keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Syyskuussa säikyttiin

Huoh! Syyskuu meni ohi, että vilahti. Mitä me olemme tehneet? Eipä juuri muuta kuin lenkkeilty metsässä, nautittu kauniista keleistä ja aherrettu opiskelujen parissa. Papu on saanut silloin tällöin tehdä joitakin toko-liikkeitä, mm. mökillä hyppyä. Se on niin innokas pikkukoira, että kai mun täytyy ilmoittaa se johonkin kokeeseen, kun se kerran noin paljon tykkää :) Luoksetulon pysäytyskin on alkanut sujua jokailtaisten pikkureenien ansiosta!

Trimmasin Papun viime viikonloppuna. Siitä tuli taas ulkonäöltään ihan kuin nuori koira :) Ensi viikonloppuna Jojo pääsee eroon turjaketurkistaan.

Pimeys on taas saapunut, joten joudun vähän suunnittelemaan lenkkeilyaikatauluja. Työaamuina joudumme jo kävelemään aamulenkin tiellä, mutta onneksi ei ole vielä kuuden aikaan tullut yhtään koiraa vastaan. Illalla koulusta päästyäni on myös jo niin pimeää, että tuon läheisen metsäkaistaleen läpi kun menen, joudun katsomaan eteeni tosi tarkkaan, koska muuten voi käydä niin, että kävelemme ihan suoraan jonkun päälle. Vie oman aikansa ennen kuin oppii taas tuohon pimeään.

Yhtenä aamuna kävi niin, että naapurin sakemanni, jota ei paljon muuten lenkitetä kuin tupakanmittaisilla pissalenkeillä metsäkaistaleella (jota en todellakaan pidä vielä minään metsänä), olikin vapaana. Ihan lähellä parkkipaikkoja. Sehän ryntäsi tietysti hampaat irvessä möykyttämään meille eikä uskonut isäntäänsä yhtään. Tuli ihan lähelle ja minulla oli vaikeuksia pitää omat koirat erossa siitä. Läppäsin sitä sitten kädellä kaulaan ja sen pasmat meni sen verran sekaisin, että kuunteli taas isäntäänsä, joka sai sen kiskottua pois paikalta. Siellä se sitten sitä koulutti selättämällä jne. kun jatkoimme lenkkiä oikeaan metsikköön. Koirat eivät onneksi päässeet kontaktiin, mutta sähellyksen aikana Jojon hampaat osuivat peukaloni varteen kämmeneen. Otti päähän jo pelkästään se, että en ikinä, ikinä, ikinä pitäisi sitä koiraa vapaana missään, koska on vaikuttanut niin arvaamattomalta kaikin puolin. Toisekseen tuolla metsäkaistaleella liikkuu niin paljon koiria ja ihmisiä, että en pitäisi välttämättä hyvinkään tottelevaa koiraa siinä vapaana. Sen kaistaleen mitta kun on varmaan 20 metriä...

Muutenkin on sattunut muutama läheltä piti -tilanne, jossa vapaana oleva iso koira on päässyt meitä säikyttelemään. Olen aika tiukkana noissa tilanteissa ja aion jatkossakin pitää kiinniolevien koirieni puolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti