lauantai 30. heinäkuuta 2011

Kumpi pääsee kokeeseen

Tein eilen Jojolle noin 450-500 metrin verijäljen ja Papulle noin 300 metriä. Papulle lyhempi, koska sen kanssa en ole "oikeaa jälkeä" tehnyt pitkään aikaan. Vanhenivat kokolailla 12 tuntia. Molemmat kokeen omaisessa muodossa eli kaksi kulmaa. Käytin verettämisessä pitkästä aikaa sientä ja sen kanssa meinasi olla ongelmia, tai siis lähinnä narun, joka tarttui joka risuun ja melkein purkaantui matkalla. Sienenkäyttökin oli vähän outoa enkä meinannut luottaa siihen, että sitä verta oikeasti jää perääni.

Metsässä liikkuu jonkin verran hirviä ja useaan kertaan näinkin jälkiä sammalikossa. Myös joku ihminen oli liikkunut metsässä.

Viedessäni palkan rasiassa maaliin, haistatin sisältöä molemmille. Tällä halusin nostattaa intoa suorittaa jälki.

Jojo ensin: Lähti taas hyvin, mutta sitten alkoi nenä pystyssä pyrkiä ihan eri suuntaan. Tiedän Jojon häiriintyvän helposti hirvenhajuista, joten arvelen tästä olleen kyse. Palautin jäljelle ja lähti seuraamaan taas hyvin. Alussa tuli hukkia yllättävän paljon, mutta korjasi itse, kerran taisin minä auttaa lähtemällä liikkumaan kohtisuoraan jälkeä kohti ja kun pääsimme jäljelle, Jojo jatkoi jäljestämistä - oikeaan suuntaankin vielä.

Ensimmäisen kulman merkkasi oikein. Teki kulmasta tarkistuspistot eri suuntiin ennen kuin valitsi oikean suunnan. Harhaili jäljeltä, mutta hakeutui sille koko ajan itsenäisesti takaisin. Takasuoralla oli vastatuuli ja Jojo käytti melkein koko matkan ilmavainua. Luulin jo, että ollaan jäljestä kaukanakin, joskin mentiin seuraavaa kulmaa kohti, mutta siellä täällä näin merkkejä siitä, että kyllä se pirulainen tietääkin, mitä tekee ja mihin menee! Se vain seilasi jäljen päällä edestakaisin, joten touhu näytti siltä, että ollaan retkellä.

Toiselle kulmalle päästiin siis kuitenkin. Jälleen erinomainen merkkaus. Taas sama homma, että se tarkisti suunnat ja päätyi oikeaan suuntaan. Loppujälki meni hienosti, vaikka luulinkin melkein koko matkan, ettei olla lähelläkään jälkeä. Mun pitää oppia luottamaan Jojoon!

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen, vaikka kovin tarkkaahan tuo Jojon jäljestäminen ei ole. Selkeästi, kun olen tehnyt noita yli 12 tunnin jälkiä, Jojolta on jäänyt semmonen sille tyypillinen rallattelu pois. Se myös osasi korjata erehdyksensä ja pyrki koko ajan takaisin jäljelle.

Sitten Papu: Papu jäljesti varmaan koko kävelymatkan mökiltä metsän reunaan. Se nyt vaan on semmonen... Mentiin lähtöön ja Papu lähti samantien matkaan :) Työskenteli tarkasti nenä maassa ja eteni nopeasti. Yhtäkkiä sille kuitenkin tuli hukka. Jälki meni vieressä, mutta se ei vain nostanut sitä. Palasin vähän matkaa takaisin ja mentiin jälkeä kohti. Papu nappasi jäljen uudestaan ja hieman epäröiden suoriutui hukkakohdasta. Sitten mentiin taas! Sain olla kaukana liinan päässä, koska Papu ei kaivannut minulta mitään apuja. Se toimi täysin itsenäisesti! Vauhti kiihtyi välillä kohtalaisen kovaksikin :)

Tultiin ensimmäiseen kulmaan. Ei juurikaan merkannut, kunhan vähän nuuhkaisi (hivenen pitempään kuin jäljellä?), otti samantien oikean suunnan. Sitten mentiin taas! Papu ilmaisi kanttarelliryppään, josta kehuin ja jatkoi hienosti jäljestämistä. Ennen toista kulmaa olimme ajautuneet jäljen sivuun niin, että olimme oikaisemassa kulman. Huomasin tämän hieman ennen ja korjasin meidät oikealle jäljelle kohti kulmaa.

Toisen kulman Papu merkkasi hienosti! Se halusi selvästi levätä hetken, joten sallin sen sille. Eli se katseli ympärilleen eikä liikkunut eikä etsinyt jälkeä. Odotin vain hiljaa paikallani, kunnes se oli jälleen valmis ja lähti oikeaan suuntaan. Sitten mentiinkin taas. En tiedä, olimmeko jäljellä, mutta ainakin päästiin maaliin!

