Leikkimässä kentällä

Käväisin K-S Kennelkerhon kentällä vähän leikkimässä koirien kanssa. Papulle heittelin erilaisia leluja löytääkseni sille mieluisimman. Huomasin harmikseni, että tennispallo, johon Papu on kovasti tänä kesänä tykästynyt oli jäänyt mökille, joten en päässyt sitä kokeilemaan kentällä (täytyy varmaan ostaa niitä muutama varastoon). Mökillä se kyllä tykkää hakea sitä hyvinkin innoissaan :) Voi kuulostaa omituiselta, mutta Papu ei ole ennen ollut kovin innoissaan heittelystä, johtuen ehkä siitä, että riitoja välttääkseni en sen kanssa juuri mitään pentuna heitellyt. Tiedän näin jälkikäteen sen olleen virhe eri harrastusten kannalta, mutta onneksi Papu on kuitenkin omaksi ilokseen nyt oppinut juoksemaan pallon perässä. Lelujen repimisessä se on myös ollut tosi herkkäsuinen eli yhtään ei saa liian lujaa tempoa tai osua kuonoon. Nykyään tietysti silmän sokeuduttua voi sellainen tuntua tosi ikävältäkin. Se on ollut meille vaikea repimiskaveri tuon herkkyytensä takia, koska Jojon saa innostumaan repimisestä alle puolen sekunnin jo pelkällä lelun näyttämisellä ja se tarraakin siihen sitten kunnolla kiinni.

Papu tykkäsi karvahiirestä, mutta koska se lentää aika huonosti, itse en oikein tykästynyt. Toimii kuitenkin virittämisleluna varmasti. Niinpä otin jälleen käyttöön nameilla täytetyn suklaamunan sisusmunan. Ensimmäisellä kerralla Papu puri sitä niin kovasti, että se aukesi. Mutta se olikin ihan kauheeta! Sen jälkeen se toi sen minulle niin, ettei varmasti aukea ja sain antaa makupalat sille kädestä. Siitä tuli kuitenkin kiva leikki, kun Papu toi munan minulle ja minä avasin sen ja annoin makupalan. Kun jatkettiin, näytin, että pistän sisälle uuden. Joitakin toistoja, ja Papu hoksasi idean. Sain jopa onnistuneen luoksetulon pysäytyksen 20 askeleen päästä!! Eli jatketaan harjoittelua :)

Otin sen kanssa myös kaksi noutoa kokeenomaisesti. Toi kauniisti. En ottanut enempää, koska suurin puhti noutamiseen tuntui menneen leikkinoutojen aikana.

Jojon kanssa yritin repiä kumilelua, mutta mikä älykääpiö olin, kun sellaisen sille edes tarjosin!! Eihän sen nyt pysty sellaista kiskomaan, jos hampaatkin ovat alkaneet heilua. Niinpä lopetin heti alkuunsa. Heittelin sillekin karvahiirtä ja Jojo nouti sitä innoissaan, kun Papu ei ollut häiritsemässä ja omimassa lelua. Kokeilin senkin kanssa "namimunaa" (apua, minkä nimen keksin!! :D :D ) ja sekin tykkäsi kovasti. Se puri joka kerta niin, että muna aukesi ja otti itse makupalan. Jojo on tottunut tuhoamaan ;)

Molemmat pääsivät myös kiertämään tolppaa ja kiipeämään A:lle. Voi, miten onnellisia ne oli siitäkin, molemmat! Papu irtosi A:lle älyttömän hyvin ja tosi lujaa. Aika helposti vain lähti alastulokontaktit paukkumaan, että se siitä riemusta niinku kisaamisen kannalta, mutta näin agilityeläkeläisten kannalta: Meillä oli pirun kivaa!!

Iltaruuan sekaan pistin varmuuden vuoksi B-vitamiinia.