maanantai 25. heinäkuuta 2016

Sosiaalinen viikko

Viime viikolla meillä oli maanantaina toko-treenit ja perjantaina omatoimiharjoitukset porukalla.

Maanantaina harjoittelimme lavalla hyppyä ja ruutua. Lisäksi otimme ryhmässä paikkamakuun ja paikalla istumisen. Luvallinen haistelu alkaa tuottaa tulosta, mutta eihän tämä vieläkään ihan täydellistä tai edes loistavaa ole. Pitkä tie on vielä edessä.

Ruutua harjoiteltiin makupalakipon kanssa. Olin jo etukäteen miettinyt, miten ruutua voisi opettaa ja päätin kuitenkin kokeilla naksuttamalla. Treenien lopussa testasin, ja kyllä se varmaankin Sutilla tulee toimimaan, koska sen pitää ymmärtää mitä se tekee. Nyt se mietti, mitä on tekemässä, mistä se palkka tulee, jolloin alkaa tietoisesti etsiä oikeaa paikkaa. Pitää vaan harjoitella vielä kotona, että saa ajatuksen kunnolla takaraivoon.

Olimme kahden tyttökoiran kanssa samassa pienryhmässä, ne kiinnostavat Sutia aina tosi paljon. Hyvää harjoitusta! Kyllä se siitä huolimatta otti kontaktia ja seuraaminenkin onnistui.

Tiistaina kävin nuoremman poikamme kanssa katsomassa kaverin 5 viikon ikäisiä dobberin pentuja. Tosi mainioita tapauksia! Atte osoittaa mielestäni jatkuvasti, että siitä tulee vielä hyvä koiraihminen. Niin määrätietoisesti se nytkin työnsi pentujen kuonoja pois, kun ne olivat liian tungettelevia. Pentujen emä Elli kävi myös välillä nuolaisemassa meidän molempien naamoja. Tosi ystävällinen, vaikka pennut pyörivätkin jaloissa. Satu tarjosi Elliä minulle rallytoko-kaveriksi. Katsotaan, uskallanko ottaa haasteen vastaan.

Torstaina kävimme tapaamassa Sutin Moona-äitiä, Wilma-siskoa ja Oili-tätiä ja tietysti niiden omistajaa Arjaa. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa! Suti on kyllä ihan niin kuin Moona!

Perjantaina käytiin porukalla treenaamassa Niemisjärvellä. Taas oli vähän eri kokoonpano, mikä teki Sutille hyvää. Suti teki töitä  nyt jo ihan hienosti. Seuraaminenkin onnistui hyvässä kontaktissa ehkä noin kymmenen metriä. Pitää olla tyytyväinen! Tein sille samalla myös hajuharjoituksen. Laitoin neljä koria maahan autojen väliin. Jälleen oikea kori löytyi joka kerta!

Tällä viikolla lenkkeilimme jonkin verran, mutta aika vähän tuli kotona treenattua muuten kuin ruokakupilla, jossa otamme peruuttamista rinnalla ja merkin kiertoa. Silloin tällöin joku hajuharjoitus otettiin. Viikonloppuna kävin molempina päivinä katsomassa tokon SM-kisoja Vihtavuoressa. Olisipa kiva päästä joskus itsekin kisaamaan tuollaisiin karkeloihin yksilökisaan! Mutta taitaapa jäädä ikuiseksi haaveeksi. Seuraavaan tenttiin on neljä viikkoa aikaa, joten aloin jo viime viikolla lukemaan. Tästä tentistä on pakko päästä läpi!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Hajulla ollaan ja ampiaisen pisto

Tämän viikon maanantaina kävin vierailemassa toisen rally-ryhmän treeneissä. Emme tosin osallistuneet varsinaisiin treeneihin vaan käytin hyödykseni heitä treenaamalla kontaktia. Hyödynsin verkkokurssin oppeja, eli heittelin nameja maahan ja odotin kontaktia. Kyllä se sieltä alkaa löytyä. Lopuksi harjoittelin ensimmäisen askeleen ottamista. Vaadin kontaktia siinäkin, koska se tuppaa tippumaan heti, kun lähdetään liikkeelle. Huomasin samalla, että Sutin otsatukkaa on pakko leikata, jotta näen sen silmät paremmin! Niinpä parturoin sen ennen keskiviikon treenejä.

Keskiviikkona oli oman ryhmäni rally-treenit. Kouluttaja oli järjestänyt kylttisulkeiset, eli käytiin kaikki alon kyltit läpi ja halukkaat saivat tehdä myös avon kyltit. Oli vähän turhan pitkät treenit ilman taukoja. Oli pakko viedä itse koira välillä lepäämään, kun kouluttaja ei taukoa olisi antanut. Vielä olisi pitänyt ehtiä tekemään rataharjoitus, mutta se jäi kyllä johonkin toiseen kertaan. Kaikki koirat olivat ihan puhki!

Keskiviikkoaamuna temputin Sutia ennen ruuan antamista ja taputin sitä kaulaan, jolloin se ulahti. Kun Petri tuli töistä kotiin, Suti meni rapsuteltavaksi ja hetken päästä ulahti taas. Ihmeteltiin asiaa. Illalla treeneissä koskin samaan kohtaan ja taas se ulahti. Treenikaverin kanssa jutellessani hoksasin, että Suti nukkui jaloissani työpöydän alla tiistai-iltana ja lähti sieltä yhtäkkiä vauhdilla pois. Samaan aikaan pöydälle eteeni nousi ampiainen. Sitä oli varmaan ampiainen pistänyt! Pari päivää sitä tuntui sattuvan. Yksi huono puoli oli, että muutaman päivän se myös yhdisti perusasennon kipuun, joten en meinannut saada sitä mitenkään perusasentoon edes ruokakupilla treenatessamme. Niinpä helpotin, ja palkkasin sen jo siitä, että tuli istumaan viereeni, enkä ottanut mitään pitempiä peruutusharjoituksia. Eilen illalla hajutreenin jälkeen se hakeutui taas normaalisti perusasentoon :)

Hajuharjoitusta olemme tehneet joka päivä tällä viikolla. Muut ovat piilottaneet hajua tai sekoittaneet laatikoita niin, etten tiedä, missä se on. Olemme etsineet muiden piilottamaa hajua huoneistakin. Haju on ollut vielä aika matalalla, eli suunnilleen Sutin nenän korkeudella. Mahtavasti Suti lähtee heti oikeaan suuntaan ja alkaa kiertää hajua ja paikantaa sen todella nopeasti. Eilen oli vähän vaikeampi harjoitus jo. Ehdin ajatella, että nyt taisi tulla Sutille liian vaikea, kun se vain pyöri lähelläni, eikä alkanut etsiä. Niinpä liikuin itse huoneessa, jolloin tulimme tiettyyn kohtaan, jossa Suti saikin hajun nenäänsä. Jälleen tarkka ilmaisu!

Lisäksi olemme harjoitelleet laatikkoetsintää. Olen kerännyt pikkulaatikoita, joihin joku toinen on laittanut hajun puolestani ja asettanut laatikot lattialle. Olemme harjoitelleet jo kahdeksalla laatikolla! Aina se oikea sieltä kuitenkin löytyy! :)

Löysin kanttarelleja. Otin pieniä määriä talteen rasiaan. Ajattelin alkaa opettaa sen hajua, kun kerran eucalyptus tuntuu olevan jo aika hyvin hallinnassa. Jos se oppii kanttarellin hajun yhtä nopeasti kuin eucalyptuksen, se etsii minulle sieniä jo tänä syksynä!

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Rallailua

Viime perjantaina käytiin Sutin kanssa rallattelemassa oman seuran treeneissä. Tänä kesänä Hankasalmen Kennelkerho on järjestänyt kurssimuotoista koulutusta. Olemme olleet mukana niin tokossa kuin rally-tokossakin. On se kummasti piristänyt ja tuottanut tulosta, kun tulee treenattua säännöllisesti. Jännä juttu ;) Meille ehkä tärkeintä on ollut päästä muiden koirien joukkoon treenaamaan.

Menin jo hyvissä ajoin treenipaikalle ja sainkin olla siellä tovin yksin. Treenattiin Sutin kanssa ensin luopumista ja luvansaantia. Nyt oli vaikeaa aluksi ja haisteluvaiheet kestivät pitempään kuin maanantaina, mutta palasi se kuitenkin luokseni. Ja kyllä se haisteluvaihe lyheni jatkuvasti, kunnes lopulta vain kävi ottamassa maassa olevan makupalan. Mutta näinhän tämän harjoituksen pitää käsittääkseni mennäkin.

Ennen varsinaista treeniä otin vielä muutaman hajuharjoituksen. Käytin kotona jo paljon käytettyjä koreja. Hyvin toimi treenikentälläkin. Aina se oikea sieltä vaan löytyy!! Viikonlopun aikana olen hyödyntänyt miestäni ja vanhempaa poikaani sekoittamaan korit niin, etten itse tiedä, missä haju on. Jaksan joka kerta ihmetellä, miten hyvin Suti aina löytää sen oikean korin. Tämän harjoituksen tarkoituksena on, että opin tulkitsemaan koiran reagointia. Suti on siinä tosi selkeä, eikä minulla ole sen tulkinnassa mitään ongelmia. Se pitää kuonoaan pitkään oikean korin päällä. Että ei voi jäädä ymmärtämättä!! :D Kouluttaja sanoikin, että perusteet kannattaa tehdä kerralla kuntoon ja tätä pyrin tekemään niiden muutaman aloitusviikon aikana.

Olen antanut Papunkin vähän tutustua hajuun. Se oli niin innokas, että söi jo yhden hajustetun lapun. Jippii... Onhan se kiva, että toinen on innoissaan...

Rally-treenit sisälsivät paljon erilaisia jääviä liikkeitä ja käännöksiä. Kyllä yksittäiset kyltit sujuvat, ja pikku hiljaa alkaa sujua myös siirtymät. Pitää vain muistaa palkata usein ja epäsäännöllisesti myös siirtymiltä. Hienointa oli, että Suti toimi hyvin, vaikka kentällä oli samaan aikaan muitakin. Nyt harjoittelimme toista kertaa käytösruutua.

Viikonlopun olimme reissussa. Sunnuntaina kävimme mieheni isän kanssa veneellä "pitkässä hiekassa". Sutikin pääsi mukaan. Treenailimme makkaran voimin vähän liikkeitä rannallakin. Kävimme porukalla kahlaamassa lähikallioilla ja Suti tuli tietysti mukana. Yhdessä kohdassa oli niin syvää, että Suti joutui uimaan. Palkkasin vedessä ollessa makkaralla ja kehuilla, että kokemuksesta jäisi myönteinen muistikuva.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Luopumisharjoituksia

Ajattelin, että nyt tarvitsen jotain lisäapua tähän meidän seuraamisongelmaan, vaikka toki parempaan ollaan jo paljon menty. Löysin monen mutkan ja sattuman kautta verkkokursseja järjestävän koirakoulun. Vastaavia oppeja olisi saanut Krista Karhun Koirakoutsilla heinäkuussa. Meinasin jo ilmoittautua, kunnes huomasin tämän verkkokurssin. Parempi näin. Säästyy kilometrejä!

Ensimmäisenä harjoituksena oli opettaa koira luopumaan ja odottamaan lupaa. Sitä harjoitellaan niin, että koiran eteen maahan heitetään makupala. Koira ei saa päästä omatoimisesti syömään sitä, vaan se pitää estää esim. liinalla tai remmillä. Ajatuksena on, että kun koira ottaa kontaktin, sitä kehutaan ja palkataan kädestä ja sitten vapautetaan eri sanalla syömään maassa oleva makupala.

Varioin tätä niin, että Sutin pitää istua perusasennossa. Kehusanana "Jes" ja vapautuksena "Saa ottaa". Tuttuja jo, mutta vahvistaminen on aina hyvä. Treenailtiin tätä kotona muutamana päivänä pari kertaa päivässä. Kävin hakemassa eläinkaupasta Natural Menua, koska agilitykisoista palkinnoksi saamamme kuivanappulat ovat niin isoja, että niillä palkkaaminen täyttäisi Sutin mahan kokonaan, enkä halua siirtää sitä nappulalle. Natural Menun nappulat saa pienemmiksi paloiksi ja ne säilyvät taskussa hyvin (verrattuna vaikkapa keitettyyn broilerin sydämeen, jota käytän treeneissä "ihmisten ilmoilla"). Kotona voi palkka olla vähän kehnompaakin. Kun haluan treenata nyt useita kertoja päivässä, koska meillä on monta tärkeää treenikohdetta, on parempi, että makupalat eivät aiheuta koiralle ähkyä heti ensimmäisessä harjoituksessa. Viikonloppu oltiin reissussa ja maanantaina oli toko-treenit.

En tiedä, johtuiko muutos tästä vai siitä, että olemme muutenkin olleet aktiivisempia tänä kesänä, mutta Suti oli kuin toinen koira! Piristymistä on ollut havaittavissa jo rally-treeneissä, mutta edellisissä toko-treeneissä oli meno edelleen entistä masentunutta touhua.

Treenit pidettiin sateen takia Hangan lavan sisätiloissa. Pari koiraa veuhottivat ennen sisälle menoa keskenään pihassa. Suti kiihtyi vähän ja keskittyminen herpaantui, mutta petrasi hienosti. En halunnut antaa Sutin lähteä mukaan veuhottamaan, koska me olemme menneet treeneihin tekemään töitä. Muutenkin otin sen asenteen, että keskityn vain koiraan, enkä mihinkään muuhun!

Meillä oli aiheena kaukot ja merkin kierto. Otin kouluttajien puheosuuksien aikana Sutin kanssa askeleita eteen, taakse ja sivuille ja se pysyi mahtavasti kuulolla! Joitakin kertoja tehtiin kaukojakin, mutta lähinnä otin perusasentoa. Toinen kouluttajista oli tuonut mukaan räsymattoja, jotta lattia ei olisi liukas. Otin sen päällä perusasentoa ja luopumisharjoitusta, mikä olikin loistava idea, koska siinähän niitä hajuja totisesti oli! Suti otti kontaktin heti, heitin makupalan, se luopui heti, vapautin hakemaan makupalan. Se haisteli hetken ja peruutti perusasentoon takaisin ilman erillistä käskyä!! :D Tätä toistettiin kymmeniä kertoja ja aina toimi yhtä hyvin!

Merkin kiertoa emme ole harjoitelleet pitkään aikaan. Luultavasti viimeksi olen ottanut pysähtymistä merkillä. Uusilla toko-säännöillä koira kiertää merkin ja palaa perusasentoon. Kun vähän kokeilin (haluan harjoitella rauhassa kotona, että saadaan liike kunnolla alkuun), Suti kyllä innostui hommasta heti, mutta sähläsi ja kun ei ymmärtänyt täysin mitä pitää tehdä, tarjosi NoseWorkin ilmaisua, eli piti nenäänsä kartion päällä! :D Eli tarjoaa sitä, mitä on viime aikoina eniten vahvistettu! Näytti kyllä hauskalta! :) Tänä aamuna ruokakupilla otin merkin kiertoa kotona (ostin viikonloppuna uusien sääntöjen mukaisen kartion). Kyllä se siitä lähtee sujumaan, kun aletaan tosissaan harjoitella. Tänään jo ihan toinen meininki.

Ruokakupilla olen harjoitellut myös peruuttamista viime viikkojen ajan. Ihan hyvältä sekin jo vaikuttaa! Ja Suti tekee sitä myös muualla, eli hyvin on mennyt oppi perille. Viime viikolla aloittelin oikealla puolella peruuttamista ja sivuaskeleita.

Toko-treenien loppuun otettiin vielä pari luoksetuloa. Otin vain iloisen läpijuoksun, en perusasentoja eikä muutakaan kokeenomaista. Pääasia, että treenit loppui vauhdikkaasti ja että oli kivaa!