Jälkihommissa

Huh, takana aktiivinen viikonloppu. Ensin kävin lauantaina Ylöjärvellä Jojon kanssa mejä-kurssilla ja sunnuntaina Hankasalmella Papun kanssa pk-jälkikurssilla. Pakko kirjata opitut asiat heti ylös, ettei unohdu.

Mejä

Teimme koirille lyhyitä, ehkä 100m pitkiä jälkiä, jotka olivat noin puoli tuntia vanhoja. Tuuli oli voimakas ja taisi tulla vähän joka suunnasta jäljen tehdessä pienen kaarroksen. Haju todennäköisesti oli levinnyt aika laajalle. Alueella oli liikkunut myös hirvi. Teimme niin, että kukaan ei tehnyt jälkeä omalle koiralleen.

Jojo hössötti ja poukkoili jäljen päällä edes takaisin. Tuntui käyttävän aika paljon ilmavainua tällä kertaa. Vaikka sen liike olikin oikealta vasemmalle ja takaisin, se seurasi koko ajan jälkeä. Oli myös itsenäinen eikä odottanut minulta apuja vaikka menin parissa kohdassa sitä "auttamaankin", onneksi ei kuitenkaan kuunnellut minua, sillä olisin neuvonut väärin :/ Luultavasti haju oli Jojolle liian tuore ja tuulen takia se oli levinnyt pitkin maastoa. Loppua kohti Jojo keskittyi paremmin, mutta jälleen juuri ennen maalia (kuten edellisenä viikonloppunakin) se nosti jalkaa juuri ennen maalia. Mistähän sekin johtuu? Kouluttaja Laura Lamminsivu kehotti harjoittelemaan huomattavasti vanhemmilla jäljillä. Voisin omasta mielestäni tehdä myös huomattavasti pitempiä jälkiä jo.

Tämä on kuitenkin meille vain sellaista yhteistä touhuamista, joten reenataan kun reenataan ja reenataan miten reenataan. Kuten Papunkin jälkihommat. Pääasia, että meillä on kivaa yhdessä ja jotain tekemistä.

Pk-jälki

Teimme ensin makkararuudun. Se oli hyvä muistutus Papullekin ihmisjälkeen ehdollistumisesta. Papu suoriutui siitä hyvin eikä meinannut tulla pois ollenkaan, kun makkaroita jäi ruutuun niin paljon. Vähän ahne jätkä. Se nuuhkaisi pari kertaa ruudun "reunan" yli, mutta siirtyi nopeasti takaisin ruudun sisälle. Se myös kiersi kerran kulman ympäri, mutta palasi omatoimisesti välittömästi takaisin ruutuun. Pakko tunnustaa, että minua jännitti etukäteen, miten se mahtaa tuosta suoriutua, mutta kouluttaja ylisti suoritusta ja sanoi, ettei jatkoharjoituksissa tule olemaan ongelmia.

Sitten teimme peltojäljen pitkään heinikkoon. Jälki vanheni reilun tunnin. Tein jäljen tiuhalla "aloittelijoiden" askelluksella ja laitoin makupalan joka jälkeen, paitsi puolen välin jälkeen jätin muutaman väliin. Tuuli voimakkaasti oikealta. Papu lähti jäljelle hyvin. Se jäljesti tarkasti ja imuroi varmaan melkein kaikki makupalat. Katkoskohdassa se teki kuonollaan pienet käännökset molempiin suuntiin, mutta valitsi kuitenkin jäljen ja jatkoi hienosti loppuun asti.

Viimeisen jäljen teimme metsään, koska kouluttaja halusi näyttää eri vaihtoehtoja harjoitella. Me saimme tehdä jo vähän edistyneemmän jäljen: normaaliaskellus ja makupaloja vain sinne tänne jäljelle. Matkaa oli ehkä 20 metriä. Tuuli voimakkaasti takaa. Muurahaisia oli ihan hirveästi. Vaikka ne eivät makupaloissa kiinni olleetkaan (osasin varautua ja otin Natural Menua), niitä oli kuitenkin maastossa niin paljon, että tarttuivat kaikkeen ja kaikkiin. Ne häiritsivät meitäkin jonkin verran, mutta Papu pystyi kuitenkin syömään yhdestä kohdasta makupalat ja taas se siivosi ne tarkasti pois. Tulimmekin kouluttajan kanssa siihen tulokseen, että ehkä makupaloja ei tarvitsisi käyttää enää paljoakaan, koska ne tuntuivat vain häiritsevän Papun työskentelyä.

Nyt alamme harjoitella Samun etsimistä. Kyllä tämä ihmisjälki taitaa kuitenkin olla Papun juttu.

Janaharjoittelusta juttelimme sellaista, että kouluttaja Jari Parkkisenniemen mielestä olisi parasta, jos koira ei pääsisi epäonnistumaan alkuharjoittelussa. Tämä olisi tietysti ideaalista myös kaikessa muussakin, kun aletaan harjoitella uutta tai lisätä vaikeusastetta. Janaa voi alkaa harjoitella niin, että jälki kävellään janan yli niin vinossa kulmassa, että koiralle on luontevaa lähteä seuraamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Jälki voisi alkuun mennä vaikka vain metrin päästä janan alusta. Janaharjoittelussa on tärkeää, että itse jälki on lyhyt ja koira saa nopeasti palkan. Pikkuhiljaa jälkeä "suoristetaan" suhteessa janaan.

Jos kuitenkin käy niin, että koira lähtee takajäljelle eikä korjausyrityksistä huolimatta lähde oikeaan suuntaan, kuljetaan sitten jälki loppuun väärään suuntaan, koiralle ei ole odottamassa palkkaa ja koira pistetään vain autoon. Kokeillaan sitten joku päivä uudelleen. Jotenkin tuntuu, ettei tuollaiseen tilanteeseen joudu, jos on harjoitellut kärsivällisesti pelkkää janaa niin, että koira on aina saanut palkan lyhyen jäljestämisen jälkeen valittuaan oikean suunnan ja kulmaa on käännetty kiirehtimättä.

Keppien ilmaisu kannattaa myös harjoitella todella vahvaksi jo ennen jäljelle siirtämistä.

Täytyy kyllä kokeilla tuota janaharjoittelua käytännössä. Muutenkin oli mukava olla mukana kurssilla. Sain varmasti paljon irti ihan tulevaisuuttakin ajatellen ja opin paljon koiran käyttäytymisen ymmärtämisestä ja kouluttamisesta.