torstai 31. joulukuuta 2009

Vuosi pakettiin

Asetin tälle vuodelle tavoitteeksi

- ottaa Papun kanssa toko "tosissaan", osallistua kokeisiin, toive/tavoite: TK1 (tavoite saavutettu)
- ottaa Jojon kanssa agility tosissaan, osallistua tehotreeneihin ja ehkä yksityiskoulutukseen, tavoite: kisata, saada Jojo toimimaan kisoissa, siirtyminen 2-luokkaan (emme kisanneet yhtään kisaa enkä edes jatkanut sen kanssa talven ryhmässä...)

Voisi sanoa, että on ollut aika paljon muutoksia tämän vuoden aikana:

- Papun kanssa aloitimme tokossa kisaamisen toukokuussa, saimme marraskuussa 3:nnen 1-tuloksen ja näin TK1-koulutustunnuksen; osallistuimme Maria Aaltosen toko-valmennukseen syksyn ajan, kun siihen asti olimme harjoitelleet käytännössä yksin; agilityssa kisasimme muutaman kisan, Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa olimme minien yksilökisan kokonaistuloksissa sijalla 10; Papun oikeassa silmässä todettiin silmänpohjanrappeuma, joka todennäköisesti aiheuttaa samaisen silmän sokeutumisen jossain vaiheessa; muuton jälkeen selkä on oireillut todella paljon ja vuosi vaihtuu kipulääkkeiden voimalla

- Jojon kanssa harjoittelin kevätkaudella paljon ProCanis-hallilla agilitya ja lelulla palkkaamista ja muutenkin hauskanpitoa kentällä; treenasimme Caritan agilityryhmässä kesän ja opimme mielettömästi; Jojo oli hienosti hallinnassa; jätin sen talveksi pois ohjatusta ryhmästä; Jojon silmät todettiin silmätarkastuksessa terveiksi; vuotta vaihdetaan vuohenjuuri-valeriaanan voimalla ja tuntuu toimivan - Jojo on vain buffahdellut muutaman kerran (muina vuodenvaihteina haukkunut siitä lähtien kun ensimmäiset ampumiset alkaneet)

- Töitä oli heikosti alkuvuodesta, olin aika paljon pakkolomalla; tuona aikana ehdin kuitenkin treenata koirien kanssa paljon ja viettää Samun kanssa tavallista, rauhallista arkea: tyhjäsimme ja täytimme astianpesukonetta, teimme ruokaa, leivoimme usein sämpylöitä; Samu kehittyi tuona aikana tosi paljon ja sitä kehitystä oli ihana saada ihan rauhassa seurata; kesäkuusta marraskuuhun töitä oli taas joka viikko ja loppuvuodesta sitten taas joitakin pakkolomaviikkoja

- Myimme rivitaloasuntomme alkusyksystä ihan itse, ilman välittäjiä. Ensimmäiset katsojat tekivät hyväksyttävän tarjouksen ja kauppoihin päästiin nopeasti. Muutimme lokakuussa vuokralle kaupungin vuokra-asuntoon, kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon, jossa ei ole omaa pihaa. Olemme joutuneet käymään remmilenkeillä, mikä on aiheuttanut koirille selkä- ja niskakipuja, myös portaissa kulkeminen on aiheuttanut lanteiden jäykistymistä. Itseltäni on meinannut savu nousta korvista, koska olen kaivannut niin paljon metsälenkeille. Silloin tällöin olemme lähteneet käymään Harjuniityssä, että olemme päässeet metsään lenkille, mutta onhan se vähän hankalaa kun pitää erikseen lähteä autolla ajamaan toiselle puolelle kaupunkia päästäkseen metsään... Sitä unelmien taloa ei vain ole vieläkään tullut vastaan. Aika montaa ollaan käyty katsomassa, mutta aina on jotain sellaista, että nostaa karvat pystyyn :(

- Siskoni Elina ja miehensä Tommi saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, joka kastettiin Aadaksi. Olen Aadan sylikummi Petrin ja Saaren Jukan ollessa muita kummeja.

- Samu on oppinut loppuvuoden aikana todella paljon uusia sanoja, joita hän oppiikin matkimalla ja toistamalla sanoja perässä. Ne myös jäävät hänen päähänsä ja hän osaa niitä käyttää jatkossa oikeassa kohdassa. Nyt kysellään "Missä tätiauto on?", "Kuka tuolla paukkuu?" (= kuka ampuu raketteja?), eli missä- ja kuka-kysymyksiä tulee paljon. Lisäksi käyttää tällä hetkellä paljon aina-sanaa lauseissa, jotka saavat sen myötä vähän huvittavan muodon. Koirien kouluttaminen kiinnostaa ja Papukin on alkanut saada helliä halauksia ja pusuja, Jojo niitä on jo pitkään saanutkin. Jojo saa Samulta välillä aika kovaakin kohtelua, mutta Papu ei koskaan. Kai Samu ymmärtää, että Jojo kestää sen jotenkin paremmin kuin Papu ja toisaalta ei me aikuisetkaan koskaan komenneta Papua, joka on aina niin kiltti ja tottelevainen, kyllä se on Jojo, jolle karjutaan! Leikkii mielettömästi edelleen autoilla ja legoilla ja lukee ja haluaa kuunnella paljon kirjoja. Suosikkeja tällä hetkellä ovat Karhuherra Paddington, Autot (sisältää esittelyt kaikista Autot-elokuvan hahmoista), Barbapapa-kirjat... Leikkii jopa pienimuotoista roolileikkiä leluillaan (kani, tikru ym. pikkuhahmot), jotka esim. juttelevat keskenään.

Vaikka vuosi on ollut monella tapaa raskas, olen saanut nauttia seuraavista asioista. Nämä saavat minut iloiseksi:

- Kun arkiaamuisin menen herättelemään Samua ja hän nukkuu peiton alla niin, että vain jalkaterät näkyvät. Nuo jalat ovat maailman ihanimmat!
- Kun Samu juuri ennen nukahtamistaan vieressämme kääntyy kohti ja halaa (ja mahdollisesti antaa myös pusun)
- Kun Papu on oppinut jonkin liikkeen ja se heiluttaa jäykkää häntäänsä ylpeydestä suorittaessaan liikettä
- Kun saan Papun oppimaan jonkin uuden liikkeen
- Kun Jojo lenkillä kääntyy katsomaan ja hymyilee koko kropallaan

Onnea ja menestystä vuonna 2010!

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Taas eläinlääkärissä...

Käväisin Papun kanssa tänään eläinlääkärissä. Onneksi mitään vakavampaa ei löytynyt, eli epäilyni siitä, että selkä on ihan jumissa varmistuivat. Mutta tässä koko tarina:

Papu on jo jonkin aikaa kieltäytynyt hyppäämästä autoon. Olen saanut sen selän paremmaksi hieromalla sitä, minkä jälkeen hyppääminen on taas onnistunut. Sen selkähän on oireillut oikeastaan koko syksyn muutostamme lähtien. Nyt kun alkoivat kovat pakkaset, pistin sillekin takin päälle ja jouduin vaihtamaan valjaat pantaan. Siitä se sitten varmaan paheni...

Viime viikolla oltuamme Ähtärissä joulunvietossa, kävin koirien kanssa ulkona kävelemässä (Papu riehui ja juoksi paljon). Niillä oli takit päällä. Kun pääsimme sisälle, Papu hyppäsi syliini keinutuoliin ja vikisi. Se kannatteli vasenta takajalkaansa sylissäni jonkin aikaa ennen kuin alkoi helpottaa. Säikähdin tietysti, että tapahtui pahempaa, mutta tuskin olisi kävellyt jalalla yhtään, jos olisi esim. polven ristisiteet menneet. Lauantaina hieroin sen selkää ja se tuntuikin olevan jumissa niin selästä kuin niskasta. Selkään selvästi sattui, sillä se ei rentouttanut vasenta takajalkaansa ollenkaan. Niinpä jätin hieronnan aika vähälle.

Tähän liittyen täytyy kertoa, että kun asettelin vilttiä lattialle, Jojo tunki eteeni ja oikein halusi, että hieron sitä. Sillä oli myös niska ja lanneosa jumissa. Oli kuitenkin mahtava nähdä, miten taas sain ne hieromalla helpottamaan: Jojon jalat rentoutuivat täysin ja silmät painuivat nauttien kiinni :)

Mutta Papua en saanut autettua :( Tajusin samoihin aikoihin, että sehän ei enää halua hypätä sohvalle. Se myös välillä kannattelee vasenta takajalkaansa. Eilen se ulvahti noustessaan lattialta seisomaan :(

Kaiken aikaa se kuitenkin lenkkeilee reippaasti eikä ulkona valita yhtään, mitä Papu nyt ei tee juuri muutenkaan.

Tänä aamuna aloitin soittokierroksen, että saisin koiralle apua. Eläinfysioterapeutti oli lomalla ja muutenkin hänelle olisi saanut ajan vasta muutaman viikon päähän. Sinne kuitenkin yritän saada ajan, jotta tämä kierre saadaan lopultakin katkeamaan. Hierojamme Tiina oli myös lomalla, mutta varasin häneltäkin ajan parin viikon päähän. Hän myös suositteli eläinlääkärissä käymistä, varmuuden vuoksikin. Sain ajan toiselle hierojalle viikonlopuksi. Näin saadaan edes vähän ensiapua. Eläinlääkäri totesi, ettei sillä ole vikaa lonkissa, polvissa eikä ristisiteessä. Antoi kortisonipiikin ja kipulääkkeet. Tällä kuurilla pitäisi saada olo vähän helpottamaan, että hieroja pääsisi hieromaan kunnolla. Nyt Papu on sisälläkin lähes koko ajan BOT-loimi päällään ja ruuan seassa annan sille myös C- ja E-vitamiinilisää.

Kai se tästä alkaa helpottaa.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Joulu on jo ovella...

Jaahas, mistä sitä taas alkaisi purkaa kaikkea sitä, mitä meille on tapahtunut...

Nypin koirat joku aika sitten. Jojossa meni alle tunti, Papun silloisessa siistimisessä ainakin tunti. Nypin sen takajalkakarvat lyhyiksi. Pelkäsin, etteivät pehmeinä varmasti tule irtoamaan ilman saksia, mutta niin vain lähtivät tosi helposti. Otin myös etujaloista pohjavillaa vähemmälle ja nypin pois pisimpiä karkeita karvoja. Seuraavalla siistimiskerralla leikkasin tarkasti varpaanvälikarvat pois ja nypin ja leikoin tassukarvoja. Ajattelin, että jos tulee kovasti suojalunta, operaatio säästää kaikkien hermoja. Mutta sitten alkoivatkin kovat pakkaset. Nyt Papu on nostellut tassujaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin kylmillä keleillä. Tänään otin tavoitteeksi rinnan siistimisen. Ehkä sain siitä jonkinlaisen, mutta ajauduin sitten kuitenkin keskittymään kaikkeen muuhun: kaulan ajelu; jalkakarvojen nyppiminen ja pohjavillan poisto; pisimpien runkokarvojen nyppiminen; hännän siistiminen ja jopa mahanaluskarvojen nyppiminen... Samalla nypin vähän Jojoltakin pisimpiä karvoja ja leikkasin sen kynnet (Papulla ei taaskaan ollut tarvetta leikkaamiseen).

Olemme tokoilleet ahkerasti. Marian kurssi loppui tältä syksyltä viime torstaina ja olen kyllä tosi tyytyväinen, että lähdin mukaan kurssille. Olen oppinut tosi paljon sellaistakin, mitä en edes osaa kertoa ja saanut mielettömästi rohkaisevia sanoja ja henkistä valmennusta. Meillä on AVO:n liikkeet näin hyvällä mallilla pelkästään Marian ansiosta. Yksin en todellakaan olisi osannut opettaa liikkeitä näin hyvin alusta asti. Hakeudun koulutukseen takaisin syksyllä, jos meillä Papun kanssa on vielä yhteisiä toko-kilometrejä siinä vaiheessa edessä. Nyt mennään silmän takia suunnilleen päivä kerrallaan ja tarkkailen kehittymistä. Jos matka jatkuu ja saamme TK2:n ensi vuoden aikana, Maria saa alkaa syksyllä valmentaa meitä kohti vuotta 2011 ja voittajaluokkaa.

Kävin eilen Mouhijärvellä pitkästä aikaa yksin reenaamassa. Otin käytännössä vain agilitya molempien kanssa. Jojo oli ihan innoissaan - ja onko ihme: on monta kuukautta aikaa siitä, kun se on päässyt menemään esteitä! Lopuksi ohjasin niitä molempia suorittamaan esteitä. Oli erittäin opettavaista huomata, että samalla ohjauksella Jojo voittaa suorilla, mutta häviää Papulle käännöksissä. Minun oli tarkoitus välttää puomille vientiä, ettei vain satu mitään, mutta niinhän siinä kävi, että sinnehän ne porhalsivat peräkkäin... Jojo menee puomin hitaammin kuin Papu, jonka kanssa olen erikseen harjoitellut nopeampaa etenemistä puomilla. Näytti pikkusen pelottavalta ja huvittavalta, kun Papu juoksi ihan Jojon takapuolessa kiinni ja yritti ihan tökkiä sitä menemään lujempaa.

Barffaus-harrastuksemme on sujunut helposti. Mitään oksentelua ei ole enää ilmennyt. On jopa käynyt niin, että antamani ihmisten wokkiruuan loput ovat sulaneet mahoissa hienosti. Ennen oksenneltiin, jos ruuan seassa oli maissia tai niitä valkoisia rapeita "ympyröitä". Nyt ei mitään! Olen lisännyt kanansiipien syöntiä suunnilleen joka toiselle päivälle. Hampaatkin ovat alkaneet puhdistua. Muuten syövät viikon aikana sian tai naudan palalihaa tai lohta ja sisäelimiä. Kerran viikossa yritän antaa myös kananmunat. Muuten en juurikaan ole tästä stressannut. Annan niille ruuantähteitä samalla tavalla kuin ennenkin. Kasvissoseita teen edelleen itse ihmisiltä (lähinnä Samulta) jäävistä hedelmistä ja kasviksista tai tarjouksessa olevista aineksista. Homma sujuu jo omalla painollaan ja painot on saatu taas kuriin. Jojo itseasiassa on tosi hoikka ja Papu voimakas jässikkä, mutta ylimääräistä ei silläkään ole kylkiluiden päällä. Ruoka maistuu eikä missään ole koskaan nirsoiltu.

Koska olen touhunnut niin paljon Papun kanssa viime kuukausien aikana, Jojo alkoi kiukutella minulle reenien jälkeen. Se tuli luokseni sohvalle ja haukkui tai puri käsiä tai teki mitä vain, millä sai huomioni. Niinpä yhtenä iltana viime viikolla tein senkin kanssa temppuja. Se muisti vieläkin kaikki "kuolemisesta" lähtien, vaikkei olla harjoiteltu pitkään aikaan. Taitaa olla niin, etten itse muistanut pyytää kaikkea sitä mitä se osaa. Toko-liikkeet se tekee ihanan nopeasti, sen perusluonnehan on niin äkkinäinen.

Samu on oppinut mielettömästi uusia sanoja pienessä ajassa. Se toistaa perässä sanan kuin sanan. Ja se laulaa hoilottaa isoon ääneen omia laulujaan sekä tunnistettavissakin olevia lauluja kuten "tuiki tuiki tähtönen", "porsaita äidin oomme kaikki" tai "piippolan vaari". Joulupukilta se on toivonut jo pitkään "iso asuauto" eli isoa asuntoautoa. Pian nähdään, onko toive toteutunut ;)

Hyvää joulua!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Uudet rotuesittelyt

Löysin ihan hillittömiä rotuesittelyjä netistä, koirarodut.org-sivuilta. Ihan kaikkea en edes ymmärtänyt, mutta tässä parhaita paloja:

Jackrussellinterrieri:
"Jackrussellinterrieri on vain harvoille ja valituille, että koirarodut jolla on korkein IQ. Kaikki fiksu koira tarvitsee henkistä challanges kukoistaa. " Joo tän vielä tajuaa.

