keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Tokoa

Tarkoituksena on koko viikon ollut harjoitella Papun kanssa tokoa ja näyttelykävelyä Samun päiväunien aikaan tällä viikolla. Oikeasti olen päässyt reenaamaan vasta illalla Petrin tultua kotiin, koska Samu ei ole mennyt päikkäreille. Tänään hän sitten lopultakin väsähti puoli kolmen jälkeen. Menin heti Papun kanssa viereiselle "kentälle". Aikaa vierähti yllättäen yli puoli tuntia.

Pistin Papun paikalla makuuseen siksi aikaa, kun rakensin ruutua. Rakentamisen jälkeen menin piiloon puun taakse ja olin juuri lähdössä takaisin koiran luo, kun se lähti liikkeelle korvat sillälailla kuin olisi vähän säikähtänyt jotain. Pistin sen muitta mutkitta takaisin paikalleen ja laskin 60:een kunnes palasin palkkaamaan.

Sitten otimme ruutua. Papu kirmaa ihan kivasti kohti ruutua, mutta ihan niinkuin "rajalla" jo alkaisi etsiä palkkaa ja himmaa vauhtia ja pää alkaa pyöriä. En ole vienyt makupalaa ruutuun vaan joko juossut antamaan palkkaa kädestä ruutuun tai vapauttanut namikipolle. Nyt tein niin, että heitin leluhiiren Papun eteen ruutuun. Se tuntui nostavan kierroksia. Päättelin sen siitä innosta, jolla se äityi jopa tappamaan hiirtä. Saa nähdä, onko tästä sitten loppuviimeksi mitään hyötyä. Toisekseen omaksi huviksihan näitä EVL-liikkeitä muutenkin tässä reenataan.

No, kun kerran ruutu oli siinä valmiina, sain päähänpiston, että yritän tehdä Papun kanssa taas idaria. En tiedä jäävien liikkeiden järjestyksestä, mutta me teimme ne "maahan", "istu", "seiso" ja perusasento -järjestyksessä. Halusin lähinnä kokeilla, pysyykö se paikallaan kun olen kiertänyt kehän ja palaan sen rinnalle. Ja tuleehan siinä samalla jäävien liikkeiden harjoitteluakin. Hittolainen, sehän pysyi! Olin kyllä tosi ylpeä Papusta :) Oikein mallikkaasti meni mielestäni koirakolta, joka ei ole oikeasti koskaan harjoitellut liikettä!

Seuraaminen ja jäävät liikkeet ovat alkaneet taas sujua mielestäni ihan hienosti. Ahkeramman palkkaamisen myötä. Toivottavasti Papu ei opi, että kokeessa palkkaa ei tule niin tiuhaan, jolloin saa taas lorvia ja lusmuilla miten haluaa...

En aio käydä kokeissa tänä syksynä niin tiuhaan kuin keväällä, joten toivottavasti koe käy palkattomasta reenistä. Elokuun loppupuolella mennään seuraavan kerran. Agilitykisoihinkin mennään varmaan vasta syyskuun alussa (piirinmestaruuskisat vaatimattomasti ;) ) ja syksyn muita kisoja ja kokeita katselen tarkemmin myöhemmin.

Näyttelykävelyä yritin harjoitella päivällä Samun katsoessa Monsterit Oy:tä, mutta ei siitä oikein mitään meinannut tulla. Kun sain Papun kontaktiin, se katsoi niin tarkasti, että etujalat vispasivat korkealle :( Pitää vaan jatkaa harjoittelua, jos vaan jaksaisi kiinnostaa... Mutta pakko kai se on jaksaa siihenkin motivaatiota kerätä, kun on kerran tullut näyttelyynkin ilmoittauduttua.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Kesälomatunnelmia

Kuvassa Papu Rukan mökin takapihalla.

Viimeinen viikko kesälomaa, Petri jo töissä. Samu ei ole nukkunut päiväunia, koska luopui tutista viime lauantaina, mistä syystä nukahtaminen tuntuu aika vaikealta tai ainakin hitaalta. Olimme puhuneet Samulle jo useamman kuukauden, että tutit viedään vielä joku päivä linnunpoikasille. Emme olleet vain uskaltautuneet ryhtymään hommaan, koska se on tuntunut pelottavalta möröltä, joka veisi meiltä loputkin yöunet ja aiheuttaisi hirveitä riitoja. No lauantainapa sitten jälleen puhuin Samun kanssa asiasta. Sanoin, että kun tämä on nukkunut päikkärit, sitten viedään tutti linnun vauvoille. Samu ilmoitti, ettei mene päikkäreille. Sanoin, että antaa sitten tutin pois (olemme alusta asti antaneet tutin vain päivä- ja yöunille). Samu marssi takaovelle ja takapihan aidan viereen ja nakkasi tutin tyynesti aidan yli! Hän on myöhemmin sanonut: "Ei tutti. Vauva!" ja näyttänyt samalla takaovea. Se meni sitten aika kivuttomasti. Seuraava yö oli vähän levottomampi, piti muun muassa käydä juomassa vettä, mutta tuttia ei ole sen jälkeen itkenyt, koska luopuminen oli hänen oma päätöksensä :)

Kesälomalla Samu on myös opetellut pois vaipasta. Harjoittelu on sujunut hyvin. Samu pissaa jo hienosti pöntölle joka kerta, kun siinä istuu. Hän myös tunnistaa pissahädän ja osaa ottaa itse housut pois ja mennä vaikka nurmikolle pissalle. Kakka ei kuitenkaan tule vielä pönttöön eikä pottaan. Toivottavasti hoitotäti keksii siihen jonkin opetuskeinon. Yöllä, päikkäreillä ja pitkillä automatkoilla pidämme edelleen vaippaa.

Kävimme Korkeasaaressa ja olipahan se aika vaikuttava paikka. Samun suosikkeja oli leijona ja tiikeri. Toinen tiikereistä vaikutti todella onnettomalta kiertäessään koko ajan häkkiä ympäri :( Olimme pari yötä Porvoossa ja yhden Messilässä ja palasimme kotiin tekemään viikoksi kylppäriremonttia. Se onkin nyt muuten valmis, paitsi katto ja sauna. Ne tehdään varmaan sitten kun taas rikastutaan.

Viime viikolla kävimme vanhempieni kanssa Rukalla. Se oli myös hieno paikka. Matkasimme tunturin huipulle hiihtohissillä. Samua ei pelottanut yhtään, meni sen kaikkiaan kolme kertaa; minua pelotti niin pirusti! Tällä reissulla Samu oppi lopultakin sanomaan "isi"! Kovasti muutenkin matkii ja opettelee uusia sanoja. Kotimatkalla yövyimme Lieksassa. Jojoon tarttui ilmeisesti siellä punkki päähän.

Ai niin! Jojohan sairastui samaan veriripuliin reilu viikko sitten kuin minkä Papu sairasti. Se ei ehtinyt mennä niin huonoon kuntoon kun vein sen jo eläinlääkäriin (päivystysaikaan kuitenkin :/), oireet ja eteneminen olivat ihan samanlaiset kuin Papulla. Hoidoksi Pepcidiä ja antibioottia. Helpotti nopeasti.

Sunnuntaina kävimme Mouhijärvellä. Otin siellä vuoroa odotellessani Papun kanssa tokoa ja sisällä molempien kanssa agilitya. Jojon kanssa meno ei ollut mitenkään suunnitelmallista, kunhan pidimme hauskaa. Kivaa Jojolla olikin :) Papun kanssa otin tavoitteeksi palkata hypyiltä ja lisäksi jatkoimme A:n alastulon harjoittelua.

Eilen otin tokoa omassa pihassa. Meillä oli häiriötäkin, kun pikkupoikalauma tuli kiville istumaan ja katselemaan harjoittelua. Joku pojista tulikin sanomaan reenien jälkeen, että minulla on hieno koira :) Papu oli jotenkin ihan sekaisin. Se selvästi jännitti poikia eikä keskittynyt kunnolla. Sain sen lopulta tekemään edes jotain edes sinne päin, joten kai sitä pitää olla siihenkin ihan tyytyväinen. Otin paikallamakuuta niin, että seisoin muutaman metrin päässä Papusta ja pojat touhusivat takanani omiaan. Papu pysyi hienosti, vaikka tarkkailikin poikia. Siihen olen tyytyväinen.

Tänään harjoittelu sujuikin sitten jo paljon paremmin. Vahvistin seuraamista ja kontaktia. Palkkasin jäävissä liikkeissä samantien, kun Papu teki mitä piti. Paikalla makuussa menin piiloon (laskin 30:een) ja palasin koiran taakse, josta siirryin koiran luo. Lisäksi kävelin miten sattuu ja mihin sattuu koko toisen paikallamakuu-harjoituksen. Hyvin pysyi. Otimme myös estehyppyä. Lopuksi leikimme hiirilelulla ja Papu oli ihan onnessaan, jopa "tappoi" hiirtä. Makupaloina oli koirannappuloita, jotka tuntuivat olevan suurinta herkkua :D

Barffaus on sujunut hyvin. Otin ruokia mukaan myös reissuille eikä muutaman päivän reissut tuottaneet ongelmia. Sain nyt sen kauan kaipaamani pakastimenkin, joten elämä on tässä suhteessa mallillaan ;) Molemmille koirille maistuu kaikki, mitä olen niille antanut. Ruokin niitä kerran päivässä eikä entistä tyhjän mahan puklailua ole ilmennyt. Kakat ovat pieniä pipanoita tai määrällisesti joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin nappularuokinnassa. Eikä todellakaan ole edes hankalaa. Ainoa, että joka ilta pitää muistaa ottaa jo seuraavan päivän ruuat sulamaan ja syömistä pitää sen verran suunnitella, että joka viikko muistaa antaa lohta ja maksaa/sisäelimiä.

Samusta on tullut kova järjestelijä. Se laittaa autojaan järjestykseen eri paikkoihin ja sitten siirtää ne taas johonkin toiseen paikkaan. Autot ovat tarkasti toistensa vieressä tai perässä. Siihen jaksaa kyllä keskittyä, mutta muuten pinna on aika lyhyt. Taitaa vähän jotain uhmaikääkin pukata...

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Jälkikurssin 4. kerta

Paikka: Pinsiössä pelto
Jäljen pituus: Parikymmentä metriä
Keli: Tyyntä, poutaista, pilvistä
Klo: 18.30
Makupala: Keitettyä broilerin sydäntä
Kokemukset: Papu kävi ylikierroksilla, ei meinannut rauhoittua. Mia käski pysäyttää sen ja rauhoittaa ja sitten vasta päästää jäljelle. Rauhoittumaan "pakottaminen" auttoi ja sen jälkeen jäljestys sujui paremmin. Olivatko makupalat liian hyviä ja koira liian nälkäinen? Opettelemme myös lähtemään rauhallisemmin.

Viime maanantain jälkireenit

Vihdoin muistan kirjata harjoituksen ylös! Mihin tää viikko on taas mennyt, kun enempää ei sitten todellakaan ehditty reenaamaan :( Oikein on huono omatunto ja aiheesta meinaa pukata vähän stressiäkin, kun en ehdi reenaamaan, vaikka nimenomaan se oli tämän kurssin tarkoitus, että päästäisiin heti kunnolla alkuun :(

Harjoituspäiväkirja:
29.6.09 klo 18
Säätila: pouta, aurinkoinen, kovaa tuulta
Kuka: Tallasin jäljen itse
Missä: Nokian jäähallin nurmikko, jäähallin puoleinen parkkipaikka
Ikä: noin 5 min
Pituus: 50-100 askelta
Jäljen nosto, janan pituus:
Muoto: kohtalaisen suora
Tuulen suunta: takaa
Palkka: jauhelihapihvin paloja, maalissa useampia
Kokemukset: Halusin vähän oikaista harjoituksissa ja kokeilla, onnistuisiko Papulta jäljen seuraaminen, jos kävelisin jo harvemmilla askelilla. Pyöräytin kuitenkin jalan alla maata helpottaakseni enkä tehnyt mutkia. Jälki on aika lyhyt.
Papu seurasi "toisen puolen" jälkiä. Harhailee vähän, mutta suorittaa rauhallisesti ja selvästi "tekee töitä".

Tein viereen helpomman jäljen sitä varten, jos Papu ei onnistukaan jäljestämään tuota vaikeampaa jälkeä. Koska se kuitenkin sujui, annoin Jojon suorittaa helpomman, tiuhempaan tallatun jäljen.

Kokemukset: Jojo on tilanteesta vähän ihmeissään. Se etsii makupaloja merkkinä olleen kupin alta. Lähtee kuitenkin pian seuraamaan jälkeä, jota seuraa hitaasti ja poimii varmasti jokaisen makupalan jäljeltä :)

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Papun agilityperjantai

Jojon agilityreenit peruttiin vähäisen osallistujamäärän vuoksi, mutta Papun ryhmään tulivat kaikki kuuluvat. Teimme Agirodun FAO Open class -radan. Rata oli ainakin Karin tekemänä sujuva ja koiralle helposti edettävä sekä luettava.

Papu oli nopea, tarkka ja hyvin irtoava ja se suoritti esteet varmasti. Täydellinen harjoitus! Lämmittelin sitä ennen rataa uudella hiirellä. Toivottavasti siitä oli apua. Huomasin, että Papun kanssa ei todellakaan voi montaa kertaa mennä samaa rataa: se oppii ne ulkoa! Kun otimme yhtä kohtaa uudestaan, Papu oli jo menossa seuraavalle esteelle, vaikken edes ohjannut sille, koska se muisti, että sille esteelle viimeksikin mentiin. Tällaisina päivinä jaksaa taas uskoa tulevaan ja että olemme menossa oikeaan suuntaan. Kunpa saisin tällaiset hetket siirrettyä myös kisakentille...

Minulla alkoi kesäloma tänään. Ei tunnu siltä yhtään vielä. Teimme koko talo hirveästi töitä tämän viikon ajan, että saimme kaikki tavarat lähtemään ennen lomia. Menin kuuteen koko viikon. Minun tehtävänäni oli saada käsinojat puhtaina ja pakattuina maailmalle. Iltavuorolaiset tulivat onneksi tänään myös aamuun, joten Maarit sai/joutui hoitamaan kaiken muun pakkaamisen, kun minä keskityin käsinojiin. Olin valmis varttia vaille kaksi, kun työaika loppui kymmentä vaille! Tiukalle meni, mutta saimme kaikki tehtyä ja lähetettyä matkaan. Kiireen loputtua pää oli ihan pyörällä, väsynyt mutta kuitenkin kävi edelleen ylikierroksilla.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Sinkkureeniviikko päättynyt ;)

Petri ja Samu tulivat kotiin, sillä huomenna alkaa pesuhuoneen kaakelointi. Ainakin tuo isompi kaveri on todella väsynyt, pienemmällä tuntui olevan ikävä omia autojaan.

Kävin tänään Lielahden Mustissa ja Mirrissä katselemassa alennustavaroita. Löysin kääpiösnautserin rotukirjan. Nekalan M&M:stä se oli jo loppunut niiden alennusmyyntien aikaan. Russeli ja borderterrieri tarttui tuolloin jo mukaan. Lisäksi ostin rotumagneetteja, myös Elinalle Rockyn värisen collien ja äitille labradorin, kun oli niin Mossen näköinen. Papulle ostin taas lelun :0 Kissojen karvaisen ison hiiren, joka ei vingu. Oli se kyllä sen mielestä aika hieno, ja kierrokset nousivat ainakin tällä kertaa lelun nähdessään :)

Kävin myös Barffi.netissä juttelemassa koirien ruuista. Olen jo aika hyvin kärryillä, mitä syötän ja miten paljon, joten eiköhän tämä tästä suju kuten tähänkin asti. Ostin lohta, porsaan luita ajanvietteeksi ja kanan sydämiä makupaloiksi.

Otin odotellessani Papun kanssa tokoa. Jätin Papun paikallamakuuseen, kun viritin ruudun valmiiksi. Papu pysyi hienosti. Sitten vähän virittelin uudella hiirellä ja otimme ruutua. Edelleen kävin näyttämässä ruudun keskellä maata, että sain sen menemään ruutuun vauhdikkaasti. Ensi kerralla voisin kokeilla makupalan jättämistä ruutuun... Nyt juoksimme namikipolle, kun oli mennyt hienosti ruutuun. Pakko oli kokeilla ruutua kokonaisena liikkeenäkin (oonko mää vähä kärsimätön, vai?). Papu meni jälleen hienosti maahan, kävelin sitä kohti ja sitten sivuttain pois ja vielä kokonaan pois. Huusin "seuraa" ja Papu lähti kuin raketti ja ihan oikeanlaiseen seuraamiseen rinnalleni!

Sitten otimme seuraamista ja liikkeestä seisomista. Jatkoin samaa harjoittelua kuin eilen, eli yhden askeleen ottamista ja pysähtymistä. Kyllä se siitä alkaa luonnistua :)