lauantai 31. lokakuuta 2009

Ihania sanoja

"Tässä on sinun ystäväsi, kumppanisi, puolustajasi, sinun koirasi.
Sinä olet hänen elämänsä, hänen rakkautensa ja hänen johtajansa.
Hän tulee olemaan sinulle uskollinen viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti.
Sinun tulee olla hänen omistautumisensa arvoinen. " Tuntematon

Muutoksia ja tutkimuksia

Muuttomme jälkeen huomasin muutaman päivän jälkeen, että Papun on vaikea tulla portaita alas asunnossamme. Hieroin sen samantien, mutta Papusta ei koskaan osaa sanoa, sattuuko vai tuntuuko hyvältä, se kun antaa minun tehdä itselleen mitä vain eikä koskaan valita mistään. Kun koskin Jojon lantioon, se kääntyi samantien selälleen ja katsoi kättäni. Aloin hieroa pehmeämmillä otteilla ja pikkuhiljaa jännitys helpotti niin, että Jojo rentoutui täysin. Eli kipeitä oltiin.

Papun toko-reeneissä tuona samana iltana Papu ei ollut ollenkaan oma itsensä. Tästä syystä päätin jättää perjantain agilityreenit väliin. Koska olemme joutuneet käymään pelkästään remmilenkeillä, vaihdoin pannan valjaisiin. Hommasin myös kiireesti back on track -verkkoloimen Pian kautta. Nämä kaikki hieronnan lisäksi varmasti alkoivat helpottaa oloa, joten toko-kokeessa Papu oli jo normaali.

Kävimme 19. syyskuuta silmätarkastuksissa. Jojon silmät todettiin terveiksi. Sen kanssa voimme siis huokaista helpotuksesta, että mitään perinnöllistä tuskin enää puskee esiin. Papun oikeasta silmästä löydettiin silmänpohjanrappeuma :( Ei kuulemma ole perinnöllistä, koska on vain toisessa silmässä. Eläinlääkäri sanoi sen johtuvan esim. pahasta tulehduksesta tai myrkytyksestä. En keksinyt muuta kuin viimekesäisen veriripulin. Eläinlääkäri arveli sen johtuvan siitä.

Harrastamista ei tämän takia kuulemma tarvitse lopettaa. Koira oppii hyödyntämään tervettä silmäänsä niin hyvin, että ongelmia tuskin tulee. Sanoi, että tilanne pitää vain ottaa harjoittelussa ja ohjaamisessa huomioon. Totta kai seuraan Papua erityisesti agilityssa jatkossa tarkkaan, ettei se vain pääse loukkaamaan itseään. Tokossa siitä tuskin tulee olemaan mitään haittaa, kun vauhdit ovat matalammat eikä ole korkeuseroja.

Tulos järkytti minua tietysti hirveästi. Itku pääsi, kun lähdin ajamaan kotiin. Kiitos niille muutamille ihmisille, joille olen asiasta uskaltanut kertoa, kiitos myötätunnosta ja asiallisesta suhtautumisesta. Harmikseni sain huomata, että ihminen, jolle koirani luulisi olevan tärkeä, koirani kasvattaja, ei ole vieläkään kommentoinut asiaa mitenkään. Olisin kaivannut vaikeassa tilanteessa edes vähän empatiaa...

Agility, Lieto

Tänään kävin Papun kanssa Liedossa TSAU:n agilitykisoissa. Tuloksissa ei ole kehumista, mutta joistakin yksityiskohdista ole tyytyväinen.

1. Sain "heitettyä" Papun esteen yli ja tehdä takaaleikkauksen perään ilman vauhdin tippumista.

2. Loppusuoran toiseksi viimeinen hyppyeste oli 90 asteen kulmassa edelliseen ja viimeiseen nähden. Papu hakeutui sille silti itsenäisesti, vaikken ehtinyt edes kunnolla ohjata. Kertoo siis siitä, että Papu lukee rataa ja tietää kokemuksesta, että kyllä se hyppy kuitenkin vielä suoritetaan. Samoin hakeutui viimeiselle esteelle omatoimisesti.

3. Yritti karata toiselle radalle ennen tuomarin pillin vihellystä. Vauhti oli muutenkin sillä radalla hyvä.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Toko Noormarkku

Olin tänään Papun kanssa toko-kokeessa Noormarkussa. Tuomarina toimi Hannele Pörsti.

Mietin ajomatkalla kaikki liikkeet läpi kohta kohdalta kehumiseen asti. Emme tehneet tietenkään mielikuvissani yhtään virhettä. Halusin unohtaa kaikki kotihankaluudet ja mahdolliset muilta kilpailijoilta tulevat ärsyttävyydet. Halusin keskittyä Papuun ja nauttia siitä, että olimme siellä kahdestaan. Olimme paikalla taas tuntia ennen kokeen alkua, mikä on kyllä kohtalaisen ärsyttävää. Koe kuitenkin aloitettiin 10 minuuttia etuajassa, koska kaikki olivat paikalla. Meinasin myöhästyä kehästä, sillä olin juuri viemässä Papun vielä autoon, kun joku huusi meidät takaisin halliin ja suoraan juoksuntarkastukseen ja paikalla makuuseen.