"Jackrussellinterrieri aiheuttavat vähemmän ongelmia kanssa irtoaminen verrattuna muut rodut. Koirat vaatii huimasti vähän harjaamalla." Siis niinku mitä, ensin paljon ja sitten vähän harjaamista??

"Jackrussellinterrieri ei ole ongelmallista muodon eikä sinun tarvitse runsaasti kokemusta käsitellä tätä rotu. Koiranrotu ei ole enempää vastaanottavainen kuin jotka liittyvät koirarodut. Jackrussellinterrieri on yksi niistä roduista, joilla on suurin energian tasoilla. Koiranrotu on kohtalainen tarvetta juokseva." Jep jep.

"Jackrussellinterrieri on taipumus toimia kuin petoeläin. Ellei hyvin koulutettuja ne osoittavat saalistushinnoittelua vaistoista mahdollisimman täydellisesti. Ne voivat kopsu, mutta se ei ole aina vaistomaisesti." Niin tääkö oli helposti koulutettava? Kopsu? Saalistushinnoittelu?

"Tämän koiran rotu yleensä haukkuu äänekkäästi ja liian. Ne voivat käsitellä jäätymiselle ja voi sopeutua kylmässä ilmastossa." Miten ne voivat käsitellä jäätymiselle ja liittyykö se jotenkin haukkumiseen?

Nää on parhaat: "jackrussellinterrieri omistaa mitätön puoli-kaulakoru korville." "Jackrussellinterrieri elin on noin keskimääräinen." "suussa on kohtalainen pitkä "

Kääpiösnautseri:
"Kääpiösnautseri on erittäin älykäs koiran rotu ja psyykkistä koulutusta. Ne eivät irtoa. Koirat edellyttää paljon ja harjaamalla.
Kääpiösnautseri ei ole joka ohjaa eikä sinun tarvitse paljon kokemusta käsitellä tätä koiran rotu. Huolellinen tottelevaisuus koulutus on kuin Kääpiösnautseri on erittäin herkkiä koiran rotu. Nämä olentoja ovat erittäin energisiä ja jopa pitkä ja vaativa matkoja ei tule kantaa. Rodun on tarvetta koulutus." Vähän nyt tuntuu siltä, että tässä puhutaan itseään pussiin jatkuvasti ;)

"Miehet saada raskaampaa kuin 5 on 9 pounds. Naisten koirille saada raskaampaa kuin 5 on 9 pounds." Hyvä tietää...

"Koira omistaa minuscular kohonnut korville."

"Häntää on Pieni ja riippuvalaisimet alhainen. suussa on pitkä Sen fur on lanka tukkainen ja niillä on parrakas kasvot. " Riippuvalaisimet :D

Sitten hieman yritystietoutta rodusta: "Tytäryhtiö info noin koira: Rodun on rakastettu ovat helppoa on huomautus myytävänä pikkuilmoitukset. Tytäryhtiö nimet rodun on Zwergschnauzer. " NO SELEVÄHÄN SE...

Molemmat kuuluvat muuten Kovaäänisiin kuoriin :shock: :lol:

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

AVO:n liikkeiden harjoittelutarpeet

Kävin eilen Papun kanssa treenamassa Meirän hallilla Ylökkin toko-vuorolla. Kävin läpi avoimen luokan liikkeet nähdäkseni tämänhetkisen tasomme. Tässä harjoitteluntarpeet:

Paikalla makuu: Vaatii vielä totta kai harjoittelua, että olen piilossa, vaikka kesti kyllä yllättävän hyvin. Ehkä oli vielä vähän liikaa, että kentällä reenasi toinen koirakko samaan aikaan riehakkaasti. Mutta kyllä se siitä harjoittelun myötä.

Seuraaminen taluttimetta: Ihan hyvää kontaktia.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Kesti kyllä sen, että menin sen taakse tuon kolme metriä ja palasin sieltä rinnalle, mutta ei meinannut millään mennä liikkeestä maahan!!

Luoksetulo: Harjoittelin vasta luoksetulon pysäytystä, eli en ottanut koko liikettä perusasentoon asti. Papu pysähtyi hyvin, kun heitin lelun oikeasti ja hämäykseksi. Tämä on siis hyvällä mallilla. Käytin sekä suullista käskyä että käsimerkkiä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: Papu pysähtyi välillä ihan hyvin. Harjoittelin sitä muutenkin heittämällä lelun samalla kun annoin käskyn. Taakse siirtymistä se ei kestänyt vaan kääntyi katsomaan.

Noutaminen: Harjoittelimme niin, että annoin kapulan Papulle suuhun ja se kantoi kapulan jalkojeni takaa kiertäen rinnalle. Hyvällä mallilla mielestäni jo tämäkin. Pitää vain harjoitella "omalla ajalla" kapulan heittämistä 10 metrin päähän ;)

Kauko-ohjaus: Papu nousi istumaan jo kauempaa kuin ennen, mutta en ollut vielä kuin korkeintaan 1,5m päässä. Maahan menee kyllä kauempaakin hyvin. Yritän harjoitella tätä niin usein, että istu-käsiliike tulee kunnolla tutuksi.

Estehyppy: Otin ensin pari kertaa niin, että jätin Papun toiselle puolelle estettä ja testasin, millä käskyllä se olisi paras kutsua hypyn yli luokseni. Käytin sanaa "tänne". Kun tämä tuntui parilla toistolla sujuvan, otin koko liikkeen nähdäkseni, miten se onnistuu. Papu lähti reippaasti hyppäämään ja seisoi ensin, mutta kun annoin istu-käskyn, istui. Kun sanoin "tänne", tuli hienosti rinnalle. Papu jää ihan esteen taakse istumaan (kuten jäi seisomaankin), joten voi olla, että joudumme harjoittelemaan kauemmaksi jäämistä. Tosin hyppäsi se helposti takaisin tältäkin etäisyydeltä, vaikka esteen korkeus oli kisamitoissa. Tämä liike siis vaikuttaisi aika valmiilta :)

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Toko Lieto: PAPULLE TK1

Kävimme eilen tokoilemassa Liedossa Turun kultaisten toko-kokeessa. Saimme keskiviikkona tiedon, että pääsisimme peruutuspaikalle. Ajattelin, etten jaksa lähteä, mutta kun kuulin, että ALO-luokka alkaa vasta puolilta päivin, lupasin ottaa paikan vastaan. Pelkäsin kuitenkin, etten ole ehtinyt tarpeeksi valmistautua henkisesti. Onneksi tuli käytyä reenaamassa tiistaina Nokian hallilla ja torstaina oli normaali toko-valmennus Marialla. Perjantaina käytiin läpi kaikki liikkeet agilitytreenien sivussa.

Lauantaiaamuna lähdin ajamaan kohti Turkua ja Liedossa sijaitsevaa ATT-hallia. Kävin ajaessani läpi mielessäni taas kaikki liikkeet alkuvalmisteluista koiran kehumiseen asti. Hoin ääneen käskyjen oikeita äänenpainotuksia.

Paikan päällä selvisi, että olin paikalla juuri sopivaan aikaan. EVL-luokka loppui juuri, joten lähdin ilmoittautumisen jälkeen kävelyttämään Papua. Vaikka pakkasta ei ollutkaan niin paljon kuin Nokialla, tuuli oli kylmä. Yritin ottaa pihassa jääviä liikkeitä, mutta Papu ei ollut yhtään kuulolla. Kun siirryimme sisälle halliin, kuulokin palautui. Tuomari Ilkka Sten halusi, että kaikki koirat suorittavat ensin paikalla makuun ja sitten vasta otetaan yksilöliikkeet. Lisäksi tuli sellainen muutos, että jäävät liikkeet otettiin peräkkäin. Meille tuli aika paljon odottelua, koska olimme numerolla 18.

Ennen paikalla makuuta muistutin Papua maahanmenosta ja odottamisesta, eli tein nopeita harjoituksia, joissa vaadin ripeää maahanmenoa ja pienen hetken odottamista. Meidän paikka oli hovawartin ja dobberin välissä. Jännitin, paineistuuko se vieruskavereista liikaa. Papu meni ensimmäisellä käskyllä maahan, minkä jälkeen jouduimme odottamaan jonkin aikaa ennen kuin muut olivat maassa. Pelkäsin koko ajan, että se pomppaa ylös. Hovawartin vieressä oleva mittel nousi jossain vaiheessa seisomaan, haukahteli ja lähti lopulta liikkeelle. Meinasin pyörtyä, kun pelkäsin niin paljon, että Papukin lähtee. Mutta eipä lähtenytkään! Ylösnouseminenkin oli reipas ja ripeä. Kympin suoritus :)

Vein Papun tässä vaiheessa kävelylle ja autoon. Hain sen takaisin puolen välin jälkeen, koska tuomari ja liikkuri toimivat niin nopeasti, ettei yksi ehtinyt paikalle omalla ajallaan enkä halunnut olla toinen. Otin Papun kanssa liikkeitä, istuskelimme ja kun edellinen koira suoritti liikkeitä, aloin heitellä Papulle lelua, jota se nouti innokkaasti. Kun kävelin kohti kehää, Papu seurasi vierelläni skarppina.

Remmissä seuraaminen alkoi hypyn vierestä. Yhtäkkiä Papu olikin ihan unessa. Se vain tuijotti estettä, kun annoin sille jo seuraa-käskyn. Ehdin liikkua pari askelta, kun se lähti mukaani. Loppu kai oli sitten ihan ok. Pitää keskittyä saamaan oikea vire päälle jo heti ekasta liikkeestä asti. Vapaana seuraaminen oli mielestäni ihan hyvää. Tässä kohtaa muistini tuntuu nyt pettävän, sillä en muista kunnolla, miten suoritus meni...

Jäävistä liikkeistä otettiin ensin maahan meno. Papu meni maahan ja nousi ripeästi ylös loppuasentoon, mutta muistan tuomarin todenneen pisteitä antaessaan, että toivoisi nopeampaa maahan menoa. Papu alkoi hidastella maahanmenossa juuri viime viikolla! :( Liikkeestä seisominen kai onnistui myös, koska ainakin Papu seisoi, kun käännyin takaisin päin. Kilpakumppanini tiesi kertoa, ettei Papu ollut ottanut ainakaan montaa askelta käskyn jälkeen.

Sitten otettiin luoksetulo. Se oli jälleen iloinen ja nopea. Perusasento oli ihan hyvä, olen kyllä vaatinut vähän lähempänä istumista, mutta ei tuokaan huono ollut - ja olipahan ainakin suora!

Estehypyssä päätin vain nyökätä valmis-vastauksen, etten vain provosoi Papua hyppäämään ennen varsinaista käskyä. Annoin innokkaan hyppy-käskyn, jolloin Papu lähti suorittamaan reippaasti ja toimi aivan kuten tuossa liikkeessä pitääkin. Vasta tässä vaiheessa katsoin, mitä tuomari liikkeestä antoi: 10. Hän heilautti samaa numeroa uudelleen ja kommentoi, että meidän meno on kivaa katsottavaa ja toiminta rauhallista.

Kyllä kannatti lähteä :). Kotiin tuomisina siis viimeinen ykkönen ja siten TK1-koulutustunnus. Kaiken kruunasi se, että pääsimme palkinnoillekin sijoituttuamme 3:nneksi 20 koiran joukosta. Palkinnoksi saimme koiranruokaa 4kg, nätin pokaalin, Aalto-tuikkuastian sekä ruusukkeen. Vähän toista kuin Noormarkussa ;)

Ihanaa, kun voi nyt huoletta lähteä harjoittelemaan AVO:n liikkeitä miettimättä sitä, miten ne voivat vaikuttaa ALO:n liikkeiden suorittamiseen. Nälkä on kasvanut niin, että on mahtavaa päästä opettelemaan uutta ja suunnata kohti ensi kesän kokeita. Papu on uskomattoman taitava koira!

14.11.09 Lieto
tuomarina Ilkka Sten
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 188
ALO1, TK1, KP, sij. 3.

lauantai 31. lokakuuta 2009

Ihania sanoja

"Tässä on sinun ystäväsi, kumppanisi, puolustajasi, sinun koirasi.
Sinä olet hänen elämänsä, hänen rakkautensa ja hänen johtajansa.
Hän tulee olemaan sinulle uskollinen viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti.
Sinun tulee olla hänen omistautumisensa arvoinen. " Tuntematon

Muutoksia ja tutkimuksia

Muuttomme jälkeen huomasin muutaman päivän jälkeen, että Papun on vaikea tulla portaita alas asunnossamme. Hieroin sen samantien, mutta Papusta ei koskaan osaa sanoa, sattuuko vai tuntuuko hyvältä, se kun antaa minun tehdä itselleen mitä vain eikä koskaan valita mistään. Kun koskin Jojon lantioon, se kääntyi samantien selälleen ja katsoi kättäni. Aloin hieroa pehmeämmillä otteilla ja pikkuhiljaa jännitys helpotti niin, että Jojo rentoutui täysin. Eli kipeitä oltiin.

Papun toko-reeneissä tuona samana iltana Papu ei ollut ollenkaan oma itsensä. Tästä syystä päätin jättää perjantain agilityreenit väliin. Koska olemme joutuneet käymään pelkästään remmilenkeillä, vaihdoin pannan valjaisiin. Hommasin myös kiireesti back on track -verkkoloimen Pian kautta. Nämä kaikki hieronnan lisäksi varmasti alkoivat helpottaa oloa, joten toko-kokeessa Papu oli jo normaali.

Kävimme 19. syyskuuta silmätarkastuksissa. Jojon silmät todettiin terveiksi. Sen kanssa voimme siis huokaista helpotuksesta, että mitään perinnöllistä tuskin enää puskee esiin. Papun oikeasta silmästä löydettiin silmänpohjanrappeuma :( Ei kuulemma ole perinnöllistä, koska on vain toisessa silmässä. Eläinlääkäri sanoi sen johtuvan esim. pahasta tulehduksesta tai myrkytyksestä. En keksinyt muuta kuin viimekesäisen veriripulin. Eläinlääkäri arveli sen johtuvan siitä.

Harrastamista ei tämän takia kuulemma tarvitse lopettaa. Koira oppii hyödyntämään tervettä silmäänsä niin hyvin, että ongelmia tuskin tulee. Sanoi, että tilanne pitää vain ottaa harjoittelussa ja ohjaamisessa huomioon. Totta kai seuraan Papua erityisesti agilityssa jatkossa tarkkaan, ettei se vain pääse loukkaamaan itseään. Tokossa siitä tuskin tulee olemaan mitään haittaa, kun vauhdit ovat matalammat eikä ole korkeuseroja.

Tulos järkytti minua tietysti hirveästi. Itku pääsi, kun lähdin ajamaan kotiin. Kiitos niille muutamille ihmisille, joille olen asiasta uskaltanut kertoa, kiitos myötätunnosta ja asiallisesta suhtautumisesta. Harmikseni sain huomata, että ihminen, jolle koirani luulisi olevan tärkeä, koirani kasvattaja, ei ole vieläkään kommentoinut asiaa mitenkään. Olisin kaivannut vaikeassa tilanteessa edes vähän empatiaa...

Agility, Lieto

Tänään kävin Papun kanssa Liedossa TSAU:n agilitykisoissa. Tuloksissa ei ole kehumista, mutta joistakin yksityiskohdista ole tyytyväinen.

1. Sain "heitettyä" Papun esteen yli ja tehdä takaaleikkauksen perään ilman vauhdin tippumista.

2. Loppusuoran toiseksi viimeinen hyppyeste oli 90 asteen kulmassa edelliseen ja viimeiseen nähden. Papu hakeutui sille silti itsenäisesti, vaikken ehtinyt edes kunnolla ohjata. Kertoo siis siitä, että Papu lukee rataa ja tietää kokemuksesta, että kyllä se hyppy kuitenkin vielä suoritetaan. Samoin hakeutui viimeiselle esteelle omatoimisesti.

3. Yritti karata toiselle radalle ennen tuomarin pillin vihellystä. Vauhti oli muutenkin sillä radalla hyvä.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Toko Noormarkku

Olin tänään Papun kanssa toko-kokeessa Noormarkussa. Tuomarina toimi Hannele Pörsti.

Mietin ajomatkalla kaikki liikkeet läpi kohta kohdalta kehumiseen asti. Emme tehneet tietenkään mielikuvissani yhtään virhettä. Halusin unohtaa kaikki kotihankaluudet ja mahdolliset muilta kilpailijoilta tulevat ärsyttävyydet. Halusin keskittyä Papuun ja nauttia siitä, että olimme siellä kahdestaan. Olimme paikalla taas tuntia ennen kokeen alkua, mikä on kyllä kohtalaisen ärsyttävää. Koe kuitenkin aloitettiin 10 minuuttia etuajassa, koska kaikki olivat paikalla. Meinasin myöhästyä kehästä, sillä olin juuri viemässä Papun vielä autoon, kun joku huusi meidät takaisin halliin ja suoraan juoksuntarkastukseen ja paikalla makuuseen.

Ehdin viritellä Papua sillä aikaa, kun tuomari teki luoksepäästävyyttä ja kävi pyyhkimässä kätensä. Otin askeleen eteen päin seuraamista ja höpötin "otetaan maahanmenoa", jolloin Papu tarjosikin maahan menoa. Tästä tiesin, että se on hyvin kuulolla. Maahan meno onnistui ekasta käskystä ja se jäi odottamaan lähdettyäni toiseen päähän hallia. Sydän pamppaillen toivoin kävellessäni pois, että se myös pysyy paikallaan. Sydän hakkasi hillittömästi myös koko paikalla makuu -liikkeen ajan. Mutta se pysyi ja istui myös ekasta käskystä!

Liikkeenohjaaja oli ripeä eikä tuomari selitellyt liikkeiden välillä, miksi antoi mitäkin pisteitä. Kukin koira vietti kehässä vain muutaman minuutin, mikä oli minulle sopiva systeemi. En ehtinyt kertaakaan katsoa, mitä numeroita tuomari meille antoi ennen viimeistä liikettä.

Remmissä seuraaminen ei ollut niin hyvää kuin reeneissä. Papu mm. kävi katsomassa ekalla suoralla olleita maton kiinnitystappeja... Se ottaa selvästi häiriötä tuollaisista näkyvistä asioista. Muuten meni hyvin ja parani loppua kohti.

Vapaana seuraaminen meni paremmin. Juoksuosuus oli suoralla, josta oli kulku ulko-ovelle. Papu ilmeisesti luuli, että juoksemme kohti autolla odottavaa namikippoa, koska lähti kirmaamaan niin vauhdikkaasti. Seurasi onneksi kuitenkin minua eikä esim. lähtenyt kehästä ;)

Liikkeestä maahanmenossa sekä luoksetulossa onnistuivat kaikki osiot mahtavasti. Myös luoksetulon perusasento oli täydellinen! :)

Liikkeestä seisomisessa Papu ilmeisesti pysähtyi liian hitaasti, koska pisteitä olemme saaneet vain 7. Jatketaan hyväksi havaittua harjoittelua. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että molemmat jäävät liikkeet kuitenkin onnistuivat noin hyvin, etteivät esim. menneet väärin päin.

Hypyssä Papu liikkui pikkuisen, kun menin sen rinnalle. Ilmeisesti ei kuitenkaan liikaa tai häiritsevästi, koska saimme siitäkin 9:n.

Luoksepäästävyys 9 (lähti tuomaria kohti, mutta oli hyväntahtoinen ja avoin)
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 180
ALO1 ja sijoitus 3.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Pitkästä aikaa...

Olemme muuttamassa, mistä johtuen ei ole paljoa ehtinyt kuulumisia päivittää. Muutama viikko sitten pariskunta kävi katsomassa asuntoamme ja halusi ostaa sen. Ekat kävijät, ilman välittäjää... Lähdimme pikaisesti etsimään vuokra-asuntoa, joka sitten Ketolanmäeltä saatiin. Lokakuun alussa alkoi vuokrasopimus ja viime viikonloppuna veimme pari kuormaa. Tänä viikonloppuna on tarkoitus viedä kaikki muu. Samu lähti mummun ja papan kanssa Ähtäriin viikonlopuksi, jotta saamme rauhassa muuttaa. Tänään on viety yksi kuorma. Huomenna jatketaan.

Ylökk siirtyi talvireenipaikkoihin lokakuun alussa. Pääsin Papun kanssa Hessun ryhmään ja tänään olin ensimmäistä kertaa mukana. Olin ihan innoissani, kun pitkästä aikaa pääsen Papun kanssa radalle. Tuo into totta kai tarttui Papuunkin, joka meni mahtavasti! Vauhtia on tosi hyvin, pystyn tekemään takaaleikkauksia ja sylkkäreitä ja mikä parasta: Papu lukee rataa! Oli kyllä mielettömän ihanaa pitkästä aikaa! Kyllä kannatti hakea talviryhmäpaikkaa, vaikken aluksi meinannutkaan. Kaiken tämän hyvän lisäksi reenimatka kestää nykyään 5 minuuttia, koska Ylökkillä on harjoitteluaikoja nokialaisella Meirän hallilla Rounionkadulla.

Otin agilityn lomassa myös vähän tokoa: takaakiertoa ja pysähdystä. Heitin pari kertaa hanskan Papun yli ja kokeilin hämyheitolla pysähdystä. Toimii!

Onhan sitä paljon muutakin tapahtunut ja pitäisi toko-reeneistäkin kirjoittaa, että muistan ne jatkossakin, mutta nyt en jaksa kirjoittaa enempää. Palaan asiaan paremmalla ajalla. Uuteen asuntoon on nettikin tilauksessa. Katsotaan, milloin saadaan toimintaan.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Agilitykisaviikonloppu Nokialla

Papun kanssa kisattiin viime viikonloppuna Nokialla NPKH:n agilitykisoissa kaksi starttia molempina päivinä. Täytyy sanoa, että oli jo vähän liikaa. Meille riittää jatkossa yhden päivän turnee, jossa on korkeintaan kaksi starttia. Alan olla itsekin ihan poikki jo toisena päivänä.

Lauantaina tuomarina 3-luokille oli Salme Mujunen. Ekalla radalla oli alussa mielenkiintoinen kohta, jossa piti lähtö-hypyn jälkeen kääntyä 95 astetta puomille, jolta puomin alle putkeen ja sieltä taas päinvastaiseen suuntaan hypyille. Olisin voinut kokeilla niin, että lähetän Papun putkeen ja jään puomin toiselle puolelle, mutta en uskaltanut. Niinpä juoksin samalla puolella ja kiersin puomin toisen pään (ts. hirveän pitkän matkan!). Papu oli ulkona putkesta ennen kuin olin päässyt puomin ohi, joten huusin ja näytin vain kädellä hirveästi kohti hyppyä, jonne Papu hienosti sitten suuntasikin :D Loppuosa radasta olikin sitten käytännössä ihan helppo nakki, mutta saimme hyllyn renkaalta, jonka sivusta Papu ensin hyppäsi ja kun yritin saada sen kiertämään esteen, se hyppäsi takaisin päin :/ Vauhti oli hyvä koko suorituksen ajan :)

Toisella radalla lähtöhypyn jälkeen olivat nyt kepit 95 asteen kulmassa. Meille tuli sisäänmenosta vitonen, kun liian vahvasti käskytin kiertämistä. Olisi myös pitänyt avittamalla varmistaa oikeaan väliin meno. Tällä radalla meille tuli myös yliaikaa (en muista paljonko), vaikka mielestäni vauhti olikin ihan kiva lähes koko radan.

Sunnuntaina kolmosten radoilla tuomaroi Johanna Wüthrich. Ekalta radalta meille tuli taas hylly. Piti tehdä välistä veto ja liikuin liikaa sivuttain, kun olisi pitänyt vielä peruuttaa, joten Papu kiersi esteen ja hyppäsi sen minua kohti. Tällä radalla vauhtia ei enää ollut edellisen päivän kaltaisesti.

Viimeinen rata oli hyppäri. Vihdoinkin puhdas rata! Harmi vain, että yliaikaa tuli, kun ei vain enää jaksettu pinnistää.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen meidän suorituksiin. Huomasin, että kun lähdössä hetsaan Papua pitämällä sen rinnasta kiinni, se lähtee radalle vauhdikkaasti.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Sienestämässä

Olen löytänyt tänä kesänä hillittömästi kanttarelleja. Pakastin on jo puolillaan eikä enempää sinne enää laiteta. Hyvä sieniaika on mahdollistanut myös pitkäaikaisen haaveeni opettaa koirat sienestämään. Etsimistä pitäisi harjoitella sisällä sienen paloilla, mutta minä olen hyödyntänyt oikeat sienet. Homma voisi sujua paremmin, jos olisin harjoitellut etsintää ensin kotona ja vain yhden koiran kanssa kerrallaan.

Alkuun palkkasin koirat pelkästään pienestä sienen nuuhkaisusta. Jojo on tässäkin laiska ja laittaa innokkaamman Papun tekemään työt ja kerää itse kermat päältä. Papu tuntuukin hoksanneen tämän homman vähän paremmin:

Ensin se osoitti ymmärtävänsä, mitä tarkoitan "etsi sieni" -käskyllä. Se kiersi ympyrää sienen ympärillä ja pienensi ympyrää kunnes sieni oli nenän edessä.

Sitten se näytti minulle vanhan sienipaikan. Etsin paikkaa, jossa olin edellisenä päivänä nähnyt kanttarelleja. En löytänyt sitä, mutta Papu meni polun viereen, pysähtyi ja katsoi minua. Joku oli jo ehtinyt poimia sienet, mutta kehuin paljon ja palkkasin ruhtinaalisesti.

Se myös löysi toisen paikan, jonka tarkkaa sijaintia en enää muistanut. Siellä sienet olivat edelleen tallella.

Tänään se juoksi pois päin luotani, nuuhkaisi nopeasti maata, pysähtyi seisomaan ja katsoi minua. Menin katsomaan ja löysin Papun seisomasta ihan hillittömän ison kanttarelliesiintymän luona!! Vähän taitava jätkä! Harmi vain, että sienet eivät olleet enää kovin hyviä. Kunpa olisin mennyt paikan ohi vaikka viikko sitten ja löytänyt ne, niin ne olisivat varmasti olleet vielä poimittavissa. Papu sai kuitenkin kehuja ja ylistystä sekä makupaloja työstään :)

tiistai 8. syyskuuta 2009

Viime viikon tokoilut

Kirjaan samalla ylös myös viime viikon toko-treenit, että muistan itse jatkossa, mitä olemme tehneet.

Harjoittelimme seuraamista, joka tietysti onnistui reenitilanteessa hienosti. Papu jaksoi seurata pitkänkin matkan tiiviisti ilman palkkaa. Aloimme harjoitella Marian ehdotuksesta sellaista valmistelua ennen seuraamisliikettä, että seurautan Papun pari askelta kohti lähtöpaikkaa välillä pysähdellen.

Lisäksi harjoittelimme luoksetulon pysäytystä. Kutsun Papun liikkeelle "tule"-käskyllä. Heitän karvahiiren Papun taakse. Toimi, kunnes aloin hosua makupalan antamisen kanssa. Pitää muistaa vain antaa Papun juosta lelulle ja leikkiä sillä eikä heti tarjota makupalaa.

Odotellessa harjoittelimme hypyllä. Heitin makupalan esteen taakse, jotta saisin nopeamman pysähdyksen.

Agilityn joukkuepiirinmestaruuskisat

Päivitän vielä näin jälkikäteen kisaviikonlopun tunnelmia.

Olimme yksilökisoissa sijalla 10, eli sijoitusta tuli parannettua ihan hyvin! :)

Joukkueradalle mennessä tein Papun kanssa samat kuviot kuin edellispäivänäkin. Se tuntui jälleen toimivan, sillä kun otin Papulta pannan pois, jouduin hieman pitelemään sitä rinnasta ennen kuin "vapautin" radalle. Niin kova halu sillä sinne oli :D

Papu yllätti minut jälleen vauhdillaan, joten olin parissa kohdassa jälleen väärinsijoittunut. Oli vähällä, etten ajanut sitä siten tekemään omia ratkaisuja. Onneksi se kuitenkin tuli edelleen tottelevaisesti perässäni. Lisäksi unohdin hetkellisesti radan useita kertoja! Vaikka hienon puhtaan radan teimmekin, mutkat lisäsivät aikaamme 5 sekuntia yliajan puolelle. Kun nyt vauhti tuntuu muuten olevan kohdallaan, niin eiköhän tästä vielä hyvä tule, kun vain itse opin ohjaamaan nopeampaa ja rataa lukevaa koiraa.

Joukkueemme sai kuitenkin hyllyn, koska kaksi koirakkoa hylkääntyi.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Agilityn yksilöpiirinmestaruuskisat

Tänään kisasin Papun kanssa agilityn yksilöpiirinmestaruuskisoissa. Tavoitteena oli parantaa viime vuoden sijoitusta, joka oli 15:s. Ekan radan jälkeen olimme sijalla 13, lopullisista tuloksista ei ole tietoa, kun jouduin lähtemään kotiin heti minien jälkeen.

Aamulla ylös klo 6.30 (Samu oli tietysti juuri tänään nukkunut 9:ään!). Koirat metsälenkille. Kova tuuli, joten päätin pistää paksummat housut jalkaan. Otin kuitenkin sortsit mukaan (onneksi, sillä kisapaikalla tyyntyi ja tuli suorastaan kuuma). Olin kisapaikalla aikatauluni mukaisesti noin 45min ennen rataantutustumista. Kävin ilmoittautumassa ja vessassa, minkä jälkeen lähdin kävelyttämään Papua. Lämmittely kesti noin 20min. Meidän vuoromme oli loppupäässä, joten jätin spurtit vasta rataantutumisen jälkeiseen lämmittelyyn. Spurttien jälkeen hyppyytin Papua muutaman kerran kahdella hyppyesteellä yksinkertaista suoraa linjaa. Sain sen hyvin karkaamaan esteelle. Lähempänä meidän vuoroamme heittelin Papulle karvahiirtä. Nämä samat rituaalit tein myös ennen agilityrataa.

Hyppyrata vaikutti haastavalta ja sisälsi paljon takaakiertoja ja tyrkkyputkia. Lähdin radalle itsevarmasti, oli mahtavaa päästä testaamaan taitojamme ja se tuntui hienolta! Papu lähti matkaan hyvin, luki 2-esteen takana olleen putken pään ja meinasi mennä sinne, mutta sain onneksi pelastettua. Siinä kuitenkin tuli turhaa kaarrosta ja siten yliaikaa. Koko rata meni hienosti ennen toiseksi viimeistä estettä, jolle olin sijoittunut väärin. Papu tuli perässäni melkein esteen ohi. Kun yritin saada sen hyppäämään renkaan, se teki parhaansa, mutta joutui hyppäämään sivusta. Korjaus ja maaliin. Yliaikainen vitonen omasta virheestäni. Vauhti oli kuitenkin ihan hyvä eikä Papu teputtanut ennen hyppyjä yhtään vaan hyppäsi ne kuten pitää. Olin tosi tyytyväinen!

Agilityrata vaikutti jouhevammalta, mutta oli silläkin ansoja. Tällekin radalle lähdin hyvillä mielin, ei jännittänyt vaan mahassa kutisi miellyttävä into radalle. Tällä radalla Papu osoitti osaavansa lukea rataa ja haluavansa seuraavalle esteelle niin paljon, että on valmis jättämään edellisen esteen kesken! Se meinaan jätti pujottelussa viimeisen välin väliin, kun suuntasi jo edessä olevaan putkeen. Ehdin onneksi korjata. A:n alastulo onnistui mielestäni nyt hienosti, kuten olen sitä harjoitellutkin. Takaakierrot ja minua jännittänyt tyrkyllä ollut A onnistuivat, Papu juoksi oikein puomille, vaikka minä ohjasin sitä toiseen suuntaan (osaa lukea rataa!). Mutta puomin alastulon Papu pomppasi, kun meinasi jo rynnätä (ennen minua!) edessä olevaan putkeen. Sinne ei kuitenkaan ollut matka, vaan vasemmalle hyppysarjalle, joka oli myös loppusuora. Sain vedettyä Papun mukaan ja kyllähän se sitten pinkoikin koko loppumatkan! :) 10 ja yliaikaa.

Ihan mieletön fiilis!! Oli kyllä ihan pirun hauskaa!

Huomenna sitten joukkuekisaan ja ensi viikonloppuna Nokialla 4 starttia!

maanantai 31. elokuuta 2009

Metsäjäljellä

Tänään oli jäljestyskurssin viimeinen kerta. Teimme jäljen metsään. Makupaloja ei enää kylvetty vaan asteltiin normaaleilla askelilla eteenpäin ja jätettiin pari esinettä jäljelle. Kun koira löytää esineen, sitä kehutaan ja palkataan kovasti.

Sain tehdä jo ihan mukavan mittaisen jäljen. Jännitin hirveästi, että miten Papu mahtaa jäljestää, kun jäljellä ei olekaan makupaloja. Meille edelliset jäljet ovat olleet jotenkin kömpelöitä: minusta niitä on ollut hankala tehdä ja siten olen tehnyt niistä tosi lyhyitä, jolloin Papu ei ole ehtinyt edes kunnolla aloittaa työskentelyä, kun jälki on jo loppunut. Toisekseen se on tuntunut seuraavaan vain kiihkeästi makupaloja, vaikkei ole niitä kaikkia syönytkään.

Pelkoni osoittautui turhaksi, sillä Papu lähti heti reippaasti eteenpäin ja löysi ensimmäisen sukan siten, että oli jo mennyt sen ohi (kuulemma tuuli kääntyi jotenkin häiritsevästi), mutta kääntyi 45 asteen kulmassa sukan luo. Palkkasin ja kehuin isosti. Kun suoristin selkäni, enkä ehtinyt edes sanoa, että jatketaan matkaa, Papu lähti jatkamaan jälkeä ihan oikein ja oikeaan suuntaan. Toisen sukan ohi se meni pari askelta, mutta palasi jälleen takaisin. Jälleen isot bileet ja annoin sen jäljestää vielä loppumatkan tielle asti.

Vähänkö olin Papusta ylpeä! Olipa ihana, että tämä makupalaton jälki tuntuukin olevan meille sopivin. Kyllä nyt on ollut hyvä viikko, kun näin paljon ihanaa saan kokea saman viikon aikana. Samaisen viikon, jonka olen ollut karkkilakossakin! Lakko siis jatkukoon vielä syyskuun ajan ;)



Piirinmestaruuskisojen aikataulut tulivat. Molempina aamuina Minit aloittavat klo 9.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Heini Stenbergin agilitykoulutus

Osallistuin tänään Papun kanssa Ylökkin agilitykoulutukseen, jota veti Heini Stenberg. Rata oli haastava, mutta kuitenkin tehtävissä. Sellainen, joka oli omiaan lisämään itseluottamusta.

Jouduin lämmittelemään Papun kahteen kertaan, koska kävimme rataa porukalla niin hartaasti läpi, etteivät ensimmäiset lämmittelyt enää olleet "voimassa". Kävimme radan pätkittäin läpi ja kokeilimme eri ohjausvaihtoehtoja. Olipa kiva oppia ihan uusiakin juttuja, joista oli jopa hyötyä Papun ohjauksessa.

Juoksutin Papua pari kertaa niin, että jätin sen istumaan, poistuin sen luota ja kutsuessani luokse juoksin makupalan kanssa karkuun. Lisäksi heittelin sille vähän aikaa leluhiirtä ja hyppyytin pari kertaa ihan yksinkertaista kahden hypyn sarjaa "lämmittelyesteillä".

Rata alkoi niin, että hyppysarjalta vietiin koira puomin vieressä olleeseen putkeen, josta koiran piti juosta suoraan toiseen putkeen puomin toiseen päähän. Halusin kokeilla tätä niin, että olen puomin toisella puolella ja että Papu suorittaa yksin putkesta putkeen siirtymisen. Ja sehän onnistui! Jopa paluumatkalla uudestaan, vaikka sen piti olla koiralle vaikeampi :) Olemme toki sitä joskus harjoitelleet, mutta oli mukava huomata sen onnistuvan myös näin kesken radan. Eli putkissa on imua :)

Vauhtini alkoi hiipua puolessa välissä rataa, joten palkkasin Papun siihen. Vauhti oli ollut kuulemma siihen asti tosi hyvä ja tasainen eikä mitään arpomista ja askelten asettelua ollut ennen hyppyjä. Jes! Papu irtosi putkiin hyvin ja sain onnistumaan jopa sellaisen putki-hyppy-kuvion, jota en olisi uskonut saavani onnistumaan. A:n alastulot sain onnistumaan nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin radalla.

Heini kehui Papun taitoja ja osaamista! Vauhtia ei moittinut ollenkaan huonoksi, päinvastoin! Hän kannusti minua ottamaan enemmän äijä-asenteen mukaan radalle ja käyttämään kähisevää käskytysääntä, jotta saan Papun paremmin innostumaan. Sitä voi alkaa harjoitella jo leikkiessä ja siirtää sen sitten radalle. Välillä kun olin sillä äänellä käskyttänyt, Papu oli pinkonut ihan innoissaan.

Kyllä tuntuu hyvältä! Tällä viikolla on mieleeni palannut jälleen se, miksi rakastan agilitya. Se on hieno laji. Minun ja Papun yhteistyö on parhaimmillaan mahtavaa! Ja Papu - sehän nyt on niin ihana!

Ensi viikonloppuna on piirinmestaruuskisat. Tällä viikolla täytyy käydä harjoittelemassa jotain pikkujuttuja, esim. A:n alastuloa, paria hyppyä ja puomia. Perjantain reeneihin en sen kanssa kuitenkaan mene, koska kisat ovat seuraavana aamuna.

lauantai 29. elokuuta 2009

Tämä viikko pakettiin

Tämä viikko on mennyt sairastellessa. Samulla alkoi nenä vuotaa sunnuntaiaamuna ja kuume nousi maanantai-iltana. Yskä on ollut kova koko viikon. Petri jäi kotiin ja sairastui itsekin. Meni kuitenkin töihin torstaiksi ja perjantaiksi, kun minä jäin Samun kanssa kotiin. Hänet piti hakea perjantaiaamuna kotiin, kun maha oli ihan sekaisin, oksetti ja pyörrytti ja väsytti, ja nuha oli tietysti. Samulla nousi kuume uudestaan keskiviikkoiltana ja torstaina käytiin lääkärissä. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, eli korvat ja keuhkot oli ok. Tavallista flunssaa siis. Myös Papulla tuntui maha hieman oirehtivan, sillä se yökkäili päivällä ja alkoi syödä heinää oikein urakalla. Siksi annoin sille Tehobaktia ruuan seassa kolmena iltana ja tämä ennakointi tuntuu auttaneen. Jojon päälle kävi sakemanni torstaina metsälenkillä. Tällä kertaa Jojossa ei ollut mitään ihmiselle näkyvää syytä, sillä sakemanni pyyhkäisi päälle samantien kun näki meidät. Ilmeisesti tuossa kahakassa Jojolta katkesi etuhammas :( Onpa ollut viikko!

Treenailtukin on harvinaisen paljon. Maanantaina kävin Mutalassa reenaamassa paikallamakuuta Kilven Annen ja Lammin Johannan kanssa. Teimme niin, että kun he käskyttivät koiriaan maahan, minä olin hiljaa ja palkkasin siitä, että Papu katsoo minua. Se tuntui hämmentävän Papua, tarjosi mm. maahanmenoa. Kun sitten lopulta käskin, se meni ensimmäisellä kerralla maahan :) Lisäksi otin seuraamista ja ruutuun lähetystä.

Tiistaina menin vierailemaan Mesirannan Teron agilityryhmään Papun kanssa. Tarkoituksena oli hakea vähän itseluottamusta koko lajia kohtaan. Harjoitusradat olivat mukavat, joissa oli tarkkuutta vaativia osia mutta joissa Papu pääsi hyödyntämään radanlukutaitoaankin. Oikein kiva harjoitus ja kun Papu vielä jälkimmäisellä radalla meni tosi reippaastikin, olin enemmän kuin tyytyväinen!

Keskiviikkona kerättiin metsälenkin aikana pari litraa kanttarelleja.

Kuin myös torstaina. Tuolloin oli myös vuorossa Marian toko-treenit. Harjoittelimme merkille lähetystä. Ajatuksena on, että koira opetetaan kiertämään merkki ja kun se sen oppii, aletaan sitä pysäyttää, kun se on kääntynyt ohjaajaa kohti. Papu hokasi tämän tosi nopeasti! Pääsimme jo harjoittelemaan pysäyttämistäkin, jonka se myös tuntui ymmärtävän helposti. Kiertäminen tapahtui tosi vauhdikkaasti ja onnistui jo pitemmästäkin matkasta.

Lisäksi harjoittelimme ohjatun noudon alkeita. Seisoin merkillä, jonka luo pyysin koiran kiertämään. Kun se pysähtyi, palkkasin ja lähetin jompaan kumpaan suuntaan namikipolle. Ihana harjoitus tämäkin meidän molempien mielestä!

Lopuksi otimme vielä paikallamakuuta. Ohjaajat menivät piiloon ja olivat siellä ainakin kolme minuuttia. Kaikki koirat pysyivät hyvin. Otimme maahanmenoa niin, että Maria karjui käskyä, mutta eihän Papu tietenkään tuolla häiriinny mistään... Lähti kerran perääni, jolloin palautin sen rauhallisesti paikalleen. Olisikohan siinä pitänyt sanoa koiralle "ei" ja palauttaa se paikalleen?

Perjantaina kävimme Mutalassa Ylökkin seuramestaruuskisoissa. Papu teki molemmilla radoilla puhtaat suoritukset, tosin yliajalla. Jojo sai molemmilta hyllyt, kun ei sen pää totisesti kestä kisaamista. Halusin kokeilla olisiko helpompaa omalla kentällä, mutta ei ollut, kun väkeä oli niin paljon ja outoja koiria ym. ylimääräistä katseltavaa, ettei se kuunnellut minua yhtään :( Papu tuli mestaruustuloksissa mini kilpailevissa toiseksi.

Tänään olemme käyneet kahteen kertaan metsässä keräämässä puolukoita ja sieniä. Samu on juossut puoli tuntia keittiön lenkkiä niin, että lähtee liikkeelle ihan niinkuin kilpajuoksijat :D Nyt mennään saunaan koko perhe, kun sekin on lopultakin käyttövalmis!

maanantai 24. elokuuta 2009

Papu toko-kokeessa eilen Keuruulla

Kävin Papun kanssa eilen Keuruulla toko-kokeessa. Myllymäeltä sinne oli kohtalaisen lyhyt matka. Keli oli upea: vettä tihuutti, mutta sekin taukosi vähän ennen meidän vuoroa. Aamulla metsästä kuului sodankäynnin äänet, Keuruun armeijan sotaharjoitukset olivat käynnissä. Se varmasti vaikeutti paukkuarkojen koirien suorituksia. Papu ei tuntunut olevan niistä millänsäkään.

Toko 23.8. Keuruu, tuomarina Salme Mujunen
Luoksepäästävyys 9 (otti askeleen kohti tuomaria)
Paikalla makaaminen 0 (lähti perääni kun poistuin koiran luota, taisi paineistua muiden käskytyksestä -> harjoiteltava lisää joukkokäskytystä)
Seuraaminen kytkettynä 8 (melkoista perässä hinaamista)
Seuraaminen taluttimetta 5,5 (järkyttävää perässä hinaamista, ajatuskatkoja ym.)
Maahan meno seuraamisen yhteydessä 9,5 (valmistelevassa vaiheessa olisi saanut olla parempi kontakti)
Luoksetulo 10 (perusasento oli vähän kaukana, mutta oli kuitenkin suora)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 5,5 (onnistui, mutta tuomarin mielestä valmistelevassa vaiheessa olisi saanut olla parempi kontakti eikä pysähtyminen ollut riittävän nopea)
Estehyppy 8 (liikkeelle lähtö samantien kun liikkuri sanoi "käsky", muuten meni mallikkaasti)
Kokonaisvaikutus 8,5
Yht. 131,5, ALO3
sij. 7./11

Vaikka tulos ei paperilla hyvältä näytäkään eikä "suuria voittoja" saavutettu, olin tyytyväinen siihen, että Papu suoritti molemmat jäävät liikkeet ja luoksetulo meni lähes täydellisesti, lisäksi olin tyytyväinen hyppyyn, vaikka Papu vähän varastikin. Jos saan hieman jossitella: JOS paikallamakuu olisi onnistunut, olisimme saaneet 1-tuloksen... Joka tapauksessa olin niin onnellinen siitä, että sain olla Papun kanssa suorittamassa koetta, että mitä väliä sillä sitten on, mitä tuloksia sieltä tulee, kun koira kuitenkin on siinä mielessä tottelevainen, ettei karkaa kehästä, pure ketään tai mitään jne. Ja sanoihan Mujunenkin, että kyllä se "menestys" sieltä on tulossa, ei vain ihan vielä tullut ;)

Päätin ottaa seuraamiseen jonkin valmistelevan eleen tai sanan, koska se näyttää toimivan tällä hetkellä jäävissä liikkeissäkin. Jos sillä saisin sen vielä viime hetkellä innostumaan. Täytyy vain jatkaa palkkaamista kovasti reeneissä, ehkä palkka voisikin tulla kupista eikä kädestä...

Ostin Keskiseltä naksun. Täytyy varmaan alkaa opetella sen käyttöä. Nyt aloitetaan kapulan pito -harjoittelu tosissaan ja alan palkita hypyllä pysähtymistä heittämällä namin, ehkä sitä voisi käyttää myös liikkeestä seisomisessakin. Paljon on taas harjoiteltavaa...

perjantai 21. elokuuta 2009

Tokoa ja agia

Kävin koirien kanssa eilen metsälenkillä ja poimin samalla kanttarelleja. Niitä löytyikin tosi paljon. Aikaa meni 1,5 tuntia ja tuli vähän kiire illan toko-reeneihin.

Kertasimme ruutua. Kyllä hävetti, kun ei oltu yhtään sitä reenattu. Onneksi Papu muisti, miten homma menee ja kirmasi loistavasti suoraan ruudussa olevalle kipolle, vaikka matka oli jo pitkä. Vauhti oli tosi kova. Tätä linjaa siis jatketaan.

