Rähinäkurssin 5. kerta

Tänään oli viimeinen kerta rähinäkurssia. Ryhmämme oli yhdistetty arkitottisryhmän kanssa, mikä oli hyvä, koska näin saimme vähän uusia harjoittelukavereita. Eipä niistä oikein ollut "vastusta", koska Jojo tarkisti nenä pitkällä ensimmäisellä ohituksella, mitä kukin on koiriaan eikä reagoinut niihin sen jälkeen mitenkään. Ainoastaan jostain syystä pieni käppänä sai siltä rähinät osakseen. Onneksi sekin tapahtui vain yhden kerran.

Kävelimme taas edestakaisin koirien seassa ja Jojo käyttäytyi hyvin. Nyt jos joku koirista sattui haukahtamaan, Jojo katsoi samantien minua ja minä tietysti palkkasin! Jojolle tuli kerran taas sellainen "kohtaus", että se ei huolinut makupalaa, koska jännitti selvästi jotain. En meinannut keksiä, mitä se mahtoi jännittää, mutta arvelen sen käytöksen johtuneen yhdestä toisen ryhmän staffista, jota ohittaessamme Jojo pyrki aina haistelemaan pensaita tai kulkemaan vain suoraan ohi katsomatta koiraan taikka minuun. Sitä en tiedä, mikä toisessa koirassa mahtoi sitä niin paljon jännittää.

Nyt jatkamme harjoittelua uusissa paikoissa, Papun reeneissä ja kokeissa ja vierailemme yhdessä joissakin läheisissä agilitykisoissa.

Kun menimme Pirkkahallille, keli oli hieno, mitä nyt tuuli jonkin verran. Vähän aikaa oltuamme alkoi sataa rakeita vaakasuoraan - oli niin kova tuuli. Ikävä ilma jatkui koko harjoittelun ajan, ja kotiin päästyämme aurinko taas paistoi.

Petri ja Samu lähtivät pyöräilemään ja minä koirien kanssa metsään, koska minun pyörästäni on rengas mennyt talven aikana rikki. Kyllä oli taas ihana käydä vähän metsässä tuulettumassa! Valtavat vesilätäkötkin olivat jo kuivuneet ja muutenkin lumet olivat melkein kaikki sulaneet. Tässä kuussa olemmekin ehtineet joka viikko ainakin kerran metsälenkille :) Papu hyppi taas kiville vanhasta tottumuksesta ja voinkin todeta, että sen selkä on jo ihan terve, niin ketterästi se hyppii sohvalle ja autoonkin. Pistin molemmat tasapainottelemaan kaatuneen puun päälle, mikä vahvistaa sisäisiä lihaksia.

Nyt Jojo on ihan poikki. Papun kanssa on vielä tokoilua illalla luvassa.

Ohessa Samun ottamia kuvia Jojosta :)

Rähinäkurssi, 4. kerta

Meiltä jäi eilinen kerta väliin, kun olin Papun kanssa jäljestämässä, joten kävimme tänään paikkaamassa toisessa ryhmässä.

Jojo oli paljon kiinnostuneempi näistä uusista koirista kuin varsinaisen ryhmämme koirista, mutta tuli heti luokseni kun kutsuin. Haisteli ilmaa kovasti, kun yritti selvittää mitä tyyppejä nämä muut ovat. Yhdelle mopsille se kerran rähähti, mutta sekin meni ohi nopeasti. Kiertelin puolisen tuntia näiden koirien seassa ja annoin Jojon kävellä melko vapaasti. Kutsuin välillä luokse tai palkkasin tietysti myös siitä, että Jojo katsoi itse vapaaehtoisesti minuun. Tosin pidensin jo hieman palkkaamisaikoja, jolloin vahvistin oikeaa toimintaa esim. ohituksessa kehumalla.

Tällä perusteella voin kysyä, että oliko meillä oikeasti joku rähinäongelma? Kaikki meni niin hyvin ja hienosti taas. Jojo selkeästi tunnistaa, että tämä on vain koulutustilanne, jolloin namia tulee, kun vain tapittaa silmiin. MUTTA! Tänään taisi alkaa näkyä parempia merkkejä myös käytännössä, kun lähdimme kotiintultuamme lenkille Papun ja Samun kanssa. Meitä vastaan tuli monta koiraa ja ohikin meni yksi, mutta Jojo rähjäsi vain yhdelle. Kun tämä sama koira sattui tulemaan uudestaan vastaan, Jojo oli tällä kertaa hiljaa! Papu ei kyllä osaa käyttäytyä yhtään... :/

Tulin siihen tulokseen, että meidän täytyy jatkaa reenaamista esim. agilitykisoissa, joissa on paljon vieraita koiria. Siellähän sitä saa kunnolla häiriötä. Toinen vaihtoehto on mennä seisomaan johonkin tienvarteen ja reenailla ohituksia sillä tavalla.

Agilityreenit ovat menneet nykyään hienosti, koska Jojo ei enää hillu eikä rähjää vieraille koirille. Se vaikuttaa tosi onnelliselta, kun pääsee tekemään jotain kahdestaan kanssani. Olen reenaillut sen kanssa vähän toko-liikkeitäkin samalla ja esim. tuolin kiertoa. Siitä se tykkää :)

Pääasia on, että koiran kanssa tekee jotain! Se on niin onnellinen, kun saa touhuta mitä tahansa omistajansa kanssa! Vetämältäni arkitottelevaisuuskurssilta opin myös sen, että hyvän suhteen muodostaminen koiraan on ehdottoman tärkeää kaiken toiminnan kannalta.

Rähinäkurssi, 3. kerta

Parin viikon tauon jälkeen pääsimme taas harjoittelemaan. Meidän rähinäkurssi on kyllä hiljaisin ryhmä ikinä! Kukaan ei hauku koskaan eikä mitään kärhämiä kohdata. Se on kyllä sääli, koska tuolla olisi tosi hyvä harjoitella oikeasti vaikeitakin tilanteita...

Jojo oli vähän väsyneen oloinen kun saavuimme paikalle. Se oli kuitenkin tottelevainen ja kuuliainen eikä edes komentanut minua haukkumalla. Kai se ajattelee, että tämä on kyllä maailman helpoin tapa saada makupaloja: sen kun vain tuijottaa emäntää ja seuraa sitä.

Teimme ohitusharjoituksia ja Jojo pääsi haistelemaan mastiffinartun kanssa. Eipä niistä kumpikaan ollut toisistaan edes kiinnostuneita, joten pystyimme seisomaan aika lähekkäinkin.

Seuraavalla kerralla yhdistetään kaksi ryhmää, joten saamme uusia "harjoitusvastustajia". Se on hyvä, koska tämän ryhmän koirat ovat jo liian tottuneita toisiinsa eikä tällaisesta edestakaisin kävelystä ole enää mitään hyötyä.

Rähinäkurssi, 2. kerta

Viikko harjoiteltiin enemmän ja vähemmän ahkerasti. Lenkitin molemmat koirat samalla kerralla, koska omaa energiaa ei riittänyt yhtään mihinkään ylimääräiseen. Aloin kuitenkin vahvistaa kutsukäskyä kutsumalla koirat luokseni silloinkin, kun vastaan tulee vain ihmisiä. Ehkä saan tässä lisäharjoittelukertoja niin, että kutsu on oikeassa tilanteessa niin vahva, että Jojo totteleekin vähän niin kuin vahingossa. Epäonnistuneita ohituksia taitaa edelleen olla enemmän kuin onnistuneita, mutta kyllä jonkun kerran ollaan onnistuttukin!

Sunnuntaina kurssille saapui kaksi uutta koiraa, jotka eivät päässeet ensimmäisellä kerralla. Toinen niistä oli villin oloinen nuori sakemanni, joka möykytti ja tempoi remmissä minkä ehti. Yleensä olen tällaisessa tilanteessa ihan hermona, mutta nyt otin haasteen innolla vastaan: päästään harjoittelemaan kunnon vastuksen kanssa!

Kun lähestyimme tuota sakemannia ensimmäisen kerran, Jojo katsahti minuun juuri sillä hetkellä, kun se alkoi olla epävarma tilanteesta. Palkkasin ja kehuin ylitsevuotavasti ja poistuimme paikalta. Harjoittelimme niin, että lähestyimme sakemannia pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi, käyden välillä kauempana. Sitten uskaltauduin ohittamaan. Pidin makupalaa koko ajan Jojon nenän edessä kun ohitimme ja annoin sen vasta, kun tilanne oli ohi. Huomasin lenkeillä, että jos annan palkan ennen kuin ohitus on tapahtunut, Jojo hyökkää räyhäämään vastaantulevalle koiralle. Eli palkan ajoitus on avainasemassa.

Seuraavalla lenkillä tuli vastaan parikin koiraa ja kuljimme parin muun perässä, mutta Jojo haki kontaktia ja tuli kutsuessani heti luokseni. Pääsimme koko lenkin ilman yhtään rähinää!! Tuntui kyllä mahtavalta!

Rähinäkurssin 1. kerta

Tänään alkoi Jojon koirakoulu, Rottdamesin Rähinäkurssi. Tarkoituksena on saada Jojo käyttäytymään paremmin remmilenkeillä.

Kurssilaiset muistuttivat enemmän pyhäkoululaisia kuin "takapenkin räiviä poikia". Kukaan ei haukkunut yhtään (paitsi Jojo minua komentaessaan) ja omatoimisesti tekemämme ohitusharjoitukset onnistuivat hienosti. Aloin jo ennen tunnin alkua tehdä Jojon kanssa kontaktiharjoituksia ja kutsua sitä luokseni ja palkkasin nopeasti ja usein. Tätä samaa harjoittelua jatkettiin sitten varsinaisen tunnin aikana.

Huomasin, että Jojo yhdistää taitavasti, milloin ollaan koulutustilanteessa ja milloin vain lenkillä, joten tunnin aikana ei päästy juurikaan nostattamaan verenpaineita. Jojo oli kuuliainen ja tarkkaavainen. Se tuli ensimmäisestä pyynnöstä luokseni, vaikka olikin aloittanut muiden tuijottamisen. Nyt tämä kaikki täytyy vain saada siirrettyä remmilenkeille. Mukaan parempia makupaloja ja tavallisia, jolloin voin palkita onnistumisesta ruhtinaallisesti ja tehdä harjoituksia ilman vastaantulevia koiria. Ja tietysti molemmat koirat pitää käyttää erikseen, että saan molemmat käyttäytymään hyvin erikseen.

Tuntuu, että monelle kurssille tulleelle jo pelkästään ongelmasta puhuminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, helpottaa tuskaa.

Tätä samaa olemme harjoitelleet lenkeillä jo vähän aikaa, joskin emme erityisen aktiivisesti. Pientä edistystä on ollut jo havaittavissakin. Täytyy ottaa tähän nyt oikea tehoreeni.

Jojon kanssa oltiin perjantaina pitkästä aikaa agilityssa. Reenit menivät uskomattoman hienosti, vaikka pelkäsin, ettei siitä varmasti tule mitään, kun paikka on Jojolle outo eikä olla reenattu yleisellä paikalla kesän jälkeen. Mutta Jojo oli tosi innokas, tottelevainen ja kuuliainen. Oli varmaan tosi onnellinen, kun pääsi tekemään kanssani jotain. Ihanaa oli agilitata pitkästä aikaa!