Huonoa koiratuntemustako?

Olen jo aiemminkin meinannut kirjoittaa tänne Jojon käytöksen muutoksista, mutta en ole ehtinyt tai muistanut. Nyt sain kuitenkin ajattelulleni uutta pontta, kun keskustelin yhden vanhemman miehen kanssa metsälenkillä koirien käytöksestä ja koirien ymmärtämisestä. Mies ihmetteli, kun jotkut vievät koiransa pitkälle metsään piiloon aina kun tulee vieraita koiria vastaan. Hänen mielestään se on huonoa koiratuntemusta. Hän antaa aina koiransa mennä tapaamaan kaikkia ja se on hänen mielestään ainoa oikea tapa toimia. Hänellä on vanhempi, hieman ylipainoinen, rauhallinen ja kiltti tollerinarttu.

Kerroin, että minäkin toimin niin, että vien koirani mieluummin sivuun kuin kohtaan vieraan koiran. Hän ei asiaa ymmärtänyt. Totesin, että hänellä onkin kiltti koira, joka pärjää kaikkien kanssa. On vähän eri asia kohdata vieras uros kahden kiihkeän terävän uroksen kanssa. Mieluummin siis edelleenkin toimin kuten tähänkin asti, vaikka se sitten muiden mielestä olisikin huonoa koiratuntemusta...

Olen pitänyt Jojon ongelmana epäsosiaalisuutta, mutta en ole ihan varma onko se loppujen lopuksi sitäkään. Se meinaan tulee hienosti toimeen useimpien koirien kanssa, kun on saanut tutustua niihin rauhassa. Tämän jälkeen se yleensä rakastaa näitä kavereitaan koko sydämestään. Ja olen sitä mieltä, ettei koirankaan tarvitse tykätä kaikista, enhän minäkään tykkää. Mutta se ei tule toimeen erityisesti nuorten urosten kanssa, jotka provosoivat ja provosoituvat helposti. Jojosta saa aina kaverin, jos joku haluaa tapella. Ehkä se on sitten sitä terävyyttä, en tiedä. Luulen, että se lukee muita koiria hirveän tarkasti ja reagoi pienimpäänkin vihjeeseen.

Koska Jojo reagoi niin nopeasti vieraan koiran reaktioihin, en kovin helposti uskalla päästää sitä tapaamaan vieraita koiria. Ja kun yritän mennä ohi remmilenkillä, yleensä molemmat rähisevät. Usein syynä on liian lyhyet välimatkat. Päästän tapaamaan vieraan koiran vasta sitten, kun tilanne on rauhoitettu eli omistajat ovat jutelleet hetken ja Jojo on saanut hieman haistella ilmaa ja pikkuisen tutustua koiraan etäämmältä. Usein tämän jälkeen kaikki menee hyvin.

Niinpä nyt, kun olemme käyneet ainoastaan metsälenkeillä ja kohdanneet siellä muita koiria, olen vienyt meidän koirat sivuun polulta ja syöttänyt niille jatkuvasti nameja. Kun ne katsovat toista koiraa ja vilkaisevat samantien minua, olen kokenut olevani voittaja :) Tähän olen pyrkinyt: siihen, että toisen koiran nähtyään, ne katsovat samantien minuun. Toisekseen namien syöminen stressaavassa tilanteessa vähentää stressiä. Näin kertoi minulle Tommy Wirén ja hänen luulisi jotain tietävän.

Tällä haluan helpottaa kohtaamistilanteita. Jos Jojo ei joudu rähjäämään eli en laita sitä liian vaikeaan tilanteeseen, sen stressaaminen vähenee ja reagointi stressaavissa tilanteissa vähenee.

Olen huomannut sellaisen asian, että Jojon stressitaso on selvästi laskenut näillä keinoilla. Jos se nyt kohtaakin koiran, jolle rähisee, rähinä alkaa myöhemmin ja kestää vähemmän aikaa kuin ennen. Se myös pystyy ohittamaan remmilenkilläkin toisen koiran minuun katsoen vaikka Papukin olisi mukana. Kaikin puolin Jojon mielentila on mielestäni muuttunut rauhallisemmaksi ja ehkä jopa onnellisemmaksi. Aion siis edelleenkin jatkaa valitsemallani linjalla, vaikka naapuruston vanhat äijät pitäisivätkin sitä huonona koiratuntemuksena...