Lisäksi harjoittelimme noutoa, jonka olin jättänyt jäihin, koska en tiedä, miten etenisin. Maria neuvoi opettamaan kapulan pitämisen ensin. Kapula pistetään koiran suuhun ja pidetään siinä kunnes koira rauhoittuu. Sitten sanotaan irti ja palkataan. Kuulostaa ja tuntuikin aika rajulta, mutta kaipa se sitten on toimiva keino, kun sitä niin kovasti kehuttiin. Jatkan harjoittelua maanantaina.

Lisäksi otimme hyppyä. Maria huomasi, että kun katson koiraa samalla, kun sanon olevani valmis ja samalla kun annan suorituskäskyn, käännän katseeni kohti estettä, saatan tuomarin mielestä antaa ylimääräisen avun. Olipa hienoa, että menin tuohon valmennukseen. Yksin reenatessa kehittelee omia liikkeitä ja asentoja, joita ei edes itse huomaa! Kaiken lisäksi Papu vielä suoritti hypyn hienosti ilman noita omia liikkeitänikin. Nopeampaa pysähtymistä alan reenata kokeen jälkeen niin, että heitän namin esteen yli, kun Papu on hypännyt ja pysähtynyt.

Tänä iltana oli sitten agilitya molemmille. Jojon reenit olivat taas tosi kivat. Harjoittelimme sylikäännöksiä ja ne onnistuivatkin hyvin, kun pidän käteni tarpeeksi alhaalla. Näin Jojo ei pääse pyörähtämään ympäri vaan tekee hienon kaarroksen. Rataharjoituksessa kokeilin "jaakotusta" hypyllä. Pitää vielä vähän sulatella, tuleeko siitä meille uutta liikettä. Kyse on käytännössä persjätöstä. Jojo oli mahtava! Eka rata meni varsin mallikkaasti eikä virheitä tullut. Kun lähdimme vielä toistamaan joitakin kohtia, tuli eteen lähtöongelmat sun muut. Jojo ilmeisesti halusi vetää radan kerrasta niin hyvin, ettei tartte ruveta kertailemaan ;)

Papun reenit sen sijaan alkoivat taas vähän kiukuttaa. Minua kyllästyttää kuunnella, miten Papu on NIIN hidas. Olen varma, että se on vain kouluttajan päässä ja jonkinlainen näköharha, koska kyllä minä ainakin olen hengästynyt radan jälkeen ja näen kyllä Papunkin etenevän ihan kivasti. Totuus on se, ettei Papusta koskaan tule bordercollieta, joten miksi siitä pitää jatkuvasti mainita ja muistuttaa. Ehkä vauhti ei ole meidän vauhvuutemme, mutta varmasti meillä on silti jotain, missä olemme hyviä. Ei agility kuitenkaan ole pelkkää nopeutta. Kyllä koiran pitää olla hallinnassakin. Ja kun Papu on jo nopeampi mitä se on ollut ja haluan iloita siitä, niin sitten pitää jatkuvasti kuunnella tuollaista. Kyllä sellainen pikku hiljaa syö itseluottamusta. Minulta tällä hetkellä alkaa olla treenimotivaatio nollissa, ainakin ryhmässä. Yksin on paljon kivempaa. Sekin on vähän kiukuttanut, kun itse tiedän kyllä, minkä virheen radalla tein ja mikä ohjaus toimii meillä parhaiten, joten mihin minä kouluttajaa tarvitsen? Kehittelemään mielenkiintoisia ja haastavia harjoituksia, joissa joutuu tekemään töitä, mutta jotka ovat silti suoritettavissa, jolloin itseluottamus kasvaa. Sellaista koulutusta en ole tänä kesänä saanut. Viime talvena olin vierailemassa Pehkosen Samun ryhmässä ja se reeni oli juuri tuollainen. Puhkuin intoa ja itseluottamusta monta viikkoa sen jälkeen.

Papun vahvuus on täydellinen suorittaminen. Se ei tee virheitä, jos minä ohjaan oikein. Se myös lukee jo rataa taitavasti, eli minun ei tarvitse huutaa joka estettä nimeltä vaan Papu lukitsee esteen jo ohjaamiseni perusteella. Se irtoaa putkeen ja A:lle loistavasti. Papun vahvuus on myös kääntyä hyppyesteen siivekettä nuollen. Tähän ei kaikki pysty. Voin luottaa, että se menee pujotteluun mistä kulmasta tahansa. Se myös suorittaa kepit virheettömästi ja kestää minunkin liikkumista uusiin asemiin hyvin. Se ei pudota rimoja. Onhan näitä hyviäkin puolia. Miksi niitä ei kukaan huomaa?? (Niemisen Sarin sanat kyllä painoin sydämeeni edellisissä reeneissä. Kiitos niistä!)

Huomenna lähden Samun ja koirien kanssa Ähtäriin. Samu on odottanut mummulaan pääsyä koko viikon. Minä haluan nähdä Elinan ja Tommin vauvan. Toivottavasti ehdin käydä Keskisellä hakemassa koirille lihoja (ovat siellä halvempia kuin Tampereen seudulla). Petri jää Markon kanssa tekemään saunaa. Kotiin tulemme vasta maanantaina, koska pidän silloin pekkasen. Töitä on tiedossa 20. syyskuuta asti. Tilannetta päivitetään sen mukaan, miten tilauksia tulee.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Jojo 7 vuotta!

Meidän virtapakkaus, Jojo, täyttää tänään 7 vuotta! Paljon onnea rakkaalle "esikoisellemme" ;)

Onnittelut myös Moonalle, joka pääsee tästä eteenpäin näyttelyissä avoimeen luokkaan. Tänään mittarissa kaksi vuotta!

Synttäreitä vietin koirien kanssa metsässä kangasrouskuja etsien. Ja löytyihän niitä. Aikaa meni kaksi tuntia. Jojo kohtasi juoksijan metsäpolulla ja kirmasi tämän edellä häntä kippurassa kuten aina sen saadessa hepulikohtauksen. Juoksija pääsi ohi ja Jojo jatkoi kirmailua pitkin pusikkoja ja kallioita Papu perässään. Kyllä oli kivaa ja kyllä juostiin lujaa! Ei ole ihmekään, että molemmat ovat niin lihaksikkaita.

Kävimme maanantaina Inka-Mari Anttilalla rokotuksilla. Kumpikaan ei tainnut edes tuntea pistämistä, mutta Jojo osasi pelätä jo etukäteen kuultuaan rapinaa. Yritti kiivetä hartioitteni päälle karkuun! Inka-Mari kehui erityisesti Papun lihaksikkuutta ja Jojon karkeaa karvaa, jota ei kuulemma todellakaan uskoisi kastroidun koiran karvaksi.

Papun kanssa olen reenannut tokoa eilen ja tänään. Olen yrittänyt palkata vähemmän, jotta kestäisi kokeessa, mutta toisaalta taas olen vahvistanut joitakin juttuja palkkaamalla, jotta saisin niihin suoritusvarmuutta, esim. maahanmenoa sekä esteen takana pysähtymistä. Vaikuttaa siltä, että treenitilanteessa Papu ei juurikaan enää sotke jääviä liikkeitä. Kunpa niin olisi myös kokeessa, toisin sanoen kunpa en olisi itse niin jäässä, etten muista, miten käskyt annetaan.

Tämä kesä on ollut minulle jonkinlaista henkisen kasvun aikaa. Olen alkanut mm. ajatella, että kannattaa nauttia matkasta eikä suunnata sokeana kohti maalia. Tarkoitan tällä sitä, että olen päättänyt nauttia Papun kanssa jokaisesta kokeesta, jonka pääsemme yhdessä suorittamaan. Tavoitteita pitää olla, mutta niihin ei pidä pyrkiä nauttimatta teoista kohti niitä. En tiedä, osaanko asiaa oikein kunnolla edes selittää... Joka tapauksessa tämän ajatuksen keksiminen on tuonut minulle uudenlaisen rentouden ja tuntuu, että me molemmat nautimme taas yhdessä tekemisestä (vaikka ainahan meillä on ollut tosi tiivis suhde: Papu on minun lellikki ja Papu palvoo minua) ja Papukin suorittaa toko-liikkeitä ihan uudella innolla ja ilolla. Syynä voi olla myös se, että toko on todella haastavaa ja se pistää minullakin aivot toimimaan, kun pitää miettiä, miten mitäkin koiralle opetan ja kun tulee onnistumisia, motivaatio kasvaa entisestään.

Siskoni sai maanantai-iltana tytön. Kuvasta päätellen tosi söpö tapaus :-* Onneksi pääsen Samun kanssa katsomaan heitä viikonloppuna. Mitähän isosisko Sofia mahtaa tuumia vauvasta? Samu odottaa mummulaan pääsyä. Kysyy joka aamu ja ilta, milloin mennään mummulaan. Hän on keksinyt leikin, jossa ajaa mopollaan keittiön lenkkiä, pysähtyy kohdalleni, heiluttaa ja sanoo: "Hei hei, äiti. Mummuvaan!" ja lähtee jatkamaan mopoilua :)

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Papu näyttelyssä

Kävimme tänään Ikaalisissa koiranäyttelyssä. Tuomarina toimi Leni Finne. Vettä satoi aamuyöstä asti kaatamalla, onneksi hieman helpotti, kun meidän vuoromme oli. Kehä kyllä oli yhtä isoa vesilammikkoa.

Olin Papun trimmiin tyytyväinen. Se myös esiintyi mielestäni ihan hienosti. Föönauksetkaan eivät ehtineet mennä ihan pilalle kosteudesta ja kurasta huolimatta, ennen kehää. Mustia käppänöitä oli ilmoitettu vain 4, joista kolme oli uroksia. Juniori- ja nuortenluokan urokset olivat isoja ja näyttäviä isoine jalkakarvoineen. Kun näin niiden saavan ERI:t, vaikkei junnu edes esiintynyt kovinkaan edukseen, arvasin, ettei meillä tule olemaan tässä kisassa mitään jakoa. Papu on niin pieni tuollaisiin uroksiin verrattuna :(

Tässä arvostelu:
"Oikeat mittasuhteet. Luusto voisi olla hieman voimakkaampi. Melko voimakas kallo. Hieman kevyt alaleuka. Pään linjat voisivat olla yhdensuuntaiset. Hyvät korvat. Kaula voisi olla tyylikkäämpi. Hyvä eturinta. Lyhyt olkavarsi. Oikean(mallinen) (epäselvää kirjoitusta) rintakehä. Riittävät takakulmaukset. Oikea askelpituus. Vispaa edestä." H

Ei sanakaan karvasta tai trimmistä :( Ei hirveästi kehuja, mutta olihan tuossa kai jotain hyvääkin. Jotenkin tuli sellainen olo, että kun tuomari kuuli Papun iän, hän varmaan ajatteli, että "jahas, mitenkäs tuo ei ole vieläkään valio. Ei siitä ilmeisesti muutkaan tuomarit ole tykänneet." Aivan varmasti tuollaiset asiat pyörivät tuomarin mielessä. Arvostelu on aikatavalla erilainen kuin silloin kun Papu oli alle vuoden ikäinen, jolloin se oli todellakin vielä ihan keskeneräinen ja tuo samainen tuomari tykkäsi. Omasta mielestäni (ja on sitä kyllä muutkin kehuneet) Papusta on tullut tosi komea viimeisen vuoden aikana. Mutta ei kelvannut, ei tuolle tuomarille.

No, meidän näyttelyt oli nyt sitten tässä. Vaikka puhuinkin ennen näyttelyä, että jos Papu saa EH:n tai huonomman, alan tosissani harkita kastrointia, se on kuitenkin edelleen vasta harkinnassa. Eli leikkausaikaa ei ole vielä varattu, ainakaan tällaisen näyttelyn takia. Mutta näyttelyihin en enää tule Papua viemään. En nauttinut enkä ymmärrä, miten koira voi siitä tykätä, että makaa monta tuntia häkissä, jota on edeltänyt mahdollisesti pitkäkin ajomatka näyttelypaikalle; pääsee kehään ehkä minuutiksi ja sitten lähdetään ajamaan kotiin. Ei kyllä kiinnosta yhtään. Me keskitytään muihin touhuihin.

perjantai 14. elokuuta 2009

Väsynyt mutta onnellinen

Hitsiläinen, kun on ollut raskas työviikko. Tosi nopeasti aika meni, mutta raskas se oli. Kaikki lihakset ihan kipeinä :/ Samu on viihtynyt hoidossa hienosti! On ihanaa, kun hän kävelee itse autosta Riitta-tädin luo eikä pistä yhtään hanttiin. Eilen sanoin Samulle, että lähdetään, kun olin valmis. Hän hyppäsi samantien pystyyn ja huikkasi "Täti!" ja marssi ulko-ovelle. On suuri helpotus, että kaikki on mennyt näin hyvin. Pelkäsin tekeväni ison virheen, kun menin niin nopeasti vaihtamaan hoitopaikkaa, mutta näköjään sitä kannattaa kuulostella omia tuntojaan ja lapsen kommentteja. Nyt kaikki tuntuu olevan tosi hyvin :) Jätän Papun agilityreenit väliin, kun olen niin väsynyt, Jojon oli jokatapauksessa jo peruttu. Tekee muutenkin mieli olla vain perheen kesken ihan rauhassa.

Siskoni Elina soitteli. Vauva ei vieläkään meinaa syntyä, vaikka on jo yli viikon yliaikainen. Odottavan aika on pitkä. Ihana nähdä pian tuo uusin tulokas.

Aika tylsäksi varmasti menee tämän blogin seuraaminen, sillä haluan jälleen kertoa eilisistä toko-reeneistä. Käytän tätä blogia hyödykseni pitääkseni yllä edes jonkinlaista harjoittelupäiväkirjaa.

Marian koulutuksessa harjoittelimme ruutua. Testasin, mikä tapa sopii Papulle parhaiten. Vein karvahiiren ruutuun ja Papu juoksi tosi reippaasti ruutuun. Mutta kun laitoin makupalan kippoon ruutuun, se juoksi vieläkin lujempaa! Maria sanoi, että voimme ottaa harjoituksissa jo ihan täyspitkää matkaa. Minä saan kehua koiraa vasta, kun se on ruudussa, ei ennen (lipsahti, kun olin niin onnessani reippaasta menosta ;)).

Kauko-ohjausta harjoittelimme tällä kertaa istu-seiso-istu. Tarkoituksena oli saada koira noustessaan pitämään takajalat paikallaan. Papu tarjosi koko ajan maahanmenoa, kun ollaan sitä koko viime viikko reenattu. No, pikku hiljaa. Onneksi AVO-luokassa on vasta istu-maahan-istu kaukoissa.

Otimme AVO:n paikalla makuun, eli ohjaajat menivät piiloon. Papu ei meinannut mennä taaskaan maahan! Sitä pitää edelleenkin reenata ja vaatia menemään heti ensimmäisellä käskyllä. Otin pari toistoa kädellä auttamalla liikkeen jälkeen ja alkoihan se sieltä taas muistua mieleen. Mutta jatketaan harjoituksia! Papu jäi makaamaan hyvin ja pysyi, vaikka olinkin piilossa ja vaikka yksi koirista lähti haahuilemaan. Kävin palkkaamassa puolessa välissä. Hieman se tuntui ottavan painetta, kun kaikki ohjaajat palasivat koiriensa luokse samaan aikaan, mutta pysyi onneksi paikallaan. Nousi perusasentoon ripeästi.

Ei olla reenattu näyttelykävelemistä yhtään...! Paniikkia jo ilmassa...

maanantai 10. elokuuta 2009

Tokoilua Marian opissa

Viime torstaina alkoi Aaltosen Marian vetämä toko-valmennus. Täytyy sanoa, että jos en siellä opi, niin en sitten opi missään! Marialla on hieno ote koulutettavaan (sopii minulle) ja vahva koirankoulutusosaaminen.

Harjoittelimme seuraamista ja liikkeestä maahan menoa. Pystyin sanomaan, että se onkin ollut meidän heikkous viime aikoina. No, mitä mieltä on Papu? Sehän menee maahan heti ekalla käskyllä nopeasti ja iloisesti :) Seuraamisessa se ihan hössötti, kun oli niin intoa piukassa. Minulla meinasi tulla ihan tippa silmään ja sanoin Marialle, että tämä näyttää varmasti kauhealta, mutta olen tosi onnellinen, että Papu haluaa näin kovasti tehdä seuraamista kanssani! Ei ollut kuulemma mikään ongelma ;) Harjoiteltiin lyhyitä pätkiä seuraamista sekä täyskäännöksiä, joita olen yrittänyt harjoitella kovasti, mutta tehnyt sen käytännössä hieman väärin. Käännösten pitää olla rauhallisempia ja minun pitää käyttää siinä lyhyitä askelia, että Papu pääsee heti kunnolla mukaani. Lisäksi, kun palkkaan kesken seuraamisen, pitää silloin meno pysäyttää ja aloittaa liike uudestaan, ettei Papu jää jälkeeni mussuttaessaan makupalaa.

Seuraavaksi harjoittelimme idaria niin, että jätin Papun neliön sivulle ja pudotin makupalan nurkassa olevaan kippoon. Kun koira katsoi kippoon eikä edelleen etenevää minua, vapautin sen kipolle. Ideana tässä on, ettei koira oppisi seuraamaan katseellaan kiertävää ohjaajaa.

Lisäksi otimme kauko-ohjausta istu-maahan-istu. Olin ihan Papun edessä ja istumaanmenossa minun piti auttaa kädellä. Nyt kun olemme harjoitelleet kotona, se alkaa jo sujua pelkällä käsimerkillä! Pitää vain muistaa, että käsky annetaan toisella ja palkka toisella kädellä.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Jäljestämässä

Tänään onnistui jäljen tekeminenkin, kun pidin Jojon kiinni koko ajan, kun kiersimme odottamassa jäljen vanhenemista. Kun Papu oli ajanut jäljen, annoin Jojon vielä käydä se läpi ja se työskentelikin tosi tarkasti.

Paikka: Harjuniityn metsä, kallio
Aika: klo 19.45, 10 min vanha jälki
Keli: Tyyntä, aurinkoista
Makupalat: Keitetty maksa
Erityistä: Tein jäljen takaperin ja tiputtelin makupalat jälkien päälle. Tein jäljen kalliolle, jossa oli jäkälää, sammalta, pitkää heinää ym.
Pituus: N. 30 m
Kokemukset: Rauhoitin Papun jäljen alkuun, mutta kun päästin sen jäljelle, se ryntäsi taas sille kuin viimeistä päivää. Rauhoitin uudestaan vielä kaksi kertaa ennen kuin lähtö onnistui. Nyt matkaa oli tarpeeksi Papun menon rauhoittamiseksi. Askelsin oikeastaan aika varovaisin askelin perässä, etten omalla liikkeelläni kiihdytä Papun vauhtia. Tein jäljelle yhden loivan mutkan. Papu meni mutkan suoraksi, mutta palasi välittömästi takaisin jäljelle ja seurasi loppumatkan tosi tarkasti!

Laitan tähän perään vielä 9.7. tekemämme jäljen, jonka olen unohtanut kirjata, koska olimme silloin reissussa.

Paikka: Porvoon leirintäalueen nurmikenttä
Aika: klo 8.30
Keli: vesisade, kova tuuli takaa
Makupalat: Keitetty maksa
Erityistä: Noin tunnin vanha jälki. Vettä tuli kuin aisaa koko ajan.
Pituus: yli 100 askelta
Kokemukset: Alku meinasi mennä taas kouhottamiseksi, joten rauhoitin tilanteen. Tiukempi mutka, josta astuu yli, mutta palaa takaisin ja seuraa jälkeä hyvin.

tiistai 4. elokuuta 2009

Papu 5 vuotta!

Papu täytti tänään 5 vuotta! Paljon onnea veljet Kaapo ja Nappe sekä sisko Kiira! Onnittelut myös Saana-samojedille veteraani-ikään pääsystä ;)

Kävimme metsälenkillä ja tein Papulle jäljen. Suunnittelin hakevani kanttarellit tietämästäni paikasta sillä aikaa, kun jälki vanhenee. Päästin Jojon vähän liian aikaisin vapaaksi! Sehän pinkaisi samantien jäljelle ja ajoi sen yksin minun ja Papun haettua vaivaiset kaksi sientä muiden kärsiessä kuivuudesta. Ahmatti oli syönyt melkein kaikki makupalat, koska kun Papu tarkisti jäljen, ei sieltä näyttänyt löytyvän kuin pari makupalaa. Tein sitten Papulle uuden jäljen, mutta koska makupaloja oli nyt niin vähän, jäljestä tuli tosi lyhyt. Papu ryntäsi taas jäljelle niin, että jouduin vetämään sen takaisin ja rauhoittamaan ennen kuin annoin mennä. Nyt meni jo paremmin. Kun tuli 10 askeleen tyhjä kohta, Papu kiirehti taas eteenpäin, muuten meni kohtalaisesti. Vitsi, kun en saanut tehtyä sille pitempää jälkeä. Se kyllä tarvii sen, että pystyy tosissaan tekemään töitä. Se mikä tässä lajissa ihmetyttää on, että Papu on niin kovalla tohinalla menossa jäljelle :) Positiivinen ongelma, toivottavasti.

Päiväkirja:
klo 18.45
Harjuniityn metsässä kalliolla, alustana sammalta, jäkälää, heinätuppoja ja kalliota
Pituus: vain 10 m, tiuhat askeleet, yksi mutka, tyhjiä pätkiä (10 askelta)
Tuulen suunta: ei tietoa
Makupalat: Keitetty maksa
Kokemukset: Kova nälkä vai miksi jäljelle on niin kiire? Hosuu myös tyhjien kohtien yli kohti makupalakohtaa. Pakko saada tehtyä pitempää jälkeä, että harjoittelusta on jotain hyötyäkin. Teen jatkossa metsälenkillä jäljen, mutta pidän Jojon pitemmän ajan remmissä, ettei se mene ajamaan Papunkin jälkeä.

Eilen olimme Ylökkin möllitokossa. Osallistuimme ALO-luokan kokeeseen. Olisin voinut palkata makupalalla liikkeiden välissä, jolloin kokonaisvaikutus olisi mennyt nollille, mutta halusin ottaa kokeenomaisesti. Mielestäni sain kehuillakin hyvin motivoitua Papua. Pia Pursiainen oli mielestäni riittävän ankara tuomari pisteiden suhteen, eli ihan helpolla tuloksia ei kokeesta saatu, vaikka leikkimielinen kisa olikin. Pia myös hyvin kannusti ja opasti liikkeiden teossa ja jatkoharjoittelussa kaikkia.

Paikalla makuussa Papu ei mennyt ekalla käskyllä maahan TAASKAAN! Miten saan sen toimimaan?? Pia ei kuitenkaan nähnyt sitä, joten tässä kohdassa saimme kyllä kohtuutonta etua. Mutta Papu pysyi hyvin ja istui heti perusasentoon kun käskin.

Molempiin seuraamisiin olin tosi tyytyväinen. Papu jaksoi seurata hienosti, kääntyi täyskäännöksessä ripeästi (ollaan reenattu) ja pysähtyi perusasentoihin heti kun piti. Liikkeelle lähtöjä meidän pitää vielä harjoitella niin, että saan Papun jo aloittamaan reippaasti. Nyt pääsimme muutaman metrin ennen kuin lähti tosissaan seuraamaan.

Liikkeestä maahanmeno meni nollille. Istui.

Luoksetulossa tuli taas hieman vino perusasento, vaikka olen saanut sen reeneissä jo niin hyväksi. AARGH! Muuten iloinen ja nopea luoksetulo.

Liikkeestä seisomisessa muutaman askeleen teputtamista perässä, eli käsky ei ole VIELÄKÄÄN sille niin vahva, että pysähtyisi HETI. Ja reeneissä onnistuu ihan hienosti sekin...

Estehypyssä Papu katseli kaikkea muuta kuin minua, kun tuli aika antaa hyppy-käsky. Annoin käskyn vaikka arvelin, ettei tule menemään. Mutta se menikin! Ja lähti kiertämään esteen ohi!! Sanoin "oota" ja koira pysähtyi esteen viereen. Olipa hieno paikka mennä rinnalle... Ja sitten se vielä istui ennen käskyä!! AARGH! Miten paljon sitäkin on reenattu eikä vaan onnistu sitten kun pitäisi näyttää taitoja muillekin??!

162 pistettä eli 1-tulokseen oikeuttava tulos. Tehdäänpä tämä temppu sitten oikeissakin kokeissa ;)

Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen kenraaliharjoitukseemme. Olimme hyviä monissa asioissa, jotka eivät ole aiemmin sujuneet. Sain Papun motivaation pysymään hyvänä. Ainoa vain, että kontaktia pitää vieläkin harjoitella lisää, mutta oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa :) Oli kuuma ja silti Papu toimi :) Minua jännitti, mutta se kuitenkin hälveni ekan seuraamiskaavion toisella suoralla.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Loppuloman tunnelmia: vesiagilitya ja pottaan kakkausta

Torstaina koimme meidän perheen tämän hetkisen huippuhetken. Tätä iloa ja onnea voi vain toinen äiti tai isä ymmärtää. Samu kakkasi pottaan! Kaiken lisäksi hän teki sen ihan oma-aloitteisesti. Olin itse takapihalla siistimässä Papua, kun alkoi kuulua "Äiti, kakka!". Ajattelin, että no niin pääsen siivoamaan kakkaa lattialta. Mutta Samu istuikin potalla vessassa ja potassa oli kakka! Kyllä olin iloinen ja ylpeä! Petrikin tuli muutaman minuutin päästä ruokatunnille ja pääsimme heti kertomaan tästä iloisesta asiasta. Lauantaina kakka tuli päikkäreiden jälkeen vaippaan, mutta tänä aamuna taas pottaan, eli kyllä se siitä alkaa sujua! Tänään oli muuten päikkäreiden jälkeen kuiva vaippa :)

Otin torstaina myös tokoa Papun kanssa. Hihnassa seuraamisessa oli hyvä motivaatio. Olen tehostanut täyskäännöksiä palkkaamalla tiiviistä käännöksestä. Jäävät liikkeet onnistuivat kerrasta. Tein ne kokeenomaisesti. Luoksetuloa pari kertaa. Hyvä loppuasento. Paikalla makuussa saimme häiriötä, kun naapurin poika juoksi pallon kanssa noin 10 metrin päästä. Papu katsoi poikaa, mutta pysyi hienosti. Laskin 60:een ja palkkasin isosti. Loppupalkkana taas leluhiirenraato, alkaa olla jo aika kärsinyt ;)

Perjantaina menimme Mutalaan agilityreeneihin. Jojon reenien aikaan satoi jo, mutta oli silti vielä ihan siedettävää. Kivat rataharjoitukset, jossa Jojo pääsi hyödyntämään taitojaan. Radalla oli mm. pöytä, joka kyllä sujui, kun jarrutin vauhtia tarpeeksi pöydälle mennessä.

Papun rataa rakennettaessa alkoi sataa reilummin. Lopulta vettä oli kentällä isoja järviä! Papu meni mielestäni tosi hienosti, kun ottaa huomioon mikä määrä vettä joissakin paikoissa radoilla oli! Se nosteli tassujaan pahimmissa lätäköissä niin korkealle, että tuli selväksi, ettei tainnut olla kovin kiva kastella niitä ;) Se kuitenkin suoritti rataa kuten piti ja kun tuli kuivempi kohta, vauhti oli tosi hyvä! Olin tosi tyytyväinen ja kun olimme menneet ekan radan kahteen kertaan, päätin ettemme mene toista rataa, jotta saan jätettyä kivan muistikuvan.

Olen poiminut mustikoita käydessäni koirien kanssa metsässä ja nyt on löytynyt jo hyvä määrä kanttarellejakin! Eilen ostimme 5 kiloa mansikoita, joita pakastin. Tänään iltalenkillä juoksin metsässä melkein koko lenkin. Tekemämme lenkki kestää yleensä puolitoista tuntia, nyt tulimme kotiin alle tunnissa :) Oli mukava "pinkoa" menemään epätasaista maastoa. Vauhtia oli sen verran, että Papu vain ravasi perässäni. Jojo tuli, kun kerkesi. Varovainen sai olla, koska sateiden jälkeen oli aika liukasta.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Tokoa

Tarkoituksena on koko viikon ollut harjoitella Papun kanssa tokoa ja näyttelykävelyä Samun päiväunien aikaan tällä viikolla. Oikeasti olen päässyt reenaamaan vasta illalla Petrin tultua kotiin, koska Samu ei ole mennyt päikkäreille. Tänään hän sitten lopultakin väsähti puoli kolmen jälkeen. Menin heti Papun kanssa viereiselle "kentälle". Aikaa vierähti yllättäen yli puoli tuntia.

Pistin Papun paikalla makuuseen siksi aikaa, kun rakensin ruutua. Rakentamisen jälkeen menin piiloon puun taakse ja olin juuri lähdössä takaisin koiran luo, kun se lähti liikkeelle korvat sillälailla kuin olisi vähän säikähtänyt jotain. Pistin sen muitta mutkitta takaisin paikalleen ja laskin 60:een kunnes palasin palkkaamaan.

Sitten otimme ruutua. Papu kirmaa ihan kivasti kohti ruutua, mutta ihan niinkuin "rajalla" jo alkaisi etsiä palkkaa ja himmaa vauhtia ja pää alkaa pyöriä. En ole vienyt makupalaa ruutuun vaan joko juossut antamaan palkkaa kädestä ruutuun tai vapauttanut namikipolle. Nyt tein niin, että heitin leluhiiren Papun eteen ruutuun. Se tuntui nostavan kierroksia. Päättelin sen siitä innosta, jolla se äityi jopa tappamaan hiirtä. Saa nähdä, onko tästä sitten loppuviimeksi mitään hyötyä. Toisekseen omaksi huviksihan näitä EVL-liikkeitä muutenkin tässä reenataan.

No, kun kerran ruutu oli siinä valmiina, sain päähänpiston, että yritän tehdä Papun kanssa taas idaria. En tiedä jäävien liikkeiden järjestyksestä, mutta me teimme ne "maahan", "istu", "seiso" ja perusasento -järjestyksessä. Halusin lähinnä kokeilla, pysyykö se paikallaan kun olen kiertänyt kehän ja palaan sen rinnalle. Ja tuleehan siinä samalla jäävien liikkeiden harjoitteluakin. Hittolainen, sehän pysyi! Olin kyllä tosi ylpeä Papusta :) Oikein mallikkaasti meni mielestäni koirakolta, joka ei ole oikeasti koskaan harjoitellut liikettä!

Seuraaminen ja jäävät liikkeet ovat alkaneet taas sujua mielestäni ihan hienosti. Ahkeramman palkkaamisen myötä. Toivottavasti Papu ei opi, että kokeessa palkkaa ei tule niin tiuhaan, jolloin saa taas lorvia ja lusmuilla miten haluaa...

En aio käydä kokeissa tänä syksynä niin tiuhaan kuin keväällä, joten toivottavasti koe käy palkattomasta reenistä. Elokuun loppupuolella mennään seuraavan kerran. Agilitykisoihinkin mennään varmaan vasta syyskuun alussa (piirinmestaruuskisat vaatimattomasti ;) ) ja syksyn muita kisoja ja kokeita katselen tarkemmin myöhemmin.

Näyttelykävelyä yritin harjoitella päivällä Samun katsoessa Monsterit Oy:tä, mutta ei siitä oikein mitään meinannut tulla. Kun sain Papun kontaktiin, se katsoi niin tarkasti, että etujalat vispasivat korkealle :( Pitää vaan jatkaa harjoittelua, jos vaan jaksaisi kiinnostaa... Mutta pakko kai se on jaksaa siihenkin motivaatiota kerätä, kun on kerran tullut näyttelyynkin ilmoittauduttua.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Kesälomatunnelmia

Kuvassa Papu Rukan mökin takapihalla.

Viimeinen viikko kesälomaa, Petri jo töissä. Samu ei ole nukkunut päiväunia, koska luopui tutista viime lauantaina, mistä syystä nukahtaminen tuntuu aika vaikealta tai ainakin hitaalta. Olimme puhuneet Samulle jo useamman kuukauden, että tutit viedään vielä joku päivä linnunpoikasille. Emme olleet vain uskaltautuneet ryhtymään hommaan, koska se on tuntunut pelottavalta möröltä, joka veisi meiltä loputkin yöunet ja aiheuttaisi hirveitä riitoja. No lauantainapa sitten jälleen puhuin Samun kanssa asiasta. Sanoin, että kun tämä on nukkunut päikkärit, sitten viedään tutti linnun vauvoille. Samu ilmoitti, ettei mene päikkäreille. Sanoin, että antaa sitten tutin pois (olemme alusta asti antaneet tutin vain päivä- ja yöunille). Samu marssi takaovelle ja takapihan aidan viereen ja nakkasi tutin tyynesti aidan yli! Hän on myöhemmin sanonut: "Ei tutti. Vauva!" ja näyttänyt samalla takaovea. Se meni sitten aika kivuttomasti. Seuraava yö oli vähän levottomampi, piti muun muassa käydä juomassa vettä, mutta tuttia ei ole sen jälkeen itkenyt, koska luopuminen oli hänen oma päätöksensä :)

Kesälomalla Samu on myös opetellut pois vaipasta. Harjoittelu on sujunut hyvin. Samu pissaa jo hienosti pöntölle joka kerta, kun siinä istuu. Hän myös tunnistaa pissahädän ja osaa ottaa itse housut pois ja mennä vaikka nurmikolle pissalle. Kakka ei kuitenkaan tule vielä pönttöön eikä pottaan. Toivottavasti hoitotäti keksii siihen jonkin opetuskeinon. Yöllä, päikkäreillä ja pitkillä automatkoilla pidämme edelleen vaippaa.

Kävimme Korkeasaaressa ja olipahan se aika vaikuttava paikka. Samun suosikkeja oli leijona ja tiikeri. Toinen tiikereistä vaikutti todella onnettomalta kiertäessään koko ajan häkkiä ympäri :( Olimme pari yötä Porvoossa ja yhden Messilässä ja palasimme kotiin tekemään viikoksi kylppäriremonttia. Se onkin nyt muuten valmis, paitsi katto ja sauna. Ne tehdään varmaan sitten kun taas rikastutaan.

Viime viikolla kävimme vanhempieni kanssa Rukalla. Se oli myös hieno paikka. Matkasimme tunturin huipulle hiihtohissillä. Samua ei pelottanut yhtään, meni sen kaikkiaan kolme kertaa; minua pelotti niin pirusti! Tällä reissulla Samu oppi lopultakin sanomaan "isi"! Kovasti muutenkin matkii ja opettelee uusia sanoja. Kotimatkalla yövyimme Lieksassa. Jojoon tarttui ilmeisesti siellä punkki päähän.

Ai niin! Jojohan sairastui samaan veriripuliin reilu viikko sitten kuin minkä Papu sairasti. Se ei ehtinyt mennä niin huonoon kuntoon kun vein sen jo eläinlääkäriin (päivystysaikaan kuitenkin :/), oireet ja eteneminen olivat ihan samanlaiset kuin Papulla. Hoidoksi Pepcidiä ja antibioottia. Helpotti nopeasti.

Sunnuntaina kävimme Mouhijärvellä. Otin siellä vuoroa odotellessani Papun kanssa tokoa ja sisällä molempien kanssa agilitya. Jojon kanssa meno ei ollut mitenkään suunnitelmallista, kunhan pidimme hauskaa. Kivaa Jojolla olikin :) Papun kanssa otin tavoitteeksi palkata hypyiltä ja lisäksi jatkoimme A:n alastulon harjoittelua.

Eilen otin tokoa omassa pihassa. Meillä oli häiriötäkin, kun pikkupoikalauma tuli kiville istumaan ja katselemaan harjoittelua. Joku pojista tulikin sanomaan reenien jälkeen, että minulla on hieno koira :) Papu oli jotenkin ihan sekaisin. Se selvästi jännitti poikia eikä keskittynyt kunnolla. Sain sen lopulta tekemään edes jotain edes sinne päin, joten kai sitä pitää olla siihenkin ihan tyytyväinen. Otin paikallamakuuta niin, että seisoin muutaman metrin päässä Papusta ja pojat touhusivat takanani omiaan. Papu pysyi hienosti, vaikka tarkkailikin poikia. Siihen olen tyytyväinen.

Tänään harjoittelu sujuikin sitten jo paljon paremmin. Vahvistin seuraamista ja kontaktia. Palkkasin jäävissä liikkeissä samantien, kun Papu teki mitä piti. Paikalla makuussa menin piiloon (laskin 30:een) ja palasin koiran taakse, josta siirryin koiran luo. Lisäksi kävelin miten sattuu ja mihin sattuu koko toisen paikallamakuu-harjoituksen. Hyvin pysyi. Otimme myös estehyppyä. Lopuksi leikimme hiirilelulla ja Papu oli ihan onnessaan, jopa "tappoi" hiirtä. Makupaloina oli koirannappuloita, jotka tuntuivat olevan suurinta herkkua :D

Barffaus on sujunut hyvin. Otin ruokia mukaan myös reissuille eikä muutaman päivän reissut tuottaneet ongelmia. Sain nyt sen kauan kaipaamani pakastimenkin, joten elämä on tässä suhteessa mallillaan ;) Molemmille koirille maistuu kaikki, mitä olen niille antanut. Ruokin niitä kerran päivässä eikä entistä tyhjän mahan puklailua ole ilmennyt. Kakat ovat pieniä pipanoita tai määrällisesti joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin nappularuokinnassa. Eikä todellakaan ole edes hankalaa. Ainoa, että joka ilta pitää muistaa ottaa jo seuraavan päivän ruuat sulamaan ja syömistä pitää sen verran suunnitella, että joka viikko muistaa antaa lohta ja maksaa/sisäelimiä.

Samusta on tullut kova järjestelijä. Se laittaa autojaan järjestykseen eri paikkoihin ja sitten siirtää ne taas johonkin toiseen paikkaan. Autot ovat tarkasti toistensa vieressä tai perässä. Siihen jaksaa kyllä keskittyä, mutta muuten pinna on aika lyhyt. Taitaa vähän jotain uhmaikääkin pukata...

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Jälkikurssin 4. kerta

Paikka: Pinsiössä pelto
Jäljen pituus: Parikymmentä metriä
Keli: Tyyntä, poutaista, pilvistä
Klo: 18.30
Makupala: Keitettyä broilerin sydäntä
Kokemukset: Papu kävi ylikierroksilla, ei meinannut rauhoittua. Mia käski pysäyttää sen ja rauhoittaa ja sitten vasta päästää jäljelle. Rauhoittumaan "pakottaminen" auttoi ja sen jälkeen jäljestys sujui paremmin. Olivatko makupalat liian hyviä ja koira liian nälkäinen? Opettelemme myös lähtemään rauhallisemmin.

Viime maanantain jälkireenit

Vihdoin muistan kirjata harjoituksen ylös! Mihin tää viikko on taas mennyt, kun enempää ei sitten todellakaan ehditty reenaamaan :( Oikein on huono omatunto ja aiheesta meinaa pukata vähän stressiäkin, kun en ehdi reenaamaan, vaikka nimenomaan se oli tämän kurssin tarkoitus, että päästäisiin heti kunnolla alkuun :(

Harjoituspäiväkirja:
29.6.09 klo 18
Säätila: pouta, aurinkoinen, kovaa tuulta
Kuka: Tallasin jäljen itse
Missä: Nokian jäähallin nurmikko, jäähallin puoleinen parkkipaikka
Ikä: noin 5 min
Pituus: 50-100 askelta
Jäljen nosto, janan pituus:
Muoto: kohtalaisen suora
Tuulen suunta: takaa
Palkka: jauhelihapihvin paloja, maalissa useampia
Kokemukset: Halusin vähän oikaista harjoituksissa ja kokeilla, onnistuisiko Papulta jäljen seuraaminen, jos kävelisin jo harvemmilla askelilla. Pyöräytin kuitenkin jalan alla maata helpottaakseni enkä tehnyt mutkia. Jälki on aika lyhyt.
Papu seurasi "toisen puolen" jälkiä. Harhailee vähän, mutta suorittaa rauhallisesti ja selvästi "tekee töitä".

Tein viereen helpomman jäljen sitä varten, jos Papu ei onnistukaan jäljestämään tuota vaikeampaa jälkeä. Koska se kuitenkin sujui, annoin Jojon suorittaa helpomman, tiuhempaan tallatun jäljen.

Kokemukset: Jojo on tilanteesta vähän ihmeissään. Se etsii makupaloja merkkinä olleen kupin alta. Lähtee kuitenkin pian seuraamaan jälkeä, jota seuraa hitaasti ja poimii varmasti jokaisen makupalan jäljeltä :)

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Papun agilityperjantai

Jojon agilityreenit peruttiin vähäisen osallistujamäärän vuoksi, mutta Papun ryhmään tulivat kaikki kuuluvat. Teimme Agirodun FAO Open class -radan. Rata oli ainakin Karin tekemänä sujuva ja koiralle helposti edettävä sekä luettava.

Papu oli nopea, tarkka ja hyvin irtoava ja se suoritti esteet varmasti. Täydellinen harjoitus! Lämmittelin sitä ennen rataa uudella hiirellä. Toivottavasti siitä oli apua. Huomasin, että Papun kanssa ei todellakaan voi montaa kertaa mennä samaa rataa: se oppii ne ulkoa! Kun otimme yhtä kohtaa uudestaan, Papu oli jo menossa seuraavalle esteelle, vaikken edes ohjannut sille, koska se muisti, että sille esteelle viimeksikin mentiin. Tällaisina päivinä jaksaa taas uskoa tulevaan ja että olemme menossa oikeaan suuntaan. Kunpa saisin tällaiset hetket siirrettyä myös kisakentille...

Minulla alkoi kesäloma tänään. Ei tunnu siltä yhtään vielä. Teimme koko talo hirveästi töitä tämän viikon ajan, että saimme kaikki tavarat lähtemään ennen lomia. Menin kuuteen koko viikon. Minun tehtävänäni oli saada käsinojat puhtaina ja pakattuina maailmalle. Iltavuorolaiset tulivat onneksi tänään myös aamuun, joten Maarit sai/joutui hoitamaan kaiken muun pakkaamisen, kun minä keskityin käsinojiin. Olin valmis varttia vaille kaksi, kun työaika loppui kymmentä vaille! Tiukalle meni, mutta saimme kaikki tehtyä ja lähetettyä matkaan. Kiireen loputtua pää oli ihan pyörällä, väsynyt mutta kuitenkin kävi edelleen ylikierroksilla.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Sinkkureeniviikko päättynyt ;)

Petri ja Samu tulivat kotiin, sillä huomenna alkaa pesuhuoneen kaakelointi. Ainakin tuo isompi kaveri on todella väsynyt, pienemmällä tuntui olevan ikävä omia autojaan.

Kävin tänään Lielahden Mustissa ja Mirrissä katselemassa alennustavaroita. Löysin kääpiösnautserin rotukirjan. Nekalan M&M:stä se oli jo loppunut niiden alennusmyyntien aikaan. Russeli ja borderterrieri tarttui tuolloin jo mukaan. Lisäksi ostin rotumagneetteja, myös Elinalle Rockyn värisen collien ja äitille labradorin, kun oli niin Mossen näköinen. Papulle ostin taas lelun :0 Kissojen karvaisen ison hiiren, joka ei vingu. Oli se kyllä sen mielestä aika hieno, ja kierrokset nousivat ainakin tällä kertaa lelun nähdessään :)

Kävin myös Barffi.netissä juttelemassa koirien ruuista. Olen jo aika hyvin kärryillä, mitä syötän ja miten paljon, joten eiköhän tämä tästä suju kuten tähänkin asti. Ostin lohta, porsaan luita ajanvietteeksi ja kanan sydämiä makupaloiksi.

Otin odotellessani Papun kanssa tokoa. Jätin Papun paikallamakuuseen, kun viritin ruudun valmiiksi. Papu pysyi hienosti. Sitten vähän virittelin uudella hiirellä ja otimme ruutua. Edelleen kävin näyttämässä ruudun keskellä maata, että sain sen menemään ruutuun vauhdikkaasti. Ensi kerralla voisin kokeilla makupalan jättämistä ruutuun... Nyt juoksimme namikipolle, kun oli mennyt hienosti ruutuun. Pakko oli kokeilla ruutua kokonaisena liikkeenäkin (oonko mää vähä kärsimätön, vai?). Papu meni jälleen hienosti maahan, kävelin sitä kohti ja sitten sivuttain pois ja vielä kokonaan pois. Huusin "seuraa" ja Papu lähti kuin raketti ja ihan oikeanlaiseen seuraamiseen rinnalleni!

Sitten otimme seuraamista ja liikkeestä seisomista. Jatkoin samaa harjoittelua kuin eilen, eli yhden askeleen ottamista ja pysähtymistä. Kyllä se siitä alkaa luonnistua :)

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Sinkkuviikolla reenataan!

Petrillä alkoi kesäloma ja hän lähti Samun kanssa Ähtäriin maanantaina. Minulla on vielä töitä ainakin tämä viikko, joten jäin käristymään haalareihin. Mutta on se silti vaan kivaa, kun saa tehdä töitä. Onhan tuossa kevättalvella jo ihan tarpeeksi lomailtukin. Myös koirat jäivät kotiin ja tarkoitukseni on ollut reenata kerrankin niin paljon kuin jaksan tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, etten ole kotona.

Pesuhuoneremontti jatkuu. Tänään vedettiin viimeisen kerran vedeneristykset. Toivon mukaan pääsemme laatoittamaan torstaina. Hain Bauhausista hirveän läjän kaakeleita ynnä muita tykötarpeita. Värit ovat musta ja valkoinen, jotta saadaan yhteensopivuutta vessan kanssa.

Koirat ovat barffanneet viikon. Arvelin etukäteen, että mahat menevät varmaan aika sekaisin ennen kuin tottuvat, mutta mitä vielä! Molempien mahat ovat kestäneet hyvin ja kummaltakin tulee pienet, kuivat nokareet kakkaa kerran tai kaksi päivässä. Ruokakin maistuu hyvin (paitsi Papulle tänään... Ehkä sai niin paljon makupaloja reeneissä ja kuumuus vaikuttaa ruokahaluun?). Ovat myös syöneet vain kerran päivässä koko tämän ajan, koska mielestäni se on helpointa ajatellen kisa- ja reenipäiviäkin, eikä sekään ole tuottanut ongelmia.

Samua on jo nyt hirveä ikävä! Onneksi juttelee edes vähän puhelimessa kanssani :)

Eilen kävin tekemässä koirille jäljet Nokian jäähallin vieressä olevalle nurmikolle. Paikka oli liian levoton siihen aikaan päivästä ja oli ihan hillittömän kuuma, mutta jaksoi Papu silti keskittyä edes vähän. Teen harjoittelukerrasta oman jutun myöhemmin.

