lauantai 24. huhtikuuta 2010

Koiria etsimässä, osa 1

Tänään alkoi Etsijäkoiraliiton alkeiskurssi. Ajoimme kaksi jälkeä ja olimme kaksi kertaa maalikoirina.

1. jälki: Suora, noin 200-300 metriä pitkä, maalikoirana musta X-rotuinen uros Leevi (näyttää vähän lapinkoiralta mutta on vain kokomusta)
Papu haistoi alkuhajua ja lähti jäljestämään, mutta harhautui kuitenkin seuraamaan minun jälkeäni, joka oli tehty vähän ennen kun olimme itse maalikoirina. Annoin hajun uudelleen ja lähti seuraamaan nyt paremmin. Ajautui kuitenkin taas paljon sivuun, tällä kertaa oikealle puolelle. Mietin jo, onko se harhautunut jäljeltä, mutta kyllä se tuntui jäljestävän koko ajan, sillä nenä meni maassa. Jossain vaiheessa sen korvat alkoivat liikkua ihmeellisesti ja aloin katsella ympärilleni, onko maalikoira ihan vieressä. Se oli kyllä melkein kohdallamme, mutta noin 50 metrin päässä vasemmalla. Papu pysähtyi ja sanoin vain, että mennään ja se jatkoi suoraan vasemmalle ja löysi jäljen nyt uudelleen. Ilmaisu oli selkeä pysähtyminen.

2. jälki: Hieman vasemmalle kaartuva, noin 200-300 m, maalikoirana parsonnarttu Vipsu, joka on jo vanha tuttumme agilityryhmästä.
Jälki lähti tieltä. Papu nuuhkia hajua hyvin, mutta ei meinannut lähteä liikkeelle. Nenä kyllä kävi ilmassa. Otin askeleen metsän puolelle, minkä jälkeen lähti jäljestämään. Harmi vain, että olimme tulleet edelliseltä jäljeltä pois juuri tuosta samasta kohdasta, joten pelkäänpä, että se sotki Papun jäljestämistä, kun ei ymmärtänyt vielä mitä siltä odotetaan. Se kääntyi jatkuvasti kysymään minulta vahvistusta. Rohkaisin sitä aina sanomalla vain "mennään". Jossain vaiheessa Papu huomasi perässämme kulkevat kouluttajan ja ja Leevin omistajan ja oli ihan, että "hei, nythän minä löysin ne! Tuossahan ne tulee perässä!" Katse odotti palkkaa. Totesin vain, että jatketaan matkaa ja niin matka jatkui. Jälleen Papu kuljetti minua kaikenmaailman ryteikköjen läpi, mutta onneksi sain sen jo vähän kiertämäänkin niitä. Eiköhän tästä pikkuhiljaa opita molemmat :) Ilmaisu oli hyvä korvien valpastuminen ja pysähtyminen.

Nyt on sitten testattu käytännössä uusi jälkiliinamme ja olen siihen tosi tyytyväinen. Kyllä kannatti pitää pääni ja hakemalla hakea juuri sellainen kuin itseä miellyttää. Halusin siis väkisin keltaisen muovitetun naruliinan, jossa on myös kevytlukko. Kävin sen viime viikolla hakemassa Koiranpäivistä Ruskolta, kun muualta ei saanut eikä hintakaan ollut paha. Toki liina oli ekalla jäljellä vielä hieman kankea ja loppupää tarttui kevyesti välillä johonkin kiinni, mutta oikeni jo paremmaksi toiselle jäljelle. Se sopii minun käteeni hyvin ja on tarpeeksi kevyt Papulle.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Papun sunnuntaitokoilut

Olen saanut reenata ihan yksin vetämäni snautseri-pinserien arkitottis-kurssin jälkeen Papun kanssa tokoa. Olen käynyt kaikki liikkeet läpi ja toistanut joitakin liikkeitä, joissa olemme lisäharjoituksia tarvinneet. Luoksetulonpysäytyksiä otimme jo 25 askeleen päästä! Pysäytykset onnistuivat hyvin. Aloin vaatia jo vähän enemmän, eli jos Papu ei pysähtynyt ripeästi, en heittänyt makupalaa vaan kutsuin vain luokse, mutta jos pysähtyi, palkkasin heti heittämällä makupalan. Noutoa otin muutaman ylimääräisen kerran, että sain tehtyä sen kokeenomaisesti oikein. Kaukot takkusivat, joten niitä pitää taas vahvistaa. Estehyppyyn laitoin ensin kaksi lautaa ja parin toiston jälkeen lisäsin vielä yhden laudan.

Lisäksi harjoittelimme tuolin kiertoa. Papu juoksee jo monen metrin päästä vauhdilla kiertämään. Se on Papulle nyt vähän sellainen "hupijuttu", jota teemme välillä, jotta pääsemme taas harjoittelemaan "vakavammin". Teetätin Papulla myös joitakin temppuja, kuten pyörimistä ja peruuttamista.

Rähinäkurssin 5. kerta


Tänään oli viimeinen kerta rähinäkurssia. Ryhmämme oli yhdistetty arkitottisryhmän kanssa, mikä oli hyvä, koska näin saimme vähän uusia harjoittelukavereita. Eipä niistä oikein ollut "vastusta", koska Jojo tarkisti nenä pitkällä ensimmäisellä ohituksella, mitä kukin on koiriaan eikä reagoinut niihin sen jälkeen mitenkään. Ainoastaan jostain syystä pieni käppänä sai siltä rähinät osakseen. Onneksi sekin tapahtui vain yhden kerran.

Kävelimme taas edestakaisin koirien seassa ja Jojo käyttäytyi hyvin. Nyt jos joku koirista sattui haukahtamaan, Jojo katsoi samantien minua ja minä tietysti palkkasin! Jojolle tuli kerran taas sellainen "kohtaus", että se ei huolinut makupalaa, koska jännitti selvästi jotain. En meinannut keksiä, mitä se mahtoi jännittää, mutta arvelen sen käytöksen johtuneen yhdestä toisen ryhmän staffista, jota ohittaessamme Jojo pyrki aina haistelemaan pensaita tai kulkemaan vain suoraan ohi katsomatta koiraan taikka minuun. Sitä en tiedä, mikä toisessa koirassa mahtoi sitä niin paljon jännittää.

Nyt jatkamme harjoittelua uusissa paikoissa, Papun reeneissä ja kokeissa ja vierailemme yhdessä joissakin läheisissä agilitykisoissa.

Kun menimme Pirkkahallille, keli oli hieno, mitä nyt tuuli jonkin verran. Vähän aikaa oltuamme alkoi sataa rakeita vaakasuoraan - oli niin kova tuuli. Ikävä ilma jatkui koko harjoittelun ajan, ja kotiin päästyämme aurinko taas paistoi.

Petri ja Samu lähtivät pyöräilemään ja minä koirien kanssa metsään, koska minun pyörästäni on rengas mennyt talven aikana rikki. Kyllä oli taas ihana käydä vähän metsässä tuulettumassa! Valtavat vesilätäkötkin olivat jo kuivuneet ja muutenkin lumet olivat melkein kaikki sulaneet. Tässä kuussa olemmekin ehtineet joka viikko ainakin kerran metsälenkille :) Papu hyppi taas kiville vanhasta tottumuksesta ja voinkin todeta, että sen selkä on jo ihan terve, niin ketterästi se hyppii sohvalle ja autoonkin. Pistin molemmat tasapainottelemaan kaatuneen puun päälle, mikä vahvistaa sisäisiä lihaksia.

Nyt Jojo on ihan poikki. Papun kanssa on vielä tokoilua illalla luvassa.

Ohessa Samun ottamia kuvia Jojosta :)

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Rähinäkurssi, 4. kerta

Meiltä jäi eilinen kerta väliin, kun olin Papun kanssa jäljestämässä, joten kävimme tänään paikkaamassa toisessa ryhmässä.

Jojo oli paljon kiinnostuneempi näistä uusista koirista kuin varsinaisen ryhmämme koirista, mutta tuli heti luokseni kun kutsuin. Haisteli ilmaa kovasti, kun yritti selvittää mitä tyyppejä nämä muut ovat. Yhdelle mopsille se kerran rähähti, mutta sekin meni ohi nopeasti. Kiertelin puolisen tuntia näiden koirien seassa ja annoin Jojon kävellä melko vapaasti. Kutsuin välillä luokse tai palkkasin tietysti myös siitä, että Jojo katsoi itse vapaaehtoisesti minuun. Tosin pidensin jo hieman palkkaamisaikoja, jolloin vahvistin oikeaa toimintaa esim. ohituksessa kehumalla.

Tällä perusteella voin kysyä, että oliko meillä oikeasti joku rähinäongelma? Kaikki meni niin hyvin ja hienosti taas. Jojo selkeästi tunnistaa, että tämä on vain koulutustilanne, jolloin namia tulee, kun vain tapittaa silmiin. MUTTA! Tänään taisi alkaa näkyä parempia merkkejä myös käytännössä, kun lähdimme kotiintultuamme lenkille Papun ja Samun kanssa. Meitä vastaan tuli monta koiraa ja ohikin meni yksi, mutta Jojo rähjäsi vain yhdelle. Kun tämä sama koira sattui tulemaan uudestaan vastaan, Jojo oli tällä kertaa hiljaa! Papu ei kyllä osaa käyttäytyä yhtään... :/

Tulin siihen tulokseen, että meidän täytyy jatkaa reenaamista esim. agilitykisoissa, joissa on paljon vieraita koiria. Siellähän sitä saa kunnolla häiriötä. Toinen vaihtoehto on mennä seisomaan johonkin tienvarteen ja reenailla ohituksia sillä tavalla.

Agilityreenit ovat menneet nykyään hienosti, koska Jojo ei enää hillu eikä rähjää vieraille koirille. Se vaikuttaa tosi onnelliselta, kun pääsee tekemään jotain kahdestaan kanssani. Olen reenaillut sen kanssa vähän toko-liikkeitäkin samalla ja esim. tuolin kiertoa. Siitä se tykkää :)

Pääasia on, että koiran kanssa tekee jotain! Se on niin onnellinen, kun saa touhuta mitä tahansa omistajansa kanssa! Vetämältäni arkitottelevaisuuskurssilta opin myös sen, että hyvän suhteen muodostaminen koiraan on ehdottoman tärkeää kaiken toiminnan kannalta.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Pirkanmaan alaosaston vuoden koira: Papu!


Sain tänään tiedon, että Papu on valittu ja palkittu Snautseri-pinserikeskusjärjestön Pirkanmaan alaosaston Vuoden koirana! Vähän mahtavaa! Olen tästä kunniasta tosi otettu ja iloinen, vaikka kyllä Papu on sen ansainnutkin! On se niin taitava ja monipuolinen koira!

Harmi, ettemme päässeet paikalle palkitsemistilaisuuteen alaosaston kevätpäiville, kun olimme sillä hajutunnistuskurssilla.

Etsijäkoiraliiton hajutunnistuskurssilla

Osallistuin Papun kanssa tänä viikonloppuna Etsijäkoiraliiton hajutunnistuskurssille. Eilen pidettiin teoriaosuus ja tänään maasto-osuus.

Ensimmäisenä jälkenä tehtiin näkölähtö, jossa etsivä koira näkee piiloon menneen etsittävän koiran. Papu lähti ensin ihmisen jäljelle (ilmeisesti minun, koska teimme oman maalikoira-osiomme samaan paikkaan), mutta päästyämme lumiselle osuudelle, lähti jäljestämään paremmin. Olin aika epävarma tämän jäljen jälkeen, olemmeko sittenkään oikean lajin parissa, koska kaikki tuntui jotenkin tosi vaikealta. Liinakin oli liian iso ja painava, mikä varmaan haittasi minunkin menoani.

Toinen jälki tehtiin kunnolla metsään. Papu jäljesti jo tiellä jotain ja kun pääsimme lähtöön, se lähti etenemään ennenkuin ehdin antaa sille edes maalikoiran hajua. Jouduin siis kutsumaan sen takaisin. Otimme uuden lähdön hajunoton jälkeen ja Papu lähti liikkeelle nenä maassa, painaen eteenpäin. Se kuljetti minua kaiken maailman kivien yli ja risukoiden läpi enkä ehtinyt nähdä kuin yhden merkin. Olimme kuulemma kulkeneet koko matkan jäljen vasenta reunaa. Hajut voivat kuitenkin liikkua, varsinkin jos vähänkin tuulee, eli ei mitään huolta. Maalikoirakin löytyi ja Papu pysähtyi ehkä hieman hämmästyneenä, koska pysähtyi kuin seinään. Ilmaisu oli siis täydellinen. Jouduin kerran matkalla antamaan sille uuden hajun, koska se tuli eteeni vähän hämmentyneen oloisena. Kun olin sen antanut, se löysi jäljen samantien uudestaan.

Tästä innostuneena ilmoittaudun liiton alkeiskurssille. Aion katsoa mihin asti rahkeemme riittävät. Tavoitteena kuitenkin on, että joku päivä Papu olisi valmis etsijäkoira. Valmistuminen vie suunnilleen kaksi vuotta.