Meille syntyi toinen poika 23.11. klo 3.53. Painoa oli 3 300 grammaa ja pituutta 49,9 senttiä.
Osasin ajoittaa tämän homman ihan mukavasti, sillä lähetin juuri edellisenä päivänä opinnäytetyöni opettajille luettavaksi. Tosin ajattelin, että olisin saanut vielä viikon levätä ja trimmata koirat loppuun, mutta vauva päätti tulla maailmaan vajaa viikko etuajassa.
Avautumisvaihe oli hirveä kokemus, mutta itse synnytyksestä jäi hyvä olo, vaikka imukuppiin jouduttiinkin lopulta turvautumaan. Vauva joutui teholle 1,5 vuorokaudeksi, mutta onneksi pääsi happikaapista pois jo ensimmäisen aamupäivän aikana, joten sain pidellä häntä paljon sylissä ja hän pääsi imemisen alkuunkin. Onneksi suurempaa hätää ei sitten lopulta ollut, 5 päivän antibioottikuurilla selvittiin.
Kotiuduttuamme olemme viettäneet vauvantahtista rauhallista arkea. Koirat olivat innoissaan kotiinpaluustani, mutta kyllä vauvakin sai ystävällisen nuuhkinan aikaiseksi. Suti itse asiassa on ottanut vauvan ihan omakseen eikä meinannut alkupäivinä päästää Jojoa, Papua eikä Samuakaan lähellekään vauvaa. Äitini vieraillessa Suti meni myös vauvan ja mummun väliin. Suti on ollut tyytyväinen, kun olen taas kotona ja kulkee mukanani joka paikkaan. On vähän turhankin innokas osallistumaan vauvan hoitoon...
Nyt vain odotellaan rauhassa joulun tuloa ja ristiäisiä, jotka pidetään jo joulun jälkeen.
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Pitkästä aikaa
Hengissä ollaan, vaikkei olla paljon päivityksiä ehditty tehdä. Olin syksyn kokopäiväisesti töissä ja suoritin vielä yhden opintojakson enkä jaksanut tehdä mitään ylimääräistä koneella iltaisin. Selkä ja maha olivat kovilla jo päivän istumisesta. Nyt kun jäin äitiyslomalle, olen tehnyt opinnäytetyötä mahdollisimman paljon, jotta saisin senkin joskus valmiiksi.
Sutin kanssa ollaan treenailtu lähinnä kaikkea pientä ruokakupilla: perusasentoa, innokasta seuraamista, "kierrostennostoa" ja kapulannostoa. Joskus jos oikein hyvin on voimia, ollaan pihallakin tokoiltu tai harjoiteltu agilityesteitä. Suti tekee puolikkaan pujottelun molemmilta puolilta jo erinomaisesti ja hyppää renkaan aika vaikeastakin kulmasta :) Mitenköhän taitava se olisikaan, jos minä olisin ollut paremmassa iskussa viimeisen puolen vuoden ajan? :/ Toisaalta se on myös maailman onnellisin koira nyt, kun olen vain kotona. Se saa lähteä mukaan viemään ja/tai hakemaan Samua eskarista, makoilla jaloissani kun kirjoitan koneella tai kääriytyä kainalooni, jos makaan sohvalla.
Tavoitteenani on myös saada koirat nypittyä ennen vauvan syntymää. Yksi syy tähän on myös se, että ennen talvea on kivempi, kun ei tarvitse sitten sisällä pöllyttää karvaa. Onneksi on ollut lämmintä ja kohtalaisen poutaistakin. Papu on nyt nypitty ja Suti aloitettu. Innostuin vähän ja nypin Sutilta myös eturinnasta karvat pois. Jos minulla on voimia ja aikaa, aion nyppiä maha- ja jalkakarvatkin, jos irtoavat yhtä helposti kuin eturinnasta. Projekti on kuitenkin vasta lapaluissa asti eli vielä on aika monta karvaa irrotettavana. Tänään taas jatketaan, kun ei sada. Jojon saan nypittyä sitten viimeisenä, kun siinä ei kauan mene.
Koirat ovat saavuttaneet keskenään jonkinlaisen rauhan, sillä ne eivät ole tapelleet pitkään aikaan. Toki pyrimme välttämäänkin konflikteja, mutta aika hyvin niillä tuntuu nyt olevan kuviot selvillä. Jojo syö edelleen kuistilla ja Suti ja Papu terassilla. Annan Papulle ruuan ensin, koska se on hitaampi syömään ja Suti saa ruokansa vasta hyvästä seuraamisesta tai perusasennosta tai muusta tehtävästä. Näin vältän sen, ettei Suti ryntää Papun ruokakupille kesken syönnin. Aloin syöttää Papulle nivelravinnetta, jos se alkaisi auttaa sen jäykkyyteen. Samalla lisäsin sille ruuan määrää, koska se oli jo todella laiha. Osasyynä toki saattoi olla, että Suti ehti aina syödä sen ruuasta osan...
Sutin kanssa ollaan treenailtu lähinnä kaikkea pientä ruokakupilla: perusasentoa, innokasta seuraamista, "kierrostennostoa" ja kapulannostoa. Joskus jos oikein hyvin on voimia, ollaan pihallakin tokoiltu tai harjoiteltu agilityesteitä. Suti tekee puolikkaan pujottelun molemmilta puolilta jo erinomaisesti ja hyppää renkaan aika vaikeastakin kulmasta :) Mitenköhän taitava se olisikaan, jos minä olisin ollut paremmassa iskussa viimeisen puolen vuoden ajan? :/ Toisaalta se on myös maailman onnellisin koira nyt, kun olen vain kotona. Se saa lähteä mukaan viemään ja/tai hakemaan Samua eskarista, makoilla jaloissani kun kirjoitan koneella tai kääriytyä kainalooni, jos makaan sohvalla.
Tavoitteenani on myös saada koirat nypittyä ennen vauvan syntymää. Yksi syy tähän on myös se, että ennen talvea on kivempi, kun ei tarvitse sitten sisällä pöllyttää karvaa. Onneksi on ollut lämmintä ja kohtalaisen poutaistakin. Papu on nyt nypitty ja Suti aloitettu. Innostuin vähän ja nypin Sutilta myös eturinnasta karvat pois. Jos minulla on voimia ja aikaa, aion nyppiä maha- ja jalkakarvatkin, jos irtoavat yhtä helposti kuin eturinnasta. Projekti on kuitenkin vasta lapaluissa asti eli vielä on aika monta karvaa irrotettavana. Tänään taas jatketaan, kun ei sada. Jojon saan nypittyä sitten viimeisenä, kun siinä ei kauan mene.
Koirat ovat saavuttaneet keskenään jonkinlaisen rauhan, sillä ne eivät ole tapelleet pitkään aikaan. Toki pyrimme välttämäänkin konflikteja, mutta aika hyvin niillä tuntuu nyt olevan kuviot selvillä. Jojo syö edelleen kuistilla ja Suti ja Papu terassilla. Annan Papulle ruuan ensin, koska se on hitaampi syömään ja Suti saa ruokansa vasta hyvästä seuraamisesta tai perusasennosta tai muusta tehtävästä. Näin vältän sen, ettei Suti ryntää Papun ruokakupille kesken syönnin. Aloin syöttää Papulle nivelravinnetta, jos se alkaisi auttaa sen jäykkyyteen. Samalla lisäsin sille ruuan määrää, koska se oli jo todella laiha. Osasyynä toki saattoi olla, että Suti ehti aina syödä sen ruuasta osan...
maanantai 9. syyskuuta 2013
Raakaruokaa
Mukava tapa testata uutta ruokaa! Mushilta saa näytepakkauksen raakaruokaa helposti koodia tietyissä eläinkaupoissa näyttämällä.
Tykkäsin siitä, että paketissa oli palleroita - on helppo ottaa vaikka matkalle mukaan ja annostella ilman sotkua.
Ilmaisen aterian saa tilata osoitteesta: www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria
torstai 29. elokuuta 2013
Kuvia möllitokosta 27.8.2013
Kuvia möllitokosta Hankasalmelta 27.8.2013. Kuvaaja Marjo Tiihonen.
Valmiina? Maha haittaa jo suoraa perusasentoa...
Tässä näkee, että erinomaisessa seuraamisessa on vielä paljon töitä.
Siirtymässä seuraavan liikkeen aloituspaikalle.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Touhua monenlaista
Aloitin uuden kokoaikaisen työn elokuun alussa ja koska työskentelen toimistossa enimmäkseen tietokoneella, en meinaa jaksaa enää illalla kotona tehdä koneella mitään. Treenattu ollaan, mutta päivitykset ovat viivästyneet, niinpä yritän nyt vähän kerrata, mitä olemme viimeisen kuukauden aikana tehneet.
Heinäkuussa harjoittelimme Sutin kanssa kapulan pitämistä suussa ja liikkumista samalla, hyppynoutoa ja eteenistumista kapula suussa. Tämän harjoittelu on nyt jäänyt vähemmälle, joten pitääpäs taas ottaa ohjelmaan. Jäävien harjoittelun tehostaminen tuotti tulosta ja liikkeestä seisominen on jo erittäin hyvää, maahanmeno erinomaista. Myös luoksetulon perusasento parantui ahkeran harjoittelun myötä. Agilityharjoitteista puolikkaat kepit alkoivat sujua heinäkuun aikana ja nyt olemme voineet ottaa niitä jo kokonaisina radalla. Kaukot ovat parantuneet huomattavasti. Luoksetulon pysäytys (seisominen) onnistuu melkein missä tahansa, mutten ole ottanut sitä vielä kokonaisena liikkeenä.
Kotona meillä on käytössä tällä hetkellä myös lyhyt putki, yksi hyppy, rengas ja keinu. Näitä olemme harjoitelleet tasaisin väliajoin ja hyvinhän ne jo kotona sujuvatkin. Vielä kun ehdimme kunnostaa pituuden. Pussi voisi myös olla kiva, mutta se vaatii vähän enemmän nikkarointia ja meidän perheen nikkaroijan aika menee tällä hetkellä vessaremonttiin ja polttopuiden tekoon.
Toko-koe Laukaassa 18.8.
18.8. osallistuin Sutin kanssa Laukan viralliseen toko-kokeeseen. Tuomarina oli Pauli Härkönen, jonka kehässä en ole ollut aiemmin. Minulle jäi meidän suorituksesta aika huono olo, mutta onneksi Tuija oli kuvannut liikkeet. Videolta katsottuna ei se nyt ihan niin hirveää ollutkaan kuin miltä minusta tuntui. Seuraamisen olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla parempaa enkä ymmärrä, mikä Sutille tuli viikko ennen koetta: se kulkisi kaukalossa vain nenä maassa ja nassuttaisi hajuja!! (Hormonit alkanut hyrrätä??) Menin koepaikalle hyvissä ajoin, että se ehtisi väsyttää itsensä ja haistella rauhassa kaikki maailman hajut. Jossakin vaiheessa se alkoikin jo hyppiä minua vasten, minkä tulkitsen, että se haluaa silloin tehdä töitä. Jouduimme kuitenkin vielä odottamaan vähän aikaa enkä saanut viriteltyä sitä kunnolla ennen kehään menoa. Olimme suoritusvuorossa ensimmäisinä. Paikkamakuu otettin kahdessa erässä, joten emme päässeet heti paikkamakuusta suoraan tekemään liikkeitä.
Paikkamakuussa Suti makasi ihan reunassa. Olin aika luottavainen, että tämän se osaa. Toisesta päästä lähti koira liikkeelle kuin salama ja sai kaikki koirat yksitellen lähtemään paikaltaan. Onneksi kaikki juoksivat ohjaajiensa luo eikä mitään vakavaa sattunut. Sutikin lähti liikkeelle sitten kun sen vieruskaverikin lähti. Kaikki muut yhtä lukuunottamatta juoksivat ohjaajansa luo, mutta se yksikin oli noussut ylös ja liikkunut. Harmittelin, että se siitä sitten: nolla tuli. Mutta tuomari päättikin antaa nollan vain ensimmäisenä karanneelle koiralle ja antoi muille vielä toisen mahdollisuuuden. Toisella kertaa liike onnistuikin kaikilta :) Meiltä putosi piste kaksoiskäskystä loppuasentoon nousussa.
Seuraamiset oli ihan hirveitä, mutta tuomari oli ilmeisen kiltti, koska antoi noinkin hyvät pisteet. Videolta näin, että Suti selvästi odotti koko ajan, että liike olisi liikkeestä seisominen... Siitä sitten saimmekin kympin :D Nyt olen harjoitellut seuraamista erilaisilla innostavilla keinoilla, josko saisin sen parantumaan.
Estehypyssä sattui semmoinen kiva juttu, että este oli ihan kehänauhan vieressä ja toisella puolella nauhaa oli kehäsihteerien teltta. Videolta näkyy, että ennen liikkeen aloitusta, katsomme molemmat estettä. Kun annan käskyn, Suti singahtaa toimitsijatelttaan! Jäin ilmeisesti monttu auki katsomaan, koska en osannut reagoida mitenkään ennen kuin se oli ylittänyt kehänauhan. Jos koira poistuu kehästä, siitä tulee nolla... Otin koiran vielä sivulle ja liikkuri käskytti uudestaan. Ja totta kai se nyt sitten onnistui niin kuin pitää!! Tämä kun on ollut Sutin lempiliike, niin olisimme varmaan saaneet siitä vähintään ysin ja se olisi riittänyt meille, jotta olisimme saaneet ykköstuloksen :(
Tässä vielä kunkin liikkeen pisteet, suluissa kerroin:
Luoksepäästävyys 10 (1)
Paikalla makaaminen 9 (3)
Seuraaminen kytkettynä 7 (2)
Seuraaminen vapaana 5,5 (4)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5 (2)
Luoksetulo 9 (3)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (2)
Estehyppy 0 (2)
Kokonaisvaikutus 8,5 (1)
Yht. 143,5, II palkinto
Kyllä harmitti, mutta onneksi olen nyt alkanut toeta. Toivottavasti saan vielä hiottua juttuja niin, että saamme alokasluokasta ykkösen tänä syksynä.
Kateus avuksi motivaatioon?
Papu on päässyt mukaan treeneihin. Hyödynnän sen innokkuutta ja mahdollista kateuden kipinää tekemällä sen kanssa jotain pientä Sutin joutuessa katsomaan autosta. Jos saisin tällä keinolla Sutin haluamaan enemmän tehdä töitä kanssani. Eikä se huonoa tee Papullekaan päästä vähän harjoittelemaan rally-tokoa. Ihmejuttu, että nyt se tekee mm. tokon avo-luokan kaukot täydellisesti ja nousee myös seisomaan 5 metrin päästä. On tainnut silläkin tauon aikana vasta palaset loksahtaa paikalleen. Pitäisikö sen kanssa nyt kuitenkin mennä vielä toko-kokeeseen? ;)
Agilityryhmäkin on alkanut pyöriä kesän jälkeen paremmin. Mekin olemme tehneet lyhyttä rataa, mutta aika takkuistahan se vielä on, kun olen itse ihan ruosteessa ja koira on vielä aika kokematon. Pitää vain yrittää pitää hauskaa, enkä saa verrata meitä muihin. Tiedän mm. että Sutista löytyy nopeutta ihan tarpeeksi heti, kun se on siihen valmis eli ymmärtää ohjaamistani ja hallitsee esteet tarpeeksi hyvin. Niinpä en ole huolissani paikoittaisesta hitaudesta. Puomi mm. on mielestäni jo erinomainen, vaikka ollaan harjoiteltu sitä vasta muutaman kerran. Kepit tekee yllättävän hyvin ottaen huomioon, ettei se tehnyt ennen heinäkuuta kunnolla vielä yhtään väliä!! Oma kasvava olomuotoni tulee vain tuottamaan vaikeuksia pitemmällä syksyllä enkä varmasti ole ihan penaalin terävin kynä nytkään.
Olemme käyneet Vihtavuoressa Kohti alokasluokkaa -kurssia ja viime perjantaina tunnin veti Anna Savolainen. Kerroin kokeessa olleesta telttahäiriöstä, joten Anna vaikeutti hyppyharjoitusta häiritsemällä todella voimakkaasti antamalla äänekkäitä liikkurin käskyjä ja houkuttelemalla koiraa. Tehtävä oli vaikea, mutta lopulta Suti alkoi kuunnella minua! Suuttua ei tietenkään saanut missään vaiheessa. Koiraa ei vain palkattu väärästä toiminnasta. Yhtenä harjoituksena otettiin sellaista, että koiran piti istua kontaktissa tai maata rinnalla eikä se saanut häiriintyä tekemään mitään mitä Anna yritti sitä houkutella tekemään. Todella hyvä harjoitus! Uutena juttuna meille otettiin ruutu. Sehän olikin yllättäen tosi kivaa! Saimme askeleen kerrallaan nostettua matkan kisamittaan. Eipä ollut ipanalla ongelmia irrota ohjaajasta :) Lopuksi vielä paikkamakuu ja hienostihan sekin meni. Suti oli nyt ihan erilailla kontaktissa ja halukas tekemään hommia kuin kokeessa tai edellisissä treeneissä. Harjoittelin sen kanssa kaukalon ulkopuolella myös rinnalla pyörähtämistä molemmilla puolilla (ajattelin hyödyntää sitä kokeissa välipalkkana) ja mm. luoksetulon pysäytyksinä niin seisomista kuin maahanmenoa. Matkat ei ole vielä pitkiä ja itsekin liikun koko ajan taaksepäin, mutta haluan jo alkaa vähän totutella tähän "ideaan".
Möllitoko Hangan lavalla 27.8.
Osallistuimme eilen Hankasalmen Kennelkerhon möllitokoon. Suti oli ihan riittävän innokas ennen kehään menoa. Paikkamakuu meni ok, joskin se meni maahan vinoon. Seuraamiset olivat parempaa kuin Laukan kokeessa, mutta ei erinomaista vieläkään. Vapaana seuraamisen viimeisessä täyskäännöksessä Suti jäi tuijottamaan kehän vieressä ollutta labradorinnoutajaurosta (en ymmärrä, mikä sille on tullut, kun on selvästi tosi epäileväinen isompia uroksia kohtaan. Joku myöhäinen mörköikä?). Luoksetulossa teki saman, lähtöpaikka oli sama kuin käännöksessä. Lähti luokse vasta kolmannella käskyllä! Muut liikkeet meni hyvin. Saimme yhteensä 188 pistettä ja voitimme alokas-luokan.
Heinäkuussa harjoittelimme Sutin kanssa kapulan pitämistä suussa ja liikkumista samalla, hyppynoutoa ja eteenistumista kapula suussa. Tämän harjoittelu on nyt jäänyt vähemmälle, joten pitääpäs taas ottaa ohjelmaan. Jäävien harjoittelun tehostaminen tuotti tulosta ja liikkeestä seisominen on jo erittäin hyvää, maahanmeno erinomaista. Myös luoksetulon perusasento parantui ahkeran harjoittelun myötä. Agilityharjoitteista puolikkaat kepit alkoivat sujua heinäkuun aikana ja nyt olemme voineet ottaa niitä jo kokonaisina radalla. Kaukot ovat parantuneet huomattavasti. Luoksetulon pysäytys (seisominen) onnistuu melkein missä tahansa, mutten ole ottanut sitä vielä kokonaisena liikkeenä.
Kotona meillä on käytössä tällä hetkellä myös lyhyt putki, yksi hyppy, rengas ja keinu. Näitä olemme harjoitelleet tasaisin väliajoin ja hyvinhän ne jo kotona sujuvatkin. Vielä kun ehdimme kunnostaa pituuden. Pussi voisi myös olla kiva, mutta se vaatii vähän enemmän nikkarointia ja meidän perheen nikkaroijan aika menee tällä hetkellä vessaremonttiin ja polttopuiden tekoon.
Toko-koe Laukaassa 18.8.
18.8. osallistuin Sutin kanssa Laukan viralliseen toko-kokeeseen. Tuomarina oli Pauli Härkönen, jonka kehässä en ole ollut aiemmin. Minulle jäi meidän suorituksesta aika huono olo, mutta onneksi Tuija oli kuvannut liikkeet. Videolta katsottuna ei se nyt ihan niin hirveää ollutkaan kuin miltä minusta tuntui. Seuraamisen olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla parempaa enkä ymmärrä, mikä Sutille tuli viikko ennen koetta: se kulkisi kaukalossa vain nenä maassa ja nassuttaisi hajuja!! (Hormonit alkanut hyrrätä??) Menin koepaikalle hyvissä ajoin, että se ehtisi väsyttää itsensä ja haistella rauhassa kaikki maailman hajut. Jossakin vaiheessa se alkoikin jo hyppiä minua vasten, minkä tulkitsen, että se haluaa silloin tehdä töitä. Jouduimme kuitenkin vielä odottamaan vähän aikaa enkä saanut viriteltyä sitä kunnolla ennen kehään menoa. Olimme suoritusvuorossa ensimmäisinä. Paikkamakuu otettin kahdessa erässä, joten emme päässeet heti paikkamakuusta suoraan tekemään liikkeitä.
Paikkamakuussa Suti makasi ihan reunassa. Olin aika luottavainen, että tämän se osaa. Toisesta päästä lähti koira liikkeelle kuin salama ja sai kaikki koirat yksitellen lähtemään paikaltaan. Onneksi kaikki juoksivat ohjaajiensa luo eikä mitään vakavaa sattunut. Sutikin lähti liikkeelle sitten kun sen vieruskaverikin lähti. Kaikki muut yhtä lukuunottamatta juoksivat ohjaajansa luo, mutta se yksikin oli noussut ylös ja liikkunut. Harmittelin, että se siitä sitten: nolla tuli. Mutta tuomari päättikin antaa nollan vain ensimmäisenä karanneelle koiralle ja antoi muille vielä toisen mahdollisuuuden. Toisella kertaa liike onnistuikin kaikilta :) Meiltä putosi piste kaksoiskäskystä loppuasentoon nousussa.
Seuraamiset oli ihan hirveitä, mutta tuomari oli ilmeisen kiltti, koska antoi noinkin hyvät pisteet. Videolta näin, että Suti selvästi odotti koko ajan, että liike olisi liikkeestä seisominen... Siitä sitten saimmekin kympin :D Nyt olen harjoitellut seuraamista erilaisilla innostavilla keinoilla, josko saisin sen parantumaan.
Estehypyssä sattui semmoinen kiva juttu, että este oli ihan kehänauhan vieressä ja toisella puolella nauhaa oli kehäsihteerien teltta. Videolta näkyy, että ennen liikkeen aloitusta, katsomme molemmat estettä. Kun annan käskyn, Suti singahtaa toimitsijatelttaan! Jäin ilmeisesti monttu auki katsomaan, koska en osannut reagoida mitenkään ennen kuin se oli ylittänyt kehänauhan. Jos koira poistuu kehästä, siitä tulee nolla... Otin koiran vielä sivulle ja liikkuri käskytti uudestaan. Ja totta kai se nyt sitten onnistui niin kuin pitää!! Tämä kun on ollut Sutin lempiliike, niin olisimme varmaan saaneet siitä vähintään ysin ja se olisi riittänyt meille, jotta olisimme saaneet ykköstuloksen :(
Tässä vielä kunkin liikkeen pisteet, suluissa kerroin:
Luoksepäästävyys 10 (1)
Paikalla makaaminen 9 (3)
Seuraaminen kytkettynä 7 (2)
Seuraaminen vapaana 5,5 (4)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5 (2)
Luoksetulo 9 (3)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (2)
Estehyppy 0 (2)
Kokonaisvaikutus 8,5 (1)
Yht. 143,5, II palkinto
Kyllä harmitti, mutta onneksi olen nyt alkanut toeta. Toivottavasti saan vielä hiottua juttuja niin, että saamme alokasluokasta ykkösen tänä syksynä.
Kateus avuksi motivaatioon?
Papu on päässyt mukaan treeneihin. Hyödynnän sen innokkuutta ja mahdollista kateuden kipinää tekemällä sen kanssa jotain pientä Sutin joutuessa katsomaan autosta. Jos saisin tällä keinolla Sutin haluamaan enemmän tehdä töitä kanssani. Eikä se huonoa tee Papullekaan päästä vähän harjoittelemaan rally-tokoa. Ihmejuttu, että nyt se tekee mm. tokon avo-luokan kaukot täydellisesti ja nousee myös seisomaan 5 metrin päästä. On tainnut silläkin tauon aikana vasta palaset loksahtaa paikalleen. Pitäisikö sen kanssa nyt kuitenkin mennä vielä toko-kokeeseen? ;)
Agilityryhmäkin on alkanut pyöriä kesän jälkeen paremmin. Mekin olemme tehneet lyhyttä rataa, mutta aika takkuistahan se vielä on, kun olen itse ihan ruosteessa ja koira on vielä aika kokematon. Pitää vain yrittää pitää hauskaa, enkä saa verrata meitä muihin. Tiedän mm. että Sutista löytyy nopeutta ihan tarpeeksi heti, kun se on siihen valmis eli ymmärtää ohjaamistani ja hallitsee esteet tarpeeksi hyvin. Niinpä en ole huolissani paikoittaisesta hitaudesta. Puomi mm. on mielestäni jo erinomainen, vaikka ollaan harjoiteltu sitä vasta muutaman kerran. Kepit tekee yllättävän hyvin ottaen huomioon, ettei se tehnyt ennen heinäkuuta kunnolla vielä yhtään väliä!! Oma kasvava olomuotoni tulee vain tuottamaan vaikeuksia pitemmällä syksyllä enkä varmasti ole ihan penaalin terävin kynä nytkään.
Olemme käyneet Vihtavuoressa Kohti alokasluokkaa -kurssia ja viime perjantaina tunnin veti Anna Savolainen. Kerroin kokeessa olleesta telttahäiriöstä, joten Anna vaikeutti hyppyharjoitusta häiritsemällä todella voimakkaasti antamalla äänekkäitä liikkurin käskyjä ja houkuttelemalla koiraa. Tehtävä oli vaikea, mutta lopulta Suti alkoi kuunnella minua! Suuttua ei tietenkään saanut missään vaiheessa. Koiraa ei vain palkattu väärästä toiminnasta. Yhtenä harjoituksena otettiin sellaista, että koiran piti istua kontaktissa tai maata rinnalla eikä se saanut häiriintyä tekemään mitään mitä Anna yritti sitä houkutella tekemään. Todella hyvä harjoitus! Uutena juttuna meille otettiin ruutu. Sehän olikin yllättäen tosi kivaa! Saimme askeleen kerrallaan nostettua matkan kisamittaan. Eipä ollut ipanalla ongelmia irrota ohjaajasta :) Lopuksi vielä paikkamakuu ja hienostihan sekin meni. Suti oli nyt ihan erilailla kontaktissa ja halukas tekemään hommia kuin kokeessa tai edellisissä treeneissä. Harjoittelin sen kanssa kaukalon ulkopuolella myös rinnalla pyörähtämistä molemmilla puolilla (ajattelin hyödyntää sitä kokeissa välipalkkana) ja mm. luoksetulon pysäytyksinä niin seisomista kuin maahanmenoa. Matkat ei ole vielä pitkiä ja itsekin liikun koko ajan taaksepäin, mutta haluan jo alkaa vähän totutella tähän "ideaan".
Möllitoko Hangan lavalla 27.8.
Osallistuimme eilen Hankasalmen Kennelkerhon möllitokoon. Suti oli ihan riittävän innokas ennen kehään menoa. Paikkamakuu meni ok, joskin se meni maahan vinoon. Seuraamiset olivat parempaa kuin Laukan kokeessa, mutta ei erinomaista vieläkään. Vapaana seuraamisen viimeisessä täyskäännöksessä Suti jäi tuijottamaan kehän vieressä ollutta labradorinnoutajaurosta (en ymmärrä, mikä sille on tullut, kun on selvästi tosi epäileväinen isompia uroksia kohtaan. Joku myöhäinen mörköikä?). Luoksetulossa teki saman, lähtöpaikka oli sama kuin käännöksessä. Lähti luokse vasta kolmannella käskyllä! Muut liikkeet meni hyvin. Saimme yhteensä 188 pistettä ja voitimme alokas-luokan.
maanantai 19. elokuuta 2013
Jojo 11 vuotta!
Jojo täytti tänään 11 vuotta! Niin se aika vain vierii... Onneksi Jojosta ei vielä näe ikää kuin lisääntyneistä valkoisista karvoista naamasta. Pirteä on edelleen ja mm. juoksutti velipoikiaan tänään pihalla taas oikein kunnolla. Ei sitä vielä vanhuksena osaa pitääkään.
Synttäreiden kunniaksi nyt toista vuotta peräkkäin maksalaatikko-nakki-kakku. Tänä vuonna osasi ilmeisesti jo odottaakin tätä, koska nyt hyökkäsi heti kimppuun, kun sai luvan - viime vuonnahan vähän ihmetteli, että "saanko ihan oikeasti ottaa" :)
Synttäreiden kunniaksi nyt toista vuotta peräkkäin maksalaatikko-nakki-kakku. Tänä vuonna osasi ilmeisesti jo odottaakin tätä, koska nyt hyökkäsi heti kimppuun, kun sai luvan - viime vuonnahan vähän ihmetteli, että "saanko ihan oikeasti ottaa" :)
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Uudet naapurit
Ihanaa! Tätä on odotettu koko kesä! Hevoset ovat vihdoinkin tulleet naapurilaitumelle :)
Aamulla ihmettelin Sutin haukun sävyä ja äänen suuntaa ja ryntäsin takapihalle. Hevoset olivat ihan aidan vieressä ihmettelemässä ja Suti ja Papu haukkuivat ihmeissään. Jojo oli täysin hiljaa (tosin se oli saanut samassa tohinassa napattua jommalta kummalta luun lopun ja söi sitä nyt tyytyväisenä), mutta sehän on vanhana maneesitreenaajana tottunut hevosiin eikä ole koskaan tykännyt niistä huonoa. Papua jouduin maneesiaikoina enemmän totuttelemaan niihin, ettei se olisi haukkunut. Nyt kun aikaa on kulunut vuosia, on Suti kuorokaverina ja kyse on omasta pihasta, ei sekään voinut hillitä itseään. Onneksi hevoset olivat niin rauhallisia, että mustitkin rauhoittuivat alkuyllätyksen jälkeen.
Nyt tarkkana!
On ne kauniita!
Aamulla ihmettelin Sutin haukun sävyä ja äänen suuntaa ja ryntäsin takapihalle. Hevoset olivat ihan aidan vieressä ihmettelemässä ja Suti ja Papu haukkuivat ihmeissään. Jojo oli täysin hiljaa (tosin se oli saanut samassa tohinassa napattua jommalta kummalta luun lopun ja söi sitä nyt tyytyväisenä), mutta sehän on vanhana maneesitreenaajana tottunut hevosiin eikä ole koskaan tykännyt niistä huonoa. Papua jouduin maneesiaikoina enemmän totuttelemaan niihin, ettei se olisi haukkunut. Nyt kun aikaa on kulunut vuosia, on Suti kuorokaverina ja kyse on omasta pihasta, ei sekään voinut hillitä itseään. Onneksi hevoset olivat niin rauhallisia, että mustitkin rauhoittuivat alkuyllätyksen jälkeen.
Nyt tarkkana!
On ne kauniita!
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Lena Dankerin näyttelykoulutus
Nahkacollie-ihmiset järjestivät Hankasalmen Revontulessa viime torstaina näyttelykoulutuksen ja luennon koirien rakenteesta. Kouluttajana oli ulkomuototuomari Lena Danker. Dankerilla ei ole ilmeisesti arvosteluoikeuksia kääpiösnautseriin, koska nimi oli täysin outo. Hän kasvattaa ja harrastaa lammaskoiria. Halusin ehdottomasti osallistua, kun kerrankin jotain järjestetään täällä eikä matkaa meiltä ole kuin muutama kilometri.
Ennen päätöksentekoa, osallistunko Sutin kanssa vai ilman, googletin tuomarin nimen. Haku johdatti mm. muutamaan keskusteluun, jossa arvosteltiin Dankeria: hän oli mm. huomauttanut jossakin näyttelyssä useita esittäjiä koiran liian pitkistä kynsistä ja liian tiukalla hihnalla esittämisestä. Minun mielenkiintoni ja arvostukseni vain kasvoi! Kerrankin tuomari, joka uskaltaa huomauttaa koiran huonosta kohtelusta kehässä tai kehän ulkopuolella.
Päätin osallistua Sutin kanssa, jotta oppisin paremmin sen esittämistä. Varsinaisesti en oppinut koiran esittämisestä mitään, mutta Sutista opin sitäkin enemmän.
Koiran rakennetta käsitelleen luennon jälkeen mittailin Sutin kulmauksia ja etu- ja takaosan mittasuhteita. Tulin siihen tulokseen, että Sutilla on ihan aavistuksen lyhyt olkavarsi, mutta muuten kaikki mitat ovat oikeat. Danker oli kanssani samaa mieltä. Hänen mielestään Sutilla on erinomaiset mittasuhteet eikä olkavarsi ole vielä ollenkaan häiritsevän lyhyt kuten useilla samanrotuisilla alkaa jo olla. Hän myös huomasi, että Sutin etuosa on hivenen/aavistuksen pysty, mutta sekin on erinomainen tämänrotuiselle eikä häiritse liikkumista. Hän myös kehui Sutin erinomaista rintaa, jota ei voisi olla, jos etukulmaukset olisivat kovin avoimet. Takakulmauksetkin ovat erinomaiset. Koska rodussa pyritään neliömäisyyteen, ei ole mahdollistakaan saada aikaan saksanpaimenkoiramaisia kulmauksia, mutta Sutilla ne ovat kuitenkin jo aika lähellä.
Tämä antoi uskoa siihen, että Sutin rakenne saattaisi kestää agilityn tuomat haasteet. En toivo mitään muuta kuin, että se saisi viettää terveen elämän, enkä halua rikkoa sitä ymmärtämättömyyttäni. Agilitykoiran takajalan on syytä olla hyvin kulmautunut, jotta se olisi kuin jousi. Jotta koira pysyisi muutenkin terveenä, myös etupään pitää olla samalla tavalla kulmautunut kuin takapään.
Luento pidettiin rantarakennuksessa, johon ei saanut viedä koiria sisälle. Parkkipaikalle oli pitkä matka, joten koiria pidettiin terassilla häkeissä. Suti oli häkissä rauhallinen eikä haukkunut tai vinkunut, vaikka toiset sitä tekivätkin. Kun tauolla osa porukasta tuli tupakalle terassille (miksi mennä kauemmaksi, kun kerran sataakin :( ), lähdin ulkoiluttamaan Sutia vesisateeseen, koska en halunnut sen joutuvan pilaamaan hajuaistiaan ja hyvähän sitä nyt on muutenkin liikuttaa välillä, kun joutuu olemaan pienessä häkissä pitkiä aikoja. Tällaisissa asioissa näkee kyllä näyttelyväen tavat. Ei minulla kovin paljon seuraa ulkoilemassa ollut, mutta tupakalla kyllä norkoiltiin isolla porukalla...
Luennon loppupuolella oli vapaampaa keskustelua näyttelyistä ja siellä toimimisesta. Olin järkyttynyt, millaista touhu voi olla! Onhan minulla toki omiakin kokemuksia jo, mutta että se on noin laajamittaista ja erirotuja koskevaa. Toisten ihmisten huomioon ottaminen on muutenkin kärsinyt jonkinlaisen inflaation koko yhteiskunnassa, mutta miksi koiriakaan ei kohdella hyvin.
Ohitustilanteissa Suti meni hienosti ohi, kun annoin ohi-käskyn. Se ei myöskään provosoitunut, vaikka joku yritti rähistä tai hyökkäillä. Se tapasi ensimmäisen kerran elämässään kaksi mopsia ja kesti upeasti niiden tutustumisrituaalit röhkimisineen ja jäykkine häntineen. Sillä on aivan upea luonne! Toivottavasti tähän ei muutosta tulekaan eikä saisi huonoja kokemuksia. Harjoitusten aikana (jokainen koira käytiin yksitellen läpi ja katsottiin erityisesti sen rakennetta) Suti kylläkin lähinnä jäljesti jotain, mutta annoin sen tehdä sitä, kun tylsäähän siellä olisi muuten ollutkin. Kun vielä illan päätteeksi ajattelin, että tehdään nyt edes vähän töitä ja otin sen perusasentoon, jossa kääntyilin eri suuntiin ja otettiin vielä kaukotkin, se teki innokkaasti, nopeasti ja hyvällä motivaatiolla. Ei ollut siis liian väsynyt tekemään hommia hyvin, vaikka pitkä ilta olikin takana.
Ennen päätöksentekoa, osallistunko Sutin kanssa vai ilman, googletin tuomarin nimen. Haku johdatti mm. muutamaan keskusteluun, jossa arvosteltiin Dankeria: hän oli mm. huomauttanut jossakin näyttelyssä useita esittäjiä koiran liian pitkistä kynsistä ja liian tiukalla hihnalla esittämisestä. Minun mielenkiintoni ja arvostukseni vain kasvoi! Kerrankin tuomari, joka uskaltaa huomauttaa koiran huonosta kohtelusta kehässä tai kehän ulkopuolella.
Päätin osallistua Sutin kanssa, jotta oppisin paremmin sen esittämistä. Varsinaisesti en oppinut koiran esittämisestä mitään, mutta Sutista opin sitäkin enemmän.
Koiran rakennetta käsitelleen luennon jälkeen mittailin Sutin kulmauksia ja etu- ja takaosan mittasuhteita. Tulin siihen tulokseen, että Sutilla on ihan aavistuksen lyhyt olkavarsi, mutta muuten kaikki mitat ovat oikeat. Danker oli kanssani samaa mieltä. Hänen mielestään Sutilla on erinomaiset mittasuhteet eikä olkavarsi ole vielä ollenkaan häiritsevän lyhyt kuten useilla samanrotuisilla alkaa jo olla. Hän myös huomasi, että Sutin etuosa on hivenen/aavistuksen pysty, mutta sekin on erinomainen tämänrotuiselle eikä häiritse liikkumista. Hän myös kehui Sutin erinomaista rintaa, jota ei voisi olla, jos etukulmaukset olisivat kovin avoimet. Takakulmauksetkin ovat erinomaiset. Koska rodussa pyritään neliömäisyyteen, ei ole mahdollistakaan saada aikaan saksanpaimenkoiramaisia kulmauksia, mutta Sutilla ne ovat kuitenkin jo aika lähellä.
Tämä antoi uskoa siihen, että Sutin rakenne saattaisi kestää agilityn tuomat haasteet. En toivo mitään muuta kuin, että se saisi viettää terveen elämän, enkä halua rikkoa sitä ymmärtämättömyyttäni. Agilitykoiran takajalan on syytä olla hyvin kulmautunut, jotta se olisi kuin jousi. Jotta koira pysyisi muutenkin terveenä, myös etupään pitää olla samalla tavalla kulmautunut kuin takapään.
Luento pidettiin rantarakennuksessa, johon ei saanut viedä koiria sisälle. Parkkipaikalle oli pitkä matka, joten koiria pidettiin terassilla häkeissä. Suti oli häkissä rauhallinen eikä haukkunut tai vinkunut, vaikka toiset sitä tekivätkin. Kun tauolla osa porukasta tuli tupakalle terassille (miksi mennä kauemmaksi, kun kerran sataakin :( ), lähdin ulkoiluttamaan Sutia vesisateeseen, koska en halunnut sen joutuvan pilaamaan hajuaistiaan ja hyvähän sitä nyt on muutenkin liikuttaa välillä, kun joutuu olemaan pienessä häkissä pitkiä aikoja. Tällaisissa asioissa näkee kyllä näyttelyväen tavat. Ei minulla kovin paljon seuraa ulkoilemassa ollut, mutta tupakalla kyllä norkoiltiin isolla porukalla...
Luennon loppupuolella oli vapaampaa keskustelua näyttelyistä ja siellä toimimisesta. Olin järkyttynyt, millaista touhu voi olla! Onhan minulla toki omiakin kokemuksia jo, mutta että se on noin laajamittaista ja erirotuja koskevaa. Toisten ihmisten huomioon ottaminen on muutenkin kärsinyt jonkinlaisen inflaation koko yhteiskunnassa, mutta miksi koiriakaan ei kohdella hyvin.
Ohitustilanteissa Suti meni hienosti ohi, kun annoin ohi-käskyn. Se ei myöskään provosoitunut, vaikka joku yritti rähistä tai hyökkäillä. Se tapasi ensimmäisen kerran elämässään kaksi mopsia ja kesti upeasti niiden tutustumisrituaalit röhkimisineen ja jäykkine häntineen. Sillä on aivan upea luonne! Toivottavasti tähän ei muutosta tulekaan eikä saisi huonoja kokemuksia. Harjoitusten aikana (jokainen koira käytiin yksitellen läpi ja katsottiin erityisesti sen rakennetta) Suti kylläkin lähinnä jäljesti jotain, mutta annoin sen tehdä sitä, kun tylsäähän siellä olisi muuten ollutkin. Kun vielä illan päätteeksi ajattelin, että tehdään nyt edes vähän töitä ja otin sen perusasentoon, jossa kääntyilin eri suuntiin ja otettiin vielä kaukotkin, se teki innokkaasti, nopeasti ja hyvällä motivaatiolla. Ei ollut siis liian väsynyt tekemään hommia hyvin, vaikka pitkä ilta olikin takana.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Kuvia Jojosta ja Papusta
Jojo-turjake. Aloitettuani nyppimisen karstasin karvan läpi. Siihen jäi karvoja jo tosi paljon, joten olikin jo aika nyppiä se.
Auringonpalvojat Jojo ja Papu, vähän kovalla alustalla. Jojo nyppimisen jälkeen on kuin nuori poika taas, joskin valkoisten karvojen määrä silmien päällä on jälleen lisääntynyt.
Mitäpä sitä ei mamma tekisi pikku-pupunsa takia. Papu tykästyi nukkumaan Petrin vanhalla tyynyllä. Tyyny repesi, joten päätin paikata sen vielä ja päällystin samalla myös vanhalla pussilakanalla. Kyllä kait tuossa kelpaa kölliä.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
NO WAU!
Pakko tulla heti hehkuttamaan! ;) Ei voi muuta sanoa kuin, että kyllä treenaaminen pääsääntöisesti jossain vaiheessa tuottaa tulosta! Sitten kun se tapahtuu, se tulee joka kerta yllättäen :)
Otin heinäkuun treenitavoitteeksi saada AVO:n liikkeet niin hyvälle mallille, että jos saisimme nopeasti ykkösen ALO:sta, voisimme pienillä jutuilla siirtyä nopeasti AVO:on vielä tämän syksyn aikana. Niinpä suunnittelin harjoiteltavat asiat niin, että ne eivät vielä "häiritse" ALO:n liikkeiden suorittamista, mutta antaa hyvän pohjan jatkoon.
Nouto on ollut ongelmana, koska Suti kyllä hakee ihan hyvin, mutta pudottaa kapulan juuri ennen perusasentoon istumista. Olin ongelman kanssa aika neuvoton yhdessä vaiheessa. Tuija vinkkasi, että voisin kokeilla putken läpi juoksemista, kohteen kiertoa tai hyppyä kapula suussa. Olen nyt halunnut vahvistaa kapula suussa -kulkemisella liikkumista ja leikinomaisuutta unohtaen virallisen liikkeen. Vielä voisi olla mahdollista vaihtaa vaikka kapulan luovutuspaikka eteen. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä vain liikutaan kapula suussa ja pidetään hauskaa. Otan myöhemmin mukaan harjoitteluun istumisen kapula suussa ja sen jälkeen luovuttamisen. Viime viikolla juoksutin kapula suussa putken läpi ja tällä viikolla (se sattui jotenkin vähän vahingossa) Suti aloitti hyppynoudon harjoittelun ja tykkää siitä ihan hirveästi! Se siis odottaa upeasti perusasennossa lupaa lähteä noutamaan, hyppää toko-hypyn yli, tarttuu kapulaan ja hyppää se suussa takaisin! En ole vielä ottanut perusasentoon tulemista vaan palkannut, kun on hypännyt takaisin. Tämä tuntuu jotenkin niiin hienolta! :) Hyppynouto tulee voittaja-luokassa, joten onpahan siinäkin jo alkeet hallussa!
Lisäksi treenaamme tietysti ALO:n hyppyä, jossa pitää pysähtyä seisomaan heti hypyn jälkeen. Tykkää kauheesti ja pysähtyy nopeasti odottamaan lentävää namia tai lelua. Vielä en ole sotkenut harjoitteluun AVO:n hyppyä, jossa pitää istua hypyn taakse ja hypätä takaisin rinnalle perusasentoon. Se tuskin vaatii montakaan toistoa onnistuakseen tommoselta hyppyhiireltä ;)
Luoksetulon pysäytystä harjoittelemme kierron kautta. Suti kiertää tolpan tai puun ja huudan seiso-käskyn ja heitän palkan. Tykkää siitäkin tosi paljon!
Liikkeestä maahanmenoa ja seisomista otan jo AVO:n sääntöjen mukaan, koska ALO:ssa liike on sen jälkeen vain helpompi koiralle. Tänään onnistui ensimmäistä kertaa se, että kiersin Sutin ja se seisoi koko ajan paikallaan. Tähän asti se on alkanut kääntyä minua kohti, kun tulen toiselta puolelta sivulle. Eli tässä vähän valmistelen ylempien luokkien jääviä, jossa koira pitää kiertää.
Kaukoja harjoittelemme nyt tehokuurina myös ruokakupilla, jotta saan maasta istumaan nousemisen tarpeeksi hyväksi pitkästäkin matkasta. Tänään otin pihassa liikkeen kokeenomaisesti viidestä metristä ilman välipalkkoja ja sehän toimi!!
Lopuksi ollaan otettu vielä pari luoksetuloa, jotta saan hyvän loppuasennon. Pujottelukin alkoi yhtäkkiä sujua paremmin eilen! Eli en voi muuta sanoa kuin, että harjoittelu kannattaa! ;)
Kunpa saisin pidettyä Sutilla ikuisesti tuon kuuliaisuuden, joka sillä tällä hetkellä on. Tarkoitan sellaista kuuliaisuutta, että se oikeasti kuuntelee, mitä sille sanon ja tekee sitten liikkeen sen mukaan. Eikä yritä arvailla ja tehdä sitten, mitä itse haluaa tai arvelee minun sanoneen (kuten eräs toinen nimeltä mainitsematon musta ukon käppänä, joka meillä asuu ;) ).
Otin heinäkuun treenitavoitteeksi saada AVO:n liikkeet niin hyvälle mallille, että jos saisimme nopeasti ykkösen ALO:sta, voisimme pienillä jutuilla siirtyä nopeasti AVO:on vielä tämän syksyn aikana. Niinpä suunnittelin harjoiteltavat asiat niin, että ne eivät vielä "häiritse" ALO:n liikkeiden suorittamista, mutta antaa hyvän pohjan jatkoon.
Nouto on ollut ongelmana, koska Suti kyllä hakee ihan hyvin, mutta pudottaa kapulan juuri ennen perusasentoon istumista. Olin ongelman kanssa aika neuvoton yhdessä vaiheessa. Tuija vinkkasi, että voisin kokeilla putken läpi juoksemista, kohteen kiertoa tai hyppyä kapula suussa. Olen nyt halunnut vahvistaa kapula suussa -kulkemisella liikkumista ja leikinomaisuutta unohtaen virallisen liikkeen. Vielä voisi olla mahdollista vaihtaa vaikka kapulan luovutuspaikka eteen. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä vain liikutaan kapula suussa ja pidetään hauskaa. Otan myöhemmin mukaan harjoitteluun istumisen kapula suussa ja sen jälkeen luovuttamisen. Viime viikolla juoksutin kapula suussa putken läpi ja tällä viikolla (se sattui jotenkin vähän vahingossa) Suti aloitti hyppynoudon harjoittelun ja tykkää siitä ihan hirveästi! Se siis odottaa upeasti perusasennossa lupaa lähteä noutamaan, hyppää toko-hypyn yli, tarttuu kapulaan ja hyppää se suussa takaisin! En ole vielä ottanut perusasentoon tulemista vaan palkannut, kun on hypännyt takaisin. Tämä tuntuu jotenkin niiin hienolta! :) Hyppynouto tulee voittaja-luokassa, joten onpahan siinäkin jo alkeet hallussa!
Lisäksi treenaamme tietysti ALO:n hyppyä, jossa pitää pysähtyä seisomaan heti hypyn jälkeen. Tykkää kauheesti ja pysähtyy nopeasti odottamaan lentävää namia tai lelua. Vielä en ole sotkenut harjoitteluun AVO:n hyppyä, jossa pitää istua hypyn taakse ja hypätä takaisin rinnalle perusasentoon. Se tuskin vaatii montakaan toistoa onnistuakseen tommoselta hyppyhiireltä ;)
Luoksetulon pysäytystä harjoittelemme kierron kautta. Suti kiertää tolpan tai puun ja huudan seiso-käskyn ja heitän palkan. Tykkää siitäkin tosi paljon!
Liikkeestä maahanmenoa ja seisomista otan jo AVO:n sääntöjen mukaan, koska ALO:ssa liike on sen jälkeen vain helpompi koiralle. Tänään onnistui ensimmäistä kertaa se, että kiersin Sutin ja se seisoi koko ajan paikallaan. Tähän asti se on alkanut kääntyä minua kohti, kun tulen toiselta puolelta sivulle. Eli tässä vähän valmistelen ylempien luokkien jääviä, jossa koira pitää kiertää.
Kaukoja harjoittelemme nyt tehokuurina myös ruokakupilla, jotta saan maasta istumaan nousemisen tarpeeksi hyväksi pitkästäkin matkasta. Tänään otin pihassa liikkeen kokeenomaisesti viidestä metristä ilman välipalkkoja ja sehän toimi!!
Lopuksi ollaan otettu vielä pari luoksetuloa, jotta saan hyvän loppuasennon. Pujottelukin alkoi yhtäkkiä sujua paremmin eilen! Eli en voi muuta sanoa kuin, että harjoittelu kannattaa! ;)
Kunpa saisin pidettyä Sutilla ikuisesti tuon kuuliaisuuden, joka sillä tällä hetkellä on. Tarkoitan sellaista kuuliaisuutta, että se oikeasti kuuntelee, mitä sille sanon ja tekee sitten liikkeen sen mukaan. Eikä yritä arvailla ja tehdä sitten, mitä itse haluaa tai arvelee minun sanoneen (kuten eräs toinen nimeltä mainitsematon musta ukon käppänä, joka meillä asuu ;) ).
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Lomaviikko takana
Mukava ja rentouttava lomaviikko takana. En tehnyt yhtään opparia, mitä nyt sain yhden tärkeän sähköpostin ja vastasin siihen. Ja Petri kävi yhden päivän töissä ja vastaili joka aamu työntekijän puheluihin, mutta muuten oli kiva, kun ei tarvinnut lähteä ajelemaan töihin. Nyt palataan taas arkeen. Huomenna minäkin menen sitten pariksi päiväksi töihin, vaikka ääni on mennyt :/
Tehokkaitakin oltiin: Samu kävi aamuisin uimakoulussa, joka jatkuu vielä tämän viikon ja minä pesin sen aikaa mattoja; tokoiltiin Sutin kanssa, harjoittelussa avoimeen valmistavat liikkeet, jotka alkaa jo sujua hyvin - on se kumma, miten harjoittelu auttaa ihmeen usein ;) tehtiin Samulle parvisänky; nypin Jojon, siistin Papun; käytiin Vihtavuoressa harjoittelemassa keinua, rengasta ja pientä radan pätkää; osallistuttiin kahteen koiranäyttelyyn; tehtiin pihahommia ja kerättiin mansikoita. Loppuaika vain oltiin.
Viinimarjat kypsyvät kovaa vauhtia, omenoita näyttäisi tulevan paljon, kesäkurpitsassa ja tomaateissa on kukkia, vadelmia näyttäisi tulevan hyvin. Ainoa harmitus on, että mansikoita tulee hirveän vähän :( Voisiko mansikkamaalla tuottavuus vaihdella vuosittain? Viime vuonna tuli mansikkaa tosi paljon, vaikka oli niin sateista, mutta nyt ei. Olen helteillä nurmikkoa kastellessani (kylvettiin nurmikonsiemenet alkukesästä talon päätyyn, kun meni maa kuralle syksyllä kaivaessamme salaojia kuntoon) kastellut samalla myös mansikkamaata, mutta ei varmaan tarpeeksi kuitenkaan. Ehkä sitä olisi pitänyt lannoittaa jotenkin keväällä? Pakko ottaa selvää.
Tällä viikolla Sutilla alkaa Kohti alokasluokkaa -tokokurssi ja Samun uimakoulu jatkuu aamuisin. Samuhan on ollut kova uimaan aina, mutta uimakoulu on tuonut hänelle vielä uutta intoa ja rohkeutta ja on tehnyt muutenkin hyvää touhuta vieraiden lasten kanssa ja vieraan aikuisen ohjauksessa. Paljon on tapahtunut kehitystä tässäkin ajassa ja hän esittelikin perjantaina oppimiaan juttuja, mm. kellumista ja liukumista pää vedessä. Harmi, kun kelit ovat olleet aika kylmät. Aurinko paistoi vain torstai- ja perjantaiaamuna ja silloinkin torstaina tuuli kylmästi järveltä. Tänään näyttää ihan yhtä huonolta :(
Tehokkaitakin oltiin: Samu kävi aamuisin uimakoulussa, joka jatkuu vielä tämän viikon ja minä pesin sen aikaa mattoja; tokoiltiin Sutin kanssa, harjoittelussa avoimeen valmistavat liikkeet, jotka alkaa jo sujua hyvin - on se kumma, miten harjoittelu auttaa ihmeen usein ;) tehtiin Samulle parvisänky; nypin Jojon, siistin Papun; käytiin Vihtavuoressa harjoittelemassa keinua, rengasta ja pientä radan pätkää; osallistuttiin kahteen koiranäyttelyyn; tehtiin pihahommia ja kerättiin mansikoita. Loppuaika vain oltiin.
Viinimarjat kypsyvät kovaa vauhtia, omenoita näyttäisi tulevan paljon, kesäkurpitsassa ja tomaateissa on kukkia, vadelmia näyttäisi tulevan hyvin. Ainoa harmitus on, että mansikoita tulee hirveän vähän :( Voisiko mansikkamaalla tuottavuus vaihdella vuosittain? Viime vuonna tuli mansikkaa tosi paljon, vaikka oli niin sateista, mutta nyt ei. Olen helteillä nurmikkoa kastellessani (kylvettiin nurmikonsiemenet alkukesästä talon päätyyn, kun meni maa kuralle syksyllä kaivaessamme salaojia kuntoon) kastellut samalla myös mansikkamaata, mutta ei varmaan tarpeeksi kuitenkaan. Ehkä sitä olisi pitänyt lannoittaa jotenkin keväällä? Pakko ottaa selvää.
Tällä viikolla Sutilla alkaa Kohti alokasluokkaa -tokokurssi ja Samun uimakoulu jatkuu aamuisin. Samuhan on ollut kova uimaan aina, mutta uimakoulu on tuonut hänelle vielä uutta intoa ja rohkeutta ja on tehnyt muutenkin hyvää touhuta vieraiden lasten kanssa ja vieraan aikuisen ohjauksessa. Paljon on tapahtunut kehitystä tässäkin ajassa ja hän esittelikin perjantaina oppimiaan juttuja, mm. kellumista ja liukumista pää vedessä. Harmi, kun kelit ovat olleet aika kylmät. Aurinko paistoi vain torstai- ja perjantaiaamuna ja silloinkin torstaina tuuli kylmästi järveltä. Tänään näyttää ihan yhtä huonolta :(
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Näyttely: Laukaa 7.7.2013
Tänään sitten nokka kohti Vihtavuorta. Aamu valkeni paljon lämpimämpänä kuin eilen. Kävin koirien kanssa heittämässä pienen aamulenkin ennen Sutin pesua kuten eilenkin. Jojokin sai olla tällä kertaan koko lenkin vapaana. Pienoinen riski kyllä oli, että tuohon aikaan olisi liikkeellä myös hirviä tai vähintään metsäjäniksiä, mutta haistelua enempään ei tällä kertaa tarvinnut vietin viedä. Eli ei katoamisia ;)
Näyttelypaikalla oli toki jo aika lämmin, mutta onneksi tuuli mukavasti ja aamupäivästä oli vielä varjojakin. Suti oli paljon pirteämpi kuin eilen ja jopa leikki ennen kehään menoa. Nyt minulla oli makupaloina itsekeittämiäni broilerin sydämiä eikä mitään kaupan makupaloja. Johan kelpasi paremmin :)
Tuomarina toimi Jari Laakso. Oli todella puhelias ja mukava tuomari. Antoi erikseen myös suullista palautetta kirjallisen lisäksi. Kehui mm. kovasti Sutin luonnetta ja antoi trimmausneuvoja, mihin kannattaa kiinnittää huomiota. No, ne taisi jo meillä ollakin tiedossa ;) Lyhyen karvan takia jäimme taas kakkosiksi luokassa, emmekä saaneet SA:ta. Mutta nyt ei moitittu keskenkasvuiseksi!
Esitin jälleen liikkeet ripeästi kävellen tai juosten ja seisotin vapaasti. Toimii mielestäni hyvin. Suti liikkuu hyvin juostessani ja pysyy kuitenkin ravilla, ja osaa seistä ilman hännän pitelemistäkin ryhdikkäästi. En sitten tiedä, miltä seisominen näyttää muista, mutta en haluaisi alkaa sitä asettelemaankaan.
Arvostelu: "Koko 35cm. 16kk. Hyvä rungon pituus. Voimakas tilavuus. Hyvä eturinta. Riittävät, mutta tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Riittävän pitkä kaula ja pää. Leveähkö kallo. Hyvät silmät ja suu. Karvapeite ei tänään parhaimmillaan. Tasapainoiset liikkeet. Itsevarma käytös." ERI JUK2. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.
Suullisesta palautteesta en muista varmasti puoliakaan, mutta se jäi mieleen, että Sutin poskilihakset on liian voimakkaat. Se on kyllä totta, koska se syö niin paljon luita. En aio luiden syöttämistä tällä perusteella kuitenkaan lopettaa.
Suti oli jälleen mainio ja käyttäytyi hienosti. Ei taaskaan yhtään haukahdusta koko aikana. Nyt näyttelypaikalla oli paljon mukavampaa, koska oli enemmän tilaa ja pääsi vähän varjoon.
Näyttelypaikalla oli toki jo aika lämmin, mutta onneksi tuuli mukavasti ja aamupäivästä oli vielä varjojakin. Suti oli paljon pirteämpi kuin eilen ja jopa leikki ennen kehään menoa. Nyt minulla oli makupaloina itsekeittämiäni broilerin sydämiä eikä mitään kaupan makupaloja. Johan kelpasi paremmin :)
Tuomarina toimi Jari Laakso. Oli todella puhelias ja mukava tuomari. Antoi erikseen myös suullista palautetta kirjallisen lisäksi. Kehui mm. kovasti Sutin luonnetta ja antoi trimmausneuvoja, mihin kannattaa kiinnittää huomiota. No, ne taisi jo meillä ollakin tiedossa ;) Lyhyen karvan takia jäimme taas kakkosiksi luokassa, emmekä saaneet SA:ta. Mutta nyt ei moitittu keskenkasvuiseksi!
Esitin jälleen liikkeet ripeästi kävellen tai juosten ja seisotin vapaasti. Toimii mielestäni hyvin. Suti liikkuu hyvin juostessani ja pysyy kuitenkin ravilla, ja osaa seistä ilman hännän pitelemistäkin ryhdikkäästi. En sitten tiedä, miltä seisominen näyttää muista, mutta en haluaisi alkaa sitä asettelemaankaan.
Arvostelu: "Koko 35cm. 16kk. Hyvä rungon pituus. Voimakas tilavuus. Hyvä eturinta. Riittävät, mutta tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Riittävän pitkä kaula ja pää. Leveähkö kallo. Hyvät silmät ja suu. Karvapeite ei tänään parhaimmillaan. Tasapainoiset liikkeet. Itsevarma käytös." ERI JUK2. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.
Suullisesta palautteesta en muista varmasti puoliakaan, mutta se jäi mieleen, että Sutin poskilihakset on liian voimakkaat. Se on kyllä totta, koska se syö niin paljon luita. En aio luiden syöttämistä tällä perusteella kuitenkaan lopettaa.
Suti oli jälleen mainio ja käyttäytyi hienosti. Ei taaskaan yhtään haukahdusta koko aikana. Nyt näyttelypaikalla oli paljon mukavampaa, koska oli enemmän tilaa ja pääsi vähän varjoon.
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Näyttely: Mikkeli 6.7.2013
Käväistiin tänään Sutin kanssa Mikkelissä kaikkien rotujen näyttelyssä. Tuomarina toimi Juta Haranen, Viro. Oli oikein mukava ja ystävällinen ihminen. Suti meni vielä junnuihin, koska ikää on vasta 1v 4kk. Tuntuu uskomattomalta, että se on vieläkin niin nuori, vaikka on jo monessa suhteessa tosi taitava ja osaava.
Ennen lähtöä pesin Sutin jalat, parran ja mahanalusen, mutta en föönannut sitä, kampasin vain. Turhaa työtä se olisi ollutkin, koska näyttelypaikalle oli parkkipaikalta tosi pitkä matka ja koiran jalat ehti siinä kastua, kun halusin kuitenkin antaa sen kävellä enkä kantaa tai kuljettaa häkissä. Eikä tommosia tikkukarvoja muutenkaan paljon tarvi föönailla.
Näyttelypaikalle saapuessamme Suti kulki reippaasti koko ajan eikä ollut muista koirista millänsäkään. Meidän kanssa samaa matkaa tuli iso ajokoirauros, joka pisti liinat kiinni, kun koirien haukku alkoi kuulua. Suti vain teputti eteenpäin. Se oli myös hyväntahtoinen vieraita koiria ja ihmisiä kohtaan ja jos pääsi haisteluetäisyydelle jonkun kanssa, häntä heilui ystävällisesti. Ilmeisesti minulle tärkeitä seikkoja, koska kiinnitän niihin jatkuvasti huomiota... Eikä se päästänyt yhtä ainutta haukahdusta koko aikana.
Ennen kehää kampasin vielä parran ja jalat ja yritin vähän leikittää sitä, mutta ei se jaksanut siihen kuitenkaan keskittyä. Ja sitten ei kun menoksi. Suti olisi voinut mielestäni esiintyä paremminkin, mutta kyllä sen liikkeet kuitenkin pystyi näkemään. Korvat olivat luimussa, kun se läähätti niin kovasti.
Junnuissa oli toinenkin uros, joka oli puoli vuotta nuorempi, mutta paljon valmiimpi ja urosmaisempi. Sillä oli myös pitempi karva, joka vähän näytti kihartuvankin. Sutin karva taas oli todella lyhyt. Tämä kehittymättömyys ratkaisi kuulemma tuomarin arvostelun ja hän antoi Sutille vain EH:n ja toiselle ERI:n. Suti oli tuomarin mielestä vielä niin keskenkasvuinen. Ja aika junnumainenhan se toki onkin.
Tuomari myös meinasi ensin, ettei pysty arvostelemaan karvaa, koska se on niin lyhyt. Sanoin, että vähän meni nyppiminen myöhäiseksi, mutta että jos kokeilee jalkakarvoja niin voi vähän kuvitella, millainen runkokarva sillä sitten on. Tuomari oikein yllättyi, että miten upeat jalkakarvat sillä on ja sanoi vielä, että yleensähän jalkakarvat ovat pehmeämmät kuin runko. Nyökyttelin päätäni.
Arvostelu: "Iloinen juniori, jolla oikeanmallinen ja ilmeinen pää. Oikea-asentoiset ja muotoiset korvat. Korvien asento voisi olla parempi. Tulossa oikealaatuinen karva. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Kulmaukset ok. Selkä hieman pehmeä liikkeessä. Esitetään hyvin." EH JUK2 Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä.
Vähän ihmettelen, että ensin sanotaan, että korvat ovat oikea-asentoiset ja sitten että korvien asento voisi olla parempi... ;)
Jännä lisäys arvostelulomakkeeseen myös tuo "suhtautuminen tuomariin". Ystävällisin vaihtoehto on "rodunomainen lähestyttäessä". MUOKS! Huomautan, että ihmettelen tätä, koska tällaista kohtaa ei ole ollut silloin kun viimeksi olen ollut Papun kanssa näyttelykehässä.
Jos huomenna Laukaassa vielä mainitaan keskenkasvuisuudesta, suuntaamme näyttelyihin seuraavan kerran vasta ensi kesänä tai sitä seuraavana talvena. Antaa sitten kasvaa rauhassa. Kehittyihän Moona-emäkin hitaasti. Meinasin jo, että olisimme lähteneet syyskuun erikoisnäyttelyyn, kun siellä tuomarina on Marianne Holm, mutta huominen ratkaisee päätökseni. Luin hänen esittelynsä Käppänä-lehdestä ja tykkäsin hänen tyylistään. En usko, että Suti on hänen käppänäihanteensa, mutta ainakin kehään olisi varmasti mukava mennä.
Jotenkin ahdistava kokemus jäi taas tuosta näyttelystä mieleen. Oli kuuma ja ahdasta ja äkkiä vain haluttiin pois paikalta. Ei tää vaan ole meidän/MUN juttu vieläkään. Suti heitteli kotiintultuamme vähän nallejaan ja annoin sille puruluun syötäväksi. Nyt on kaikki hyvin.
Ennen lähtöä pesin Sutin jalat, parran ja mahanalusen, mutta en föönannut sitä, kampasin vain. Turhaa työtä se olisi ollutkin, koska näyttelypaikalle oli parkkipaikalta tosi pitkä matka ja koiran jalat ehti siinä kastua, kun halusin kuitenkin antaa sen kävellä enkä kantaa tai kuljettaa häkissä. Eikä tommosia tikkukarvoja muutenkaan paljon tarvi föönailla.
Näyttelypaikalle saapuessamme Suti kulki reippaasti koko ajan eikä ollut muista koirista millänsäkään. Meidän kanssa samaa matkaa tuli iso ajokoirauros, joka pisti liinat kiinni, kun koirien haukku alkoi kuulua. Suti vain teputti eteenpäin. Se oli myös hyväntahtoinen vieraita koiria ja ihmisiä kohtaan ja jos pääsi haisteluetäisyydelle jonkun kanssa, häntä heilui ystävällisesti. Ilmeisesti minulle tärkeitä seikkoja, koska kiinnitän niihin jatkuvasti huomiota... Eikä se päästänyt yhtä ainutta haukahdusta koko aikana.
Ennen kehää kampasin vielä parran ja jalat ja yritin vähän leikittää sitä, mutta ei se jaksanut siihen kuitenkaan keskittyä. Ja sitten ei kun menoksi. Suti olisi voinut mielestäni esiintyä paremminkin, mutta kyllä sen liikkeet kuitenkin pystyi näkemään. Korvat olivat luimussa, kun se läähätti niin kovasti.
Junnuissa oli toinenkin uros, joka oli puoli vuotta nuorempi, mutta paljon valmiimpi ja urosmaisempi. Sillä oli myös pitempi karva, joka vähän näytti kihartuvankin. Sutin karva taas oli todella lyhyt. Tämä kehittymättömyys ratkaisi kuulemma tuomarin arvostelun ja hän antoi Sutille vain EH:n ja toiselle ERI:n. Suti oli tuomarin mielestä vielä niin keskenkasvuinen. Ja aika junnumainenhan se toki onkin.
Tuomari myös meinasi ensin, ettei pysty arvostelemaan karvaa, koska se on niin lyhyt. Sanoin, että vähän meni nyppiminen myöhäiseksi, mutta että jos kokeilee jalkakarvoja niin voi vähän kuvitella, millainen runkokarva sillä sitten on. Tuomari oikein yllättyi, että miten upeat jalkakarvat sillä on ja sanoi vielä, että yleensähän jalkakarvat ovat pehmeämmät kuin runko. Nyökyttelin päätäni.
Arvostelu: "Iloinen juniori, jolla oikeanmallinen ja ilmeinen pää. Oikea-asentoiset ja muotoiset korvat. Korvien asento voisi olla parempi. Tulossa oikealaatuinen karva. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Kulmaukset ok. Selkä hieman pehmeä liikkeessä. Esitetään hyvin." EH JUK2 Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä.
Vähän ihmettelen, että ensin sanotaan, että korvat ovat oikea-asentoiset ja sitten että korvien asento voisi olla parempi... ;)
Jännä lisäys arvostelulomakkeeseen myös tuo "suhtautuminen tuomariin". Ystävällisin vaihtoehto on "rodunomainen lähestyttäessä". MUOKS! Huomautan, että ihmettelen tätä, koska tällaista kohtaa ei ole ollut silloin kun viimeksi olen ollut Papun kanssa näyttelykehässä.
Jos huomenna Laukaassa vielä mainitaan keskenkasvuisuudesta, suuntaamme näyttelyihin seuraavan kerran vasta ensi kesänä tai sitä seuraavana talvena. Antaa sitten kasvaa rauhassa. Kehittyihän Moona-emäkin hitaasti. Meinasin jo, että olisimme lähteneet syyskuun erikoisnäyttelyyn, kun siellä tuomarina on Marianne Holm, mutta huominen ratkaisee päätökseni. Luin hänen esittelynsä Käppänä-lehdestä ja tykkäsin hänen tyylistään. En usko, että Suti on hänen käppänäihanteensa, mutta ainakin kehään olisi varmasti mukava mennä.
Jotenkin ahdistava kokemus jäi taas tuosta näyttelystä mieleen. Oli kuuma ja ahdasta ja äkkiä vain haluttiin pois paikalta. Ei tää vaan ole meidän/MUN juttu vieläkään. Suti heitteli kotiintultuamme vähän nallejaan ja annoin sille puruluun syötäväksi. Nyt on kaikki hyvin.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Heinäkuun haasteet
Heinäkuun tavoitteena on oppia nouto, luoksetulon pysäytys ja kaukot sekä agilityn pujottelu.
Noutoa harjoittelemme tällä hetkellä niin, että Sutin pitää juosta kapula suussaan. Ei perusasentoja ollenkaan. Tänä iltana Suti myös käveli rinnallani kapula suussa. Josko tällaisen leikin kautta saisin sen innostumaan noudosta uudestaan.
Luoksetulon pysäytystä en ota vielä oikeana liikkeenä, koska emme ole vielä olleet alokasluokan kokeessa. Niinpä sitäkin tehdään leikin kautta puuta kiertämällä. Huudan seiso-käskyn ja heitän heti perään pallon. Toimii Sutilla hienosti!
Kaukoja harjoiteltu hieman sisätiloissa. Lähinnä seiso-istu-jumppaa, mutta nyt pitää ottaa tehoharjoitteluun myös istu-maahan ja lisätä matkaa, että ehditään saamaan se koekuntoon ennen syksyä.
Omaksi iloksi ja Sutin mielenkiinnoksi otimme illalla myös merkkiä. Ai että, se tykkää siitä :) Pysähtyy hienosti seisomaan käskystä ja juoksee merkille aika pitkänkin matkan päästä. Heitin namin palkaksi, vaikka oikeastaan olisin voinut palkata tässäkin pallolla.
Lisäksi otimme tehoharjoittelukohteeksi agilityn pujottelun. Meillä on pihassa puolikkaat kepit, joita harjoittelemme nyt viimeisistä väleistä aloittaen ja namikipolla palkaten. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tulee vaatimaan paljon toistoja.
Sutin oikeat näyttelyt ovat ensi viikonloppuna. Meinaa ruveta jännittämään, miten osataan siellä toimia ;) Sutin pää kyllä tuntuu kestävän isoakin hulinaa, mutta osaanko itse esittää koiran hyvin, osaanko toimia kehässä oikein jne... Kasvattaja Juha trimmasi Sutin nätiksi, joskin karva meni aika lyhyeksi oman nyppimislaiskuuteni takia... Näyttelyaamuna ei tarvi paljoakaan föönailla, koska Sutin jalkakarvat ovat niin karkeat, ettei siitä ole mitään apua. Jos sitä sitten vain pesisi ja kampaisi karvat aamulla ojennukseen ;)
Viime viikonloppuna oli tokon SM-koe Pieksämäellä. Kun kerran näin lähellä oli kunnon kisat, lähdin Samun ja Sutin kanssa katselemaan meininkejä. Päivästä tuli kuuma, joten olimme vain aamupäivän paikan päällä. Suti kuitenkin oli jälleen oma mainio itsensä: se ei rähissyt kenellekään, ei haukkunut ketään; se seurasi valppaana tapahtumia, mutta istui myös rauhassa vieressäni ja mikä mielestäni hienointa: kun halusin tehdä sen kanssa töitä (vähän seuraamista), se oli heti valmis eikä lämmin keli haitannut yhtään. Välillä ihmettelen, ettei se voi oikeasti olla reilu vuotias uros, joka on elänyt viimeisen vuoden metsän keskellä!
Noutoa harjoittelemme tällä hetkellä niin, että Sutin pitää juosta kapula suussaan. Ei perusasentoja ollenkaan. Tänä iltana Suti myös käveli rinnallani kapula suussa. Josko tällaisen leikin kautta saisin sen innostumaan noudosta uudestaan.
Luoksetulon pysäytystä en ota vielä oikeana liikkeenä, koska emme ole vielä olleet alokasluokan kokeessa. Niinpä sitäkin tehdään leikin kautta puuta kiertämällä. Huudan seiso-käskyn ja heitän heti perään pallon. Toimii Sutilla hienosti!
Kaukoja harjoiteltu hieman sisätiloissa. Lähinnä seiso-istu-jumppaa, mutta nyt pitää ottaa tehoharjoitteluun myös istu-maahan ja lisätä matkaa, että ehditään saamaan se koekuntoon ennen syksyä.
Omaksi iloksi ja Sutin mielenkiinnoksi otimme illalla myös merkkiä. Ai että, se tykkää siitä :) Pysähtyy hienosti seisomaan käskystä ja juoksee merkille aika pitkänkin matkan päästä. Heitin namin palkaksi, vaikka oikeastaan olisin voinut palkata tässäkin pallolla.
Lisäksi otimme tehoharjoittelukohteeksi agilityn pujottelun. Meillä on pihassa puolikkaat kepit, joita harjoittelemme nyt viimeisistä väleistä aloittaen ja namikipolla palkaten. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tulee vaatimaan paljon toistoja.
Sutin oikeat näyttelyt ovat ensi viikonloppuna. Meinaa ruveta jännittämään, miten osataan siellä toimia ;) Sutin pää kyllä tuntuu kestävän isoakin hulinaa, mutta osaanko itse esittää koiran hyvin, osaanko toimia kehässä oikein jne... Kasvattaja Juha trimmasi Sutin nätiksi, joskin karva meni aika lyhyeksi oman nyppimislaiskuuteni takia... Näyttelyaamuna ei tarvi paljoakaan föönailla, koska Sutin jalkakarvat ovat niin karkeat, ettei siitä ole mitään apua. Jos sitä sitten vain pesisi ja kampaisi karvat aamulla ojennukseen ;)
Viime viikonloppuna oli tokon SM-koe Pieksämäellä. Kun kerran näin lähellä oli kunnon kisat, lähdin Samun ja Sutin kanssa katselemaan meininkejä. Päivästä tuli kuuma, joten olimme vain aamupäivän paikan päällä. Suti kuitenkin oli jälleen oma mainio itsensä: se ei rähissyt kenellekään, ei haukkunut ketään; se seurasi valppaana tapahtumia, mutta istui myös rauhassa vieressäni ja mikä mielestäni hienointa: kun halusin tehdä sen kanssa töitä (vähän seuraamista), se oli heti valmis eikä lämmin keli haitannut yhtään. Välillä ihmettelen, ettei se voi oikeasti olla reilu vuotias uros, joka on elänyt viimeisen vuoden metsän keskellä!
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Nyppiminen nyppii
Huh huh! Suti on nyt nypitty. Tein sitä neljään eri otteeseen, tunnin kerrallaan, kun ei voimat eikä aika meinanneet riittää.
Työtä hidasti ja stressasi paineet näyttelyistä ja etten nypi liikaa tai liian vähän jne. Kaljuksihan se ei mennyt, joten siinä mielessä ei ole ollut hätää.
Toivottavasti karvan alta ei paljastunut näyttelyihin liian laiha poika...
Kyllä taas nyppiessäni mietin, miksi halusin taas nypittävän rodun. Petri tahtoisi pihavahdiksi riisenin - saa kyllä ihan itse sitten trimmata sen! Miten helppo olisikaan joku pinseri tai dobberi, jonka kanssa ei tarvitsisi paljon karvaa miettiä? Millä rodulla olisi käppänän luonne mutta lyhyt karva? Ehdotuksia otetaan vastaan ;) Ja minähän en periaatteestakaan karvaa ajele, jos kerran olen nypittävän rodun ristikseni ottanut - en ole ajellut Jojoa ja Papuakaan, vaikkei kumpaakaan ole käytetty näyttelyissä vuosiin. Joskin niiden trimmit on niin helppoja: teen silloin kun on voimia, inspiraatiota ja aikaa, eikä sitä aikaakaan mene kumpaankaan kuin tunnin verran.
Työtä hidasti ja stressasi paineet näyttelyistä ja etten nypi liikaa tai liian vähän jne. Kaljuksihan se ei mennyt, joten siinä mielessä ei ole ollut hätää.
Toivottavasti karvan alta ei paljastunut näyttelyihin liian laiha poika...
Kyllä taas nyppiessäni mietin, miksi halusin taas nypittävän rodun. Petri tahtoisi pihavahdiksi riisenin - saa kyllä ihan itse sitten trimmata sen! Miten helppo olisikaan joku pinseri tai dobberi, jonka kanssa ei tarvitsisi paljon karvaa miettiä? Millä rodulla olisi käppänän luonne mutta lyhyt karva? Ehdotuksia otetaan vastaan ;) Ja minähän en periaatteestakaan karvaa ajele, jos kerran olen nypittävän rodun ristikseni ottanut - en ole ajellut Jojoa ja Papuakaan, vaikkei kumpaakaan ole käytetty näyttelyissä vuosiin. Joskin niiden trimmit on niin helppoja: teen silloin kun on voimia, inspiraatiota ja aikaa, eikä sitä aikaakaan mene kumpaankaan kuin tunnin verran.
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Rally-toko: Muurame 15.6.2013
Lauantaina kävimme Muuramessa elämäni ensimmäisissä rally-toko-kisoissa. Ratapiirrosta katsoessani jo tiesin, että tulemme selviämään kokeesta. Kaikki liikkeet olivat sellaisia, että meidän pitäisi ne osata. Rataantutustumisessa olo vain vahvistui. Olimme harjoitelleet mm. pujottelua juosten, joten sekään ei tulisi uutena. Monet muut jännittivät sitä kohtaa jo etukäteen.
Papu oli yli-innokas, kun otin sen autosta ulos viedäkseni sen pissalenkille. Olin etukäteen harmitellut, että olimme luokan viimeisiä. Papu piti toko-kokeissakin ottaa autosta vasta vähän ennen omaa vuoroa, ettei se ehtinyt väsyä. Luulin, että se olisi nytkin väsähtänyt liikaa odotteluaikana. Nyt pidin sitä kuitenkin koko odotteluajan kentän laidalla ja tein sen kanssa liikkeitä. Eikä se haitannut virettä yhtään! Päinvastoin, sain siltä ylimääräiset höyryt kulutettua pois ja se oli kuuliainen ja riittävän tarkka radalla.
Kokemuksena rally-toko-kisa oli miellyttävä. Rataan tutustuttiin ensin tuomarin kanssa ja hän kertoi, miten mikin liike pitää suorittaa ja siinä sai vielä kysyä. Kannattaa siis ehdottomasti kuunnella tarkasti, mitä tuomari sanoo, ettei sen takia tule virhepisteitä. Sen jälkeen saimme tutustua omin päin rataan vielä pitkän aikaa. Kävin sen läpi 4-5 kertaa ja aikaa olisi vieläkin ollut. Olin yllättynyt, miten helposti rata jäi mieleeni. Kävin joka kyltin läpi samalla suorittaen liikkeen kuvitellusti koiran kanssa ja oikeita käskyjäkin käyttäen, jotta ne jäisivät minulle paremmin mieleen. Harjoittelin Papun kanssa liikkeitä vielä tuossa samassa järjestyksessä kentän ulkopuolella.
Minulle sattui sellainen virhe liikkeessä, jossa koira ohjataan istumaan eteen ja pyydetään siitä takakautta sivulle, etten lähtenyt samantien liikkeelle, kuten olisi pitänyt, joten Papu ehti istua perusasentoon. Siitä tuli 10 virhepistettä. Jos olisin uusinut liikkeen, olisi tullut vain 3 virhepistettä. No, laitetaan kokemattomuuden piikkiin, etten huomannut uusia tai alunperinkin olla tarkkana. Toinen virhe tuli liikkeessä, jossa piti koira ottaa eteen istumaan ja käskeä siitä suoraan sivulle. Sähelsin käsien kanssa niin, että Papu meni lopulta takakautta sivulle. Nyt tajusin uusia ja saimme vain 3 virhepistettä, koska toisella yrittämällä liike onnistui.
Virheitä tuli siis 13 pistettä eli tulokseksi 87 pistettä: Hyväksytty! Olin ihan älyttömän tyytyväinen suoritukseemme ja Papun intoon. Kokemus oli hyvä ja suosittelen ehdottomasti lajia kaikille, joilla ei ole tarvittavaa intoa tokoon tai vanhoille toko-koirille. Tuomari oli kirjoittanut tuloslappuun: "osaava pari" :)
Papu oli yli-innokas, kun otin sen autosta ulos viedäkseni sen pissalenkille. Olin etukäteen harmitellut, että olimme luokan viimeisiä. Papu piti toko-kokeissakin ottaa autosta vasta vähän ennen omaa vuoroa, ettei se ehtinyt väsyä. Luulin, että se olisi nytkin väsähtänyt liikaa odotteluaikana. Nyt pidin sitä kuitenkin koko odotteluajan kentän laidalla ja tein sen kanssa liikkeitä. Eikä se haitannut virettä yhtään! Päinvastoin, sain siltä ylimääräiset höyryt kulutettua pois ja se oli kuuliainen ja riittävän tarkka radalla.
Kokemuksena rally-toko-kisa oli miellyttävä. Rataan tutustuttiin ensin tuomarin kanssa ja hän kertoi, miten mikin liike pitää suorittaa ja siinä sai vielä kysyä. Kannattaa siis ehdottomasti kuunnella tarkasti, mitä tuomari sanoo, ettei sen takia tule virhepisteitä. Sen jälkeen saimme tutustua omin päin rataan vielä pitkän aikaa. Kävin sen läpi 4-5 kertaa ja aikaa olisi vieläkin ollut. Olin yllättynyt, miten helposti rata jäi mieleeni. Kävin joka kyltin läpi samalla suorittaen liikkeen kuvitellusti koiran kanssa ja oikeita käskyjäkin käyttäen, jotta ne jäisivät minulle paremmin mieleen. Harjoittelin Papun kanssa liikkeitä vielä tuossa samassa järjestyksessä kentän ulkopuolella.
Minulle sattui sellainen virhe liikkeessä, jossa koira ohjataan istumaan eteen ja pyydetään siitä takakautta sivulle, etten lähtenyt samantien liikkeelle, kuten olisi pitänyt, joten Papu ehti istua perusasentoon. Siitä tuli 10 virhepistettä. Jos olisin uusinut liikkeen, olisi tullut vain 3 virhepistettä. No, laitetaan kokemattomuuden piikkiin, etten huomannut uusia tai alunperinkin olla tarkkana. Toinen virhe tuli liikkeessä, jossa piti koira ottaa eteen istumaan ja käskeä siitä suoraan sivulle. Sähelsin käsien kanssa niin, että Papu meni lopulta takakautta sivulle. Nyt tajusin uusia ja saimme vain 3 virhepistettä, koska toisella yrittämällä liike onnistui.
Virheitä tuli siis 13 pistettä eli tulokseksi 87 pistettä: Hyväksytty! Olin ihan älyttömän tyytyväinen suoritukseemme ja Papun intoon. Kokemus oli hyvä ja suosittelen ehdottomasti lajia kaikille, joilla ei ole tarvittavaa intoa tokoon tai vanhoille toko-koirille. Tuomari oli kirjoittanut tuloslappuun: "osaava pari" :)
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Synttärikortti
Paras syntymäpäiväkortti - ikinä! Samu askarteli tänään päiväkodissa minulle syntymäpäiväkortin, jossa on Suti. Parta ja kaikki!
Villikkopoikamme Suti söpönä.
Kysymys kasvattajalle: Pitäisikö minun jo nyppiä tämä vai odotetaanko vielä?
Villikkopoikamme Suti söpönä.
Kysymys kasvattajalle: Pitäisikö minun jo nyppiä tämä vai odotetaanko vielä?
Papu pihavahtina kukkalaatikossa.
Sutin rokotukset kuntoon ja touhuilua
Perjantaina kävimme rokotuksilla Eläinklinikka Tähdessä Jyväskylän Kypärämäessä. Suti meni taas sisälle iloisena ja tervehti kaikkia ystävällisesti. Ei ole jäänyt huonoja muistoja paikasta :) Eikä tuo ole ihmekään, koska hoitajat ja eläinlääkärit ovat kaikki tosi iloisia ja ystävällisiä. Painoa sillä oli tuona aamuna 8,6 kg (tai 8,4 kg, nyt muisti pettää...) eli ihan hyvä paino mielestäni, koska ylimääräistä sillä ei tällä hetkellä ole luiden päällä.
Pöydällä Suti antoi tutkia hyvin ja kun eläinlääkäri kääntyi kaapille rapistelemaan rokotusvälineitä ja totesi vielä kääntyessään iloisesti "hyvä!", Suti ei meinannut pysyä pöydällä, kun odotti niin innoissaan saamaansa "palkkaa". Noora nakkasikin pöydälle pienen pussillisen koirannappuloita, joita Suti söi ahmien, hyvällä ruokahalulla eikä huomannutkaan koko rokotusta :) Mikä ihme siis on, että koira menee paikalle innoissaan, kun siellä saa aina rapsutusta, ystävällisiä sanoja ja ruokaa!
Nyt on sitten molemmat rokotukset uusittu samalla kertaa. Onneksi mitään sivuvaikutuksia ei tullut vaan kaikki meni hyvin. Rokotukset ovat voimassa kolme vuotta.
Sain järjestettyä meille Laukasta agilitytreeniryhmänkin sekä vapaaharjoittelumahdollisuuden. On mukava päästä taas pitkästä aikaa harjoittelemaan. Maneesilta kaukalolle siirtymisen jälkeen en ole päässyt harjoittelemaan, koska minulla ei ole ollut koppiin avainta. Kotona olevia esteitäkään emme ole ehtineet kunnostaa kaiken muun kiireen keskellä.
Perjantai-iltana kävin Sutin ja Papun kanssa kaukalolla tokoilemassa. Kotona aurinko paistoi enkä ottanut edes takkia mukaan. Laukaata lähestyessämme myös tummat pilvet lähestyivät ja Vihtavuoressa vettä tulikin jo koko taivaan täydeltä ja ukkonen paukkui. Odotin autossa kymmenisen minuuttia ennen kuin sade hellitti sen verran, että ulos pystyi menemään. Saimme kuitenkin "nauttia" sateesta ja ukkosesta koko treenien ajan ja olinkin kotiinpäästyäni ihan jäässä. Mutta olipahan häiriötä! Kumpikaan koirista ei häiriintynyt ukkosesta mitenkään.
Papun kanssa harjoittelin erilaisia rally-toko-liikkeitä. Uskoisin meidän muuten selviävän kaikista ALO:n liikkeistä, mutta peruuttaminen niin, että ohjaaja ottaa yhden, sitten kaksi ja sitten kolme askelta ja koira peruuttaa vierellä ja istuu ohjaajankin pysähtyessä, ei tunnu sujuvan. Papu ottaa pari askelta ja alkaa sen jälkeen mennä vinoon... Toivottavasti sitä liikettä ei tule kokeeseen...
Seuraaminen on hyvää ja se seuraa hienosti myös juosten! Kehuminen todellakin auttaa!
Sutin kanssa harjoiteltiin kaikenlaista pientä taas. Katselimme mm. toisen koiran luoksetulo-harjoituksia ja halusin, että Suti ottaa kontaktia minuun eikä yritä lähteä koiran luo tai muuten kiihdy. Alkoihan se siitä sujua, mutta on sillä kyllä kova jahtaamisvietti :/
Kotona Samu tykkää leikkiä paljon piilosta ulkona. Aloimme leikkiä sitä niin, että lähetän Sutin etsimään. Se innostuu jo laskemisesta ja pinkaisee matkaan, kun huudan "nyt tullaan!". Se etsii tosi hienosti ja löytää Samun hyvin :) Tässä se käyttää ilmavainua, mutta nenänkäyttökin onnistuu jo. Heittelen sille ja Papulle joskus koskettamiani käpyjä nurmikon sekaan ja sanon "tuo oma". Suti tunnistaa jo käskyn ja molemmat etsivät niin, että nenät pitää pauketta ;) Hienosti se on oppinut löytämäänkin "oman". Tällä harjoittelulla valmistelen ensi talven harjoitteluohjelmaan suunnittelemaani tunnistusnoutoharjoittelua.
Testasin yhtenä viileämpänä aamuna, miten meiltä onnistuisi pyöräily. Sutihan juoksi rinnalla kuin vanha tekijä. Ei mitään ongelmia! Ei käyty kuin noin kilometrin päässä postilaatikolla, mutta hyvää ravuutusta oli näin alkuun. Jaksan joka kerta hämmästellä, miten helposti Sutilta sujuu kaikki tällainen! Ei sitä tarvitse varsinaisesti opettaa mihinkään tällaiseen peruskäyttäytymiseen, se vain osaa sen jotenkin "luonnostaan". Eilen mentiin Petriä junalle vastaan ja junan kohtaaminenkin oli Sutille ihan normaalia.
Pöydällä Suti antoi tutkia hyvin ja kun eläinlääkäri kääntyi kaapille rapistelemaan rokotusvälineitä ja totesi vielä kääntyessään iloisesti "hyvä!", Suti ei meinannut pysyä pöydällä, kun odotti niin innoissaan saamaansa "palkkaa". Noora nakkasikin pöydälle pienen pussillisen koirannappuloita, joita Suti söi ahmien, hyvällä ruokahalulla eikä huomannutkaan koko rokotusta :) Mikä ihme siis on, että koira menee paikalle innoissaan, kun siellä saa aina rapsutusta, ystävällisiä sanoja ja ruokaa!
Nyt on sitten molemmat rokotukset uusittu samalla kertaa. Onneksi mitään sivuvaikutuksia ei tullut vaan kaikki meni hyvin. Rokotukset ovat voimassa kolme vuotta.
Sain järjestettyä meille Laukasta agilitytreeniryhmänkin sekä vapaaharjoittelumahdollisuuden. On mukava päästä taas pitkästä aikaa harjoittelemaan. Maneesilta kaukalolle siirtymisen jälkeen en ole päässyt harjoittelemaan, koska minulla ei ole ollut koppiin avainta. Kotona olevia esteitäkään emme ole ehtineet kunnostaa kaiken muun kiireen keskellä.
Perjantai-iltana kävin Sutin ja Papun kanssa kaukalolla tokoilemassa. Kotona aurinko paistoi enkä ottanut edes takkia mukaan. Laukaata lähestyessämme myös tummat pilvet lähestyivät ja Vihtavuoressa vettä tulikin jo koko taivaan täydeltä ja ukkonen paukkui. Odotin autossa kymmenisen minuuttia ennen kuin sade hellitti sen verran, että ulos pystyi menemään. Saimme kuitenkin "nauttia" sateesta ja ukkosesta koko treenien ajan ja olinkin kotiinpäästyäni ihan jäässä. Mutta olipahan häiriötä! Kumpikaan koirista ei häiriintynyt ukkosesta mitenkään.
Papun kanssa harjoittelin erilaisia rally-toko-liikkeitä. Uskoisin meidän muuten selviävän kaikista ALO:n liikkeistä, mutta peruuttaminen niin, että ohjaaja ottaa yhden, sitten kaksi ja sitten kolme askelta ja koira peruuttaa vierellä ja istuu ohjaajankin pysähtyessä, ei tunnu sujuvan. Papu ottaa pari askelta ja alkaa sen jälkeen mennä vinoon... Toivottavasti sitä liikettä ei tule kokeeseen...
Seuraaminen on hyvää ja se seuraa hienosti myös juosten! Kehuminen todellakin auttaa!
Sutin kanssa harjoiteltiin kaikenlaista pientä taas. Katselimme mm. toisen koiran luoksetulo-harjoituksia ja halusin, että Suti ottaa kontaktia minuun eikä yritä lähteä koiran luo tai muuten kiihdy. Alkoihan se siitä sujua, mutta on sillä kyllä kova jahtaamisvietti :/
Kotona Samu tykkää leikkiä paljon piilosta ulkona. Aloimme leikkiä sitä niin, että lähetän Sutin etsimään. Se innostuu jo laskemisesta ja pinkaisee matkaan, kun huudan "nyt tullaan!". Se etsii tosi hienosti ja löytää Samun hyvin :) Tässä se käyttää ilmavainua, mutta nenänkäyttökin onnistuu jo. Heittelen sille ja Papulle joskus koskettamiani käpyjä nurmikon sekaan ja sanon "tuo oma". Suti tunnistaa jo käskyn ja molemmat etsivät niin, että nenät pitää pauketta ;) Hienosti se on oppinut löytämäänkin "oman". Tällä harjoittelulla valmistelen ensi talven harjoitteluohjelmaan suunnittelemaani tunnistusnoutoharjoittelua.
Testasin yhtenä viileämpänä aamuna, miten meiltä onnistuisi pyöräily. Sutihan juoksi rinnalla kuin vanha tekijä. Ei mitään ongelmia! Ei käyty kuin noin kilometrin päässä postilaatikolla, mutta hyvää ravuutusta oli näin alkuun. Jaksan joka kerta hämmästellä, miten helposti Sutilta sujuu kaikki tällainen! Ei sitä tarvitse varsinaisesti opettaa mihinkään tällaiseen peruskäyttäytymiseen, se vain osaa sen jotenkin "luonnostaan". Eilen mentiin Petriä junalle vastaan ja junan kohtaaminenkin oli Sutille ihan normaalia.
Tunnisteet:
agility,
kuulumisia,
Papu,
rally-toko,
Suti,
toko
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Mukavaa
Otsikko kuvaa tämän hetken olotilaani liittyen tokoon.
Papu pääsi viime viikolla mukaan rally-toko-treeneihin ja oli varsin pätevä. Minä kun menin sanomaan, että se on tämmönen moottoriton tokoilija ja sehän hyppi ja pomppi ja teki TODELLA innokkaasti kaiken! Tarkkuutta puuttui aluksi ja minäkin olin huono, kun en osannut tehdä liikkeitä tarpeeksi varmasti, mutta toisella kierroksella sujui jo paremmin. Tässä lajissa pitää vain muistaa pysyä liikkeellä koko ajan, ettei vanha tokokoira ehdi istua joka pysähdyksestä :)
Uusia juttuja minulle ja Papulle olivat ohjaajan peruuttaminen ensin yhden askeleen, sitten kaksi ja sitten vielä kolme. Koiran pitää istua joka pysähdyksestä ohjaajan eteen ja lopuksi siirtyä perusasentopaikalle, mutta ei saa istua vaan jatkaa seuraamisliikettä eteenpäin. Vaikeinta tuossa oli keskittyä, montako askelta on ottanut ja ovatko ne olleet oikeita askelia vai puolikkaita ja että pitää lähteä liikkeelle heti, kun kutsuu koiran perusasentoon, ettei se ehdi istua. Nyt ollaan tätä harjoiteltu enemmän ja alkaa jo ohjaajaltakin sujua ;)
Toinen uusi juttu oli saksalainen täyskäännös. Onneksi rally-tokossa saa käyttää käsiapuja kokeessakin, mutta on sekin alkanut sujua paremmin harjoittelun myötä.
Papu myös otti häiriötä erilaisista merkeistä ja kartioista kentällä, joten niitä pitää asettaa jatkossa omiinkin harjoituksiin. Lähti esim. kiertämään yhtä kylttiä ;)
Oli kyllä tosi hauskaa! Tuli taas mieleen meidän aktiiviajat, jolloin vain nautin kaikesta tekemisestä mitä Papun kanssa sain tehdä, menestyksellä ei ollut niin väliä. Papukin oli innokas ja iloinen, suorastaan riehakas! Sillä toimi hyvin se, että tässä lajissa saa koko ajan kehua koiraa. Se tuntui pitävän intoa hyvin yllä. Niinpä ilmoitin sen Muurameen rally-toko-kokeeseen, joka on jo vajaan kahden viikon päästä!! Saa nähdä, miten käy.
Sutin kanssa ollaan harjoiteltu jonkun verran myös, mutta tokoa. Ongelmana on ollut kontaktinpuute uusissa harjoittelupaikoissa. Sitä siis koitan harjoitella paljon, ennen kuin alamme varsinaisesti treenaamaan liikkeitä. Lisäksi olemme harjoitelleet kotioloissa ja kentälläkin seiso-istu-jumppaa. Tänään otin sille myös hyppyä, jonka se suorittaa iloisesti ja nopeasti. Pysäytys on hyvä. Luoksetulon perusasento on väljä erityisesti, jos luoksetulomatka on ollut pitkä, joten siihen kiinnitän huomiota auttamalla kädellä, mutta pikkuhiljaa käsiapua pienentämällä.
Olen ilmoittanut Sutin heinäkuun alussa oleviin Mikkelin kansalliseen näyttelyyn ja Laukaan ryhmänäyttelyyn. Lisäksi suunnittelin ilmoittavani sen syyskuun alussa Suonenjoen ryhmänäyttelyyn, koska sinnekin on meiltä lyhyt matka. Nypin siltä viime viikolla selän ja sään ja ensi viikolla on tarkoitus nyppiä loput ympäriltä. Onneksi kasvattaja-Juha on luvannut siistiä sen ennen näyttelyä. Muuten en olisi uskaltanut ilmoittaa sitä ollenkaan.
Katselin myös toko-kokeita syksylle :)
Papu pääsi viime viikolla mukaan rally-toko-treeneihin ja oli varsin pätevä. Minä kun menin sanomaan, että se on tämmönen moottoriton tokoilija ja sehän hyppi ja pomppi ja teki TODELLA innokkaasti kaiken! Tarkkuutta puuttui aluksi ja minäkin olin huono, kun en osannut tehdä liikkeitä tarpeeksi varmasti, mutta toisella kierroksella sujui jo paremmin. Tässä lajissa pitää vain muistaa pysyä liikkeellä koko ajan, ettei vanha tokokoira ehdi istua joka pysähdyksestä :)
Uusia juttuja minulle ja Papulle olivat ohjaajan peruuttaminen ensin yhden askeleen, sitten kaksi ja sitten vielä kolme. Koiran pitää istua joka pysähdyksestä ohjaajan eteen ja lopuksi siirtyä perusasentopaikalle, mutta ei saa istua vaan jatkaa seuraamisliikettä eteenpäin. Vaikeinta tuossa oli keskittyä, montako askelta on ottanut ja ovatko ne olleet oikeita askelia vai puolikkaita ja että pitää lähteä liikkeelle heti, kun kutsuu koiran perusasentoon, ettei se ehdi istua. Nyt ollaan tätä harjoiteltu enemmän ja alkaa jo ohjaajaltakin sujua ;)
Toinen uusi juttu oli saksalainen täyskäännös. Onneksi rally-tokossa saa käyttää käsiapuja kokeessakin, mutta on sekin alkanut sujua paremmin harjoittelun myötä.
Papu myös otti häiriötä erilaisista merkeistä ja kartioista kentällä, joten niitä pitää asettaa jatkossa omiinkin harjoituksiin. Lähti esim. kiertämään yhtä kylttiä ;)
Oli kyllä tosi hauskaa! Tuli taas mieleen meidän aktiiviajat, jolloin vain nautin kaikesta tekemisestä mitä Papun kanssa sain tehdä, menestyksellä ei ollut niin väliä. Papukin oli innokas ja iloinen, suorastaan riehakas! Sillä toimi hyvin se, että tässä lajissa saa koko ajan kehua koiraa. Se tuntui pitävän intoa hyvin yllä. Niinpä ilmoitin sen Muurameen rally-toko-kokeeseen, joka on jo vajaan kahden viikon päästä!! Saa nähdä, miten käy.
Sutin kanssa ollaan harjoiteltu jonkun verran myös, mutta tokoa. Ongelmana on ollut kontaktinpuute uusissa harjoittelupaikoissa. Sitä siis koitan harjoitella paljon, ennen kuin alamme varsinaisesti treenaamaan liikkeitä. Lisäksi olemme harjoitelleet kotioloissa ja kentälläkin seiso-istu-jumppaa. Tänään otin sille myös hyppyä, jonka se suorittaa iloisesti ja nopeasti. Pysäytys on hyvä. Luoksetulon perusasento on väljä erityisesti, jos luoksetulomatka on ollut pitkä, joten siihen kiinnitän huomiota auttamalla kädellä, mutta pikkuhiljaa käsiapua pienentämällä.
Olen ilmoittanut Sutin heinäkuun alussa oleviin Mikkelin kansalliseen näyttelyyn ja Laukaan ryhmänäyttelyyn. Lisäksi suunnittelin ilmoittavani sen syyskuun alussa Suonenjoen ryhmänäyttelyyn, koska sinnekin on meiltä lyhyt matka. Nypin siltä viime viikolla selän ja sään ja ensi viikolla on tarkoitus nyppiä loput ympäriltä. Onneksi kasvattaja-Juha on luvannut siistiä sen ennen näyttelyä. Muuten en olisi uskaltanut ilmoittaa sitä ollenkaan.
Katselin myös toko-kokeita syksylle :)
tiistai 28. toukokuuta 2013
Jo vähän aktiivisempaa
Koulu alkaa olla päätöksessä eikä kontaktiopintoja enää ole, joten minulla on jäänyt hyvin aikaa iltaisin taas touhuta muutakin. Aika paljon aikaa on mennyt pihatöihin, mutta ovat koiratkin onneksi saaneet osansa. Ja kyllähän nuo aika tyytyväisiltä vaikuttavat, kun saavat kulkea pihalla mukana ja "osallistua" ihan kaikkeen. Suti ja Jojo ovat erityisen innokkaita tunkemaan nenänsä joka paikkaan... Papu nauttii oman pihan vahtimisesta ja yllätinkin sen yhtenä aamuna istumassa kukkaruukussa :) Onneksi istuttamani auringonkukat eivät ole olleet moisesta eivätkä kolmen imurin aktiivisesta toiminnasta moksiskaan, vaan sinnikkäimmät nostavat jo lehtiä kohti taivasta. Papu viettää nykyään ulkona melkein koko valveillaoloaikansa, minkä vain saa pihalla olla. Istutin vähän perunoitakin, joskin meinasin tulla hulluksi kiukkuisten hyttysten ja kolmen koiran lannoitteensyönnin (kanankakkaa) yritysten takia.
Ehdittiin Sutin kanssa käydä kolmissa toko-treeneissäkin pitkästä aikaa! Tiistaina Hangan lavalla, jossa harjoittelin kaikenlaista pientä muiden harjoitellessa vierellä omia juttujaan. Esim. luoksetulon perusasentoon kiinnitimme huomiota. Lisäksi otimme paikkamakuun, joka meni ihan hyvin.
Keskiviikkona kaverin kanssa Aholaidan kentällä. Oli todella kuuma ja Suti oli ollut jo pitkään autossa, joten nuupahtaminen näkyi. Tuija antoi ohjeeksi alkaa harjoitella jo kaukojen seiso-istu-liikettä niin, että koira vain nousee seisomaan ja "peruuttaa" istumaan. Tätä olemme jo harjoitelleetkin. Mukava ottaa vähän uusia juttuja mukaan. Sitten hän ehdotti noutoon harjoitteluksi sitä, että koira juoksee kapula suussa esim. putken läpi, tulee ehkä rinnalle, mutta ei istu, vaan se lähetetään takaisin putkeen. Näin koira oppii kuljettamaan kapulaa suussaan eikä ennakoimaan luovutusta perusasennossa. Tätä emme ole vielä ehtineet kokeilla.
Perjantaina kävin Vihtavuoressa. Otin mukaani molemmat, Sutin ja Papun. Papu oli onnesta soikeena kun pääsi vähän jotain tekemään. Niinpä päätin, että otan sen mukaan viimeiselle rally-toko-kerralle. Suti oli nyt paljon innokkaampi kuin keskiviikkona ja teki varsin hyvin kaiken. Tein liikkeitä kentän laidalla, kun toiset koirat treenasivat, eikä se häirinnyt tekemistä yhtään. Otin myös seuraamista niin, että toinen koira tekee samaan aikaan liikkeitä kentällä. Eikä kontakti häiriintynyt koiran takia yhtään.
Ai niin! En ole muistanutkaan mainita rally-tokosta mitään. Olimme Sutin kanssa yhdellä harjoittelukerralla ja laji vaikutti niin mukavalta kuin olin ajatellutkin, mutta en haluakaan ottaa sitä Sutin lajiksi vielä. Pelkään, että minulle jää rally-tokon "lepsuus" päälle, mikä siirtyy tokon harjoitteluun... Niinpä vaihdan lajiin Papun. Ei sitä ole enää kuin yksi kerta jäljellä, mutta mukava tutustumiskurssi ollut kuitenkin. Lajissa järjestetään kisojakin, joista Papu varmasti suoriutuisi.
Lauantaina lähdin Jari-Pekkaan mätsäriin, jonka järjesti Hankasalmen kennelkerho. Olin siis työntekijänä. Pääsin meidän oman tien päähän, kun huomasin, että Suti juoksee miljoonaa perässä. Ei muuta kuin koira kyytiin ja takaisin. Soitin portilta Petrille, että tulee korjaamaan pienen pienen reiän portin pielessä, josta Suti on tunkenut itsensä ulkopuolelle. Kaikki koirat jäivät aidan toiselle puolelle, kun lähdin. Hetken päästä Petri soittaa perään, että Suti tulee taas! Ei ollut totellut yhtään ja livahtanut reiästä, kun Petri oli hetkeksi kääntänyt selkänsä. Nyt pääsin jo melkein postilaatikoille eli kilometrin päähän. Käänsin auton ja sieltähän tämä vinttikoira tuli korvat lepattaen vastaan... Kolmannella kerralla pääsin Jari-Pekkaan asti, mutta Petri kertoi myöhemmin, että Suti oli ollut kateissa vielä kerran jonkin aikaa ja löytynyt istumasta portin toiselta puolelta. Nyt reikä on varmistettu moneen kertaan, ettei LUULISI menevän läpi... On se kyllä hirveen kova mamman perään...
Ehdittiin Sutin kanssa käydä kolmissa toko-treeneissäkin pitkästä aikaa! Tiistaina Hangan lavalla, jossa harjoittelin kaikenlaista pientä muiden harjoitellessa vierellä omia juttujaan. Esim. luoksetulon perusasentoon kiinnitimme huomiota. Lisäksi otimme paikkamakuun, joka meni ihan hyvin.
Keskiviikkona kaverin kanssa Aholaidan kentällä. Oli todella kuuma ja Suti oli ollut jo pitkään autossa, joten nuupahtaminen näkyi. Tuija antoi ohjeeksi alkaa harjoitella jo kaukojen seiso-istu-liikettä niin, että koira vain nousee seisomaan ja "peruuttaa" istumaan. Tätä olemme jo harjoitelleetkin. Mukava ottaa vähän uusia juttuja mukaan. Sitten hän ehdotti noutoon harjoitteluksi sitä, että koira juoksee kapula suussa esim. putken läpi, tulee ehkä rinnalle, mutta ei istu, vaan se lähetetään takaisin putkeen. Näin koira oppii kuljettamaan kapulaa suussaan eikä ennakoimaan luovutusta perusasennossa. Tätä emme ole vielä ehtineet kokeilla.
Perjantaina kävin Vihtavuoressa. Otin mukaani molemmat, Sutin ja Papun. Papu oli onnesta soikeena kun pääsi vähän jotain tekemään. Niinpä päätin, että otan sen mukaan viimeiselle rally-toko-kerralle. Suti oli nyt paljon innokkaampi kuin keskiviikkona ja teki varsin hyvin kaiken. Tein liikkeitä kentän laidalla, kun toiset koirat treenasivat, eikä se häirinnyt tekemistä yhtään. Otin myös seuraamista niin, että toinen koira tekee samaan aikaan liikkeitä kentällä. Eikä kontakti häiriintynyt koiran takia yhtään.
Ai niin! En ole muistanutkaan mainita rally-tokosta mitään. Olimme Sutin kanssa yhdellä harjoittelukerralla ja laji vaikutti niin mukavalta kuin olin ajatellutkin, mutta en haluakaan ottaa sitä Sutin lajiksi vielä. Pelkään, että minulle jää rally-tokon "lepsuus" päälle, mikä siirtyy tokon harjoitteluun... Niinpä vaihdan lajiin Papun. Ei sitä ole enää kuin yksi kerta jäljellä, mutta mukava tutustumiskurssi ollut kuitenkin. Lajissa järjestetään kisojakin, joista Papu varmasti suoriutuisi.
Lauantaina lähdin Jari-Pekkaan mätsäriin, jonka järjesti Hankasalmen kennelkerho. Olin siis työntekijänä. Pääsin meidän oman tien päähän, kun huomasin, että Suti juoksee miljoonaa perässä. Ei muuta kuin koira kyytiin ja takaisin. Soitin portilta Petrille, että tulee korjaamaan pienen pienen reiän portin pielessä, josta Suti on tunkenut itsensä ulkopuolelle. Kaikki koirat jäivät aidan toiselle puolelle, kun lähdin. Hetken päästä Petri soittaa perään, että Suti tulee taas! Ei ollut totellut yhtään ja livahtanut reiästä, kun Petri oli hetkeksi kääntänyt selkänsä. Nyt pääsin jo melkein postilaatikoille eli kilometrin päähän. Käänsin auton ja sieltähän tämä vinttikoira tuli korvat lepattaen vastaan... Kolmannella kerralla pääsin Jari-Pekkaan asti, mutta Petri kertoi myöhemmin, että Suti oli ollut kateissa vielä kerran jonkin aikaa ja löytynyt istumasta portin toiselta puolelta. Nyt reikä on varmistettu moneen kertaan, ettei LUULISI menevän läpi... On se kyllä hirveen kova mamman perään...
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Möllitoko: Pieksämäki 21.4.2013
Käytiin tänään Pieksämäellä möllitokossa. Mentiin jo ilmoittautumisajan alkaessa paikalle, jotta saan kävelyttää Sutin rauhassa ja tutustuttaa sen ympäristöön. Paikka olikin tosi levoton: Vieressä oli agilityrata, jolla pidettiin samaan aikaan möllikisat ja kehän vieressä (ja jopa kehän läpi!!) kulki ajattelemattomia ihmisiä, jotka eivät oikein osanneet ottaa huomioon aloittelevien toko-koirien olosuhteita. Suti kuitenkin kesti hyvin ja toimi reippaasti eikä tuntunut häiriintyvän oikein mistään.
Ajattelin niin, että pidän Sutin kentän laidalla siihen asti kun olemme olleet kehässä. Tämä siksi, että Papun kanssa oli parasta ottaa se autosta vähän ennen kehään menoa, jotta sillä oli tarpeeksi virtaa ja Jojon kanssa piti olla aina paikan päällä hyvissä ajoin, että se ehti vähän väsyä kaikkeen hälinään. Suti on todella vilkas, joten halusin testata tätä "väsytystaktiikkaa" siihenkin. Temputin sitä ja seuruutin pikkupätkiä (oli muuten alkuun hirveetä poikittamista!). Tämä saattaa olla ihan toimiva ratkaisu.
Kehässä sai liikkeen jälkeen palkata namilla, mikä oli erinomaista näin ekakertalaisille!
Luoksepäästävyys: 10 (otin jo hihnan pois, kun tajusin, että alossa onkin luoksepäästävyys ennen paikkamakuuta, eikä oltu kyllä yhtään reenattu... Suti pysyi loistavasti paikallaan ja antoi rapsuttaa ihan kunnolla.)
Paikkamakuu: 7 (Pysyi paikallaan vaikka vieruskaverit molemmilta puolilta lähti leikkimään keskenään, mutta nousi ylös, kun menin sen luo palkkaamaan hyvästä pysymisestä. Karannut koira sai vitosen ja me seiskan, mikä tuntui aika epäreilulta...)
Seuraaminen kytkettynä: 9 (Alussa haisteli maata, mutta paransi ekan käännöksen jälkeen. Juoksukin onnistui, vaikkei sitäkään olla juuri reenattu... Lopussa seuraaminen oli tosi upeaa!)
