torstai 27. marraskuuta 2014

Kovasti on töitä paiskittu

Alkukuun pohdintojeni jälkeen olemme paiskineet kovasti hommia saadaksemme seuraamisen parantumaan, noudon kisakuntoon ja luoksetulon pysäytyksen onnistumaan. Olemme treenanneet lähes joka päivä vähintään jotain pientä. Mm. ruokakupilla olen ottanut luoksetulon pysäytystä. Olemme käyneet treeneissä Pieksämäellä, Hangan lavalla ja harjoitelleet kotipihassa, eli olemme saaneet erilaisia häiriöitä. Jokohan sen uskaltaisi ääneen sanoa, mutta olemme me tainneet vähän kehittyäkin.

Seuraamisessa olen palkannut todella nopealla tahdilla, niin, ettei Suti ehdi juuri muuta miettiä kuin syödä suunsa tyhjäksi ja katsoa minua. Olen heittänyt makupalan askeleen, viimeistään kolmen askeleen välein. Sanonut aina sivu-käskyn ennen palkkaamista ja yrittänyt silti pitää asennon ja käteni samalla tavalla kuin kokeessa. Katsotaan, parantaako tämä tyyli intoa seuraamiseen.

Luoksetulon pysäytyksessä olen käyttänyt nyt vallan takapalkkaa, mutta siirtynyt kuitenkin enemmän suulliseen pysäytyskäskyyn, joskin käsimerkki on toisinaan vielä apuna. Se on alkanut selvästi tuottaa tulosta, mutta nyt alkaa vähän näyttää siltä, että Suti alkaa kääntyä kohti takapalkkaa eli selin minuun... Niinpä otin sen kanssa tänään Pieksämäellä myös varsinaisen liikkeen ilman palkkausta seisomisesta. Saa nähdä, miten tässä vielä käy... Matkan olen voinut kotona ja Hangan lavalla nostaa jo koemittaan.

Nouto onnistuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Perusasennossa pitoaika on pidentynyt ja luovutuskin joskus onnistuu. Pitää alkaa palkata sitä taas kapulan nostamisestakin niin saan siihen lisää intoa.

Häiriötreeneissä olen yrittänyt tehdä niin paljon AVO:n liikkeitä kuin mahdollista. Hyvinhän ne jo alkavat sujua. Lisäksi paikkamakuu ja paikalla istuminen onnistuvat hienosti.

Jenni E:n kanssa juttelin ja hän mäyräkoiran kanssa tokoilleena ymmärsi tilannettani hyvin. Hän kertoi, että kun sen kanssa vain jaksoi tehdä töitä, tulosta alkoi tulla 5-vuotiaana. On Sutikin jo väläytellyt osaamistaan, joten eiköhän mekin vielä aleta pärjätä, kun saadaan nämä nuoruuden höyryt ensin kulutettua. Enkä minä missään tapauksessa ole ollut luovuttamassakaan! ;)

Agilitytreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa pari viikkoa sitten. Rata oli tosi haastava ja piti jaksaa muistaa millä kierroksella oltiin menossa, kun rata kiersi vähän samantapaista lenkkiä, mutta joka kierroksella oli jotain erilaista kuitenkin. Liian vaikeaa minulle! Suti teki hienosti ja jaksoi mahtavasti! Radan haasteena oli myös se, että ensin mentiin A:n alta menevään putkeen ja vasta viimeisellä kierroksella A:lle. Juuri sellaista treeniä me tarvitaan! Pujoteltiin monta kertaa edes takaisin ja Suti pujotteli joka kerta upeasti! Joissakin kohdissa se meni niin nopeasti, etten perässä pysynyt :)

maanantai 10. marraskuuta 2014

Haisteluongelmapohdintaa

Kävimme tänä iltana Pieksämäellä tokoilemassa ohjatussa koulutuksessa. Molemmilla kerroilla, joilla olen ollut, olen ollut tosi tyytyväinen koulutuksen tasoon. Teimme AVO:n liikkeet kokeenomaisesti, joskin palkkasin kun siltä tuntui. Suti yritti välillä haistella, mutta oli kuitenkin ihan hyvässä kontaktissa jo suurimman osan ajasta. Kielsin, kun alkoi haistella ja kehuin iloisesti ja palkkasin heti, kun nosti päänsä ylös kontaktiin. Tämä saattaa ihan mennä ohikin, kun vain pääsisimme tarpeeksi treenaamaan halleihin.

Luoksetulon pysäytys ei onnistunut edes tyydyttävästi. Jatkamme siis harjoituksia eli heittelen palloa tai makupaloja ja otamme sitä myös kierron kautta paljon. Googlen kautta päädyin erääseen blogiin, jossa kouluttaja oli kehottanut aluksi käyttämään sekä ääni- että käsimerkkiä, jota koiran pysähtyminen olisi alusta asti nopea. Niitä sitten myöhemmin pystyy häivyttämään. Otan siis vielä äänikäskyn mukaan harjoituksiin.

Muut AVO:n liikkeet minun mielestäni hyvin. Otin jopa noutoa ja se meni oikein hyvin: yksi oikeaoppiseen luovutukseen päättynyt nouto ja kaksi kehujen jälkeen pudotusta.

