Syksyn kuulumisia

Ihan hävettää, miten harvoin on tullut päivitettyä kuulumisia, vaikka tämän blogin oli tarkoitus toimia treenipäiväkirjana. Pidän kuitenkin päivittäisistä treeneistä päiväkirjaa ihan kynällä, jotta pysyn jotenkin kartalla siitä, mitä tehdään ja mitä pitäisi tehdä. Treenaamme viikkosuunnitelmieni mukaan lähes päivittäin jotain. Lepopäiviäkin toki väliin mahtuu.

Kesäkuussa Munkin kanssa ekassa tokokokeessa Muuramessa. Oli kyllä ihan liian jännää ja pelottavaa. Paikkamakuuvieruskaveri haastoi kehän ulkopuolella kaikkien kanssa riitaa. Onneksi se oli paikkamakuussa rauhallinen. Munkki yritti katsoa vain poispäin siitä :) Jos Munkki ei olisi kiertänyt hyppyä, olisimme saaneet ykköstuloksen.

Kesäkuun lopussa kävin vielä Munkin kanssa yksin Mikkelissä rallytokokisoissa. Siellä oli ihan hyvä fiilis ja saimme RTK1:n.

Heinäkuussa osallistuimme Hankasalmen Kennelkerhon joukkueessa Keski-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuskisoihin. Munkki teki ihan ok suorituksen ekassa avon kisassaan ja Sutikin sai tasan 70p voittajassa!

Elokuussa pääsimme Hankasalmen Kennelkerhon joukkueessa osallistumaan rallytokon SM-kisoihin Kuopiossa. Kyllä oli jännä paikka osallistua molempien kanssa! Suti meni ihan kivasti, mutta tarkkuusongelmia oli, eikä saatu tulosta. Munkki sen sijaan oli kyllä täpäkkä, mutta jännitin sen kanssa ihan hirveästi ympäristön hälinän takia. Silti hieman yli 70p. Pitkä ja raskas päivä, mutta erittäin opettavainen.

Syyskuussa Sutin kanssa saimme rämmittyä itsemme voittajasta mestariin rallyssa. Viimeinen kisa voittajassa oli tunnelmaltaan sellainen kuin haluaisin meidän aina kokevan, kun olemme yhdessä kehässä. Olimme molemmat rentoja ja pidettiin hauskaa. Munkin kanssa nuo samaiset kisat Hyvinkäällä sen sijaan olivat ihan järkyttävää tasapainoilua karkaamisen ja hallinnan välillä. Hyvältä se ilmeisesti kuitenkin näytti, koska saimme yli 90 pistettä, mutta minulla ei ollut rentoudesta tietoakaan. Tätä yritän nyt saada Munkin kanssa kehitettyä, että voisimme mekin nauttia yhdessätekemisestä. Suti tuli noissa samaisissa kisoissa kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoissa toiseksi! Ensi vuonna sitten tähdätään rotumestaruusvoittoon :)

Munkin kanssa olemme kuuluneet keväästä asti Keski-Suomen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin, mutta emme oikein ole löytäneet siitä paikkaamme. Jokainen tiimi on yksilöidensä summa. Ehkä tämä tiimi ei vain ole minua varten. Olen ollut lähtökuopissa jo pitkään. Uskon meidän pääsevän eteenpäin ilman tuota ryhmääkin, joka tuntuu tuottavan itselleni vain pahaa mieltä. Katselen vielä talven yli, muuttuvatko tunnelmat.

Munkin kanssa olemme osallistuneet Sporttirakin voi/evl-verkkokurssille. Siellä on ryhmäni kouluttajana ollut Carita Kuparinen. Olemme oppineet kurssilla tosi paljon ja tällainen tapa kouluttautua tuntuu itselleni tällä hetkellä toimivimmalta. Olen oppinut, mistä voittajan ja evl:n liikkeet koostuvat ja saanut opetettua niitä jo Munkille ainakin perusteiltaan, jolloin jatkossa niiden opettaminen tullee olemaan helpompaa.

Lisäksi olemme osallistuneet ACE Agilityn ACE Super -valmennukseen, jota on kerran kuussa Kuopiossa. Halusin valmennukseen, jotta saisin opetettua Munkille perusteet hyvin ja tehokkaasti. Katsotaan, mihin tämä kurssi etenee. Vaikeaa siellä meillä on ollut, mutta ehkä se tästä alkaa helpottaa.

Suti siis sai RTK3:n Hyvinkään kisoissa ja Munkki RTK2:n samoissa kisoissa.

Munkin kanssa osallistuimme eilen Pieksämäellä tokon alokasluokkaan. Saimme 180p, KP:n ja tulimme toiseksi. Jäi älyttömän hyvä fiilis jatkaa eteenpäin. Munkki halusi tehdä kanssani töitä, vaikka ottikin vielä paljon häiriötä kehän ja hallin ulkopuolisista äänistä. Se ei kuitenkaan häirinnyt sitä niin paljoa, etteikö olisi voinut suorittaa annettuja tehtäviä. Loi uskoa, että kyllä se tästä vielä alkaa helpottaa! Siirrymme suoraan avoon. Avon liikkeet ovat jo lähes koevalmiit, pientä hiomista vaatii toki. Teimme niitä tänään pihassa ja kyllä Munkki on innoissaan, kun on niin paljon juoksuliikkeitä. Avossa voisimme viipyä hankkimassa kokemusta TK2:n verran. Seuraava koe voisi olla Kuopiossa joulukuun lopussa, jos vain mahdumme mukaan. Vahvistettava paikkaistumista ja liikkeestä istumista.

Munkin kanssa on ollut haasteita siinä, että se kiihtyy kovin helposti muiden tekemisestä. Olen yrittänyt siihen hakea meille apuja. Vaikuttaisi siltä, että olemme päässeet eteenpäin, mutta vielä on paljon tehtävää.

Axa-epikset Pieksämäellä 22.5.2016

Sutin ja Samun kanssa tänään Pieksämäellä agilityn epävirallisissa kisoissa. Oli kiva, että Samu oli mukana, hän piteli Sutia rataantutustumisen ajan ja kuvasi ratamme ja oli muutenkin seurana. Osallistuimme putkiralliin, hyppyradalle ja agilityradalle.

Putkirallissa oli viisi putkea, joihin osaan mentiin pari kertaa sekä alku- ja loppuhyppy. Sutin vauhti yllätti minut ja lähtö epäonnistui heti, kun ohjasin väärin ja Suti meni väärään päähän putkea. Muuten hienosti hakeutui putkiin, vaikkei olla varmaan vuoteen tehty rataa eikä putkea. 15 virhepistettä (ei hyllyä erikseen). Olimme toisia.

Hyppyrata onnistui muuten erinomaisesti, paitsi yksi rima tuli alas. Suti haki pujottelun itsenäisesti ja suoritti ne varmasti. Vauhti oli ihan hyvä tällä radalla. 5 virhepistettä. Olimme toisia.

Agilityradalla korvattiin osa putkista kontaktiesteillä ja rata sisälsi yhden todella pitkän viennin nollakulmassa olevalle hypylle. Jännitti, kun Suti ei ole tehnyt A:ta varmaan kahteen vuoteen. Ensimmäistä kertaa kun mentiin puomille, Suti kulki sen hitaammin kuin palatessa. Luultavasti odotti, että se on keinu. Meillä on keinu kotona ja ollaan sitä nyt treenattu joitakin kertoja silloin tällöin. Pujottelu meni jälleen hienosti, joskin hitaammin kuin edelliskerralla. A:lla ei ollut mitään ongelmia! Pitkä vienti onnistui ja loppurata sujui erittäin sujuvasti, paitsi viimeiselle hypylle en ohjannut ollenkaan ja Suti meni siitä ohi. 5 virhepistettä. Olimme kolmansia.

Kotiintuomisina kolme pussia kuivaruokaa. Täytyy varmaan lahjoittaa eteenpäin.

Siitä olen tyytyväinen, että Suti suoritti rataa, eikä jäänyt ihmettelemään ihmisiä, koiria eikä muutakaan, eikä haistellut maata yhtään! Sitä oli helppo ohjata ja se seurasi ohjaamistani erinomaisesti.

Kolmannella radalla alkoi jo vähän väsymys iskeä. Eipä ihme, kun oli jo todella kuuma.

Jäi hieno fiilis!

Kuva lisätty 27.6.2016.

Kisakokemusta Jatpailuista ja uusia toko-tuulia

Kävimme eilen Sutin kanssa hakemassa agilitykisakokemusta Jattilasta epiksistä. Rata oli tuomarin mukaan 2lk:n tai helppo 3lk:n rata. Teimme ensimmäiseltä radalta vain 5 virhepistettä (toki yliaikaa tuli) eikä Suti haistellutkaan muuten kuin juuri tuolla kohdalla, kun ei tiennyt, mihin pitäisi mennä! Selvitimme radan mielestäni hyvin ja sujuvasti. Suti seurasi ohjaamistani hienosti ja huomaa, että se osaa jo hieman lukeakin rataa. Sille ei myöskään tuottanut vaikeuksia, vaikka puomille mentiin putken suun vierestä. Taisin myös saada vähän tuntumaa siitä, miten sitä pitää valmistella ennen rataa. Hieno kokemus, josta jäi hyvä fiilis! Olimme ekalla radalla kaiken lisäksi toisia!

Toisella radalla sattui sitten vähän kaikenlaista :( Ensinnäkin Suti teki melkein lentokeinun, sitten se kompuroi putkessa eikä meinannut mennä pujotteluun eikä viimeiseen putkeen sitten millään. Ehkä olimme ladanneet kaiken energiamme jo ekalle radalle tai sitten ensimmäisenä meneminen ei vain sovi meille! Mutta toivon mukaan Sutille jäi siitäkin radasta ihan hyvä mieli ja se innostuu tekemään tätä kanssani vielä joskus toistekin.

Jäähyttelylenkin jälkeen otimme vähän seuraamista hallissa (en voinut vastustaa kiusausta päästä vähän harjoittelemaan tokoakin, kun kerran Jattilaan päästiin!).

Mittautin Sutin Vesa Sivosella viikko sitten. Hän sai korkeudeksi 35,5 cm :( Lähti siis kiertoon, ts. kahden muunkin tuomarin pitää se vielä mitata, jotta saadaan korkeus varmasti selville. Aika tiukalle menee... On ollut vähän sellainen olo viime aikoina, että meitä ei nyt oikein onni suosi :(

Harjoittelupäiväkirjalla uusia tuulia

Olen alkanut pitää ihan oikeaa harjoittelupäiväkirjaa, eli teen exceliin taulukkoa treeneistämme. Sen avulla hoksasin heti joitakin harjoittelun kohteita: seuraaminen/kontakti/haistelu, nouto ja luoksetulon pysäytys tokossa ja kepeilleviennit agilityssa.

Seuraamisen ongelmaamme keksin sellaisen keinon, että aina kun Sutilta putoaa kontakti, käännyn tai pysähdyn ja kun se tulee itse perusasentoon, annan palkan ja kehun kovasti. Olen lopettanut käskyn hokemisen ja pyrin myös vähentämään kehumista matkalla (vaikea päästä eroon vanhoista tavoista :/) niin, että annan isot kehut ja palkan kerralla. On myös harjoiteltava välillä pitkää seuraamismatkaa ja välillä lyhyttä. Tämä on selvästi parantanut kontaktia!

Luoksetulon pysäytystä olen nyt alkanut harjoitella takapalkalla niin, että pyrin vahvistamaan pysähtymisen todella vahvaksi. Jo muutaman harjoituskerran jälkeen tämäkin on alkanut sujua todella hienosti. Iina neuvoi vapauttamaan alkuun heti palkalle, kun meinaakin pysähtyä.

Noutoon olen saanut kehitettyä itselleni jonkun pikkumörön. Niinpä olen välillä ollut aika neuvotonkin mitä minun pitäisi tehdä. Iinalta sain hyviä ohjeita luovuttamisen harjoitteluun ja ne ovatkin toimineet. Nyt olen halunnut lisää intoa ja nopeutta itse noutamiseen. Niinpä otin naksun mukaan harjoitukseen. Naksautin, kun se meinasikin koskea kapulaan, sitten kosketuksesta, sitten nostosta, sitten parista askeleesta jne. Ja jo ensimmäisellä harjoituskerralla Suti lähti itse tuomaan kapulaa luokseni iloisesti häntä heiluen! Toisella harjoituskerralla se lähti iloisesti noutamaan, tarttui reippaasti ja toi nopeasti. Sain jopa kaksi kertaa luovutuksenkin onnistumaan. Kolmannella harjoituskerralla se karkasi kaksi kertaa noutamaan!! Se on jo todella iso juttu meille!! Jatkamme siis tällä tiellä :)

Olemme harjoitelleet kotipihassa myös agilitya, kun tein pihaan pienen radanpätkän. Sillä saamme kuitenkin hyvin harjoiteltua mm. erilaisia keppikulmia ja hyppysarjan itsenäistä etenemistä. Suti menee mahtavasti vauhdista itsenäisesti suoraan pujottelemaan ihan oikein. Harmi, että tämä ei onnistunut meiltä kuitenkaan vielä epiksissä.

Suti pääsee parasta aikaa karvoistaan. Josko se saisi elokuulle hyvän näyttelykarvan...

Ilon kautta

Viime viikot olen treenannut Sutin kanssa kaikkea, jotta saisin sen motivaation kaikkeen tekemiseen taas nousemaan. Vika on ollut luultavasti täysin minussa, en itsekään ole ollut kovin pirteä ja olisihan koira ihan toisella tasolla, jos olisin keskittynyt johonkin tiettyyn lajiin pennusta asti, enkä olisi mm. viettänyt lähes vuotta vauvalomalla. Jotain on mennyt jossain vaiheessa vikaan, kun meiltä on loppunut tekemisestä ilo. Nyt meillä on kivaa jo ainakin kotipihassa ja Hangan lavalla. Suti alkaa rentoutua. Vihtavuoren maneesilla ja kaukalolla sen ajatukset ovat edelleen ihan muualla.

Osallistuimme viikko sitten Jari-Pekan Toukomarkkinoilla mätsäriin. Olimme pienten aikuisten neljänsiä. Tuomari sanoi, että koira olisi pitänyt trimmata ennen osallistumista... En kai minä nyt mätsäriä varten ala koiralle näyttelytrimmiä tekemään! Me mentiin sinne harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä ja pitämään hauskaa. Muuten tuomari kyllä kehui ja ylisti Sutin karvaa :) Ja Suti meni hienosti! Se esiintyi todella hyvin! Ihan tuli sellainen olo, että mitä jos sitä lähtisi käymään jossain näyttelyssä ;) Tämän kokemuksen hyvää fiilistä haluan kantaa mielessäni pitkään!

Seuraavana päivänä kävimme agilitytreeneissä Vihtavuoren kaukalolla. Harjoitus oli jouheva ja riittävän yksinkertainen meille. Juuri sellainen, jota Suti tarvitsee nyt. Se menikin ihan hienosti, eikä haistellut kertaakaan ekassa harjoituksessa ja toisessakin vain lähdössä! Pakko hakea iloja pienistäkin onnistumisista.

Pystytin kotipihaan hyppyjä ja tein niistä, pujottelusta ja renkaasta yksinkertaisen radan, jolla pystymme tekemään erilaisia harjoituksia kesän aikana. Alkuun olemme vain juosseet pätkää edes takaisin niin, että Suti käy kiertämässä esteiden jälkeen puun ja sitten mennään samat esteet takaisin. Rata alkaa ja päättyy pujottelulla. Tulee hyviä harjoittelumahdollisuuksia: kepeille meno eri kulmista itsenäisesti sekä täydestä vauhdista. Suti hakee kepit vauhdista lähes 100-prosenttisesti! Tänään harjoittelimme itsenäistä etenemistä niin, että käytin targettia ensin kahden hypyn takana, sitten kolmen ja lopulta neljän. Sijoituin molemmille puolille mahdollisimman passiivisesti, ensin melkein loppuun, sitten ihan alkuun. Palkkana oli mustaamakkaraa! Voi millä vauhdilla ja innolla Suti meni! :) Lopuksi teimme vielä koko pätkän niin, että Suti sai palkan targetilta pujottelun jälkeen sekä "karkaavasta" kädestäni, jota joutui jahtaamaan. Pari kertaa kotipihassa Suti on tämän harjoituksen jälkeen repinyt kanssani hanskaa. Se on myös harjoittelukohteena tänä kesänä: saada se leikkimään kanssani ensin kotona ja sitten muuallakin.

Eilen oli Vihtavuoressa meidän ryhmän pitämät epikset. Osallistuimme mölliradalle. Suti oli aivan muissa maailmoissa, mutta ei haistellut! :) Tuli jostain syystä Papua tosi kova ikävä siellä putkien seassa: Papu olisi ollut tosi onnellinen, jos olisi saanut mennä niitä putkia. Harmitti tosissaan, kun en ottanut sitä mukaan, että olisi sekin päässyt pitämään hauskaa. Rimat olisivat voineet olla ihan maassa. Sutin käyttäytyminen johtuu varmaan kisakokemattomuudesta.

Verijälkikin tehtiin pari viikkoa sitten. Siitä tarkempi raportti jossain välissä.

Tokoa otetaan vähän joka välissä. Lähinnä seuraamista ja jääviä. Tänään targetin kanssa luoksetulon pysäytystä. Tästä selkeästi puuttuu nyt jokin tärkeä harjoittelukohde ja suunnitelmallisuus... Lähtisiköhän nouto sujumaan paremmin mustanmakkaran voimin? Olen hyödyntänyt toko-hyppyä noudossa: Suti hakee paljon mieluummin kapulan, kun saa samalla hypätä - hyvin hyppää kapula suussakin. Tasamaanoutoon pitää saada iloa ja intoa mukaan, kun hyppynoutokin on vasta voittajassa...

Kevät ja ensimmäinen jälki

Vaihdoin työpaikkaa sitten viime näkemän. Paluu takaisin samoihin hommiin, joista jäin äitiyslomalle. Määräaikainen paikka, mutta hyvää työkokemusta jälleen, ja palkanmaksaja on sama kuin edellisessäkin paikassa, mutta työyhteisö on eri ja työtehtävät vaihtuivat rikoksista riitoihin. Työtä on riittänyt, joten työpäivät kuluvat mukavan nopeasti. Työtehtävät palautuivat nopeasti mieleeni ja minut muistettiin edelleen ja otettiin hienosti vastaan, joten lumpsahdin vain paikalleni kuin en olisi poissa ollutkaan.

Mutta sitten koirapäivityksiin: Tänään oli Sutilla mielenkiintoinen päivä! Se sai lähteä minun ja poikien mukaan Joutsaan tätini luokse vierailemaan. Heillä on nykyään issikka, jota kävimme ensin tapaamassa remmissä. Suti ei välittänyt hevosesta mitään eikä hevonen siitä, joten uskaltauduin päästämään sen vapaaksi. Suti kävi välillä tarhan lähellä ja sisälläkin (jopa tallissa), mutta ei välittänyt hevosesta mitään. Yhden kerran, kun olimme jo lähdössä kotiin, se juoksi hevosta kohti jalat tönkköinä, mutta hevonen ei välittänyt siitä mitään, Suti kiersi sen ja tuli takaisin luokseni. Ei kuitenkaan haukkunut yhtään! Ihan hienoa, ettei hevonen reagoinut, niin Suti ei saanut vahvistusta tuolle isottelulleen, saatikka saanut kaviosta!

Ennen lähtöä tein Sutille kevään ensimmäisen verijäljen. Ajoimme sen illalla, kahdeksan tunnin vanhana. Maalissa oli ensimmäistä kertaa hirven sorkka, joka kiehtoi Sutia tosi paljon. Jälki oli noin 100 metriä pitkä ja sisälsi kaksi kulmaa ja kaksi ojan ylitystä. Lisähaastetta oli tullut kun eräs "paikallinen metsuri keltaisine mönkijöineen" oli päivän aikana kaatanut lähdön päälle puun latvan ja ajanut jäljen päälle. Pääsimme liikkeelle, mutta Suti lähti mönkijän jäljen perään. Eipä liene ihme, sillä haju on varmasti siirtynyt renkaiden mukana. Palautin Sutin takaisin jäljelle ja olimme jo lähellä ensimmäistä ojanylitystä. Suti hyppäsi isolla loikalla yli ja jatkoi ihan oikeasta kohdasta seuraamaan jälkeä. Kulmalla pyöri jonkin aikaa, mutta lähti oikeaan suuntaan omatoimisesti. Toisen kulman ohi meni reippaasti, kiersi hetken ja otti ilmavainun ilmeisesti hirvensorkasta (maali oli jo aika lähellä) ja lähti pitkällä kaarroksella kohti maalia. Se tuli jäljelle ennen toista ojanylitystä, meni yli oikeasta kohdasta ja lähti kiertämään maalia kaukaa oikealta ja palasi sille takaapäin. Ilmeisesti hirvensorkka oli kuitenkin sen verran jännittävä. Oli turhan haastava aloitusjälki, mutta hienoa tekemistä Sutilta löytyi ja hyvin seurasi nimenomaan verijälkeä. Tässä taitaa oikeasti olla Sutille ominaisin laji.

Mitäs muuta ollaan viime viikkoina tehty? Tokoiltu mukavan paljon: seuraaminen on edelleen tehotreenissä, esim. ruokakupilla teetän seuraamistehtäviä ennen ruuan saantia. Innokkuutta on jo vähän löytynytkin! Luoksetulon pysäytys omassa pihassa takapalkalla onnistuu jo vaikka miten pitkästä matkasta, Hangan lavalla ei taas onnistunutkaan. Siellä otinkin ihan vain sellaista, että kutsuin sen minua kohti lyhyeltä matkalta ja käskin seisomaan ja heitin palkan, ja sillä aikaa, kun se söi sen, otin muutaman askelen taakse päin ja tehtiin sama uusiksi. Näitä monta toistoa. Taitavilla Tassuilla kävimme myös muutaman kerran maaliskuun aikana, en ottanut passia enää huhtikuuksi. Teimme siellä lähinnä agilitya ja seuraamista, jotta saisin sen haistelun vähenemään. Ihan jo lupaavaa. Agilityn tekeminen sujui välillä hienosti, välillä huonosti.

Kevät on tullut! Viikko sitten vielä laskimme mäkeä takapihalta takametsään, mutta nyt on kaikki lumet sulaneet.

Iloa pienistä onnistumisista

Olemme tainneet päästä takaisin hyvän kierteeseen, toivotaan niin! Reilu viikko sitten Taitavien tassujen hallilla havaitsin jo pientä parantumista kontaktissa ja parannusta näkyy edelleen :)

Viikko sitten pääsin pitkästä aikaa Hangan lavalle Kennelkerhon toko-treeneihin. Suti piti todella hyvin kontaktia ja oli muutenkin innokas tekemään!! Kentällä oli meille uusia koiria, joten otin kaiken hyödyn irti testatessani kontaktin pitämistä ja seuraamista. Lisäksi teimme joitakin liikkeitä omaan tahtiin. Jäi hyvä fiilis!

Viikko vierähti taas nopeasti arjen pyörittämisessä. Onneksi illat ovat jo pidentyneet, joten pääsin parina iltana koirien kanssa ihan lenkillekin.

Eilen kävin Sutin kanssa tunnin lenkillä ja otin sen jälkeen pihassa tokoa. Kotonahan se seuraa lähes täydellisesti! Palkkasin pallolla ja makupalalla ja muutenkin yritin olla yllätyksellinen. Otin ex tempore luoksetulon pysäytyksen ja huomasin, että Suti oli pysähdyksen jälkeen lähdössä takapalkalle! Ai hemmetti, unohdin, että olin käyttänyt sitä viimeksi palkkauskeinona! Ei muuta kuin takapalkka käyttöön ja pystyin muutamalla toistolla pidentämään matkan 30 metriin ja antamaan pysäytyskäskyn vain käsimerkillä :) Hyvin pysähtyi ja kun kehuin sillä samalla sekunnin sadasosalla kääntyi ja lähti takapalkalle. Ei se mitään, eiköhän sitä saa hiottua. Yhden kerran otin kokonaisena liikkeenä noin 20 metrin matkalla.

Tänä aamuna kävimme TT-hallilla (otin maaliskuun ajaksi vielä Tassupassin). Minulla oli pojat mukana, jotka viihtyvät hallissa myös erinomaisesti: lämmin halli, pehmeä lattia ja paljon tilaa kiihdyttää molemmat juoksemaan ympäriinsä :D Onpahan häiriötä Sutille ;)

Suti yritti kyllä haistella, mutta oli vieläkin helpommin ja enemmän kontaktissa kuin viimeksi. Selvää parannusta siis jälleen! Otin seuraamista palkaten nopeasti ja käyttäen repulla odottavaa palkkaa. Tarkoituksena ehdollistaa siihen, että repulla saa sitten lopuksi oikein ison palkan. Viimeiseksi menimmekin sitten repulle ja annoin sille kunnon palkan isoilla kehuilla ja tekemällä siitä oikein "isoa numeroa".

Toiseksi harjoittelukohteeksi olin ajatellut etukäteen ottaa puolikkaan pujottelun. Suti teki sitä hyvin ja innokkaasti, ja kun näytti siltä, että on taas palautunut mieleen, harjoittelin puolen vaihtoa keppien päässä. Hienosti Suti jatkoi pujottelun loppuun, vaikka vaihdoin puolta joko valssaten ja persjättönä. Hetken päähänpistosta otin tähän mukaan sellaisen leikin, että Sutin piti kiertää hallissa olevia betonitolppia ja siirtyä siitä pujottelemaan tai toisin päin. Se oli ihan innoissaan! :) Toinen päähänpisto oli hyppyyttää Sutia maassa makaavan Samun yli ja kiertää hallissa juoksevan Aten ympäri. Kivaa leikkiä kaikille :)

Otimme myös tokon AVO-hyppyä ja rallyn AVO-hyppyä. Hienosti menivät nekin! Luoksetulon pysäytystä otin takapalkalla ja ensimmäisen huonon (hidasteli ja haisteli tullessaan) luoksetulon jälkeen, tähänkin löytyi tekemisen meininki :) Käytin varmuuden vuoksi sekä suullista että käsimerkkiä.

Piristymistä on siis ilmassa!

ps. Olen katsellut meille toukokuulle aika paljon kaikenlaista touhua... ;) Niistä sitten lähemmin!

Suti 3 vuotta

Sutin 3-vuotissynttäritkin meni ilman sen suurempia julkisia hehkutuksia. Suti pääsi samana päivänä lopuista karvoistaan ja on taas ihan siisti jätkä. Karva irtosi helposti. Seuraavana päivänä kävimme hakemassa kisakokemusta rallykisoista.

Tavoitteena parempi seuraaminen!

Löysin naksun muutama viikko sitten ja ajattelin vain kokeilla, miten Suti siihen reagoi: sehän vallan innostui! Naksautus-ääni tuntui nostavan kierroksia, joten aloin treenailla sen avulla seuraamista. Ajatuksena se, että Sutin pitää itse tarjota perusasentoa ja seuraamista ilman erillistä suullista käskyä. Nopeasti se sen hoksasi, kun olen muutenkin kouluttanut sitä tarjoamisen kautta. Toivon, että tämä harjoittelu lisää sen kiinnostusta seuraamiseen ja nostaa myös virettä. Yksi, mitä meinaan myös treenata on pitkäkestoisuuden kestäminen niin, että palkka odottaa namikipolla esim. repun luona kentän laidalla tai kehän ulkopuolella ja kun seuraa hyvin, pääsee palkalle. Kolmas keino on hyödyntää Papua. Ajattelin ottaa Papun välillä mukaan treeneihin ja ottaa sen kanssa jotain, jos Suti alkaa nuuhkia maata. Ehkä kateus auttaa tässäkin ongelmassa.

Yksi harjoittelukohteemme on myös erilaiset alustat ja paikat. Otin Taitavien Tassujen hallille kuukausikortin, ja olemmekin päässeet sinne yllättävän usein treenaamaan. TT:n hallin pohja on keinonurmea kumirouheella ja se on Sutille TODELLA vaikea, sillä siinä tuntuu olevan miljoonia ylitsepääsemättömän ihania tuoksuja :( Huomasin, että se todellakin haistelee vain hajuja eikä esim. etsi ruokaa, sillä ohitti maassa olleet makupalat sujuvasti! Todella epätoivoinen olo tämän ongelman kanssa välillä!

Osallistuimme Taitavien Tassujen hallissa pidettyyn rallytoko-kisaan, ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Suti kulki nenä maassa lähes koko ajan!! Tuomari kannusti ihanasti ja kyllähän se tietysti näyttikin osaavansa liikkeet, mutta kun kyltiltä kyltille kulkee nenä maassa, ei se ihan täydellistä suorittamistakaan ole! :( Minun mokastani ensimmäiseltä kyltiltä tuli 10 virhepistettä, kun kävelin kyltin ohi ennen kuin sain Sutin tekemään kyltin liikkeen (olisi pitänyt vaikka pysähtyä kyltille). Jos tätä virhettä ei olisi tullut, olisimme saaneet hyväksytyn tuloksen. Mutta eihän tuollaiseen voinut olla muutenkaan tyytyväinen, joten ehkä parempi näin...

Minun piti ilmoittaa Suti BH-kokeeseenkin Pieksämäelle, mutta kyllä nyt on parempi saada tuo seuraaminen (tai paremminkin haisteluongelma) ennen sitä kuntoon! Agilitykisatkin saavat odottaa sitä, että saan taas motivaatiota. Mennyt treenit jotenkin niin penkin alle, ettei ole tuntunut enää kivalta. Minä kun olen aina halunnut, että vaikka olisi mitä tavoitteita agilityssa, sen pitää silti olla kivaa niin minulle kuin koirallekin. Nyt ei enää ole ollut.

Tämän kevään tavoitteina on siis saada haisteluongelma loppumaan ja siten seuraamisesta parempaa, ja alkaa treenata verijälkeä tavoitteellisesti! Mietin, että jos saa haistella jotain luvan kanssa, auttaisi keskittymään paremmin muuhun. Katsotaan, miten käy!

Kirjoitin itselleni ylös, miettiessäni kisojen jälkeen haisteluongelmaa: "Miksi haistelee? Miten haistelua voi vähentää? Miten "rangaista" siitä? Jatka työntekoa! Älä luovuta!" En osaa vastata kysymyksiin, mutta luovuttaa en aio! Pakkohan tämän on joskus alkaa tuottaa tulosta!

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin

Kävimme Tahkolla koko perhe lomailemassa hiihtolomaviikon lauantaista keskiviikkoon. Meillä oli pieni yhden huoneen huoneisto, joten ahdasta meinasi välillä olla, mutta ihan mukavasti meni silti. Koiria piti lenkittää tietysti monta kertaa päivässä. Teki hyvää saada itsekin ulkoilla. Yllättäen paras pari lenkittää oli Suti ja Jojo. Kumpikaan ei vedä remmissä ja jos ketään ei tule vastaan, Jojokin käyttäytyy ihan kivasti. Sutin rauhallinen käyttäytyminen rauhoittaa varmasti Jojoakin. Papu oli todella rasittava yksinkin! Sen pää ei vain meinaa kestää kaikkea sitä jännitystä ja elämää, jota tuollaisissa keskuksissa on ;) Enkä tarkoita mitään pahantahtoisuutta tai pelkoa, vaan kauheeta touhottamista! :D

Olin Sutin kanssa yksin liikkeellä, kun meitä vastaan tuli kettuterrieri ja musta pystykorvainen isompi koira (ehkä musta sakemanni tai sekarotuinen). Näin jo kaukaa ihmisten käytöksestä, että taitaa olla vaikeuksia ohitustilanteissa. Otin Sutinkin lyhyempään remmiin. Kun tulimme lähemmäksi, Suti alkoi vain haistella maata koko ohituksen ajan eikä provosoinut eikä reagoinut vastaantulijoihin mitenkään! Iso musta käveli hölmönä ohi :D Meille kävi samalla tavalla tässä meidän kotinurkilla, kun olimme menossa kylille päin. Naapurin isäntä tuli dreeveriuroksen kanssa vastaan ja ohitus meni hienosti. Kun käännyin vilkaisemaan taakseni, isäntä huuteli, että taitaa se teidän koira olla narttu. Sanoin, että ei kun uros! Isäntä ihmetteli, miten heidän koiransa ei reagoinut mitenkään, vaikka yleensä haukkuu kaikki urokset! Suti ei ilmeisesti halua provosoida muita uroksia, eikä edes pyri niiden luo. Tahkon-reissulla mukana lenkillä oli Jojo ja Suti, kun shelttiuros jäi isäntänsä kanssa odottamaan meitä. Sheltti alkoi jo kaukaa haukkua meitä ja Jojo tietysti rähjäsi takaisin. Sutikin haukahti ohimennessämme kerran, mutta kun sanoin "ohi", lopetti heti ja lähti kävelemään hienosti ohi. Jojokin rauhoittui nopeasti, kun Suti käyttäytyi niin hienosti.

Asuimme Mustin ja Mirrin lemmikkihotellissa, jossa meitä odotti kolme kassillista herkkuja koirille :) Pussit sisälsivät myös mm. lelut ja metalliruokakupit! Ei tarvitse niitäkään nyt ostaa, kun olivat jo ostoslistalla :) Huoneessa oli koirille oma peti, jota Papu tykkäsikin käyttää eikä pyrkinytkään sänkyyn :) Kiitos Musti ja Mirri! Nilsiästä löytyi Agrimarket, josta sain haettua Papulle nivelravinnetta, joka oli juuri loppunut, mikä on näkynyt myös Papun liikkumisessa. Onnistunut reissu siis! ;)

On ihana käydä reissussa, mutta kyllä vaan on ihaninta olla taas kotona!

Aina on vaarana joutua oikeisiin töihin

Kaikki loppuu aikanaan jne. jne. Niin myös ihana kotona olemiseni lasten ja koirien kanssa. Aloitin tänään työt. Oli ihana olla töissä, mutta kyllä tämä arjen saaminen sujuvaksi varmasti vie jonkin aikaa. Nyt olen ainakin ihan poikki, kun tuli viime yökin nukuttua tosi huonosti. Atella oli hoitopäivä mennyt hienosti ja Samukin oli reipas koululainen. Sutilla taisi olla minua eniten ikävä ;) Kun katson mennyttä vuotta, voin todeta, että paljon olen saanut aikaankin :)

Mutta nyt tähän viikonloppuun:

Tein Sutille verijäljen lauantaiaamuna. Koirat tarkkailivat toimiani aidan toisella puolella ja Sutihan tietysti tunki itsensä aidan ali ja tuli häiritsemään jäljen tekoa. Koira kainaloon ja takaisin aidan toiselle puolelle. Nyt sain tehdä jäljen rauhassa loppuun, mutta kun aloin pilkkoa puita klapikoneella, Suti hävisi johonkin ja ilmestyi jonkin ajan kuluttua portille, eli jäljellä oli käyty...

Muutaman tunnin kuluttua sitten ajoimme jäljen. Suti nuohosi lähtömakuun tarkasti ja lähti hyvin jäljelle. Jonkin matkan päässä jouduin jälkeä tehdessäni kiertämään pusikon vasemman kautta. Suti meni ensin oikealle, mutta korjasi itsenäisesti. Kulmat suoritti ripeästi, mutta oikein. Toisessa kulmassa tarkisti suunnan, mutta lähti saman tien oikeaan suuntaan. Suti myös jäljesti hienosti melkein 10 metrin narun päässä täysin itsenäisesti ja hanakasti. Maalissa odotti jäniksen käpälä, jonka Suti nappasi suuhunsa ja kantoi sitä ylpeänä ja tohkeissaan :D Kyllä siitä hyvä jälkikoirakin tulisi!

Sunnuntaiaamuna käytiin vähän tokoilemassa Hangan lavalla, jonne piti alun perin tulla enemmänkin väkeä, mutta porukka kuivui kasaan. Onneksi saatiin kuitenkin edes vähän ohitus- ja seuraamisharjoitusseuraa. Tehtiin myös jääviä. Suti pysyi hyvin kontaktissa ja ohitukset onnistuivat hyvin!

Sunnuntai-iltana vielä agilitytreeneihin. Oli oikein mukava harjoitus taas. Parissa kohdassa Suti jäi haistelemaan joka kerta (muutenkin maneesissa haisi niin voimakkaasti hevosen virtsa, että meillä ohjaajilla alkoi päätä särkeä!), mutta sitten kun mentiin, mentiin hyvin. Viimeinen rata sujui täysin ongelmitta, joten lopetin siihen. Toivottavasti kevääseen mennessä on alkanut tottua hevosen hajuun!

Kovasti on töitä paiskittu

Alkukuun pohdintojeni jälkeen olemme paiskineet kovasti hommia saadaksemme seuraamisen parantumaan, noudon kisakuntoon ja luoksetulon pysäytyksen onnistumaan. Olemme treenanneet lähes joka päivä vähintään jotain pientä. Mm. ruokakupilla olen ottanut luoksetulon pysäytystä. Olemme käyneet treeneissä Pieksämäellä, Hangan lavalla ja harjoitelleet kotipihassa, eli olemme saaneet erilaisia häiriöitä. Jokohan sen uskaltaisi ääneen sanoa, mutta olemme me tainneet vähän kehittyäkin.

Seuraamisessa olen palkannut todella nopealla tahdilla, niin, ettei Suti ehdi juuri muuta miettiä kuin syödä suunsa tyhjäksi ja katsoa minua. Olen heittänyt makupalan askeleen, viimeistään kolmen askeleen välein. Sanonut aina sivu-käskyn ennen palkkaamista ja yrittänyt silti pitää asennon ja käteni samalla tavalla kuin kokeessa. Katsotaan, parantaako tämä tyyli intoa seuraamiseen.

Luoksetulon pysäytyksessä olen käyttänyt nyt vallan takapalkkaa, mutta siirtynyt kuitenkin enemmän suulliseen pysäytyskäskyyn, joskin käsimerkki on toisinaan vielä apuna. Se on alkanut selvästi tuottaa tulosta, mutta nyt alkaa vähän näyttää siltä, että Suti alkaa kääntyä kohti takapalkkaa eli selin minuun... Niinpä otin sen kanssa tänään Pieksämäellä myös varsinaisen liikkeen ilman palkkausta seisomisesta. Saa nähdä, miten tässä vielä käy... Matkan olen voinut kotona ja Hangan lavalla nostaa jo koemittaan.

Nouto onnistuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Perusasennossa pitoaika on pidentynyt ja luovutuskin joskus onnistuu. Pitää alkaa palkata sitä taas kapulan nostamisestakin niin saan siihen lisää intoa.

Häiriötreeneissä olen yrittänyt tehdä niin paljon AVO:n liikkeitä kuin mahdollista. Hyvinhän ne jo alkavat sujua. Lisäksi paikkamakuu ja paikalla istuminen onnistuvat hienosti.

Jenni E:n kanssa juttelin ja hän mäyräkoiran kanssa tokoilleena ymmärsi tilannettani hyvin. Hän kertoi, että kun sen kanssa vain jaksoi tehdä töitä, tulosta alkoi tulla 5-vuotiaana. On Sutikin jo väläytellyt osaamistaan, joten eiköhän mekin vielä aleta pärjätä, kun saadaan nämä nuoruuden höyryt ensin kulutettua. Enkä minä missään tapauksessa ole ollut luovuttamassakaan! ;)

Agilitytreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa pari viikkoa sitten. Rata oli tosi haastava ja piti jaksaa muistaa millä kierroksella oltiin menossa, kun rata kiersi vähän samantapaista lenkkiä, mutta joka kierroksella oli jotain erilaista kuitenkin. Liian vaikeaa minulle! Suti teki hienosti ja jaksoi mahtavasti! Radan haasteena oli myös se, että ensin mentiin A:n alta menevään putkeen ja vasta viimeisellä kierroksella A:lle. Juuri sellaista treeniä me tarvitaan! Pujoteltiin monta kertaa edes takaisin ja Suti pujotteli joka kerta upeasti! Joissakin kohdissa se meni niin nopeasti, etten perässä pysynyt :)

Sutista treenikuvia

Suti tulossa pujottelusta. Aika tiukka katse...

Komee alastulokontakti :)

Liikkeestä seisominen, vaikka eihän tässä kuvassa liike näy...

Pyörähdystemppu. Korvat ja parta lepattaa :)

 

Pujottelusta palkalle, aika vauhdikkaasti.

Rally-toko-viimeistelytreeniä

On jäänyt pari edellistä rally-toko-kertaa Pieksämäellä välistä, kun miehen työajat ovat olleet niin hankalat enkä pysty treenaamaan kunnolla, jos lapset ovat mukana. Tämähän ei tietenkään ole mitenkään hyvä asia tulevaa koetta ajatellen... Mutta olen koittanut kompensoida tappiot laadukkaalla treenillä kotipihassa.

Olen keskittynyt viimeisen viikon aikana erityisesti seuraamiseen ja erilaisiin käännöksiin. Ympyrä vasempaan on ollut meillä aika huono, joten olen nyt panostanut siihen. Olen keksinyt siihen pari kikkaa, joilla saatan saada liikkeen suoritettua ihan hienosti. Minun pitää ottaa Suti parempaan kontaktiin ennen liikkeen aloittamista ja saada se hidastamaan vauhtia, jotta se ei jää jalkoihini. Niinpä olen vähän ennen liikkeen aloittamista antanut sivu-käskyn ja taputtanut tiuhempaan vasemmalla kädellä reiteeni. Silloin se ihan kuin "kokoaa itsensä" ja hidastaa vauhtiaan, jolloin sen paikka on vähän taaempana. Välillä Suti jo tekee liikkeen kuten sen haluaisin eli niin, että se vähän niin kuin peruuttaa koko ajan hakiessaan perusasentoa, eikä kuitenkaan istu.

Toinen, mitä olemme treenanneet on ollut sivuaskel oikealle. Sehän on rally-tokossa erilainen kuin tokossa, joten sen opettaminen minulle on ollut ihan yhtä tärkeää kuin koiralle. Liike ei siis pysähdy missään vaiheessa, ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja koiran pitää tulla mukana. Tässä olen hyödyntänyt samaa reiteen taputtamista merkiksi.

Lisäksi olemme harjoitelleet erilaisia liikkeitä, joissa tarvitaan kartioita. Niitä tietysti eri vauhdeilla ja eri suuntiin. Välillä meinaa itselläkin mennä pää pyörälle... Ja tietysti 1+2+3 askelta peruuttaen -liikettä ja 1+2+3 askelta eteenpäin -liikettä.

Toivotaan, että tämä viimeistelytreeni ei ole ainakaan pilannut kaikkea ja että kokeeseen menee innokas ja osaava koira ja tarkka ja keskittynyt ohjaaja.

Tokoa!!

Pari viikkoa sitten sain taas kipinän tokoon ja sitä hiillosta pitää nyt ehdottomasti pitää yllä! Niinpä olemme treenanneet myös AVO:n liikkeitä.

Iinan ohjeet noutoon tuntuvat toimivan meillä loistavasti! Suti pitää jo kapulaa rinnalla niin kauan, että liikkuri antaisi jo käskyn ottaa kapula suusta :) Hienoa edistymistä - ja nopeasti! Sutilla on myös noutoon ihan toisenlainen into kuin ennen, se jaksaa useita toistoja ilman kyllästymistä! Piakkoin alan harjoitella kunnolla kapulan luovutusta. Pari kertaa sekin on jo onnistunut. Silloin olen taivuttanut kroppani suoraan eteenpäin ja ottanut kapulan vasemmalla kädelläni.

AVO:n hyppyä ollaan tietysti myös treenattu. Alkaa olla jo kisavalmis. Tähän päälle välillä otettu myös hyppynoutoa. Sekin alkaa olla valmis liike, jahka saadaan luovuttaminen kuntoon!

Kaukoja välillä välipalkoilla, välillä ilman palkkaa tai jopa kokeenomaisesti. Sujuuhan se, vaikka välillä, jos maa on märkä tai kylmä, maahanmeno on hidas.

Luoksetulon pysäytykseen keksin tänään ratkaisun valumiseen. Aloin käyttää käsimerkkiä! Suti pysähtyy kuin seinään kun luulee, että lentää makupala tai pallo :)

Että pitääköhän tässä ihan alkaa katselee toko-kokeita talvelle? ;) Rally-toko-kisoihin pääsemme seuraavan kerran (tämän Kuopion kisan jälkeen) vasta ensi vuoden puolella, kun Jyväskylän kisa oli täynnä. Nyt olen toivottavasti ajoissa liikkeellä ja saan meidät mukaan, kun lähiseudulla pidetään kisoja.

Agilitya

Viime sunnuntain treeneissä otettiin putkirallia, eli koira piti saada putken kauimmaisesta päästä toiseen vieressä olevan putken kauimmaiseen päähän. Rata jatkui näiden suorien putkien toisessa päässä. Se olikin yllättävän vaikeaa! Harmi, että agilityssa harvemmin otetaan edellisen kerran kertausta kuten tokossa kannattaa tehdä. Tekisi meinaan hyvää, jos tehtäisiin samantapainen harjoitus vähintään kahtena kertana peräkkäin. Nyt halusin harjoitella myös edelliskerralla vaikeaksi osoittautunutta "päällejuoksua", jota en muistanutkaan treenata kotona viikolla. Sujuihan se meiltäkin, kun keskityin kunnolla.

Trimmausta

Siistin Sutia ja trimmasin Papun eilen. Papulla oli ihan hirveän paljon pohjavillaa!! Se on lisääntynyt iän myötä tosi paljon. En tajua, mistä johtuu: iästä, ruokinnasta, vitamiinin puutoksesta, jostain muusta, mistä? Papu pitää ensin karstata läpi monta kertaa ja karsta on ihan täynnä pohjavillaa. Sitten vielä kammata ja vetää pohjavillaveitsellä, jotta on edes jotain mahdollisuuksia saada karva irti ilman kipua.

Pari aktiivista päivää

Kirjoitin tämän tekstin jo aiemmin, mutta blogspotin kanssa tuli tallennusongelmia ja koko pitkä teksti katosi! :( Katsotaan, saanko läheskään samanlaisen tekstin toisella kertaa aikaiseksi, vai tuleeko paljonkin typistetympi versio...

Keskiviikkoiltana otettiin kotipihassa pitkästä aikaa tokoa. Käytiin AVO:n liikkeet läpi ja nehän meni yllättävän hyvin!

Noutoa ei otettu kuin kerran, mutta Suti leikki kapulalla, mikä lienee hyvä asia (?!). Sain käppänistikaveriltani Iinalta neuvoksi harjoitella noutoa niin, että pyrin kehumaan (tai vaihtoehtoisesti naksauttamaan) ennen kuin koira pudottaa kapulan suustaan. Jos tällä tavoin pikkuhiljaa saisi pitoaikaa pidennettyä. Toinen idea tästä eteenpäin oli, että opettelen ottamaan kapulan pois koiralta taivuttamalla kroppani eteenpäin enkä kohti koiraa. Jospa sillä tavalla pystyisi vähentämään koiran paineistumista. Hyviä neuvoja ja vievät varmasti pitkään ennen kuin mitään konkreettista kehitystä alkaa tapahtua. Pitäisi vain ottaa paljon toistoja. Nyt on vähän laiskottanut...

Keskityimme tällä kertaa enemmän hyppyyn. Haluan Sutin istuvan kohtalaisen kaukana esteestä. Niinpä olen heti sen hypättyä mennyt heittämään palkan läheltä hyppyä, että saan sen oikealle paikalle.

Otimme Rauno Virran koulutuksen kolme ensimmäistä hyppyä, ja kuvio onnistui erinomaisesti. Suti tuli tosi nopeasti ja seurasi ohjaamistani hienosti! Lisäsin tähän kuvioon vielä pujottelun samaan paikkaan, jossa koulutuksessa oli putki (este nro 4). Tämän jälkeen harjoittelimme kepeille vientiä ja itsenäistä menemistä 180 asteen kulmasta ja sama rata takaisin päin.

Torstaiaamuna kävimme Hangan lavalla. Jälleen kaikki AVO:n liikkeet läpi. Maa oli kylmä, joten Suti meni nihkeästi maahan. Nouto otettiin jälleen vain kerran. Keskityimme jälleen enemmän hyppyyn ja oikeaan istumispaikkaan esteen takana.

Kotipihassa otimme samaa agilityharjoitusta kuin illallakin, mutta lisäsin siihen vielä yhden käännöshypyn pujottelun jälkeen ja sama rata takaisin päin (eli sisälsi kaksi kertaa pujottelun, kummaltakin puolelta) ja viimeiseksi vielä pituus. Erikseen vielä keinua ja alastulokontaktia. Suti oli ihanan innoissaan, niin kuin edellispäivänäkin.

Torstai-iltana suuntasimme rally-tokoon Pieksämäelle. Siellä on mukava harrastusporukka ja kiva, kun seura ainakin osittain vaihtuu joka kerta. Tekee Sutille tosi hyvää! Teimme ratatreeniä. Kyltit menivät ihan ok, jonkun verran oli Sutilla taas haisteluyrityksiä, mutta vähemmän jo. Otin itselleni kunnon tsemppiasenteen ja kehuin ja kannustin kovasti, mikä ehkä paransi jonkin verran seuraamisosuuksia. Huonoa toko-seuraamista, mutta kai vielä nippanappa hyväksyttävää rally-toko-seuraamista...

Päätin jäädä toko-treeneihinkin ja se oli tosi hyvä idea! Kylläpäs oli toko mukavaa pitkästä aikaa! Otimme paikkamakuussa vahvoja häiriöitä, eli kouluttaja huusi erilaisia käskyjä, kiersi koiria, juoksi jne. Suti pysyi erinomaisesti! Pääsin piiloonkin hetkeksi. Seuraaminen oli surkeaa! :(

Jäävät tehtiin niin, että kaikki kolme koirakkoa menivät rinnakkain ja antoivat oman jäävän käskynsä yhtä aikaa. Ajatuksena oli, että koiran pitää kuunnella omaa ohjaajaansa, vaikka muut huutaisivat mitä. Suti kuunteli hyvin ja teki kaikki jäävät kokeenomaisesti hienosti. Pysyi paikallaan seisomisessakin, vaikka kiersin koko koiran, ja teki istumisenkin ihan oikein, vaikka emme ole tehneet sitä koskaan ennen!

Luoksetulo tehtiin täydestä matkasta ja pysäytys onnistui mielestäni ihan hyvin. Hypyssä jälleen jatkettiin oikean istumispaikan vahvistamista ja nopeampaa istumista.

Sitten Sutille pari lomapäivää ja sunnuntaina agilitya. Saara oli laatinut mielenkiintoisen ohjausharjoituksen. Meiltä onnistui molemmilla kerroilla hyvin kepeille meno täydestä vauhdista, ts. haltuunotto ennen keppejä. Jotenkin saimme rämmittyä ensimmäisen kerran radan läpi ilman suurempia virheitä, vaikka tuskinpa tuo kovin kaunista katseltavaa oli. Toiselle kerralle saimme ohjeita muuttaa ohjausta, ja koska minulla ei todellakaan ollut tänään terävimmät kynät penaalissa, vaikeaahan se oli! Suti olisi ollut hyvässä vireessä, mutta minä ohjasin miten sattuu! :( Olen muuten selvinnyt kaikki nämä vuodet osaamatta päällejuoksua! Ilmeisesti olen pystynyt ratkaisemaan sen jotenkin muuten. Niin vaikeaa tuo oli, että pakko vähän harjoitella kotona, että oppisin.

ps. Iltaisin ruokakupilla olemme harjoitelleet jonkin aikaa jo merkille menoa. Välillä Sutin pitää seistä (toko) ja välillä mennä maahan (rally-toko) merkin takana.

Axaa, axaa-aa

Sunnuntain agilitytreeneissä oli vain minä ja kouluttajat, joista toinen treenasi oman koiransa kanssa. Oli mukava, kun sai rauhassa keskittyä eikä tarvinnut miettiä, että nyt olen jo treenannut niin kauan, että pakko antaa jo muidenkin treenata. Suti jaksoi hienosti useamman toistonkin, kun toistot olivat lyhyitä. Harjoittelin Sutin kanssa radan tekemisen lisäksi leijeröintiä, kepeille menoa sekä kolmea erilaista ohjausvaihtoehtoa samoille esteille.

Leijeröintiä (piirroksen reitti B) harjoittelin putkelta pussiin viennillä hypyn ollessa sivuttain matkalla. Arvasin, että Suti on jo sen verran oppinut agilitya, että se kuvittelee, että jokainen este, joka on matkalla pitää suorittaa. Niinpä halusin harjoitella tuon esteen ohitusta. Harjoitus olikin paikallaan. Suti meni kaksi ensimmäistä kertaa hypyn, vaikka kuinka yritin ohjata pussiin. Kolmannella kerralla kouluttaja neuvoi näyttämään voimakkaammin hypyn kohdalla, että se pitää kiertää. Nyt ohitukset alkoivatkin onnistua.

Pussin jälkeen oli hyppy, jolta piti lähteä toiseen suuntaan kepeille. Erittäin hyvää harjoitusta! Pari kertaa taisi onnistuakin ihan ekalla kerralla meno kepeille. Pitää vain antaa Sutille tilaa mennä. Kun lähtee pujottelemaan, vauhti kiihtyy mahtavasti loppua kohti.

Neljällä hypyllä (piirroksen reitti A) harjoittelimme ensin edessä ohjausta (en tiedä nimiä, mutta koitan kuvata mitä tein) eli menin toisen hypyn taakse ja kun Suti hyppäsi ensimmäisen esteen ja tuli tarpeeksi pitkälle, merkkasin hyppäämään toisenkin hypyn tässä-sanalla ja lähdin liikkeelle kohti vieressä olevaa hyppyä. Onnistui. Kolmannella hypyllä hyppy poispäin minusta ja neljäs hyppy takaakiertona kohti minua. Tämä oli hyvä ja toimiva ratkaisu. Toinen vaihtoehto oli persjättö kolmannella hypyllä. Se toimii silloin, kun on jo vauhtia. Kolmas vaihtoehto oli sylikääntö neljännelle hypylle. Se oli meille hitain osittain oman kankeuteni vuoksi, mutta kyllä sekin saatiin menemään.

Hahmotelma sunnuntain treeneistä.

Suti sai kehuja siitä, miten kiltti se on, kun se tekee asiat just niin kuin ohjaan ja suorittaa esteet huolellisesti, vaikka juoksisin jo kaukana edessäkin. Se myös irtoaa ja lukee rataa :) Osaan kuulemma liikkua ja ohjata hyvin ja mitoittaa vauhdin oikein oikeisiin kohtiin. Tämä kouluttaja sanoi jo toisen kerran, että "Suti kun on niin hidas koira"... Vähän se särähtää korvaan, mutta uskon ja luotan siihen, että vauhti kasvaa, kun saamme varmuutta ohjaukseen ja yhteiseen tekemiseen. Harjoitteluvaiheessa on mielestäni hyväkin olla vähän hitaampi vauhti, että koira varmasti oppii kunnolla. Minulla on omassa päässäni visio siitä, millaisen haluan oman agilitykoirani olevan ja olemme menossa siihen suuntaan hyvää vauhtia, jopa nopeammin kuin olin uskaltanut toivoa (ottaen huomioon, että viime talvena ei olla treenattu yhtään)! Tämän kouluttajan oma koira on kyllä nopea, mutta heidän yhteistyössään on vielä paljon parannettavaa. Agility on kuitenkin yhteistyötä. On ihan sama, vaikka koira ja ohjaaja juoksisivat radan kuinka nopeasti, jos he ovat hyllyttäneet sen. Toisekseen Suti kyllä on mielestäni ihan riittävän nopea tässä vaiheessa, ei sitä todellakaan tarvitse perässä vetää ;)

Rauno Virran koulutuksessa

Maanantai-iltana osallistuimme Vihtavuoressa Rauno Virran agilitykoulutukseen. Olisihan se pitänyt arvata, miten käy, jos koira jää jo kotipihassa kuistille seisomaan eikä halua tulla autolle, kun sataa niin vettä... Lähti onneksi toisella kerralla mukaan ja lämmittelylenkkikin sujui ihan ok. Iltapäivän mittaan oli tullut vettä jo sen verran rankasti, että kaukalossa alkoi olla isoja vesilätäköitä juuri siinä päässä, jossa esteet olivat :( Olimme kaiken lisäksi koulutusryhmän viimeisessä parissa, ja vettä tuli taivaan täydeltä jatkuvasti ja tuuli kylmästi. Kaivoin itselleni kaikki mahdolliset hanskat ja vaatteet, mitä autosta löysin eikä olisi ollut liioittelua pukea Sutillekaan talvimanttelia, mutta sellaista ei tietenkään tullut otettua mukaan :(

Harjoitus oli mielenkiintoinen ja olisi ollut sekä minulle että Sutille kohtalaisen haastava, mutta uskon, että olisimme siitä kyllä selvinneet. Jos Suti olisi suostunut tekemään jotain!! Ensimmäisen ja toisen esteen väliin oli muodostunut iso vesilätäkkö, jonka Suti kiersi eikä suostunut juoksemaan sen läpi ollenkaan. Se oli tästä nöyryytyksestä niin loukkaantunut, että koko muukin rata meni ihan pilalle. Kepit suoritti onneksi kahteen kertaan hienosti (kuivassa päässä rataa) ja puomi meni reippaasti ja otti alastulokontaktin.

Virta sai sellaisen käsityksen (joka toki saattoi olla ennakkokäsityksiä käppänöistä muutenkin), että Suti olisi jotenkin perässä vedettävä... Kävimme rataa läpi ilman koiraa ja sain paljon persjättöohjeita ja että koira pitäisi saatella pitkälle mm. putkeen, jotta oma liikkeeni jatkuu jne. Mutta kun kyllä se menee sinne putkeen kaukaakin sitten, kun haluaa! Eli poimin tästä koulutuksesta sen hyödyn, mitä oikeasti voin hyödyntää jatkossa: rytmitys. Muita kikkoja pitää kokeilla joku kerta treeneissä.

Tässä omatekoinen ratapiirrokseni, jossa mittasuhteet heittävät pahasti, mutta ehkä tuosta kuitenkin jonkinlaisen käsityksen saa, millaisen harjoituksen Virta oli meille suunnitellut.

Epiksissä ja rally-tokoa

Käytiin eilen Sutin kanssa Taitavilla Tassuilla epävirallisissa agilitykisoissa. Osallistuin vain hyppy-putki-luokkaan ja se oli ihan fiksu päätös. Jos olisin osallistunut vielä kisaavienkin radalle, olisin ollut kotona vasta yöllä.

Vein Sutin halliin vasta vähän ennen meidän suoritusvuoroa (oltiin ensimmäisinä suoritusvuorossa). Hallissa oli tosi paljon väkeä ja koiria. Suti kulki keinonurmella nenä maassa. Se jäljesti koko matkan lähtöön. Sen jäädessä istumaan lähtöön, se vielä nenä pitkällä yritti haistella niin isolta alalta ympäriltään kuin vain pystyi. Huoh :/ Pelkäsin, ettei se lähde suorittamaan kunnolla tuon haisteluinnostuksen takia, mutta mitä vielä! Se lähti radalle ja teki töitä reippaasti ja innokkaasti!

Rata oli yksinkertainen, mutta toisaalta piti siinä vähän osata ohjatakin. Meidän aikaa varmasti hidasti se, että olin yhdessä kohdassa tosi epävarma, onnistuuko ohjaus, meneekö se sinne putkeen tästä kulmasta jne. Mutta meni se. Jos olisin uskaltanut luottaa siihen, että menee, olisin edennyt pitemmälle radalla eteenpäin. Mutta teimme puhtaan radan kohtalaisen sujuvalla suorituksella. Olimme toisia! :) Vähäksi aikaa riittää taas puruluita ja makupaloja.

Torstaina käytiin Pieksämäellä rally-toko-treeneissä. Tehtiin taas ALO:n rataa. Testasin sellaista, etten palkannut radalla. Kyltit kyllä sujuvat ihan hyvin, mutta Suti haluaisi haistella ihan liikaa. Kontakti on paikoitellen huonoa, mutta toisaalta rally-tokossa ei tarvitse tokomaista seuraamista ollakaan. Haistelu taitaa olla ongelma silloin, kun en ole ehtinyt käyttää sitä pitkällä lenkillä ennen treenejä. Treeniaika on jo viideltä, joten olen paikalla usein vasta juuri viideltä. Haisteluun antoi kouluttaja ohjeeksi hankkia purkin, jossa on koiralle mieluista hajua. Kun koira ei haistele ja tekee sitä mitä pitää eli pitää kontaktia, annetaan sen haistaa purkkia. Ihan mielenkiintoinen vinkki. Pitää kyllä testata.

Lisäharjoituksina oli takapään käyttöä niin, että koiran etupää on kanisterin päällä ja koiran pitää seurata perusasennossa mukana kun ohjaaja kiertää kanisteria. Suti muisti tämän harjoituksen hyvin ja oli siitä ihan innoissaan :) Lisäksi harjoiteltiin MES-luokan käännöksiä. Pitää ottaa ne harjoitteluohjelmaan jossain vaiheessa. Oli mukavaa vaihtelua.

Treenipäivitys

On jäänyt päivittämättä treenaamisesta, vaikka ollaan me sitäkin tehty. Jotenkin ollut tokossa motivaatio kadoksissa, vaikka toki seuraamista harjoitellaan päivittäin ja sehän se on kuitenkin yksi tärkeimmistä taidoista tokossa. Muuten kai kaikki alkaisi periaatteessa olla vaikka koekunnossakin, mutta en saa noutoa sujumaan kunnolla. Pakko varmaan mennä jonkun osaavan henkilön oppiin, että pääsisin siinä eteenpäin. Suti karkaa noutamaan ja pudottaa kapulan viereeni ennen kuin ehdin ottaa sen käteeni. Pitoharjoituksia!? Mutta kun ei sekään oikein meinaa onnistua, Sutilta menee into koko noutoon... Olen ottanut noutoa vain lyhyeltä matkalta niin, että koiran pitää ottaa kapula edestään ja juosta vain luokseni. Onnistuu muuten, mutta pudottaa kapulan kun tulee perusasentoon. Korjaa ottamalla kapulan suuhun, mutta pudottaa sen taas... Olen yrittänyt leikinomaisesti niin, että koira kulkee rinnalla tai hyppää kapula suussaan jne. Luovutus pitäisi saada nyt harjoiteltua jotenkin uudelleen. Kaivanpa Salme Mujusen "Tie tottelevaisuusvalioksi" -kirjan taas esiin ja alan opiskella.

Toko-kokeita en ole kuitenkaan tälle syksylle suunnitellut. Katsellaan ensi keväänä, jos vielä silloinkaan. Tässä on nyt vähän muita kisoja mielessä ;)

Olemme keskittyneet nyt enemmän rally-tokoon. Olen käynyt Pieksämäellä treeneissä niin usein kuin mahdollista. Osaamme kyllä kyltit, mutta yhteistreeneissä mennään rataa ja meidän on hyvä tottua siihen, että radalla on kylttejä ja kentän laidalla häiriötä. Erinomaista harjoittelua ja mukava treeniporukka! Olen nyt ilmoittanut meidät ensimmäisiin rally-toko-kisoihin lokakuulle!! On jotain mihin tähdätä ;) Marraskuulle olen suunnitellut toisia.

Ja ihana agility! Helteet helpottivat ja Sutillakin taas vauhti palasi lähes entisiin lukemiin. Toisaalta tässä meidän nykyisessä ryhmässä harjoitukset ovat jo sen verran vaikeita, että Sutilla on varmasti senkin takia vauhti vähän hidastunut. Mutta riittävän nopeasti mennään silti! Ja mikä hienointa (tai ehkä harmillista??), Suti seuraa tarkasti ohjaamistani. Kun saan ohjaamiseni jälleen kuntoon, tulee meno parantumaan entisestään.

Mutta ei me ihan onnettomia olla nytkään: eilen tehtiin treeneissä 2-luokan rata, jonka suoritimme Sutin kanssa kaksi kertaa virheettömästi! Meille uutta tässä harjoituksessa oli kepeille vienti (täyskäännös pujotteluun, en tiedä, millä nimellä kutsutaan), onnistui hienosti ja ihan kivasti kerran ja pari kertaa vähän huonommin ;) Vein ensimmäisellä kerralla kepeille niin, että käännyimme yhdessä samaan aikaan suorittamaan estettä. Onnistui hyvin. Lopuilla kerroilla peruutin ensimmäisen välin ja käännyin sitten samaan suuntaan. Onnistui kerran ja epäonnistui pari kertaa. Mutta Suti pujottelee hienosti koko sarjan!

Pussia emme ole myöskään suorittaneet pitkiin aikoihin ja se onnistui nyt ihan radallakin. Mutkaputket tuottivat välillä hankaluuksia, mutta jos muistaisin saatella tarpeeksi pitkälle enkä laittaisi painoa taakse liian aikaisin, ei varmasti olisi tässäkään ongelmaa, koska sillä ei tuntunut olevan merkitystä tehdäänkö takaaleikkaus tai kummalla puolella putkea menen. Minun pitää myös muistaa pitää jatkuvaa liikettä yllä!

Aion hankkia kisakirjan ja mittauttaa Sutin, jotta tiedän, mihin kokoluokkaan päästään tai joudutaan. Jos Suti on mini ja jatkamme säännöllistä treenaamista koko talven, ensimmäisiin kisoihin voisi mennä keväällä.

Mölliagilitykisat Laukaassa 31.8.

Eilen järjestettiin Laukassa mölliagilitykisat, jonka järjestämisvastuussa oli oma treeniryhmäni toisen sunnuntain ryhmän kanssa. Otin Sutin mukaan, vaikka ajattelinkin, etten sen kanssa kisaa, jos jää huonosti lämmittelyaikaa. Minä kun kammoksun ajatusta, että koira otetaan kylmiltään autosta radalle ja pistetään takaisin autoon odottamaan moneksi tunniksi. Saimme kuitenkin radan nopeasti tehtyä, joten lämmittelyaikaa jäi puolisen tuntia ja kun muut meinasivat, että pärjäävät, ilmoitin Sutin mukaan ensin mölliradalle uusintoineen ja sitten vielä kisaavien radalle. Toki kävin auttamassa mm. uuden radan rakentamisessa. Ehdin myös hienosti liikuttaa Sutia tarpeeksi ennen ja jälkeen ratojen.

Ensimmäisellä mölliradalla jalkani olivat jotenkin ihan kankeat ja muutenkin ohjaamiseni oli heikkoa. Siltä vitonen (tuli hypyn ohi) ja aika 24,56 s. Uusintaradan ajattelin ottaa vähän erilailla ja se onnistuikin virheettä ja aikakin parani 16,87 sekuntiin :)

Kisaavien radalla oli 19 estettä ja sillä oli mukana kepit, muuri, A, okseri ja puomi perushyppyjen ja putkien lisäksi. Tuomarin mukaan aika perusykkösluokan rata. Rata alkoi kahdella hypyllä, joilta tultiin suoraan pujotteluun. Jätin Sutin hyppyjen taakse ja otin sen "haltuun" ennen keppejä, joille se meni sisään täydellisesti. Se suoritti ne varmasti ja tehokkaasti! A ja puomi onnistuivat myös loistavasti, suoritti molemmat nopeammin kuin ennen ja teki hyvät alastulot. Okseri myöskään ei tuottanut ongelmia, vaikkemme ole tainneet sitä koskaan ottaa. Virheetön, nopea rata tuntui upealta! Kyllä meistä vielä hyvä tulee! :) Aika 39,51s (-18,49s) ja toinen sija!!

Tosi tärkeää kisakokemusta Sutille myös tokoon. Se ei häiriintynyt enää niin helposti kuin ensimmäisissä mölliagilitykisoissa.

Heinäkuun äksönit

Käytiin Sutin kanssa agilitymöllikisoissa Vihtavuoressa. Tärkeää kisakokemusta ja vähän matkaa lisää yhteisiä agilitykilometrejä. Yksi hieno juttu oli nähdä Arjaa, Moonaa, Wilmaa ja Oilia.

Suti ja Wilma

Suti, Moona-mamma, Oili-täti ja Wilma-sisko ;)

Sain vihdoinkin laitettua pokaalit ja ruusukkeet esille uudessa kodissa. Aika paljon on tullut Papun kanssa kerättyä pokaaleja ynnä muita, vaikka eihän tämä ole mitään verrattuna monen muun palkintoihin. Muistan melkein jokaisen tilanteen, josta ne on saatu ja jokainen on muistona tärkeä. Sutillekin on kerääntynyt jo joitakin pokaaleja ja ruusukkeita. Tarkoitus on hankkia sen ruusukkeita varten oma korkkitaulu.

Sutin silmät on nyt virallisesti tutkittu terveiksi. Eläinlääkärin mielestä ne olivat harvinaisen kauniin väriset kaikkine sateenkaaren väreineen. Hän otti kuviakin niistä opetustarkoitukseen. Kasvattajat suunnittelevat Sutille jalostuskäyttöä ensi talvena. Että jos samat suunnitelmat kiinnostavat, kasvattajiin (kennel Black Drop) voi ottaa yhteyttä. Sutilla on loistava, karkea ja musta karva ja upea, itsevarma ja helppo luonne. Se on älykäs, nopea oppimaan ja sillä on lahjoja agilityyn. Se on kaikkea sitä, mitä hyvältä harrastuskoiralta olen toivonut.

Kävimme Sutin kanssa viime viikolla myös kasvattajien luona trimmissä. Juha teki jälleen hienoa jälkeä. Kyllä nyt kehtaa lähteä ihmisten ilmoille täältä perämettästä ;) Mukavaa oli nähdä Reino-pentua ja muita koiria. Virallinen edustuskuva julkaistaan myöhemmin :)

Tuleva kisakoira

Meillä oli edelliset agilitytreenit viikko ennen juhannusta. Teimme silloin 12 esteen rataa. Rata oli mielestäni riittävän helppo ja vauhdikas aloitteleville koirille, mutta vaati vähän osaamistakin. Harjoittelin optimistisen, koiraan luottavan ohjaussuunnitelman. Olin kuitenkin itsekin yllättynyt, kun suoritimme radan ensimmäisellä kerralla alusta loppuun asti sujuvasti ja virheettä. Kouluttaja oli sitä mieltä, että rata oli meille ihan liian helppo ja että meille voi jatkossa tehdä vaikeampia harjoituksia. Niinpä loppuajasta harjoittelimmekin sitten "pakkovalssia". Suti suoritti erinomaisella vauhdilla kaikki esteet. Se mm. irtosi putkeen niin, ettei minun tarvinnut mennä edellisen esteen toiselle puolelle ollenkaan. Se myös haki putken "pimeän pään" ja suoritti esteet itsenäisesti niin, ettei minun tarvinnut juosta jatkuvasti rinnalla. Tästä huolimatta se myös lukee ohjaustani todella tarkasti ja kääntyy pienessäkin tilassa tarvittaessa ja jos ohjaukseni on kunnollista.

