Hauskaa pitämässä Mouhijärvellä

Lähdin tänä aamuna käymään Mouhijärvellä, kun on vähän viileämpi päivä (aika kuumalta kyllä näin päivällä taas tuntuu, kun aurinko oikein paistaa...). Olipa ihana pitkästä aikaa käydä vähän ottamassa jotain hallissa. Mitään isompia ratoja en voinut polven takia ottaa, mutta nythän on hyvä tilaisuus harjoitella koirien irtoamista :)

Otin ihan ensimmäiseksi Papun kanssa tokoa, AVO:n liikkeitä taas. Seuraamisessa pysyi kontakti loistavasti ja juoksukin onnistui eikä Papu seilaillut vaan piti hyvin kontaktia!!! Liikkeestä maahan meno meni hienosti. Otin sen vain kerran. Luoksetulon pysäytyksessä palkkasin kaksi kertaa suklaamunan keltaisella "sisämunalla", johon olin laittanut makupalan sisälle. Papu tykkää siitä kovasti ja riemastui palkasta suuresti. Mutta kun namikippo oli niin sopivasti hyvällä linjalla, menin onneton tunari palkkaamaan pari kertaa namikipolle menolla :( Siitähän Papu meni taas ihan sekaisin. En meinannut millään saada sitä enää tekemään liikettä oikein, eli pysähtymään heti ensimmäisellä käskyllä. Vähensin lopulta matkan noin 17 askeleeseen ja sain sen pysähtymään heti. Siitä iso palkka (heitin namin) ja vielä pari kertaa uusiksi. Johan alkoi taas sujua. Jollekin koiralle palkkaamisen vaihtelu sopii, mutta Papulle ilmeisesti ei. Ainakaan tässä liikkeessä.

Sitten vein Papun pienelle tauolle ja otin Jojon hommiin. Se oli ihan intona, niinkuin aina. Leikittiin vähän aikaa kumisella vetolelulla ennen kuin alettiin suunnitellakaan mitään tekemistä. Hallissa oli pari hyppyä, rengas, kepit, putki, A ja pussi aseteltu sillä tavalla sopivasti, että pystyin ottamaan pieniä pätkiä mutta tarvittaessa vaikka pitkääkin rataa. En tehnyt muita muutoksia kuin laskin rimoja ja renkaan korkeutta. Jojo suoritti kaikki esteet innokkaasti. Sen kanssa on aina niin kiva höntsäillä. Kepitkin se vetää jo älytöntä vauhtia ja voin olla jo aika kaukanakin :)

Sitten jatkoin taas Papun kanssa, joka olikin kannustanut meitä kehän laidalta koko ajan, eli se siitä lepäilystä ;) Otin vielä uudestaan joitakin kertoja luoksetulon pysäytyksiä. Pari kertaa liikkeestä seisomista. Ei tuntuisi enää olevan mitään ongelmaa. Toisella kertaa taisin kyllä vahingossa käyttää hieman käsiliikettä, koska Papu jäi katsomaan taakseen, lentikö sinne jotain.

Kaukojen ensimmäinen istumaan nouseminen ei taaskaan onnistunut heti. Nyt tein niin, että kun ei noussut ensimmäisellä käskyllä, menin takaisin rinnalle ja annoin uuden jääntikäskyn. Helpotin vähän, eli jäin ihan lähelle ensin ja kun onnistui nyt heti, menin parin askeleen päähän ja kun tämäkin onnistui ekalla, menin kisamatkan päähän. Nyt nousi ensimmäisellä käskyllä kauempaakin. Tämä on sellainen liike, että sitä pitää muistuttaa vähän väliä. Olemme kotona harjoitelleet niin paljon nyt ihan läheltä kun olen ottanut seisomisen mukaan, ettei ilmeisesti meinaa muistaa tätä varsinaista liikettä enää.

Ensimmäinen noutokapulan heitto epäonnistui... Papu kirmasi heti perään muutenkin ja toi hienosti. En kuitenkaan palkannut. Toinen heitto onnistui paremmin ja Papu odotti hienosti (laskin mielessäni viiteen) nouto-käskyä. Lähti nopeasti, otti hyvin ja toi hienosti. Tähän oli hyvä päättää tämä liike.

Sitten vielä hyppy. Papu ei meinannut taaskaan lähteä ensimmäisellä käskyllä hyppäämään. Mikähän tähän on tullut? Pari toistoa ja lähti loput harjoitukset onneksi jo ekalla käskyllä. Palkkasin pari kertaa siitä, että istui heti sekä luoksetulosta. Sitten otin pari kertaa kisanomaisesti. Pari kertaa etujalat kolahtivat lautaan :(

Heittelin vielä vähän aikaa metallikapulaa ihan vain nostoharjoituksena. Sitten vapautin Papun agilityesteille. Se kirmasi ihan onnessaan putkeen ja kepeille, käskystä tosin, Papuhan ei osaa olla kuriton ;)

Ja taas Jojon kanssa. Se on kyllä älyttömän kuuliainen ja tottelevainen koira nykyään :) Ainakin tuolla hallissa, kun muita ei ole paikalla. Papu halusi vielä väenvängällä päästä tekemään jotain. Kysyin siltä, mitä se sitten haluaisi tehdä ja se juoksi A:lle. Annoin sen tehdä sen muutaman kerran, kun se on siitä aina niin tykännyt eikä ole pitkään aikaan päässyt. Toisekseen A on sen verran leveä, ettei tarvitse pelätä siltä putoamistakaan. ProCaniksen A:n pinta on muuten tosi hyvä eikä koira joudu sillä sutimaan yhtään. Jostain syystä Papu hakeutui jatkuvasti renkaalle ja halusi hypätä sen! Sehän ei ole koskaan oikein ollut sen lempieste, mutta nyt tuntui olevan kiva. Syynä saattoi olla sekin, että Papu osaa lukea rataa niin hyvin, että se hakeutui seuraavalle loogiselle esteelle, kun minä olisin jo palkannut aikaisemmin ja vetänyt radalta pois. Tavallisen hypyn se hyppää edelleen tosi rumasti, eli nostaa takapäätä tosi korkealle. Eli kaikenlaista hypyttämistä pitää välttää.

Niin sitä oltiin kirmailtu tunti, joten oli jo aika lähteä kotiin. Käytiin vielä vähän jäähyttelemässä, ettei tulisi pahoja jumeja. Täytyy vielä hieroa molemmat viimeistään huomenna.