Vihdoinkin taas elävien kirjoissa! Sairastamisemme alkoi ennen joulua, jolloin Samu yski ihan hirveästi ja jäin hänen kanssaan lepäämään huonosti nukuttujen öiden jälkeen pariksi päiväksi. Pientä kuumettakin oli mutta tauti hellitti onneksi parin päivän lepäämisellä. Joulun aika meni hyvin.
Pidin maanantain vapaata ja kurkkukipu alkoi tiistaiaamuna. Olin vielä tiistain töissä, mutta keskiviikkoaamuna heräsin naama turvoksissa, nenä ihan tukossa. Kävin työterveydessä ja sain ohjeet levätä täysin ja loppuvuoden saikkua. Makasin ja luin, kuumetta oli juuri ja juuri yli 37 astetta. Koiriakaan en saanut enkä halunnut lenkittää, koska halusin parantua. Toisekseen en kyllä olisi jaksanutkaan. Olin ihan poikki.
Sunnuntai-iltana ilmoitin esimiehelleni, että menen maanantaiaamuna lääkäriin. Kuumetta oli edelleen 37,4 astetta ja poskiontelotulehdus! Siispä antibioottikuuri ja loppiaiseen asti saikkua. Koska kuume oli juuri ja juuri alle 37 astetta perjantaiaamuna, menin töihin. Ääni kesti justiin koko päivän ja lauantain lyhyen työvuoron. Kuuri loppui sunnuntaina, joten nyt vain katsellaan, miten olotilalle käy. Tällä hetkellä olo on muuten hyvä, mutta kurkussa tuntuu olevan limaa, joten nähtäväksi jää, miten hyvin ääni kestää puhetyötä.
Papu - hampaaton reppana
Viime viikolla myös tein aika ikävän löydön Papun suusta :( Huomasin, että sen henki haisee ihan hirveältä. Niinpä ajattelin ottaa hampaiden harjaamisessa oikein kunnon tehokuurin. Seuraavana päivänä hinkkasin sitten poskihampaan alapintaa oikein urakalla, kun sinne oli "kertynyt niin paljon hammaskiveä". Tajusin, että sehän oli HALKI! Toisella puolella oli myös katkennut hampaan kruunu. Ei muuta kuin samantien eläinlääkäriin ja antibioottikuuri ja hampaidenpoistoaika maanantaille eli eiliselle.
Eläinlääkäri arveli, että katkeamisen on aiheuttanut jokin onnettomuus, ehkä tappelu. Mutta Papu ei ole kyllä tapellut kenenkään kanssa. Sen juominen lisääntyi huimasti reiluksi viikoksi kastroinnin jälkeen, joten epäilen, että toinen hampaista katkesi noihin aikoihin. En antanut silloin edes luita, koska ajattelin, että sen on helpompi syödä muutaman päivän pehmeää ruokaa. Kaiken lisäksi Jojon hampaat ovat kunnossa, vaikka se on paljon aggressiivisempi luiden syöjä. Niinpä pelkään, että Papun huonoksi osoittautunut purenta ei ole kestänyt luiden syöntiä ja poskihampaat ovat jotenkin vääntyneet ja tästä syystä haljenneet. Nyt täytyy miettiä uudelleen, miten syötän sille jatkossa luut kalkinsaannin takaamiseksi.
Eilen oli sitten leikkaus. Se kesti pari tuntia ja Papu oli ihan pökkyrässä vielä monta tuntia kotonakin. Sitten se piristyi jääkaapin avaamisäänen kuultuaan ja oli taas oma itsensä loppuillan. Lenkilläkin jaksoi käydä. Kaikki meni siis hyvin. Toivottavasti tämä sairastelu nyt pikkuhiljaa jo loppuisi...
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Moi!
VastaaPoistaVoi Papua! Nuo hampaiden puuttumiset ovat ikäviä. Meillä alkoi Armin maha oireilla broilerin siipien luihin. Muita luita en näin talviaikaan oikein syötäkään. Ja koska en tiedä oliko hetkellistä vai pysyvämpää, se on nyt saanut syödä luunsa muulla tapaa. Valmiinahan on saatavana erilaisia miksejä (esim. Murren murkina) joissa on luita ja rustoja silppuna mukana. Nyt ostin itse kokeeksi kalkkunan jauhelihaa, jossa on 70%lihaa ja 30% luuta. En ole vielä kokeillut. Toinen hyvä vaihtoehto, mutta työläämpi, on jauhaa itse. Meillä on lihamylly, jolla teen kasvissoseet koirille. Kun Tepa tuli ja airikseni oli jo vanha, tein pentu- ja vanhusruokaa sillä jauhamalla broilerin siipiä. Hyvin meni läpi luineen päivineen ja tuli erinomaista mössöä, kun veti vielä pienimmän siivilän läpi. Noissa mikseissä ja muissa valmiissa sekotuksissa luut ovat yleensä vielä ainakin paloina ja joissain ne on vain murskattu. Itse tekemällä luita ei erota lainkaan lihasta, menevät niin pehmeäksi. Tähän todennäköisesti Armin kohdalla päädyn, jos ei jatkossakaan enää kestä luita. Luumössöstä ei toistaiseksi ole tullut oireita. Niin ne nämäkin koirat vanhenevat ja kaikkea alkaa tulla. Sitä on kyllä hankala itselleen myöntää...
Paranemisia nyt Papulle ja sinulle! Ehkä taas jossain törmätään:) t.Maija
Kiitos Maija kannustuksesta! Nyt näyttää siltä, että tosiaan joudun jatkossa pienimään luut ainakin jotenkin. Kokeilin syöttää broilerin selkärangan niin, että pienin sen kirveellä pienemmiksi paloiksi ja sillälailla Papu pystyi ne syömään. Esim. isommat kokolihapalat tuottavat vaikeuksia, kun ei meinaa saada hampailla pieniksi. Mutta kirves on keksitty ja ainahan sitä voi vaikka hankkia tuollaisen myllyn. Putkiluun annoin ja sen kaluaminen onnistuu, koska käyttää siinä lähinnä etuhampaitaan.
VastaaPoistaToivottavasti nähdään!