Mutta se seuraaminen! Kouluttajan toimiessa liikkurina seuraaminen oli välillä ihan kivaa, mutta välillä kuitenkin kontakti tippui ja Suti jäi jopa haistelemaan. Palkkasin kehuilla ja makupaloilla, kun teki hyvin. Kun varsinainen koulutus oli ohi, tein omaan tahtiini seuraamista ja silloin se onnistui paljon paremmin. Olen varmaan itse rennompi ja reippaampi?

Taisin tajuta sellaisen, että Suti tekee innokkaasti kaikki toimintaa vaativat liikkeet ja tehtävät, mutta seuraamista se ei ilmeisesti pidä sellaisena, joten sen motivaatio laskee ja se alkaa tehdä kaikkea muuta eli haistella. Kun esim. perusasennossa tuli liian pitkä aika, ettei mitään varsinaisesti tapahtunut, Suti alkoi haistella maata edessään, vaikka palkkasinkin sitä hyvästä kontaktista tosi usein. Miten ehdin tehdä sen kanssa erilaisia temppuja joka välissä ja niin tiuhaan, että se ei ehdi kyllästyä? Kotonahan palkkaan sitä lyhyestäkin hyvästä seuraamisesta ja siihen olen pyrkinyt toki koulutuksissakin, mutta ehkä olen kuitenkin palkannut liian harvoin, joten Suti uskoo, ettei saa kuitenkaan palkkaa, joten miksi yrittää tmv.? Ja siksi vire laskee, kun menemme koulutushalliin tai kokeeseen, koska täällä ei kuitenkaan saa palkkaa.

Seuraamisesta pitäisi varmaan tehdä nyt sellainen kiva temppu, mutta miten??

Vähän Suti tuntui häiriintyvän kovaäänisestä miehestä, joka treenasi samaan aikaan hallissa ja käskytti koiraansa isoon ja vihaiseen ääneen :( Silloin siltä tuntui unohtuvan se, mitä olimme tekemässä. Eli lisää häiriötreeniä!

perjantai 7. marraskuuta 2014

Ahkeraa treenausta

RTK1 loi minuun taas uutta intoa treenata myös tokoa. Päivittäisten treenien lisäksi olen käynyt läpi tokon voittajaluokan liikkeitä ja miettinyt miten niitä voisi jo alkaa harjoitella. Olen menossa töihin 1. joulukuuta, joten haluan saada AVO:n liikkeet kisakuntoon ennen sitä, tai ainakin noudon, jos luoksetulon pysäytys ei ihan ehdi.

Tällä viikolla olen panostanut treeneissä innokkaaseen seuraamiseen ja häiriöihin (mm. makupaloja maassa) ja noutoon. Kun huomasin, että Suti pysähtyy paremmin käsimerkillä luoksetulossa, olen harjoitellut sitä mm. kiertämisen kautta ja välillä ottanut liikkeenomaisesti mutta välimatkaa vaihdellen. Rally-tokon avoimessa luokassa on mukana erilaisia käännöksiä, joita olemme myös harjoitelleet. Niissä on pieniä eroja verrattuna tokon käännöksiin, että on pitänyt ihan tarkkaan miettiä, miten ne suoritetaan. Koska Suti treenitilanteessa on hyvässä kontaktissa, se kääntyilee mukana ihan mihin suuntaan vaan. Hyppy ja kaukot taitavat olla kisavalmiit.

Uutena juttuna itseni ja Sutin piristykseksi, otimme ruutua ja ohjattua noutoa. Ohjatusta noudosta oli se hyöty, että Suti toi ohjatun kapulan hienosti, joten nouto alkaa varmaan olla valmistumassa, kun se nostelee muitakin kapuloita mielellään jo suuhunsa :) Sisällä kokeiltiin muutaman kerran metallia ja sekin nousi ja kuljetti hienosti rinnalle. Perustasamaan nouto alkaa olla jo ihan kivalla mallilla. Nyt Suti pitää kapulaa suussaan jo aika pitkään perusasennossa ja olen jopa saanut otettua kapulan muutaman kerran käteeni. Minun pitää vain kumartua ottamaan kapula niin, että taivutan itseni eteenpäin enkä koiraa kohti. Kyllä Iina tiesi, mikä auttoi! Olen aika innoissani, että tämähän taitaakin alkaa sujua vielä :)

Pääsimme eilen kaverin mukana Jattilaan treenaamaan meille uuden porukan kanssa ja meille uudelle alustalle. Sutista näki heti, kun tulimme halliin, että nyt se on valmis tekemään hommia. Se meinaan istui saman tien perusasentoon täydelliseen kontaktiin :) Sellaista se on harvemmin viime aikoina tehnyt, kun olemme menneet uuteen paikkaan. Mm. Taitavilla tassuilla nenä meni saman tien maahan, kun astuimme sisään. Pitäisi käydä sielläkin treenaamassa, että tulisi paikka ja alusta tutummaksi. En tiedä, onko ollut apua, että olemme tehneet niin paljon hommia viime aikoina, vai eikö pohjassa ollut niin paljon hajuja vai oliko nakit vain niin mieluinen palkka, että kontakti oli älyttömän hienoa, vaikka häiriötä oli todella paljon ja monenlaista. Saimme käytyä kaikki AVO:n liikkeet läpi (jopa noudon!!) ja ne menivät hyvin, otimme seuraamista paljon ja 4-5 minuutin paikkamakuun. Olin tosi tyytyväinen Sutiin! Kyllä me oikeasti osataan! Toivottavasti tästä lähti liikkeelle positiivinen kierre :)

Jatkossa on pakko käydä erilaisissa paikoissa treenaamassa enemmän!

lauantai 1. marraskuuta 2014

2 RT-kisaa, JKL 1.11.2014

Saimme eilen Jyväskylän rally-toko-kisojen järjestäjältä viestiä, että voisimme päästä mukaan tämän päivän kisoihin, jos haluaisimme tulla. Kyselin kisapaikkaa pari kuukautta sitten ja silloin jäin siihen käsitykseen, että emme päässeet edes jonoon asti. Niinpä olin jättänyt koko kisaamismahdollisuuden täysin unholaan, enkä ole tehnyt esim. haisteluongelmalle yhtään mitään Kuopion kisan jälkeen. Olemme treenanneet lähinnä tokon AVO:n liikkeitä kuntoon. Mutta tokihan siinä samalla tulee otettua myös seuraamista. Onneksi kuitenkin on tullut treenattua edes jotain useita kertoja viikossa eikä vain laiskoteltua. Ajattelin ottaa paikat molempiin kisoihin vastaan, ihan vaikka kisakokemuksen saamiseksi. Taitavien Tassujen hallin keinonurmipohja on meille vähintäänkin haastava niin kauan kuin Sutilla on tämä haisteluinnostus ;) Lähdin kuitenkin sillä asenteella, että parhaani tehdään.

Menin paikalle noin tuntia ennen ensimmäisen kisan alkua ja kävimme pitkällä lenkillä. Oli pirteä pikkupakkanen ja tuli ihana fiilis siitä, että onpa mukava olla tässä nyt. Ensimmäisen kisan rataantutustumisen jälkeen otin jo Sutin autosta, vaikka olimme vuorossa numerolla 16, ja kävimme vähän vielä lenkillä, otimme seuraamista, kävimme sisällä hallissa totuttelemassa paikkaan ja pohjaan, annoin haistella, otin kontaktiin, menimme odottelutilaan jo hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa, Suti otti hyvin kontaktia ja halusi tehdä hommia. Menimme kehään ja nenä meni maahan saman tien! Aargh! Miten paljon voi ärsyttää! Niin sitä sitten mentiin: nenä käytännössä maassa kaikki kyltiltä toiselle siirtymiset, mutta onneksi Suti tekee kyllä kyltin tehtävät aina innoissaan ja hyvin! Ekalta radalta tulokseksi 82 pistettä, tuomarina Iiris Harju. Tämä tuomari muistutti rataantutustumisessa, että kannattaa mieluummin keskittyä rauhassa tekemään liikkeet kunnolla kuin hosua aikaa vastaan. Tätä asennetta haluan alkaa noudattaa.

Pieni lenkki ja Suti autoon ja minä toisen kisan rataantutustumiseen. Tässä kisassa olimme vuorossa viimeisenä. Pidin Sutin autossa siihen asti, kun meitä ennen oli kymmenen koiraa. Nyt en juurikaan teettänyt tehtäviä, halusin sen vain totutella paikkaan ja pohjaan. Tämä kisa meni mielestäni oikein hyvin. Suti seurasi jo paljon paremmin ja olin siitä tietysti iloinen. Se teki liikkeet nopeasti ja innokkaasti. Pisteitä saimme kuitenkin vain 74, tuomarina Tiia Hämäläinen. Vähäsistä pisteistä huolimatta haluan keskittyä tuolla radalla saavuttamaamme hyvään fiilikseen. Pisteet kuitenkin onneksi riittivät hyväksyttyyn tulokseen.

Siitä olen iloinen, ettei Suti ottanut kummassakaan kisassa häiriötä muista koirista ja ihmisistä.

Näin meillä sitten on yhtäkkiä, täysin yllättäen koulutustunnus RTK1 ja suuntaamme seuraavaksi avoimeen luokkaan. Tulostin kylttiohjeet kaikkiin ylempiin luokkiin, kun näyttää siltä, että tämäkin laji on jäänyt meidän harrastuksiin. Pitää yrittää saada tokon ja rally-tokon liikkeet ja seuraaminen kuntoon ensi kesään mennessä, josko ulkokentät olisivat meille parempia paikkoja kuin nämä keinonurmipohjat. Avoimessa luokassa koira on vapaana ja mukaan tulee erilaisia paikallaan käännöksiä (osaa ihan hyvin jo), hyppy (ei varmasti tuota ongelmia), houkutus, istu-seiso asennonvaihto rinnalla (ei olla treenattu ikinä!) ja pyörähdys seuratessa (osaa!).