Kun jäljet oli ajettu, lähdimme koirien kanssa Mutalaan. Porukka sopi Ylökkin foorumilla yhteistokoreeneistä ja kerrankin mekin päästiin paikalle. Papua ei olisi oikein huvittanut. Se oli kovallakin syötyään edellisenä iltana rustoluun. Kun otimme ALOn ryhmäpaikallamakuun, Papu ei meinannut pysyä vierelläni ollenkaan, saatika tehdä liikettä kuten pitää. Pia toimi liikkeenohjaajana ja juuri kun meinasin luovuttaa, hän kehotti vain käskemään se maahan ja pitämään siinä, vaikken ottaisi yhtään askelta koirasta poispäin. Kun se pysyi, siirryin parin askeleen päähän ja kävin välillä palkkaamassa. Ja hienostihan se sitten pysyi kun vaan vaadin! Tajusin, että minun pitää vain vaatia Papulta enemmän, tehdä reenejä vaikeissa oloissa jne. Kiitos Pia taas tästä pienestä mutta meille merkittävästä avusta!

Seurautin jälleen ja palkkasin heti, kun paikka oli oikea. Mielestäni meidän seuraaminen on tosi hienoa (verrattuna parin viikon takaiseen perässä laahustamiseen), vaikken ole vasta kuin pari kertaa vahvistanut sitä. Kontaktikin on parantanut paljon!

Tänään kävin Mouhijärvellä. Harjoittelin ensin Papun kanssa ruutua. Olemme edelleen siinä vaiheessa, että minun pitää käydä taputtamassa maata ruudun keskellä, jotta saan Papun juoksemaan iloisesti ja ripeästi ruutuun. Palkkaan siitä, että se menee sinne nopeasti. Maahanmeno ruudun sisällä näyttää onnistuvan ilman erityistä harjoitteluakin :)

Sitten otin liikkeelle lähtöä. Nyt kun sain Papuun intoa seurata, se on alkanut taas edistää lähdössä. Harjoittelin näin: Sanoin käskyn "seuraa", odotin pienen hetken ja lähdin vasta sitten liikkeelle, astuin yhden askeleen ja pysähdyin. Vaadin, että Papun täytyy istua ihan oikealla kohdalla saadakseen pysähdyksestä palkan. Koska sillä oli niin kova kiire eteenpäin, se istui usein askeleen verran edelläni. Muutamalla toistolla Papun päässä loksahti palaset kohdalleen ja tämäkin alkoi onnistua!

Harjoittelimme myös kapulan noutoa, mutta Papu leikittelee sillä niin, etten uskalla ottaa sitä enää, etten opeta sille jotain peruuttamattoman huonoja tapoja. Se on kuitenkin hyvää, että Papu noutaa innokkaasti. Mutta se pudottelee kapulaa matkalla. Pitäisi varmaan hankkia pienempi ja kevyempi kapula, jos tuo on vaikka liian painava sen mielestä?

Kun tokot oli reenattu, otin seinässä odottaneen Jojon vuoroon. Halusin harjoitella "layereita", eli sitä, että radalla jää yksi este ohjaajan ja toista estettä suorittavan koiran väliin sivuttaissuunnassa. Lähdössä oli rengas ja hyppy suoran putken vieressä. Juoksin putken toista puolta, kun Jojo SUORITTI renkaan ja hypyn toisella puolella putkea ja jatkoi ohjaukseni mukaisesti kolmannelle hypylle putken jälkeen.

Toisessa harjoituksessa olivat rinnakkain kepit ja puomi niin, että keppien toinen pää on pitemmällä kuin puomi alastulokontakti. Puomilta mennään suoraan pussiin. Ohjasin Jojon puomille ja jouduin tekemään aika tiukan suunnanmuutoksen päästäkseni keppien toiselle puolelle. Jojo kuitenkin jatkoi puomin suorittamista. Ainoa ongelma oli, että se loikkasi alastulokontaktin, kun en ollut jarruttamassa sitä. Otin pari toistoa niin, että palkkasin hitaammasta alastulosta ja teimme harjoituksen uudestaan. Nyt huusin keppien takaa "oota" ja hidastin itsekin vauhtiani. Toimi!

Halusin kokeilla Jojon kanssa myös vähän extremeäkin juttua, jonka en ikinä olisi uskonut onnistuvan! Kepit olivat hypyn ja renkaan vieressä ja halusin mennä niin, että nyt tuo hyppy jää meidän väliin, kun Jojo suorittaa pujottelua. En saanut sitä menemään kepeille kauko-ohjauksena, joten jouduin lähettämään sen niille lähempää. Kaikkosin siis hypyn toiselle puolelle samalla kun Jojo SUORITTI pujottelua täydellisesti loppuun asti! Ihan uskomatonta! Ei voi muuta sanoa kuin, että on mulla mahtavia, taitavia ja fiksuja koiria :)

Papu oli intoa piukassa, kun oli joutunut odottamaan seinässä ja katsomaan menoani Jojon kanssa. Se teki vauhdilla kaiken mitä pyysin ja olin tosi tyytyväinen senkin suorituksiin. Se myös onnistui noissa layeri-harjoituksissa muuten paitsi siinä pujottelulta hypyn toiselle puolelle -harjoituksessa. Oltiin kaikki jo tosi väsyneitä siinä vaiheessa.

Jojo kehitti itselleen jonkinlaisen keinu-puomi-kammon näiden reenien aikana. Mentyämme kerran keinun, se ei uskaltanut tulla enää puomille. Houkuttelin sen menemään kahteen kertaan puomin ja pidin pienen tauon. Menin Papun kanssa sillä aikaa keinun moneen kertaan niin, että palkkasin sitäkin siitä (Papu meni jo todella vauhdikkaasti keinulle kun tiesi, että siltä saa ruokaa), vaikkei sillä olekaan esteen kanssa koskaan ollut mitään ongelmia. Tämän nähtyään Jojokin ilmeisesti rohkaistui ja kun oli sen vuoro suorittaa keinu, se meni sille rohkeasti. Palkkasin tietysti ja otimme muutaman kerran uudestaan. Tämän jälkeen menimme puomille, jonka Jojo juoksi taas pari kertaa ihan normaalilla reippaalla vauhdilla.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Juhannusaaton reenit

Polkaisin tänä aamuna Mersun liikkeelle ja lähdin koirien kanssa reenaamaan Mouhijärvelle. Ehdin sinne pitkästä aikaa, olen tainnut viimeksi käydä toukokuun alussa... Ja mikä on parempi aika perheelliselle reenata kuin juhlapyhinä, jolloin "nuoremmat" ovat juhlimassa ;)

Alkulämmittelyssä testasin Vapaa Valinnasta ostamani juoksuvyön. Toimii hienosti, vaikka olikin noin sata euroa halvempi kuin viralliset vyöt! Siinä on hyvät heijastimet ja joustava remmi jo valmiina. Olen ostanut jo aikaisemmin joustavan remmin, joten nyt on helppo juosta molempien kanssa.

Otin Papun kanssa ensiksi tokoa. Kokeiltiin pitkästä aikaa noutoa. Papu odottaa kyllä hienosti käskyä ja lähtee iloisesti noutamaan, mutta se vähän leikittelee kapulalla. En myöskään osaa vielä opettaa sille rinnalle tuloa kapulan kanssa. Käskin sen kerran istua vieressäni ja kun se otti kapulan suuhunsa kädestäni, annoin palkan.

Luin uusimmasta Canis-lehdestä vinkkejä haluttomaan suorittamiseen ja testasin Papun kanssa lukemaani. Aloin vaatia Papulta parempaa kontaktia, joten palkkasin välittömästi, kun se katsoi minua. Aluksi piti odottaa hiljaa pieni hetki ennen kuin se tajusi, mitä siltä odotin. Palkkasin vapauttamalla namikipolle, jonka lanseeraus jatkuu edelleen. Heti ekan kerran jälkeen Papu katsoi minua tiiviimmin, joten toistin tämän harjoituksen vain kerran tai pari (tosin palasin siihen myöhemmin, jotta koira ei tiedä, milloin palkan saa). Sitten otin pari askelta. Kun se seuratessaan katsoi minua, vapautin välittömästi namikipolle. Sitten otin pari maahan menoa ja vapautusta siitä namikipolle. Sitten jatkoin taas kytkettynä seuraamisen harjoittelua niin, että vapautin epämääräisin väliajoin Papun namikipolle. Johan alkoi tulla seuraamiseen ja muuhunkin touhuun iloisuutta :) Pakko oli kerran kokeilla myös liikkeestä maahanmenoa ja totta kai se reeneissä onnistuu!

Pidimme pienen tauon ja otimme ruutua. Jouduin käymään taputtamassa ruudun keskellä ennen ruutuun lähetystä, jotta sain Papun menemään sinne iloisesti ja reippaasti. Vapautin sen muutaman toiston jälkeen vaihtelevasti joko siitä, että menee ruutuun tai siitä, että menee maahan (se meinaan tuntuu onnistuvan näin kaukokäskynäkin jo hyvin). Lähetysmatka ei tosin ollut vasta kuin alle 10 metriä (voittajaluokan liikkeessä matka taitaa olla 25m).

Tein pienen radan pätkän ja vaihdoin koiria. Jojo oli taas intoa piukassa. Kädessäni oleva vinkulelukin taisi innostaa entisestään :) Se jäi lähtöön hienosti, suoritti kepit hienosti ja meni muutenkin kaikin puolin mallikkaasti! Takaakierrotkin onnistuivat ja monen metrin vienti kepeille, jonne menossa en mitenkään jarruttanut vauhtia vaan Jojo meni sinne itsenäisesti!

Tein Papun kanssa samat harjoitukset. Jätin sen odottamaan lähtöön ja se jäi hienosti ja lähti liikkeellekin vauhdikkaasti. Palkkana käytin jälleen namikipolle vapauttamista.

Nyt lähdemme Ähtäriin juhannuksen viettoon.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Tokoa

Jäljen vanhetessa otin Papun kanssa tokoa. Harjoittelimme ALOn liikkeitä. Lähinnä sitä, että palkkasin kehuilla ja namikipolla vaihtelevasti, kesken liikkeen tai useamman liikkeen jälkeen. Papu oli osittain muissa maailmoissa: sen nenä kävi koko ajan eikä se meinannut jaksaa keskittyä. Palkkasin kuitenkin samantien keskittymisestä ja vaadin tekemään kunnolla. Rinnalle palatessani keskityin siihen, etten katsonut koiraa ennen istu-käskyn antamista. Katsoin vain eteenpäin seisoessani jo rinnalla. Näin en painostanut sitä istumaan ennen käskyä.

Liikkeestä maahan meno onnistui heti hienosti.

Luoksetulo onnistui samalla tavalla kuin kokeessakin: perusasento oli vino. Korjasin asennon ennen kehuja. Otimme sen pari kertaa.

Liikkeestä seisomisen ongelmahan meillä on ollut ennakointi. Nyt seurautin pitemmästi, jos alkoi jätättää ja vaihtelin matkaa, milloin annoin käskyn. Pysähtyi hyvin. Vapautin namikipolle ennen rinnalle palaamista.

Estehyppy ei meinannut jostain syystä onnistua nyt ollenkaan. Ehkä lähellä oleva namikippo häiritsi keskittymistä?? Sain lopulta pari hyvää liikettä, joten lopetimme siihen.

Paikallamakuussa Papu lähti samantien perääni. Menimme takaisin ja käskin maahan. Ei mennyt. Vasta toinen käsky tehosi :( Huomasin myös, etten voi harjoitella Papun kanssa maahan-istu-maahan-istu -harjoitusta, koska se oppii pomppimaan edestakaisin. Nyt on harjoiteltava maahanmenoa niin, ettei siihen liity muita käskyjä, eli yhtäkkiä käsky ja sitten jatketaan jotain muuta muina miehinä (toivottavasti osasin selittää mitä tarkoitin...). Kun se sitten toisella yrittämällä meni maahan ja pysyi siinä, pysyi se siinä sitten hamaan tappiin asti. Liikuin ja menin piiloon, kävin luona ja menin pois uudelleen ja koira pysyi :) Kun vain saisin sen toimimaan oikein heti ekalla kerralla!!

Huomenna voisi harjoitella taas ruutua ja vaikka noutoa.

Jälkiharjoittelua pitkästä aikaa

Harjoituspäiväkirja:
8.6.09 klo 19
Säätila: pouta, aurinkoinen, pientä tuulta
Kuka: Tallasin jäljen itse
Missä: Kotirivarin etupihan nurmikko
Ikä: noin vartti
Pituus: 50-100 askelta
Jäljen nosto, janan pituus:
Muoto: loivia käännöksiä
Tuulen suunta: ei tietoa
Palkka: juuston paloja, maalissa useampia
Kokemukset: Papu lähti jäljelle taas vauhdikkaasti, mutta rauhoittui jo ensimmäisessä "mutkassa" ja seurasi jälkeä tasaisesti ja varmasti, ei haahuillut. Ei syönyt kaikkia makupaloja.
Muuta: Innostui, kun otin jäljellä käyttämäni valjaat ja hihnan esille. Pidimme viikon tauon, koska Papu sairasteli viime viikolla.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Pyykkipoika pippelissä

Petri leikki Samun kanssa yhtenä iltana sellaista leikkiä, että laittoi pyykkipoikia naamaansa kiinni. Samu tuli tänään löytämänsä pyykkipojan kanssa luokseni ja halusi laittaa sen kasvoihini. En antanut ja käänsin hetkeksi selkäni. Kun katsoin seuraavan kerran, Jojo tuli minua kohti maata pitkin ja arvasin heti, että sitä sattuu. Etsin mistä pyykkipoika mahtaa löytyä ja löysin sen - Jojon pippelistä. Pakko oli torua Samua, mutta kyllähän tuo tilanne nyt jo naurattaa :) Siinä sen näkee, miten mahtava lapsiperhekoira Jojo on! Antaa tehdä mitä vaan ja on noin kärsivällinenkin!

torstai 4. kesäkuuta 2009

Papu on parantunut :)

Papu on tänään syönyt hyvällä ruokahalulla ne useat pienet annokset, jotka olen sille antanut. Illalla kävimme kevyellä kävelyllä kahdestaan ja kakkakin tuli. Oli vielä löysää, mutta kakkaa kuitenkin. Olen niin helpottunut!

Arja oli kuullut työkavereiltaan, että lähiseudulla asuvan samojedikasvattajan koirat olisivat sairastuneet myös yllättäen veriripuliin. Syyksi oli selvinnyt syödyt jäniksenpapanat. Heidän eläinlääkärinsä oli sanonut, että on ollut tänä keväänä yleinen veriripulin aiheuttaja. Niitä Papukin metsässä on saattanut maanantai-iltana syödä...

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Iltatunnelmia

Sain annettua kaikki lääkkeet Papulle hienosti. Se ei ole vieläkään syönyt mitään, mutta kaikki nesteet ovat pysyneet sisällä hyvin. Emme lähteneet enää tiputukseen, kun se kerran on jo parempi ja nesteet ovat pysyneet sisällä.

Papun lääkitys:
Litalgin-kipulääke
Cerenia-oksennuksenestolääke
Tylosin-antibioottilääkitys
Promax-valmiste suolistoa rauhoittamaan

Kävin Jojon kanssa kaksin metsälenkillä, kuten eilenkin. Se sai hepulikohtauksen kesken lenkin ja hillui sydämensä kyllyydestä, kun Papua ei ollut käymässä kimppuun :) Otin sen kanssa piruuttani vähän toko-seuraamista ja liikkeestä seisomista. Kyllä sen kanssa tuollaiset pienet pätkät onnistuvat mahtavasti! Liikkeestä seisominenkin onnistui, vaikken ole sitä oikeasti koskaan sille opettanut :) Lisäksi Jojon temperamentti on ihanan äkkinäinen, eli se tekee liikkeet samantien kun annan käskyn.