Terveen kirjoissa taas

Sitä ollaan jälleen niin terveinä kuin meidän perhe yleensä koskaan voi olla.

Papu parani hampaidenpoistosta jälleen nopeasti. Viikkoon en antanut mitään kovempaa syötävää. Sille tuottaa ongelmia purra mitään halki tai paloiksi, joten olen pieninyt broilerin selkärangat kirveellä pienemmiksi ja siten pystyy syömään. Seuraavaksi olisi tarkoitus testata, pystyykö syömään rustoluun. Meinaan sitäkin vähän hakata kirveen perällä pehmeämmäksi. Putkiluun syönti onnistui hyvin, koska käyttää siinä lähinnä etuhampaitaan.

Päänvaivaa barffauksesta

Täällä Jyväskylässä on muuten omanlaisensa projekti hommata koirille raakaruokaa! Täällä käy kyllä varmaan joka viikko joku auto toimittamassa jossain parkkipaikalla ruokaa, mutta vähän tuottaa tuo noutopuoli ongelmia, kun samaan aikaan pitää aina kökkiä töissä linjassa. Niinpä olen hakenut ruokaa ensiavuksi marketeista, joista saa ihan hyviä tuotteita, mutta kilohinta on tietysti kova. Pyysin myös äitiäni poiketessaan Keskisellä ostamaan minulle sieltä broilerinliha- ja jauhelihapötköjä, koska ne ovat siellä tosi halpoja. Harmi, kun unohdin pyytää myös Nutrolin senioria, joka on nyt loppumassa. Onneksi käymme Ähtärissä pikapuoliin. Täytyy ajella samalla Keskiselle vähän säästämään...

Nyt kun aloin oikein eri toimittajien hintoja vertailla, huomasin, että Kennelrehu on edullisin ja käy täällä päin pari kertaa kuussa. Niinpä yritän muistaa tehdä tilauksen viimeistään kaksi päivää aiemmin ja sitten pistää Petri noutamaan kuorma - toivoen, ettei hänellä ole juuri silloin niin kova kiire töissä, että unohtaa koko homman. Onneksi näyttää siltä, että vapaa päivä osuu maaliskuun alkuun juuri sille päivälle, kun auto käy täällä seuraavaksi niin saan hommata pakastimen täyteen vähän helpommin. Ja pakastin kannattaa hommata täyteen, koska ei tätä ruljanssia ihan joka kuukausi jaksa! Kaiholla muistelen aikaa, kun Lempimuonan auto kaarsi vaikka joka torstai pihaamme, jos vain niin halusin. Terveisiä ja kiitos hyvästä palvelusta!

Yritin tuossa aktivoitua tokoilunkin suhteen, mutta kurssi, jolle olisin ilmoittautunut odotti mukaan vielä yhtä osallistujaa ennenkuin se toteutuu, eikä kouluttajasta ole kuulunut sen jälkeen mitään. Ääh! Alkaa jo usko loppua, että koskaan enää saadaan harrastaa mitään.

Polvi kiukutteli alkuviikosta, mutta tänään on ollut parempi. Pitää toivoa, ettei tässä olla ihan rampautumassa.

Lunta on pian kainaloihin asti ja lumiaura jaksaa käydä täällä meidän perällä peräti ihan joka viikko! Kyllä on ollut kiva, kun on jaksanut tänne asti raahautua! Parkkipaikka oli jo sellainen, että pelättiin porukalla autojen hajoavan. Ymmärrän kyllä, että on kiirettä pidellyt, mutta voisi sitä kai kuitenkin tehdä työnsä hyvin silloin kun vaivautuu paikalle eikä vain vähän enimpiä pölyttää sivuun. Mutta ei kai tätä lumisadetta enää kovin kauan kestä - varmaan jo kuukauden päästä helpottaa. On muuten ollut ihana huomata, miten päivä on jo pidentynyt: puoli viideltä näkee vielä ympärilleen (ilman lisävaloja) ja viikonloppuna lähdin metsälenkille jo ennen puolta yhdeksää aamulla. Kevättä kohti mennään!

Samun uniharjoittelu tuottaa tulosta

Samu on viihtynyt uudessa päiväkodissa hyvin. Jää sinne mielellään ja on saanut kivan kaverinkin. Hän on nukkunut hoidossa korkeintaan tunnin ja on mennyt illalla aikaisemmin nukkumaan ja nukkunut yönsä paremmin, heräilemättä. Tuosta yöheräilystähän tuli meille jo tosi iso ongelma, kun Samu heräsi joka yö ja tuli väliimme nukkumaan. Ahdastakin tietysti oli, kun Samu on iso poika jo. Kaikkien yöuni todennäköisesti kärsi.

Niinpä otimme tehokuurin siihen, että Samun pitää alkaa nukkua koko yö omassa sängyssä. Alkuun heräsi eikä meinannut suostua nukkumaan omassa sängyssä ja tietysti itki. Olin tiukkana ja onneksi Petrikin omana vuoroyönään oli (oli kuulemma ollut vaikeaa), koska tätä jatkui vain muutama yö ja sen jälkeen olemme kaikki nukkuneet katkeamattomat yöunet!

Käytimme apuna törkeää lahjontaa: ensimmäisestä omassa sängyssä nukutusta yöstä (vaikka itki eikä olisi millään halunnut) seurasi yllätys: kauan odotettu lääkärinlaukku! Kyllä meillä sitten ollaankin leikitty lääkäriä ja eläinlääkäriä, jossa tutkitaan koiria (on muuten parantanut Papun ja Samun suhdetta tämä leikki). Sitten yllätyksenä tuli Roope-sedän ja Aku Ankan autot ja Pokemon-palloja. Nyt olemme tilanteessa, että lahjontaa voisi jo vähän vähentää ja antaa vaikka jotain vähän isompaa pidemmän jakson jälkeen. Katsotaan, miten meidän käy!

Jypistä Suomen mestari 2011?

On ollut mahtavaa, kun olen saanut katsoa niin paljon SM-liigaa, kun vain olen ehtinyt. Olenkin tainnut katsoa kaikki Jypin pelit ainakin osittain. Meillä kun on tuo Koti-TV ja Urho TV Total. Ja Jypillä pyyhkii jälleen hyvin! Toivottavasti tänä keväänä päästään juhlimaan mestaruutta kävelykadulle!