Ihan pimeetä porukkaa

Nyt kun työt alkoivat ja työskentelen koko päivän tietokoneella, en ole jaksanut konetta kotona juuri avata. On sitten jäänyt vähän nämä päivittämisetkin vähille. Toivottavasti muistan kertoa kaikesta mitä on tapahtunut.

Nypin Papulta jalkakarvat lähes kokonaan pois ja siistin sitä vähän muutenkin. Tuolla kerralla en juurikaan nyppinyt runkokarvaa, joten se operaatio alkaa olla pian ajankohtainen. Jojon nypin viime viikonloppuna. Aikaa meni taas tunnin verran. Karva oli muuten kypsää, mutta vesisateiden takia ei ollut ehkä paras aika nyppiä, koska karvan irrottaminen tuntui ärsyttävän Jojoa tavallista enemmän. Nypittävää karvaahan ei saa pestä ennen trimmiä eikä näin ollen kastuminenkaan ole suositeltavaa. No, selvittiin kaikki kuitenkin hengissä ;)

Minulla ei ole ollut minkäänlaista treenimotivaatiota viime aikoina. Jäin pois Jytkeen treeniryhmästä, koska maanantait osoittautuivat meille huonoksi päiväksi. Olisin päässyt mukaan Laukan toko-ryhmään, mutta jouduin perumaan senkin, kun Papu loukkasi silmänsä ja oli tosi säikky. Kävi niin, että Papu hyppäsi taas syliini tuohon meille epäonniseen keinutuoliin (johon hypätessään se viime vuonna loukkasi selkänsä) ja sormeni hipaisi sen sokeaa silmää :( Silmä rähmi viikon ja se oli tosi pelokas siltä suunnalta tulevaan liikkeeseen. Kai se silloin tajusi, ettei näe sillä silmällä ollenkaan... Nyt minä haen motivaatiota aloittaa taas harjoittelu. Toki olemme jotain pientä tehneet, kuten kaukoja keittiössä eväitä tehdessäni tai metsälenkillä luoksetulonpysäytyksiä, mutta ei varsinaisesti "reenattureenattu".

Varasin juuri Papulle kastrointiajan joulukuun alkuun. Nyt se on sitten päätetty tehdä! En halua, että Papu joutuu kärsimään eturauhasvaivoista iän karttuessa, joten nyt lienee paras aika kastroida, kun on vielä hyväkuntoinen eikä vaivoja ole ehtinyt isommin ilmaantua. Samalla nukutuksella kuvautan Papun selän.

Kun on niin pimeää, metsälenkkeily on jäänyt käytännössä viikonloppujen iloksi. Onneksi minulla on ollut jonkin verran iltavuoroja, jolloin olen päässyt koirien kanssa aamusta metsään. Iltapäivällä harvemmin enää töiden jälkeen ehtii ennen pimeää lenkille. Jojon remmikäyttäytyminen alkoi parantua tässä vähän aikaa sitten huomattavasti. Se ohitti muita koiria oikein hienosti ja pääsi tapaamaankin monia. Oli hauska huomata täällä ihmisillä erilaisen asenteen rähisevää koiraa kohtaan kuin Kalkuntien varressa Nokialla. Kun Jojo yritti pitää örinää toisen koiran kohdatessaan, monet ihmiset vain olivat, että "mikäs se siinä? ei se mitään haittaa vaikka vähän pörisee." Ja toivat omat koiransa tapaamaan. Jojohan menikin silloin aina häntä heiluen haistelemaan. Eli Jojo onkin pohjimmiltaan ihan sosiaalinen koira :) Pimeälenkkeilyn lisäännyttyä meillä on lisääntynyt myös remmiriehuminen. Luulen, että Papu on epäluuloinen kun näkee huonosti ja Jojollakin menee joka syksy jonkin aikaa ennen kuin tottuu pimeään. Niinpä ne käyvät kuumana, epäilevät kaikkia vastaantulevia ja ruokkivat toistensa epävarmuutta ja huonoa käytöstä.