Osallistuin Papun kanssa tänä viikonloppuna Etsijäkoiraliiton hajutunnistuskurssille. Eilen pidettiin teoriaosuus ja tänään maasto-osuus.
Ensimmäisenä jälkenä tehtiin näkölähtö, jossa etsivä koira näkee piiloon menneen etsittävän koiran. Papu lähti ensin ihmisen jäljelle (ilmeisesti minun, koska teimme oman maalikoira-osiomme samaan paikkaan), mutta päästyämme lumiselle osuudelle, lähti jäljestämään paremmin. Olin aika epävarma tämän jäljen jälkeen, olemmeko sittenkään oikean lajin parissa, koska kaikki tuntui jotenkin tosi vaikealta. Liinakin oli liian iso ja painava, mikä varmaan haittasi minunkin menoani.
Toinen jälki tehtiin kunnolla metsään. Papu jäljesti jo tiellä jotain ja kun pääsimme lähtöön, se lähti etenemään ennenkuin ehdin antaa sille edes maalikoiran hajua. Jouduin siis kutsumaan sen takaisin. Otimme uuden lähdön hajunoton jälkeen ja Papu lähti liikkeelle nenä maassa, painaen eteenpäin. Se kuljetti minua kaiken maailman kivien yli ja risukoiden läpi enkä ehtinyt nähdä kuin yhden merkin. Olimme kuulemma kulkeneet koko matkan jäljen vasenta reunaa. Hajut voivat kuitenkin liikkua, varsinkin jos vähänkin tuulee, eli ei mitään huolta. Maalikoirakin löytyi ja Papu pysähtyi ehkä hieman hämmästyneenä, koska pysähtyi kuin seinään. Ilmaisu oli siis täydellinen. Jouduin kerran matkalla antamaan sille uuden hajun, koska se tuli eteeni vähän hämmentyneen oloisena. Kun olin sen antanut, se löysi jäljen samantien uudestaan.
Tästä innostuneena ilmoittaudun liiton alkeiskurssille. Aion katsoa mihin asti rahkeemme riittävät. Tavoitteena kuitenkin on, että joku päivä Papu olisi valmis etsijäkoira. Valmistuminen vie suunnilleen kaksi vuotta.
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti