maanantai 8. lokakuuta 2018

Suti RTK2 Mikkelissä 6.10.

Kävimme viikonloppuna Mikkelissä rallytoko-kisoissa ja saimme kolmannen hyväksytyn tuloksen 96 pisteellä. Näin ollen Suti on nykyään RTK2.

Suti oli ihanan innokas, vaikkei ihan täydellisen skarppi radalla ollutkaan. Alkurata oli vähän epätarkkaa, mutta meno parani hienosti loppua kohti. Istumisesta juosten -liikkeessä Suti meinasi lähteä ilmeisesti pois kehästä, mutta pysyi kuitenkin riittävän lähellä, eikä oikeasti karannut kehästä :D

Meillä on ollut tosi huippuvuosi! Seuraavaksi meinaan mennä voittajaluokkaan jo parin viikon päästä! Saadaan ainakin kisakokemusta, vaikka kyllä uskon meidän osaavan ihan riittävän hyvin.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Sutin rallytoko 8.9. Hyvinkäällä

Kun kerran innostuin, ilmoitin Sutin kääpiösnautsereiden rallyn rotumestaruuskisoihin Hyvinkäälle. Ajomatkaa on 3 tuntia suuntaansa, joten ei sinne ihan joka vuosi jaksa, ainakaan turhan takia, lähteä. Tänä vuonna lähdin Samun ja Sutin kanssa matkaan, Munkki sai jäädä kotiin, että Suti saisi ihan omaa aikaa. Otimme reissun retkeilyn kannalta. Varauduimme sateisiin, mutta Hyvinkäällä olikin todella lämmin - ja minulla ainakin oli ihan liikaa vaatetta. Sain järjesteltyä niin, ettei Suti ihan läkähdy autoon (kastelin autosta löytyneen liian, jonka sidoin Sutin ympärille ja laitoin tuulettimen autossa päälle ja pidin tietysti auton perää auki koko ajan). Yritin pitää Sutia mahdollisimman pitkään autossa, mutta liian aikaisinhan minä sen kuitenkin otin! Vähän meinasi Sutin into lässähtää, kun jouduimme odottamaan. Siitä syystä radan alku epäonnistui. Uusin ensimmäisen kyltin ja sitten pääsimme kunnolla vauhtiin. Rata sujui muuten ihan hyvin, yhtään ei tullut haahuilua tai haistelua, vaikkei Suti ihan niin skarppi ollutkaan kuin piirinmestiksissä. Olin päättänyt etukäteen, etten uusi yhtään kylttiä, mutta se suunnitelmahan sitten meni heti ekalla kyltillä pieleen. Toisen kyltin uusin, kun Suti ei ollut kuulolla ja meni suoraan haistamaan käännös vasempaan -kylttiä.

Saimme 91 pistettä ja tulimme kolmansiksi! Meillähän menee nyt oikein hienosti! :) Jouduimme jäämään vielä odottamaan lopullisia rotumestaruustuloksia, kun olimme viimeiseen asti kiinni kolmannessa sijassa. Tipuimme kuitenkin neljänneksi loppumetreillä. Pienen palkinnon sai nelonenkin, että ihan hyvä päivä oli!

Kun nyt näin olemme vedossa, olen katsellut jo lisää kisoja syksylle. Jos saamme piankin RTK2:n, olemme valmiita siirtymään heti voittajaan. Olemme harjoitelleet voittajan ratoja treeneissä ja ne ovat olleet täysin tehtävissä! Suti osaa ne kyllä, jos saan sen hyvin heti alusta asti mukaan.

Munkin kanssa olemme harjoitelleet perusasentoa ja seuraamista. Seuraamisharjoitukset aloitimme kontaktikävelyllä, jossa vain kävelin eteenpäin ja jos Munkki meni edelleni, käännyin heti takaisin päin. Kun se oli oikeassa paikassa, palkkasin. Parilla harjoituksella se ei enää pyrkinyt edelleni, vaan osasi hakea oikean paikan ja nyt se seuraa tosi hienosti! Samalla olemme harjoitelleet peruuttamista ympärilläni. Se kehittää samalla myös perusasentoa ja takapään käyttöä. Eilen aloitettiin harjoittelu korokkeella, mutta se tuntuu olevan nyt kovin vaikeaa, kun Munkki hakeutuu koko ajan vain perusasentoon :D

Sunnuntaina treeneissä harjoittelimme molempien kanssa ruutua.

Sutin kanssa olen ruokakupilla ottanut noutoa. Sutilla on yhtäkkiä kasvanut siihen valtava motivaatio! Kapulan keskiosan paksuudella ei ole enää mitään merkitystä. Kaikki kapulat se tuo reippaasti perusasentoon suoraan sivulle törmäten usein samalla jalkaani. Ehkä se on virhe, mutta minä rakastan tuota intoa!

Jojon kuolemasta tuli eilen vuosi :(

tiistai 14. elokuuta 2018

Kesän tapahtumia

Kesä on mennyt niin nopeasti, enkä ole ehtinyt päivittämään tärkeitä tapahtumia tänne ollenkaan. Instasta voi seurata viikkotasolla meidän kuulumisia paremmin. Olin juhannukseen asti kesälomalla. Töissä on kesäaikaan ollut sen verran kiirettä ja iltaisin Munkin ja perheen kanssa, että en ole ehtinyt tähän blogiin päivittämään mitään. Nyt olen kuumeessa (ilmeisesti myös nielutulehdus) kotona ja muu perhe on töissä, hoidossa ja koulussa, joten ajattelin ottaa asiakseni. Opinnot sain alkukesästä päätökseen, joten olen innoissani lukenut kaikenlaista koirankoulutusoppaista dekkareihin.

Sutin tokoilu

Aloitan suurimmista uutisista: Sutin kanssa päätin tänä vuonna käydä vaikka koko vuosi alokasluokan toko-kokeissa. Saadaanpahan kisakokemusta ja kunhan touhutaan! Meillä alkoikin mennä ihan hyvin, kun aloimme heti saada hyviä kakkostuloksia, jolloin ykkönen jäi vain ihan pinenstä kiinni. Mm. liikkeestä maahan meno meni useissa kokeissa nollille. 14.6. Pieksämäellä sitten saimme toisen ykkösemme (edellisen olimme saaneet neljä vuotta sitten). Pari päivää myöhemmin Varkauden helteisellä kentällä saimme jälleen hyvän kakkosen, kun Suti ei ollut tällä kertaa kuullutkaan kaukoista... 11.8. Pieksämäellä saimme sitten vihdoinkin sen viimeisen ykkösen! Tai vihdoin ja vihdoin, enhän ollut meille mitään tavoitteita saavuttanut. Kyllä tässä kesän aikana toki alkoi siltä tuntua, että pian se sieltä tulee. Niin hyvin meillä alkoi yhteistyö sujua. Sitten vain hiomaan avointa luokkaa kuntoon, josko ensi talvena pääsisimme kokeisiin. Mukava ajatella, ettei tarvitse enää jankata alokkaan liikkeitä.

Kaiken kruunasi kun lähdimme extempore joukkueen takia rallytokon Keski-Suomen piirinmestaruuskisoihin. Olemme kisanneet viimeksi siinä monta vuotta sitten ja silloin ei hommasta tullut yhtään mitään! Rallyssa olemme avoimessa luokassa. Päivälle oli luvattu kovaa hellettä, joten mietin edellisellä viikolla, lähdenkö ollenkaan. Päätin kuitenkin lähteä testaamaan ja valmistauduin ottamalla häkkiin patjan alle kylmäkalleja, laitoin Sutille häkkiin märän pyyhemanttelin ja paketoin auton foliolla. Ratkaisevaa oli varmasti myös se, että pyrin pitämään Sutia viimeiseen asti autossa. Se olikin siellä jo ihan kyllästyneen oloisena, kun vihdoin sen hain (ajattelin jo, ettei se jaksa tehdä yhtään töitä). Palkkana oli pakastimesta löytynyttä vanhaksi mennyttä grillimakkaraa, joka tuntui maistuvan paremmin kuin hyvin - kuola vain valui suusta :D Kun menimme odottelemaan vuoroamme Suti oli tosi innokas tekemään töitä! Se ei tosin ole ennenkään merkinnyt mitään, sillä sen into on laskenut, kun olemme menneet kehään. Nyt into kuitenkin säilyi ja se teki temput nopeasti ja hyvin. Olin alun perin ajatellut, että teen joka kyltin vain rauhallisesti, enkä hosu, mutta kun meno kerran oli sujuvaa, teimme ne ripeästi. Se kannatti, sillä nopeampi aika ratkaisi meille voiton. Nenä meni maahan vain houkutuksessa, muuten Suti oli täydellisesti kontaktissa! Mukana oli meille ennen vaikeat sivuaskel ja istu-koira odottaa-käännös oikeaan-koira sivulle -liikkeet. Ne menivät erinomaisesti. Saimme 97 pistettä ja voitimme avoimen luokan. Nyt olen alkanut suunnitella rallyssa kisoja tälle syksylle. Ainakin kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoihin olemme menossa.

10.5. Pieksämäki, toko, 156 pistettä
14.6. PMK, toko, 167 p, 1. sija
16.6. Varkaus, toko, 150,5 p, 2. sija
5.7. PMK, toko, 147 p.
28.7. JKL, rallytoko, 97 p, 1.sija
11.8. PMK, toko, 186 p, 2. sija, KP, TK1

Munkin touhuja

Olen ollut todella onnekas kun sain Munkin. Se on niin nopea oppimaan, kiltti ja helppo, että jos kaikki pennut olisivat tuollaisia niitä voisi varmasti ottaa vaikka miten monta ja vaikka miten usein. Onneksi muistikuvissani on edelleen Jojon pentuaika, joten osaan olla realistinen, ettei se aina ole näin helppoa! ;) Välillä tuntuu, ettei Munkki voi olla vasta 4 kuukauden ikäinen, niin aikuiselta se monissa asioissa tuntuu. Olemme kaikki todella rakastuneita siihen! Eilenkin kun Atte oli koko kesän kestäneen kesäloman jälkeen ensimmäistä kertaa hoidossa, se ensimmäisenä halaili ja silitteli Munkkia pitkän aikaa kotiin palattuaan. Voi tuota rakkautta <3 atesta="" ja="" mainio="" munkista="" p="" pari="" tulee="" viel="">
Munkin kanssa olemme harjoitelleet perustaitoja. Mm. kun rokotusaika lähestyi, aloin antaa sille ruuan trimmipöydällä. Rokotuksilla annoin sille aamuruuan kongissa pöydälle syötäväksi, jolloin se ei kummallakaan kerralla edes huomannut koko rokotusta. Sille jäi luultavasti mielettömän mukava kuva eläinlääkärikäynneistä :) Munkista tulee ilmeisesti aika iso, sillä se oli 16 viikon rokotuksilla 11 kg, eikä se kyllä mikään lihava ole.

Jossain vaiheessa huomasin, ettei kynsienleikkuu meinaa onnistua. Niinpä aloin siedättää sitä koskettelemalla tassuja, sitten kynsiä ja sitten hiplaamalla kynsiä enemmän ja sitten pitämällä tassuja kädessäni hetken. Parin harjoituskerran jälkeen se hoksasi kuvion ja sain kynnet leikattua.

Yhdellä viikolla tajusin, ettemme ole käyneet kahdestaan koskaan ns. kaupunkikävelyllä. Niinpä lähdimme tuohon oman kylän taajamaan, mikä osoittautuikin vilkkaaksi paikaksi iltaisin. Saimme monenlaista häiriötä: tankattava auto, pyörät, kävelijät, rollaattori, kävelykepit, mopot, koira, kaupan liukuovi, mölyävä nuoriso- tai juomaporukka, tavarajuna, henkilöjuna, aseman kuulutukset ja junaan menijät ja junasta tulijat. Ekalla kerralla ajattelin, että mitähän tästä tulee, kun otin Munkin autosta ja se alkoi heti haukahdella tankkaamassa olevalle miehelle. Se oli muutenkin alkuun vähän kiihtynyt, mutta kun aloin palkata ja kehua sitä kun vilkaisikin minua, se alkoi käyttäytyä paremmin ja ohitukset alkoivat sujua. Toisena iltana oli jälleen joku tankkaamassa autoa, mutta nyt Munkki ei välittänyt siitä enää mitään. Kun norkoilimme Salen nurkalla ja asemalla hetken, Munkki alkoi tarjota erilaisia toimintoja, eli oli koulutettavissa häiriöistä huolimatta.

Muita opettelemiamme temppuja ovat olleet tietysti perusasento molemmilla puolilla, maahameno, istuminen, paikalla pysyminen, sivuaskeleet edessäni, peruuttaminen edessäni pois päin minusta ja kapulan pito. Lisäksi olemme leikkineet erilaisilla leluilla. Palloleikeistä ei meinannut ensin innostua, mutta nyt kyllä tykkää noutaa mitä vain. Repiminen on kuitenkin sille paras palkka, se tuo lelun heti takaisin jos otteeni irtoaa. Olenkin opettanut sille, että sen pitää tuoda lelu käteeni, muuten en heitä tai ala repiä - en ala jahtaamaan sitä! Tämän tajusin Sporttirakin hakukoira-luennolta, mikä olikin meille merkittävä oppi. Niinpä se tuo lelun minulle oikein hyvin ja painaa sen käteeni, kun ojennan käteni. Toki ruoka kelpaa myös erittäin hyvin! On tosi ahne! Naamani nuoleminen taitaa olla tärkein sosiaalinen palkka :)

Munkki on ollut mukanani Sutin treeneissä ja kisoissa ja tehnyt joka paikassa hommia hyvin. Se on pystynyt toistamaan oppimaansa vieraassakin paikassa ja jopa opettelemaan ihan uutta. Se keskittyy minuun hyvin. Olemme käyneet raveissa, eikä se toisella kerralla välittänyt hevosista enää mitään. Pystyi niidenkin läheisyydessä tekemään töitä. Olemme käyneet uimassa. Suti on uinut mutta Munkki ei ole siitä innostunut vielä. Kahlailee toki. Alkoi myös puhallella kuplia nenästään veteen kun napsii makupaloja vedestä. Ei se ainakaan vettä pelkää!

Heinäkuussa lomailimme pari päivää Kotkan Santalahdessa. Eipä mökkielämäkään tuottanut Munkille mitään ongelmia!

Piipli sietää Munkkia edelleen hyvin, eikä Munkki sitä pyri häiritsemäänkään. Piipli käy puskemassa Munkkia niiden tavatessa pihalla, mikä on tosi ihanaa!

Munkilta on nyt vaihtunut 2 ala- ja yläetuhammasta. Poskihampaat pullottavat jo kovasti. Eilen kun Munkki täytti 4 kuukautta, näin sen nostavan koipeaan aamupissalla. Sillä lailla! Ei ole meillä enää mitään pikkupentua :(

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Meillä kävi munkki, me saatiin Munkki!

Kesälomien alkaessa noudin meille uuden perheenjäsenen Lempäälästä Päkäpaimenen-kennelistä. Olimme onnekkaita, että saimme juuri Munkin (bcu Päkäpaimenen Hanskat Hukassa)! Tästä pennusta tuli alusta asti vain "sellainen olo". Pentutestin perusteella mielipiteeni vain vahvistui, mutta en halunnut vaikuttaa kasvattajan päätöksentekoon omilla tuntemuksillani. Yhden uroksista halusin jättää kuitenkin pois vaihtoehdoista sen takia, että se oli haukkunut jonkin verran testin aikana. Munkki oli haukahtanut yhden ainoan kerran, eikä se kyllä ole juuri haukkunut meillä ollessaankaan. Tällä pennulla on hirmuinen taistelutahto, mikä on hyvä harrastuskoiran kanssa, mutta todella rasittava pikkupentuvaiheessa! Onneksi olemme aika hyvin saaneet jo opetettua sille irti-käskyn ja antaneet luvallista revittävää lahkeiden sijasta.

Uusia leluja: https://youtu.be/vrMn7-MxEgA


Kasvattaja oli keksinyt Munkki-nimen, olivathan muutkin pennut syntymänimiltään onnekkaita, eli Lykky, Säkä, Mäihä, Tuuri ja Hups. Meidän mielestä se oli niin hauska, että päätimme jo alussa, että jos saamme tämän pennun, tuo nimi jää. Samu keksi ainoan varteenotettavan kilpailevan nimivaihtoehdon, Bendyn, joka on kauhupelihahmo ja tarkoittaa englannista suomennettuna taipuisaa, mutta Munkki vei kuitenkin voiton siitäkin. Haluan, että koirilla on suomalainen nimi, joka ei ole samalla ihmisen nimi. Munkki oppi tunnistamaan nimensä jo seuraavana päivänä.

https://www.youtube.com/watch?v=da0--Gh0Seo

Olen hämmästynyt pennun nokkeluudesta! Olen kyllä kuullut, miten nopeita bortsut ovat oppimaan, mutta olen yllättynyt silti! Ensinnäkin tällä pennulla on valtava tarve nuolla minun ja myös muiden naamoja (avoimuus, kontaktihakuisuus), toisekseen se palkkautuu erinomaisesti ihan pelkillä kehuillakin, joskin tykkää leluista ja ruuastakin. Se oppi nopeasti, että saa ruuan kun katsoo silmiin. Silmiin se on minua jatkuvasti katsomassakin <3 -k="" :d="" aloin="" asentoon.="" bortsun="" dynsinkin="" ensimm="" harjoitelleet="" hoksaamaan="" hy="" hyv="" isen="" istumisen="" iv="" ja="" jos="" k="" kautta="" kerran="" ksi="" lis="" llimisasentoon="" lonkan="" maahan.="" maahanmenon.="" maata="" maate="" matkimistaitoja="" meni="" mietti="" mik="" miten="" munkki="" n="" naksutinta="" namiruudun="" nbsp="" nurmikolle.="" olemme="" olen="" on="" oppi="" p="" pist="" pyysin="" saisin="" samantien="" se="" sekin="" sen="" siihen="" sikosketuksella.="" sit="" sky="" st="" sutin="" t="" taito="" taputtelin="" tehnyt="" testata="" tin="" toki="" ulos="" vieress="" viikon="" vilkaisi="" ydelliseen="" yhden="">

Maahanmenoharjoitus: https://youtu.be/kP_UVf_6q1I


Eka namiruutu: https://youtu.be/KA0LIOD9tMM


Maailmallakin olemme jo seikkailleet. Munkki on käynyt 4H:n Kalevala-esityksen harjoituksissa ilahduttamassa kaikkia. Autossa matkaaminen oli aluksi ikävää ja Munkki huuti ainakin alkumatkasta ja oksensikin parilla reissulla. Niin on sekin alkanut nyt sujua, eikä ole enää mitään ongelmia. Käytiin harjoitusraveissakin viime viikolla. Muuten meni hyvin, mutta liian innokas Munkki olisi lähtemään jahtaamaan hevosia, joten harjoittelemme vielä parempaa remmikäytöstä ennen kuin menemme seuraavan kerran. Sain sen kyllä hyvin luokseni ja se leikki kanssani ja rentoutuikin lepäämään, mutta en halua, että se oppii sinkoilemaan remmissä. Joka paikassa missä olemme olleet, Munkki on hienosti osannut myös rentoutua ja pistänyt maate kun olen pyytänyt.

Kotona ollessani olen tehnyt paljon polttopuita. Munkki nukkuu rantteella lähelläni, eikä välitä kolinasta ja paukkeesta mitään. Suti valvoo tietysti myös työntekoa ja pihapiiriä. Ne ovatkin leikkineet jo yhdessä joitakin kertoja juuri puunteon yhteydessä. Moottorisaha pelotti alkuun, mutta siihenkin Munkki tottui nopeasti. Suti on niin hyvä esimerkki rauhallisella käytöksellään, että sekin varmasti helpottaa Munkin suhtautumista outoihin tilanteisiin. Pari kertaa koirat ovat olleet itsekseen kotona muutaman tunnin ajan. Munkki on ilmeisesti nukkunut koko ajan, sillä se tulee unisena vastaan, eikä ole pissaillut eikä tehnyt tuhoja.

https://youtu.be/PDIpLFi89TM


Piipliin Munkki on suhtautunut uteliaasti, mutta kunnioittavasti. Jos Piipli on sähissyt tai muuten varoitellut, Munkki on heti perääntynyt. Luottamus on siis kasvanut ja Piipli onkin päästänyt Munkin jo haistelemaan itseään, ja makoilee sängyllä rauhassa, vaikka Munkki touhuaa vieressä. Ehkä niistä tulee ihan hyvät kaverit!

Ihastelen sitä, miten hyvin Munkki osaa rauhoittua, vaikka meilläkin elämää riittää. Kun se nukahtaa, se nukkuu tosi sikeästi. Tosi ihana pakkaus!

https://www.youtube.com/watch?v=GOd7oOerUdc

https://youtu.be/PxvLtNCWkPU


Ilmoita, jos videolinkit eivät toimi!

Meidät löytää myös instasta nimellä jojonjengi. Olen sitä käyttänyt eräänlaisena pentupäiväkirjana.

Kasvattajan upea pentukuvakansio löytyy: https://pakapaimenen.kuvat.fi/kuvat/Kasvatit/HH-pentue/





maanantai 14. toukokuuta 2018

Toko PMK 10.5.2018

Sutin kanssa kävimme pitkästä aikaa toko-kokeessa helatorstaina. Ensimmäistä kertaa kastroinnin jälkeen. Ihan kuin minulla olisi ollut eri koira!! Okei, pientä epätarkkuutta kyllä löytyi, niin kuin käppänän kanssa aina ja yksi liike nollattiin, mutta muuten seuraaminen oli jopa oikein hyvää!! Tällä kertaa Suti ei meinannut istua perusasentoon, mikä oli nyt sitten tämän päivän juttu... Pisteet jäivät nippanappa alle ykköstuloksen, joten loi uskoa siihen, että voimme pian alkaakin saamaan ykkösiä.

Paikkamakuu 9
Seuraaminen 8
Liikkeestä maahanmeno 0
Luoksetulo 9
Kapulanpito 9,5
Kaukot 8
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 8
Yht. 156/200, sijoitus 2/7


maanantai 26. helmikuuta 2018

Tupa täynnä toipilaita

Aloitin vuoden katselemalla toko-kokeita ja meinasin käydä Sutin kanssa kokeissa joka kuussa. Hakemaan kokemusta ja harjoittelemaan yhteistyötä. Ehdin jo ilmoittautua helmikuun kokeisiin, kun Suti alkoi oireilla peräpäätään. Eläinlääkärissä todettiin anaalit tukkeutuneen ja annettiin kipulääkekuuri. Niinpä tuli 28 päivän kisaamiskielto. Hyvinpä alkoi...

Piipli steriloitiin helmikuun alussa. Miten nuoren kissan pystyy pitämään paikallaan, ettei se hyppisi? Ei mitenkään! Kun Piipli oli kunnolla herännyt, se alkoi liikkua ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja seuraavana päivänä jo hyppi ja kiipeli ihan kuin ei olisi missään leikkauksessa ollutkaan. Niinpä pelkäsin, että sillä vielä tikit repeää. Sillä alkoikin kasvaa patit mahan alle, mistä tietysti huolestuin ja aloin pelätä tyrää. Google kuitenkin jälleen tiesi, että kyse on kudosnesteenkertymisestä, mikä poistuu parissa viikossa. Ja niinhän ne sitten hävisivätkin :)

Tässä muutaman viikon sisällä on alkanut Sutin ja Piiplin suhdekin muuttua. Ne ovat nukkuneet samalla sohvalla silloin, kun Samu on ollut yksin kotona. Niinpä aloimme pitää asuntoa jakanutta porttia auki ja tänä viikonloppuna ne nukkuivat molemmat meidän sängyssä!

Tänä viikonloppuna Suti kastroitiin. Kyllästyin sen yliseksuaalisuuteen. Toivon, että tämän jälkeen harrastaminenkin helpottuu, kun ei tarvitse mennä niin vahvasti hajumaailmassa. Eläinlääkäri sanoi, että siihen kastrointi yleensä auttaa. Mielenkiinnolla odottelen. Samalla Suti sai antibioottikuurin sillä anaalit olivat edelleen tulehtuneet. Kokeisiin pääsemme siis aikaisintaan huhtikuussa.



sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Tervetuloa uusi vuosi ja uudet kujeet

Viime vuonna ei juurikaan kisattu, elettiin ihan tavallista arkea, tosin reissattiin paljon. Olen niin kiitollinen siitä, että Jojo oli vielä Kotkan-reissulla mukanamme ja terveenä. Olen todella onnellinen, että Papu oli kanssamme vielä lokakuun alussa Kolilla, joskin jo tuolloin oli joitakin oireita havaittavissa. Sutin kanssa lenkkeiltiin paljon ja koitettiin saada meidän kontaktiongelmaa korjattua. Oikeastaan vasta nyt olen alkanut saada tulosta aikaan. Kiitos siitä kuuluu Sasupanin kurssille, jonka kävimme marras-joulukuussa.

Loppuvuoden koitimme opetella elämään vain yhden koiran kanssa. Suti vaikuttaa rennommalta ja on alkanut leikkiä. Ehkäpä sekin stressasi Jojon ja Papun sairastelusta. Kyllähän koira vaistoaa sairauksia. Kuten olin pelännyt, Sutilla on ilmennyt eroahdistusta. Uutta koiraa haaveilen ottavani kuitenkin vasta ensi kesänä. Sen sijaan otimme Samun kauan haluaman kissan. Aivan mahtava tapaus! Tosi reipas ja rohkea! Toivottavasti alkavat Sutin kanssa pian tulla toimeen keskenään. Hyvältä vaikuttaa jo!

Sasupanin treeneissä harjoittelimme tunnistamaan oikea mielentila. Kouluttajan tyyli ja tapa sopivat minulle loistavasti ja hyväksyin hänen perustelunsa täysin. Rentouduin, eikä Suti meinannutkaan lähteä haistelemaan maata. Harjoittelimme käsikosketusta ja jalkojen kiertämistä ja erityisesti oikean mielentilan huomaamista. Meinaan osallistua jatkossakin hänen koulutuksiinsa.

Nyt olemme käyneet parina sunnuntaina Kennelkerhon treeneissä Haukkuvaarassa. Pyrin toteuttamaan Sasupanin kouluttajalta saamiani ohjeita ja yllätyksekseni niistä on ollut heti hyötyä! Viime viikolla haisteluhetket olivat todella lyhyitä. Suti oli tosi innokas ja halukas tekemään hommia. Saimme jopa harjoiteltua ihan oikeita liikkeitäkin, eikä vain hinkattu perusasentoa ja kontaktia. Menin halliin Suti sylissäni. Näin se sai katsella ja totutella hallin hajuihin, eikä tarvinnut aloittaa maan haistelua. Sitten laitoin sen hetkeksi kevythäkkiin ja otin sen sieltä matolle. Matolta lähdimme käsikosketuksilla kentälle, sitten otimme jalkojen kiertämistä ja siitä kuin huomaamatta seuraamista. Sutilla oli tosi hyvä mielentila! Tänään hallissa oli enemmän porukkaa ja toinenkin kenttä oli käytössä. Ahtaus häiritsi minua, enkä ollut niin rento kuin edelliskerralla ja se näkyi Sutissakin. Nenä meni maahan paljon enemmän kuin edelliskerralla. Teimme lyhyitä harjoituksia ja jo toisella kerralla kun hain Sutin häkistä, se oli jo innokkaampi tekemään töitä. Vaikka nenä menikin maahan useammin, en hermostunut, vaan nostin vain Sutin välillä syliini "tasoittumaan". Saimme kuitenkin harjoiteltua ihan oikeita liikkeitäkin, esim. ruutua teimme ensimmäistä kertaa hallissa!! Tosi hyvä fiilis!

Tältä vuodelta toivon, että saan HTM-tutkinnon valmiiksi, alan viihtyä uusissa tehtävissäni ja saan jatkosopimuksen nykyiseen työpaikkaani tai sitten, että työllistyn uuden tutkintoni mukanaan tuomiin tehtäviin. Sutin kohdalta toivon, että pääsisimme toko-kokeisiin ja käymään erilaisissa koulutuksissa. Näyttelyitäkin katselin, mutta en sitten kuitenkaan innostunut. Kävimme marraskuussa kääpiösnautsereiden jalostustarkastuksessa, josta Suti sai neljä pistettä, mikä on erinomainen tulos! Enpä taida jaksaa nähdä vaivaa. Toivon, että narttu, jonka pennun haluaisin, saa pentuja, kuten kasvattajansa on suunnitellut keväälle. Toivon, että pentuja tulisi riittävän paljon ja että yksi pennuista olisi meille sopiva. Emä ja isä ovat ainakin aivan mahtavia luonteeltaan - juuri sellaisia kuin meille haluaisin. Pentu olisi käyttölinjainen, mutta ei paimennuslinjainen. Petri haluaisi meille russelin. Olen sen hänelle luvannut, jos itse saan oman pentuni ensin ja hän huolehtii russelin koulutuksesta. Sutista tulisi mahtava isoveli.

Papua minulla on välillä niin kova ikävä, että rintaa ja kurkkua puristaa.

Uudesta vuodesta toivon onnellista ja aktiivista!