keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Pitkästä aikaa

Hengissä ollaan, vaikkei olla paljon päivityksiä ehditty tehdä. Olin syksyn kokopäiväisesti töissä ja suoritin vielä yhden opintojakson enkä jaksanut tehdä mitään ylimääräistä koneella iltaisin. Selkä ja maha olivat kovilla jo päivän istumisesta. Nyt kun jäin äitiyslomalle, olen tehnyt opinnäytetyötä mahdollisimman paljon, jotta saisin senkin joskus valmiiksi.

Sutin kanssa ollaan treenailtu lähinnä kaikkea pientä ruokakupilla: perusasentoa, innokasta seuraamista, "kierrostennostoa" ja kapulannostoa. Joskus jos oikein hyvin on voimia, ollaan pihallakin tokoiltu tai harjoiteltu agilityesteitä. Suti tekee puolikkaan pujottelun molemmilta puolilta jo erinomaisesti ja hyppää renkaan aika vaikeastakin kulmasta :) Mitenköhän taitava se olisikaan, jos minä olisin ollut paremmassa iskussa viimeisen puolen vuoden ajan? :/ Toisaalta se on myös maailman onnellisin koira nyt, kun olen vain kotona. Se saa lähteä mukaan viemään ja/tai hakemaan Samua eskarista, makoilla jaloissani kun kirjoitan koneella tai kääriytyä kainalooni, jos makaan sohvalla.

Tavoitteenani on myös saada koirat nypittyä ennen vauvan syntymää. Yksi syy tähän on myös se, että ennen talvea on kivempi, kun ei tarvitse sitten sisällä pöllyttää karvaa. Onneksi on ollut lämmintä ja kohtalaisen poutaistakin. Papu on nyt nypitty ja Suti aloitettu. Innostuin vähän ja nypin Sutilta myös eturinnasta karvat pois. Jos minulla on voimia ja aikaa, aion nyppiä maha- ja jalkakarvatkin, jos irtoavat yhtä helposti kuin eturinnasta. Projekti on kuitenkin vasta lapaluissa asti eli vielä on aika monta karvaa irrotettavana. Tänään taas jatketaan, kun ei sada. Jojon saan nypittyä sitten viimeisenä, kun siinä ei kauan mene.

Koirat ovat saavuttaneet keskenään jonkinlaisen rauhan, sillä ne eivät ole tapelleet pitkään aikaan. Toki pyrimme välttämäänkin konflikteja, mutta aika hyvin niillä tuntuu nyt olevan kuviot selvillä. Jojo syö edelleen kuistilla ja Suti ja Papu terassilla. Annan Papulle ruuan ensin, koska se on hitaampi syömään ja Suti saa ruokansa vasta hyvästä seuraamisesta tai perusasennosta tai muusta tehtävästä. Näin vältän sen, ettei Suti ryntää Papun ruokakupille kesken syönnin. Aloin syöttää Papulle nivelravinnetta, jos se alkaisi auttaa sen jäykkyyteen. Samalla lisäsin sille ruuan määrää, koska se oli jo todella laiha. Osasyynä toki saattoi olla, että Suti ehti aina syödä sen ruuasta osan...