 

 

Tämän päivän harjoitukset olivat meille aika helppoja, mutta tein niistä meille vähän haastavammat. Harjoittelin mm. kahden hypyn välistä vetoa ja työntöä pois päin minusta. Suti osaa myös hypätä esteen minusta pois päin, mikä on aivan loistavaa! Kouluttaja ihmetteli, miten olen tällaisessa ryhmässä, vaikka tuosta koirastahan tulisi loistava kisakoira. Sanoin, että niin siitä tuleekin kisakoira, mutta tämän ryhmän harjoitteluaika on minulle paras. Olen kyllä pystynyt saamaan paljon apua ja hyötyä tästä ryhmästä, joten olen todella tyytyväinen. Mielestäni on tärkeää pitää vielä harjoitukset tarpeeksi helppoina, koska kokemusta meillä ei vielä ole kovin paljoa. Olen myös pystynyt pienillä jutuilla saamaan meille vähän vaikeampia harjoituksia, joten sekin on hienoa. Katsellaan sitten syksyllä, jos tuntuu siltä, että on tarvetta vaihtaa ryhmää. Tänään kentällä oli erilaisia pienempiä pisteitä, joita muut koirakot saivat käydä itsenäisesti tekemässä. Todella hyvä, että Suti saa myös tällaista häiriötreeniä. Varmasti parantaa tokon häiriöherkkyyttäkin. Ihanaa oli huomata, että Suti tekee kanssani töitä innoissaan ja vauhdikkaasti eikä välitä muista kaukalossa olijoista mitään. Myös kentän ulkopuolella liikkuminen on sen kanssa helppoa, se ei rähise kenellekään ja ohitukset menevät hyvin.


Juhannusviikolla ei treenattu yhtään mitään. Olimme mm. reissussa lasten kanssa ja meille tuli siskoni lapsineen yökylään. Olin itse juhannuksen kuumeessa, kun joko olin sairastumassa tai jo sairastin rintatulehduksen. Toivon mukaan saan pikku hiljaa imetystä vähenemään, onneksi yösyönnit ovat loppuneet jo yli kuukausi sitten. Atte nousi seisomaan tukea vasten juhannuksena ja Samu osallistui viikolla yleisurheilukouluun ja -kisoihin. Jojo repi rintaansa palkeenkielen, kun hyppäsi pois marsun ulkotarhasta. Pari päivää pidin suojana vanulappuja ja sidettä, kunnes nahka kiinnittyi takaisin. Tämä oli jo toinen kerta Jojolle tänä kesänä :(

Tällä viikolla on treenattu pari kertaa. Agissa lähinnä pujottelua: menen pujottelun loppuun ja lähetän Sutin suorittamaan (onnistuu!); juoksen rinnalla; juoksen vähän edelle; 90 asteen kulmassa sisään menoa. Keinuun on iskenyt tulimuurahaisia, joten se on tällä hetkellä käyttökiellossa :( Hypyillä sylikääntöjä, tiukkoja käännöksiä ja takaakiertoja. Agilityn jälkeen olemme ottaneet tokoa: Seuraamista, nopeaa palkkausta hyvästä kontaktista ja juoksemista; luoksetulon pysäytyksiä pallon kanssa. Maanantaina käytiin Hangan lavalla joukkotreeneissä, mutta otin vain paikkamakuuta. Minulla oli Samu mukana, joka toimi Jenni E:n lasten kanssa erinomaisena häiriönä. Samu houkutteli mm. Sutin lempipallolla ja onnistuikin pari kertaa saamaan sen liikkeelle, mutta Suti on nopea oppimaan eikä se enää siihenkään lopulta reagoinut :)



Meidän marsu.

Kotitie.

 

Omatoimi-aksaa

Meillä on kotona joitakin agilityesteitä: lyhyt putki, hyppy, 6 kepin pujottelu, rengas ja keinu. Varastossa odottaa kunnostusta myös A ja puomi sekä pöytä. Pituus pitäisi itse rakentaa, kun vain muistaisi. Näistäkin esteistä saa ihan riittävän pitkiä ratoja ja pystyy treenaamaan erilaisia ohjauskuvioita. Kokemattomalle koiralle myös esteiden varsinainen suorittaminen turvallisesti pitää opettaa ja omasta mielestäni meillä on juuri ne esteet, jotka usein vaativat eniten harjoitusta.

Niinpä olemme tehneet jotain pientä useita kertoja viikossa - ja sehän se on oppimisen tässä vaiheessa tärkeää. Saada toistoja. Ja pitää hauskaa.

On vähän Samun kesäloman alun jälkeen tokoilu jäänyt vähemmälle (ei juuri ollenkaan), mutta aksaa ollaan sitten omassa pihassa yritetty tehdä niin usein kuin ehtii. Tokoharjoittelu on ollut lähinnä ruokakupin ollessa takapalkkana luoksetulon pysäytyksen tai seuraamisen harjoittelua. Tänään käytiin ottamassa Hangan lavalla AVO:n hyppyä (pitää istua hypyn taakse ja hypätä takaisin perusasentoon) ja luoksetulon pysäytystä. Palkkasin hypyn jälkeen istumisasentoon. Luoksetulon pysäytyksen pyrin tekemään 10 askeleen päästä takapalkalla. Vähän on vielä epäröintiä meillä molemmilla, mutta katsotaan nyt, miten se lähtee tästä käyntiin.

Käytiinhän me pari päivää sitten Hangan lavalla ryhmäkoulutuksessakin. Meidän illan harjoittelukohteena oli BH-kokeen paikkamakuu, kontakti, seuraaminen ja ryhmäpaikkamakuu. Oli todella levotonta ja paljon häiriötä.

Noutoa pitää muistaa treenata kotona!!

Mutta sitten siihen agiin. Ollaan reilun viikon aikana harjoiteltu viisi kertaa. Viime lauantain ryhmätreenit peruuntuivat ulkopuolisen kouluttajan takia.

Aluksi vähän yksinkertaisempaa rataa: hyppy, rengas, kepit ja putki sekä putken kauimmainen ("pimeä") pää, kepit, rengas ja hyppy. Rengas ja hyppy tekivät pienen mutkan. Kun jätin makupalarasian odottamaan "radan ulkopuolelle" niin, että sinne oli helppo juosta suoraan hypyltä, Suti alkoi irrota hienosti! Lisäksi otimme pelkkää keinua ja takaaleikkausta renkaan ja hypyn välissä.

Seuraavalla kerralla kahdenlaisia ratoja: hyppy, rengas, keinu, putki, kepit, rengas ja hyppy sekä rengas, hyppy, putki, kepit ja rengas sekä näistä erilaisia variaatioita. Radalla hyppy oli kaikkien esteiden keskellä muiden ollessa vähän kuin ympyränä. Harjoittelukohteena oli kepeille vienti putkesta sekä renkaalta. Huomasin, että paras palkka Sutille oli päästä seuraavalle esteelle renkaalle kepeiltä kuin saada makupalapalkka! Pujottelu sujuu jo hienosti ja keinulle menee reippaasti. Lisäksi harjoittelimme hyppyesteen kiertoa ja tiukkaa käännöstä.

Seuraavalla kerralla tein vähän Papun ja Jojonkin kanssa. Tykkäsiväthän ne tietysti :) Papu tosin sai tehdä vain keinua, putkea ja pujottelua. Jojo teki kaikkia. Sen kanssa tehdessä hoksasinkin, että minun pitää opettaa Sutillekin sylikääntö. Se onnistui Jojon kanssa vanhasta muistista tosi hyvin. Siinä pitää vain antaa koiralle hyvin tilaa.

Niinpä eilen sitten otimme ohjelmaan sylikäännön harjoittelun. Hyppy pois päin, välistä veto ja käännös keinulle. Aluksi Suti teki pyörähdyksen edessäni, mutta kun annoin sille tarpeeksi tilaa suorittaa, alkoi sylikääntö onnistua kuten kuuluu (eli ohjaaja pysyy käytännössä paikoillaan ja koira tekee ohjaajan edessä laajahkon käännöksen pois päin ohjaajasta). Toinen harjoituskohde oli pujotteluun meno suorasta putkesta vauhdilla. Lisäksi teimme radan: kepit, putki, rengas, hyppy, sylikääntö ja keinu.

Tänään sitten harjoittelimme pujottelua nopeammalla tahdilla. Suti suoritti pujottelun loppuun, vaikka vauhti nousikin ja saatoin mennä jo vähän edellekin! Erinomaista! Keinulla harjoittelimme alastulokontaktia, haluan sen pysähtyvän etujalat maahan ja takajalat puomilla. Nyt ei parane kiirehtiä, vaan tehdä perustyö tarkasti! Sitten pikku hiljaa harjoitellaan sitä, että koira pysähtyy ja minä voin jatkaa matkaa. Mutta ei vielä. Lisäksi harjoittelimme lisää sylikääntöjä.

Mikä fiilis!

Kyllä agility on vaan niin mukavaa! Vaihdoin Laukassa ryhmää ja pääsin pitkästä aikaa Sutin kanssa treenaamaan ryhmässä tänään. Olemme viritelleet lajia mieleen kotipihassa muutamalla esteellä ja olin jo etukäteen innoissani, kun tiesin pääseväni oikeisiin treeneihin. Suti olikin todella pätevä!

Oli hauska huomata, että se irtoaa, mutta lukee silti hyvin ohjaustani. Minun ei tarvinnut kuin hieman siirtää painoa toiselle jalalle, niin se osasi tulkita viestini oikein :) Harmi vain, että oma ohjaamiseni on ruosteessa, joten se vaatii itseltäni vielä paljon töitä. Mutta samaan aikaan meidän yhteistyö alkaa varmasti toimia koko ajan paremmin, kun opimme toimimaan yhdessä, joten kyllä tästä vielä hyvä tulee! Mikä hienointa, Suti kestää toistoja! :)

Teimme ihan yksinkertaisia harjoituksia, mikä tietysti onkin tämän tasoiselle koirakolle todella hyvä. Tärkeintä mielestäni onkin, että harjoitukset on vielä tarpeeksi helppoja ja rimat matalalla, että koiran motivaatio saadaan pysymään hyvänä, se pystyy keskittymään ohjaamiseen ja saa onnistumisia. Harjoittelimme mm. eri tavoilla putkeen vientiä hypyltä, eli lähinnä minua kehittävää harjoitusta. Halusin kokeilla myös putken "pimeään päähän" vientiä ja Sutihan irtosikin sinne loistavasti, vaikka lähdin jo peruuttamaan poispäin ennen kuin se ehti putkeen.

Mahtavat fiilikset! Harmi, että ensi viikolla ei ole treenejä.