Papun suorituksesta olen tosi yllättynyt ja siihen tyytyväinen. Se teki tarkkaa työtä ja eteni reippaasti ja itsenäisesti.

Pitäisikö mun nyt sitten ilmoittaakin Papu mejä-kokeeseen? Tekisi kyllä mieli kokeilla.

Jälkien jälkeen kävin poimimassa Papun kanssa kanttarellit. Löysimme hirveän kokoisia sieniä, ilmeisesti tuolla metsässä ei käy kukaan niitä poimimassa. Pitääpä käydä tarkistamassa paikat joka viikonloppu, kun ollaan mökillä.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Leikkimässä kentällä

Käväisin K-S Kennelkerhon kentällä vähän leikkimässä koirien kanssa. Papulle heittelin erilaisia leluja löytääkseni sille mieluisimman. Huomasin harmikseni, että tennispallo, johon Papu on kovasti tänä kesänä tykästynyt oli jäänyt mökille, joten en päässyt sitä kokeilemaan kentällä (täytyy varmaan ostaa niitä muutama varastoon). Mökillä se kyllä tykkää hakea sitä hyvinkin innoissaan :) Voi kuulostaa omituiselta, mutta Papu ei ole ennen ollut kovin innoissaan heittelystä, johtuen ehkä siitä, että riitoja välttääkseni en sen kanssa juuri mitään pentuna heitellyt. Tiedän näin jälkikäteen sen olleen virhe eri harrastusten kannalta, mutta onneksi Papu on kuitenkin omaksi ilokseen nyt oppinut juoksemaan pallon perässä. Lelujen repimisessä se on myös ollut tosi herkkäsuinen eli yhtään ei saa liian lujaa tempoa tai osua kuonoon. Nykyään tietysti silmän sokeuduttua voi sellainen tuntua tosi ikävältäkin. Se on ollut meille vaikea repimiskaveri tuon herkkyytensä takia, koska Jojon saa innostumaan repimisestä alle puolen sekunnin jo pelkällä lelun näyttämisellä ja se tarraakin siihen sitten kunnolla kiinni.

Papu tykkäsi karvahiirestä, mutta koska se lentää aika huonosti, itse en oikein tykästynyt. Toimii kuitenkin virittämisleluna varmasti. Niinpä otin jälleen käyttöön nameilla täytetyn suklaamunan sisusmunan. Ensimmäisellä kerralla Papu puri sitä niin kovasti, että se aukesi. Mutta se olikin ihan kauheeta! Sen jälkeen se toi sen minulle niin, ettei varmasti aukea ja sain antaa makupalat sille kädestä. Siitä tuli kuitenkin kiva leikki, kun Papu toi munan minulle ja minä avasin sen ja annoin makupalan. Kun jatkettiin, näytin, että pistän sisälle uuden. Joitakin toistoja, ja Papu hoksasi idean. Sain jopa onnistuneen luoksetulon pysäytyksen 20 askeleen päästä!! Eli jatketaan harjoittelua :)

Otin sen kanssa myös kaksi noutoa kokeenomaisesti. Toi kauniisti. En ottanut enempää, koska suurin puhti noutamiseen tuntui menneen leikkinoutojen aikana.

Jojon kanssa yritin repiä kumilelua, mutta mikä älykääpiö olin, kun sellaisen sille edes tarjosin!! Eihän sen nyt pysty sellaista kiskomaan, jos hampaatkin ovat alkaneet heilua. Niinpä lopetin heti alkuunsa. Heittelin sillekin karvahiirtä ja Jojo nouti sitä innoissaan, kun Papu ei ollut häiritsemässä ja omimassa lelua. Kokeilin senkin kanssa "namimunaa" (apua, minkä nimen keksin!! :D :D ) ja sekin tykkäsi kovasti. Se puri joka kerta niin, että muna aukesi ja otti itse makupalan. Jojo on tottunut tuhoamaan ;)

Molemmat pääsivät myös kiertämään tolppaa ja kiipeämään A:lle. Voi, miten onnellisia ne oli siitäkin, molemmat! Papu irtosi A:lle älyttömän hyvin ja tosi lujaa. Aika helposti vain lähti alastulokontaktit paukkumaan, että se siitä riemusta niinku kisaamisen kannalta, mutta näin agilityeläkeläisten kannalta: Meillä oli pirun kivaa!!

Iltaruuan sekaan pistin varmuuden vuoksi B-vitamiinia.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Suru-uutisia Ähtäristä

Ähtärin-pappani, äitini isä on tänään kuollut.

Lepää rauhassa ilman vaivoja ja kipuja. Kerro mummulle rakkaita terveisiä.

Lämmöllä muistaen Jenni, Samu ja Petri