Ihanat naapurit

Tänne Kalkuntien varteen muutettuamme olen ollut onnettomampi kuin koskaan. Asunto on ahdistava, remmilenkkeily on turhauttavaa eikä ole edes montaa lenkkivaihtoehtoja ja ihmiset ovat jotenkin tosi itsekkään ja epäystävällisen oloisia.

Itsekkyydestä yksi esimerkki: Kuljen kahden koiran kanssa lenkillä. Kaksi naista tulee kävellen vastaan, toisella on kävelysauvat. Otan koirat lyhyeen remmiin, että ohitus sujuisi mahdollisimman nätisti. Naiset jatkavat kävelyä rinnakkain niin, että minun pitäisi siirtyä käytännössä ojaan, jos meinaisin päästä kivuttomasti ja ilman seivästettyjä koiria ohi.

Itsekkyydestä toinen esimerkki: Olen meinannut kolme kertaa törmätä autoon, joka ajaa eteeni risteyksessä oikaisten "vähän" vastaantulevien (eli minun) kaistani kautta. Yhtä monta läheltäpiti-tilannetta ei ole tainnut tulla vastaani koskaan missään, vaikka on tullut useampi kilometri ajettua.

Epäystävällisyydestä: Yritän päästä nopeasti vastaantulevan koiran ohi koirieni kanssa. Omat koirani ovat lyhyessä remmissä ja Jojo rähisee. Vastaantulevan mopsin isäntä päästää koiransa pitkässä fleksissä pällistelemään ihan lähelle enkä pääse enempää karkuun, koska on niin isot kinokset. Isäntä vielä kehtaa meuhkata vaimolleen: "Saatana, päästän tän puremaan noita!" Tässä vaiheessa nostan katseeni koiristani ja tuijotan halveksivasti isäntää koko ohituksen ajan ja vielä vähän taakseni katsoen.

Huonosti käyttäytyvät koirat I: Lähinaapurissamme asuu lapinkoira, joka haukkuu mielestäni aina kaikille. Ainakin haukunta kuuluu kauaksi ja se on lähes jatkuvaa. Tästä huolimatta koiran emäntä sanoi minulle kerran yksin vastaantullessaan, että heidän koiransa vihaa jostain syystä vain meidän koiria! No usko mitä haluat. Tämä samainen nainen huusi kerran minulle ollessaan koiransa kanssa kapealla polulla: "Tule vain!", kun pysähdyin odottamaan, että pääsevät ensin pois polulta. Jäin kuitenkin odottamaan ja yritin pitää omat koirani aloillaan. Tämä koira rähjäsi minkä kerkisi ja nainen sanoi, että hänkin on yrittänyt saada koiraansa käyttäytymään paremmin (otin koiria kontaktiin ja palkkasin nameilla), mutta "ei siihen mikään ole auttanut". No mutta sittenhän ilman muuta kannattaa toivottaa tervetulleeksi kapealle polulle kaikki vieraat vastaantulevat urokset!!

Huonosti käyttäytyvät koirat II: Seinänaapurimme cockeria pidetään aika paljon vapaana, kun kävelevät parkkipaikalta asunnolleen. Koira ei kuitenkaan ole kovinkaan hyvin hallinnassa vaan juoksee heti meidän luo, jos satumme paikalle. Cockeri alkaa myös olla aikuistumassa ja sillä on jo isottelutaipumusta. Kannattaako ihan koiran omankin turvallisuuden takia tällaista koiraa pitää vapaana missään tilanteessa?

Huonosti käyttäytyvät koirat III: Tämän jätin viimeiseksi, koska sitä vihaan eniten. Samassa pihassa asuu lapinkoira (olen alkanut vihata koko rotua, koska en ilmeisesti koskaan ole tavannut vielä yhtään tervepäistä lapinkoiraa). Koiraa pidetään paljon vapaana, vaikka se ei ole yhtään isäntänsä hallinnassa. Koira pissailee postilaatikoihin ja esim. meidän varaston nurkkaan (tämä on tietysti isännän syytä eikä koiran). Kun koira karkaa isännältään kuten esimerkiksi töksimään kättäni, isäntä tulee ja antaa selkään koiralle. Onneksi olin silloin yksin ulkona ja onneksi minulla oli paksu talvitakki, kun se tosiaan hyökkäili kiinni käteeni. Tänään palasimme lenkiltä ja olimme jo omassa pihassa, kun tuo rakki hyökkäsi avoinnaolevasta portista hiljaa peräämme ja koirien päälle. Minä huudan kurkku suorana sen mitä tällä käheällä äänelläni pystyn "Pois" ja "Ei" ja muuta vastaavaa. Koira vain käy päälle, onneksi ei kuitenkaan hampaat irvessä. Jojo ottaa tilanteen hallintaan ja tarttuu koiran kaulakarvoihin kiinni ja ravistelee kunnolla. Ihmisiä ei näy, mutta jotenkin koira siitä kuitenkin saadaan pois ja se juoksee kotiinsa. Meidän koirille ei varmaan käynyt loppupeleissä kuinkaan ja jos tuolle lapinkoiralle jotain kävi, minä en ota siitä mitään vastuuta. Minun koirani olivat kiinni ja saavat minun puolestani puolustaa itseään jos niiden päälle hyökätään. Harmittaa vain, että tällaiset tapaukset eivät tee hyvää meidän hyvinkäyttäytymisharjoituksille ja pelkään, että Papu menettää luottamuksensa ja kunnioituksensa minuun.

Koiran isäntä oli käynyt myöhemmin pyytelemässä anteeksi koiransa käytöstä. Pisteet siitä. Oli vain jo toinen kerta kun tarvitsi käydä pyytelemässä...