Käytin Papun tänään Tampereella joukkosilmätarkastuksessa saadakseni tietää, miten oikean silmän silmänpohjanrappeuma on edennyt ja onko toiseenkin silmään tullut muutoksia. Tutkivana lääkärinä toimi jälleen Sanna Elfving, paikalla oli myös harjoittelija. Papun silmät olivat kuulemma ihanteelliset harjoittelukohteet...
Tulokseksi sain, että todennäköisesti silmä on täysin sokea. Muutoksia näkyi näkevällä silmänosalla niin paljon. Onneksi terve silmä oli edelleen terve eikä siinä näkynyt minkäänlaisia muutoksia. Se oli suuri helpotus, sillä olisi ollut kamala tieto, että toinenkin olisi sokeutumassa. Yksisilmäisenä me pärjäämme kyllä tässä nykyisessä elämässä hyvin. Edelleenkin papereihin merkittiin, ettei kyseessä ole perinnöllinen sairaus, eli koira on Kennelliiton vaatimusten mukaisesti terve. Olen suunnitellut Papun kastrointia seuraavan vuoden aikana (joskaan en ole sitä tutkituttanut muutenkaan jalostuskäyttöä varten, vaan omaksi tiedokseni), joten tämä oli todennäköisesti viimeinen silmätarkastus, joka sille tehtiin. Ellen sitten halua vielä muutaman vuoden päästä tarkistaa, onko rappeuma iskenyt myös toiseen silmään.
Näin odotushuoneessa paljon tuttuja - ja se oli ihanaa! Erityisesti Arjan ja Opan näkeminen saa aina ikävän iskemään. Onneksi on puhelimet ja Arja käy täällä päin paljon vanhempiensa luona. Totesin siskolleni, että eihän tuo matka vienyt suuntaansa kuin tunnin ja 45 minuuttia, joten kyllä varmasti jatkossakin tulee paljon käytyä siellä päin. Elina kyllä oli sitä mieltä, että on se aika pitkä aika ja matka. Minua ei edes väsyttänyt kotiinpäästyämme eli lienen vähän tottuneempi autolla-ajaja. Ihan normaali kisamatka...
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti