Onpa hyvä, että Jojo on harjoitellut tuota ilmaisupuolta siilien kanssa. Aina kun siili sähisee ja murisee, Jojo hermostuu entisestään ja haukkuu suu vaahdossa - jonkun verran toki myös yrittää purra (mistä seuraa verenvuotoa suun alueelle ;) ).
Eilen mökillä Jojo jahtasi sisiliskoa marjapuskan juurella. Häntä heiluen välillä tömäyttäen maata se yritti saada sisiliskoa liikkeelle oikeaan suuntaan. Ilmeisesti pääsi maistamaan irrotettua häntääkin, mutta ilmeestä päätellen ei tykännyt mausta. Koko aikana se ei kuitenkaan haukahtanutkaan.
Tänä aamuna teimme pihahommia ja Jojo aloitti haukunnan lähellä puutarharyhmäämme. Haukku oli samanlaista kuin siilin "ilmaisussa". Ajattelin mennä katsomaan, koska se on toki turhan haukkuja, mutta saattaa sillä silti olla siihen syykin ;) Jojo hypähti taakse päin aina mentyään vähän lähemmäksi maata. Jo matkalla arvasin, mitä siellä saattaisi olla. Papukin tietysti ryntäsi paikalle ja molemmat saivat minusta lisää rohkeutta lähestyä kohdetta.
Kyyhän se siellä! Ai, että kun vieläkin inhottaa. Ja tottakai Samukin tuli katsomaan ja minä työnsin koiria pois haravalla, kun urhea käärmeenkesyttäjämme tainnutti pedon. Täytyy toivoa, ettei niitä enempää pihapiiriin eksyisi.
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti