskeutunut heti palkkaamisen jälkeen kokonaan maahan), mistä olikin helppo lähteä takaisin päin jakkaran päälle. Jojolla tuntuu olevan syvät lihakset kunnossa, kun ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa :) Se alkoi itse tarjota jakkaran päällä istumista kurre-asennossa! Sehän oli hyvä idea ja näyttää hauskalta! Sitä siis vahvistetaan!

On mulla taitavia koiria ;)

torstai 4. elokuuta 2011

Papu 7 vuotta

Papu täyttää tänään 7 vuotta! Koira parhaassa iässä :)

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Kumpi pääsee kokeeseen

Tein eilen Jojolle noin 450-500 metrin verijäljen ja Papulle noin 300 metriä. Papulle lyhempi, koska sen kanssa en ole "oikeaa jälkeä" tehnyt pitkään aikaan. Vanhenivat kokolailla 12 tuntia. Molemmat kokeen omaisessa muodossa eli kaksi kulmaa. Käytin verettämisessä pitkästä aikaa sientä ja sen kanssa meinasi olla ongelmia, tai siis lähinnä narun, joka tarttui joka risuun ja melkein purkaantui matkalla. Sienenkäyttökin oli vähän outoa enkä meinannut luottaa siihen, että sitä verta oikeasti jää perääni.

Metsässä liikkuu jonkin verran hirviä ja useaan kertaan näinkin jälkiä sammalikossa. Myös joku ihminen oli liikkunut metsässä.

Viedessäni palkan rasiassa maaliin, haistatin sisältöä molemmille. Tällä halusin nostattaa intoa suorittaa jälki.

Jojo ensin: Lähti taas hyvin, mutta sitten alkoi nenä pystyssä pyrkiä ihan eri suuntaan. Tiedän Jojon häiriintyvän helposti hirvenhajuista, joten arvelen tästä olleen kyse. Palautin jäljelle ja lähti seuraamaan taas hyvin. Alussa tuli hukkia yllättävän paljon, mutta korjasi itse, kerran taisin minä auttaa lähtemällä liikkumaan kohtisuoraan jälkeä kohti ja kun pääsimme jäljelle, Jojo jatkoi jäljestämistä - oikeaan suuntaankin vielä.

Ensimmäisen kulman merkkasi oikein. Teki kulmasta tarkistuspistot eri suuntiin ennen kuin valitsi oikean suunnan. Harhaili jäljeltä, mutta hakeutui sille koko ajan itsenäisesti takaisin. Takasuoralla oli vastatuuli ja Jojo käytti melkein koko matkan ilmavainua. Luulin jo, että ollaan jäljestä kaukanakin, joskin mentiin seuraavaa kulmaa kohti, mutta siellä täällä näin merkkejä siitä, että kyllä se pirulainen tietääkin, mitä tekee ja mihin menee! Se vain seilasi jäljen päällä edestakaisin, joten touhu näytti siltä, että ollaan retkellä.

Toiselle kulmalle päästiin siis kuitenkin. Jälleen erinomainen merkkaus. Taas sama homma, että se tarkisti suunnat ja päätyi oikeaan suuntaan. Loppujälki meni hienosti, vaikka luulinkin melkein koko matkan, ettei olla lähelläkään jälkeä. Mun pitää oppia luottamaan Jojoon!

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen, vaikka kovin tarkkaahan tuo Jojon jäljestäminen ei ole. Selkeästi, kun olen tehnyt noita yli 12 tunnin jälkiä, Jojolta on jäänyt semmonen sille tyypillinen rallattelu pois. Se myös osasi korjata erehdyksensä ja pyrki koko ajan takaisin jäljelle.

Sitten Papu: Papu jäljesti varmaan koko kävelymatkan mökiltä metsän reunaan. Se nyt vaan on semmonen... Mentiin lähtöön ja Papu lähti samantien matkaan :) Työskenteli tarkasti nenä maassa ja eteni nopeasti. Yhtäkkiä sille kuitenkin tuli hukka. Jälki meni vieressä, mutta se ei vain nostanut sitä. Palasin vähän matkaa takaisin ja mentiin jälkeä kohti. Papu nappasi jäljen uudestaan ja hieman epäröiden suoriutui hukkakohdasta. Sitten mentiin taas! Sain olla kaukana liinan päässä, koska Papu ei kaivannut minulta mitään apuja. Se toimi täysin itsenäisesti! Vauhti kiihtyi välillä kohtalaisen kovaksikin :)

Tultiin ensimmäiseen kulmaan. Ei juurikaan merkannut, kunhan vähän nuuhkaisi (hivenen pitempään kuin jäljellä?), otti samantien oikean suunnan. Sitten mentiin taas! Papu ilmaisi kanttarelliryppään, josta kehuin ja jatkoi hienosti jäljestämistä. Ennen toista kulmaa olimme ajautuneet jäljen sivuun niin, että olimme oikaisemassa kulman. Huomasin tämän hieman ennen ja korjasin meidät oikealle jäljelle kohti kulmaa.

Toisen kulman Papu merkkasi hienosti! Se halusi selvästi levätä hetken, joten sallin sen sille. Eli se katseli ympärilleen eikä liikkunut eikä etsinyt jälkeä. Odotin vain hiljaa paikallani, kunnes se oli jälleen valmis ja lähti oikeaan suuntaan. Sitten mentiinkin taas. En tiedä, olimmeko jäljellä, mutta ainakin päästiin maaliin!

Papun suorituksesta olen tosi yllättynyt ja siihen tyytyväinen. Se teki tarkkaa työtä ja eteni reippaasti ja itsenäisesti.

Pitäisikö mun nyt sitten ilmoittaakin Papu mejä-kokeeseen? Tekisi kyllä mieli kokeilla.

Jälkien jälkeen kävin poimimassa Papun kanssa kanttarellit. Löysimme hirveän kokoisia sieniä, ilmeisesti tuolla metsässä ei käy kukaan niitä poimimassa. Pitääpä käydä tarkistamassa paikat joka viikonloppu, kun ollaan mökillä.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Leikkimässä kentällä

Käväisin K-S Kennelkerhon kentällä vähän leikkimässä koirien kanssa. Papulle heittelin erilaisia leluja löytääkseni sille mieluisimman. Huomasin harmikseni, että tennispallo, johon Papu on kovasti tänä kesänä tykästynyt oli jäänyt mökille, joten en päässyt sitä kokeilemaan kentällä (täytyy varmaan ostaa niitä muutama varastoon). Mökillä se kyllä tykkää hakea sitä hyvinkin innoissaan :) Voi kuulostaa omituiselta, mutta Papu ei ole ennen ollut kovin innoissaan heittelystä, johtuen ehkä siitä, että riitoja välttääkseni en sen kanssa juuri mitään pentuna heitellyt. Tiedän näin jälkikäteen sen olleen virhe eri harrastusten kannalta, mutta onneksi Papu on kuitenkin omaksi ilokseen nyt oppinut juoksemaan pallon perässä. Lelujen repimisessä se on myös ollut tosi herkkäsuinen eli yhtään ei saa liian lujaa tempoa tai osua kuonoon. Nykyään tietysti silmän sokeuduttua voi sellainen tuntua tosi ikävältäkin. Se on ollut meille vaikea repimiskaveri tuon herkkyytensä takia, koska Jojon saa innostumaan repimisestä alle puolen sekunnin jo pelkällä lelun näyttämisellä ja se tarraakin siihen sitten kunnolla kiinni.

