Tupa täynnä toipilaita

Aloitin vuoden katselemalla toko-kokeita ja meinasin käydä Sutin kanssa kokeissa joka kuussa. Hakemaan kokemusta ja harjoittelemaan yhteistyötä. Ehdin jo ilmoittautua helmikuun kokeisiin, kun Suti alkoi oireilla peräpäätään. Eläinlääkärissä todettiin anaalit tukkeutuneen ja annettiin kipulääkekuuri. Niinpä tuli 28 päivän kisaamiskielto. Hyvinpä alkoi...

Piipli steriloitiin helmikuun alussa. Miten nuoren kissan pystyy pitämään paikallaan, ettei se hyppisi? Ei mitenkään! Kun Piipli oli kunnolla herännyt, se alkoi liikkua ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja seuraavana päivänä jo hyppi ja kiipeli ihan kuin ei olisi missään leikkauksessa ollutkaan. Niinpä pelkäsin, että sillä vielä tikit repeää. Sillä alkoikin kasvaa patit mahan alle, mistä tietysti huolestuin ja aloin pelätä tyrää. Google kuitenkin jälleen tiesi, että kyse on kudosnesteenkertymisestä, mikä poistuu parissa viikossa. Ja niinhän ne sitten hävisivätkin :)

Tässä muutaman viikon sisällä on alkanut Sutin ja Piiplin suhdekin muuttua. Ne ovat nukkuneet samalla sohvalla silloin, kun Samu on ollut yksin kotona. Niinpä aloimme pitää asuntoa jakanutta porttia auki ja tänä viikonloppuna ne nukkuivat molemmat meidän sängyssä!

Tänä viikonloppuna Suti kastroitiin. Kyllästyin sen yliseksuaalisuuteen. Toivon, että tämän jälkeen harrastaminenkin helpottuu, kun ei tarvitse mennä niin vahvasti hajumaailmassa. Eläinlääkäri sanoi, että siihen kastrointi yleensä auttaa. Mielenkiinnolla odottelen. Samalla Suti sai antibioottikuurin sillä anaalit olivat edelleen tulehtuneet. Kokeisiin pääsemme siis aikaisintaan huhtikuussa.

Papu - sydämeni valittu 4.8.2004-25.10.2017

Ei voi ennustaa kenenkään päivien määrää. Jos jotain, niin sen, olen oppinut tämän syksyn aikana. Liian pian Jojon lähdön jälkeen jouduimme luopumaan myös Papusta, täysin yllättäen!

Keskiviikkona 25.10.2017 tulin töistä äitini kyydillä. Papu oli Sutin kanssa iloisena vastassa. Annoin ruuan puoli kuuden maissa, juuri ennen kuin olin lähdössä Hankasalmen Kennelkerhon hallituksen kokoukseen. Ihmettelin Papun syöntiongelmia, mutta näytti kuitenkin siltä, että se saa syötyä. Sanoin Petrille, että katsoo Papun perään ja neuvoin, miten saa sen oksentamaan, jos tuntuu, että se meinaa tukehtua. Pääsin perille kokouspaikalle niin Petri soitti, että oli löytänyt Papun takapihalta marjapuskien välistä makaamasta. Se ei pystynyt kävelemään. Hengitti, joten tuskin oli tukehtumassa, enkä antanutkaan lupaa oksennuttaa. Kotiinpäästyäni näin siitä heti, ettei se selviä: meidän on pakko lähteä päivystykseen, mutta todennäköisesti vain lopettamaan sen. Automatkalla sen hengitys katkeili välillä ja luulinkin sen kuolevan jo matkalla. Perillä se ei pystynyt seisomaan puntarissa ja nostaessani sen, se alkoi sätkiä kuin paniikissa. Hoitopöydällä se vain makasi kyljellään, eikä pyrkinytkään pystyyn. Sanoin hoitohenkilökunnalle, etten tiedä, onko se tukehtumassa vai onko se halvaantunut. Eläinlääkäri katsoi ikenet ja huulet (valkoiset) ja mittasi lämmön (34,1 astetta) ja arveli, että sillä on sisäinen verenvuoto. Ultrassa näkyi vatsaontelossa suuri massa ja sen ympärillä nestettä, joka oli kuulemma verta. Eläinlääkäri arveli, että kasvain on pernassa tai maksassa ja revennyt. Mitään ei ollut tehtävissä.

Yllätys oli suuri, koska emme tienneet Papun kasvaimesta mitään. Se oli kyllä ollut vähän erikoinen omaan silmääni, mutta ei kuitenkaan niin hälyyttävästi, että olisin vielä vienyt sitä tutkimuksiin. Oma iloinen ja reipas itsensä se oli loppuun asti. Kasvain kyllä selittää viime viikkoina sattuneet sisälle pissaamiset. Ne olivat kuitenkin niin satunnaisia, ettei sekään soittanut kelloja.

Arvelin, että Papu olisi kevääseen mennessä poissa, mutta enpä uskonut, että näin pian Jojon lähdön jälkeen! Koti on tuntunut nyt todella oudolta. Emme olleet vielä tottuneet olemaan ilman Jojoakaan ja nyt meillä on vain Suti. Hirveä syksy ollut!

Muistan, kun kävimme katsomassa Papua ensimmäistä kertaa Piian luona Valkeakoskella. Nartun hän halusi pitää itsellään, mutta saimme valita, minkä tahansa uroksen. Hän sanoi, että jos haluamme näyttelykoiran, kannattaisi ottaa isoin uroksista. Kuitenkin joka kerta, kun näin Papun pentujen joukossa, se erottui silmääni ja muistan kysyneeni aina, kuka tuo pentu on. Se oli aina Papu. Sydämeni valitsi tämän pennun. Sitä valintaa ei tarvinnut katua! Papu tuntui aina toimivan kuin ajatukseni voimalla, se oli kiltti ja tottelevainen. Kun olin sen kanssa pentukurssilla ensimmäistä kertaa ja annoin sille kontaktista nakinpalan, se tapitti sen jälkeen minua tiiviisti. Voi miten kaipaankin sitä sen kontaktihakuisuutta ja halua tehdä kanssani töitä!

Saimme kokea yhdessä niin paljon! Papun kanssa aloin kisata tokossa ja agilityssa, kiersimme näyttelyitä, kävimme jälkikursseilla, kokeilimme vaikka mitä! Kävin sen kanssa jopa rallytoko-kisoissa silloin, kun laji oli vielä epävirallinen. Saimme tuomarilta kommentin: osaava pari!

Papun kisaura päättyi, kun sen toinen silmä sokeutui veriripulin aiheuttaman bakteeritulehduksen takia. Sinä kesänä Papu meinasi kuolla ensimmäisen kerran. Se meni niin heikkoon kuntoon, ettei jaksanut kävellä. Silloin sen verenkiertoon oli päässyt bakteereita, mikä aiheutti oikeaan silmään silmänpohjanrappeuman, joka todennäköisesti sokeutti silmän. Samana syksynä se loukkasi myös selkänsä hypättyään syliini keinutuoliin. Silloin oli pakko jättää agility pois: en uskaltanut ottaa riskiä, että se tippuisi jostain ja satuttaisi itsensä pahasti. Tokoa jatkoimme vielä jonkun vuoden, mutta sekin oli hankalaa. Kotikoirana Papu vietti onnelliset viimeiset vuotensa. Pihavahtina se oli maailman paras päivystäjä. Tosin tämäkin vastuu siirtyi viime vuosina Sutille Papun kuurouduttua. Viime aikoina se ei enää kuullut edes käsien läpsytystä. Viittomilla mentiin pari vuotta. Onneksi vanha agilitykoira osasi seurata ohjausta hyvin :) Muutamia kertoja Papu meinasi tukehtua johonkin. Opin sen kanssa oksennuttamaan koiran suolalla. Se johtui sen hampaista. Luultavasti sillä oli liian pieni suu ja hampaita puuttui muutenkin. Sillä muodostui myös hammaskiveä nopeammin ja helpommin kuin Jojolla.
Kun Papu tuli meille, se vierasti alkuun Jojoa. Seuraavana aamuna se hyökkäsi Jojon kimppuun ja ne olivat erottamattomat kaverit sen jälkeen. Toki riitojakin oli! Molemmat tunsivat toistensa kotkotukset ja välillä kilahti jomman kumman päässä oikein kunnolla. Sain joitakin kertoja olla erotuomarina. Kun Suti muutti meille, Jojo tuli sen kanssa toimeen heti, Papulta meni monta viikkoa ennen kuin se hyväksyi pennun. Papulla oli voimakas tarve vartijoida lattialla olevia esineitä. Siitä niitä riitoja usein sitten tuli, kun se hyökkäsi Jojon kimppuun, eikä Jojo edes ymmärtänyt Papun vahtineen vain lattialla olevaa sukkaa. Huoh...

Papun mukana sydämestäni lähti palanen. Toimme Papun kotiin ja hautasimme sen kotipihalle. Se tuntui oikealta. Minun rakkaani. Kaipaamme sinua niin paljon!

RIP Papu, Afortunado, 4.8.2004-25.10.2017

(En saa tätä häröä pois. Se ei näy muokkausversiossa. Pahoittelen!)
<3 -="" ajatusteni="" enk="" ihana="" ja="" katunut="" kiltti="" koira="" koskaan="" minun="" niin="" oli.="" p="" papu="" rakkaani="" toimiva="" tottelevainen="" voimalla=""><3 19="" 200="" aina="" bh-kokeen="" ei="" eik="" ensimm="" eri="" halua="" helppo="" hommia="" ik="" inen="" irrottanut="" iselle="" isen="" j="" ja="" jalostustarkastuksessa="" kaipaankaan="" kanssani="" katsettaan="" kisaamista.="" kisakaveri="" kun="" kuukauden="" lajeja="" lkeen="" luonnetestin="" luotettava="" me="" melkein="" menimme="" minua="" minulle="" miss="" miten="" mutta="" muutaman="" my="" n="" nakinpalan="" nbsp="" oikein="" oli="" opettelemaan="" p="" papu="" paras="" parhaamme="" parhaansa.="" pentukurssille="" pisteell="" pistett="" rj="" s="" saatuaan="" sai="" se="" sen="" sit="" suoritti="" tapitti="" tehd="" tiiviisti="" tty="" voi="" yritettiin="" yritti="">

Jälkikurssilla. 

Koiraetsintähommissa maalissa.

Papu oli snautseri-pinseriyhdistyksen Pirkanmaan alaosaston vuoden koira vuonna 2010.

Kuopion tokon SM-kisoissa edustimme Ylökkin joukkuetta Avoimessa luokassa.

Jojo ja Papu ottamassa aurinkoa talon päässä.

Vahtikoirat ihmettelemässä naapurin hevosia.

Voi tuota intoa!

Vielä muutama vuosi sitten sujui agilitykin. Kuuroutumisen jälkeen emme voineet tehdä oikein mitään.

Papu Santalahdessa Kotkassa kahlailemassa meressä heinäkuussa 2017.

Jojon tilanne

Jojo oli eilen meitä vastassa iloisena ja reippaana. Elämänilo on palannut sen silmiin :) Se jopa leikki Petrin kanssa!

Taisimme saada sen kanssa lisäaikaa. Lääkitys näyttää siis tehoavan. Annamme sille vatsansuojalääkettä ja tulehdusta vähentävää lääkettä. Kipulääke lopetettiin, kun se pisti Jojon pään ihan sekaisin.

Jojo, 14,5 v. eläinlääkärissä

Jojo on ollut pari viikkoa tosi kipeä, eikä sille ole juuri ruokakaan maistunut. Viime yönä se sai pahoja hengenvetokohtauksia ja aamulla oksensi ruokansa, vaikkei paljon syönytkään.

Jojolla oli tänään sydänkontrolliaika, mutta koska se on ollut kipeänä, eläinlääkäri päätti tutkia, miksi se on kipeä. Aikaa ei siten jäänyt enää sydämen tutkimiseen, mutta ei siihen ollut oikeastaan tarvettakaan.

Röntgenissä ei ilmennyt mitään erityistä, joskin eläinlääkäri ihmetteli suolistoa. Keuhkot eivät näyttäneet siltä, että niissä olisi nestettä. Verikokeissa selvisi, että Jojolla on menossa jokin tulehdustila. Maksa- ja haima-arvot olivat koholla. Hemoglobiini oli alhaalla.

Ensiavuksi Jojoa nesteytettiin ja se sai pahoinvointia vähentävää lääkettä ja kipulääkettä.

Saimme kasan lääkkeitä mukaan. Kuukauden kuluttua mennään ottamaan uusi verikoe, jossa nähdään, miten lääkkeet ovat vaikuttaneet. Jos oireet pahenee, sitten tietysti otettava uudelleen yhteyttä.

Ruuaksi pitää antaa rasvatonta ruokaa. Niinpä hain kaupasta kanaa ja broilerin jauhelihaa ihan Jojoa varten. Lisäksi keitin makaronia. Kotiin tultuamme ruoka ainakin maistui.

Toivotaan, että alkaa nyt helpottaa. Pahoin pelkään, että sisäelimissä on kasvaimia, jotka ovat alkaneet aiheuttaa kipua. Kunpa saisimme pidettyä Jojon vielä kesän yli.

Reissuviikon treenaukset

Tällä viikolla harjoittelut ja kuvaukset ovat jääneet vähän vähemmälle, kun on ollut monenlaisia menoja. Koulun parkkipaikalla käytiin keskiviikkona. Pakkanen oli kova ja oli paljon häiriöitä, mutta kyllä harjoitus siellä toimi.

Maanantaina kävin Kuopiossa tentissä. Aamusta tosin lenkkeiltiin pitkä lenkki, kun saatettiin Samu kouluun.

Jojo on taas kipuillut. Olen antanut sille maanantaista asti kipulääkettä, kun on ollut selvästi kipeä. Keskiviikkoiltana ajateltiin jo, että nyt se kuolee, kun lopetti syömisenkin. Saatiin kuitenkin syötettyä kananmuna, jossa oli mukana vähän paistettua jauhelihaa ja särkylääkettä. Onneksi, sillä sen jälkeen särkylääke vasta alkoi kunnolla vaikuttaa. Aina siinä tuntuu menevän muutama päivä! 

Lauantaiaamuna lähdettiin porukalla Tampereelle ja oltiin Edenissä yötä. Haettiin laatikkokaupalla puruluita Hau-Haun varastomyynnistä. Yö meni levottomasti, kun naapureissa ja käytävällä oli sen verran elämää, että aiheutti lähinnä Sutilla ja Papulla levottomuutta. Kumpikaan ei juurikaan nukkunut. Mukava oli lenkkeillä vanhoilla lenkkireiteillä. Käytin melkein aina kaikki koirat erikseen niin oli paljon helpompaa. 

Saatiin kuitenkin pieni treeni- ja kuvaustuokio rakennettua tänä aamuna.

https://youtu.be/byiq5COH3Aw

https://www.youtube.com/watch?v=Hx-MTWLKc1c

Kolmannessa harjoituksessa taas vähän pitempää seuraamista ja testailua. Parkkipaikan ohi kulki koira, johon Suti kiinnitti huomiota. https://youtu.be/nIwBPp1bt_c

Seuraavaksi alamme harjoitella tuoliharjoitusta.

Hajulla ollaan ja ampiaisen pisto

Tämän viikon maanantaina kävin vierailemassa toisen rally-ryhmän treeneissä. Emme tosin osallistuneet varsinaisiin treeneihin vaan käytin hyödykseni heitä treenaamalla kontaktia. Hyödynsin verkkokurssin oppeja, eli heittelin nameja maahan ja odotin kontaktia. Kyllä se sieltä alkaa löytyä. Lopuksi harjoittelin ensimmäisen askeleen ottamista. Vaadin kontaktia siinäkin, koska se tuppaa tippumaan heti, kun lähdetään liikkeelle. Huomasin samalla, että Sutin otsatukkaa on pakko leikata, jotta näen sen silmät paremmin! Niinpä parturoin sen ennen keskiviikon treenejä.

Keskiviikkona oli oman ryhmäni rally-treenit. Kouluttaja oli järjestänyt kylttisulkeiset, eli käytiin kaikki alon kyltit läpi ja halukkaat saivat tehdä myös avon kyltit. Oli vähän turhan pitkät treenit ilman taukoja. Oli pakko viedä itse koira välillä lepäämään, kun kouluttaja ei taukoa olisi antanut. Vielä olisi pitänyt ehtiä tekemään rataharjoitus, mutta se jäi kyllä johonkin toiseen kertaan. Kaikki koirat olivat ihan puhki!

Keskiviikkoaamuna temputin Sutia ennen ruuan antamista ja taputin sitä kaulaan, jolloin se ulahti. Kun Petri tuli töistä kotiin, Suti meni rapsuteltavaksi ja hetken päästä ulahti taas. Ihmeteltiin asiaa. Illalla treeneissä koskin samaan kohtaan ja taas se ulahti. Treenikaverin kanssa jutellessani hoksasin, että Suti nukkui jaloissani työpöydän alla tiistai-iltana ja lähti sieltä yhtäkkiä vauhdilla pois. Samaan aikaan pöydälle eteeni nousi ampiainen. Sitä oli varmaan ampiainen pistänyt! Pari päivää sitä tuntui sattuvan. Yksi huono puoli oli, että muutaman päivän se myös yhdisti perusasennon kipuun, joten en meinannut saada sitä mitenkään perusasentoon edes ruokakupilla treenatessamme. Niinpä helpotin, ja palkkasin sen jo siitä, että tuli istumaan viereeni, enkä ottanut mitään pitempiä peruutusharjoituksia. Eilen illalla hajutreenin jälkeen se hakeutui taas normaalisti perusasentoon :)

Hajuharjoitusta olemme tehneet joka päivä tällä viikolla. Muut ovat piilottaneet hajua tai sekoittaneet laatikoita niin, etten tiedä, missä se on. Olemme etsineet muiden piilottamaa hajua huoneistakin. Haju on ollut vielä aika matalalla, eli suunnilleen Sutin nenän korkeudella. Mahtavasti Suti lähtee heti oikeaan suuntaan ja alkaa kiertää hajua ja paikantaa sen todella nopeasti. Eilen oli vähän vaikeampi harjoitus jo. Ehdin ajatella, että nyt taisi tulla Sutille liian vaikea, kun se vain pyöri lähelläni, eikä alkanut etsiä. Niinpä liikuin itse huoneessa, jolloin tulimme tiettyyn kohtaan, jossa Suti saikin hajun nenäänsä. Jälleen tarkka ilmaisu!

Lisäksi olemme harjoitelleet laatikkoetsintää. Olen kerännyt pikkulaatikoita, joihin joku toinen on laittanut hajun puolestani ja asettanut laatikot lattialle. Olemme harjoitelleet jo kahdeksalla laatikolla! Aina se oikea sieltä kuitenkin löytyy! :)

Löysin kanttarelleja. Otin pieniä määriä talteen rasiaan. Ajattelin alkaa opettaa sen hajua, kun kerran eucalyptus tuntuu olevan jo aika hyvin hallinnassa. Jos se oppii kanttarellin hajun yhtä nopeasti kuin eucalyptuksen, se etsii minulle sieniä jo tänä syksynä!

Pelkkää makailua(ko)

Viikonloppuna käytiin Ähtärissä. Suti oli mukana kiertämässä sukulaisten luona. Hienosti käyttäytyi, joskin on niin utelias ja eläväinen, että aiheuttaa joillekin vähän stressiä, mutta muuten kyllä on niin avoin, että siitä on helppo tykätä, jos niin haluaa. Muorille esittelin Sutin osaamista (jalkojen välissä seuraamista ja peruuttamista, kaukoja ja käännöksiä) ja se oli aivan ihmeissään, että olenko minä osannut opettaa nuo kaikki koiralle :) Heh, kuka muukaan? (Ja kiitos, että uskot taitoihini ;) )

Joulu tuli ja meni. Koirat saivat omat puruluut paketissa. Reaktiot: Papu ei ottanut omaansa suuhun ennen kuin olin ottanut paperit pois eikä senkään jälkeen syönyt, ainoastaan kuljetteli ja vahti; Suti otti omansa tyytyväisenä suuhun, pyöri vähän aikaa ympäri tyytyväisenä häntäänsä heiluttaen, repi paperin pois ja söi luunsa; Jojo repi paperit tuhannen silpuksi eikä koskenut luuhun, jonka sitten Suti otti omansa kanssa suuhun ja söi puoleen väliin. Tyypillistä käyttäytymistä jokaiselta :)

Muuten ollaan vain maattu ja oltu. Jojo tykkää kun aina on sohvalla joku, jonka kainalossa tai polvitaipeessa voi nukkua. Sillä ei ole mikään kiire mihinkään ja sille sopisi vallan mainiosti, vaikkei kukaan tekisi yhtään mitään, paitsi antaisi ruokaa säännöllisin väliajoin. Jojolla on ollut paha kutina viimeiset viikot. Viime viikolla käytiin Jyväskylässä eläinlääkärissä, kun kunnaneläinlääkärin ohjeilla ei tuntunut apua löytyvän. Jojolla on ollut tötterö päässä ja sukka takajalassa, antibioottikuuri ja ärtyneiden kutina-alueiden rasvaaminen on alkanut tuottaa tulosta. Strongholdit laitettiin myös Sutille ja Papulle. Iho on paljon parempi jo ja Jojo voi olla ilman tötteröä jo suurimman osan päivästä.

Tänään piti kuitenkin käydä vähän Sutin kanssa tokoilemassa. Sillä on meinannut tulla aika pitkäksi usein... Mukavaa olikin, kun vähän pakkanen lauhtui ja Suti oli niiin pätevä! Otettiin jo vähän pitempää seuraamista ja hyvin sujui. Sutilla on hyvä kontakti. Harjoittelin myös nopeaa ja hidasta kävelyä. Muutaman kerran noutoa. Suti hakee reippaasti ja tuo kapulan rinnalle, mutta pudottaa sen istuessaan. Hyvä vaihe kuitenkin ja tästä on hyvä jatkaa. Kaukoissa palkkasin heittämällä pallon Sutin taakse. Ajattelin, että jos vaihtelee palkkaustapaa, pysyy mielenkiinto yllä. Hyvin se jo on ymmärtänyt, että pitää keriä etutassut taaksepäin istumaan nousussa (en palkkaa sitä muunlaisista asennon vaihdoista) ja vaihto onnistui viiden metrin päästäkin! Luoksetulo aivan valmis. Seuraamista kun tuli nyt otettua vähän enemmän kuin normaalisti, palkkasin myös lelulla. Revittiin vähän aikaa lelua ja sitten taas jatkettiin. Mahtavaa kun koiraa voi palkata myös lelulla!! Vaikuttaisi siltä, että Sutia pystyykin nyt alkaa palkata paremmin lelulla kuin ennen. Hyvä, että on tullut kuitenkin vähän yritettyä leikkiä, vaikkei se olisi uudessa paikassa heti innostunutkaan. Jääviä otin myös. Liikkeestä seisomisessa minun pitää vielä näyttää kädellä, mutta aika pieni liike se jo alkaa olla. Maahan Suti menee vähän kuin vahingossa, koska sitä otetaan joka päivä niin paljon, joten maahan-käsky seuraamisen yhteydessäkään ei tuntunut häiritsevän ollenkaan. Se siis teki, mitä pyysin. Kokeilin myös istumista, mikä onnistui myös (ilmeisesti vahingossa). Joka pysähdyksen jälkeen, palkkasin ja kiersin koiran taakse ja sivulle.

Eilen siistin Sutin. Meni noin pari tuntia kahdessa erässä. Sutilla on karvaa niin paljon että on aika kova työ saada nypittyä. Joskin karva on nyt paljon parempaa irtoamaan kuin nuorempana, joten helpommalla jo pääsin kuin kesällä tai syksyllä. Alla oli kaunis musta karva, joten kaljuksi ei mennyt nytkään. Pussihousujen kanssa tein paljon töitä enkä saanut vieläkään kaikkia pois. En halunnut kuitenkaan käyttää saksia siistimiseen, kun ei tässä mihinkään näyttelyyn olla lähiaikoina menossa. Olkoon noin. Poskia ajelin vähän. Kone ei meinannut ajaa kunnolla, joten jouduin tuhraamaan aika kauan pienen alueen kanssa, mutta Suti kesti sen kuin mies. Ei valittanut yhtään ja antoi minun tehdä mitä piti. Se makasi myös nyppimisen ajan hienosti paikallaan.

Tänään oli sitten vuorossa Papu. Papussa ei mennyt enää kuin tunti. Sillä on mahtava peitinkarva ja se irtoaa helposti, mutta jalkakarvojen kanssa joudun aina tekemään kovasti töitä. Nyt en kuitenkaan saksinut kuin tassukarvat enkä ajanut mitään.

Suti nauttii kun on lunta! Se kirmailee hangessa ja syöksähtelee talitinttien perässä vaikka pakettiauton alle :) Se ja Papu riehuvat keskenään yleensä koko sen ajan, kun teen lumitöitä (koko pihassa menee vähintään tunti). Suti nappaa maasta jonkun roskan (saa olla käytännössä ihan mitä vain, koska kaikki mikä on maassa on Papun mielestä sen omaisuutta) ja juoksee se suussa karkuun tai muuten härnää Papua niin kauan, että se lähtee jahtaamaan. Suti myös vaanii nurkkien takana ja haastaa takaa-ajoleikkiin :) Sitä on tosi hauskaa seurata. Kumpaakaan ei myöskään palele, koska liikkuvat koko ajan.

Tämän viikon pyhitän täydelliselle oleilulle (makailua, koirien kanssa touhuilua, Samun kanssa elokuvien katsomista, kirjojen lukemista). Ensi viikolla palaan taas koulutöiden pariin ja loppiaisen jälkeen koulu sitten taas jatkuukin.

Pätevä Sutiainen ja Jojon mystinen kipu

Kävin eilen Sutin ja Samun kanssa tutustumassa kävelykatuun toista kertaa. Hienosti meni taas! Suti kulki koko ajan omin jaloin häntä pystyssä :) Meni iloisena mummujen rapsuteltavaksikin. Ei ole kyllä yhtään pidättyväisyyttä. Hyvä näin! Käveltiin rappusia ylös- ja alaspäin ja kuljettiin hissillä.

Tänään olin menossa K-S Kennelkerhon pentutokoon, mutta meidät häädettiin vielä kotiin kasvamaan. Olisi pitänyt olla yli 4kk. Olin kuitenkin itse jo niin reenivireessä, että otettiin sitten vähän kotipihassa jotain: perusasentoa ja yhtä askelta. Hyvältä vaikuttaa jo näin ensimmäisen harjoittelukerran perusteella :) Papukin pääsi tekemään vähän tokoa ja oli tietysti mielissään. Kauheeta kun se on iso ja voimakas tohon pentuun verrattuna :D

Suti oli tänään ensimmäisen kerran koko päivän (6,5h) yhteen putkeen sisällä, kun olin koulussa Laukaassa. Yhtään pissaa tai kakkaa ei ollut tullut tuona aikana!! Muutenkin oleilu makkarissa vaikutti rauhalliselta, oli ilmeisesti taas täydessä unessa omalla paikallaan. Haukahdustakaan ei kuulunut, kun tulin Samun kanssa kotiin, vaikka Papu haukkuikin.

Jojo on loukannut itseään jotenkin, ilmeisesti pippelinsä. Tulimme eilen kotiin niin se oli ihan kipeänä ja surkeana (osaa ilmaista, milloin sattuu - drama queen?). Ihmeteltiin, mikä sillä on kun mitään ei näy päälle päin jne. Yön nukkui huonosti, kun ei meinannut löytää hyvää asentoa. Lenkkeili illalla ja aamulla ihan ok, kakkasi ja pissasi normaalisti. Aamulenkin jälkeen pyyhin koirien tassuja ja mahan alusia kurasta, kun käteni osui Jojon pippeliin. Se ulahti oikein kunnolla. Löytyihän se kipeä paikka! Mitään siinä ei näy ulkoisesti olevan, mutta päätä aristaa. Ei eritä ainakaan vielä mitään eikä ole turvoksissa. Pissaa normaalisti kirkasta pissaa. Niinpä arvelen seuraavaa: Samun leipä oli jäänyt ruokapöydälle ja kotiuduttuamme huomasimme, että leivän päältä oli nuoltu tonnikalapasteija pois, mutta leipää ei ollut syöty. Ihmeteltiin vähän... Niinpä luulen, että Jojo on varmaan pudonnut pöydältä kesken syönnin tai jotain ja loukannut itsensä samalla eikä ole enää uskaltanut kiivetä uudestaan pöydälle. Annoin tänään sille puolikkaan koirien särkylääkkeen ja sen olo taisi vähän kohentua.

Onnellista uutta vuotta 2011!

Vihdoinkin taas elävien kirjoissa! Sairastamisemme alkoi ennen joulua, jolloin Samu yski ihan hirveästi ja jäin hänen kanssaan lepäämään huonosti nukuttujen öiden jälkeen pariksi päiväksi. Pientä kuumettakin oli mutta tauti hellitti onneksi parin päivän lepäämisellä. Joulun aika meni hyvin.

Pidin maanantain vapaata ja kurkkukipu alkoi tiistaiaamuna. Olin vielä tiistain töissä, mutta keskiviikkoaamuna heräsin naama turvoksissa, nenä ihan tukossa. Kävin työterveydessä ja sain ohjeet levätä täysin ja loppuvuoden saikkua. Makasin ja luin, kuumetta oli juuri ja juuri yli 37 astetta. Koiriakaan en saanut enkä halunnut lenkittää, koska halusin parantua. Toisekseen en kyllä olisi jaksanutkaan. Olin ihan poikki.

Sunnuntai-iltana ilmoitin esimiehelleni, että menen maanantaiaamuna lääkäriin. Kuumetta oli edelleen 37,4 astetta ja poskiontelotulehdus! Siispä antibioottikuuri ja loppiaiseen asti saikkua. Koska kuume oli juuri ja juuri alle 37 astetta perjantaiaamuna, menin töihin. Ääni kesti justiin koko päivän ja lauantain lyhyen työvuoron. Kuuri loppui sunnuntaina, joten nyt vain katsellaan, miten olotilalle käy. Tällä hetkellä olo on muuten hyvä, mutta kurkussa tuntuu olevan limaa, joten nähtäväksi jää, miten hyvin ääni kestää puhetyötä.

Papu - hampaaton reppana

Viime viikolla myös tein aika ikävän löydön Papun suusta :( Huomasin, että sen henki haisee ihan hirveältä. Niinpä ajattelin ottaa hampaiden harjaamisessa oikein kunnon tehokuurin. Seuraavana päivänä hinkkasin sitten poskihampaan alapintaa oikein urakalla, kun sinne oli "kertynyt niin paljon hammaskiveä". Tajusin, että sehän oli HALKI! Toisella puolella oli myös katkennut hampaan kruunu. Ei muuta kuin samantien eläinlääkäriin ja antibioottikuuri ja hampaidenpoistoaika maanantaille eli eiliselle.

Eläinlääkäri arveli, että katkeamisen on aiheuttanut jokin onnettomuus, ehkä tappelu. Mutta Papu ei ole kyllä tapellut kenenkään kanssa. Sen juominen lisääntyi huimasti reiluksi viikoksi kastroinnin jälkeen, joten epäilen, että toinen hampaista katkesi noihin aikoihin. En antanut silloin edes luita, koska ajattelin, että sen on helpompi syödä muutaman päivän pehmeää ruokaa. Kaiken lisäksi Jojon hampaat ovat kunnossa, vaikka se on paljon aggressiivisempi luiden syöjä. Niinpä pelkään, että Papun huonoksi osoittautunut purenta ei ole kestänyt luiden syöntiä ja poskihampaat ovat jotenkin vääntyneet ja tästä syystä haljenneet. Nyt täytyy miettiä uudelleen, miten syötän sille jatkossa luut kalkinsaannin takaamiseksi.

Eilen oli sitten leikkaus. Se kesti pari tuntia ja Papu oli ihan pökkyrässä vielä monta tuntia kotonakin. Sitten se piristyi jääkaapin avaamisäänen kuultuaan ja oli taas oma itsensä loppuillan. Lenkilläkin jaksoi käydä. Kaikki meni siis hyvin. Toivottavasti tämä sairastelu nyt pikkuhiljaa jo loppuisi...

Operaatiopäivän tunnelmia

Olen nukkunut aika huonosti tämän viikon, kun olen alkanut pelätä leikkausta niin paljon. Pelkään, ettei Papu kestäkään nukutusta tai että olen turhaan aiheuttanut sille kipua ja nukutuksen riskit.

Aamulenkillä ei tule Papulta kakkaa vaikka kuinka yritän kannustaa. Mutta siinä on koira, joka varmasti kakkaa, jos siihen on tarvetta ;) Koirat pääsevät mukaan, kun lähdemme viemään Petriä töihin ja saavat odottaa lämpimässä parkkihallissa sen aikaa, kun käyn Samun kanssa kaupoilla. Löydän parit joululahjat ja Samulle BR-lelujen avajaisista niin hyvällä alennuksella Toy Story -duplolegoja, että on ihan pakko ostaa...

Klo 10.05. Olemme jo Kuokkalassa ilmoittautumassa. Papun paino on tippunut entisestään, vaikka olen lisännyt sen ruuanmäärääkin. Se painaa enää 7,95kg!! Nyt täytyy jo toivoa, että painoa tulisi pikkuisen lisää. Mielestäni ihannepaino Papulle on 8,5kg. Käytämme Papua vähän pissalenkillä ja toivon, että kakka tulisi nyt. Mutta ei tule. Samu ottaa legot mukaan ja tietysti pudottaa pari matkalle. Palaamme takaisin samoja jälkiä ja Papu löytää toisen hangesta, kun kehotan etsimään, ja me näemme kävelytiellä jo toisen pudonneen.

Klo 10.30. Eläinlääkäri kuuntelee Papun sydämen ja käymme läpi operaatiota. Sydän vaikuttaa olevan kunnossa. Papu saa rauhoitusaineen, mutta se ei meinaa luovuttaa. Se seistä tönöttää ensin sylissäni ja sitten lattialla. Saan sen menemään pitkäkseen, mutta se ei meinaa nukahtaa vieläkään. Eläinlääkäri sanoo, ettei kaikki vielä tuossa vaiheessa nukahdakaan. Jojo kyllä nukahti oikein kunnolla sylissäni oman leikkauksensa alussa.

Klo 10.40. Eläinlääkäri ottaa Papun ja vie sen toiseen huoneeseen. Samu sanoo hätääntyneenä: "Mulle tulee Papua ikävä!" Mieleni tekee sanoa: "Niin minullekin!" mutta olen vain rauhallinen, vaikka tekisi mieli pillahtaa itkuun.

Klo 11.-13.00. Kotona tuntuu tyhjältä ja koko ajan etsin Papua. Jojo on myös vähän yksinäisenoloinen. Käytämme sitä lenkillä eikä se oikein haluaisi kävellä. Sitten vain odotellaan. Ja odottavan aikahan on tunnetusti pitkä...

Klo 13.20. Puhelin soi ja hoitaja kertoo, että kaikki on mennyt hyvin ja Papun voi noutaa. Selästä ei löytynyt mitään ja patti oli ollut rasvapatti. Kaikki oli muutenkin mennyt hyvin. Helpottunut olo.

Kotona: Papu on tokkurainen, mutta hengissä. Se tärisee, joten pidän peittoa päällä. Jojo oli ihan ihmeissään, mikä Papua vaivaa ja kävi vain varovasti haistamassa. Antaa sen olla omissa oloissaan.

Klo 15.00. Papu tulee luokseni ja haluaa syliin. Se heiluttaa häntäänsä ja haluaa ulos. Ei kuitenkaan pissaa tai kakkaa. Haluaisi lähteä mukaani, kun lähden lenkittämään Jojoa. Elämä voittaa mielestäni yllättävänkin nopeasti :)

Papu halusi lähteä iltalenkille. Käytiin koko perhe heittämässä pieni lenkki. Tällä kertaa Papukin sai pissattua. Pitää kyllä ihmetellä Papun sisua ja vahvuutta. Miten moni koira on noin pirteä näin pian nukutuksen jälkeen? Ilmeisesti kipuja on, mutta ei kuitenkaan lamauttavasti. Toivotaan, ettei tule takapakkia ja että leikkauksesta tulisi vain myönteisiä muutoksia.

Ps. Otin kaulurin pois autossa. Papu ei ole toistaiseksi meinannutkaan nuolla haavaa.

Lääkärissä oikein urakalla...

Meillä ollaan käyty viime aikoina lääkärissä "oikein urakalla". Onneksi mistään todella vakavasta ei ole koirien kohdalla ollut kyse.

Hammastarkastus

Kesän alussa käytin koirat Reviirissä hammastarkastuksessa ja siellä oltiin sitä mieltä, että molemmilta pitää poistaa yhdet hampaat ja hammaskivet. Harjasin hampaita sen jälkeen joka viikko ja laitoin saamaani tahnaa. Ostin vähän aikaa sitten pitkästä aikaa naudan putkiluita ja huomasin, että ne jos mitkä, puhdistavat hampaita parhaiten. Varasin kuitenkin Inka-Marilta ajan hammaskiven ja hampaiden poistoon.

Aika oli viime maanantaina. Inka katsoi Jojon hampaita ja ihmetteli, miksi tällaisen takia pitää koira rauhoittaa. Kivi lähtee ihan kynnellä rapsuttaen pois! Katkennutta hammastakaan hän ei pitänyt pahana, koska se ei ole tummunut eikä muutenkaan näytä oireilevan. Jojolle ei siis tehty mitään :) Inka kehui taas Jojon lihaksikkuutta ja hyvää käytöstä :) Papulla sen sijaan oli vähän enemmän töhnää hampaiden välissä (vaikkakin vähän verrattuna joihinkin Inkan potilaisiin), joten se päätettiin ottaa käsittelyyn. Hampaanvälit putsattiin, mutta vinoa hammasta ei poistettu, koska se ei hinkkaa kulmuriin.

Nyt on hyvä jatkaa hampaiden hoitoa, kun Papunkin hampaat ovat ihan puhtaat. Jatkossa annan niille putkiluut ja harjaan hampaat kerran viikossa. Toivotaan, että sillä tavalla Papun hampaat pysyvät hyvinä eikä Jojon hampaat pahene.

Jojolla verta pissassa

Huomasin keskiviikkona iltapäivälenkin jälkeen, että Jojo liikkuu jotenkin omituisesti. Yhtäkkiä se katsahti nopeasti mahan alle ja minä tietysti katsomaan, että onko siellä joku keppi tmv. ylimääräistä, joka häiritsee (myöhemmin löysin punkin sen nivusista eli saattoi säpsähtää sitä). Silloin huomasin, että sen pippelikarvat olivat osittain veriset!

Taustaa: Punkkikarkoite pistetty maanantaina, mutta punkkeja tarttunut silti. Jojo kahlasi järvessä viikonloppuna sekä keskiviikkoaamuna.

Soitin yhdelle eläinlääkärille täällä kysyäkseni neuvoa. Hän tarjosi heti vaihtoehdoksi esinahantulehdusta. Sain ajan seuraavalle aamulle. Pippelin pitäisi kuulemma turvota ja kuumottaa. Ei sitä tehnyt. Peruin ajan aamulla, kun verta ei ollut enää tullut eikä tuo hänen tarjoamansa ensimmäinen vaihtoehto kerran toteutunut. Hän vaikutti myös kovin epämääräiseltä tyypiltä puhelimessa enkä halunnut, että Jojolta aletaan tutkia väkisin jotain sellaista, mikä tuntuu epätodennäköiseltä. Hänen mielestään kun kyseessä ei voisi olla virtsatietulehdus eikä virtsakivet, vaan peräti eturauhanen. Ja Jojohan on kastroitu...

Niinpä soitin Kuokkalaan eläinklinikalle ja pyysin apua sieltä. Sovimme, että tuon alustavasti pissanäytteen tutkittavaksi ja lääkäri sitten päättää, tulenko koirankin kanssa myöhemmin (riippuen tietysti siitä, mitä löytyy). Pissanäyte oli muuten ollut ok, mutta ihan hivenen oli näkynyt struviittikiteitä. Määrä oli kuulemma ollut niin pieni, ettei vielä tarvinnut mennä lisätutkimuksiin. Mutta jos verta edelleen esiintyy tai Jojo alkaa juoda tai pissailla tavallista enemmän, pitää mennä tutkittavaksi. Tutkimukseen kuuluisi ainakin eturauhasen tunnustelu, virtsarakon ultraus sekä mahdollisesti röntgen virtsakivien etsimiseksi.

Olen ymmärtänyt, että noita struviittikiteitä voi esiintyä aika heppoisissakin tilanteissa, eli joka kerta syynä eivät ole kivet. Meillä syynä voisi olla vaikkapa se, että koirat pääsivät aika lyhyille lenkeille polvileikkaukseni jälkeen ja muuton aikana ja olemme päässeet normaaliin tahtiin vasta parin viikon aikana. Nyt onneksi käymme jo niin pitkillä lenkeillä, että pissa tulee lopussa enää pienenä tippana, eli eiköhän rakko pääse aika hyvin tyhjenemään. Lisäksi sillä on voinut olla tuloillaan pissatulehdus järvessä kahlailun jäljiltä. En ole myöskään antanut vähään aikaan puolukkaa ruuan seassa. Nyt on sekin taas ruokalistalla. Hommaan myös tulevaisuudessa kuivattuja C-vitamiinituotteita (puolukkaa, karpaloa, ruusunmarjaa, jne) syöttämisen helpottamiseksi.

Toivotaan, että verta ei enää tulisi eikä Jojolla olisi virtsakiviä.

Polventähystys

Kävin siis polven tähystysleikkauksessa 11. elokuuta. Menin kierukankorjausleikkaukseen, mutta eihän se sitten mitään niin yksinkertaista ollutkaan :( Minulta löytyi paha nivelrikko sekä rustovaurioita sekä nivelpurje (?) oli puristuksissa. En ihan ymmärrä kaikkea saamastani diagnoosipaperista, joten nämä tiedot perustuvat muistikuviini siitä, mitä kirurgi selitti leikkauksen aikana sekä hoitajan suomennokseen... Nyt lääkkeenä on kolmen kuukauden ajan kulumalääke.

Kävely käy jo ihan okei, mutta välillä jalan suoristaminen tai astuminen liian töksähtävästi aiheuttavat hirveän kivun. Tuleekohan tästä ikinä kalua? Juoksemista tällaisen vian kanssa ei suositella ja minä kun olen niin odottanut juoksemaan pääsyä. Agilityyn tästä ei myöskään tällä hetkellä ole, mutta toivon, että pystyn edes joskus juoksemaan sen verran, että harrastaminen olisi kuitenkin mahdollista.

Irtisanoin itseni muuton takia, mutta olisin ilman muuttoakin alkanut kiireesti etsiä uusia töitä. En tällaisella polvella pystyisi enkä edes haluaisi tehdä tuollaista työtä.

Lisää sairaslomaa...

Kävin tänään omalääkärillä Nokian terveyskeskuksessa hakemassa lisää sairaslomaa. Nyt pääsin ihan oikealle omalle lääkärilleni, viimeksihän oli tuuraaja. Hän ihmetteli, miksei tätä vaivaani ole alunperin laitettu työterveydessä työtapaturmaksi. Jos olisi, olisin päässyt jo korjaukseen vakuutusyhtiön piikkiin ja olisin jo takaisin töissä!!! Arvasin, ettei se meidän työterveyslääkäri ole ihan asioista perillä: hän kun oli laittanut lähetteeseenkin, ettei vaiva olisi työperäinen. Mistä se sitten on tullut, jos ei töistä, koska töissä se ensimmäisenä reagoikin?! Näin minua nyt sitten pompotellaan paikasta toiseen enkä tule hullua hurskaammaksi missään :( Työterveyslääkärikin puhui koko ajan vain siitä, että minut on hoidettava jatkossa joko yksityisellä (omaan laskuun tai työpaikan) tai julkisella puolella jonottamalla ortopedille. Alkaa herätä epäilys, että taisi ohjata vain kavereidensa luo rahastettavaksi.

Tämä meidän terveyskeskuslääkäri sanoi heti, että polvessa taitaa olla kierukka repeytynyt. Kun sanoin, että kaikki lääkärit tuntuvat ihmettelevän sitä, miksi oirehtii, vaikkei ole sattunut mitään erityistä tapaturmaa, mutta kaikki potilaat, joilla on ollut samaa vaivaa ovat sanoneet, että on repeytynyt pelkästä jatkuvasta rasituksestakin. Omalääkärimme sanoi, että kyllä se kuuluu jokaisen lääkärin perusopintoihin oppia, että kierukka voi repeytyä vaikka vain polvistumisesta!! Uskomatonta! Sitähän minä olen juuri töissä tehnyt: kumarrellut, kääntyillyt, nostellut painavia laatikoita jne. Ihanaa päästä vihdoinkin lääkärille, joka uskoo!

Kirjoitti minulle nyt sairaslomaa 15. elokuuta asti. Toivoi, että silloin olisi jo tullut tietoa ortopedille pääsystä ja jatkotoimenpiteistä. Nyt erityispoliklinikka on kuitenkin kiinni pakkolomien ja kesälomien takia. Eli nyt sitten koitetaan vain nauttia kesästä...

Ps. Putosin jo viime viikon maanantaina Kelan rahoille, 28 sairaslomapäivän jälkeen, koska olen ollut töissä tuolla alle kolme vuotta. Sanna töistä hoiti Kelan paperit kuntoon viimeksi, kun siellä kävin. Tänään kun soittelin Kelaan, pitääkö minun vielä tehdä jotain, sanoivat, että hakemus on jo käsitelty ja tulen saamaan ensimmäiset rahat jo perjantaina! Kiitos Sanna! Lääkäri laittoi myös Kelan vaatiman B-lomakkeen suoraan Kelaan, joten minun ei tarvinnut sitäkään sinne viedä.

(Minä) Lääkärissä

Kävin eilen yksityisellä ortopedillä, jotta saisin tämän polviongelman edes vähän eteenpäin (terveyskeskuksen kautta jonotus voi kestää jopa 4kk). Sain maksaa lystistä melkein 80 euroa enkä tullut juurikaan hullua hurskaammaksi. Tämä lääkäri ei voinut kirjoittaa edes sairaslomaa vaan se täytyy käydä hakemassa erikseen työterveydestä.

Ortopedi piti pahimpana ongelmana tällä hetkellä polven rustovaurioita, mutta ei nekään kuulemma ole mitenkään vaarallisia. "Ihan normaalia käyttöä vain." Mahdollisesti jotain vikaa voi olla kierukassakin, mutta ihmetteli, kun ei ole sattunut mitään onnettomuutta. Sivulauseessa tuli jossain vaiheessa, että ehkä polvi on vain joutunut niin kovalle kuormitukselle, että kierukka olisi voinut päästä jotenkin vioittumaan. Ohjasi magneettikuviin.

En kyllä ymmärrä, miten polvea voisi käyttää normaalisti, kun joka päivä särkee :( Haaveilen jo juoksemisesta ja muusta reippaammasta ja rohkeammasta liikkumisesta :/

Vein tänään laput terveyskeskukseen, jotta saisin sitä kautta maksusitoomuksen (tai en vielä mennessäni tiennyt, että on sen niminen ja että vaatii sellaisen, jotta pääsee julkisen kautta lisätutkimuksiin). Omalääkärini tuuraaja lupasi selvittää, pitääkö minun kuitenkin käydä terveyskeskuksen ortopedillä vai saanko suoraan sen maksusitoomuksen. Jos saan maksusitoomuksen, pääsen heti tilaamaan aikaa magneettikuviin!

Terveyskeskuslääkäri kirjoitti sairaslomaa heinäkuun 3:nteen päivään asti. Sen jälkeen tarvitsen jonkun toisen lapun Kelaa varten, koska silloin olen ollut sairaslomalla 60 päivää.

Ehkä tämä piina alkaa vihdoinkin helpottaa.

Kohtalaisen terveinä taas

Papu parantui kennelyskästä tasan viikossa. Tiistaiaamuna vielä harmittelin, kun köhi muutaman kerran, mutta töiden jälkeisellä remmilenkillä ei yskinyt enää yhtään.

Sen sijaan Jojo alkoi "niistää" eli vetää voimakkaasti ilmaa keuhkoihinsa kuin olisi tukehtumassa, tuona samaisena päivänä. Eli jatkoimme erillään lenkkeilyä. Papulla riittikin virtaa kuin pienessä kylässä, kun emme olleet tehneet mitään kokonaiseen viikkoon. Jojo ilmeisesti luuli kuolevansa seuraavana yönä, koska valvotti minua melkein koko yön hyörimällä, pyörimällä, vaihtamalla paikkaa, tulemalla rinnan päälle nukkumaan jne, huokaili ja oli muutenkin surkea. Nyt alkaa senkin oireet jo helpottaa.

Olen reenannut Papun kanssa tällä viikolla remmilenkkien yhteydessä luoksetulon pysäytyksiä ja liikkeestä seisomista, jotka ovatkin meidän tämän kuun "harjoitteluteemat". Välillä pudotan sukan jälkeemme ja haetutan sen Papulla. Se noutaa ihan innoissaan :) Lisäksi olen venyttänyt Papun kylkiä fysioterapeutin ohjeen mukaan sekä kävelyttänyt hangessa. Jalkojen nostelua olemme myös ottaneet. Muitakin liikkeitä pitäisi muistaa nyt reenata, kun Papu on jo kunnossa. Aikaisemmin niitäkään ei voinut tehdä, koska Papu alkoi heti köhiä.

Fysioterapiassa

Viikonlopun aikana Papu osoitti paranemisen merkkejä hyppäämällä useita kertoja sohvalle. Se ei kuitenkaan ollut ainakaan merkki paranemisesta, selvisi tutkimuksissa.

Käytin eilen Papua Elina Karhumäellä fysioterapiassa. Papu antoi käsitellä oikean puolensa hyvin, mutta vasen puoli oli niin kipeä, ettei kääntyi jatkuvasti selälleen. Lannerangassa muistaakseni nikama 2 oli hieman siirtynyt jo pois paikaltaan lihasjumijen takia. Onneksi käsittely onnistui ja toivon mukaan nyt olo on alkanut helpottaa. Elina kyllä varoitteli, että pari päivää koira on tosi kipeä, mutta sitten kääntyy parempaan. No, Papu vanha sissi, ei ole valittanut tänään mistään.

Saimme jumppaohjeita, joiden noudattaminen alkaa parin päivän päästä. Kuukauden päästä voi mennä agilitykentälle ottamaan hyppyharjoituksia ja vaikka keppejä, mutta ei todellakaan vielä pitkään aikaan koko rataa.

Ja jotta elämä ei vain olisi liian helppoa, Papu sairastui kennelyskään!! Nyt köhii välittömästi, jos kiihtyy vähänkin, eli kun tulen kotiin, kun lähdemme lenkille, kun vetää remmissä, kun yritin opettaa tunnaria jne... Eli nyt alkaa täydellinen lepo ainakin viikoksi.

Lisäys 27.1.
Ihmettelin ääneen, miten Papu makasi niin luottavaisena Elinan käsittelyssä. Hän totesi, että se johtuu siitä, että koira luottaa omistajaansa ja suhde on kunnossa. Ei kuulemma aina ole samanlaista. Minä kun ajattelin koiran tietävän, että käsittely helpottaa oloa. Kiva kuulla vieraan ihmisenkin suusta, että suhteemme kuitenkin on kunnossa. Itse en koe onnistuneeni koiranomistajana kovin hyvin, kun Papu on joutunut niin paljon sairastamaan viime aikoina. Olen syyttänyt itseäni, olisinko voinut tehdä jotain toisin jo etukäteen...

Taas eläinlääkärissä...

Käväisin Papun kanssa tänään eläinlääkärissä. Onneksi mitään vakavampaa ei löytynyt, eli epäilyni siitä, että selkä on ihan jumissa varmistuivat. Mutta tässä koko tarina:

Papu on jo jonkin aikaa kieltäytynyt hyppäämästä autoon. Olen saanut sen selän paremmaksi hieromalla sitä, minkä jälkeen hyppääminen on taas onnistunut. Sen selkähän on oireillut oikeastaan koko syksyn muutostamme lähtien. Nyt kun alkoivat kovat pakkaset, pistin sillekin takin päälle ja jouduin vaihtamaan valjaat pantaan. Siitä se sitten varmaan paheni...

Viime viikolla oltuamme Ähtärissä joulunvietossa, kävin koirien kanssa ulkona kävelemässä (Papu riehui ja juoksi paljon). Niillä oli takit päällä. Kun pääsimme sisälle, Papu hyppäsi syliini keinutuoliin ja vikisi. Se kannatteli vasenta takajalkaansa sylissäni jonkin aikaa ennen kuin alkoi helpottaa. Säikähdin tietysti, että tapahtui pahempaa, mutta tuskin olisi kävellyt jalalla yhtään, jos olisi esim. polven ristisiteet menneet. Lauantaina hieroin sen selkää ja se tuntuikin olevan jumissa niin selästä kuin niskasta. Selkään selvästi sattui, sillä se ei rentouttanut vasenta takajalkaansa ollenkaan. Niinpä jätin hieronnan aika vähälle.

Tähän liittyen täytyy kertoa, että kun asettelin vilttiä lattialle, Jojo tunki eteeni ja oikein halusi, että hieron sitä. Sillä oli myös niska ja lanneosa jumissa. Oli kuitenkin mahtava nähdä, miten taas sain ne hieromalla helpottamaan: Jojon jalat rentoutuivat täysin ja silmät painuivat nauttien kiinni :)

Mutta Papua en saanut autettua :( Tajusin samoihin aikoihin, että sehän ei enää halua hypätä sohvalle. Se myös välillä kannattelee vasenta takajalkaansa. Eilen se ulvahti noustessaan lattialta seisomaan :(

Kaiken aikaa se kuitenkin lenkkeilee reippaasti eikä ulkona valita yhtään, mitä Papu nyt ei tee juuri muutenkaan.

Tänä aamuna aloitin soittokierroksen, että saisin koiralle apua. Eläinfysioterapeutti oli lomalla ja muutenkin hänelle olisi saanut ajan vasta muutaman viikon päähän. Sinne kuitenkin yritän saada ajan, jotta tämä kierre saadaan lopultakin katkeamaan. Hierojamme Tiina oli myös lomalla, mutta varasin häneltäkin ajan parin viikon päähän. Hän myös suositteli eläinlääkärissä käymistä, varmuuden vuoksikin. Sain ajan toiselle hierojalle viikonlopuksi. Näin saadaan edes vähän ensiapua. Eläinlääkäri totesi, ettei sillä ole vikaa lonkissa, polvissa eikä ristisiteessä. Antoi kortisonipiikin ja kipulääkkeet. Tällä kuurilla pitäisi saada olo vähän helpottamaan, että hieroja pääsisi hieromaan kunnolla. Nyt Papu on sisälläkin lähes koko ajan BOT-loimi päällään ja ruuan seassa annan sille myös C- ja E-vitamiinilisää.

Kai se tästä alkaa helpottaa.

Papu on parantunut :)

Papu on tänään syönyt hyvällä ruokahalulla ne useat pienet annokset, jotka olen sille antanut. Illalla kävimme kevyellä kävelyllä kahdestaan ja kakkakin tuli. Oli vielä löysää, mutta kakkaa kuitenkin. Olen niin helpottunut!

Arja oli kuullut työkavereiltaan, että lähiseudulla asuvan samojedikasvattajan koirat olisivat sairastuneet myös yllättäen veriripuliin. Syyksi oli selvinnyt syödyt jäniksenpapanat. Heidän eläinlääkärinsä oli sanonut, että on ollut tänä keväänä yleinen veriripulin aiheuttaja. Niitä Papukin metsässä on saattanut maanantai-iltana syödä...

Iltatunnelmia

Sain annettua kaikki lääkkeet Papulle hienosti. Se ei ole vieläkään syönyt mitään, mutta kaikki nesteet ovat pysyneet sisällä hyvin. Emme lähteneet enää tiputukseen, kun se kerran on jo parempi ja nesteet ovat pysyneet sisällä.

Papun lääkitys:
Litalgin-kipulääke
Cerenia-oksennuksenestolääke
Tylosin-antibioottilääkitys
Promax-valmiste suolistoa rauhoittamaan

Kävin Jojon kanssa kaksin metsälenkillä, kuten eilenkin. Se sai hepulikohtauksen kesken lenkin ja hillui sydämensä kyllyydestä, kun Papua ei ollut käymässä kimppuun :) Otin sen kanssa piruuttani vähän toko-seuraamista ja liikkeestä seisomista. Kyllä sen kanssa tuollaiset pienet pätkät onnistuvat mahtavasti! Liikkeestä seisominenkin onnistui, vaikken ole sitä oikeasti koskaan sille opettanut :) Lisäksi Jojon temperamentti on ihanan äkkinäinen, eli se tekee liikkeet samantien kun annan käskyn.

Valoa näkyvissä?

Papu ei ole ripuloinut klo 11:n jälkeen, eli lääkkeet ovat tainneet alkaa vaikuttaa! Joi juuri itse vettäkin (ja paljon joikin!) ja kaikki on pysynyt sisällä!

Ehkä tämä tästä alkaakin helpottaa...

Jojokin kävi takapihalla kakalla. Siitä säikähtäneenä annoin sille jo varmuuden vuoksi piimää ja raejuustoa (jos niistä nyt on mitään apua, jos tauti on iskeäkseen).

Huonona edelleen

Papu ripuloi edelleen tummaa verta (en ole ihan varma, onko verta vai voisiko olla kakkaa, koska väri on sama)! Tuhatjalasta käskettiin antaa tabletit kokonaisina. Annoin vielä suolistoa rauhoittavaa tahnaa. Tyhmä minä, kun oon ollut niin sekaisin, etten ole huomannut sitä lääkettä ollenkaan! Sitähän olisi pitänyt antaa kiireenvilkkaa aamulla niin Papun olo olisi mahdollisesti helpottunut jo! Nyt on edelleen todella surkea :(

Sovin, että vien Papun vielä tänään uudestaan tippaan.

Pelottaa, miten tässä oikein käy ;(