Jälkihommissa, osa 4 ja 5

4.6. Yhden tunnin vanha jälki, maalissa käppänä Topi, tuulista, poutaista

Papu lähti jäljestämään ihan hyvin. Kun tulimme kohtaan, jossa koira oli noussut kalliolle ja toisella puolella oli Kaupinkatu, Papu jäi ihmettelemään eikä meinannut osata edetä. Jotenkin pääsimme eteenpäin ja Papu jäljestikin ihan hyvin taas. Menimme taas jäljen sivuja, koska tuuli oli kuljettanut hajua tietysti miten sattuu. Yhdessä vaiheessa jo luulimme, ettei Papu edes kulje jäljellä, mutta koska meno oli niin määrätietoista, oli siihen pakko luottaa. Ja jäljellä olimmekin. Jossain vaiheessa tulimme polun risteykseen eikä Papu osannut edetä siitä mihinkään vaan jäi kysyvästi katsomaan minua. Silloin Riikka neuvoi meitä menemään takaisin päin ja etsimään jälki uudestaan. Taas mentiin ja hyvällä vauhdilla. Loppua kohti Papun vauhti kasvoi entisestään ja ilmaisu oli taas selvä.

Papu osasi itsenäisesti korjata jouduttuaan harhajäljelle, on tosin tehnyt sitä alusta asti. Palasi myös nopeasti takaisin takajäljeltä, itsenäisesti. Yritin pysyä mahdollisimman pitkän narun päässä, että se saisikin toimia itsenäisemmin. Jos ajaudun liian lähelle, se alkaa helpommin kysellä minulta apuja. Ja tätä itsenäisyyttähän haluan vahvistaa.

Olin jälkikäteen tosi tyytyväinen suoritukseemme.

16.5. Yhden tunnin vanha jälki, maalissa katalonianpaimenkoiranarttu Nata, tuulista ja helteistä

Papu oli ihan väsyksissä jo jäljelle lähtiessään eikä meinannut millään päästä hajulle hommasta. Se joi monta kertaa, ihmetteli, haisteli ilmaa (vastatuuli) jne. Se kulki niin hitaasti ja epävarmasti, etten saanut jättäydyttyä jälkeen. Tarvoimme jäljen läpi tavoitteena saada hyvä ilmaisu. Se saatiinkin. Kun jossain välissä jaksoi jäljestää, jäljesti tosi hyvin ja tarkasti jäljen päällä.