Papu tykkäsi karvahiirestä, mutta koska se lentää aika huonosti, itse en oikein tykästynyt. Toimii kuitenkin virittämisleluna varmasti. Niinpä otin jälleen käyttöön nameilla täytetyn suklaamunan sisusmunan. Ensimmäisellä kerralla Papu puri sitä niin kovasti, että se aukesi. Mutta se olikin ihan kauheeta! Sen jälkeen se toi sen minulle niin, ettei varmasti aukea ja sain antaa makupalat sille kädestä. Siitä tuli kuitenkin kiva leikki, kun Papu toi munan minulle ja minä avasin sen ja annoin makupalan. Kun jatkettiin, näytin, että pistän sisälle uuden. Joitakin toistoja, ja Papu hoksasi idean. Sain jopa onnistuneen luoksetulon pysäytyksen 20 askeleen päästä!! Eli jatketaan harjoittelua :)

Otin sen kanssa myös kaksi noutoa kokeenomaisesti. Toi kauniisti. En ottanut enempää, koska suurin puhti noutamiseen tuntui menneen leikkinoutojen aikana.

Jojon kanssa yritin repiä kumilelua, mutta mikä älykääpiö olin, kun sellaisen sille edes tarjosin!! Eihän sen nyt pysty sellaista kiskomaan, jos hampaatkin ovat alkaneet heilua. Niinpä lopetin heti alkuunsa. Heittelin sillekin karvahiirtä ja Jojo nouti sitä innoissaan, kun Papu ei ollut häiritsemässä ja omimassa lelua. Kokeilin senkin kanssa "namimunaa" (apua, minkä nimen keksin!! :D :D ) ja sekin tykkäsi kovasti. Se puri joka kerta niin, että muna aukesi ja otti itse makupalan. Jojo on tottunut tuhoamaan ;)

Molemmat pääsivät myös kiertämään tolppaa ja kiipeämään A:lle. Voi, miten onnellisia ne oli siitäkin, molemmat! Papu irtosi A:lle älyttömän hyvin ja tosi lujaa. Aika helposti vain lähti alastulokontaktit paukkumaan, että se siitä riemusta niinku kisaamisen kannalta, mutta näin agilityeläkeläisten kannalta: Meillä oli pirun kivaa!!

Iltaruuan sekaan pistin varmuuden vuoksi B-vitamiinia.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Suru-uutisia Ähtäristä

Ähtärin-pappani, äitini isä on tänään kuollut.

Lepää rauhassa ilman vaivoja ja kipuja. Kerro mummulle rakkaita terveisiä.

Lämmöllä muistaen Jenni, Samu ja Petri

torstai 30. kesäkuuta 2011

Ja kesäkuukin jo päättyy

Niin se on taas kuukausi vilahtanut ohi, ettei voinut mitään. Mekään ei olla tehty mitään, siis koirarintamalla. Lähinnä löhöilty mökillä, kun on ollut hellettä. Koirat kaivoivat saunan alle hiekkaan itselleen pesät ja makaavat siellä hellepäivinä. Trimmasin molemmat tällä viikolla.

Punkkeja täällä on ilmeisen paljon tällä hetkellä, koska kun Expotin uusinnasta oli aikaa parisen viikkoa, sain alkaa nyppiä punkkeja oikein urakalla. Ikävintä on, että ne ovat kiinnittyneet koirien tassuihin varpaiden väliin ja koirien niitä nuollessa, iho on tulehtunut. Kun iho on turvonnut, punkkia on ollut vaikea irrottaa. Aloin vajaa kaksi viikkoa sitten syöttää koirille 300mg valkosipulitabletteja kerran päivässä ja uusin Expotin kolmannen kerran juhannuksena. Sinä aikana ei ole tarttunut kuin yksi Jojoon. Toivottavasti alkaa helpottaa.

Papulle on helppo syöttää tuollainen tabletti, mutta Jojo on oma ohjelmanumeronsa. Se osaa sitten hyvin pistää kielensä eteen ja purra sormeen ja kaikin mahdollisin tavoin hankaloittaa tabletin kurkkuun laittamista. Ihme on, jos saan sen survottua kurkkuun ensimmäisellä yrittämällä. Yleensä se vierii kuin vieriikin poskesta ulos... Nyt olen alkanut tehdä niin, että annan ensin Papulle tabletin ja heti ruuan perään ja sitten Jojolle ja ruoka heti perään. Toivotaan, että alkaa pikku hiljaa pitää tabletin saamista kivana juttuna.

Jojolla heiluu kaksi etuhammasta alhaalta! Onneksi ei vielä paljoa, mutta hampaita harjatessani huomasin. Voi kökkö! Pian pitää mennä poistamaan siltäkin hampaita :(

Muuten tässä meidän elämässä on alkanut tapahtuakin. Olen tehnyt jonkun verran töitä tässä kuussa ja käynyt lukuisissa työhaastatteluissa. Irtisanoin itseni edellisestä työstäni, koska työpaikan henki muuttui ikäväksi enkä enää nauttinut töihin menosta, päinvastoin se alkoi aiheuttaa kaikenlaista ahdistusta. Olen saanut osa-aikaisen työpaikan palkanlaskijana. Lisäksi pääsin Liiketalouden koulutusohjelmaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun aikuispuolelle. Aion opiskelle oikeustradenomiksi. Siinä rinnalla suoritan taloushallinnon ammattitutkinnon. Joten on se nyt sitten kumma, jos ei ala töitä löytyä, kun meikäläinen valmistuu! Petrillä töitä on ollut taas ihan hirveästi tällä viikolla (alennusmyynnit ja helteet). Juuri olin häntä auttamassa. Se on tuo kiire niin kausiluonteista, kun pari edellistä viikkoa oli ihan kuollutta.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Käärmeen ilmaisua

Onpa hyvä, että Jojo on harjoitellut tuota ilmaisupuolta siilien kanssa. Aina kun siili sähisee ja murisee, Jojo hermostuu entisestään ja haukkuu suu vaahdossa - jonkun verran toki myös yrittää purra (mistä seuraa verenvuotoa suun alueelle ;) ).

Eilen mökillä Jojo jahtasi sisiliskoa marjapuskan juurella. Häntä heiluen välillä tömäyttäen maata se yritti saada sisiliskoa liikkeelle oikeaan suuntaan. Ilmeisesti pääsi maistamaan irrotettua häntääkin, mutta ilmeestä päätellen ei tykännyt mausta. Koko aikana se ei kuitenkaan haukahtanutkaan.

Tänä aamuna teimme pihahommia ja Jojo aloitti haukunnan lähellä puutarharyhmäämme. Haukku oli samanlaista kuin siilin "ilmaisussa". Ajattelin mennä katsomaan, koska se on toki turhan haukkuja, mutta saattaa sillä silti olla siihen syykin ;) Jojo hypähti taakse päin aina mentyään vähän lähemmäksi maata. Jo matkalla arvasin, mitä siellä saattaisi olla. Papukin tietysti ryntäsi paikalle ja molemmat saivat minusta lisää rohkeutta lähestyä kohdetta.

Kyyhän se siellä! Ai, että kun vieläkin inhottaa. Ja tottakai Samukin tuli katsomaan ja minä työnsin koiria pois haravalla, kun urhea käärmeenkesyttäjämme tainnutti pedon. Täytyy toivoa, ettei niitä enempää pihapiiriin eksyisi.

tiistai 31. toukokuuta 2011

Tiistai-toilailut

Olen liittynyt Keski-Suomen Kennelkerhoon käydäkseni heidän kentällään reenaamassa. Tänä iltana tuli tilaisuus osallistua tiistai-tokoiluun ja tartuin siihen. Kyllä kannatti lähteä!

Kouluttaja oli hyvä ja mukava. Siitä heti alkuun plussaa :)

Otimme luoksepäästävyyttä, koska joukossa oli paljon aloittelevia. Sopi meillekin ihan hyvin. Sain Papun pysymään paikallaan, tosin nosti pyllyn maasta kun "tuomari" oli kohdalla ja rapsutti.