Ehdin viritellä Papua sillä aikaa, kun tuomari teki luoksepäästävyyttä ja kävi pyyhkimässä kätensä. Otin askeleen eteen päin seuraamista ja höpötin "otetaan maahanmenoa", jolloin Papu tarjosikin maahan menoa. Tästä tiesin, että se on hyvin kuulolla. Maahan meno onnistui ekasta käskystä ja se jäi odottamaan lähdettyäni toiseen päähän hallia. Sydän pamppaillen toivoin kävellessäni pois, että se myös pysyy paikallaan. Sydän hakkasi hillittömästi myös koko paikalla makuu -liikkeen ajan. Mutta se pysyi ja istui myös ekasta käskystä!

Liikkeenohjaaja oli ripeä eikä tuomari selitellyt liikkeiden välillä, miksi antoi mitäkin pisteitä. Kukin koira vietti kehässä vain muutaman minuutin, mikä oli minulle sopiva systeemi. En ehtinyt kertaakaan katsoa, mitä numeroita tuomari meille antoi ennen viimeistä liikettä.

Remmissä seuraaminen ei ollut niin hyvää kuin reeneissä. Papu mm. kävi katsomassa ekalla suoralla olleita maton kiinnitystappeja... Se ottaa selvästi häiriötä tuollaisista näkyvistä asioista. Muuten meni hyvin ja parani loppua kohti.

Vapaana seuraaminen meni paremmin. Juoksuosuus oli suoralla, josta oli kulku ulko-ovelle. Papu ilmeisesti luuli, että juoksemme kohti autolla odottavaa namikippoa, koska lähti kirmaamaan niin vauhdikkaasti. Seurasi onneksi kuitenkin minua eikä esim. lähtenyt kehästä ;)

Liikkeestä maahanmenossa sekä luoksetulossa onnistuivat kaikki osiot mahtavasti. Myös luoksetulon perusasento oli täydellinen! :)

Liikkeestä seisomisessa Papu ilmeisesti pysähtyi liian hitaasti, koska pisteitä olemme saaneet vain 7. Jatketaan hyväksi havaittua harjoittelua. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että molemmat jäävät liikkeet kuitenkin onnistuivat noin hyvin, etteivät esim. menneet väärin päin.

Hypyssä Papu liikkui pikkuisen, kun menin sen rinnalle. Ilmeisesti ei kuitenkaan liikaa tai häiritsevästi, koska saimme siitäkin 9:n.

Luoksepäästävyys 9 (lähti tuomaria kohti, mutta oli hyväntahtoinen ja avoin)
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 180
ALO1 ja sijoitus 3.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Pitkästä aikaa...

Olemme muuttamassa, mistä johtuen ei ole paljoa ehtinyt kuulumisia päivittää. Muutama viikko sitten pariskunta kävi katsomassa asuntoamme ja halusi ostaa sen. Ekat kävijät, ilman välittäjää... Lähdimme pikaisesti etsimään vuokra-asuntoa, joka sitten Ketolanmäeltä saatiin. Lokakuun alussa alkoi vuokrasopimus ja viime viikonloppuna veimme pari kuormaa. Tänä viikonloppuna on tarkoitus viedä kaikki muu. Samu lähti mummun ja papan kanssa Ähtäriin viikonlopuksi, jotta saamme rauhassa muuttaa. Tänään on viety yksi kuorma. Huomenna jatketaan.

Ylökk siirtyi talvireenipaikkoihin lokakuun alussa. Pääsin Papun kanssa Hessun ryhmään ja tänään olin ensimmäistä kertaa mukana. Olin ihan innoissani, kun pitkästä aikaa pääsen Papun kanssa radalle. Tuo into totta kai tarttui Papuunkin, joka meni mahtavasti! Vauhtia on tosi hyvin, pystyn tekemään takaaleikkauksia ja sylkkäreitä ja mikä parasta: Papu lukee rataa! Oli kyllä mielettömän ihanaa pitkästä aikaa! Kyllä kannatti hakea talviryhmäpaikkaa, vaikken aluksi meinannutkaan. Kaiken tämän hyvän lisäksi reenimatka kestää nykyään 5 minuuttia, koska Ylökkillä on harjoitteluaikoja nokialaisella Meirän hallilla Rounionkadulla.

Otin agilityn lomassa myös vähän tokoa: takaakiertoa ja pysähdystä. Heitin pari kertaa hanskan Papun yli ja kokeilin hämyheitolla pysähdystä. Toimii!

Onhan sitä paljon muutakin tapahtunut ja pitäisi toko-reeneistäkin kirjoittaa, että muistan ne jatkossakin, mutta nyt en jaksa kirjoittaa enempää. Palaan asiaan paremmalla ajalla. Uuteen asuntoon on nettikin tilauksessa. Katsotaan, milloin saadaan toimintaan.