Seuraaminen vapaana: 9 (Ihan hyvää koko ajan, loistavaakin paikoitellen. Aika vajaat perusasennot.)
Liikkeestä maahanmeno: 10. (loistava!)
Luoksetulo: 10 (loistava!)
Liikkeestä seisominen: 9 (en tiedä, minkä virheen näki, mun mielestä loistava oli tämäkin!)
Estehyppy: 8. (ei hypännyt ekalla käskyllä vaan tuijotti tuomaria. Toisella hyppäsi ja meni suoraan tuomarin eteen seisomaan :D (tuomari piti numerolappuja edessä käsissään). Minä menin luvan saatuani seisomaan Sutin viereen ja käskin istumaan. Senhän se teki ja vapautuksen jälkeen meni häntä viuhtoen tuomaria kohti, odotti kai saavansa jotain kivaa :D)
Kokonaisvaikutelma: 8 (miksi näin huono????!!! Suti ei ollut mikään lapanen kuitenkaan ja oli hallinnassa koko ajan eikä esim. karannut kehästä, kuten jotkut...)
Yhteensä: 177p, I palkinto.
Tuomarointi oli aika erikoislaatuista, etten sanoisi, mutta enhän minä sinne mennyt pisteitä keräämään vaan testaamaan meidän osaamista ja katsomaan, miten Suti toimii! Todella luottavainen olen, että tulemme pärjäämään myös virallisissa kokeissa. Kesän aikana laitetaan vielä avoimen luokan liikkeet kuntoon niin voimme mennä suoraan avoimeen alokkaan suoritettuamme.
Lisään tänne vielä Petrin kuvaaman videon:
Ajattelin niin, että pidän Sutin kentän laidalla siihen asti kun olemme olleet kehässä. Tämä siksi, että Papun kanssa oli parasta ottaa se autosta vähän ennen kehään menoa, jotta sillä oli tarpeeksi virtaa ja Jojon kanssa piti olla aina paikan päällä hyvissä ajoin, että se ehti vähän väsyä kaikkeen hälinään. Suti on todella vilkas, joten halusin testata tätä "väsytystaktiikkaa" siihenkin. Temputin sitä ja seuruutin pikkupätkiä (oli muuten alkuun hirveetä poikittamista!). Tämä saattaa olla ihan toimiva ratkaisu.
Kehässä sai liikkeen jälkeen palkata namilla, mikä oli erinomaista näin ekakertalaisille!
Luoksepäästävyys: 10 (otin jo hihnan pois, kun tajusin, että alossa onkin luoksepäästävyys ennen paikkamakuuta, eikä oltu kyllä yhtään reenattu... Suti pysyi loistavasti paikallaan ja antoi rapsuttaa ihan kunnolla.)
Paikkamakuu: 7 (Pysyi paikallaan vaikka vieruskaverit molemmilta puolilta lähti leikkimään keskenään, mutta nousi ylös, kun menin sen luo palkkaamaan hyvästä pysymisestä. Karannut koira sai vitosen ja me seiskan, mikä tuntui aika epäreilulta...)
Seuraaminen kytkettynä: 9 (Alussa haisteli maata, mutta paransi ekan käännöksen jälkeen. Juoksukin onnistui, vaikkei sitäkään olla juuri reenattu... Lopussa seuraaminen oli tosi upeaa!)
Seuraaminen vapaana: 9 (Ihan hyvää koko ajan, loistavaakin paikoitellen. Aika vajaat perusasennot.)
Liikkeestä maahanmeno: 10. (loistava!)
Luoksetulo: 10 (loistava!)
Liikkeestä seisominen: 9 (en tiedä, minkä virheen näki, mun mielestä loistava oli tämäkin!)
Estehyppy: 8. (ei hypännyt ekalla käskyllä vaan tuijotti tuomaria. Toisella hyppäsi ja meni suoraan tuomarin eteen seisomaan :D (tuomari piti numerolappuja edessä käsissään). Minä menin luvan saatuani seisomaan Sutin viereen ja käskin istumaan. Senhän se teki ja vapautuksen jälkeen meni häntä viuhtoen tuomaria kohti, odotti kai saavansa jotain kivaa :D)
Kokonaisvaikutelma: 8 (miksi näin huono????!!! Suti ei ollut mikään lapanen kuitenkaan ja oli hallinnassa koko ajan eikä esim. karannut kehästä, kuten jotkut...)
Yhteensä: 177p, I palkinto.
Tuomarointi oli aika erikoislaatuista, etten sanoisi, mutta enhän minä sinne mennyt pisteitä keräämään vaan testaamaan meidän osaamista ja katsomaan, miten Suti toimii! Todella luottavainen olen, että tulemme pärjäämään myös virallisissa kokeissa. Kesän aikana laitetaan vielä avoimen luokan liikkeet kuntoon niin voimme mennä suoraan avoimeen alokkaan suoritettuamme.
Lisään tänne vielä Petrin kuvaaman videon:
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Aktivointilaatikko
Tein Sutille aktivointilaatikon tyhjästä koirankeksilaatikosta, johon laitoin sisälle vessapaperihylsyihin ja suklaamunan sisämuniin piilotettuja makupaloja. Teippasin lopuksi laatikon kiinni. Olipas toisella kivaa muutaman minuutin. Käy yllättävän aggressiivisesti kimppuun - mutta häntä heiluu koko ajan :)
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Pikkureenejä
Kiireistä on ollut kouluhommien ym. takia, mutta ollaan koitettu reenata aina kun mahdollista edes jotain pientä. Tähtään tokossa möllitokoon Pieksämäellä. Pakko päästä kokeilemaan, miten yhteistyömme toimii kisatilanteessa. Ajattelin muutenkin, että kesä voitaisiin kiertää möllikisoissa ja mennä ALO-luokkaan syksyllä. Jos ykkönen tulisi heti, loppuvuodesta voisi mennä myös AVO-luokkaan. BH-koe siintää myös haaveissa, joten tähtään siihen kesäksi 2014.
Luin Susanna ja Juha Korrin Tavoitteena huippukoira -kirjan. Se keskittyy palveluskoirien tottelevaisuusosuuden liikkeiden opettamiseen, mutta pystyi sieltä napsimaan hyödyllisiä vinkkejä myös tokoon ja ylipäätänsä koiran kanssa elämiseen. He olivat kanssani samaa mieltä siitä, miten pentua aletaan opettaa ja miten hyvä yhteistyö ratkaisee menestyksen. He suosittelivat harjoittelemaan nuoren koiran kanssa sellaista seuraamista, että ohjaaja asettaa varpaansa purkin kannen reunalle ja kiertää purkkia oikealle. Koiran pitäisi seurata perässä. Harjoitus kehittää koiran takapään käyttöä. Ajattelin kokeilla, kun tätähän emme ole näin selkeästi tulleet harjoitelleeksi. Mutta ei ongelmia! Hyvin Suti seurasi perässä ja korjasi asentoaan oikeaksi käätämällä peräpäätä :)
Sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa agilityyn. Saimme reenata tällä kertaa rauhassa. Luin Laukaan koirakerhon lehdestä Juha Oreniuksen agilitykoulutuksesta, jossa yksi kohta radalla oli tuottanut vaikeuksia. Niinpä päätin ottaa harjoittelun kohteeksi samanlaisen kohdan. Radalla oli vain kolme estettä: hyppy, hyppy ja putki. Ensimmäinen hyppy oli minua ja muita esteitä kohti. Putken oli tarkoitus olla houkuttamassa toisen esteen takana. Toisella hypyllä piti tehdä takaakierto ja sitten putkeen.
Ensimmäisellä kerralla Suti hyppäsi toisenkin hypyn normaaliin suuntaan. Palkkasin kuitenkin. Koska asia oli sille outo, tein muutaman takaakierron pelkällä yhdellä hypyllä. Sitten keskityin enemmän siihen, miten jalkani olivat ja että ruumiini paino oli jaloilla oikein. Johan alkoi sujua! Ensin palkkasin heti siitä, että takaakierto onnistui. Sitten palkkasin siitä, että olin jo menossa esteen ohi kohti putkea, jolloin Suti oli tulossa esteen "nurkalla". Sitten palkkasin siitä, että rata onnistui putkeen asti. Sitten vielä koko rata loppuun eli kaksi hyppyä vielä suoraan eteen ja pallo palkaksi. Pienen leikkimisen jälkeen siirsin esteitä niin, että pääsimme harjoittelemaan toista puolta. Tämä vaati myös yhden epäonnistuneen yrityksen, kunnes alkoi onnistua. Minä kun ajattelin etukäteen, että joudumme harjoittelemaan tätä vielä seuraavallakin kerralla...
Sutilla on kovasti intoa tähän touhuun, mutta haluan silti pitää harjoitukset lyhyinä ja palkata usein. Jos ei heti onnistunut tai Sutin mielenkiinto alkoi herpaantua (näkyi maan nuuhkimisena), tein sen kanssa pari läpy-temppua, josta sain palkattua. Mukavaa oli sekin, että pallo kelpasi palkaksi :)
Toko-liikkeistä liikkeestä seisomisen harjoittelu jatkuu aina kun mahdollista: ruokakupilla ja kotiin jäädessä (lähtiessäni kotoa annan aina jotain pientä syötävää koirille). Hyvin tuntuisi pysähtyminen jo onnistuvan. Vielä kun saisi varmuutta paikalla pysymiseen palatessani rinnalle. Noudossa olemme ottaneet pitoharjoituksia molemmilla kapuloilla.
Luin Susanna ja Juha Korrin Tavoitteena huippukoira -kirjan. Se keskittyy palveluskoirien tottelevaisuusosuuden liikkeiden opettamiseen, mutta pystyi sieltä napsimaan hyödyllisiä vinkkejä myös tokoon ja ylipäätänsä koiran kanssa elämiseen. He olivat kanssani samaa mieltä siitä, miten pentua aletaan opettaa ja miten hyvä yhteistyö ratkaisee menestyksen. He suosittelivat harjoittelemaan nuoren koiran kanssa sellaista seuraamista, että ohjaaja asettaa varpaansa purkin kannen reunalle ja kiertää purkkia oikealle. Koiran pitäisi seurata perässä. Harjoitus kehittää koiran takapään käyttöä. Ajattelin kokeilla, kun tätähän emme ole näin selkeästi tulleet harjoitelleeksi. Mutta ei ongelmia! Hyvin Suti seurasi perässä ja korjasi asentoaan oikeaksi käätämällä peräpäätä :)
Sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa agilityyn. Saimme reenata tällä kertaa rauhassa. Luin Laukaan koirakerhon lehdestä Juha Oreniuksen agilitykoulutuksesta, jossa yksi kohta radalla oli tuottanut vaikeuksia. Niinpä päätin ottaa harjoittelun kohteeksi samanlaisen kohdan. Radalla oli vain kolme estettä: hyppy, hyppy ja putki. Ensimmäinen hyppy oli minua ja muita esteitä kohti. Putken oli tarkoitus olla houkuttamassa toisen esteen takana. Toisella hypyllä piti tehdä takaakierto ja sitten putkeen.
Ensimmäisellä kerralla Suti hyppäsi toisenkin hypyn normaaliin suuntaan. Palkkasin kuitenkin. Koska asia oli sille outo, tein muutaman takaakierron pelkällä yhdellä hypyllä. Sitten keskityin enemmän siihen, miten jalkani olivat ja että ruumiini paino oli jaloilla oikein. Johan alkoi sujua! Ensin palkkasin heti siitä, että takaakierto onnistui. Sitten palkkasin siitä, että olin jo menossa esteen ohi kohti putkea, jolloin Suti oli tulossa esteen "nurkalla". Sitten palkkasin siitä, että rata onnistui putkeen asti. Sitten vielä koko rata loppuun eli kaksi hyppyä vielä suoraan eteen ja pallo palkaksi. Pienen leikkimisen jälkeen siirsin esteitä niin, että pääsimme harjoittelemaan toista puolta. Tämä vaati myös yhden epäonnistuneen yrityksen, kunnes alkoi onnistua. Minä kun ajattelin etukäteen, että joudumme harjoittelemaan tätä vielä seuraavallakin kerralla...
Sutilla on kovasti intoa tähän touhuun, mutta haluan silti pitää harjoitukset lyhyinä ja palkata usein. Jos ei heti onnistunut tai Sutin mielenkiinto alkoi herpaantua (näkyi maan nuuhkimisena), tein sen kanssa pari läpy-temppua, josta sain palkattua. Mukavaa oli sekin, että pallo kelpasi palkaksi :)
Toko-liikkeistä liikkeestä seisomisen harjoittelu jatkuu aina kun mahdollista: ruokakupilla ja kotiin jäädessä (lähtiessäni kotoa annan aina jotain pientä syötävää koirille). Hyvin tuntuisi pysähtyminen jo onnistuvan. Vielä kun saisi varmuutta paikalla pysymiseen palatessani rinnalle. Noudossa olemme ottaneet pitoharjoituksia molemmilla kapuloilla.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Oho, metallikin nousee
Eilen pitkästä aikaa vähän tokoilua iltamyöhään. Vaikka olin jo antanut iltaruuan, Suti oli innokas tekemään hommia.
Aloitimme jälleen noudolla. Into oli nyt niin kova, että karkasi noutamaan joka kerta. Niinpä harjoittelin ihan vain pitoa perusasennossa. Alkuun palkkasin vain pelkästä suuhun ottamisesta. Sitten Suti alkoikin omatoimisesti tarjota suussa pitämistä pidempää aikaa! Toivon, että saan yhdistettyä nämä kaksi harjoitusta kokonaiseksi liikkeeksi (tällä hetkellä noutaa, mutta pudottaa kapulan istuessaan perusasentoon). Hyvältä vaikuttaa jo, kun on niin innostunutkin! :)
Käytin intoa hyväkseni ja otin metallikapulankin esiin. Ensin pari nostoharjoitusta ja sitten jo kuljetusta perusasentoon. Sitten vielä muutama kerta perusasennossa pitoa. Hienoa! Tämän harjoituksen onnistuminen oli täysi yllätys! Tänä aamuna Suti on kuljettanut metallinoutokapulaa ihan muuten vainkin :)
Sitten vähän liikkeestä seisomista, kaukoja ja paikkamakuuta (n.1 min.) sekä 2on2off:ia. Otettiin myös vähän temppuja, kun virtaa tuntui riittävän ;) En vain meinaa millään keksiä uusia temppuja opeteltavaksi... Ideoita? Harjoitukset voisivat olla sellaisiakin, että niistä olisi hyötyä tokossa, mutta voivat olla ihan "pelkkiä" temppujakin. Osaa kurre-asennon, jalkojen välissä seuraamisen eteen ja taakse, läpyn, ryömiä, peruuttaa, kieriä, merkille menon, käännökset ja sivuaskeleet seuraamisessa... Ihan oikeasti kaipaisin apua, mitä voisin sille seuraavaksi opettaa!!
Jojo ja Papukin sai tehdä vähän jotain. Iloisia olivat nekin!
Ostimme viikonloppuna ison jumppapallon. Testasin, pysyvätkö Jojo ja Suti sen päällä. Sutin nostin ensimmäisellä kerralla, mutta sen jälkeen se hyppäsi ihan itse ja tasapainotteli pallon päällä (jota tietysti pyrin pitämään paikallaan). Jojo hyppäsi itse samantien ja piti loistavasti tasapainonsa koko ajan! On sillä vaan mahtavat sisäiset lihakset edelleen!
Suti ja Papu ottivat eilen kaksi kertaa yhteen oikein kunnolla. Sutilla oli joku Papun mielestä hirveän tärkeä esine ja Papu hyökkäsi ottamaan sitä. Suti puolustikin itseään ja siitähän se riita sitten lähti... Ekalla kertaa olivat sisällä ja Jojo hyökkäsi myös mukaan tappeluun. Suti ei usko komentamista, joten jouduin irrottamaan sen purentaotteen väkisin Papun niskasta. Onneksi ote oli kuitenkin "hellempi" kuin silloin kun Sutin hampaat oli Jojon niskassa. Toisellakin kerralla (ulkona) Suti oli taas Papun niskassa kiinni. Molemmilla kerroilla Suti oli siis ns. voitolla. Eipä kai tuo ole ihmekään, kun on nuori ja hyvässä kunnossa oleva uros ja toinen on tommonen vaivainen reppana :( Toivotaan, että saisivat välinsä selviksi helposti, etteivät ala jatkossa joka asiasta tapella. Jojon ja Papun kanssa olemme päässeet niin helpolla, kun niillä on riitoja ollut tosi harvoin ja sekin on loppunut, kun olen huutanut. Toivon myös, ettei Papu tappelisi enempää, koska se vielä teloo itsensä tommosessa :(
Kävin aikaisin aamulla Sutin ja Papun kanssa vähän kävelemässä tiellä (Jojo jäi peiton alle nukkumaan). Tekee hyvää saada heti aamusta raitista ilmaa. Pitää ottaa tavaksi! Suti oli (taas) innoissaan ja kävi hyppimässä syliin ja lapaseen kiinni :) Siinä on sitten perusluonteeltaan iloinen koira. Häntäkin heiluu aina :)
Aloitimme jälleen noudolla. Into oli nyt niin kova, että karkasi noutamaan joka kerta. Niinpä harjoittelin ihan vain pitoa perusasennossa. Alkuun palkkasin vain pelkästä suuhun ottamisesta. Sitten Suti alkoikin omatoimisesti tarjota suussa pitämistä pidempää aikaa! Toivon, että saan yhdistettyä nämä kaksi harjoitusta kokonaiseksi liikkeeksi (tällä hetkellä noutaa, mutta pudottaa kapulan istuessaan perusasentoon). Hyvältä vaikuttaa jo, kun on niin innostunutkin! :)
Käytin intoa hyväkseni ja otin metallikapulankin esiin. Ensin pari nostoharjoitusta ja sitten jo kuljetusta perusasentoon. Sitten vielä muutama kerta perusasennossa pitoa. Hienoa! Tämän harjoituksen onnistuminen oli täysi yllätys! Tänä aamuna Suti on kuljettanut metallinoutokapulaa ihan muuten vainkin :)
Sitten vähän liikkeestä seisomista, kaukoja ja paikkamakuuta (n.1 min.) sekä 2on2off:ia. Otettiin myös vähän temppuja, kun virtaa tuntui riittävän ;) En vain meinaa millään keksiä uusia temppuja opeteltavaksi... Ideoita? Harjoitukset voisivat olla sellaisiakin, että niistä olisi hyötyä tokossa, mutta voivat olla ihan "pelkkiä" temppujakin. Osaa kurre-asennon, jalkojen välissä seuraamisen eteen ja taakse, läpyn, ryömiä, peruuttaa, kieriä, merkille menon, käännökset ja sivuaskeleet seuraamisessa... Ihan oikeasti kaipaisin apua, mitä voisin sille seuraavaksi opettaa!!
Jojo ja Papukin sai tehdä vähän jotain. Iloisia olivat nekin!
Ostimme viikonloppuna ison jumppapallon. Testasin, pysyvätkö Jojo ja Suti sen päällä. Sutin nostin ensimmäisellä kerralla, mutta sen jälkeen se hyppäsi ihan itse ja tasapainotteli pallon päällä (jota tietysti pyrin pitämään paikallaan). Jojo hyppäsi itse samantien ja piti loistavasti tasapainonsa koko ajan! On sillä vaan mahtavat sisäiset lihakset edelleen!
Suti ja Papu ottivat eilen kaksi kertaa yhteen oikein kunnolla. Sutilla oli joku Papun mielestä hirveän tärkeä esine ja Papu hyökkäsi ottamaan sitä. Suti puolustikin itseään ja siitähän se riita sitten lähti... Ekalla kertaa olivat sisällä ja Jojo hyökkäsi myös mukaan tappeluun. Suti ei usko komentamista, joten jouduin irrottamaan sen purentaotteen väkisin Papun niskasta. Onneksi ote oli kuitenkin "hellempi" kuin silloin kun Sutin hampaat oli Jojon niskassa. Toisellakin kerralla (ulkona) Suti oli taas Papun niskassa kiinni. Molemmilla kerroilla Suti oli siis ns. voitolla. Eipä kai tuo ole ihmekään, kun on nuori ja hyvässä kunnossa oleva uros ja toinen on tommonen vaivainen reppana :( Toivotaan, että saisivat välinsä selviksi helposti, etteivät ala jatkossa joka asiasta tapella. Jojon ja Papun kanssa olemme päässeet niin helpolla, kun niillä on riitoja ollut tosi harvoin ja sekin on loppunut, kun olen huutanut. Toivon myös, ettei Papu tappelisi enempää, koska se vielä teloo itsensä tommosessa :(
Kävin aikaisin aamulla Sutin ja Papun kanssa vähän kävelemässä tiellä (Jojo jäi peiton alle nukkumaan). Tekee hyvää saada heti aamusta raitista ilmaa. Pitää ottaa tavaksi! Suti oli (taas) innoissaan ja kävi hyppimässä syliin ja lapaseen kiinni :) Siinä on sitten perusluonteeltaan iloinen koira. Häntäkin heiluu aina :)
Tunnisteet:
Jojo,
kuulumisia,
Papu,
Suti,
temppureenit,
toko
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Sunnuntaiagit
Eilen tuli aamusta ohikulkumatkalla olleita kavereita kahveille, joten jäi menemättä agilityyn. Kävin sitten tänään, kun näytti olevan koko päivä vapaaharjoitteluaikaa. Siellä olikin maneesin reunoilla melkein kaikki esteet, joten omat suunnitelmani menivät vähän uusiksi.
Alunperin suunnittelin ottavani kahdella putkella ja kolmella hypyllä takaaleikkauksia eri puolilta. Niitä toki otin nytkin. Hyvin Suti irtoaa putkeen ja takaaleikkaukset onnistuvat jo hienosti :) Toisen harjoituksen jätän seuraavaan kertaan eli sellaisen, että taivutan putket kaarelle ja vien toisesta putkesta vieressä olevan toisen putken kauimmaiseen päähän ja sitten hyppy eteen.
Koska reunoilla oli valmiina keinu, rengas ja A, otettiin tietysti niitäkin, kun mahdollisuus aukesi. Laitoin keinun alle pöydän pönkäksi niin, että kahdella ensimmäisellä kerralla keinu ei laskeudu yhtään. Sitten muutin harjoitusta niin, että keinu laskeutuu ihan vähän ja pitää pamauksen. Sitä otettiin useampaan kertaan eikä Suti ollut pamauksesta millänsäkään! Yhtä kovalla vauhdilla meni joka kerta keinun päähän :)
Rengas on jäänyt tosi vähälle harjoittelulle. Tilanne onneksi korjaantuu, kun saadaan kunnostettua omat esteet kotona. Niinpä halusin varmistaa, että Suti varmasti menee renkaan oikein: jätin sen odottamaan toiselle puolelle ja kutsuin sen luokseni renkaan läpi katsomalla. Hyvin meni. Lopussa se jo juoksi ennen minua renkaan läpi ja sieltä A:lle.
A:ta halusin kokeilla, vaikka ollaan harjoiteltu 2on-2off-asentoa vasta kotona. Toimii myös oikeassa tilanteessa!
Lopulta saatiin tehtyä esteistä kiemurainen pikkurata: hyppy, takaaleikkaus, putki, putki, edessäleikkaus putkella, hyppy eteen, takaakierto, A ja rengas :) Pätevä jätkä!
Sen verran ollaan viime aikoina tokoiltu, että vaihdoin ruokailun yhteyteen harjoitteeksi liikkeestä seisomisen. Paikkamakuu sujuu jo hienosti eikä tarvitse enää noin montaa vahvistuskertaa päivässä. Liikkeestä seisominen on kuitenkin heikoin ALO:n liikkeistämme. Nyt harjoittelemme sitä päivittäin ruokailujen yhteydessä, lähtiessäni kotoa ja antaessani vaikka puruluun. Ruokailun yhteydessä jätän Sutin istumaan ja vien ruokakupin sen taakse (tällä hetkellä vielä ylhäällä, koska ei malttaisi lähteä pois päin kupista muuten). Seurautan hetken pois päin kupista ja annan seiso-käskyn. Nopeasta pysäytyksestä vapautan samantien kupille. Makupalaa antaessani seurautan samalla tavalla ja annan palkkion kädestä pysähdyksestä. Kyllä se siitä alkaa sujua, kun tulee toistoja :)
Arja (Sutin emän omistaja) on aina ylistänyt Moonaa siitä, miten helppo ja vaivaton se on joka asiassa. Se ei hötkyile mistään ja kaikki sujuu siltä jotenkin vaivattomasti. Suti on totisesti samanlainen! Esim. potkukelkkailu. Se vain tiesi, että paras paikka on juosta kelkan rinnalla, ilman, että ohjasin sitä oikeaan paikkaan ollenkaan. Se ei arkaile eikä väistele kelkkaa vaan juoksee tasaisesti ihan sen rinnalla. Kelkkailuvauhtini on sopiva sen vauhtiin, koska se ravaa koko ajan. Kunto kasvaa molemmilla :) Kesällä aion alkaa pyöräillä Sutin kanssa ja jos Petri alkaa taas juosta, se saa hyvän kaverin Sutista.
Alunperin suunnittelin ottavani kahdella putkella ja kolmella hypyllä takaaleikkauksia eri puolilta. Niitä toki otin nytkin. Hyvin Suti irtoaa putkeen ja takaaleikkaukset onnistuvat jo hienosti :) Toisen harjoituksen jätän seuraavaan kertaan eli sellaisen, että taivutan putket kaarelle ja vien toisesta putkesta vieressä olevan toisen putken kauimmaiseen päähän ja sitten hyppy eteen.
Koska reunoilla oli valmiina keinu, rengas ja A, otettiin tietysti niitäkin, kun mahdollisuus aukesi. Laitoin keinun alle pöydän pönkäksi niin, että kahdella ensimmäisellä kerralla keinu ei laskeudu yhtään. Sitten muutin harjoitusta niin, että keinu laskeutuu ihan vähän ja pitää pamauksen. Sitä otettiin useampaan kertaan eikä Suti ollut pamauksesta millänsäkään! Yhtä kovalla vauhdilla meni joka kerta keinun päähän :)
Rengas on jäänyt tosi vähälle harjoittelulle. Tilanne onneksi korjaantuu, kun saadaan kunnostettua omat esteet kotona. Niinpä halusin varmistaa, että Suti varmasti menee renkaan oikein: jätin sen odottamaan toiselle puolelle ja kutsuin sen luokseni renkaan läpi katsomalla. Hyvin meni. Lopussa se jo juoksi ennen minua renkaan läpi ja sieltä A:lle.
A:ta halusin kokeilla, vaikka ollaan harjoiteltu 2on-2off-asentoa vasta kotona. Toimii myös oikeassa tilanteessa!
Lopulta saatiin tehtyä esteistä kiemurainen pikkurata: hyppy, takaaleikkaus, putki, putki, edessäleikkaus putkella, hyppy eteen, takaakierto, A ja rengas :) Pätevä jätkä!
Sen verran ollaan viime aikoina tokoiltu, että vaihdoin ruokailun yhteyteen harjoitteeksi liikkeestä seisomisen. Paikkamakuu sujuu jo hienosti eikä tarvitse enää noin montaa vahvistuskertaa päivässä. Liikkeestä seisominen on kuitenkin heikoin ALO:n liikkeistämme. Nyt harjoittelemme sitä päivittäin ruokailujen yhteydessä, lähtiessäni kotoa ja antaessani vaikka puruluun. Ruokailun yhteydessä jätän Sutin istumaan ja vien ruokakupin sen taakse (tällä hetkellä vielä ylhäällä, koska ei malttaisi lähteä pois päin kupista muuten). Seurautan hetken pois päin kupista ja annan seiso-käskyn. Nopeasta pysäytyksestä vapautan samantien kupille. Makupalaa antaessani seurautan samalla tavalla ja annan palkkion kädestä pysähdyksestä. Kyllä se siitä alkaa sujua, kun tulee toistoja :)
Arja (Sutin emän omistaja) on aina ylistänyt Moonaa siitä, miten helppo ja vaivaton se on joka asiassa. Se ei hötkyile mistään ja kaikki sujuu siltä jotenkin vaivattomasti. Suti on totisesti samanlainen! Esim. potkukelkkailu. Se vain tiesi, että paras paikka on juosta kelkan rinnalla, ilman, että ohjasin sitä oikeaan paikkaan ollenkaan. Se ei arkaile eikä väistele kelkkaa vaan juoksee tasaisesti ihan sen rinnalla. Kelkkailuvauhtini on sopiva sen vauhtiin, koska se ravaa koko ajan. Kunto kasvaa molemmilla :) Kesällä aion alkaa pyöräillä Sutin kanssa ja jos Petri alkaa taas juosta, se saa hyvän kaverin Sutista.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Suti 1 vuotta!!
Niin se aika vain menee nopeasti! Suti täytti tänään jo vuoden!
Synttärilahjaksi se sai puruluun:
Vähän toinen on onnellinen :) (olisin ehkä voinut itse olla hiljaa...) Meillä on myös tosi hieno sisustus, kuten huomaatte: trimmipöytä eteisessä kuuluu jokaisen muotitietoisen ihmisen sisustukseen, eikö!?
Suti on jo nyt sata kertaa enemmän kuin osasin siltä odottaa. Mitä kaikkea siitä vielä tuleekaan! Tiedän, että me saamme vielä paljon mahtavia kokemuksia, jos vain molemmat pysytään terveinä. Toivon, että saan toteuttaa sen kanssa kaiken, mitä olen sen varalle suunnitellut. Koska yhteistyömme toimii jo nyt mielestäni hyvin, ei voi kuin ihmetellä tuon pikku ipanan pääkoppaa ja sitä, miten hyväksi yhteistyömme vielä voikin kehittyä :) On täydellinen koira minulle!
Meidän Super-eläin :)
Synttärilahjaksi se sai puruluun:
Vähän toinen on onnellinen :) (olisin ehkä voinut itse olla hiljaa...) Meillä on myös tosi hieno sisustus, kuten huomaatte: trimmipöytä eteisessä kuuluu jokaisen muotitietoisen ihmisen sisustukseen, eikö!?
Suti on jo nyt sata kertaa enemmän kuin osasin siltä odottaa. Mitä kaikkea siitä vielä tuleekaan! Tiedän, että me saamme vielä paljon mahtavia kokemuksia, jos vain molemmat pysytään terveinä. Toivon, että saan toteuttaa sen kanssa kaiken, mitä olen sen varalle suunnitellut. Koska yhteistyömme toimii jo nyt mielestäni hyvin, ei voi kuin ihmetellä tuon pikku ipanan pääkoppaa ja sitä, miten hyväksi yhteistyömme vielä voikin kehittyä :) On täydellinen koira minulle!
Meidän Super-eläin :)
lauantai 9. helmikuuta 2013
Papparainen pääsee putkeen
Tänä aamuna kävin taas agilitaamassa yksinäni.
Ensin harjoiteltiin Sutin kanssa tällaista rataa:
Ajatuksena oli harjoitella takaaleikkauksia ja putkeen irtoamista. Otin molemmista suunnista molemmilta puolilta pariin kertaan ja palkkasin putken jälkeen. Kun etenin ulkoreunalla, tein takaaleikkauksen putkella. Se onnistui nopeasti kun tultiin vasenta laitaa, mutta vaati muutaman toiston ennen kuin onnistui oikealta laidalta (eli hypyt vasemmalla puolellani, putkella takaaleikkaus vasemmalle). Välillä pidettiin pieni tauko ja sitten oltaisiin voitu juosta Sutin puolesta vaikka miten monta kertaa rataa ympäri.
Toinen harjoitus oli sitten tällainen:
Ajatuksena oli muistuttaa mieleen edelliskertainen serpentiini-harjoitus. Kyllä se sieltä palautui ja lopulta mentiin rata: hyppy poispäin ohjaajasta, hyppy kohti ohjaajaa, hyppy poispäin, putki, hyppy poispäin, kohti ja poispäin.
Sutin pitäessä pientä taukoa, päästin taas Papun pitämään hauskaa. Nyt otin puhelimenkin mukaan ja yritin saada kuvamateriaalia todistusaineistoksi siitä, että Papu todellakin tykkää :) Käytännössä seison koko ajan paikallani ja lähetän vain Papua putkeen. Kuvaaminen on silti vaikeaa, kun samaan aikaan lähetän ja palkkaan jne. Siksi "vähän" heiluva kuva:
Ensin harjoiteltiin Sutin kanssa tällaista rataa:
Ajatuksena oli harjoitella takaaleikkauksia ja putkeen irtoamista. Otin molemmista suunnista molemmilta puolilta pariin kertaan ja palkkasin putken jälkeen. Kun etenin ulkoreunalla, tein takaaleikkauksen putkella. Se onnistui nopeasti kun tultiin vasenta laitaa, mutta vaati muutaman toiston ennen kuin onnistui oikealta laidalta (eli hypyt vasemmalla puolellani, putkella takaaleikkaus vasemmalle). Välillä pidettiin pieni tauko ja sitten oltaisiin voitu juosta Sutin puolesta vaikka miten monta kertaa rataa ympäri.
Toinen harjoitus oli sitten tällainen:
Ajatuksena oli muistuttaa mieleen edelliskertainen serpentiini-harjoitus. Kyllä se sieltä palautui ja lopulta mentiin rata: hyppy poispäin ohjaajasta, hyppy kohti ohjaajaa, hyppy poispäin, putki, hyppy poispäin, kohti ja poispäin.
Sutin pitäessä pientä taukoa, päästin taas Papun pitämään hauskaa. Nyt otin puhelimenkin mukaan ja yritin saada kuvamateriaalia todistusaineistoksi siitä, että Papu todellakin tykkää :) Käytännössä seison koko ajan paikallani ja lähetän vain Papua putkeen. Kuvaaminen on silti vaikeaa, kun samaan aikaan lähetän ja palkkaan jne. Siksi "vähän" heiluva kuva:
Yhdessä vaiheessa Papu lähtee juoksemaan kohti namikippoa ja nappaa makupalarasian suuhunsa :)
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Sutin trimmi
Kävimme kasvattajien luona trimmissä. Juha teki taas erinomaista jälkeä. Harmi vain, että kotiinpäästyämme kampaus oli jo vähän sekaisin eikä tuo pöydällä seisominenkaan enää hirveästi kiinnostanut. Kuvat olivat kaikki ihan hirveitä! :( Tässä nyt kuitenkin jonkinlainen, vaikka siinäkin takapää ihan "masentuneena" (itse asiassa häntä taitaakin heilua, kun Samu houkuttelee kuvan ulkopuolella). Vaikeeta on...
Koira on tietysti hieno (luonnossa) ja minun mielestäni maailman paras, enkä itse noin hienoa trimmiä varmasti ikinä osaa tehdä (enkä kyllä ottaa kuviakaan).
Kuvia viime kesältä
Tällaisia aarteita viime kesän alusta löytyi äitini kamerasta:
Voi miten ihanasti Suti ottaa jo kontaktia ja istuu perusasennossa :)
Samu osaa härnätä pikkukoiraa :)
Poing!
Supikoiran karva saa kyytiä.
lauantai 2. helmikuuta 2013
Serpentiiniä
Kävin tänä aamuna reenaamassa agia omatoimisesti. Oli mukavaa, kun sain harjoitella rauhassa ja rennosti.
Tein ensin pienen radan, jossa oli hyppy, mutkaputki ja kaksi hyppyä vähän kaaressa. Tein sen muutaman kerran molempiin suuntiin. Ajatuksena oli vähän verrytellä ja nostaa intoa tarpeeksi helpolla harjoituksella. Harjoittelin samalla myös takaaleikkausta putkella. Hyvin lähti sujumaan.
Kun se sujui, siirsin hypyt rinnakkain tarkoituksena harjoitella hyppy pois päin ohjaajasta, hyppy kohti ohjaajaa ja taas ohjaajan kanssa samaan suuntaan eli (ilmeisesti tällä nimellä sitä kutsutaan) serpentiiniä. En vielä ottanut välistä vetoja. Harjoitellaan tämä nyt ensin kuntoon.
Ensin Suti kulki vain suoraan esteen takana kohti kolmatta estettä, mutta kun harjoittelin sen kanssa ihan pelkkää minua kohti hyppäämistä, se hoksasi homman nimen. Kun koko kolmen hypyn sarja oli onnistunut kaksi kertaa, vein Sutin autoon ja otin Papun vähän fiilistelemään. (Sutin harjoitteluaika oli tähän mennessä noin 15min.)
Papu oli intoa piukassa :D Harmitti, että puhelin jäi autoon. Olisi pitänyt ehdottomasti saada kuvattua sen intoilua! Ensi kerralla on pakko kuvata! Se oli ihan täpinöissään ja sain lähettää sen putkeen ihan mistä suunnasta tahansa ja ihan mistä asti tahansa. Laitoin rimat ihan alas ja annoin sen hypätä pari hyppyä. Se hyppäsi niin rumalla tekniikalla ja ihan yhtä korkealta kuin on tottunut hyppäämään esteet nuorempana, että päätin, ettei sen tarvi enää hypätä yhtään hyppyä elämässään. Menee pian selkä ihan jumiin. Putkeen pääsee kyllä aina kun mahdollista :) Sitten vähän tokoilua, jossa oli myös enemmän intoa kuin tarkkuutta, mutta mitä väliä! Pääasia, että Papu oli onnellinen :)
Sitten taas Suti autosta ja jatkettiin serpentiini-harjoitusta. Ihan hyvin meni, mutta oma ohjaamiseni on vielä TODELLA ruosteessa! Tuntui, että olin jatkuvasti tiellä... Vielä menee hetki, että opitaan kulkemaan yhdessä radalla, mutta Sutissa on kyllä niin hyvä alku, että kyllä meistä vielä hyvä tulee!
Lisäksi harjoittelimme esteen kiertoa, kasia ja putkeen irtoamista.
Yhteensä aikaa meni vähän yli puoli tuntia, joka oli minulle riittävä aika eikä Sutinkaan kanssa kannata reenata liian pitkään. Kehitystä tapahtui kuitenkin nopeasti ja Suti osasi lopuksi tehdä sen, mitä halusin tällä kerralla harjoitella. On aina hyvä miettiä etukäteen, mitä haluaa harjoitella niin treenaaminen on tehokkaampaa!
Tein ensin pienen radan, jossa oli hyppy, mutkaputki ja kaksi hyppyä vähän kaaressa. Tein sen muutaman kerran molempiin suuntiin. Ajatuksena oli vähän verrytellä ja nostaa intoa tarpeeksi helpolla harjoituksella. Harjoittelin samalla myös takaaleikkausta putkella. Hyvin lähti sujumaan.
Kun se sujui, siirsin hypyt rinnakkain tarkoituksena harjoitella hyppy pois päin ohjaajasta, hyppy kohti ohjaajaa ja taas ohjaajan kanssa samaan suuntaan eli (ilmeisesti tällä nimellä sitä kutsutaan) serpentiiniä. En vielä ottanut välistä vetoja. Harjoitellaan tämä nyt ensin kuntoon.
Ensin Suti kulki vain suoraan esteen takana kohti kolmatta estettä, mutta kun harjoittelin sen kanssa ihan pelkkää minua kohti hyppäämistä, se hoksasi homman nimen. Kun koko kolmen hypyn sarja oli onnistunut kaksi kertaa, vein Sutin autoon ja otin Papun vähän fiilistelemään. (Sutin harjoitteluaika oli tähän mennessä noin 15min.)
Papu oli intoa piukassa :D Harmitti, että puhelin jäi autoon. Olisi pitänyt ehdottomasti saada kuvattua sen intoilua! Ensi kerralla on pakko kuvata! Se oli ihan täpinöissään ja sain lähettää sen putkeen ihan mistä suunnasta tahansa ja ihan mistä asti tahansa. Laitoin rimat ihan alas ja annoin sen hypätä pari hyppyä. Se hyppäsi niin rumalla tekniikalla ja ihan yhtä korkealta kuin on tottunut hyppäämään esteet nuorempana, että päätin, ettei sen tarvi enää hypätä yhtään hyppyä elämässään. Menee pian selkä ihan jumiin. Putkeen pääsee kyllä aina kun mahdollista :) Sitten vähän tokoilua, jossa oli myös enemmän intoa kuin tarkkuutta, mutta mitä väliä! Pääasia, että Papu oli onnellinen :)
Sitten taas Suti autosta ja jatkettiin serpentiini-harjoitusta. Ihan hyvin meni, mutta oma ohjaamiseni on vielä TODELLA ruosteessa! Tuntui, että olin jatkuvasti tiellä... Vielä menee hetki, että opitaan kulkemaan yhdessä radalla, mutta Sutissa on kyllä niin hyvä alku, että kyllä meistä vielä hyvä tulee!
Lisäksi harjoittelimme esteen kiertoa, kasia ja putkeen irtoamista.
Yhteensä aikaa meni vähän yli puoli tuntia, joka oli minulle riittävä aika eikä Sutinkaan kanssa kannata reenata liian pitkään. Kehitystä tapahtui kuitenkin nopeasti ja Suti osasi lopuksi tehdä sen, mitä halusin tällä kerralla harjoitella. On aina hyvä miettiä etukäteen, mitä haluaa harjoitella niin treenaaminen on tehokkaampaa!
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Ihana elämäni
Voin sanoa olevani onnellinen :) Enkä tarkoita voittaneeni lotossa vaan olen tyytyväinen ihan tähän peruselämään, joka sujuu ja maistuu hyvältä!
Viikonloppu on ollut jälleen aktiivinen, tuottoisa ja mukava.
Eilen kävin Sutin kanssa agilityssa. Samukin pääsi mukaan, kun Petri on ollut tässä kuussa lauantaisinkin töissä. Suti oli jälleen pätevä. Vähän tähän kertaan liittyi harmitustakin, mikä samantapaisten aiempienkin tuntemusten kanssa saattaa johtaa siihen, että tulen jatkossa reenaamaan yksin. Eikä kyseessä ole mitään vakavaa, en vain viihdy tuossa ryhmässä.
Suti meni kuitenkin hyvin kun vain ohjasin enkä olettanut! Perushokema agilitaajilla... Huomasin, että rengas vaatii kertaamista, joten senkin harjoittelua pitäisi saada tehdä omissa oloissaan eikä samaan aikaan muiden reenatessa rataa vierellä. Onneksi varastossa odottaa rengas-este huoltoa ja lumien sulamista :)
Tänään aloitin päivän lumitöillä. Lunta tuli eilisillan aikana yllättävän paljon, ja vaikka se olikin kevyttä, oli se määränsä takia myös painavaa. Niinpä kolasin vain "tarkkuutta" vaativat paikat ja jätin Petrin ja mönkijän kolattavaksi isoimmat alueet. Hiki tuli silti. Suti ja Papu kirmailivat koko ajan mukanani.
Olimme ahkeria ja laitoimme saunaan tinapaperit vihdoinkin. Laitoin tinateipit vielä saumojen päälle. Nyt pääsee paneloimaan. Jahka saadaan aineet ja taas ehtii ja jaksaa.
Imuroin. Kyllä olikin taas pölyä. Meinasin jättää imuroinnin ensi viikkoon, kun viikonloppuna tulee vieraitakin, mutta ihan hyvä, että tuli tehtyä jo tässä vaiheessakin.
Samu ja Petri lähtivät Aseman koululle luistelemaan (Samu on kehittynyt muutamassa kerrassa tosi paljon!) ja minä lähdin Sutin kanssa kävelemään koululle. Menomatkalla kiersimme vähän pitemmän lenkin. Koirat saavat olla aluksi noin kilometrin vapaana, kunnes päästään asutuksen pariin. Sutin kanssa on mukava lenkkeillä, se kun ei vedä remmissä (eikä kyllä Papu ja Jojokaan yksin ollessaan vedä). Juuri koululle päästyämme kävelytiellä tuli vastaan lapinkoiran oloinen koira tupakkaa vetävine emäntineen. Koira jäi heti paikalleen maahan odottamaan. Suti pyrki selvästi kiertämään heidät kauempaa, koska siirtyi kävelemään autotielle. Sillä kohdalla oli tosi kapea kävelytie muutenkin. Hoin ohituksessa Ohi-käskyä ja palkkasin vähän väliä. Suti meni hyvin. Toinen koira hyökkäsi emännän jalkojen takaa uristen meitä kohti juuri kun olimme kohdalla. Onneksi ei remmi ylettynyt meihin asti. Suti käännähti eteeni (ja kontakti tietysti katkesi), mutta ei sanonut mitään. Toivottavasti ei oppinut jotain huonoa.
Kotimatkalla Suti saikin kulkea vapaana melkein koko matkan eikä ketään tullut vastaan (maaseudun rauhaa :) ).
Olen yrittänyt agilityreenien yhteydessä harjoitella ohitustilanteita ym. käyttäytymistapoja ihmisten ilmoilla, kun ei meillä tule juurikaan näitä tällaisia oikeita kohtaamisia nykyään. Toisaalta ajatellen, on varmasti parempi, että saamme harjoitella hyvinkäyttäytyvien koirien kanssa, jolloin toivon myös onnistuneiden ohitusten myötä kehittyvän hyvää käytöstä jatkossakin.
Tokoilua viikolla
Tiistaina tehtiin vähän tokoa pihassa. Suti ei suostu tällä hetkellä noutamaan ollenkaan! Ollaan harjoiteltu tosi vähän viime aikoina, joten pitänee mennä vähän takaisin päin ja alkaa harjoitella taas sisällä ja usein. (Enpä ole tosin saanut tällä viikolla kertaakaan harjoiteltua... Toivottavasti motivaatio keväämmällä taas löytyy.)
Otin uudeksi jutuksi ohjatun suunnat. Kokeilimme tätä syksyllä muutaman kerran, mutta tuntui, ettei Suti vielä silloin hoksannut, että pitää mennä sinne mihin näytän. Nyt tämän kanssa ei ollut mitään ongelmaa yhtenäkään kertana!! Vein palkan itse alustalle ja kävin vielä koskemassa toista alustaakin hämäykseksi. Vaikka Suti olisi seissyt merkillä miten päin tahansa, se lähti sinkoamaan oikeaan suuntaan! Hyvin on siis oppinut lukemaan ohjaustani - agilityn myötä? Vahvistin merkkiä myös paljon, koska se meni sillekin innokkaasti. Tykkäsi selvästi, kun sai tehdä välillä jotain uutta.
Seisomista vahvistin nyt eri liikkeiden myötä paljon: merkki, liikkeestä seisominen ja hyppy. Pientä häsläystä tuntuisi olevan tällä hetkellä hypyn kanssa, mutta kivahan se on, että tykkää hypätä! :) Liikkeestä seisomisessa pysäytän edelleen kädellä. Pakko päästä siitä pian eroon. Toistoja, toistoja. Jo tällä harjoituskerralla näytti pysähtyminen paranevan.
Seuraamista ja käännöksiä. Hyvä kontakti.
Sitten leikittiin vähän uusilla leluilla. Paras lelu tuntui kuitenkin olevan edelleen punainen, pehmeä pallo. Suti kyllä repii lelua, jos minäkin revin. Se menettää mielenkiintonsa repimisleluun, kun irrotan otteeni.
Sisällä harjoiteltiin vielä illan mittaan kaukoja.
Samu temputti Jojoa. Jojo tekee todella mielellään, vaikkei palkasta ole varmuutta ja sen eteen joutuu tekemään paljon töitä :D
Erikseen ruokailut ovat jatkuneet ja toimineet. Suti ja Papu tulevat hyvin toimeen eikä ruuasta tule riitaa.
Viikonloppu on ollut jälleen aktiivinen, tuottoisa ja mukava.
Eilen kävin Sutin kanssa agilityssa. Samukin pääsi mukaan, kun Petri on ollut tässä kuussa lauantaisinkin töissä. Suti oli jälleen pätevä. Vähän tähän kertaan liittyi harmitustakin, mikä samantapaisten aiempienkin tuntemusten kanssa saattaa johtaa siihen, että tulen jatkossa reenaamaan yksin. Eikä kyseessä ole mitään vakavaa, en vain viihdy tuossa ryhmässä.
Suti meni kuitenkin hyvin kun vain ohjasin enkä olettanut! Perushokema agilitaajilla... Huomasin, että rengas vaatii kertaamista, joten senkin harjoittelua pitäisi saada tehdä omissa oloissaan eikä samaan aikaan muiden reenatessa rataa vierellä. Onneksi varastossa odottaa rengas-este huoltoa ja lumien sulamista :)
Tänään aloitin päivän lumitöillä. Lunta tuli eilisillan aikana yllättävän paljon, ja vaikka se olikin kevyttä, oli se määränsä takia myös painavaa. Niinpä kolasin vain "tarkkuutta" vaativat paikat ja jätin Petrin ja mönkijän kolattavaksi isoimmat alueet. Hiki tuli silti. Suti ja Papu kirmailivat koko ajan mukanani.
Olimme ahkeria ja laitoimme saunaan tinapaperit vihdoinkin. Laitoin tinateipit vielä saumojen päälle. Nyt pääsee paneloimaan. Jahka saadaan aineet ja taas ehtii ja jaksaa.
Imuroin. Kyllä olikin taas pölyä. Meinasin jättää imuroinnin ensi viikkoon, kun viikonloppuna tulee vieraitakin, mutta ihan hyvä, että tuli tehtyä jo tässä vaiheessakin.
Samu ja Petri lähtivät Aseman koululle luistelemaan (Samu on kehittynyt muutamassa kerrassa tosi paljon!) ja minä lähdin Sutin kanssa kävelemään koululle. Menomatkalla kiersimme vähän pitemmän lenkin. Koirat saavat olla aluksi noin kilometrin vapaana, kunnes päästään asutuksen pariin. Sutin kanssa on mukava lenkkeillä, se kun ei vedä remmissä (eikä kyllä Papu ja Jojokaan yksin ollessaan vedä). Juuri koululle päästyämme kävelytiellä tuli vastaan lapinkoiran oloinen koira tupakkaa vetävine emäntineen. Koira jäi heti paikalleen maahan odottamaan. Suti pyrki selvästi kiertämään heidät kauempaa, koska siirtyi kävelemään autotielle. Sillä kohdalla oli tosi kapea kävelytie muutenkin. Hoin ohituksessa Ohi-käskyä ja palkkasin vähän väliä. Suti meni hyvin. Toinen koira hyökkäsi emännän jalkojen takaa uristen meitä kohti juuri kun olimme kohdalla. Onneksi ei remmi ylettynyt meihin asti. Suti käännähti eteeni (ja kontakti tietysti katkesi), mutta ei sanonut mitään. Toivottavasti ei oppinut jotain huonoa.
Kotimatkalla Suti saikin kulkea vapaana melkein koko matkan eikä ketään tullut vastaan (maaseudun rauhaa :) ).
Olen yrittänyt agilityreenien yhteydessä harjoitella ohitustilanteita ym. käyttäytymistapoja ihmisten ilmoilla, kun ei meillä tule juurikaan näitä tällaisia oikeita kohtaamisia nykyään. Toisaalta ajatellen, on varmasti parempi, että saamme harjoitella hyvinkäyttäytyvien koirien kanssa, jolloin toivon myös onnistuneiden ohitusten myötä kehittyvän hyvää käytöstä jatkossakin.
Tokoilua viikolla
Tiistaina tehtiin vähän tokoa pihassa. Suti ei suostu tällä hetkellä noutamaan ollenkaan! Ollaan harjoiteltu tosi vähän viime aikoina, joten pitänee mennä vähän takaisin päin ja alkaa harjoitella taas sisällä ja usein. (Enpä ole tosin saanut tällä viikolla kertaakaan harjoiteltua... Toivottavasti motivaatio keväämmällä taas löytyy.)
Otin uudeksi jutuksi ohjatun suunnat. Kokeilimme tätä syksyllä muutaman kerran, mutta tuntui, ettei Suti vielä silloin hoksannut, että pitää mennä sinne mihin näytän. Nyt tämän kanssa ei ollut mitään ongelmaa yhtenäkään kertana!! Vein palkan itse alustalle ja kävin vielä koskemassa toista alustaakin hämäykseksi. Vaikka Suti olisi seissyt merkillä miten päin tahansa, se lähti sinkoamaan oikeaan suuntaan! Hyvin on siis oppinut lukemaan ohjaustani - agilityn myötä? Vahvistin merkkiä myös paljon, koska se meni sillekin innokkaasti. Tykkäsi selvästi, kun sai tehdä välillä jotain uutta.
Seisomista vahvistin nyt eri liikkeiden myötä paljon: merkki, liikkeestä seisominen ja hyppy. Pientä häsläystä tuntuisi olevan tällä hetkellä hypyn kanssa, mutta kivahan se on, että tykkää hypätä! :) Liikkeestä seisomisessa pysäytän edelleen kädellä. Pakko päästä siitä pian eroon. Toistoja, toistoja. Jo tällä harjoituskerralla näytti pysähtyminen paranevan.
Seuraamista ja käännöksiä. Hyvä kontakti.
Sitten leikittiin vähän uusilla leluilla. Paras lelu tuntui kuitenkin olevan edelleen punainen, pehmeä pallo. Suti kyllä repii lelua, jos minäkin revin. Se menettää mielenkiintonsa repimisleluun, kun irrotan otteeni.
Sisällä harjoiteltiin vielä illan mittaan kaukoja.
Samu temputti Jojoa. Jojo tekee todella mielellään, vaikkei palkasta ole varmuutta ja sen eteen joutuu tekemään paljon töitä :D
Erikseen ruokailut ovat jatkuneet ja toimineet. Suti ja Papu tulevat hyvin toimeen eikä ruuasta tule riitaa.
tiistai 15. tammikuuta 2013
Tappelu
Elämä kolmen uroksen kesken samassa taloudessa on ollut yllättävänkin rauhallista. Jojo ja Papu ovat ottaneet joskus mutta todella harvoin yhteen vaikkapa luusta, mutta riita on loppunut heti, kun komennan. Pyrin ennemmin välttämään riitoja kuin olemaan erotuomarina, niinpä koirat esim. syövät luut eri tiloissa. Jojo ryntää usein Papun ruokakupille ja Papu yleensä väistää. Silloin komennan Jojon pois, että Papu saa syödä loppuun rauhassa.
Mutta nyt meillä asuukin Suti, jonka sisällä asuu pieni terrieri, joka ei hyväksykään ihan kaikenlaista käytöstä Jojolta.
Kerron vähän taustaa Sutin käytöksestä tämän talven aikana. Mielestäni on erikoista, että vaikka Papu ryntäisi Sutin luo tavoitellen Sutilla olevaa lelua ja varastaa sen siltä, Suti vain "nöyristelee" ja väistää ja antaa viedä lelun. Ihan hyvä, en valita, mutta mielestäni näyttää käytökseltä, jota alempiarvoinen koira/susi osoittaa ylempäänsä kohtaan. Jos Jojo käyttäytyy vähänkin samalla tavalla kuin Papu, Suti on heti valmis taistelemaan. Niille saattaa tulla vähän tiukempaa kinaa milloin mistäkin aiheesta. Tosin kyllä myös leikkivät paljon yhdessä.
Annan koirille ruokakupit ulos terassille. Ensin niiden pitää odottaa paikallaan lupaa mennä kupille. Kun annan luvan, jokainen ryntää omalleen ja alkaa ahmia. Jojo mättää ruuan suuhunsa eikä ehdi edes syödä kuppia tyhjäksi, kun ryntää jo toisten kupeille. Yleensä Papun, mutta nyt parina iltana, Sutin. Ensimmäisenä iltana pääsin väliin, kun Suti puri Jojoa niskaan ja kiskoi sitä kuin vetolelua. Eikä meinannut irrottaa millään. Jojo oli melkein päässyt jo kupille. Vammoja ei tullut.
Toisena iltana olin tarkkailuetäisyydellä ja jälleen Jojo ryntäsi Sutin kuppia kohti. Nyt Suti hyökkäsi jo vastaan ja ne painivat hetken pystypainia. Otin molempien niskoista kiinni, mutta Jojo ehti livahtaa Sutin kupille ja Suti tarttua Jojoa taas niskasta. Eikä millään irti. Lopulta sain ne jotenkin irti ja huomasinkin, että omista sormistani tuli verta ja Jojolla oli reikä kaulassa. Verta ei kuitenkaan tullut juurikaan, joten eiköhän tuo parane samalla tavalla kuin Mossen kanssa tappelun jälkeen.
Tästä eteenpäin tulen siis ruokkimaan koirat niin, että Suti ja Papu syö takapihalla terassilla ja Jojo etupihalla kuistilla. Parempi vältellä tappelutilanteita, etteivät ne ala jatkuvasti kyräillä toisiaan. Systeemi onkin toiminut: Sutilla ja Papulla ei ole mitään riitoja.
Molemmissa tilanteissa Suti on siis ollut ns. niskan päällä eli voittamassa riidan. Eikä se todellakaan ole meinannut antaa periksi. Pakko sanoa, että Jojo on kyllä tässä asiassa tosi tyhmä! Sillä ei russelimaiseen tyyliin ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Jos se haluaa jotain (tässä tapauksessa ruokaa), se ei kunnioita ketään vaikka toinen olisi ennenkin antanut sille selkään. Ihan sama mikä sakemanni tai rotikka olisi vastassa. Ilmeisesti Papulle ruoka ei ole sen arvoista, että sen takia jaksaisi tapella, koska se ennemmin väistää.
Petri on väittänyt tähän asti, että Jojo olisi meillä koirista korkeimmassa asemassa. Minä taas olen kääntynyt Sutin tulon jälkeen sille kannalle, että Papu on korkeimmalla (ehkä rauhallisen ja siten arvokkaamman käytöksensä ansiosta) ja koska Jojo on seuraavalla sijalla Sutista, Suti ei annakaan sen tehdä ihan mitä tahansa. Suti tulee menemään Jojon ohi vielä joku päivä. Toivottavasti se ei vaadi tikkejä...
Mutta nyt meillä asuukin Suti, jonka sisällä asuu pieni terrieri, joka ei hyväksykään ihan kaikenlaista käytöstä Jojolta.
Kerron vähän taustaa Sutin käytöksestä tämän talven aikana. Mielestäni on erikoista, että vaikka Papu ryntäisi Sutin luo tavoitellen Sutilla olevaa lelua ja varastaa sen siltä, Suti vain "nöyristelee" ja väistää ja antaa viedä lelun. Ihan hyvä, en valita, mutta mielestäni näyttää käytökseltä, jota alempiarvoinen koira/susi osoittaa ylempäänsä kohtaan. Jos Jojo käyttäytyy vähänkin samalla tavalla kuin Papu, Suti on heti valmis taistelemaan. Niille saattaa tulla vähän tiukempaa kinaa milloin mistäkin aiheesta. Tosin kyllä myös leikkivät paljon yhdessä.
Annan koirille ruokakupit ulos terassille. Ensin niiden pitää odottaa paikallaan lupaa mennä kupille. Kun annan luvan, jokainen ryntää omalleen ja alkaa ahmia. Jojo mättää ruuan suuhunsa eikä ehdi edes syödä kuppia tyhjäksi, kun ryntää jo toisten kupeille. Yleensä Papun, mutta nyt parina iltana, Sutin. Ensimmäisenä iltana pääsin väliin, kun Suti puri Jojoa niskaan ja kiskoi sitä kuin vetolelua. Eikä meinannut irrottaa millään. Jojo oli melkein päässyt jo kupille. Vammoja ei tullut.
Toisena iltana olin tarkkailuetäisyydellä ja jälleen Jojo ryntäsi Sutin kuppia kohti. Nyt Suti hyökkäsi jo vastaan ja ne painivat hetken pystypainia. Otin molempien niskoista kiinni, mutta Jojo ehti livahtaa Sutin kupille ja Suti tarttua Jojoa taas niskasta. Eikä millään irti. Lopulta sain ne jotenkin irti ja huomasinkin, että omista sormistani tuli verta ja Jojolla oli reikä kaulassa. Verta ei kuitenkaan tullut juurikaan, joten eiköhän tuo parane samalla tavalla kuin Mossen kanssa tappelun jälkeen.
Tästä eteenpäin tulen siis ruokkimaan koirat niin, että Suti ja Papu syö takapihalla terassilla ja Jojo etupihalla kuistilla. Parempi vältellä tappelutilanteita, etteivät ne ala jatkuvasti kyräillä toisiaan. Systeemi onkin toiminut: Sutilla ja Papulla ei ole mitään riitoja.
Molemmissa tilanteissa Suti on siis ollut ns. niskan päällä eli voittamassa riidan. Eikä se todellakaan ole meinannut antaa periksi. Pakko sanoa, että Jojo on kyllä tässä asiassa tosi tyhmä! Sillä ei russelimaiseen tyyliin ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Jos se haluaa jotain (tässä tapauksessa ruokaa), se ei kunnioita ketään vaikka toinen olisi ennenkin antanut sille selkään. Ihan sama mikä sakemanni tai rotikka olisi vastassa. Ilmeisesti Papulle ruoka ei ole sen arvoista, että sen takia jaksaisi tapella, koska se ennemmin väistää.
Petri on väittänyt tähän asti, että Jojo olisi meillä koirista korkeimmassa asemassa. Minä taas olen kääntynyt Sutin tulon jälkeen sille kannalle, että Papu on korkeimmalla (ehkä rauhallisen ja siten arvokkaamman käytöksensä ansiosta) ja koska Jojo on seuraavalla sijalla Sutista, Suti ei annakaan sen tehdä ihan mitä tahansa. Suti tulee menemään Jojon ohi vielä joku päivä. Toivottavasti se ei vaadi tikkejä...
tiistai 8. tammikuuta 2013
Kenguru
Olen tainnut joskus jossain mainita, että Suti on kuin kenguru. Siitä tuli jälleen todistus eilen, kun seisoin leipä kädessäni suunnilleen suuni korkeudella keittiössä. Selitin samaan aikaan jotain Petrille ja koirat seurasivat tilannetta ilmeisesti kuola suusta valuen. Suti hyppäsi ilmaan ja sen hampaat kävivät sentin päässä leivästäni. Korkeus olisi riittänyt, mutta hyppy jäi vähän lyhyeksi.
Näen vieläkin sieluni silmin valkoiset hampaat, jotka kurkottavat leipääni.
Eli se pystyy hyppäämään noin 160 cm korkeita hyppyjä... Voi apua!!
Täytyy vain toivoa, ettei se koskaan ikinä tee samoin kenellekään vieraalle...
Sen jälkeen se hyppi varmaan 50 kertaa edessäni syödessäni leipää, mutta nyt hypyt olivat jo maltillisempia. Tuon kanssa ei varmaan koskaan tarvi lähteä ylämäkeen treenaamaan takajalkalihaksia! ;)
Näen vieläkin sieluni silmin valkoiset hampaat, jotka kurkottavat leipääni.
Eli se pystyy hyppäämään noin 160 cm korkeita hyppyjä... Voi apua!!
Täytyy vain toivoa, ettei se koskaan ikinä tee samoin kenellekään vieraalle...
Sen jälkeen se hyppi varmaan 50 kertaa edessäni syödessäni leipää, mutta nyt hypyt olivat jo maltillisempia. Tuon kanssa ei varmaan koskaan tarvi lähteä ylämäkeen treenaamaan takajalkalihaksia! ;)
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Agility jatkuu
Vuoden ensimmäiset agilitytreenit olivat eilen. Taukoa ehti kertyä kuukauden verran. Edellisissä treeneissä Suti jo osoitti, että oli innostunut lajista, se mm. istui lähdössä jo "pää pitkällä" valmiina syöksymään ensimmäiselle esteelle. Ensimmäinen koirani, joka odottaa näin innokkaasti lupaa päästä matkaan :)
Eilen sitten jatkettiin siitä, mihin jäätiin viimeksi. Myös henkisesti. Rata oli yksinkertainen, jota tullaan muokkaamaan pikkuhiljaa sellaiseksi, että koira menee "serpentiiniä" eli hyppää esteet vuorotellen molempiin suuntiin. Se sisälsi lähtöhypyn, mutkaputken ja kolmen hypyn suoran. Toisella harjoituskerralla hyppyjä käännettiin jo vähän vinoon, mutta niin että koira ja ohjaaja pystyivät juoksemaan edelleen suoraan.
Suti oli todella innokas ja juoksi koko radan molemmilla kerroilla (3-4 toistoa / kerta) hienosti ja hyppäsi ilmavat hypyt. Minä pyrin siihen, etten kuluttaisi voimiani suotta esteiden nimien huutamiseen vaan ainoastaan kehumiseen ja ohjaamiseen. Lisäksi minun pitää kiinnittää huomiota siirtymiin eli lähtöön palaamiseen, ettei Suti ehdi kiinnittää huomiota kaikkeen mahdolliseen muuhun. Niinpä imutin sitä namin perässä lähtöön ja asetin istumaan jalkojeni väliin ja palkkasin. Suti oli ihan intoa piukassa :)
Leikkimään se ei vielä kanssani suostunut, mutta jatketaan senkin yrittämistä.
Odottelua oli jälleen todella paljon, koska paikalla oli 6-7 koirakkoa. Ryhmä tullaan jakamaan jatkossa kahteen osaan niin, että toinen porukka tulee tunnin myöhemmin kuin toinen. Mielestäni hyvä ratkaisu, niin odottelua ei tule niin paljon ja saadaan tehokkaammin reenattua.
Lopuksi mentiin vielä kepit. Toisen puolen pujottelussa oli verkot ja toisen puolen läpinäkyvät muoviset "nauhat", en tiedä miksi niitä kutsutaan. Pujottelu oli siis kahdessa osassa niin, että palkkakippo oli osien välissä ja lopussa. Alkuun Suti ihmetteli toista puolikasta ja meinasi hyppiä muoviosien yli, mutta hoksasi pian idean. Niinpä se suoritti muutaman toiston jälkeen molemmat puolikkaat varsin mallikkaasti :)
Eilen sitten jatkettiin siitä, mihin jäätiin viimeksi. Myös henkisesti. Rata oli yksinkertainen, jota tullaan muokkaamaan pikkuhiljaa sellaiseksi, että koira menee "serpentiiniä" eli hyppää esteet vuorotellen molempiin suuntiin. Se sisälsi lähtöhypyn, mutkaputken ja kolmen hypyn suoran. Toisella harjoituskerralla hyppyjä käännettiin jo vähän vinoon, mutta niin että koira ja ohjaaja pystyivät juoksemaan edelleen suoraan.
Suti oli todella innokas ja juoksi koko radan molemmilla kerroilla (3-4 toistoa / kerta) hienosti ja hyppäsi ilmavat hypyt. Minä pyrin siihen, etten kuluttaisi voimiani suotta esteiden nimien huutamiseen vaan ainoastaan kehumiseen ja ohjaamiseen. Lisäksi minun pitää kiinnittää huomiota siirtymiin eli lähtöön palaamiseen, ettei Suti ehdi kiinnittää huomiota kaikkeen mahdolliseen muuhun. Niinpä imutin sitä namin perässä lähtöön ja asetin istumaan jalkojeni väliin ja palkkasin. Suti oli ihan intoa piukassa :)
Leikkimään se ei vielä kanssani suostunut, mutta jatketaan senkin yrittämistä.
Odottelua oli jälleen todella paljon, koska paikalla oli 6-7 koirakkoa. Ryhmä tullaan jakamaan jatkossa kahteen osaan niin, että toinen porukka tulee tunnin myöhemmin kuin toinen. Mielestäni hyvä ratkaisu, niin odottelua ei tule niin paljon ja saadaan tehokkaammin reenattua.
Lopuksi mentiin vielä kepit. Toisen puolen pujottelussa oli verkot ja toisen puolen läpinäkyvät muoviset "nauhat", en tiedä miksi niitä kutsutaan. Pujottelu oli siis kahdessa osassa niin, että palkkakippo oli osien välissä ja lopussa. Alkuun Suti ihmetteli toista puolikasta ja meinasi hyppiä muoviosien yli, mutta hoksasi pian idean. Niinpä se suoritti muutaman toiston jälkeen molemmat puolikkaat varsin mallikkaasti :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)