Joukkopaikallamakuu! Jes! Tämän takia lähdin. Muut ottivat alokkaan sääntöjen mukaan, me avoimen. Papu pysyi hienosti. Viime hetkellä tuli vähän häiriötäkin, kun viereinen koira nousi seisomaan. Papu kuitenkin pysyi paikallaan.

Sitten seuraamista. Vitsi Papu onkin nykyään hyvä. Kouluttaja löysi ainoastaan huomautettavaa siitä, että Papun paikka on aika kaukana jalastani. Kerroin, että annan sen kyllä sille anteeksi, koska se saattaa johtua sokeasta silmästä. Toki saattoi pudottaa kokeessa sen yhden pisteen... No, ysi on tosi hyvä jos sellaista tullaan jatkossakin saamaan. Aina ei todellakaan tilanne ole ollut näin hieno.

Harjoittelin sivussa liikkeestä maahan menoa. Jotain siinä on nyt tapahtunut, koska ei onnistu niin hyvin kuin joskus. Toki parantui, kun otettiin useita toistoja.

Otin sivussa myös kiertoja ja pysäytyksiä. Papu on aika huvittavan näköinen, kun pysähtyy kuin seinään odottamaan, mistä makupala lentää :)

Kouluttajan ohjauksessa liikkeestä seisominen. Varmistin ja annoin aika voimakkaan käsiliikkeen :/ Se vain tuli taas jostain... Lisäksi ennakoi istumisen...

Sitten vielä luoksetulo. Papu oli ihan kuutamolla. Se kyllä reagoi vähän ensimmäiseen käskyyn, mutta jatkoi kuitenkin rallattelua eteenpäin. Ei reagoinut enää uusiin käskyihin. Toisella kertaa sama juttu. Emme tehneet enempää. Päätimme, että aloitan uuden tehokuurin harjoittelemalla alkuun lyhyestä matkasta ja sitten pidennän matkaa askeleella kerrallaan. Lisäksi otan avuksi lelun tai muun vastaavan.

Oli kyllä mukavaa :) Harmi vain, että juuri kun keksin tämän, koulutukset jäivät kesätauolle. Tutustuin kuitenkin yhteen cairnin omistajaan, jonka kanssa voisin käydä joskus reenailemassa kentällä. Tokoesteen saa kuulemma kopista agilityreenien aikaan, eli täytynee käydä kentällä myös torstaisin. Mitä ihmettä, alammeko me könytä mörköluolastamme ihmisten ilmoille?

maanantai 30. toukokuuta 2011

Mekin ollaan sitten siellä

Mekin ollaan nyt sitten siellä eli veispuukissa. Opettelen vielä vähän käyttämistä, mutta eiköhän se tästä...

Oman etsintää



Kokeilin Papun kanssa "oman etsintää" kävyllä. Se löysi oman heti. Ihmeellistä, miten hyvin se muistaa vieläkin koko käskyn idean! Toistin pari kertaa ja sain kerrankin otettua jonkun toimintakuvankin.

Kuvia mökiltä


Olemme vuokranneet mökin Korpilahdelta. Koirat saavat olla vapaana ja kyllä me nautitaan koko porukka. Jojo saa yleensä parit hepulikohtaukset ainakin ekana päivänä, yleensä myös seuraavina. Kävimme läheisellä hiekkamontulla kirmaamassa ja otin sieltä muutaman kuvan. Tilanne oli tosin jo rauhoittunut ja nyt vain lähinnä tiirailtiin maisemia ja nuuhkittiin ilmaa (löysin hirven jäljet ihan montun vierestä - ja Jojo myös).

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Papun Toko Keuruulla

Olemme palanneet koekehiin! Tuloksellisesti koe ei mennyt ihan nappiin, mutta olen äärettömän tyytyväinen Papun työskentelyintoon ja suoritusten osa-alueisiin. Olisi ehkä voinut myös reenata vähän enemmän, mutta aina ei voi voittaa ;) Meillä oli kuitenkin kivaa!

Keuruu 29.5.2011
tuom. Mauri Pehkonen
AVO-luokka

Paikalla makuu 0 (kerroin 3) 0 Meni hyvin maahan, mutta jouduimme odottamaan ennen poistumista, joten kun annoin odota-käskyn, nousikin ylös eikä meinannut mennä takaisin. Lisäksi häiriintyi, kun yksi koira lähti liikkeelle ja sitä mentiin ottamaan kiinni, joten nousi ylös, mutta pysyi paikallaan koko loppuajan. Kun palasin sen luo, se tuli vastaani muutaman metrin päähän. Eli kaikki mahdolliset virheet tapahtui... Tämä lienee täysin joukkoliikkeiden harjoittelun puutetta.
Seuraaminen 9 (kerroin 2) 18 Hienoa seuraamista, koskaan Papu ei ole ollut näin tarkkaavainen ja hyvässä kontaktissa! Kaikki käännökset hyvin.
Liikkeestä maahanmeno 0 (kerroin 2) 0 Oli mennyt melkein maahan, mutta ei kuitenkaan ihan ja noussut siitä sitten istumaan.
Luoksetulo 5 (kerroin 3) 15 Ei yllätystä, muuten kuin siinä, että yleensä sentään pysähtyy toisella käskyllä. Nyt vasta kolmannella parin metrin päähän minusta. Tulkittiin läpijuoksuksi.
Liikkeestä seisominen 0 (kerroin 2) 0 Oli valunut perässäni yli oman mittansa.
Noutaminen 9 (kerroin 2) 18 Täydellinen! Tuomari olisi toivonut, että olisi juossut yhtä lujaa myös takaisin päin. Kapula roikkui vain toisen puolen hampaiden välissä, joten lienee hankalaa juosta lujempaa ;) Olin äärettömän tyytyväinen, ettei karannut noutamaan ennen käskyä, mikä on Papun yleinen ongelma! Hyvähän se tietysti on, että on innokas :)
Kauko-ohjaus 10 (kerroin 3) 30 Ei moitittavaa!! Ei liikkunut milliäkään ja nousi heti käskyn saatuaan ja muutenkin vaihdot olivat nopeat! Tästä kuuluu kiitos Aaltosen Marialle, joka osasi opettaa meille liikkeen alusta asti niin hyvin ja neuvoi, mihin pitää kiinnittää huomiota ja mitä vaatia!!
Estehyppy 8 (kerroin 2) 16 Meinasi karata jo ennen kuin olimme ryhmittyneet aloittamaan. Hyppäsi heti käskyn saatuaan ja istui esteen taakse (yleensä ongelmana esteen sivuun istuminen), tosin hitaasti. Takaisin päin hypätessään kolautti jalkoja lankkuun.
Kokonaisvaikutus 8 (kerroin 1) 8 Liikkuri oli aika epävarman oloinen ja jouduimme vaihtamaan paikkaa liikkeiden välissä, koska liikkeet eivät alkaneet useinkaan siitä, mihin edellinen liike loppui. Papu vaikutti varmaan vähän tottelemattomalta, kun siirtymät olivat levottomia. Toisaalta Papu oli myös niin innokas, että saattoi vaikuttaa tottelemattomalta. Muuten mielestäni toimi reippaasti ja teki hyvässä yhteistyössä ja itsekin olin iloinen ja kohtelin koiraa hyvin, vaikka oli mennyt liikkeitä nollillekin. Yleensä olemme saaneet kokonaisvaikutuksesta parempia, mutta tämä oli tämän tuomarin näkemys meistä.
Yht. 105p, 3.palkinto

Nyt sitten vain uusia kokeita katselemaan, kun olemme päässeet vauhtiin. Menee varmaan elokuulle, kun me ei oikein tykätä helteestä (optimistisesti ajattelen, että kesä- ja heinäkuussa olisi lämmintä). Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli ja Papukin vaikutti tyytyväiseltä.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Jälkihommissa

Huh, takana aktiivinen viikonloppu. Ensin kävin lauantaina Ylöjärvellä Jojon kanssa mejä-kurssilla ja sunnuntaina Hankasalmella Papun kanssa pk-jälkikurssilla. Pakko kirjata opitut asiat heti ylös, ettei unohdu.

Mejä

Teimme koirille lyhyitä, ehkä 100m pitkiä jälkiä, jotka olivat noin puoli tuntia vanhoja. Tuuli oli voimakas ja taisi tulla vähän joka suunnasta jäljen tehdessä pienen kaarroksen. Haju todennäköisesti oli levinnyt aika laajalle. Alueella oli liikkunut myös hirvi. Teimme niin, että kukaan ei tehnyt jälkeä omalle koiralleen.

Jojo hössötti ja poukkoili jäljen päällä edes takaisin. Tuntui käyttävän aika paljon ilmavainua tällä kertaa. Vaikka sen liike olikin oikealta vasemmalle ja takaisin, se seurasi koko ajan jälkeä. Oli myös itsenäinen eikä odottanut minulta apuja vaikka menin parissa kohdassa sitä "auttamaankin", onneksi ei kuitenkaan kuunnellut minua, sillä olisin neuvonut väärin :/ Luultavasti haju oli Jojolle liian tuore ja tuulen takia se oli levinnyt pitkin maastoa. Loppua kohti Jojo keskittyi paremmin, mutta jälleen juuri ennen maalia (kuten edellisenä viikonloppunakin) se nosti jalkaa juuri ennen maalia. Mistähän sekin johtuu? Kouluttaja Laura Lamminsivu kehotti harjoittelemaan huomattavasti vanhemmilla jäljillä. Voisin omasta mielestäni tehdä myös huomattavasti pitempiä jälkiä jo.

Tämä on kuitenkin meille vain sellaista yhteistä touhuamista, joten reenataan kun reenataan ja reenataan miten reenataan. Kuten Papunkin jälkihommat. Pääasia, että meillä on kivaa yhdessä ja jotain tekemistä.

Pk-jälki

Teimme ensin makkararuudun. Se oli hyvä muistutus Papullekin ihmisjälkeen ehdollistumisesta. Papu suoriutui siitä hyvin eikä meinannut tulla pois ollenkaan, kun makkaroita jäi ruutuun niin paljon. Vähän ahne jätkä. Se nuuhkaisi pari kertaa ruudun "reunan" yli, mutta siirtyi nopeasti takaisin ruudun sisälle. Se myös kiersi kerran kulman ympäri, mutta palasi omatoimisesti välittömästi takaisin ruutuun. Pakko tunnustaa, että minua jännitti etukäteen, miten se mahtaa tuosta suoriutua, mutta kouluttaja ylisti suoritusta ja sanoi, ettei jatkoharjoituksissa tule olemaan ongelmia.

Sitten teimme peltojäljen pitkään heinikkoon. Jälki vanheni reilun tunnin. Tein jäljen tiuhalla "aloittelijoiden" askelluksella ja laitoin makupalan joka jälkeen, paitsi puolen välin jälkeen jätin muutaman väliin. Tuuli voimakkaasti oikealta. Papu lähti jäljelle hyvin. Se jäljesti tarkasti ja imuroi varmaan melkein kaikki makupalat. Katkoskohdassa se teki kuonollaan pienet käännökset molempiin suuntiin, mutta valitsi kuitenkin jäljen ja jatkoi hienosti loppuun asti.

Viimeisen jäljen teimme metsään, koska kouluttaja halusi näyttää eri vaihtoehtoja harjoitella. Me saimme tehdä jo vähän edistyneemmän jäljen: normaaliaskellus ja makupaloja vain sinne tänne jäljelle. Matkaa oli ehkä 20 metriä. Tuuli voimakkaasti takaa. Muurahaisia oli ihan hirveästi. Vaikka ne eivät makupaloissa kiinni olleetkaan (osasin varautua ja otin Natural Menua), niitä oli kuitenkin maastossa niin paljon, että tarttuivat kaikkeen ja kaikkiin. Ne häiritsivät meitäkin jonkin verran, mutta Papu pystyi kuitenkin syömään yhdestä kohdasta makupalat ja taas se siivosi ne tarkasti pois. Tulimmekin kouluttajan kanssa siihen tulokseen, että ehkä makupaloja ei tarvitsisi käyttää enää paljoakaan, koska ne tuntuivat vain häiritsevän Papun työskentelyä.

Nyt alamme harjoitella Samun etsimistä. Kyllä tämä ihmisjälki taitaa kuitenkin olla Papun juttu.

Janaharjoittelusta juttelimme sellaista, että kouluttaja Jari Parkkisenniemen mielestä olisi parasta, jos koira ei pääsisi epäonnistumaan alkuharjoittelussa. Tämä olisi tietysti ideaalista myös kaikessa muussakin, kun aletaan harjoitella uutta tai lisätä vaikeusastetta. Janaa voi alkaa harjoitella niin, että jälki kävellään janan yli niin vinossa kulmassa, että koiralle on luontevaa lähteä seuraamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Jälki voisi alkuun mennä vaikka vain metrin päästä janan alusta. Janaharjoittelussa on tärkeää, että itse jälki on lyhyt ja koira saa nopeasti palkan. Pikkuhiljaa jälkeä "suoristetaan" suhteessa janaan.

Jos kuitenkin käy niin, että koira lähtee takajäljelle eikä korjausyrityksistä huolimatta lähde oikeaan suuntaan, kuljetaan sitten jälki loppuun väärään suuntaan, koiralle ei ole odottamassa palkkaa ja koira pistetään vain autoon. Kokeillaan sitten joku päivä uudelleen. Jotenkin tuntuu, ettei tuollaiseen tilanteeseen joudu, jos on harjoitellut kärsivällisesti pelkkää janaa niin, että koira on aina saanut palkan lyhyen jäljestämisen jälkeen valittuaan oikean suunnan ja kulmaa on käännetty kiirehtimättä.

Keppien ilmaisu kannattaa myös harjoitella todella vahvaksi jo ennen jäljelle siirtämistä.

Täytyy kyllä kokeilla tuota janaharjoittelua käytännössä. Muutenkin oli mukava olla mukana kurssilla. Sain varmasti paljon irti ihan tulevaisuuttakin ajatellen ja opin paljon koiran käyttäytymisen ymmärtämisestä ja kouluttamisesta.

torstai 12. toukokuuta 2011

Huonoa koiratuntemustako?

Olen jo aiemminkin meinannut kirjoittaa tänne Jojon käytöksen muutoksista, mutta en ole ehtinyt tai muistanut. Nyt sain kuitenkin ajattelulleni uutta pontta, kun keskustelin yhden vanhemman miehen kanssa metsälenkillä koirien käytöksestä ja koirien ymmärtämisestä. Mies ihmetteli, kun jotkut vievät koiransa pitkälle metsään piiloon aina kun tulee vieraita koiria vastaan. Hänen mielestään se on huonoa koiratuntemusta. Hän antaa aina koiransa mennä tapaamaan kaikkia ja se on hänen mielestään ainoa oikea tapa toimia. Hänellä on vanhempi, hieman ylipainoinen, rauhallinen ja kiltti tollerinarttu.

Kerroin, että minäkin toimin niin, että vien koirani mieluummin sivuun kuin kohtaan vieraan koiran. Hän ei asiaa ymmärtänyt. Totesin, että hänellä onkin kiltti koira, joka pärjää kaikkien kanssa. On vähän eri asia kohdata vieras uros kahden kiihkeän terävän uroksen kanssa. Mieluummin siis edelleenkin toimin kuten tähänkin asti, vaikka se sitten muiden mielestä olisikin huonoa koiratuntemusta...

Olen pitänyt Jojon ongelmana epäsosiaalisuutta, mutta en ole ihan varma onko se loppujen lopuksi sitäkään. Se meinaan tulee hienosti toimeen useimpien koirien kanssa, kun on saanut tutustua niihin rauhassa. Tämän jälkeen se yleensä rakastaa näitä kavereitaan koko sydämestään. Ja olen sitä mieltä, ettei koirankaan tarvitse tykätä kaikista, enhän minäkään tykkää. Mutta se ei tule toimeen erityisesti nuorten urosten kanssa, jotka provosoivat ja provosoituvat helposti. Jojosta saa aina kaverin, jos joku haluaa tapella. Ehkä se on sitten sitä terävyyttä, en tiedä. Luulen, että se lukee muita koiria hirveän tarkasti ja reagoi pienimpäänkin vihjeeseen.

Koska Jojo reagoi niin nopeasti vieraan koiran reaktioihin, en kovin helposti uskalla päästää sitä tapaamaan vieraita koiria. Ja kun yritän mennä ohi remmilenkillä, yleensä molemmat rähisevät. Usein syynä on liian lyhyet välimatkat. Päästän tapaamaan vieraan koiran vasta sitten, kun tilanne on rauhoitettu eli omistajat ovat jutelleet hetken ja Jojo on saanut hieman haistella ilmaa ja pikkuisen tutustua koiraan etäämmältä. Usein tämän jälkeen kaikki menee hyvin.

Niinpä nyt, kun olemme käyneet ainoastaan metsälenkeillä ja kohdanneet siellä muita koiria, olen vienyt meidän koirat sivuun polulta ja syöttänyt niille jatkuvasti nameja. Kun ne katsovat toista koiraa ja vilkaisevat samantien minua, olen kokenut olevani voittaja :) Tähän olen pyrkinyt: siihen, että toisen koiran nähtyään, ne katsovat samantien minuun. Toisekseen namien syöminen stressaavassa tilanteessa vähentää stressiä. Näin kertoi minulle Tommy Wirén ja hänen luulisi jotain tietävän.

Tällä haluan helpottaa kohtaamistilanteita. Jos Jojo ei joudu rähjäämään eli en laita sitä liian vaikeaan tilanteeseen, sen stressaaminen vähenee ja reagointi stressaavissa tilanteissa vähenee.

Olen huomannut sellaisen asian, että Jojon stressitaso on selvästi laskenut näillä keinoilla. Jos se nyt kohtaakin koiran, jolle rähisee, rähinä alkaa myöhemmin ja kestää vähemmän aikaa kuin ennen. Se myös pystyy ohittamaan remmilenkilläkin toisen koiran minuun katsoen vaikka Papukin olisi mukana. Kaikin puolin Jojon mielentila on mielestäni muuttunut rauhallisemmaksi ja ehkä jopa onnellisemmaksi. Aion siis edelleenkin jatkaa valitsemallani linjalla, vaikka naapuruston vanhat äijät pitäisivätkin sitä huonona koiratuntemuksena...

perjantai 6. toukokuuta 2011

Sehän on Punk-Kari

Punkkeja on nypitty koirista "kilokaupalla". Pistin maanantaina Expotit molemmille. Onneksi on vähentänyt punkkeja niin, ettei tiistain jälkeen ole tarvinnut irrottaa yhtään. Eilen Jojo pyöri ihmisen p:ssa metsälenkillä ja jouduin harmikseni pesemään niskan shampoolla. Toivon, ettei Expotin vaikutus mennyt likaveden mukana kaivoon. Tänä aamuna Jojo hakeutui koko ajan järven rantaan ja kävi uimassakin, joten jos nyt ei punkkeja löydy, niin ei sitten koskaan. En tiedä, mikä siellä järvellä nyt oli niin kiinnostavaa, kun meinasi kerran lähteä kroolaamaan "ulapallekin", mutta onneksi tuli sentään käskystä rantaan. Nyt tietysti tulee vielä joku pissatulehduskin sitten... :(

Samalla Jojo pääsi eroon lopuista karvoistaankin, kun nypin selän ennen pesua. Meinasin tosin oksentaa sitä tehdessäni, mutta sisulla sain sen suoritettua. Nypin molemmat pari viikkoa sitten ja Jojolta ei karva meinannutkaan vielä irrota selästä kunnolla. Jätin sen sitten vielä kypsymään ja tarkoitus oli nyppiä se loppuun tänään. Niinpä en voinut nyt pestä selkää ja suunnitella nyppimistä sen jälkeen, kun sitten se olisi taas ollut tiukemmassa. Onneksi niska ja selkä ei ollut ihan p:n peitossa vaan ainoastaan haisi.

Osaako joku kommentoida, millainen aine tämä on: Fästing Minus -punkkitipat? Löytyy osoitteesta http://suomi.husse.com/

Ruokailumuutoksia

Meillähän koirat ovat syöneet alusta asti raakaruualle siirryttyään vain kerran päivässä. Nyt kokeilen sellaista, että jaan siipipäivien ruuat vähän erilailla. Nykyinen ruokalista on ollut tällainen (tein tällaisen listan uudestaan, jotta tulee annettua tasaisesti kaikkea ja niin, ettei tulisi ummetusta):

ma - putkiluu tmv.
ti - lohta
ke - broilerinsiipiä tai kalkkunankauloja
to - sisäelimiä
pe - broilerinsiipiä tai kalkkunankauloja
la - sianlihaa ja kananmuna
su - vapaammin sovellettavissa: hirveä/lohta/naudanmahaa tmv.

Päiväannos Jojolla 150-175g ja Papulla 150-200g.

Tällä viikolla olen kokeillut sellaista, että olen antanut vain yhden siiven keskiviikkoiltana (päiväannos molemmille 2 siipeä). Torstaiaamuna annoin puolet päivän sisäelimistä ja kasvissosetta, yht. 100g. Torstai-iltana taas yhden siiven ja perjantaiaamuna toisen puolen sisäelimistä ja kasvissosetta (100g). Perjantai-iltana meinaan antaa vielä yhden siiven.

Toivon, että tällä saisin vähän tasoitettua kakan laatua. Saattavat siipipäivien jälkeen kakata monta kertaa lenkin aikana, mutta joka kerta tulee sellaisia pieniä pipanoita. Sisäelimillä saa vähän löysytettyä mahaa. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että kokeilu olisi onnistunut. Arvelen, että varmaan joudun tulevaisuudessa siirtymään muutenkin kahteen ruokintakertaan päivässä, koska iän myötä tarpeet muuttuvat ja kun ei kerran enää harrasteta aktiivisesti, niin samapa kai tuo vaikka söisivätkin kaksi kertaa päivässä.

Kokkeillaan vähän kokkeissa

Menin sitten ilmoittamaan Papun toko-kokeeseen toukokuun loppuun! Apua! Pitäisikö meidän alkaa vaikka reenata!? Ajattelin nyt kyllä mennä vain kokeilemaan ja pitämään hauskaa, meillä ei ole suorituspaineita, kun ei kerran olla reenattukaan :D

Olen ilmoittanut Jojon Ylökkin mejä-kurssille ja Papun Jytkeen jälkikurssille. Pitäisi sulattaa vähän verta ja käydä ajamassa jälki omaksi iloksi jo ennen tuota kurssia. Lisäksi ajattelin käydä Papun kanssa Muuramessa mätsärissä parin viikon päästä. Itse olen menossa koirien stressi -luennolle. Että hei, mehän ollaan jo melkein aktiivisia ;)

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Kevään ensimmäiset...

Meillä irrotettiin molemmista koirista eilen punkit! Papulla oli silmän edessä kuonossa vielä ihan pieni, mutta oli saanut patin aikaiseksi jo. Jojolla oli takaraivossa vähän isompi. Pieniä toki onneksi molemmat, mutta kuitenkin.

Voi itku, nytkö se taas alkaa...

Luultavasti olivat tuliaisia Leppävirran-reissulta, mutta kylläpä noita täällä meilläkin on ruukannut olla ja olemme aika paljon taas liikkuneet rannassa. Yritän löytää jostain sitä luontaista punkkikarkoitetta, jota näin viime syksynä Jyväskylän KV-näyttelyssä. Kyllä oli typerä, kun en sitä ostanut silloin jo samantien. Haluan kokeilla, millainen teho sillä on verrattuna apteekin liuoksiin. Viime syksynä sain Expotista huolimatta nyppiä joka päivä vähintään yhden molemmista koirista.

Täällä on luultavasti punkkeja niin paljon, ettei mikään tehoa täydellisesti. Täytyy vain toivoa, ettei satu kohdalle borrelioosia sairastavaa yksilöä. Juuri eilen katsottiin ohjelma siitä, eikä ole kovin mukava sairaus :(

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Rock you like a hurricane

Kukapa olisi uskonut muutama vuosi sitten, että Jypin päästyä pronssipeliin, se tuntuisi näin suurelta pettymykseltä.

Jyp voitti jääkiekon SM-liigan runkosarjan ylivoimaisesti ennätyspisteillä. Kultamitali näytti jo selvältä. Joukkue pelasi hienoa jääkiekkoa koko talven: taitavaa ja nopeaa; aina jypiläinen oli ensimmäisenä kiekon perässä vastustajan päässä; rohkeaa ja aggressiivista karvaamista ja hienoja kiekon ryöstöjä; pakkien nerokkaita aloituksia omasta päästä laidassa kiitävälle hyökkääjälle; upeita maalivahtien torjuntoja ja pelaajien syöksymisiä kiekon eteen oman maalin edessä; puhdasta peliä ilman jäähyilyä. Mutta jotain niille tapahtui kevään aikana.

Alamäki alkoi jo ennen runkosarjan loppua. Pari viimeistä peliä hävittiin ja tehomiehet alkoivat vaikuttaa tehottomilta. Se annettiin vielä anteeksi, koska runkosarjan voitto oli jo varmistunut. Pudotuspelit Ilvestä vastaan vielä joten kuten selvitettiin, vaikka tiukkaa teki sekin. Olisi sarja voinut kääntyä Ilveksellekin - niin tiukka se oli. Mutta Blues tuli ja meni finaaliin. Ja miksi? Koska JYP ei pelannut omalla tasollaan. Jos joukkue olisi pelannut yhtä hyvin kuin kauden aikana, ei Blues olisi voinut niille mitään.

Jo talven aikana jännitin eniten Jypin puolustajien ja maalivahtien tasoa. Olisiko Myllykoskesta ja Tuokkolasta pitämään Jyppiä pystyssä vaikeina aikoina, kun joukkue pelaa huonosti? Koko runkosarjan ajan joukkue pyrki pitämään oman maalin puhtaana niin hyvin, että maalivahdin oli kohtalaisen helppo pelata ja se ruokki itseluottamusta. Sitten Myllykoski päästi Ilvestä vastaan muutaman helpohkon maalin ja menetti varmasti itseluottamuksensa. Tuokkolan henkinen valmistautuminen on kuulemma joka peliin paljon raskaampi operaatio kuin Myllykoskella, joten miten miehen pää kestää jos kaukaloon mennäänkin joka ottelussa.

Puolustajista oli pitkän aikaa aina joku sairastuvalla. Pakeilta olisin toivonut vahvempaa otetta ja asennetta: "Tänne ei noin vain marssita! Tämä on minun tonttini ja minä vartioin sitä!" Vastustaja otetaan kiinni kunnolla ilman mitään kahvaamisia tai roikkimisia. Ja kiekon eteen syöksytään, ettei maalivahdin edes tarvitse torjua. En ymmärrä, miksi erästäkin pakkia peluutettiin koko ajan vain enemmän, vaikka kaveri on jäykkä ja hidas eikä ota kaveria kunnolla otteeseen ja on melkein aina jäällä, kun omissa soi.

Mutta eihän se sarja ainoastaan maalivahteihin ja puolustajiin kaatunut. Olisivathan hyökkääjät voineet osua sinne tolppien väliinkin pari kertaa enemmän. Yritystä kyllä riitti.

Niin, peluuttaminen onkin sitten asia, mitä jaksoin "välillä" hämmästellä. Kun niin sanotut tehomiehet ovat tehottomia eivätkä kykene mihinkään uuteen ja toiset kaverit näyttävät joka vaihdossa mallia, tekevät nerokkaita ratkaisuja ja osoittavat taistelutahtoa, niin miksei niitä tänä iltana innokkaita kavereita voisi peluuttaa vähän enemmän ja toiset saisivat vähän kerätä itseään? Miksi joka ikiseen ylivoimaan pitää pistää ne samat kaverit laukomaan kiekkoa maalivahdin patjoihin samasta kulmasta? Miksi Jonne Virtanen oli sivussa viimeisessä pelissä? Miksi Harri Pesosta siirreltiin eri ketjuihin, jos Perrinin ketju oli tehoton? Pesonenhan se nerokkain pelaaja tuntui loppupeleissä olevan. No, ehkä tämä peluuttaminen on asia, jota en voi edes ymmärtää, kun en ole mikään valmentaja ollenkaan...

Pelättiinkö epäonnistumista niin paljon, että yritettiin liikaa? Viimeisissä peleissä huomasin sellaisen seikan, että ihan niinkuin ei uskallettaisi ottaa kontaktia, koska pelätään jäähyä ja sen aikana mahdollisesti tulevaa maalia. Tuomareiden toiminta oli kyllä paikoitellen vähän vaikeasti ennakoitavaa. Mutta kyllä JYP:lle vihellettiin ansaittuja jäähyjäkin ja valitettavasti enemmän kuin runkosarjassa.

Omat suosikkini koko kauden aikana olivat Jani Tuppurainen ja Harri Pesonen. Loppukautta kohti aloin myös tykätä Jonne Virtasen tyylistä. Sääli, jos Jyp ei jatka enää Antti Virtasen sopimusta. Harmi, että Pihlström, Hytönen ja Louhivaara olivat niin tehottomia näissä ratkaisevissa peleissä. Alkoiko Perrin kaivata jo perhettään? Ikävää, että Vatasen loukkaantuminen merkitsi Jyp-puolustukseen noin merkittävän suurta aukkoa, jota kukaan ei pystynyt paikkaamaan. Toivottavasti ensi kaudelle löydetään lisää vahvoja ja taitavia pakkeja. Huippuhyökkääjiähän tuntui jo nyt löytyvän enemmän kuin kentälle pystyy illan aikana pistämään.

Niin, että mitä joukkueelle tapahtui kevään aikana?

Toivottavasti joukkue jaksaa koota vielä itsensä ja puskea läpi pronssiottelun hienolla pelillä. Kun katson taaksepäin fanitushistoriaani, niin 20 vuoden aikana ei ole montaa tilaisuutta tullut voittaa pronssiakaan. Ensi syksynä sitten jatketaan taas ja toivotaan, että saamme kuulla monta kertaa ensi vuonnakin: "Ai jai jai jai ai ja jai jai ai jai jai ja jai ja jai jai!!"

maanantai 28. helmikuuta 2011

Papu muistaa vielä!

Kävin eilen yksin Doggiella reenailemassa. Otin lähinnä tokoa, kun pääsin pitkästä aikaa sisätiloihin enkä jaksanut yksin kantaa isompia esteitä. Toisekseen Doggien tilat ovat mielestäni paremmat tokoa kuin agilitya varten, vaikkakin tokoonkin liian lyhyt, kun ei pysty ottamaan esim. täysimittaista luoksetuloa. Mutta pääasia, että pääsee edes jotain tekemään.

Kävin Papun kanssa kaikki liikkeet läpi ja sehän muistaa vieläkin kaiken! Antoi kyllä uskoa, että voisi sitä ehkä vielä oikein kokeisiinkin kömpiä.

Seuraamista piti vähän muistutella, eli palkkasin, kun tuli hyvin. Alkuun käännökset oikeaan meinasivat olla liian väljät, mutta paranivat parilla harjoituksella. Osaa hienosti edelleen askeleen taakse päin :) Tekee sen ihanan innoissaan :D

Paikalla makuuta otin sillä tavalla, että pistin Papun maahan ja Jojon sen viereen. Arvasin, että Jojo ei kauan paikallaan kestä, koska sen kanssa tätä ei ole kunnolla harjoiteltu, joten tässäpä olisi kunnon häiriötä Papulle. Menin estekoppiin piiloon ja kurkin oven raosta. Molemmat olivat tosi skarppeja. Jojo lähti liikkeelle laskettuani 10-20:een. Se otti pari askelta. Odotti. Istui. Meni maahan vähän ennen kuin olin laskenut 60:een. Koko tämän ajan Papu makasi hienosti paikallaan, vaikka selvästi mietti moneen kertaan, että "Mitä? Saako noinkin tehdä?".

Jäävät liikkeet molemmat täydellisesti, siis meille täydellisesti voi olla muille jotain ihan muuta ;)

Ensimmäiseen noutoon karkasi - kuten niin usein... Toisella kertaa annoin Oota-käskyn ennen "Valmista" ja heittoa. Tämän jälkeen kaksi noutoa onnistui hienosti. Tosin laukkaa kapulalle ja ravaa takaisin, mutta meitä sellainen ei haittaa. Minun pitää tosissaan harjoitella kapulan heittoa. Olen siinä kyllä ihan surkea. Välillä sinkoaa miten sattuu ja välillä menee vähän paremmin. Yleensä tietysti, kun kokeessa jännittää muutenkin, siellä se sitten sinkoutuu kolme metriä kohti kattoa ja kolahtaa metrin päähän meistä.

Kaksi luoksetulon pysäytystä, jotka molemmat onnistuivat erinomaisesti, joten en alkanut tahkota enempää. Tosin matkaa oli vain noin 15 askelta...

Hyppy pitkästä aikaa. Niin pitkästä, etten meinannut muistaa, miten AVO:n hyppy menee :/ Annoin hyppy-käskyn ja Papu hyppäsi reippaasti. Annoin Oota-käskyn ja Papu kääntyi ja istui. Sitten tuli muistikatkos, että pitääkös minun kävellä toiselle puolelle vai mitä piti tehdä. Lopulta muisti palasi ja kutsuin Papun rinnalle ja sehän tuli varsin mallikkaasti. Eli Papu muisti, että pitää istua hypyn jälkeen! Sitten pari sellaista hyppyä, jossa Papu ajautui hypyn vierelle. Pitää ihan tosissaan miettiä, miten olemme noissa tilanteissa sijoittuneet esteen eteen, kun tuolla tavalla sijoittuu sitten esteen taakse. Pari onnistumista ja lopetin siihen.

Kaukot menivät hyvin. Kävin palkkaamassa ensimmäisen istumaan nousun vahvistaakseni edelleen ripeyttä. En ottanut seisomista, vaikka kotona sitä kovasti ollaan harjoiteltukin.

Eli Papu osaa vieläkin! Täytyy alkaa katsella kokeita sillä silmällä.

Jojon kanssa otin lähinnä temppuja ja kolmen hypyn sarjaa. Vähän kieputusta ja takaa kiertoja.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Me liidellään taas :)

Olemme aktivoituneet: kävimme vähän agiliitelemässä viime sunnuntaina. Meillä on uudet kaverit, joiden kanssa varattiin Doggien halli tunniksi. Niina on työkaverini ja hänellä on 7-vuotias suursnautserinarttu Chili, joka on harrastanut agilitya vuoden verran. Tarkoitus on ottaa vuoro jatkossa joka sunnuntai.

Tila on aika pieni eikä mitään suurempaa rataa pysty rakentamaan, mutta meille tärkeintä olikin päästä vain vähän höntsäilemään. Ja kyllä meillä olikin hauskaa!! Papukin oli ihan intoa piukassa ja kirmaili paremmin ja lujempaa kuin koskaan aikaisemmin. Laskin parin hypyn rimat ihan maahan, kun se hakeutui niillekin jatkuvasti. Kepeille ja putkeen irtosi loistavasti :) Jojo oli oma riemukas itsensä ja teki tosi mielellään sekin kaiken mitä pyysin. Eikä kumpaakaan haitannut, vaikka Chili olikin radan reunalla.

Kävimme viikkoa aiemmin remmilenkillä yhdessä ja ensin Jojo ja Papu haukkuivat Chilille, mutta lopettivat yllättävän nopeasti. Sen jälkeen Jojo kulki ihan Chilin rinnalla ja Chili välillä nuuhkaisi sen korvaa :D

Ihana saada uusia ystäviä ja päästä taas touhuamaan jotain!

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Terveen kirjoissa taas

Sitä ollaan jälleen niin terveinä kuin meidän perhe yleensä koskaan voi olla.

Papu parani hampaidenpoistosta jälleen nopeasti. Viikkoon en antanut mitään kovempaa syötävää. Sille tuottaa ongelmia purra mitään halki tai paloiksi, joten olen pieninyt broilerin selkärangat kirveellä pienemmiksi ja siten pystyy syömään. Seuraavaksi olisi tarkoitus testata, pystyykö syömään rustoluun. Meinaan sitäkin vähän hakata kirveen perällä pehmeämmäksi. Putkiluun syönti onnistui hyvin, koska käyttää siinä lähinnä etuhampaitaan.

Päänvaivaa barffauksesta

Täällä Jyväskylässä on muuten omanlaisensa projekti hommata koirille raakaruokaa! Täällä käy kyllä varmaan joka viikko joku auto toimittamassa jossain parkkipaikalla ruokaa, mutta vähän tuottaa tuo noutopuoli ongelmia, kun samaan aikaan pitää aina kökkiä töissä linjassa. Niinpä olen hakenut ruokaa ensiavuksi marketeista, joista saa ihan hyviä tuotteita, mutta kilohinta on tietysti kova. Pyysin myös äitiäni poiketessaan Keskisellä ostamaan minulle sieltä broilerinliha- ja jauhelihapötköjä, koska ne ovat siellä tosi halpoja. Harmi, kun unohdin pyytää myös Nutrolin senioria, joka on nyt loppumassa. Onneksi käymme Ähtärissä pikapuoliin. Täytyy ajella samalla Keskiselle vähän säästämään...

Nyt kun aloin oikein eri toimittajien hintoja vertailla, huomasin, että Kennelrehu on edullisin ja käy täällä päin pari kertaa kuussa. Niinpä yritän muistaa tehdä tilauksen viimeistään kaksi päivää aiemmin ja sitten pistää Petri noutamaan kuorma - toivoen, ettei hänellä ole juuri silloin niin kova kiire töissä, että unohtaa koko homman. Onneksi näyttää siltä, että vapaa päivä osuu maaliskuun alkuun juuri sille päivälle, kun auto käy täällä seuraavaksi niin saan hommata pakastimen täyteen vähän helpommin. Ja pakastin kannattaa hommata täyteen, koska ei tätä ruljanssia ihan joka kuukausi jaksa! Kaiholla muistelen aikaa, kun Lempimuonan auto kaarsi vaikka joka torstai pihaamme, jos vain niin halusin. Terveisiä ja kiitos hyvästä palvelusta!

Yritin tuossa aktivoitua tokoilunkin suhteen, mutta kurssi, jolle olisin ilmoittautunut odotti mukaan vielä yhtä osallistujaa ennenkuin se toteutuu, eikä kouluttajasta ole kuulunut sen jälkeen mitään. Ääh! Alkaa jo usko loppua, että koskaan enää saadaan harrastaa mitään.

Polvi kiukutteli alkuviikosta, mutta tänään on ollut parempi. Pitää toivoa, ettei tässä olla ihan rampautumassa.

Lunta on pian kainaloihin asti ja lumiaura jaksaa käydä täällä meidän perällä peräti ihan joka viikko! Kyllä on ollut kiva, kun on jaksanut tänne asti raahautua! Parkkipaikka oli jo sellainen, että pelättiin porukalla autojen hajoavan. Ymmärrän kyllä, että on kiirettä pidellyt, mutta voisi sitä kai kuitenkin tehdä työnsä hyvin silloin kun vaivautuu paikalle eikä vain vähän enimpiä pölyttää sivuun. Mutta ei kai tätä lumisadetta enää kovin kauan kestä - varmaan jo kuukauden päästä helpottaa. On muuten ollut ihana huomata, miten päivä on jo pidentynyt: puoli viideltä näkee vielä ympärilleen (ilman lisävaloja) ja viikonloppuna lähdin metsälenkille jo ennen puolta yhdeksää aamulla. Kevättä kohti mennään!

Samun uniharjoittelu tuottaa tulosta

Samu on viihtynyt uudessa päiväkodissa hyvin. Jää sinne mielellään ja on saanut kivan kaverinkin. Hän on nukkunut hoidossa korkeintaan tunnin ja on mennyt illalla aikaisemmin nukkumaan ja nukkunut yönsä paremmin, heräilemättä. Tuosta yöheräilystähän tuli meille jo tosi iso ongelma, kun Samu heräsi joka yö ja tuli väliimme nukkumaan. Ahdastakin tietysti oli, kun Samu on iso poika jo. Kaikkien yöuni todennäköisesti kärsi.

Niinpä otimme tehokuurin siihen, että Samun pitää alkaa nukkua koko yö omassa sängyssä. Alkuun heräsi eikä meinannut suostua nukkumaan omassa sängyssä ja tietysti itki. Olin tiukkana ja onneksi Petrikin omana vuoroyönään oli (oli kuulemma ollut vaikeaa), koska tätä jatkui vain muutama yö ja sen jälkeen olemme kaikki nukkuneet katkeamattomat yöunet!

Käytimme apuna törkeää lahjontaa: ensimmäisestä omassa sängyssä nukutusta yöstä (vaikka itki eikä olisi millään halunnut) seurasi yllätys: kauan odotettu lääkärinlaukku! Kyllä meillä sitten ollaankin leikitty lääkäriä ja eläinlääkäriä, jossa tutkitaan koiria (on muuten parantanut Papun ja Samun suhdetta tämä leikki). Sitten yllätyksenä tuli Roope-sedän ja Aku Ankan autot ja Pokemon-palloja. Nyt olemme tilanteessa, että lahjontaa voisi jo vähän vähentää ja antaa vaikka jotain vähän isompaa pidemmän jakson jälkeen. Katsotaan, miten meidän käy!

Jypistä Suomen mestari 2011?

On ollut mahtavaa, kun olen saanut katsoa niin paljon SM-liigaa, kun vain olen ehtinyt. Olenkin tainnut katsoa kaikki Jypin pelit ainakin osittain. Meillä kun on tuo Koti-TV ja Urho TV Total. Ja Jypillä pyyhkii jälleen hyvin! Toivottavasti tänä keväänä päästään juhlimaan mestaruutta kävelykadulle!

tiistai 11. tammikuuta 2011

Onnellista uutta vuotta 2011!

Vihdoinkin taas elävien kirjoissa! Sairastamisemme alkoi ennen joulua, jolloin Samu yski ihan hirveästi ja jäin hänen kanssaan lepäämään huonosti nukuttujen öiden jälkeen pariksi päiväksi. Pientä kuumettakin oli mutta tauti hellitti onneksi parin päivän lepäämisellä. Joulun aika meni hyvin.

Pidin maanantain vapaata ja kurkkukipu alkoi tiistaiaamuna. Olin vielä tiistain töissä, mutta keskiviikkoaamuna heräsin naama turvoksissa, nenä ihan tukossa. Kävin työterveydessä ja sain ohjeet levätä täysin ja loppuvuoden saikkua. Makasin ja luin, kuumetta oli juuri ja juuri yli 37 astetta. Koiriakaan en saanut enkä halunnut lenkittää, koska halusin parantua. Toisekseen en kyllä olisi jaksanutkaan. Olin ihan poikki.

Sunnuntai-iltana ilmoitin esimiehelleni, että menen maanantaiaamuna lääkäriin. Kuumetta oli edelleen 37,4 astetta ja poskiontelotulehdus! Siispä antibioottikuuri ja loppiaiseen asti saikkua. Koska kuume oli juuri ja juuri alle 37 astetta perjantaiaamuna, menin töihin. Ääni kesti justiin koko päivän ja lauantain lyhyen työvuoron. Kuuri loppui sunnuntaina, joten nyt vain katsellaan, miten olotilalle käy. Tällä hetkellä olo on muuten hyvä, mutta kurkussa tuntuu olevan limaa, joten nähtäväksi jää, miten hyvin ääni kestää puhetyötä.

Papu - hampaaton reppana

Viime viikolla myös tein aika ikävän löydön Papun suusta :( Huomasin, että sen henki haisee ihan hirveältä. Niinpä ajattelin ottaa hampaiden harjaamisessa oikein kunnon tehokuurin. Seuraavana päivänä hinkkasin sitten poskihampaan alapintaa oikein urakalla, kun sinne oli "kertynyt niin paljon hammaskiveä". Tajusin, että sehän oli HALKI! Toisella puolella oli myös katkennut hampaan kruunu. Ei muuta kuin samantien eläinlääkäriin ja antibioottikuuri ja hampaidenpoistoaika maanantaille eli eiliselle.

Eläinlääkäri arveli, että katkeamisen on aiheuttanut jokin onnettomuus, ehkä tappelu. Mutta Papu ei ole kyllä tapellut kenenkään kanssa. Sen juominen lisääntyi huimasti reiluksi viikoksi kastroinnin jälkeen, joten epäilen, että toinen hampaista katkesi noihin aikoihin. En antanut silloin edes luita, koska ajattelin, että sen on helpompi syödä muutaman päivän pehmeää ruokaa. Kaiken lisäksi Jojon hampaat ovat kunnossa, vaikka se on paljon aggressiivisempi luiden syöjä. Niinpä pelkään, että Papun huonoksi osoittautunut purenta ei ole kestänyt luiden syöntiä ja poskihampaat ovat jotenkin vääntyneet ja tästä syystä haljenneet. Nyt täytyy miettiä uudelleen, miten syötän sille jatkossa luut kalkinsaannin takaamiseksi.

Eilen oli sitten leikkaus. Se kesti pari tuntia ja Papu oli ihan pökkyrässä vielä monta tuntia kotonakin. Sitten se piristyi jääkaapin avaamisäänen kuultuaan ja oli taas oma itsensä loppuillan. Lenkilläkin jaksoi käydä. Kaikki meni siis hyvin. Toivottavasti tämä sairastelu nyt pikkuhiljaa jo loppuisi...